31.1.2008

Oravatkin syö näitä

En ole ihan varma, pidänkö kaikista lempinimistäni. Niitä ei tietenkään voi itse valita, eikä niille oikein mitään mahdakaan. Meidän porukassa saa olla aika varovainen, mitä sanoo: niiden perusteella nimittäin lempinimet usein lanseerataan. Varsinkin kun tyhmimmät lausahdukset otetaan ylös ja kerätään pällisteltäviksi Facebookin Ankka tai kana -ryhmään. Tunnen siis suurta sympatiaa pinjansiemeniä kohtaan, kun niitä italiassa kutsutaan leikkisästi nimellä pinoccoli tai pinocchi. Pinokkiolle empatiaa ei enää riitäkään, vaikka liikuttava tarina onkin.

Ei ole tietoa, kauanko ihmiset ovat mutustelleet pinjansiemeniä. Veikkaisin, että aloittivat joskus paleoliiittisella kaudella, jolloin ihmisen tekninen kehittyminen otti huimia edistysaskeleita. Arvaukseni on sinänsä hatara, että kyseinen kausi oli n. 2,5 miljoonaa - 15 000 vuotta sitten. Mutta osuupahan ainakin. Välimeren alueella pinjansiemeniä on varmuudella syöty ainakin 2000 vuotta. Antiikin Roomassa siemenistä valmistettiin viiniä, jota käytettiin mm. orgiastisissa jumalille omistetuissa palvontamenoissa. Vuonna 79 purkautuneen Vesuviuksen alle hautautuneen Pompeijin raunioista on ruokatarvikkeiden joukosta löytynyt kyseisiä siemeniä. Reseptikin sieltä löydettiin, jossa murskatut pinjansiemenet sekoitetaan manteleiden ja etikan kanssa, jolloin tuloksena on jonkin sortin sinappi. Mahtaa olla herkkua.


Länsimaissa tunnetuin pinjansiementen käyttökohde on takuula pesto. Idän Venetsiassa, kiinalaisessa Suzhoun kaupungissa, paikallinen erikoisuus on karkki, johon on upotettu noita maistuvia siemeniä. Korealaiset tekevät jonkinmoista soppaa tai velliä: herkun nimi on jat juk ja siihen tulee siementen lisäksi kuivattuja taateleita, hunajaa ja riisiajuhoja. Lähi-idän maissa pinjoja laitetaan mm. kuskusiin ja erilaisiin tahinihässäköihin. Libanonista tulee hauskat filosarvet, jotka on täytetty manteleilla ja siemenillä.

Pinjansiemeniä, kuten pähkinöitä tai siemeniä yleensäkin, pidetään erittäin terveellisinä. Niiissä on hullu määrä proteiineja, vitamiineja, aminohappoja, magnesiumia, kuparia, sinkkiä, fosforia ja rautaa. Elämälle tärkeitä aineita.

Ruokaohjeissa käsketään usein paahtamaan pinjansiemenet: joko muutama minuutti uunissa tai rasvattomalla paistinpannulla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat jotenkin myrkyllisiä ilman käsittelyä. Ideana on vaan saada maut liitämään. Eikä pieni lisärapsakkuuskaan ole pahitteeksi.


Pinjansiemen-korvasienipasta

tagliatellea
pinjansiemeniä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 prk Sauvon säilykkeen korvasieniä
2 siivua ylikypsää kinkkuleikkelettä
½ dl valkoviiniä
1 laakerinlehti
ripaus kanaliemijauhetta
2 dl paksua kermanoloista tököttiä (2%)
ripaus fariinisokeria
tuoretta timjamia


Keitä tagliatellet napakoiksi. Paahda pinjansiemeniä hetki kuivalla pannulla, mutta varo polttamasta sillä se tapahtuu helposti. Pilko sipulit ja kuullota niitä hetki pannulla öljyssä. Pilko sienet, huuhtele hyvin, paistele sipulien joukossa. Älä käytä sienten lientä. Lisää myös pilkottu kinkku. Tee samalla pienessä kattilassa valkkarikastike. Mittaa kattilaan valkoviini, laakerinlehti ja kanaliemijauhe. Kiehauta ja lisää kerma ja fariinisokeri. Silppua sekaan tuoretta timjamia ja lisää tuolaa tarvittaessa. Poista laakerinlehti. Sekoita kastike pannulle korvasienten joukkoon. Lisää myös pinjansiemenet.
--------------------




29.1.2008

Perunaleipäset


Perunaruoskat

kohtuusuolaista löysää perunamuusia
1 muna per kaksi perunaa
vehnäjauhoja
(½ rkl bantsuppia per kaksi perunaa)

Sekoita ainekset yhteen. Taikinasta ei ole tarkoitus tulla kiinteää, joten jauhoja sen mukaan. Mitään nostatusaineksia ei tarvita.

Heitä uunipellille leivinpaperi ja nosta sille aina yksi läjä kerrallaa taikinaa, jonka sitten lusikan alapinnalla pyörittelet ohueksi rieskaksi. Vähän kuin laittaisit pitsapohjan päälle tomaattikastiketta. Paista uunissa 220 asteessa, niin kauan, että tulee kaunis väri.

