17.11.2008

Joulu tuli jo Polkkapossusta puhumattakaan

Voi Peter Tosh, Ave Maria, Paavi, Anne Sinnemäki ja Ari Vatanen, nyt lähti. Polkkapossu koki kuumia aaltoja uuden hienon ystävävänsä Poppamiehen seurassa. Nyt on pakko hihkua: meikäläinen on ensimmäinen, toinen, kolmas ja myyty!

Poppamies lähestyi minua pienen Polkkapossutukipaketin muodossa ja palkaksi siitä myin sieluni. Pieni hinta tuesta sanoi jalkapuoli kädettömälle, kun kainalokeppi otti Ritolat. Tukipakettiin kuului mm. sipsejä, sinappia, kastiketta ja vaikka mitä.



Ja mitä sipsejä? Voi superlatiivin synonyymi ja aka-kaverialiakset. Blair's Original Habanero Chips. Pakko myöntää kyynis-pessimistinen sipsimaailmankatsomukseni, mutta yleisesti ottaen sipsit on aika turhia. Vasta dippi saa ne maistumaan jos sekään. Mietiskelin ensin, mitäköhän kunttakintteä tällä kertaa minulle tyrkytetään, noita tulisia sipsejä kun on tavannut rekkalastillisen sylillisessä. Mutta Poppamiehen sanaan voi luottaa. Heitänpä tähän pikku lainauksen sivuilta: "aloittelijoiden kannattaa hiukan varovasti maistella, mutta kun makuun pääsee kiinni niin savuinen aromi yhdessä tajunnan räjäyttävän kuumuuden kera saa sinut koukkuun kerta toisensa jälkeen".



Seuraavassa tarkka kuvaus siitä, mitä näin, koin, kuulin, haistoin, maistoin menettäessäni Blair's habanerosipsineitsyyteni:

Mustapohjainen punaisia, keltaisia ja oransseja sävyjä kietova pussi oli edessäni. Tiesin valitsevani vaarallisen tien jo silloin kun mietin sen avaamista. Pian napani avasi sen puolestani. Jos napani olisi oikea napa, eikä mystinen suursyömäriolio, olisin saattanut pelästyä tapahtunutta sekä tulevaa napaan vetämistä. Mutta ei, olen jo karaistanut sikopaimennettava - en pelästy juuri mistään saati sitten pelkäisin. Tosissani. Empatian vuoksi ehkä. Voimakkaan painostava haju tunki kärsääni ja tunsin ensimmäiset viitteet Elysiumin kenttien kirkkaasta läsnäolosta. Edessäni oli jotain voimakasta muutenkin kuin lihasmassaltaan. Tällaiseen raa'an pehmeään läsnäoloon olin viimeksi törmännyt kerhossa, kun viisivuotiaana sain kyytiä ensirakkaudeltani. Hyvin kylmää. Mutta tässä oli jotain erilaista, helvetin kuumaa. Kuinka viettelevää, mutta kuitenkin niin julmaa kaikessa voimassaan.

Pelkkä tuoksu ei kuitenkaan riittänyt minulle, kuinka se olisi voinutkaan. Tunsin itseni ja otin yhden käteeni, mursin sen ja laitoin pienen pienen hippusen kielelleni. UAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Olin löytänyt kauan kadoksissa olleen kaksoisveljeni, joka synkkänä ja myrskyisenä syntymäyönä annettiin rikkaalle vahtimestarille kiitokseksi housusäilytyksestä. Kummalliset vanhemmat, mietin, mutta minun oli pakko saada lisää. Halusin sitä kuin mies tärkkelystä vain voi haluta. Hullussa adrenaliinipöllyssä otin loppupalan suuhuni ja annoin palaa. Ihan tajutonta. Tehokkaan tulista, mutta armollisen autuasta. Olin päässyt Faustiksi Faustin paikalle.

