24.6.2013

Lisukkeitahan on aina vaikea keksiä - muka

Hyvää oliiviöljyä, tuoreita vihanneksia, sitruunaa, valkosipulia ja tuoreita yrttejä. Eihän kuulosta pahalta? Tämä toimii esimerkiksi grilliruokien lisukkeenä, tai jos haluaa jatkaa, niin tämän voi syödä vaikka ihan itsenäisenä salaattinakin lisäämällä vaikka kuskusia. Lämpötilallakaan ei ole niin väliä, voi natustaa kuumana, kylmänä, helteellä, pakkasella tai sateella. Mutta kesäinen lisukehan tämä on kuten kuvasta voi päätellä.



Itselläni pöydässä oli: uusiipotui, graavattuu lohta, tätä ja Askondin hapanlimppuu.


Sitruunainen kukkakaali-porkkanapaahdos

oliiviöljyä
1 kukkakaali
2 porkkanaa
1 sitruunan kuori
suolaa
pippuria
2 valkosipulinkynttä
1 sitruunan mehu
oreganoa
persiljaa
minttua
basilikaa

Revi kukkakaali nupuiksi ja viipaloi porkkana ohuiksi siivuiksi. Pese sitruuna ja raasta kuoren keltainen osa. Laita kukkakaalit ja porkkanat uunivuokaan, kääntele ne reilussa määrässä oliiviöljyä, heitä joukkoon kuori ja mausta suolalla ja pippurilla. Paista 170 asteessa 20 minuuttia, kääntele hieman, paista taas 10 minuuttia ja lisää pilkotut kynnet, sitruunan mehu ja ripaus ruokosokeria. Paista viitisen minuuttia, ota uunista pois ja sekoita joukkoon tuoreita yrttejä.

21.6.2013

Un mojito, tack så nyckel!

Kuubalainen kansanlaulu kertoo mittumaarin olevan täydellinen, kun aurinko paistaa, pieni tuiverrus tuulettaa, kädessä on mojito ja pömpelissä savustuu lohi. Se menee jotenkin näin: Verano es perfecto cuando el sol brilla, el viento sopla, tienes un mojito en la mano y se fuma salmón en el cuadro. Olen lähes samaa mieltä, itse ennemmin joisin tuon mojiton, kuin ihmettelisin sitä vain kädessäni. Ja niin toki teinkin.

Mojitoja oli tekemässä salolaisen ravintola-Tivolin ravintolapäällikkö Kalle G. joka kaikessa kauneudessaan on vähintäänkin useamman trinksukilpailun voittaja. Eikä ihme, ei paremmista mojitoista väliä. Alla olevassa kuvassa on muuten ns. lärvilaituri. Joskus 90-luvulla hittinä oli lärvilauta, jossa snapseja heitettiin laudan päälle ja niitä sitten kiskottiin huiviin kaksin käsin ja balalaika soi. Saaristossa sama juttu tunnetaan nimellä lärvilaituri, juomat ovat muuttuneet pitkiksi ja Jari Sillanpää soi. Ja näin syntyi Kallen mojitot:



Mojito

 4 cl vaaleaa rommia
10 cl soodaa
2 tl hienoa sokeria
2-3 lohkoa limeä
muutama mintunlehti
jäämurskaa

Laita lasiin parit limelohkot ja sokeri ja murskaa puusurvimella. Hiero minttuja kämmentesi välissä kevyesti niin, että solut alkavat kevyesti hajoilla ja aromit täyttävät ilman. Viskaa lasiin. Kaada päälle jäämurska, bacardi ja sooda. Nostele lusikalla vihreät kevyesti kauhoen pinnalle. Anna auringon paistaa ja käen kukkua.


18.6.2013

Aprikoosi-mustikkapiirakka

Mestari Kongin eli Kungfutsen kerrotaan istuskelleen aprikoosipuun alla, kun sopivasti kypsynyt aprikoosi tipahti hänen varhaismaohattuunsa. Hän päätteli tällöin, että onni esiintyy monissa muodoissa, varsinkin aprikoosi-mustikkapiirakan muodossa. Todisteena tästä Kungfutsella on nykyään noin 200 miljoonaa seuraaja, joiden päätavoitteena on tehdä toiselle niin hyvää aprikoosi-mustikkapiirakkaa kuin toivoisi itselleenkin tehtävän.



Aprikoosi-mustikkapiirakka

1 piirakkapohja
4 rkl aprikoosimarmeladia
3-4 dl pensasmustikoita
1 tölkki säilykeaprikooseja
1 kermaviili
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 tl kanelia
ripaus vaniljasokeria

Painele piirakkapohja vuokaan. Levitä pohjan päälle marmeladi tasaiseksi kerrokseksi ja sen päälle mustikat. Leikkaa aprikoosit haluamaasi muotoon ja asettele mustikoiden päälle. Sekoita loput aineet keskenään ja kaada mustikoiden ja aprikoosien päälle. Paista 175 asteessa kypsäksi. Tarjoa vaniljakastin kanssa.