27.1.2008

Bantsuppi


Viikonloppua vietettiin muutaman ruokapolkkaajan porukalla jossain päin Helsinkiä. Tässä iltaan liittyviä sanoja, antakaa mielikuvituksenne laukata, sillä olette jäljillä: 2 cl, 71, meripihka, jäämäki, kotitalutuspalvelu, 6 tuntuu tutulta, enemmän suolaa, bääää, soseessa, pallukat maa-artisokassa, tissit, thaitikut, pää kaasu-uunissa, palava puulammas, jookoskookos, tankotanssi, zeebrakuvio, alias, käsivarsitaputukset, u2, ändi valo, kylkiasento, ambulanssi, 670/680, ei kebsua, näkemiin vaan, uni.

Ensiluokkaista. Apu ja Seura.

Aivoriihi tuotti myös monia uusia ruokabloggaukseen liittyviä ideoita, mutta niistä joskus myöhemmin. Illan aikana tulin maininneeksi, että suunnittelen juuri banaaniketsuppia. Koska menin avautumaan, päätin laittaa haisemaan hetimiten Helsingistä kotiuduttuani. Tulos oli vähintäänkin vakuuttava ja vedin sitä kuin kissa kuuluisaa kesävoita. Ketsuppia maisteltiin maalaisperunaveneiden kanssa, lautasella oli lisäksi salsaa ja juustodippiä. Makeaa, suolaista, rasvaista, hiilihydraattista.

*Vihreitä ei tule lopetettaman.
* Herkullisen näköistä.


Bantsuppi eli banaaniketsuppi

1 tosi pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
½ dl rusinoita
1 dl vadelmaviinietikkaa
80 g tomaattipyreetä
1 ½ kypsää banaania
2 ½ dl vettä
½ tl suolaa
ripaus cayannepippuria
1/3 dl ruokosokeria
1 rkl tummaa siirappia
ripaus grillimaustetta
ripaus neilikkaa
pienen pieni ripaus kanelia
pienen pieni ripaus muskottipähkinää


Laita pilkottu sipuli, valkosipuli, rusinat, viinietikka ja tomaattipyree blenderiin ja aja tasaiseksi. Lisää banaani ja aja taas. Siirrä sose kattilaan ja mittaa joukkoon vesi, suola, pippuri ja ruokosokeri. Keittele seosta pienellä lämmöllä noin tunti, siten että juuri ja juuri pulpahtelee. Lisää vettä, jos alkaa mennä liian paksuksi. Jos keität liian kovaa, näin saattaa käydä. Lisää siirappi, grillimauste, neilikka, kaneli ja muskottipähkinä ja anna vielä porahdella viitisen minuuttia.

Älkää kysykö, kauanko säilyy. Your guess is as good as mine.

23.1.2008

Jäkäläpää sanoo: aika suolaista touhua!

Henkihievärissä raahasin flunssaisen räkää, ektoplasmaa ja muita ruumiin eritteitä valuvan raatoni kauppaan ja ponnistin ylähyllyltä paketin Snellmanin paistovalmiita kotletteja. Anti olla sitten viimeinen kerta. Ei hyvää päivää Snellman! Onko laadunvalvonta pettänyt, vai onko ne pihvit ihan oikeesti niin suotanan suolaisia. Ja minä vielä pidän kyseisestä natriumkloridista. Hei haloo, kuuleeko perheyrityksen johto, porras tai jopa johtoporras? Piiskaa teille ja ankarasti. Toivottavasti ette pidä siitä.

Kokemus herätti mietteitä.

Noutaja alkaa riuhtoa nilkasta, jos päivässä vetää 200 g suolaa. Harmillista vaan, että se on niin hyvää. Jos sitä voi mausteena pitää, on se aivan ylivoimainen ykkönen. Olen kyllä huomannut, että kykenen vähentämään helposti käyttämäni suolan määrää. Jo kolmessa viikossa pystyn tottumaan vähäsuolaisempaan ruokaan: siis edellyttäen että ensin kärvistelen mielettömissä vieroitusoireissani hallusinoiden suolajärvistä ja -aavikoista.

Jokainen on varmaan kuullut urbaanilegendan, että runsas suola ei tee eetua terveenkään verenpaineelle. Ei se kyllä pelkkä legenda ole - joskus vaan hymyilyttää, kun ihmiset sitä hohkaavat ruokapöytäkeskusteluissaan. Se on vähän samanlaista perisuomalaista smooltookkia kuin sääkeskustelutkin. Seuraavan kerran kun törmäät ruokapöydässä suolakeskusteluun voit viedä sen uudelle tasolle ja kertoa, MIKSI suola ei tee hyvää verenpaineelle.

Pelkistettynä: ruokasuolan eli siis natriumkloridin natrium sitoo nestettä, jolloin verisuonet supistuvat ja veren on hankalampi kulkea. Hyvin pelkistettynä siis. Asiaa voi auttaa syömällä esimerkiksi hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä, raaka-aineita jotka sisältävät runsaasti kaliumia. Se kun toimii natriumin eräänlaisena vastakappaleena. Suolaturvotukseen siis kilo parapähkinöitä, johan tulee helmi olo. Tai ei.