Pakko silti myöntää, että ensimmäiset sipsit meni tunnustellessa. Tulisuus oli niin voimakasta, että hetken kesti aistia muita makuja. Kun pahimmasta parhaimmasta päästiin yli, olinkin jo totaalisen koukussa. Tulisuuden ohella mukaan tuli juuri sopiva savun maku, joka oli viimeistään se viimeinen sinetti. Sipseistä tuli osa tajuntaani ja aloin kokea asioita niiden kautta. Liekö peyotella ollut asiaan jotain tekemistä, sen verran hämäräksi toiminta alkoi mennä. Lopetettuani syömisen, kieleni alkoi hauskasti kutista ja voi olla, että se jopa hieman puutui. Silmistäni vuosi vettä ja poskeni hehkuivat tulikuuman suomiauringon alla. Fysiologiani huusi nestettä, mutta tiesin, että ainoa oikea ratkaisu olisi uusi kourallinen sipsejä ja Janne Tulkin Sinisen taivaan sateenkaari. Tässä tapauksessa kourallinen muuttui kolmeksi ja Tulkki menetti merkityksensä. Kuka kaipaisi tulkkia, kun voi olla itse osa kokonaisuutta. Korvani tuntui pyörivän ja aloin jo hieman pelätä mahdollisia haittavaikutuksia. Seuraavaksi vasen silmäni alkoi nykiä ja olin varmasti aika hauskan näköinen euforisessa tuskassani. Tässä vaiheessa päätin lopettaa - vielä kun oli pieni tajunnanhippunen jäljellä. Kävin niin lähellä kuilua, että ystäväni saivat posttraumaattisia stressireaktioita. Tarjoan heille lohduksi habanerosipsejä.

Muita Poppamiehen tuotteita en ole vielä ehtinyt maistaa, mutta tulisen ystäviä kehotan ehdottomasti ostamaan kyseistä tuotetta.

13.11.2008

Mitä täytteeksi kääretorttuun - arvonta?


Kaikkien vastanneiden kesken arvon 20.11. en mitään, enkä julkaise tuloksia, mutta lähetän sen jälkeen arpajaisvoiton tasapuolisesti jaettuna kaikille Salaisille Leivontaystävilleni. Huh.
-------

Ei ole mitään syytä väheksyä kääretorttuja tai niiden tekijöitä. Vaikka olenkin enemmän suolaisen hyvän ystävä, valmistuu possukeittiössäkin joskus leivonnaisia. Eri asia on, kuka ne tekee, mutta valmistuu kuitenkin.

Mutta mitä täytteeksi? Kaksi asiaa, jotka puistattavat rullapiirakoissa, on inhokkijärjestyksessä kreemit ja äkkimakeat. Myönnän hänelle antipossunobelin, joka menee yhdistämään nämä. Mutta jos saat nämä toimimaan suussani, olet ehdoton keittotaidon Brillant-Savarin ja ehkä jopa suurintakin Bocusea suurempi. Ehkä jossain toisessa todellisuudessa.

Kun nyt tulin maininneeksi täytteistä, niin ehkä pari anekdoottia myös pohjasta. Yleensähän en ole höttöjen ystävä. Mutta kääretorttuihin höttö iskee kuin Nastis parhaimmillaan. Pohja ei mielestäni saa olla liian rapea, halkeileva. Ei höttö saa olla liioiteltuakaan, paitsi jos se on miehen tekemä. Meillä kun liioittelu on geeneissä. Joskus tulee jopa hätävarjeltua liioittelua.

Valiolla on ainakin mukavan kuohkea pohja, jonka kopsasin suoraan tähän. Pensselit heilumaan.


Pohja:

4 munaa
1,5 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
4 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

1,5 dl mansikoita
1,5 dl kermaa
1 dl rahkaa
sokeria maun mukaan


Vatkaa munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet. Lisää ne siivilän läpi vaahtoon puuhaarukalla sekoittaen. Levitä taikina voidellulla leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Paista 225 asteessa uunin keskiosassa n. 7 min. Kumoa pohja sokerilla sirotetulle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi. Survaise mansikat nopeasti sauvasekoittimilla, sattumia pitää jäädä. Vatkaa kerma ja sekoita täytteen aineet. Levitä täyte pohjalle ja kääri rullalle leivinpaperin avulla.
--------------
Ai niin. Ehdotan käymään sivuilla Yearbookyourself. Tässä meikäläinen vuonna 1976. Taisin herättää naapurit naurullani.