  

10.6.2013

Askondi = Parhautta

Nyt on pakottava tarve hehkuttaa.

Jos 4½-vuotias poikani sanoo kolme kertaa tunnin sisällä, että tämä on maailman parasta leipää, sitä se taatusti on. 



Mökkimatkani varrella on mehevä leipomo. Jos joskus ajatte Vehmaan ohi, niin älkää hyvät ihmiset ajako tuon helmen ohi. Parhaat raaka-aineet, ystävällinen työntekijäporukka, suuret sydämet, mahtavat tuotteet, kotoisa tunnelma, lähellä oleva ruoka, aitous. Kyltissä sanotaan Askondi:jos kirjoitatte synonyymisanastoon tuon sanan, hakutuloksiksi tulee parhautta, jäätävän hyvää, käsittämätöntä, taivaallista. Jos joskus olen jodlannut hallelujat Isontuvan jäätelöille, pienille käkkäräkurkuille, korvasienille, ahvenen ja pekonin yhdistelmille tai lemon curdille, niin unohtakaa ne. Kaikki tuo jodlaus on yhtä turhaa kuin tsetsekärpäsen pieru Kilimanjaron huipulla. Paitsi ei tietenkään kärpäsen kannalta. Mutta asian ydin ei muutu: Askondi on helmi. 

Jos jotain poimintoja valikoimasta pitäisi tehdä, niin imekäää tästä:
  • Spelttileipä. Tämä on Askondin uusi tuote. Kyllä, juuri se tuote josta Eemeli Pyry Antero sanoo maailman parasta leipää. Allekirjoitan.
  • Lihapiirakka. Järjettömän hyvää. Allekirjoittanut ei edes ole lihisten ystävä, mutta näissä on jotain merkillistä. Veikkaisinpa, että tämä on yksi leipomon hittituote. Taivassaloon, Kustaviin ja Uuteenkaupunkiin suuntaavat mökkiläiset kahmivat näitä kasseihinsa kuin eivät olisi ikinä lihiksiä nähneetkään. No eivät ehkä olekaan ennen Askondia. Siellä tiedetään, miten piirakka valmistetaan. Valitettavan usein suomalainen lihapiirakka on velttoakin veltompi lärpäke, jonka paistamisessa on käytetty alta lipan vedettyä öljyä ja paistolämpötilakin on ollut jotain hatusta huitaistua. Mutta ei Askondissa. Piirakan kuori on juuri sopivan rapsakka, raaka-aineet ovat parasta parasta, käytetty öljy veisi Bottaksenkin pisteille ja maku on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan niin hiton kaunis .
  • Hapanlimppu. Niinpä. Sanat meinaa jo loppua, mutta jos joku yhdistelmä laittaa sinut tekemään voltin värisevin pakaroin, niin koita Askondin hapanlimppua, graavattua lohta ja rehellistä kirnuvoita. Ja nyt tuli sitten himonälkä, että haista minä pitkät kirjoittaja. 

  • Pumada. On pumadoita ja pumadoita, mutta vain yksi ja ainoa on oikea. Highlander-leffakin on saanut tästä nimensä. Herkästi herkullinen hillottu munkki päällystettynä tällä jumalaisen polkkapossun värisellä massalla saa veren seisahtumaan ja ehkä jopa pakkautumaan paikkoihin jos kolmansiinkin. En kerro enempää, mutta totean, että kyseessä on Askondin tarkoin varjeltu perheessä kulkeva resepti. Näin kertoi minulle kassaneiti, jolta sain pumadaohjeen ihan tosta vaan suit sait sukkelaan.
  • Aleksanterinleivos. Hatunnosto jo pelkästään siitä, että jostain leipomosta vielä saa tätä herkkua. Vaikka leivos onkin alunperin Sveitsiläinen ja tullut Suomeen Pietarin hovin kautta, niin sanoisin, että tämä on lähes vehmaalainen perinneherkku. Juhannuslohen ja twister-mehujään ohella. Vaikea näiden kanssa on kilpailla. 
  • Herkkusämpylät. Näitä on pakko saada. Yhä uudestaan ja uudestaan ihmettelen, minkä #¤%&:n takia nämä maistuvat aina niin hyviltä. Ei näissä voi sinänsä mitään kummallista olla, vehnäjauhoiltahan nuo päällisin puolin haiskahtaa. EIPÄ. Taas kerran hyvin suojeltu reseptisalaisuus, jota ei kellekään kerrota. Sain senkin kuitenkin kassaneidiltä aika helposti siveän silmäniskun jälkeen.
  • Mansikkaviinerit. Taas tulee mieleen Uunon likilegendaarinen sananparsi: Kuusen vieressä on vanha pinja, poika häippää taisi olla ninja. Niin salakavalan hyvää tämäkin viineri on, että tekee mieli tehdä lyöstö. Ja tässäkin pätee sama juttu, en edes pidä viinereistä. Vaan tästäpä en voi olla pitämättä. 
Lopuksi vielä verottajalle huomio: tämä ei ole maksettu mainos, joten älä kimpaannu.