Miten suolaa sitten voisi vähentää? Yleensä ensimmäinen neuvo on unohtaa suola keitinvesistä, sillä sen lisääminen on vain tapa. Paskapuhetta sanon minä, uskokoon ken haluaa. Vaikkakin perunoihin se ei kuulemma edes imeydy, en kyllä ymmärrä miksei muka. Joku on taas huijannut. Keitinveteen lisätään suolaa myös sen takia, että perunat eivät halkeilisi: tällöin perunoiden osmoottinen paine on pienempi kuin keitinveden. Sama pätee muuten myös kananmunien keittämiseen. Mutta joka possukeittiössä keittelee esim. porkkanoita ilman suolaa, saa lähteä karmit paukkuen pihalle. Jos siis jää kiinni.

Paljon on myös melua yrteistä. Vähennä suolaa, lisää basilikaa, timjamia, oreganoa, meiramia, salviaa ja vaikka mitä. No ei se kyllä huono idea olekaan ja runsaaseen yrttien käyttöön pitäisi pyrkiä, vaikkei suolaa yrittäisi edes vähentää. Lipstikka on perusyrteistä tässä kontekstissa ehkä kaikkein jaloin. Otin sitä viime kesänä äidin yrttitarhasta muutaman pöheikön ja kuivasin. Käyttöä löytyy. Tietyllä määrällä lipstikkaa voi lähes korvata liemikuution. No nehän ne vasta suolapesäkkeitä ovatkin, mutta niin käteviä käyttää.

Minun kohdallani ehkä helpoin tapa vähentää suolaa on leipoa leipä itse. Sitä harrastelenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Toki laitan taikinaan suolaa ripauksen, mutta koitan saada makuja aikaan erilaisilla pähkinöillä, rouheilla ja siemenillä. Tietty myös yrteillä.

22.1.2008

Uutisankkoja ja muuta kummaa ruoasta


EU haluaa kuulla kansalaisten mielipiteen eläinkokeista (TS 25.7.). Alustavien tulosten mukaan useimmat kansalaiset suhtautuvat eläinkokkeihin epäillen.

Ruotsalaisyritykset ovat sekaantuneet ruokaa öljystä -sotkuun (HS 26.7.). Suomessa kuitenkin Amica ja Sodexho vakuuttavat olevansa syyttömiä ja vastuussa ainoastaan lounastuntien ruokaa öljyssä -sotkusta.

Sipsipussissa: "Voit olla voittaja! Ei ostopakkoa. Ohjeet pussin sisällä."

Maapähkinöissä: "Varoitus: tuote sisältää pähkinää."

Aina, kun katson televisiosta köyhiä ja nälkäänäkeviä lapsia minua alkaa itkettää, tarkoitan, että minustakin olisi ihanaa olla niin laiha, mutta ilman kärpäsiä ja kuolemaa ja semmoista. (Mariah Carey)

Bon Appétit. Herkkuja mädistä ja makeista sitrushedelmistä (tv-ohjelmatiedot)

Edulliset kuivalihatarjoukset jatkuvat! Paloittelemme ruokamestarin ja lihamestarin tunnetulla ammattitaidolla. (lehti-ilmoitus)

Mansi- ja mustikoita (kaupassa)

Olipas hyviä lihapullia (Uuno Turhapuro)

------------------

- Hyeena: Hei kuka toi sika on?
- Bumba: puhutsä mulle
- Timon: voi ei sano siaks
- Bumba: puhutsä mulle
- Timon: nyt sille riitti
- Bumba: puhutsä mulle
- Timon: nyt se repii teidät
- Bumba: Mä Oon Nääs HERRA SIKA!!!!!!



21.1.2008

Minestronen kuiskaus

Vasta viisi kuukautta sitten sain purkitettua oman sadon tomaatit. Poistin niistä kuoret ja vein ne huolellisesti valittujen ainesten kanssa säilyketehtaalle. Tiesin, että muutaman kuukauden päästä tulisin avaaman ensimmäisen purkin pelonsekaisessa mielentilassa.

Hopeinen, juuri kiillotettu perintötölkinavaaja polkkasi taianomaisessa auringonsäteessä kuin rukoilijasirkka vaanien saalistaan. Pieni säteen häivähdys osui jo ennestään pilkehtivään silmäkulmaani ja tunsin nousevani muutaman sentin keittiön silikonimaton yläpuolelle. Käteni ojentautui tahtomattani tölkinavaajaa kohti ja kuulin sukuni muinaisten kokkipatriarkkojen hyväksyvän kuiskeen: nyyyyyt Polkkapooossuuuuu, se on naaaakkiminestroooooonen aaaaaika nyyyyt! (<- div="" fiiliksiin="" hitaasti="" kuiskaten="" niin="" p="" sano="" set="">

Minestrone on siitä hulppea keitto, että sen voi tehdä vähän mistä vaan. Perusideana on kai ollut, että siihen tulee ainakin vihanneksia ja pastaa. Loppu on sitten valinnaista: selleriä, porkkanaa, sipulia, maissia, lumilapioita, papuja. Alla olevan minestronen idea on helppous. Ainekset ovat perusjuttuja, joita pitäisi aina olla hätävarana. Pilkkominenkaan ei paljon ohimoita puristele, ei tarvi leikata muotoiltuja vihanneksia tyyliin julienne, 5x5mm kuutio tai muutakaan jargonia. Nakit kun laskettelee paloiksi kovalla kädellä, niin alkaa olla jo voiton puolella.



