Consummatum est

Yksi kuuluisimmista lihamurekkeista syntyi Golgatan keittiössä vuosisatoja sitten, kun paikallinen kokki hihkaisi: "Se on täytetty". Tuo tunnettu lausahdus innoitti kaikenmaailman escoffierit ja bocuset kokeilemaan erilaisia täytettyjä murekkeita. Jopa Polkkapossu kirvoittui jeesustelemaan ja hymyillen kehitteli oman versionsa.


Täytetty hirvimureke

2 rkl vettä
2 rkl tomaattipyreetä
2 rkl korppujauhoja
1 sipuli
170 g pekonia
500 g hirven jauhelihaa
suolaa
pippuria
rosmariinia
10 murskattua katajanmarjaa
basilikaa
1 kananmuna
luumuja
aurinkokuivattua tomaattia
5 viipaletta emmental-juustoa



Sekoita kulhossa vesi, tomaattipyree ja korppujauhot ja anna turvota hetki. Paloittele tällä välin pekoni 1cm X 1cm paloiksi ja paista ne pannulla kypsiksi. Pilko sipuli ja kuullota paloja hetki pekonin rasvassa. Lisää kulhoon jauheliha, pekoni, sipulit, suola, pippuri, rosmariini, katajanmarjat, basilika ja kananmuna. Sekoita massa hyvin. Levitä taikina leivinpaperille suorakaiteen muotoon reilun sentin paksuiseksi. Levitä keskelle jonoksi muutama luumu, aurinkokuivatut tomaatit ja puolitetut juustoviipaleet. Muotoile massa rullaksi. Tasoita pinta öljytyllä kädellä, niin rulla ei lähde halkeilemaan. Paista uunissa 180 asteessa 35-40 minuuttia.

Tarjotaan hyvän kastikkeen ja perunamuusin kanssa - kuinkas muutenkaan.

Ainesta kyllä olisi

Kaappientyhjennystalkoissa löysin myös pussin Myllärin ruisleipäainesta, josta en malttanut pitää näppejäni erossa. Aineksessa on sininen "lisää vain vesi"-merkki, joten eipä siinä sen kummempia ruoanlaitollisia jippoja ollut. Pienellä vaivalla kolmannen kerroksen ullakkoateljeemme hengetär pääsisi nauttimaan kotona leivotun ruisleivän seireenimäisestä kutsusta. Leivinuunittomuus joskus rassaa, mutta tämä varmasti maistuisi ihanan tuoreelta rukiilta ja aiheuttaisi tietysti myös ihanan tuoreet rukiin oireet, mikä nyt tietysti on sivuseikka.

Mutta mutta. On se kyllä vähän siinä ja siinä, onko ruisleipäaines käyttämisen arvoista. Maussa ei ole mitään vikaa. Ruisleipäaines muodostuu täysjyvärukiista jauhona ja mallastettuna. On siihen lisätty myös vehnäjauhoja leivän rakennetta parantamaan. Sitkosta ja sen merkityksestähän tuossa juuri jokin aika sitten tarinoin. Pussiin on sotkettu valmiiksi hiiva, joten aines pitää lisätä reilusti kädenlämpöiseen veteen. Että hiiva saisi sokkiherätyksen. No heräisit itsekin, jos päällesi kaadettaisiin yli 42 asteista vettä.

Niin. Vaikka jauhoihin pitääkin lisätä vain vesi, on kyseessä silti aikas paljon aikaa vievä operaatio. Valmista parissa tunnissa sanoo myllyn kotisivutkin ja oikeassa ovat. Homma on muutenkin aika tahmaista, joten en varsinaisesti lähtisi suosittelemaan leivontaan oikotietä etsiville hienopyllyille. Joku partioporukkakin oli testannut ruisleipäainesta ja tässä heidän kommentti:

Ruisleipämme ei valmistunut aivan aikataulussa, joten emme saaneet sitä pääruoan kyytipojaksi. Muutenkin leipä oli koko operaatiomme murheenkryyni. Sen valmistaminen oli alusta saakka melko tahmaista ja sotkuista sekä erittäin paljon aikaa vievää. Hintaan nähden leivän laatu oli hyvä, mutta vaivannäön määrän nähden ei. Jos ei halua itselleen ennenaikaisia harmaita hiuksia, kannattaa mieluummin ostaa valmista leipää kaupasta tai tehdä koko homma oikeilla aineilla alusta saakka, ajan kanssa.

Olen hyvin pitkälti samaa mieltä edellisen kanssa. Ja tosiaan, kyllä leipä maistuvaa oli. Pussin lopun taidan kuitenkin käyttää vaikka kalojen leivittämiseen.

Halusin tehdä leivistäni aika ohuita, vähän tuollaisia stereotypiakaupparuisleipäviipaleiden näköisiä. Jossain vaiheessa taidan muuten postata aiheella "Sanoja, joita ei aikaisemmin ole ollut olemassa".

Istua pöydällä ja heilutella sorkkia

Onneksi kaapistamme löytyy aina muutamia perusjuttuja kuten jauhoja, pastaa, riisiä, pakastevihanneksia, tonnikalaa, tomaattimurskaa, maizenaa, ruusuvettä, riki-fonduetuorejuustoa ja pallokalaa. Ja välillä on ihan hyvä muutenkin hiukan tyhjennellä kaappeja, että joskus voisi hyllytkin pyyhkäistä. Mutta sitä ennen pitää istua pöydälle ja ottaa lusikka vaaleanpunaiseen ruumiinosaan.

Tällaisen ruoan valmistin viimeksi, kun kauppa ei kiinnostanut. Ihan hyvä peruslounassalaatti.


