Rapeakuoriset kuohkeat sämpylät

Kyllä, nyt saa hehkuttaa, tämä on kova juttu! Rapea kuori, kuohkeita sisältä, mahtava maku. 

Vaikka meitsikin on leiponut aika monta sämpylää elämän aikana, nousin hetkeksi leijumaan uusiin ulottuvuuksiin. Kotikonstein rapsakan kuoren saaminen vaatii erityisiä uunikikkoja, ja niihinhän ei jaksa lähteä. Helpompaa on sekoittaa aineet hyvin pikaisesti ja heittää taikina yöksi kaappiin nousemaan. Aamulla muutama kauhallispino leivinpaperille ja paisto. Sama juttu seuraavana ja taas seuraavana aamuna.  

Nämä ovat parhaita sämpylöitä, joita olen leiponut. Tarviiko sanoa enempää? No ehkä vähän tarvii. Joka aamu lämmintä, lisäaineetonta, tuoretta leipää. Ohjeeseen on haettu inspiraatiota useistakin paikoista ja testailtu erilaisia reseptejä. Sumarin Sikelläkin on tässä osasensa, isokin. 

Suosittelen näitä erityisesti etätyöaamuihin!

Rapeakuoriset kuohkeat sämpylät (13–15 kpl)

• 7,5 dl vettä
• 1 pss kuivahiivaa
• 1 rkl rypsiöljyä
• 3/4 rkl suolaa
• 1/2 rkl siirappia
• 1 rkl pellavansiemeniä
• 0,5 dl kaurahiutaleita
• 1,25 dl ruisjauhoja
• 2 dl spelttijauhoja (Birkkalan tilan)
• 9,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita kuivahiiva haaleaan veteen, lisää rypsiöljy, suola, siirappi ja pellavansiemenet. Lisää hiutaleet sekä loput jauhot hiljalleen esim. puulastalla sekoittaen. Tätä ei ole tarkoitus vaivata, eikä edes liikaa sekoittaa. Tuloksena pitäisi olla löysähkö taikina. Peitä kelmulla.

Anna kohota yö jääkaapissa. Nostele pellille (leivinpaperille) tarpeesi mukainen määrä. Siis vain sen hetkeen tarpeen mukainen. Taikinan voi laittaa uudestaan kaappiin ja tosiaan paistella taas uudet kappaleet tulevina aamuina.

Taikinaknöllien nostelu onnistuu hyvin esim. jollain kauhalla lusikka apurina. Ei kannata muotoilla enempää. Paista 225 asteessa hiukan alatasoa ylempänä 30–35 minuuttia. Tämä on juuri se juttu, jolla saadaan rapea kuori: jääkaappikylmänä leivinpaperille ja pitkäksi aikaa uuniin. Älä pelästy vaikka tuntuvat alkuun kivikovilta. Älä laita liinaa päälle, jotta rapea kuori säilyy. Ja jos haluat näiden pysyvän rapeina, älä säilö muovipussissa, vaan heitä paperipussiin. Tosin jos teet vain muutaman, eihän näitä isommin jää seuraaviin syöminkeihin.

Leivän grillaaminen ja ruskistettu vaahdotettu voi

Huomaan, että olen aloittanut epähuomiossa jonkinlaisen grillaukseen keskittyneen sarjan. Aiemmin on käyty läpi kalan ja pihvin grillaaminen, nyt on vahingossa vuorossa leipä.

Leipää syödään harvemmin grillatessa pääruokana, pitäisikö tähän tehdä muutos. Leipä ei paina paljoa, sitä on helppo kuljettaa, se säilyykin aika mukavasti. Sitä on myös helppo muunnella erialaisilla lisukkeilla, täytteillä ja päällysteillä.

Leipä saa myös lisäaikaa, kun jo hiukan vanhentuneen kantin viskaa grilliin. Ja katso, hän antoi leivälle uuden elämän.