Nakkiminestrone


2 prk kuorittuja tomaatteja
1,5 dl valkoviiniä
1,7 l vettä
3 kanaliemikuutiota
2 dl keittämätöntä rakettispagettia
2 pss keittojuureksia
1 pss herne-maissi-paprikaa
10 nakkia
1 rkl oreganoa
paprikajauhetta
1 rkl sokeria
(suolaa)

Kaada isoon kattilaan tomaatit ja vedä sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää valkoviini ja kiehauta. Lisää vesi ja kanaliemikuutiot ja kiehauta jälleen. Lataa spagetit joukkoon. Pienennä pakastekeittojuurekset vielä pienemmiksi kuutioiksi ja heittää soppaan. Anna poreilla taas hetki ja lisää hemapat ja pilkotut nakit. Mausta oreganolla ja paprikajauheella. Tomaatti kaipaa seurakseen sokeria, joten ruokalusikallinen mukaan hyvällä omatunnolla. Hunajakin käy. Tomaatti imee myös suolaa, joten kolme kanaliemikuutiota ei välttämättä riitä: tarkista siis suola. Tai jos sinulla on valmista hyvin suolattua lihalientä pakkasessa, niin nyt on hyvä aika käyttää se pois.

Kuiskasitko?

15.1.2008

Hapankaalimättöä

Kirjoitin Matkalehteen pari kroatialaista reseptiä. Luvan kanssa saan julkaista Polkkapossussakin, kun vaan lehti on ilmestynyt. Digiversio ainakin näkyy olevan hollilla, joten tässä toinen resepteistä.



Sarmat eli kroatialaiset kaalirullat
( 5-6 annosta)

1 savoijinkaali (n.11-15 käyttökelpoista lehteä)
170 g pekonia
1 sipuli
400 g sika-nautajauhelihaa
1 dl riisiä
pieni kourallinen tuoretta persiljaa
3 valkosipulinkynttä
2 kananmunaa
1 tl oreganoa
ripaus suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
400 g hapankaalisilppua
1 prk tomaattimurskaa
1 rkl sokeria
1 tl oreganoa
1 kanaliemikuutio
vettä

Poista veitsellä kaalista kanta ja keitä kevyesti suolatussa vedessä viitisen minuuttia. Poista uloimpia lehtiä sitä mukaan kuin ne lähtevät mukavasti irti. Paista kuutioitua pekonia hetki pannulla ja kuullota pilkottua sipulia pekonista irronneessa rasvassa. Sekoita raaka jauheliha, keittämätön riisi, pekoni, sipuli, pilkotut valkosipulinkynnet, kananmunat, oregano, suola ja pippuri. Laita kaalinlehdelle sen koosta riippuen 2-3 ruokalusikallista massaa ja rullaa kääryleeksi.

Valuta hapankaalisilppua siivilässä tai purista siitä nesteet pois. Lorauta vuoan pohjalle hieman oliiviöljyä ja peitä pohja hapankaalilla. Lado sen päälle kääryleet ja loput hapankaalit.

Laita tomaattimurska kattilaan, lisää sokeri, oregano ja kanaliemikuutio. Kiehauta. Kaada vuokaan hapankaalien päälle. Lisää tässä vaiheessa niin paljon vettä, että kaalirullat juuri ja juuri peittyvät. Paista 150-asteisessa uunissa 1½-2h.

13.1.2008

Siivotonta kieltä

Viime aikoina on muutamassakin blogissa esitelty niitä tuikimielenkiintoisia hakusanoja, joilla ihmiset ovat eksyneet kuka kenenkin blogiin. Minä ja. Turkulaiset sanovat ja, kun tarkoittavat myös.

Eniten tullaaan tietysti ihan hakemalla jotain tiettyä ruokaa tai ruoan osaa. Kestosuosikkeja ovat uunilohi, lindströmin pihvit, vuohenjuusto, kuhafile, stifado ja ankanrinta. Polkkapossu on myös suosittu hakusana, se ei tosin ole ruoka eikä edes ruoan osa. Voi sitäkin purra, jos uskaltaa. Terveydestä, ruokavammoista ja muusta altiopositiivisesta diipadaapasta kiinnostuneiden hakusanoja ovat karppaus, listeria, laktoosi-intoleranssi, keliakia, e-koodi, ihahaa.

Sitten on vielä se ryhmä, joka hakee ruokasivuiltani silmäniloja muuallekin kuin lautasellensa: naku, tissit, matti ja teppo... paras haku on tietysti ollut jo ajat ajat sitten polkkapossu alasti. Vai oliko se polkkapossu naku. Kyllä kyllä. No se ei ollut vuoden sisällä.


Ja vielä muutama satunnainen poiminta tältä päivältä:


etymologian palttiarallaa

Sanojen alkuperät ovat palttiarallaa aina kiinnostaneet minua. Törmäsin joskus lausahdukseen ”Tuhannen pillun päreet”. Mitä ihmettä sillä tarkoitettiin? Nopealla haulla ohjauduin netissä sivuille, joilla oli hyvinkin uskottava selitys, lainaan sen suoraa tähän: Pillun päreitä käytettiin vielä 1800-luvulla, ennen laudeliinojen keksimistä, saunoissa naisten alapään suojana. Ymmärrettävistä syistä olosuhteet maaseudulla olivat tuolloin hygienian kannalta erittäin puutteelliset, eivätkä miehet yleensä käyneet "esipesussa" ennen lauteille istumista. Lauteet siis suorastan kuhisivat erilaisia mikrobeja ja bakteereita, varsinkin koliformisia bakteereita.