10.11.2008

Miten valmistetaan täydellistä kaalipataa?

Kun nyt olen aloittanut tämän sarjan, niin annetaan sille jatkoa. Eli miten valmistaa kunnon...

Aikaisemminhan on käyty perusteellisesti läpi muutama perusjuttu, viime aikoina mm. risotto ja makaronilaatikko. Jos hyvin käy, saan tällä jutulla jonkun tekemään kaalipataa. Makaronilaatikon kohdalla palaute oli nimittäin mahtavaa. Kävin moikkaamassa baaritiskin toisella puolella työskentelevää kaveriani, joka minut nähtyään otti jääkaapista eväsboksin ja pyysi arvaamaan, mitä se piti sisällään. No en arvannut, mutta makaronilaatikkoa oli syntynyt erään jutun innotuksella. Erinomaisen hyvää työtä Chef Maksa-Allas. Toinen kaverini tunnusti, ettei aikaisemmin ollut ollut erityinen risoton ystävä. En minäkään ennen kuin opin valmistamaan sitä.

Mutta entäs se paras kaalipata sitten?


Perusjutut. Valkokaali, porkkana, sipuli, valkosipuli. Koska kyseessä on kuitenkin kaalipata, olisi varsin suotavaa, että ruoassa käytettäisiin kaalia. Valkokaali on ainoa oikea. Porkkana on ehdoton lisä ja sipulia ei sovi unohtaa. Valkosipulin kanssa pitää olla varovainen, ettei se maistu liikaa. Lähtökohtana on freesata pilkottuja kasviksia hetki voissa ja kenties hommata niihin kevyesti ruskettunut pintakin. Siitä kaikki alkaa. Eri asia sitten on, kuinka pieniksi kasvikset kuuluu pilkkoa...

Jauheliha. Lampaasta jauhettu liha on ylivoimaista. Olette varmaan kuulleet lammaskaalista. Aivan ehdoton ruokalaji, joka aina yllättää. Ihan kuin hyvä kirja, jonka voi lukea uudestaan ihan kuin ei olisi sitä ennen nähnytkään. Lampaan voi tietty korvata sialla ja naudalla, tai jos haluaa heittäytyä oikein hulppeaksi, voi lihan korvata soijarouheella. Tai rantapalloilla ja kumiankoilla. Jauheliha kannattaa ruskistaa pannulla ja sen voi maustaa kevyesti suolalla ja pippurilla. Ja ehdottomasti kunnon roiskaisulla Dijonia.

Riisi. Tähän en ole löytänyt vielä varmaa suosikkiani, mutta tällä hetkellä joku simppeli puuroriisi tuntuu parhaalta. Kaalipadan ei tarvitse olla steriiliä sairaalatavaraa, jossa jokainen aines erottuu omaksi kokonaisuudekseen. Hieman möhevä riisi kokoaa eri osaset kivasti yhteen. Riisin voi korvata myös ohrasuurimoilla. Se ei ole suuri synti.

Mausteet. Jos meiramin unohtaa, voi hypätä Tenoon. Yhtä kylmää kyytiä tulee saamaan. Ilman meiramia kaalipata on turhaa kuin Rudolf-kulta ilman punaista nenäänsä. Viime aikoina olen ymmärtänyt, että jauhettu neilikka kaalipadassa saa sukkani pyörimään jaloissa. Se herättääkin ihmetystä isälläni, joka silloin tällöin lainailee sukkiani. Ainakin hän tietää, milloin poika syö kaalipataa. Tapahtuma jaksaa aina naurattaa äitiäni. Kunnon liemi on tietysi myös kaalipadan perusta. Saa sen korvata vedellä ja liemikuutioillakin, sillä itsekin tulin, näin ja tein näin. Liemi saa määrällisesti lähes peittää muut ainekset.

Hapot. Kuten monissa muissakin ruoissa, tässäkin sopiva loraus väkiviinietikkaa tekee myrskyn rauhansilmään. Kuten ennenkin olen sanonut, etikka antaa luonteelle sopivan lorauksen särmää.