Suomalaiset eivät paljon muuta leipää grillissä laita kuin sämpylöitä hampurilaisia varten. Sämpylöitä voi käyttää muuhunkin. Puolita sämpylä, koverra osa sisustaa pois ja täytä haluamillasi täytteillä. Toinen puoli sämpylää tulee hatuksi. Jos käytät kasviksia, muista kuitenkin grillata ne ensin kypsiksi.  

Pikkurieskat ja paahtoleivät ovat mainiota grillattavaa. Täytteeksi tai päälle juustoviipaleita ja omenaa. Ai että! Grillattu karjalanpiirakkakin on makunautinto. Yllätä itsesi ja laita sen päälle grillattua paprikaa ja kesäkurpitsaa. Ruisleipä nyt on aivan ihanaa. Rukiiseen sopii kevyesti paahtunut aromi ja jos lounaaltasi jäi ylimääräistä kantarellikastiketta ja/tai hölskykurkkuja, nyt on hyvä aika laittaa ne käyttöön.

Meidän perheen hitti on GarlicBread. Älä unohda sitäkään, se saa sydämen sykkimään. Ja sitten on kaikki ihanat bruschetat. 

Ei leipää ilman voita

Turussa Gustavossa tehdään ruskistettu voi asianmukaisella hartaudella. Respect! Leivän maku nousee aivan uudelle tasolle. Ruskistetussa voissa maistuu hieman pähkinäinen kevyesti paahtunut maku.

Voin perässä ei onneksi tarvi lähteä ravintolaan asti, ruskistettua voita on aivan helppo valmistaa myös kotona. Et tarvise muuta kuin voita ja suolaa.

Ruskistettu vaahdotettu voi

500 g voita

½ tl suolaa

Leikkaa voi sormenpään kokoisiksi kuutioiksi. Jaa kahteen osaan. Ruskista puolet pannulla ja sekoita puulastalla herkeämättä. Ole tarkkana, voita ei saa polttaa, tai pieleen menee. Kohta voi alkaa kuohua ja tuoksahtaa kevyesti pähkinäiseltä, kaada se silloin toiseen astiaan.

Tällä aikaa toinen puoli voista on hiljalleen pehmennyt huoneenlämmösssä.  

Kun sulatettu ja paahtunut voi on hieman jäähtynyt, sekoita paahtamaton voi sekaan. Lisää suola ja vispaa sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Laura haluaa leivälle jotain mukavaa!

Possu vastaa huutoon. The Laura heitti viestillä kaipailevansa jotain mukavia leipäideoita, ei siis leipomisohjeita vaan jotain kivaa, mitä voisi leivän päälle laittaa. The Laura määritteli vielä, että en siis tosiaankaan tarkoita juustoa ja lauantaikyrsää, vaan jotain aivan muuta. "Enkä siis tarvi ohjeita, pelkkiä ideoita."

Hyvä The Laura, en edes minä ole niin julma, että raiskaisin leipäni lauantaikyrsällä. Jotain aivan muuta siis. Kahlasin pikaisesti arkistot vuosien varrelta siitä, mitä arvoisa Herra (alter)Ego(ni) Polkkapossu on aiemmin maininnut leivän päällä syövänsä. Jotain tällaista ilmestyi ruudulleni. Sitten on tietty vielä erilaiset tahnat ihan yksinkertaisimmista kermaaviileistä lähtien. Ei mennä kuitenkaan niihin nyt. 

Graavileipä. Graavi on parhautta ja lohi maistuu. Graavaa itse, tulee halvemmaksi ja voit käyttää graavaamisessa juttuja punajuuresta rommiin. Ilman niitäkin pärjää. Jos jaksat säätää enemmän, graavaa isompia särkiä, edes Escoffier ei erottanut graavattua siikaa ja särkeä toisistaan. Lääkepöhnässä. Jos päädyt kylmäsavuun, mikä on myös ihan ok, etsi käsiisi Piipon kylmäsavusilakkoita. 