Tähekanasalaatti

4 annosta riisiä
kaappiin jääneitä kananpaloja
1 paprika
persikoita sokeriliemessä
muutama parsakaalin kukinto
1 sipuli
pala lanttua
pala peruskaalia
pala porkkanaa
pussi hemapaa
1 kermaviili
2 rkl majoneesia
½ dl omenamehua
1-1½ tl currya



Keitä riisit kypsiksi. Pienennä kananpalat, pilko paprika, persikat ja keitetyt parsakaalin kukinnot. Pilko sipuli ja freesaa hetki pannulla. Raasta lanttu, kaali ja porkkana. Sulata hemapat. Sekoita kaikki edelliset keskenään. Valmista kastike sekoittamalla kermaviili, majoneesi, omenamehu ja curry. Lisää kunnon kauhaisu suolaa salaattihässäkkään ja kaada kastike sekaan ja sekoita hyvin.

Kyllä lanttu lantun tunnistaa

Ajattelin alkaa käydä keilaamassa. Viimeksi kaikki possuytäväni olivat mukana ja jäin totaalisesti viimeiseksi. Lopetin kun alkoi ottaa lanttuun niin pahasti. Viereisen radan parivaljakko piti meitä outona porukkana, mutta enpä tiedä, kumpi joukkio oli lähempänä normaalia.

Lanttu kasvaa kylmissä ja märissä maissa. Onkin sanottu, että lantun ja paloviinan levinneisyysalue on lähes sama. Lantulla saanee siten lantunkin lämpimäksi, en ole kyllä kokeillut.

Maultaan lanttu muistuttaa hieman kaalia, jota on maustettu sinapilla. Tai sitten ei, joka tapauksessa lanttu on kaalin ja nauriin risteymä, joka sisältää sinappiöljyä. Ilmankos. Englanniksi se on rutabaga, swede tai swedish turnip. Mitään varmuutta ei kuitenkaan ole, että lanttu olisi sen enempää ruotsalainen kuin ruotsalainen heteromieskään.

Lanttu sopii hyvin laatikoihin, keittopohjiin, patoihin ja raasteisiin. Erityisen hyvältä se maistuu mielestäni porkkanan ja hunajan kanssa. Seuraavaa ohjetta kannattaakin kokeilla, on nimittäin melkoisen hyvä ja vaivaton lisäke.


Hunajalla ryyditetty lanttu-porkkanahärdelli

3 porkkanaa
1 lanttu
ruokaöljyä
rakuunaa
timjamia
suolaa
juoksevaa hunajaa
1 rkl seesaminsiemeniä (tai jotain pähkinärouhetta)
½ rkl kookoshiutaleita



Viipaloi porkkanat pituussuunnassaan kuorimaveitsellä ohuiksi pitkiksi levyiksi. Leikkaa lanttu 4 cm X 0,5 cm tikuiksi. Laita pannulle öljy ja paistele lanttuja siinä pari minuuttia. Lisää porkkanat ja paistele molemmat kypsiksi. Mausta rakuunalla, suolalla ja runsaalla määrällä timjamia. Valuta päälle hunajaa. Lisää seesaminsiemenet ja kookoshiutaleet ja paista vielä hetki sekoitellen.

Palavat pannun kiiltävällä pinnalla

Crepes Suzette (5 annosta)

Taikina:

3 munaa
1,5 dl vettä
1,5 dl maitoa
100 g vehnäjauhoha (1 dl = 65 g)
30 g voisulaa (ei kuumaa)
1 rkl sokeria
appelsiinin kuoriraastetta
sitruunan kuoriraastetta

Sekoita kaikki aineet keskenään ja paista kreppipannulla tai pienellä räiskälepannulla ohuen ohuita kreppejä. Taittele krepit ensin keskilinjaltaan sivut yhteen ja sama uudestaan. Eli näin...


kreppejä
appelsiinilohkoja
sitruunalohkoja
50 g kidesokeria
50 g voita
5 cl konjakkia
5 cl Grand Marnieria (tai triple seciä)

Fileoi appelsiini ja sitruuna ja leikkaa hedelmälihat lohkoiksi. Varaa yhtä annosta kohden n. 4 appelsiinilohkoa ja 2 sitruunalohkoa. Valmista pannulla kerrallaan maksimissaan 2 annosta. Eli kun teet kaksi annosta laita paistinpannulle ensin 20 g sokeria ja anna sen hieman sulaa, mutta älä ruskistua. Lisää pannulle voi. Kahta annosta varten nosta pannulle 4 taiteltua ohukaista ja 8 appelsiinilohkoa ja 4 sitruunalohkoa. Lisää 2 cl konjakkia ja 2 cl Grand Marnieria ja heitä tikku joukkoon. Kun tuli on sammunut käännä krepit vielä pikaisesti. Tarjoa krepit sitrushedelmälohkoineen vaikka vaniljajäätelön kanssa.

Jumaleisson hanurista

Miksi asiat eivät tapahdu niinkuin olisi järkevää? Miksi asiat ovat kuten ovat? Miksi asiat menevät niinkuin menevät? Miksi asiat pitää tehdä ehkä jopa kaikkein vaikeimmalla mahdollisella tavalla? Ja miksi hitossa HK:n maksamakkarapötkö on niin järjettömän työläs avata?

Ehkä tässä vaiheessa pitäisi kysyä, miksi asiat olisivat jatkossa toisin. Ehkä siksi, että silloin kun suivaantuu tarpeeksi, antaa palautetta. Ja Polkkapossu on kova possu antamaan palautetta. Sitä paitsi ikinä ei tiedä, mitä kivoja tuotepaketteja saa, kun palautteen muovaa oikeaan muotoon. Fazerille valitin joskus muinoin jotain karnevaalikekseihin liittyvää... tuloksena oli hervoton paketti täynnä fazerin keksejä, suklaita ja vaikka mitä nannanamia.