Makeus. Siirappi. Kaalipata kaipaa makeutta kuin possu joulunjälkeistä elämää ja perinteinen tumma siirappi on siihen osuva ratkaisu. Hätärinä mainio on balsamicosiirappi, jota allekirjoittanut joutui käyttämään. Siirappi otti hatkat muuttopuuhissa kuten niin monet muutkin kuivakaappini helmet. Balsamicosiirapin lisäksi viljelin joukkoon vielä muutaman murusen ruokokidesokeria.

Avec. Puolukkasurvos/puolukkahillo, ruisleipä, maito. Eivät kaipaa selittelyjä.

Liedellä. Pitkä ja hidas hauduttelu. Kaalipata ei todellakaan valmistu alle puolessatoista tunnissa.

Mitähän unohtui? Periaatteessa ei mitään, mutta pataa voi jalostaa heittämällä mukaan esimerkiksi smetanaa, pekonia ja hapankaalia. Siitä ehkä myöhemmin, jos vielä joskus jaksan tänne kirjoittaa.

9.11.2008

Uneksin jo paistellessani



Hasselpähkinä-suklaahippukeksit
(aika monta keksiä)


11 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
3 tl ruokasoodaa
1,5 tl suolaa
500 g margariinia
2 dl sokeria
2,5 dl ruokosokeria
4 tl vaniljasokeria
4 munaa
200 g tummaa suklaata
200 g vadelma-karpalosuklaata
1 dl hasselpähkinärouhetta

Sekoita jauhot, kaakao, sooda ja suola. Sulata margariini, anna hieman jäähtyä ja sekoita joukkoon sokerit ja munat yksitellen vatkaten. Lisää jauhoseos siivilän läpi. Rouhi suklaat ja lisää hasselpähkinöiden kanssa taikinaan. Ota lusikalla taikinasta knöllejä leivinpaperille ja anna hieman levitä. Paista 175-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Julkinen eläin

Im sorry!


Kohde: My gayest friend

Aika: Week ago.

Syy: Jostain kumman syystä sain muutaman sihijuoman nautittuani päähän, että entrecote on naudan niskaa. Heh. Aikamoista. Olin kuitenkin jalomielinen ja päätin olla lyömättä asiasta vetoa, enhän halunnut viedä kaveriltani 80 euroa. Kovasti hän olisi kuitenkin halunnut vedon lyödä. Hyvityksenä tästä lupasin kuitenkin tunnustaa julkisesti tyhmyyteni.

6.11.2008

Ihan kuin en ikinä laittaisi takkiani selkänojalle!

Kenenkään on turha tyrkyttää minulle kuminaleipää, en syö sitä. Mielestäni jokaisessa leivässä, jota leipätiskeillä myydään, pitäisi olla isoilla kirjaimilla merkittynä "ÄLÄ OSTA TÄTÄ, SISÄLTÄÄ KUMINAA". Se ei vaan kuulu leipään, yrittäkää ymmärtää.

Muuten kumina kyllä maistuu. Varsinkin kaaliruoissa, erityisesti padoissa, se jopa herättää ihannoivaa kunnioitusta. Ai miten jotkin ainekset voivatkin osua yksiin. Joskus aikoinaan keittiöharjoittelupaikkani kunnioitettu keittiömestari Harry Sillilän Paroni Finland kutsui minut lieden ääreen ja näytti muhivaa keitostaan. "Tiedätkös Possu, mikä mauste tekee gulassista gulassin?" No enpä tiennyt, mutta siitä lähtien olen sen aina muistanut. Joka siis väittää tehneensä gulassia, eikä ole siihen kuminaa laittanut, ei ole gulassia nähnytkään. Paronia on nimittäin uskominen. Vaikkakin tuppasi tuo myös leipään kuminaa laittamaan, mutta en minäkään voi ihan kaikkea omaksua.