Jatkoa edelliseen: Mätileipä. Mädin voi toki ostaa kalatiskistä, toinen vaihtoehto on lähteä kalaan. Varsinkin maalis-huhti-toukokuussa saa  hienoja mamma-ahvenia, joista saa hienot mädit. Käsittely ei ole vaikeaa, katso ohjeet täältä. Mädin kanssa menee kivasti sitruuna, graavi, kermaviili, tilli, sinappi ja avokado. Kyllä niistä jo leivän tekee. 

Sillileipä. Klassikko, joka ei kaipaa, eikä tarvi oikeutusta. Muna, kapris, persilja ja silli. Myö anjovis käy. 

Kurkku-suppilovahveroleipä. Suomalaiset eivät ole tottuneet paistamaan kurkkua pannulla. Joskus herättelin aiheesta keskustelua ja sain tylsiä puheenvuoroja, että niin ei vaan kuulu tehdä. Tai että jos kurkkua paistaa, se menettää makunsa. Aivan yhtä huonoja selityksiä kuin kulttuurierot naisten alistamisessa (<-kannanotto hetki="" ja="" jo="" kehiin="" kki="" kurkut="" muutamat="" nbsp="" nyt="" p="" paistoa="" pannulle="" pippuria="" ruisleip="" rusaus="" sitten="" suolaa="" suppilot="" valkosipulia="" viel="">

Sienikastikeleipä. Sienikastiketta jää monesti muutama ylimääräinen lusikallinen. Aivan sama onko sieni portobelloa, huhtasientä vai kosteikkovahveroa, kaikki toimivat hyvin leivällä. Yllätä itsesi tillillä, sopii kivasti sienten kanssa. 

Sitten on tietty erilaiset bruschetat, canapet ja crostinit. Helpolla pääsee ihan perusbruschetalla. Oliiviöljyä, tomaattia, basilikaa, valkosipulia. 

Vuohenjuustotoast. Aatelia. Kaunista, lempeää, särmäistä ja pehmeää. Yksi Possun lempparitoasteista. Älä tee kuten kuvassa on tehty, vaan paahda leipää enemmän ja tohota chevren reunoja kunnolla polttimella.

Kuminaiset ruis-spelttileipäset

Olen tämän ohjeen perusversion nähnyt joskus Chocochilin Elinan mainiossa Vegaanin keittiössä -kirjassa. Ja copy-pastettanut sen lopulta Maistuis varmaan sullekin -ruokablogista. Ohje on matkalla muuttunut mieleisekseni, eikä se enää ole vegaanikaan. Mukaan on tullut jugurttia, spelttiä ja hunajaa. Jugurtti pitää leivän pidempään tuoreena, speltistä tulee herkkä pähkinäisyys ja hunaja nyt on muuten vaan parasta. Myös kuminan määrää olen lisännyt yhdellä teelusikallisella alkuperäisestä ja suolaakin 0,5 teelusikallista lisää.

Leipästen koon voi ihan itse valita, tällä kertaa leivoin sekä pieniä että tuollaisia Reissumiehen kokoisia. Pienemmät ovat sitten hieman vähemmän aikaa uunissa. Kun pohja alkaa rusehtaa, hyvältä näyttää. 

Kuminaiset ruis-spelttileipäset (10-18 kpl)

Juuri:

4,5 dl kädenlämpöistä vettä
0,5 dl jugurttia

25 g hiivaa
3 dl ruisjauhoja (Kemiön Myllyn erikoiskarkeita ruisjauhoja tietty)
1,5 rkl juoksevaa hunajaa (Tammirauman hunajatilalta Rymättylästä tietty)

Muuta: 

2,5 tl suolaa

3 tl kuminansiemeniä
4 dl ruisjauhoja
2 dl ydinspelttijauhoja (Birkkalan tilalta Suomusjärveltä tietty)
ruisjauhoja leivontaan

Valmista ensin juuri sekoittamalla hiiva nesteeseen. Lisää sitten jauhot ja hunaja. Anna seoksen tekeytyä 1 1/2 tuntia. Alusta loput ainekset juuren joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Pyörittele taikina jauhotetuin ja ihan hieman kostein käsin palloiksi ja jaa ne kahdelle uunipellille. Helpoiten se käy niin, että kastelet ensin hieman kämmentä ja sitten lättäät sen ruisjauhoon, jota sinulla on leivinpaperilla. Litistä pallot ja anna kohota noin puoli tuntia. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa leipästen pinnalle ristiviillot terävällä veitsellä ja paista uunin keskitasossa noin 10-15 minuuttia koosta riiippuen. 