Mutta juu. Tämän kirjoituksen aihe on HK:n maksamakkara. Se on ihan törkeän hyvää, eikös vaan? Mutta miksi sen pitää olla pakattuna niin onnettomaan pakettiin? Ihan tosi. Johonkin monivammaiseen muovikuoreen, jota on mahdoton saada mitenkään järkevästi avattua. Ja mitä sitten kun se on auki? Muovin römpelöt sojottaa sinne tänne: yritä siinä sitten säilyttää pötköä jääkaapissa järkevästi, siten ettei leikattu pää pääsisi kuivumaan. Voi ***kele sentään. Juu voihan siihen laittaa elmukelmun, mutta kiinnostaako se? No ei tosiaankaan, niin. Ja mikä on taktiikka? Pitääkö pötköstä aina leikata kuorta hieman pois, kun haluaa siipaleen, vai pitääkö pötkön päästä pursutellen puristaa kuin hukkuva oljenkortta. Häh?



Jälleen kerran pötköstä suivaantuneena, päätin pikkusielumaisuuttani sanoa HK:lle sanani. Miksi-tyhmäilette-kysymykseen en odottanutkaan vastausta, mutta jotain ilahduttavaa sain silti:

"Hei!

Kiitos palautteestanne. Markkinoille on tullut uutuus maksamakkara tuubissa. Välitämme terveisenne edelleen tuotekehitykseen ja markkinointiin."

No hyvä. Tuotekehitys varmaan tiesikin jo, että pakkaus on hanurista, mutta ihan kiva että myös markkinointi sai terveiset. Muuta pahaa sanottavaa en HK:sta keksi. Herkkumaksamakkara on herkkua.

Ai niin... joskus voisi antaa myös positiivista palutetta. Knorrille on ainakin turha enää hakea töihin, pitää vain toivoa, että kukaan HK:lta ei vieraile täällä. Ja sinä Atrian hemmo, joka hortoilet silloin tällöin täällä sivuilla, voit olla huoletta. Käyttäydyn kyllä.

Sitko-Vincent

Katselin tuossa juuri Van Goghin maalauksia ja huomasin, että hyvin moneen oli kuvattu viljapelto. Johtuiko se sitten siitä, että (post)impressionistille sekavasti heiluvan herkkä vilja oli otollinen kohde. Vai siitä, että Vincent vietti paljon aikaa mielisairaalassa, jota reunustivat auringonoranssimarkiisissa kylpevät viljapellot.

Miten vaan, Vinski oli selvästi hullaantunut leipiin kuin possu tryffeleihin. Tästä todistavat myös kirjeet hänen veljelleen Theolle. Niissä Vinski yrittää saada veljeään mussuttamaan leipää, sillä hän itse nautiskelee siitä harvase aamu ajalle tyypillisen ohrajuoman seurana.

"Then I breakfasted on a piece of dry bread and a glass of beer - that is what Dickens advises for those who are on the point of committing suicide."

Ilmeisesti Dickens ei ollut erityisen hyvä neuvomaan, sillä ensin Gogh fileoi korvalehtensä ja sitten päätti mureuttaa rintaleikettään parilla tykinkuulalla.

Mutta asiaan. Vehnä on kiistattomasti tärkein leipävilja maailmassa. Vehnän proteiinit muodostavat veteen sekoitettuna leivonnassa tärkeän sitkon, joka antaa hiivataikinalle optimaaliset leivontaominaisuudet. Sitkon ansiosta vehnäjauhotaikina on niin venyvää ja kimmoisaa. Paras sitko leivonnassa saadaankin aikaan lisäämällä nesteeseen ensin vain osa jauhoista ja sekoittamalla riittävästi. Tällöin vehnän valkuaisaineet imevät vettä, paisuvat ja saavat aikaan voimakkaan sitkoverkon.

Jostain syystä olen ihastunut hiivaleipäjauhoon. Se valmistetaan vehnäalkion kuorikerrosta lähellä olevasta vehnäytimen osasta, joka tekee jauhosta kuitupitoisempaa kuin ydinvehnäjauho. Hiivaleipäjauho soveltuu leipien, sämpylöiden ja piirakoiden valmistukseen. Voi sillä myös suurustaa kastikkeita, mitä en ole kyllä ikinä tehnyt.

Taikinaan kannattaa aina lisätä myös ripaus sokeria, keittiökemian tunneilta opittua. Jos en ihan väärin muista, niin hiiva käyttää sokeria ravintonaan. Alla olevassa ohjeessa korvasin sokerin hunajalla, mikä toiminee myös.



Viilihiivaleipä

3½ dl vettä
50 g hiivaa
2 dl kevytviiliä
2 tl suolaa
2 rkl hunajaa
½ dl pellavarouhetta
½ dl auringonkukansiemeniä
1 dl kauraleseitä
10-11 dl hiivaleipäjauhoja
1 rkl öljyä

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää viili ja sekoita pallovispilällä tasaiseksi. Lisää suola, hunaja, pellavarouhe, auringonkukansiemenet ja kauraleseet. Sekoita hyvin. Lisää n. 5 dl jauhoista voimakkaasti sekoittaen. Lisää loput jauhot vähitellen hyvin kuitenkin alustaen ja lopuksi vielä öljy. Anna levätä liinan alla vähintään 20 minuuttia. Muotoile haluamasi muotoisiksi leiviksi ja anna kohota taas liinan alla 20 minuuttia. Paista uunissa 225 asteessa n. 20 minuuttia. Leipä on kypsää, kun pohjaan sormella kopautettaessa kuuluu ontto ääni.

Viis pippuripihveistä, liekkeihin vaan

Kuparipannu, jonka tulisi olla ruostumaton ja terässisuksinen, soveltuu parhaiten flambeeraamiseen. Tosin kelläpä kotikokilla tuollaista olisi; minä olen ainakin liekitellyt vähän missä sattuu. Tiv tuossa kyselikin viime postauksen kommenteissa kaikenlaista liekittämisestä ja niihin varmaa tulee vastauksia pikku hiljaa. Ensinnäkin se alkoholin määrä. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että väkijuomaa tulee annosta kohti n. 2-3 cl. Useampia annoksia samaan aikaa liekitettäessä tätä määrää sitten annosta kohden vähennetään. Tosiaan, yleisesti ottaen ideana on, että kaikki alkoholi poltetaan pois ja näin saadaan hyvä aromi. Mutta ei aina: esimerkiksi johonkin hedelmäsalaattiin on tarkoitus jättää hieman alkoholia, jolloin liekittäminen sammutetaan jo alkuvaiheessa kuvulla.