Pillun päreet eli vitukkeet, kuten niitä tuolloin kutsuttiin tehtiin tavallisista männyistä vuolluista päreistä muotoilemalla ne naisen omien muotojen ja käyttötarkoituksen mukaan. Luonnollisesti ne olivat alussa puunvärisiä, mutta muuttivat sitten väriään mitä enemmän niitä käytettiin. Ihan pärekaton harmaiksi ne eivät sentään ehtineet.

Sanonta "Tuhannen pillun päreiksi" on syntynyt luonnollisesti siitä, kun miehet ovat arvioineet puun kokoa ja sen riittävyyttä erilaisiin käyttötarkoituksiin. Naisille varattiin tietysti oma puu vitukkeisiin eli pillun päreisiin.


pään turvotus

Joskus tuntuu, että pää meinaa räjähtää. Pojat kiusaa, dallasit ilmestyvät kainaloihin, raejuustokuurot piiskaavat kuontaloa. Silloin kannattaa himmata ihan kevyesti ja olla aidosti ernu. Erilainen nuoruus on aina palkitsevaa ja se ehkäisee pään turvotusta.

gumbo

Polkkapossun gumboa on pakko kehottaa kokeilemaan. On se vaan ihan faktahyvää. Ainakin kun gumboa hypettää tarpeeksi. Gumbo -hakusanalla tähän blogiin tullaan tosi usein.


testicle pain (kiveskipu)

Tällä haulla päädyttiin sivuillani Chuck Norrisia koskevien faktojen pariin. Ei ehkä vähiten sen vuoksi, että jos Chuck pääse yllättämään kulman takaa, on kiveskipu hyvinkin mahdollinen. Kipu voi johtua muustakin kuin Chuckin taiasta: eturauhastulehduksesta, kivessyövästä, kiveksen kiertymästä, lisäkivestulehduksesta tai kiveksen suonikohjuista. Kiveskivun lääketieteellinen nimi on orkialgia - vähän kuin oligarkia, pitää varoa sekoittamasta. Vaikka eihän termit kaukana ole toisistaan, sillä oligarkiassa eli harvainvallassa kapea eliitti pitää valtaa lähinnä omaa etua tavoitellakseen.


sacher

Jos gumboa kannattaa kokeilla, niin sacheria ei todellakaan. Se on tosi pahaa. Se ei ole lähellekään ruokahifiä ja sitä ei kannata tarjota sukulaisille. Ja se on makeaa ja siinä on suklaata ja aprikoosimarmeladia. Minä en söisi.

11.1.2008

Taivas oli kirkas ja aurinko paisti

Jotkin ruoat ovat ihan loistavia, koska niitä voi syödä yhtä hyvin lämpimänä kuin kylmänä maun kuitenkaan kärsimättä. Salaisen teorian mukaan elimistö pystyy käsittelemään ei-kuumaa ruokaa paremmin, kun ei tarvitse enää tuhlata energiaa ruoan jäähdyttämiseen. Huh huh, nyt se ei ole enää salainen. Eikä teoria muutenkaan miestä pahenna.

Paahtopaisti on eräs näistä likilegendaarisista ruoista. Menee yhtä hyvin muhevan kastin kanssa lämpimänä kuin patongin ja piparjuuritahnan kanssa kylmänä. Jo lähes yhtä legendaarinen kuin paahtopaisti, on viime postauksessakin mainittu Chef Rinkula, joka nousi lähtötelineistä hieman ennen paukahdusta. Ihan vaan siksi, että lihan marinointi piti aloittaa hyvissä ajoin päivää ennen syömistä. Tulos sai aikaan ehtymättömän kuolakosken, jossa ei tarvinnut luovia kivien välistä, niitä kun ei ollut. Oikein herkullinen tapas.



Lime-korianterimarinoidut paahtopaistiviipaleet (tapas)

paahtopaisti
öljyä
puristettua limemehua
chilikastiketta
valkosipulia
tuoretta inkivääriä
tuoretta korianteria
suolaa
sokeria
omenamehua
korianteria

Paista kuumalla pannulla lihasta pikaisesti syyt kiinni. Vempauta paisti uunivuokaan ja paista 120 asteessa niin kauan, että lihan sisälämpötila on 55 astetta. Anna lihan jäähtyä ja leikkaa se ohuiksi viipaleiksi. Valmista marinadi lopuista aineksista sekoittamalla kaikki keskenään. Määriä ei kannata jännittää, osasia voi lisäillä vähän maun mukaan. Kaada marinadi lihojen sekaan ja anna maustua jääkaapissa yön yli. Limehän vielä kypsentää lihaa, joten ei hätää vaikka se onkinn tässä vaiheessa kovin punaista. Paahtopaisti on muutenkin parhaimmillaan hieman punaisena.

---
Tuli näin myöhemmin mieleen, että paahtopaistin paistoliemen ehkä voisi ottaa talteen ja yhdistää sen seuraavana päivänä marinadiliemeen. Voisi saada hulppean kastikkeen, jos vähän keittelisi ja viimeistelisi.