Ja maustetaanhan tuolla myös viinaa. Onhan niitä kaikenlaisia kumina-aperitiivejä yritetty tyrkyttää, mutta olen yleensä kaatanut ne huomaamattomasti vieressäni istuvan mieshenkilön takintaskuun. Mitäs on moukka ja ottaa ravintolan pöytään selkänojalle takkinsa. Ihan niinkuin se ikinä tilaisi mitään tai muutenkaan nauttisi seurasta! Hiton Mauri.


Seuraavaan keitokseen kuuluu myös kumina. Joku jo epäili, olenko mahdollisesti sekoittanut meidän kotokuminamme jeeraan, mutta en ole. Kyllä curryyn voi suomenkuminaakin laittaa, vaikka kuinka mauritiuslainen resepti olisikin. Laitanhan minäkin karjalanpiirakoihin välillä täytteeksi perunaa, eikä peruna kyllä loppupeleissä ihan Karjalasta ole kotoisin. Toisin kuin Aira Samulin, jota en myöskään leivälleni laittaisi.



Katkarapucurry (Mauritius) (3–4 annosta)

2 cm inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 tl korianteria
1 tl kuminaa
1 tl chilijauhetta
½ rkl kurkumaa
1 sipuli
öljyä
1 prk tomaattimurskaa
2 dl vettä
½ rkl sokeria
½ sitruunan kuori raastettuna
1 kanelitanko
200 g katkarapuja
reilusti suolaa
kourallinen korianteria



Raasta inkivääri ja murskaa valkosipulit. Sekoita kulhossa korianterin, kuminan, chilijauheen ja kurkuman kanssa. Pilko sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää hieman öljyä, kaada pannulle mausteseos ja freesaile pari minuuttia. Lisää tomaattimurska, vesi, sokeri, pestyn sitruunan kuori ja kanelitanko. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Lisää katkaravut, mutta älä keitä enää. Lisää suolaa makusi mukaan. Ripottele päälle hienonnettua korianteria ja tarjoa riisin kanssa.

4.11.2008

Juomaa ja sirkushuiveja

Jokainen saa ihan itse päättää, lähteekö Venezuelaan maistelemaan autenttista Tisanaa. Suomen Venezuelan suurlähetystö antoi 23.9.2008 tiedotteen, mitä kaikkea hauskaa Venezuela matkustajalle tarjoaa. Kiteytettynä seuraavia huveja:
  • kaappauksia
  • poliisien tekemiä ryöstöjä
  • merirosvoryöstöjä
  • huumekauppaa
  • liikennekaaosta
  • huonokuntoisia liikennevälineitä
  • tulenarkoja mielenosoituksia
  • maanjäristyksiä
  • rankkasateita
  • maanvyörymiä
  • villejä meduusoja
  • denguekuumetta
  • keltakuumetta
  • malariaa
  • erinäisiä hepatiitteja
Eli ei nyt oikeasti mitään vaarallisuuksia, mitkä esimerkiksi 2. linjalla eivät olisi arkipäivää. Vaikka alue onkin hieman rauhoittunut poismuuttajien ansiosta.


Tisana

3/4 l kuivaa kuohuviiniä esim. cavaa
1 l passionhedelmämehua
2½ dl kivennäisvettä
3/4 dl sokeria
sitruuna
appelsiini
karambola


Mittaa maljaan kuohuviini, hedelmämehu, kivennäisvesi ja sokeri. Sekoita hyvin ja lisää ohueksi viipaloidut appelsiini ja sitruuna. Anna makujen tasaantua jääkaapissa vähintään tunti. Koristele karambolasiivuilla.

2.11.2008

Kummitus?


Noin. Nyt alkaa näyttää kodilta. Tervetuloa poikkeamaan, keitän kahvit. Ei vaan... olen siitä surkea kokkailija, etten juo kahvia, joten en siis osaa keittääkään sitä. Mutta silti saa tulla.

Äsken tapahtui vähintäänkin outoja. Tanssahtelin rannassa ja napsin tapani mukaan epämääräisiä kuvia. On vaikea ymmärtää, mikä seuraavaan kuvaan tullut hahmo on, mutta minulla ainakin nousee karvat pystyyn. Siis mitä hittoa?