Liekitettävän osio tulee olla kuuma. Mutta pannu ei siis saa olla liian kuuma jolloin alkoholi palaa pois jo ennen kuin sen on saanut syttymään tai toisena vaihtoehtona, alkoholi vaan humahtaa nopeasti, jolloin sitä jää vielä ruokaan.

Sähköpostissani myös kyseltiin, mitä kaikkia aineita liekittämiseen voi käyttää. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että kyllä palaa, kun kyseessä olevassa etanoliliuos on vähintään 40%. Eli rommi, viski, konjakki, vodka, jotkut liköörit jne. Poikkeuksiakin toki löytyy. Esimerkiksi uunijäätelö saatetaan kuulemani mukaan liekittää hieman yli 20% liköörillä, jolloin likööriä pitää ensin kuumentaa ja sitten vasta heittää sekaan.


Pippuripihvit konjakki-kermakastikkeessa (2 annosta)

Heh. Kuvassa on kyllä hieman yli pari annosta.

viispippuria
300 g härän sisäfilettä (150g/á)
öljyä
(voita)
suolaa
3-4 cl konjakkia
1,2 dl kuohukermaa
4 rkl maksapasteijaa


Kaada pippurisekoitusta lautaselle ja pyörittele pihvin ei paistettavat reunat siinä. Ylimmässä kuvassa pihvit on tosin pippuroitu joka puolelta. Lämmitä pannu kuumaksi ja lisää öljy ( ja vähän voita). Seuraavalla paistamistavalla saat pihvisi mediumkypsyisenä. Laita pihvit pannulle. Käännä vasta kun näet ensimmäisten lihasnesteiden pukkaavan pihvien pintaan. Tai jopa hieman ennen sitä, jos pystyt ennakoimaan. Periaatteessa, jos käännät vasta, kun lihasnesteet ovat jo pukanneet pintaan, paistat pihvin toista puolta nestepatjalla, etkä kuumalla pannulla, jolloin pihvin ruskistuminen vaikeutuu. Tiedä häntä sitten, olisiko taas näitä koulukuntaeroja.

Ripottele jo paistettuun pintaan suolaa. Jos olet lisännyt suolan jo aikaisemmin eli paistamattomaan pintaan, suola on laittanut pihvistä nesteet lujemmin liikkeelle. Tässäkin tulee kokkikoulukunnat taas vastaan. No mutta... paista myös tätä toista puolta niin kauan kuin lihasnestettä alkaa juuri ja juuri näkyä. Periaatteessa, jos paistaminen loppuisi tähän, pihvisi olisi juuri ja juuri medium-. Mutta tässä ohjeessa kypsyminen jatkuu vielä tovin. Kaada pannulle konjakki ja sytytä tulitikulla tai, jos olet kaasuhellalla, kallista pannun reunaa hieman tuleen kohti. Liesituuletin pois päältä. Anna alkoholin palaa pois. Lisää pihvien joukkoon vatkattu kuohukerma ja auta maksapasteijaa sulamaan siihen tasoittaen maksapasteijapaakkuja vaikka lusikalla. Valmista tulee parissa minuutissa. Hyvä ja helppo kastike. Lisäkkeiksi esimerkiksi riisi, pikkelssi ja vihreä salaatti.

Ruokablogit kateissa

Vaihdoin joku aika sitten bloggerspotin uuteen betaversioon. Jotain linkkejä taisi siinä rytäkässä kadota. Eli jos sinusta tuntuu, että ruokablogisi on hävinnyt linkkilistaltani tai se ei ole siellä ennenkään ollut, niin ilmoitus vain ja lisään blogisi. Ilmoituksen saa jättää myös sähköpostiin. Kiitos ja näkemiin.

Liekitetään keittiöt

Tulella leikkiminen on ilman muuta showta. Ja hauskaa sellaista. Valot pois, liesituuletin kiinni, neljän vuodenajan talviosuuden viulut kaakkoon ja tulitikun raapaisu. Viikko sitten liekittelin mansikoita, mutta en kovin menestyksekkäästi, joten ei siitä sen enempää.

Mutta liekittäminen ei kaikessa näyttävyydessään ole kuitenkaan pelkkää showta. Ideana on polttaa alkoholin pistävä maku pois ja jättää juoman mehevät aromit ruokaan. Olen kyllä kuullut joidenkin väittävän, että liekittämisessä ruoan maku ei juuri muutu. Eivätpä tiedä, mistä puhuvat. Eilen liekiteltiin vähän kaikenlaista, joten seuraavissa postauksissani niistä parhaita paloja.



Genever-tomaattikeitosta tuli hetimiten eräs lempikeitoistani. Tosi nopea valmistaa ja fantaaaaastinen maku. Genever on hollantilainen viljatisleestä valmistettu viina, joka on maustettu katajanmarjoilla. Joskus muinoin puukenkäihmiset käyttivät geneveriä rohtona munuaisvaivoihin. Sittemmiten lääkkeeseen on lisätty rekkalavallinen sokeria ja lääkkeestä on tullut nautintoainetta. Amsterdamin kesäterasseilla saattaa nähdä porukoita, joissa äijät ryystävät olutta, kun taas leidit siemailevat sivistyneen pienistä laseistaan tuota ihkuihanaa geneveriä. Eipä mene juttu noin Suomessa. Suomalaisia miehiä on niin vaikea saada terasseille oluselle.