10.1.2008

Tapastelua munakoison ja aurinkotomaatin seurassa

Siis hei Chef Rinkula ja Chef Sportnintendo, en suinkaan tarkoita otsikolla, että olisitte munakoiso ja aurinkotomaatti. Vaikka ei ne kyllä pahat nimet olisikaan.
-------------

Käpertyneet ja nahkeat tomssut ovat Possun suurta herkkua. Joskus olen tehnyt niitä itsekin uunissa: tomaatit halki, siemenkodat pois, suolaa ja sokeria päälle, uuniin öljytyn leivinpaperin päälle 70 asteeseen n. 4-5 tunniksi. Eihän uuni tietysti aurinko ole, mutta paremman puutteessa se kelpaa. En sinne kuitenkaan menisi rusketusta hakemaan.

Kyllä noita tomaatteja voi ihan Suomenkin auringossa kuivatella, ehkä sitten ensi kesänä. Ihan samalla idealla tehdään kuin uunissa, kestää vaan aika paljon kauemmin: veikkaisin kolmesta päivästä pariin viikkoon. No olipa Polkkapossu hyvä veikkaus! Ja kannattaa valita samankokoisia tompsuja, jotta kuivahtaisivat samaan aikaan. Parhaat tomaatit tähän tarkoitukseen ovat vähäsiemenisiä ja sopivasti lihavia. Kannattaakin mennä lähikauppaan kiusaamaan myyjää kutkuttavilla tomaattiaiheisilla kysymyksillä. Toinen vaihtoehto on ostaa sekä stokkalta että siwasta tomaatit, leikata halki ja laskea siemenet. Vähäsiemeninen is good. Siemenet voi sitten kuivattaa auringossa, hieroa murskaksi morttelissa ja heittää leipäjauhoihin. En tosin ole tällaisesta ikinä kuullut, mutta tuli vaan kieroutuneeseen mieleen.

Tomaatteja ei sitten haluta liian kuiviksi, vaan lihan pitää olla sopivan nahkeaa. Kun oikea aste on saavutettu, voi lörpsäyttää purkkiin oliiviöljyä ja viinietikkaa. Erilaiset mausteet ovat myös sallittuja, jopa toivottuja. Valkosipuli on tietty tässäkin elvis. Aurinkokuivatut tomaatit sopivat paikkoihin mihin kuivattamattomatkin, mutta erityisen hyvä pariskaupunki muodostuu munakoison kanssa. Vaikea sanoa miksi, näin se vaan oo.

Chef Rinkulan kanssa väännettiin vuodenvaihtumisjuhliin muutama herkkutapas mm. wanna be pariloidut munakoisot ja nunnamaisen hyvää paahtopaistia. Wanna be sen takia, että meikäläinen oli vähän liian innokas. Ideana oli vetää munakoiso hiukan pidemmiksi noin puolen sentin siivuiksi ja sitten heittää parilalle. Siinä ensin kuitenkin leikkailin kesäkurpitsaa ja mitään ajattelematta huitaisin vauhdilla munakoisonkin ohuiksi kiekoiksi. No ei se mitään. Järjettömän hyviä ruoat kuitenkin olivat, vaikka pläänit vähän muuttuivatkin matkalla. Kuvan munakoisot eivät siis ole pariloituja, pelkästään pannulla pikaisesti paistettuja. Olisi vaan ollut kivaa saada pintaan ne pari kivaa viivaa parilapannusta.


Pariloidut munakoisot (tapas)

munakoiso
aurinkokuivattuja tomaatteja
valkosipulia
basilikaa
persiljaa
suolaa
sokeria
oliiviöljyä
balsamicoa

Leikkaa munakoisot n. puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi hieman vinottain. Itketä suolalla 20 minuuttia. Paista pikaisesti parilapannulla, älä kuitenkaan anna mennä löysäksi. Pilko aurinkotomaatit ja valkosipuli. Asettele munakoisoviipaleet isolle vadille. Rumpsauta päälle aurinkokuivatut tomaatit, valkosipuliviipaleet, basilika, persilja, suola, sokeri, oliiviöljy ja balsamico. Anna maustua vähintään puoli tuntia. Voit lopuksi poistaa valkosipuliviipaleet, jos et halua liian railakasta talvista hönkäystä.


8.1.2008

Gratinoitu sipulikeitto


Keittelin eilen erittäin epämääräisistä osista hirveä riistalientä. Sipulia, porkkanaa, rosmariinia, valkosipulia, katajanmarjoja ja ruhon osia. Sain kaluttua luista hepposen määrän lihanpalojakin, joten päätin tehdä niistä (ja liemestä) keittoa. Mieleni on tehnyt viime aikoina moniakin asioita, mutta tällä kertaa päädyin sipulikeittoon. Voihan Jessen sandaalit, mutta osasikin olla puistattavan herkullista!