Muhevan ilmavat pitaleivät

Joku väitti, että pitaleipiä olisi vaikea tehdä itse ja niihin olisi hankala saada kunnon ilmataskuja. No ei olisi. Tällä pomminvarmalla ohjeella ei voi möhliä. Pahasti ainakaan. 

Pitaleivät

2 dl vettä (42C)
3/4 pussia kuivahiivaa
1/2 rkl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
n. 5-6 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva muhimaan veteen sokerin kanssa. Anna möyhentyä 10 minuuttia, lisää suola, öljy ja hiljalleen vehnäjauhot. Vehnäjauhojen kanssa vähemmän on enemmän. Turvota 30 minuuttia liinan alla. Muotoile jauhotetulla pöydällä pötköksi ja jaa 7 osaan. Kauli ohuehkoiksi, 0,5 cm,  pyöreiksi lätyiksi. Laita leivinpaperille ja anna levätä pyyhkeen alla 30 minuuttia, tarvit kaksi peltiä. Paista 250-asteisessa uunissa n. 5 minuuttia. Älä pelkää, kyllä ne uunissa kohoavat.

Pizzakivellä rapean kuohkeaa

Erittäin lämmin suositus pizzakivelle. Itse olen testaillut kiviä grillissä ja kiviä uunissa, hyvin on toiminut kummassakin. Huomaathan kuitenkin, että kaikki pizzakivet eivät sovellu esimerkiksi grilliin. Vaikka kuinka tykkäänkin ohuesta ja rapeasta pohjasta peruspizzassa, pizzakivijutuissa homma menee erilailla. Sillä saadaan aikaan juuri sellainen ihanan rustiikkinen, paksuhko mutta kuitenkin rapean kuohkea pohja, jota tiedän Emilian ja Giuseppen isoäidin Lorenza Barbi di Fiorellin veivaavan Napolin viereisessä pienessä kylässä  kiviuuniarinassaan. 

Pizzakiviostoksia voi tehdä vaikkapa Kitchentimessa tai Clasulla. Kuvan pizzakivet taitavat olla Weberin tavaraa. Tosin tämän kirjoituksen ainoa sponsori on meikän kurniva vatsa, joka kaipaa yhtä tasaisin väliajoin pizzaa kuin suuhygienisti sähköhammasharjaansa. 

Viimeksi kun tehtiin uunissa pizzaa, laitettiin pohja folion päälle täytteineneen ja sitten folio tulikuuman kiven päälle ja uuniin. Olen todennut sen hyväksi metodiksi ja folio ei haittaa autenttisuutta. Turha tässä alkaa kuitenkaan pizzan tekemistä opettamaan, heitetään nyt tähän vaan eräs herkullinen täyteideointi, joka toteutettiin koirakokkien tykönä lähellä Suomen pohjavesirivieraa. Koirat saivat toki osansa. 

Takuuvarma pizzapohja: 

1½ dl vettä

3/4 pkt hiivaa
½ tl suolaa
ripaus sokeria
3 rkl rypsiöljyä
n. 5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri, öljy ja osa jauhoista. Lisää loput jauhot ja leseet alustamalla pohjaa käsin. Lisää sen verran jauhoja, että pohja irtoaa sopivasti käsistä. Laita pohja kohoamaan lämpimään liinan alle vähintään puoleksi tunniksi.

Täytteenä tässä maukas tomaattikastike, parsaa, vuohenjuustoa, anjovista, tomaattiviipaleita ja toki mozzarellaa. Eipä siihen muuta tarvi. 