Genever-tomaattikeitto (4 annosta)

100 g pekonia
5 herkkusientä
1 l tomaattimehua
1½ dl kermaa
suolaa
valkopippuria

Ruskita pekoni kattilassa ja lisää viipaloidut herkkusienet. Kun herkkusienet ovat hieman kypsyneet, kaada kattilaan hieman geneveriä. Kattila ei saa olla liian kuuma, ettei alkoholi pala heti pois. Ota liesituuletin pois päältä ja sytytä alkoholi heittämällä tulitikku kattilaan (muista ottaa tikku myös pois). Kun alkoholi on palanut pois, lisää tomaattimehu ja kiehauta. Lisää joukkoon vaahdoksi vatkattu kerma ja mausta suolalla ja varovasti valkopippurilla.

Perunalastujen korvike?

Pitää taas esitellä uusi löytö. Olen jo jonkin aikaa vedellyt aamupalalla ohuen ohuita Kavlin lehtileipiä, joiden päälle sitten olen kasannut silmiä pelottavan epämääräisläjän erinäisiä vihanneksia ja leikkeleitä. Viimeksi innostuin ostamaan Kavlin toista lehtileipää, joka on maustettu valkosipulilla. Sen verran hyvää oli, että voisin lupautua tällä kellonlyömällä perustamaan Suomeen kavlivalkosipulilehtileipäfanitusalajaoston. Kyllä, tuo sana on suomea. Tästä lähtien.

Kyseinen leipä on äärettömän suolainen eli 1,5 g/100 g. Jos nyt haluaa verrata, niin taffelin broadway-perunalastuissa on 1,4 g. Mutta siinä juju piileekin: valkosipulilehtileivässä rasvaa on vain 5,2 g, kun taas sipseissä rasvaa on yleensä reilu 30 g, kevytsipseissä reilu 20g. Ja mikä parasta valkosipulilehtileipä maistuu ihan sipseiltä. Eli jos haluaa jotain vähän kevyempää sipsiltä maistuvaa dipattavaa, niin antaa mennä vaan. Itse olen sen verran kieroutunut, että kyseinen suolaleipä maistuu myös maksamakkan kanssa. Toimisikohan maksamakkara myös sipsien päällä :)

R.I.P.

Polkkapossu on vannoutunut kanojen ystävä. Mutta mikä ikävintä, Itä-Göötanmaalla Ruotsissa on kanoilla tavattu Newcastlen tautia. Luin tästä juuri Finfoofin sivuilta.

"Kaikki[...] voivat saada Newcastlen tauti -tartunnan, mutta[...] herkkyys Newcastlen taudille vaihtelee. Newcastlen taudin oireisiin vaikuttavia tekijöitä ovat viruskannan patogeenisuus (kyky aiheuttaa tautia)[...] ikä ja vastustuskyky, muut infektiot ja ympäristötekijät. Oireina voi olla apatiaa, ripulia, pään[...] turvotusta, keskushermosto- ja hengitystieoireita. Vakavimmissa tapauksissa erityisesti nuorilla kuolleisuus voi äkillisesti nousta 80 - 90 % ilman edeltäviä oireita. Aikuisilla[...] oire saattaa olla muninnan lasku. Newcastlen taudin inkubaatioaika (aika tartunnan saamisesta taudin pukeamiseen) on muutamia vuorokausia. Newcastlen tauti -virus säilyy varsin hyvin ympäristössä ja leviää helposti[...] Leviäminen on mahdollista myös tuulen mukana."

Voi meitä.

Anethum graveolens

Olisiko väärin sanoa, että tillillä on skandikeittiöissä yhtä vahva asema kuin basilikalla italialaisessa keittiössä. Täällä sitä käytetään uusiin perunoihin, kanapeiden päälle, kalan graavaamiseen, voileipäkakkuihin, silakoiden väliin, lohilaatikkoon ja vaikka mihin. Akvaviitinkin sillä voi maustaa, jos sille päälle sattuu. Mutta kalan kanssa tilli on ehdottomasti parhaimmillaan. Yksinkertaisesti on vaan liittoja, jotka toimivat: Metallityöväen liitto, Suomen YK-liitto, Suomen Kameraseurojen Liitto, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto, Vihreä liitto, oluen ja makkaran liitto, kalan ja tillin liitto. No, vihreän liiton toimivuudesta en oikein tiedä, vaikka periaatteet varmasti ovatkin kohdallaan.

Vaikka tilli onkin jostain Välimeren ympäristöstä kotoisin, sitä ei juurikaan tunnetta Italiassa. Mutta heillähän onkin basilika. Skandinavian lisäksi tilliä käytetään paljon Venäjällä ja Keski- ja Itä-Euroopassa. Siemeniä laitetaan leipiin, muhennoksiin, unkarilaiseen sauerkrautiin, romanialaisiin viininlehtikääryleihin ja hollantilaisiin frikadelleihin. Enpä sitten juurikaan tiedä, käytetäänkö tilliä kuinka paljon Euroopan ulkopuolella. Intiasta löytyy jotain mainintoja eli siellä tillillä maustetaan mm. pinaattia ja dhansakia. Varsinkin tuo pinaattihässäkkä tuntuisi kiinnostavalta. Ruotsin lahja maailmalle eli Tina från Tinas köket tietää kertoa, että myös Laosissa ja Thaimaassa tilliä syödään kalan ja äyriäisten kanssa. Thaiksi tilli tarkoittaakin Laosin korianteria. Kummallisia heeboja nuo thait.