Gratinoitu punasipuli-hirvikeitto
(2-3 annosta)

puolikas valkosipuli
oliiviöljyä
4 isohkoa punasipulia
1 l suolaista riistalientä (tai lihalientä)
2,5 dl epämääräisiä paloja hirveä (tai muuta kummaa lihaa)
mustapippuria
reilusti timjamia
(suolaa)
pari viipaletta vaaleaa leipää
mustaleimajuustoa



Puolita kokonainen valkosipuli vaakatasossa. Laita foliooon, heitä oliiviöljyä päälle ja paahda 200 asteisessa uunissa kypsäksi. Kuori sipulit, halkaise ne ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Heitä kattilan pohjalle oliiviöljyä ja paista punasipuleita ja paahtuneita valkosipuleita niin kauan, että sipulit muuttuvat hieman läpikuultaviksi. Lisää liemi ja lihat ja anna kiehuilla 10 minuuttia. Mausta pippurilla ja reilulla timjamilla. Leikkaa leipäviipaleet pieniksi kuutioiksi ja jaa keitto uuninkestäviin soppakulhoihin. Levitä keiton kanneksi leipäkuutiot. Ripottele päälle raastettu juusto ja gratinoi uunissa grillivastusten alla 5-6 minuuttia.

7.1.2008

Dancing pig proudly presents...


Tämän kastikkeen takia ei tarvitse huhkia kolmea tuntia keittiössä, kaksi minuuttia nimittäin riittää. Maku on erittäin miellyttävä ja maistuu mansikalta varsinkin lihamurekkeen tai pyttipannun kanssa. Mansikka ja pytärihän on ihan klassikko puhumattakaan mansikasta ja lihamurekkeesta!

Koska tiedän, että joku kiireinen perheenemo osaa taatusti arvostaa kastikettani, olen hetkellisesti partiotornilainen ja teen päivän hyvän työn.


Dijonnaisekastike lihamurekkeelle (valmistusaika 2 min)

tilkka vettä
100 g creme fraichea
1½ rkl dijonnaisea
pieni loraus juoksevaa hunajaa
timjamia
suolaa
pippuria


Lämmitä pieni kattila kuumaksi. Ota pois levyltä, lorauta tilkka vettä pohjalle ja lisää creme fraiche. Jos ei jaksa sulaa heitä takaisin levylle ihan hetkeksi. Lisää dijonnaise, hunaja, timjami, suola ja pippuri.

5.1.2008

Se outo heebo blogin takana

Oranssin mollukan saattelemana päätin tulla kuvani kanssa ulkoilemaan: anonyymisyys on kuitenkin jo mennyt ja muutenkin sitä ajattelee jo tuntevansa aika monta sivuillani käyskentelijää. Tiedä vaikka saisin aikaan kuvabuumin. Onhan tässä tullut tarinoituakin jo melko tarkkaan parisen vuotta. Eikö ilme muuten paljastakin kaiken nautinnon, jonka ruokapolkkaaminen on saanut aikaan :-)


Ja eipähän kukaan luule minua naiseksikaan enää! Korkeintaan sirkuksen parrakkaaksi sellaiseksi.

Ilmeeseen on oikeastaan painavampi syy: sain tänään mieliteon.


Manchigatto

mansikoita
partaäijää (tai rahkaa)
ruokosokeria
kuivaa kuohuviiniä

Laita mansikka haarukan nokkaan, dippaa se partaäijään ja pyöräytä ruokosokerissa. Nautiskele talviauringossa kuplivan sihijuoman kanssa.

4.1.2008

LL Cool J. - G.O.A.T

Muusi-/muussiäänestys on päättynyt. Olette aivan oikeassa: muusiahan se on!

-----------------------

Pitäisi ehkä hiljalleen vaihtaa blogin nimeksi jotain vuohiaiheista, vaikkapa Märehtivän vuohen jäkäläkasari. Jälleen saparokeittiössä nimittäin määkii vuohi. Tällä kertaa se on laitettu polskuttelemaan aina niin rakkaaseen kasvissoseliemeen. Possua täällä tehdään harvemmin. No kukapa sitä...

Vuohenjuuston valitsemiseen kiinnitin erityistä huomiota: otin valioyksilön, joka satunnaisotannalla käteeni ensin osui. Uhriksi joutui jo kovin tutuksi piuhoittunut Soignon Sainte Maure, valkohomepintainen ihan kiva peruspäkäpää.

Vuohenjuustokeiton kanssa kannattaa juomaksi valita väärälle puolelle katettu tuikku.



Säyseästi märehdittävä vuohenjuustokeitto

½ kg porkkanoita
½ kg kukkakaalia
½ purjo
1 palsternakka
1 ½ l vettä
1 kanaliemikuutio
basilikaa
timjamia
200 g Soignon Sainte Maure -vuohenjuustoa
50 g voita
mustapippuria
suolaa

Pilko porkkanat, kukkakaali, purjo ja palsternakka. Mittaa vesi kattilaan, heitä sekaan kasvikset, liemikuutio, reilusti kuivattua basilikaa ja timjamia. Keitä kypsiksi. Soseuta sauvasekoittimella antaumuksella sametinsileäksi. Poraa joukkoon kiekoiksi viipaloitu vuohenjuusto ja voi. Rouhaise myllystä mustapippuria. Keitto kaipaa vielä luultavasti ripauksen suolaa.