Herkulliset spelttipatongit - pala taivasta

Nämä patongit lupaavat aika paljon enemmän kuin ihan peruspatongit: näissä on vähintään yhtä paljon munaa kuin Itä-Saksan naisurheilijoissa aikanaan. Maitorahkaa kannattaa käyttää leipätaikinassa jo pelkän mukavan kevyesti happaman makunsa vuoksi. Ja se lisää myös säilyvyyttä. Porkkana nyt on muuten vaan hyvää. Speltti tuo taikinaan kivan pähkinäisen maun, joka saa sinulle ihan orava-olon. Hunaja on itsestäänselvyys, korvaa sokerin tai siirapin, tuo kivan makeuden rahkan happamuudelle ja mikä parasta, parantaa myös säilyvyyttä. Hunaja on siitä mahtava aarre leivonnassa, että se pystyy imemään itseensä kosteutta ilmasta, jolloin esim. tällaiset leipätaikinat jaksavat tuntua kauemmin tuoreilta. Ja kuivatut herkkutatit. No niinpä, tosiaankin sopii murennettuna leipätaikinaan. Huh. 

Herkulliset spelttipatongit

4 dl vettä

1 dl maitorahkaa

2-3 dl porkkanaraastetta (karkea terä eli pientä mehuisaa raastetta)

2 rkl hunajaa

1 tl suolaa

½ dl kuivattuja herkkutatteja

30 g sulatettua voita

10-11 dl spelttijauhoja

1 pss kuivahiivaa

Sekotita vesi, rahka ja porkkana ja lämmitä hieman kättä lämpimämmäksi. Lisää suola, murennellut herkkutatit, hunaja ja sulatettua voi. Sekoita kuivahiiva muutamaan desiin jauhoja ja vispaa taikinaan. Lisää spelttijauhoja hiljalleen alustaen, niin että taikina irtoaa mukavasti kulhon reunoista. Nostata liinan alla 30 minuuttia. 

Jaa taikina neljään osaan. Kauli jokainen suorakaiteeksi ja lähde käärimään vasemmasta alareunasta hiljalleen tiiviiksi rullaksi. Anna kohota vielä leivinpaperin päällä pellillä 15 minuuttia. Voitele rypsiöljyn ja maidon seoksella ja paista 230 asteessa 8-10 minuuttia. 

Särjen syöminen on ympäristöteko

Monet vanhemmat ihmettelevät, mitä tehdä niille kaikille särjille, joita perheen juniori ilopäissään nostelee mato-ongella 30 sekunnin välein laiturin päästä hieman jäiden sulamisen jälkeen tai myöhään syksyllä. Muistan joskus itse parhaimmillaan vetäneeni noin 80 särkeä ihan pienessä ajassa, tällöin en ymmärtänyt särjen arvoa ja palautin ne mereen takaisin sukeltelemaan. 

Valitettavan monen mielestä kalan syöminen on liian vaikeaa, kun siinä on yksikin ruoto liikaa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että siinä on vähintään yksi ruoto. Särjessä ruotoja on, kyllä. Mutta särki on arvokala, aliarvostettu arvokala. Sopivasti uunissa muhineesta särjestä sulaa ruodot niin, ettei niitä enää edes huomaa. Kyseistä ideaa on hyödynnetty myös Järki särki -säilykkeissä. Kertaakaan en huomannut ruotoa, niin hyvin ne olivat sulaneet lihan sekaan. Peratun ja suomustetun särjen voi hyvin jauhaa myös lihamyllyssä tai tehosekottimessa, jolloin ruodot häviävät sekaan ja luusto kiittää. Särkipullat tai särkipihvit, ai nami. Valitettavan suuri osa särjestä kalastetaan turkiseläinten rehuksi, vain pieni määrä menee ravintoloille. 

Järki särki oli Vuoden Suomalainen Elintarvike 2016 -finalisti. Olisi varsin mainiota, mikäli tämän tuotteen kautta arvostus särkeä kohtaan saataisiin nousuun. Särjen syöminen on myös ekoteko, Varsinkin rehevöityneistä järvistä särkien kalastamista kannattaa suosia, sillä suuret särkikannat lisäävät levän määrää syödessään niitä laiduntavaa eläinplanktonia. Ympäristöteko on myös korvata tonnikalasäilykkeet Järki särjellä!