Tilli on hieman pahoillaan syystä, että sitä kohtaan on esiintynyt huomattavia väärinkäytöksiä. Miten tilli siis oikeasti toimii:

/tilli ei säily runsaasti etyleeniä tuottavien kasvien kanssa (tomaatti, omena, päärynä, vanhat ja homeiset hedelmät), tuloksena kellastuminen
/ tilli ei muuten säily persiljankaan kanssa samassa paikassa, nirso kaiffari
/ keitettäviin ja haudutettaviin ruokiin tuoretilli lisätään vasta loppuvaiheessa
/ rakastaa kalaa: koita kalapapillotteja, jotka maustetaan tillillä, mahtavat aromit, mikä sitten on "en papillot" eli siitä lisää netin ykkösruokasivuilta, aa-haaa siis tarkemmin ajatellen tietysti kakkosruokasivuilta
/ tilli on aromeiltaan hyvin hienostunut ja herkkä yrtti, joten dominoivien makujen kanssa pitää olla varovainen, esmes "liika valkosipuli hukuttaa tillin aromit hyvinkin pitkälti tarkkaan sanoen hetimiten" Jarno Ahma
/ sopii hyvin timjamin, mintun ja oreganon kanssa

Katkaraputartar (6 alkuruoka-annosta)

6 paahtoleipäviipaletta
170 g katkarapuja
1 sipuli
tilliä
2 dl creme fraichea
3 rkl majoneesia
1 tl dijon-sinappia
hyppysellinen sitruunamehua
suolaa ja pippuria maun mukaan



Paahda leipäviipaleet ja leikkaa kolmioiksi. Hienonna katkaravut, sipuli ja tilli ja lisää niiden joukkoon loput ainekset. Sekoita hyvin. Tarjoa katkaraputartar leivän päällä kevyesti oliiviöljytetyltä salaattipediltä.

Elävä Jaakko

Allekirjoittanut suosittelee erittäin lämpimästi kaikille lukijoille Ylen Elävää arkistoa. Arkistosta löytyy kasamäärin sekä video- että audioleikkeitä. Ensimmäiseksi bongasin videopätkän, jossa kerrottiin Suomen loistavasta menestyksestä Sveitsin gastronomiakisoissa vuonna 1954. Pätkässä esitellään mm. erilaisia konditoria-alan työnäytteitä. Maininnan saavat myös riistapiiras, karjalanpiiras, poronkäristys ja revontulileipä.

Arkistossa on Jaakko Kolmosen ruokapätkiä 70-luvulta. Aivan mahtavaa. Keittiömestari Veijo Vanamoa tietenkään unohtamatta, sillä yhdessähän nuo näyttävät näissä videopätkissä kokkailevan. Pojat kokkaavat mm. häränhäntää ja spagettia, kaalipataa, minttukanaa ja tirrilihaa. Mukaan on laitettu myös sokerivalistusvideo, joka on tv-viihdettä parhaimmillaan. "Hyväksi on.. kun ette syö liikaa imeliä."

Ruokahelmien lisäksi arkistosta löytyy musamiestä kiinnostavaa matskua. Hanoi Rocksin Andy McCoyn ja Mike Monroen haastattelu nostaa lähes karvat pystyyn. Paalua pojilta ainakin löytyi vuonna 1985: haastattelun lopuksi Andy näyttää, mitä lompakko pitää sisällään. Eikä rahantakominen tunnu olevan ongelma senkään jälkeen, kun Hanoi lopettaa. Amsterdamiin pyllyä myymään on poikien motto. Dingostakin on ihan hauska pätkä samalta vuodelta. Arja Alho ja Ilkka Kanerva vaihtavat bändin kanssa mielipiteitään politiikasta.

Kaikkea muutakin toki löytyy. Tässä suosituimmat viikolta 45:

1. Nykäsestä Calgaryn mäkikunkku
2. Uskolliset ruskeat silmät
3. Münchenin 10 000 metrin draama
4. Syntisin silmin
5. Sammy Babitzinin kuolema
6. Andy ja Mike
7. Hitlerin salaa tallennettu keskustelu Suomessa
8. Hevonen koulussa
9. Remu Aaltonen - päällikkö puhuu
10. Popedan keikkabussissa

Pähkinärinteessä vuohet kasvaa

Kuinkahan monta kertaa olen hehkutellut blogissani vuohenjuustoa. Ainakin useammin kuin pohjoisen saamelaisväestö blogeissaan - en niitä kyllä yhtään tiedä. Tänään maistelimme vuohenjuustosalaattia, joka on ainakin ystäviltäni saanut kiekuvan kaikuvat kiitokset. Myös retkeilymajamme veitsikuningattarella on kyseisen salaatin kanssa kadehdittavan lämmin suhde. Hunajaisia kun molemmat ovat. Sen verran tosin poikkesimme alkuperäisestä, että lisäsimme vielä puolikkaita viinirypäleitä.

Jokin aika sitten annoimme vuohenjuuston maistua hasselbackan perunoiden ja pihvin seurana. Kastikkeena oli täyteläinen punkkuviritelmä. Perunoihin ei oikeastaan pitänyt alunperin laittaa vuohta, mutta kun sitä oli niin sopivasti käden ulottuvilla, niin kaikki tuli toki käytettyä. Mutta jos nyt ihan oikeasti ajatellaan, niin jos pihvin päällä on jo vuohta, niin ei sitä enää perunoihin saisi tunkea. Eipä.


Vuohenjuustoiset hasselbackan perunat

perunoita
voisulaa
korppujauhoja
pippuria
timjamia
vuohenjuustoa



Kuori perunat ja viipaloi tiheästi siten, että viilto menee lähes perunan läpi. Perunan tulisi pysyä vielä koossa semiviiltelyn jälkeenkin. Laita perunat uunivuokaan ja kaada päälle sulatettua voita. Sekoita korppujauhot, pippuri ja timjami keskenään ja ripottele perunoiden päälle. Paista 200 asteisessa uunissa vajaa tunti ja lisää sitten perunoiden päälle vuohenjuuston palasia. Laita takaisin uuniin vielä hetkeksi, jotta juusto sulaa.