3.1.2008

Kermamuhennettua timjamilanttua


Lantusta saa mahtavia sivuruokia, jos vain sattuu sen mausta pitämään. Näin joulun jälkeen kun allekirjoittaneen päälaenlohko ja kaksi varvasta hyljeksivät hiilihydraatteja, pitää perunalle löytää vaihoehtoja. 100 grammassa perunaa on 15 g hiilareita, lantussa 4 g. Kumman ottaisin?

Hyvän lisäkkeen saa leikkaamalla lantun viipaleiksi, leivittämällä ja paistamalla pannulla. Myös pilkotun porkkanan kanssa lanttu maistuu hyvältä, kun joukkoon kaataa vähän hunajaa, ripottelee erinäisiä pähkinöitä sekaan ja paistaa. Mutta nyt kun rasvaa saa ja pitää syödä, lanttulisäkkeiden äidiksi rummutetaan kermamuhennettu lanttu. Voita ja kuohukermaa, ou jee. Rasva kun ei jää elimistöön hiilihydraattien puuttuessa.


Kermamuhennettu timjamilanttu

voita
lanttua
kermaa
suolaa
mustapippuria
sipulijauhetta
timjamia

Sulata voi pannulla ja lisää kuorittu, tasakokoisiksi kuutioiksi leikattu lanttu. Paista pannulla hetki. Lisää kerma ja anna lantun muhentua siinä kypsäksi. Lisää kermaa tarpeen mukaan. Ideana olisi, että kermaa ei enää juurikaan olisi, kun lantut ovat kypsiä. Mausta suolalla, mustapippurilla, sipulijauheella ja runsaalla tuoreella timjamilla.

1.1.2008

Jäkäläpää kysyy vaan

Ystäväni Kulinaarimuru ihmettelee, miksi uutena vuotena syödään nakkeja ja perunasalaattia. Ohitin asian harmittomalla hartianheilautuksella, mutta juttu jäi rankasti riepomaan. Ja perskule, että riepominen vaan jatkuu. Tietämättömyys ei todellakaan saisi olla maailman palkka. Löytyykö asialle jotain perustetta?

Ja miksi kyseessä on juuri nakit ja perunasalaatti eikä perunasalaatti ja nakit? Onko nakit tosiaan se juttu ja perunasalaatti se lisuke? Jos ajattelee Armia ja Dannya, juttu on ihan ymmärrettävä: Armi on se juttu ja Danny lisuke. Armista vetäistään ensin niin paljon kuin jaksetaan, ja jos jollekin luonto suo, on Dannystakin kyytipojaksi. Ja kuka edes olisi kiinnostunut Dannysta ja Armista! Jos ajattelee legendaarisia parivaljakoita, se ensimmäiseksi mainittu on yleensä naisellinen osapuoli: Armi ja Danny, Sillanpää ja Koriseva, Tarja ja Pentti, Ohukainen ja Paksukainen, Bat ja Ryyd, Matti ja Teppo, Saukki ja Pikkuoravat, Kätkä ja Kätkä, Alexei ja Litti. Ajatella! Onko nakki siis feminiini ja perunasalaatti maskuliini?


Ja mikä on nakin ja perunasalaatin historiallinen perusta? Kun kaksi hurttia uskontotieteilijää kohtaa Eerikinkadun kattorakennelmia nuolevalla parvekkeella pamahdusten viitoittaman kultaisen sateen helkkyessä päiden päällä, ei tiettyjä keskusteluita voi ohittaa. Ilotulitteiden ampuminenhan on tapana peräisin Kiinasta, paukuttelulla yritettiin pitää pahat henget loitolla. Allekirjoittaneen takamuksesta kuuluu epäilyttävä paukahdus, joka vielä pisteenä i:n päällä varmistaa pahojen henkien kaikkoamisen. Mutta entäs uusivuosi? Jeesushan oli juutalainen ja juutalaislapset ympärileikataan kahdeksan päivän ikäisinä. Monille tulee yllätyksenä, että uusivuosi on oikeasti Jeesuksen ympärileikkauksen vuosipäivä. Joku saattaa kysyä, ammutaanko raketteja siis Jeesuksen kunniaksi. Mutta miten tähän kaikkeen liittyy nakit ja perunasalaatti, pilin ympärileikkaus ja valkoiset tulehdusvoiteet? Ei aavistustakaan.

Minusta nakit ja perunasalaatti tuo kivan poistumisen joulun perinnepöydästä. Se on se viimeinen ateria kaiken laatikkomätön jälkeen. Suomalaisessa kansanperinteessä uuden vuoden herkkupöydän on uskottu vastaavan määrillään niitä antimia, joita sitten sadonkorjuusta tultaisiin tulevana vuotena saamaan. Alkoholiakin juotiin, mutta isännän piti pysyä skarppina. Jos tapahtui sammuminen, viljankin uskottiin menevän lakoon.

Eilinen kulinaristinen höräytys aloitettiin valkosipulisilla tapaksilla, väliin vedettiin suklaakakkua ja vadelmakastiketta, Markku Aron lempiaikaan huitaistiin vielä nakkeja ja perunasalaattia. Saattaa olla, että viimeisten siivellä maisteltiin vielä erilaisia juustoja. Savuhilmasta ei todellakaan tullut suosikkiani. Voihan kefiiri, risuja Herkkujuustolalle. Shame on you!

Lähitulevaisuuden postaukseen sitten jotain näitä tapaksia. Tai sitten lupailen vaan taas.