Keski-Suomen Korpilahdessa Komppa-Seppälän tilalla Päijänteen kupeessa valmistetaan Järki särki -säilykkeitä. Makuja on tällä hetkellä kaksi: savustettu ja luomuvalkosipuli sekä luomutomaatti ja yrtit. Aiemmin luomutilalla keskityttiin lähinnä hunajaan, mutta ystävien kärkkyessä yhä enemmän ja enemmän tilan keittiössä valmistuneita kalaherkkuja, päätettiin panostaa myös särkiherkkuihin. Voi hyvin -hunaja on yhä kuitenkin tilan toinen päätuote. Tykkään Komppa-Seppälän isännän ja emännän ajatusmaailmasta: "Hunajassa ja särjissä on mielestämme paljon samaa. Molemmissa hyödynnetään resursseja, jotka ovat kestäviä ja menisivät ilman hyödyntämistä täysin hukkaan".

Järki särki -säilykkeessä käytetyt kalat on kalastettu pääosin Päijänteestä kylmän veden aikaan. Tällöin särki on parhaimmillaan, eikä kukaan pääse keljuilemaan mudan mausta. 

Särki-ruispitsaleipäset

revittyä varrasruisleipää
ketsuppia
tomattipyreetä
purkki Järki särkeä (luomutomaatti ja yrtit)
Järki särjen lientä
oreganoa
ananasta
oliiveja
juustoraastetta

Sivele leivät ketsupin, tomaattipyreen ja Järki särki -purkissa olevan öljyn sekoituksella. Päälle särkipaloja, oreganoa, ananaspaloja, oliiveja ja juustoraastetta.  225 asteessa 6-8 minuuttia.

Särkilaatikko

vajaa kilo perunoita
purkki Järki särkeä (savustettu ja luomuvalkosipuli)
1 iso sipuli
1½ rkl piparjuurta
1 rkl dijon-sinappia
2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
Järki särjen liemi
2 rkl vehnäjauhoja
1½ tl suolaa
valkopippuria
tilliä

Viipaloi perunat ja pilko sipli. Voitele uunivuoka ja sekoita perunat, sipuli, särjet ja piparjuuri. Sekoita kipossa loput aineet ja kaada päälle. Paista 200 asteisessa uunissa n. tunti. Pinta saa ottaa kunnolla väriäkin. Laatikon kylkeen sopivat kivasti etikkapunajuuret.

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Komppa-Seppälän tilan kanssa. 

Gluteeniton siemennäkkäri

Nyt teki kuulkaas äitimuori sen verran koukuttavan houkuttavaa siemennäkkäriä, että alkaa puntit värähdellä kuin Tanssiorkesteri Focuksen pojilla parhaimmillaan. Hekin kuulemma tykkäsivät tästä, vaikkeivät olleet edes maistaneet. Eipä sinänsä, aika hitti tämä onkin, Kangasalla näitä on jo natusteltu yli kultalevyrajan. Mikä tarkoittaa käytännössä yli 10000 puraisua. Saattaa olla Kangasalan toinen julkkis ihmeissään vaikka Emma-gaala ehdokkaana juuri nyt onkin.

Ohje on jostain napsastu, mutta äippä on jonkin muutoksenkin tehnyt. Ja näyttäisi ihan gluteenittomalta.

Äidin gluteeniton siemennäkkäri

1 3/4 dl tattarijauhoja 
1 dl chiansiemeniä
3/4 dl pellavansiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä 
1 dl kurpitsansiemeniä 
1tl psylliumjauhetta 

Kaikki sekaisin ja päälle 2,5dl kiehuvaa vettä ja 0,5dl oliviöljyä. Sekoitetaan ja annetaan turvota 10 minuuttia, mieluiten puoli tuntia. Levitetään pellille, päälle toinen leivinpaperi jonka avulla saa tasaisesti. Otetaan päälileivinpaperi pois. Tehdään ruudut valmiiksi ennen paistoa, ripotellaa päälle jotain isokiteistä suolaa esim. sormisuolaa ja paistetaan 160 asteessa n. 60 minuuttia keskitasolla.