Herkku-samettikeittoja

Roderick Dixonin 500 parasta keittoa on viimeisin keittokirja, joka on tullut hyllyyn hankittua. Muutama päivä sitten inventaarioalesta viidellä eurolla. Siitä saa inspiraatiota kuin Tulenkantajilta konsanaan. Tai ehkä jopa enemmänkin. Kun ihan satunnaisesti avasin kirjan kolme kertaa, seuraavat ohjeet pongahtivat sauvasolujeni tietoisuuteen:

# Kirsikkakeitto valkoviinissä (eli unkarilainen meggy leves)
# Gruusialainen lammaskeitto (bozbashi)
# Parsakaali-anjoviskeitto (pugia, Italia)

Jokainen noistakin keitoista kuulostaa ehdottomasti kokeilemisen arvoiselta. Tähän mennessä olen toteuttanut vasta erittäin currysen maissi-kookoskeiton ja porkkana-cashewpähkinäkeiton. Ensimmäinen tosin juoksettui, mutta makuun se ei vaikuttanut. Hieman kummeksuen katsoinkin ohjetta, sillä vain hieman freesatun raastetun inkiväärin joukkoon kaadettiin kookosmaitoa jo keittämisen alkuvaiheessa. Inkivääri on kuitenkin sen verran jämerää tavaraa, että lopputulos oli arvattavissa. Ja kun kerrankin suostuin tekemään jotain ohjeen mukaan mitään lisäämättä tai mitään unohtamatta. Jälkimmäinen keitto saa kunniamaininnan. Makoisaa kuin aurinkoisen pakkasaamun kaurapuuro reilulla voisilmällä. Alkuperäisessä ohjeessa salviaa oli hieman reilummin, mutta tiputin ripauksen pois.


Porkkana-cashewpähkinäkeitto

4 rkl ruokaöljyä
1 silputtu sipuli
1 murskattu valkosipulinkynsi
1,5 tl kuivattua salviaa
500 g pilkottuja porkkanoita
1 pilkottu peruna
1 l kanalientä
70 g pilkottuja cashewpähkinöitä
suolaa ja pippuria



Freesaa sipulia öljyssä pari minuuttia. Lisää valkosipuli, salvia, porkkanat ja peruna. Freesaa taas pari minuuttia. Lisää kanaliemi ja anna kiehua hiljalleen, kunnes juurekset kypsyvät eli n. 20 minuuttia. Lisää loput aineet ja poraa antaumuksella samettiseksi sauvasekoittimella. Tarkista suola ja pippuri.

Queso blanco

Jopa Kaapo ja Late-kettu tietävät, että raejuustosta saa herkullisia jälkkäreitä tai välipaloja. Kaapo ja Late tekivät Pikku Kakkosessa raejuustoista hedelmäsalaattia: banaania, mandariinia, appelsiinimehua ja raejuustoa. Hyvää.

Raejuustoa voi syödä ihan sellaisenaan, kevyisiin salaatteihin se antaa ruokaisuutta, lohen kanssa se maistuu varsin hyvältä voitaikinanyytissä. Raejuusto koristeena antaa keitoille ilmettä ja uuniperunoiden täytteisiin se tuo mehevyyttä. Laatikkoruoissa ja munavoissa se on kuin mies paikallaan.

Mutta erityisen hyvältä raejuusto maistuu mielestäni appelsiinin kanssa. Googlettamalla löytyy muutamia kyseiset raaka-aineet sisältäviä ohjeita, jotka ainakin minulle maistuisivat:

# Raejuusto-appelsiini-porkkanasalaatti
# Omena-raejuustosalaatti
# Appelsiini-raejuustopannukakku (engl.)
# Appelsiini-kookosdippi omenalle (engl.)

Polkkapossu päätyi kuitenkin täytettyyn appelsiiniin, johon pohja löytyi jostain arlan sivuilta.
Makoisa ja nopea pala.

1 appelsiini
mintunlehtiä
raejuustoa
vaniljasokeria
kanelia



Leikkaa appelsiinista hattu pois ja koverra lihat ( ja mehut). Lohko liha pieniksi. Hienonna minttu ja lisää joukkoon. Lisää raejuusto ja vaniljasokeria ja kanelia maun mukaan. Täytä appelsiini seoksella ja nauti kylmänä välipalana tai jälkkärinä.

Partaäijä vaan on!

Lindahlin turkkilainen jogurtti - ai että sentään. Karppaajien keskuudessa tuo helmiäinen tunnetaan tuttavallisesti nimellä partaäijä. Jos vertaa ennen käyttämiini maustamattomiin jogurtteihin, on vaikeaa edes yritellä pysytellä samalla planeetalla. Partaäijä on maultaan juuri sopivan kirpakka ja olomuoto on pehmeän samettinen, hieman jäätelömäinen. Ehkä siihen vaikuttaa äijän rasvaprosentti eli 10. Hiilareita jogurtissa on 4,2 g/100g.

Karppaajat syövät partaäijää marjojen, siementen, rouheitten, mehukeittojen, sokton hillojen, puolukkasurvoksen, tyrnijauheen ja vaikka minkä kanssa. Nopea suklaamoussekin valmistuu sulattamalla 70-prosenttista suklaata, laittamalla partaäijää sekaan ja muutama tippa makeutusainetta. Myös karppileipätaikinaan sitä voi käyttää.

Äijä menee myös lämpimiin ruokiin. Jokin aika sitten tein silakkapihvejä, joihin sekoitin väliin runsaasti parmesaania ja partaäijää. Ensin nopea silakoiden paisto pannulla, seos väliin ja hetkeksi uuniin. Erittäin hyvää.

Sunnuntaina tehtiin borssikeittoa. Oikeastaan porealtaamme ylikylvettäjättären piti tehdä se, mutta tosiaan veitsi hieman lipsahti, joten tein sen loppuun. Ja päälle pieni knölli partaäijää.


Borssikeitto

4 keskikokoista punajuurta
2 porkkanaa
pieni pala selleriä
1 sipuli
150 g kaalia
4 viipaletta pekonia
1,5 l lihalientä
1 laakerinlehti
timjamia maun mukaan
aromisuolaa maun mukaan
mustapippuria maun mukaan
meiramia maun mukaan
1 pieni purkki tomaattipyrettä
3 tl väkiviinaetikkaa
10 kalkkunanakkia

partaäijää



Kuori punajuuret, porkkanat ja selleri. Leikkaa ne ohuiksi suikaleiksi. Pilko sipuli ja suikaloi kaali. Leikkaa pekoni kuutioiksi ja laita kattilaan. Anna rasvan irrota ja paista rapeaksi. Lisää kasvikset ja freesaa niitä hetki pekonin rasvassa. Lisää voita, jos tarvii. Lisää lihaliemi, laakerinlehti, timjami, suola, pippuri ja meirami. Anna kiehua hiljalleen, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää tomaattipyre, etikka ja pilkotut nakit. Hauduta vielä pari minuuttia. Tarkista maku ja lisää mausteita, jos on tarvis. Laita annoksen päälle kuumalla lusikalla pieni knölli partaäijää. Voitele kyytipojaksi ruisleipää ja sen päälle muutama siivu etikkakurkkua.

Hakuja

Olen ihmeissäni. Viime aikoina sivuilleni on päädytty mm. seuraavilla hakusanoilla:


päärynä sorbetti resepti

Päärynäsorbettia en oikeastaan ole ikinä tehnyt, mutta täytyy sanoa, että idea on vallan mainio. Päärynä kyllä maistuu, vaikka huuleni siitä turboavatkin kuin herneet sateessa. Päärynäsorbettiin voisi heittää mukaan vaikka vähän kaneli- ja vaniljatankoa. Ja ehkä chilillä pientä jälkilöylyä. Ei paha.


ihmeiden aika

Se ei tietenkään ole ohi, sillä savimajamme viehättävä heimopäällikkötär onnistui juuri leikkaamaan veitsellä sormeen. Siis omaansa, ei minun. Olen joskus saattanut mainita riskirajoilla hiiviskelevästä leikkuusasennosta, mutta ehkä sitä virheistä oppii elämän rautalankaa. Onneksi pulssista löytyi pikainen apu ja kynnenläpi tikkaaminen kävi kuin tanssi syöpälääkäriltä. Musiikkinaisia kun taisi olla. Verta meni sen verran paljon, että hain juuri kaupasta ainekset veripalttuun. Tai voi olla, että teenkin uuniperunoita, sillä heimopäälliköttären äiti lupasi tulla tänään syömään ja hoitamaan pientä päivänsädettään.



naku polkkapossu

Nyt meni aika pelottavaksi. Tiettävästi en ole julkisesti nakuillut, saati sitten joku olisi räpsässyt siitä kuvan. Minua pyydettiin kyllä eläinaiheiseen poikakalenteriin, mutta en haluaisi menettää viimeistäkin häveliäisyyden verhotilkkua. Ja mikä ihme on eläinaiheinen poikakalenteri!?!?


nyplää

Tiedän, että käsityöblogit ovat muotia, mutta en tiennyt, että Polkkapossu on sellainen. Nyplääminen on kyllä varmasti mukavaa, mutta en juurikaan harrasta sellaista sormiliikuntaa. Tietysti voi nyplätä kaikenlaista kuten partaa, rastaa, jakun reunaa, kännykkää, finniä, verkkosukkahousuja, vaimoa, kameraa, pitsiä, rukousnauhaa. Ja jos on oikein kiinnostunut, voi huuto.netistä vaahdota vaikka Nypläyksen peruskurssi-kirjan halpaan hintaan. Mutta minä en halua. Jos jotain nyplään, niin se on murumaista seosta.


ben zyskowiczille

Ben on suosikkini. Miksei olisi? Hän tunnustaa päiväkirjoissaan olleensa oikeassa jo nuorena. Ja mikä voisikaan olla hauskempaa kuin vappu Benin seurassa. Beniin liittyy muutenkin taianomaisia piirteitä: osta serpentiiniä, kiedo se kaulaasi ja lausu peilin edessä Zyskowiczin nimi kolme kertaa ja katso, mitä tapahtuu. Jos uskallat.


painajaismaisen hyvää

Mahtoikohan tämä googlettaja yrittää löytää halloweeniksi reseptejä? Vai haettiinko markiisi de sademaisia vinkkejä? Olen kieltämättä aikamoinen elostelija ja kuvaan kirjoituksissani äärimmäisen sadistisia tekoja. Jos haluat kiduttaa itseäsi, suosittelen testaamaan jotain ohjettani. Ai mutta siinähän luki myös hyvää.

Pytteliten eli pienenpieniä kuutioita

No. En nyt niin pieniksi kuutioita tehnyt, mutta tämä pyttipannu muuten menisi lähes a la cartena.

Smetanainen pyttipannu (2 annosta)

3 perunaa
oliiviöljyä
1 kynsi valkosipulia
1 sipuli
1 omena
1 paprika
possun tai lehmän lihaa
smetanaa
suolaa
pippuria
paprikajauhetta



Kuori perunat ja keitä niitä 15 minuuttia. Pilko sipulit ja freesaa niitä hetki. Leikkaa liha pieniksi kuutioiksi ja lisää pannulle. Kuutioi perunat, omena ja paprika ja paista kaikki pannulla kypsiksi. Lisää suola, pippuri ja paprikajauhe.

Vatkaa smetana kiinteämmäksi.

Kastike:

2 dl kermaa
3 rkl dijonia
timjamia
rosmariinia
pippuria
suolaa
persiljaa

Kiehauta kerma ja lisää sinappi. Keitä hetki kokoon ja mausta. Lisää lopuksi hakattua persiljaa maun mukaan.

Kaada kastiketta lautaselle siten, että pohja peittyy juuri ja juuri. Laita lautasen keskelle stanssi ja kokoa siihen alimmaiseksi tiivis kerros pyttipannuaineksia. Nostele sen päälle smetanaa ja smetanan päälle taas tiivis annos pytäriä. Kun pytäri on hieman kuumaa smetana lähtee hiljaa ja herkullisesti sulamaan pytärin alaosaa pitkin. Ota stanssi varovasti pois. Koristele jollain vihreällä.