Parmesaani-munakoisovuoka suppilovahveroilla, oliivifocaccia ja turkkilaista jugurttia

Vuoka:

(2 nälkäiselle)

1 munakoiso
1 mozzarellaköntti siivutettuna
kourallinen parmesaanilastuja

1 pieni sipuli
3 kynttä valkosipulia
1 tlk tomaattimurskaa
1 laakerinlehti
oreganoa
basilikaa reilusti
suolaa
pippuria
tujaus ketsuppia tai sokeria
paistettuja suppilovahveroita kourallinen

Viipaloi koiso pitkittäissuunnassa n. 3 mm viipaleiksi. Paista pannulla oliiviöljyssä minuutti per puoli, poista pannulta. Pilko sipulit ja freesaa hetki öljyssä. Lisää tomaattimurska ja laakerinlehti ja anna muhia puoli tuntia. Poista laakeri. Lisää oregano, basilika, suola, pippuri, makeus ja suppilot. Panosta soosin makuun. Voitele kevyesti uunivuoka. Laita vuoan pohjalle 1/3 soosista, sitten 1/3 koisoista, sitten 1/3 pamesaanista ja 1/3 mozzarellasta. Tee sama homma vielä kahteen kertaan ja paista 180 asteisessa uunissa n. 20-25 min värin mukaan.

Oliivifocaccia:

Leipurin tytär testasi mökkioloissa valmista pitsajauhoseosta ja totesi pohjan toimivaksi. Pannupitsapohjaimainen olemus jätti mietityttämään ja uumoiltiin, että tuosta jauhoseoksesta syntyisi kätevästi varmaankin myös focaccia. Ja kyllä, todella makoisaa. Tai siis törkeän hyvää.

Tuumasta toimeen siis. Ehkä yksi tärkeimmistä focaccion määrittävistä tekijöistä on riittävä oliiviöljyn käyttö. Sillä saadaan rapea ja herkullinen pinta.

Myllyn paras -pizzajauhoja
vettä
hiivaa
muutama oliivi
rosmariinia
suolahiutaleita

Valmista puolikas taikina pussissa olevan ohjeen mukaan. Anna kohota liinan alla puoli tuntia. Voitele pieni peltinen uunivuoka tai uunipelti (17x28) reilulla oliiviöljyllä ja taputtele taikina siihen. Anna kohota ilman peitettä puoli tuntia. Painele pieniä kuoppia ja laita niihin oliiviviipaleita. Voitele taikina oliiviöljyllä ja riivi päälle tuoretta rosmariinia. Paista 250 asteessa n. 10 minuuttia. Ota pois uunista ja voitele taas oliiviöljyllä. Heitä päälle vielä suolahiutalelastuja.

Siirsin vielä hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva jäisi siihen. Focaccia on parhaimmillaan tuoreena ja hieman lämpimänä.

Tarjoa vuoka ja focaccia turkkilaisen jugun kanssa. Ehdottomasti!

Ruisleipäset ja oma geenikartta

Ei leivän aika ole ohi, vaikka myynti onkin laskenut tasaisen jäätävästi. Leipomot ovat kärsineet karppausbuumista ja uusien tuotteiden kehittämistä on jouduttu ihan tosissaan miettimään. Vaikka perinteisellä ranskanleivälläkin on kannattajansa, vaalea leipä on vaikeuksissa. Se on joutunut piiloutumaan lainahöyheniin: patongit, ciabattat, croissantit ja focacciat myyvät edelleen. Vaalea leipä ei ole enää sitä sileää perusleipää: taikinaan tai päälle heitellään auringonkukan-, unikon-, kurpitsan-, seesamin-, tai minkä vaan siemeniä. Suomalaiset ovat matkustelleet ja nähneet tällaisia vaaleita leipiä myytävän ulkomaillakin, vaatimustaso kasvaa. 

Ihmiset ovat tulleet tietoisemmiksi ruokien terveysvaikutuksista. Koskahan päivitetyt ravitsemussuositukset ovat viimeksi aiheuttaneet niin paljon keskustelua kuin viime kerralla. Terveysriskiryhmiin kuuluvat heräilevät. Punaisen lihan alta vedetään mattoa sitä mukaa, kun suolistosyövät lisääntyvät. Väestön ikääntyessä diabetes ja erilaiset sydän- ja verisuonitaudit räjähtävät käsiin. Tämän päivän kuluttaja haluaa ruokavalinnoillaan vaikuttaa fyysiseen hyvinvointiinsa. Funktionaaliset elintarvikkeet ovat nousussa, vaikkakin elintarvikealalla tapahtuvia muutoksia hidastaa kaunis lainsäädäntö. Koska kyse on suhteellisen uudesta asiasta, voidaan jopa hidastavaksi tekijäksi mainita lainsäädännön puuttumisen. Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi kuluttaja on ravinnollisesta näkökulmasta katsottuna kiinnostunut myös henkisestä hyvinvoinnistaan. Onneksi on luomupiiriä, lähiruokaa, käsintehtyä ja paikallista tilaa. Ja vaikkei kestävä kehitys ja jälkipolvien maailma niin paljon kiinnostaisikaan, voi omatunnon ostaa kuitenkin hetkellisesti puhtaaksi luomuanekaupasta. Parempi tuokin kuin ei mitään, sanon.

Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden esiinmarssi on/oli vasta ensimmäinen aalto. 2000-luvun alkupuolella kerrottiin, että ihmisen geenikartta on valmistunut, halutessa pystytään seulomaan taudeille altistavia geenimuunnoksia. Ollaan edetty hyvinkin syvälle yksilötasolle, jolloin myös ruokavalioa pystytään optimoimaan hyvinkin yksilökohtaisesti. Nutrigenomiikka on vahvassa nousussa oleva tieteenala, joka tutkii ravinto- ja perintötekijöiden yhteisvaikutuksia. Tieteenala on tällä hetkellä keskittynyt ravintoaineiden ja kroonisten tautien riskitekijöiden vuorovaikutuksiin geenitasolla. Ei mene kauaa, kun kuluttajalla on kädessään oma geenikartta ja sen perusteella hän tekee päätöksen siitä, mikä ravintoaine on juuri hänelle sopiva. Netistä löytyy jo kymmeniä yrityksiä, jonka kautta voi hypätä geenitestien pelottavaan maailmaan ja paljastaa perimänsä.

 

Kuten monesti ennenkin, huomaan taas eksyneeni aiheesta. Innostuttuani homma lähtee kohtalaisen helposti lapasesta. Oikeastaan tarkoituksenani oli kirjoittaa pienen vaalea leipä -alustuksen jälkeen ruisleivästä, sen uudesta noususta ja terveysvaikutuksista. Maininta torajyvän hallusinoivista ominaisuuksista oli myös tulossa ja toteamus siitä, että vaikka monesti koemmekin syövämme suomalaista ruisleipää, rukiin tuotanto ei riitä meillä omavaraisuuteen ja maistelemme monesti saksalaista ja puolalaista viljaa. 

No ei se mitään. Sillä vihdoinkin, siis viiiiiiiihdoinkin, törmäsin ihan oikesti hyvään ruisleipäohjeeseen. Haluan ehdottomasti jakaa tämän muillekin hyvästä leivästä kiinnostuneille, sillä tietämättömyys paremmasta on kammottavaa. Chocochili-blogin takana olevalta Elinalta ilmestyi nimittäin juuri mahtava ruokakirja Vegaanin keittiössä. Vink vink, hyvä joululahja. Sieltä on myös ruisleipästen ohje, jonka itsekin eilen toteutin. Aivan tajuttoman hyviä, huh.

Sen verran juteltiin eilen Elinan kanssa, että mietittiin kyseisten leipästen pakkaskestävyyttä. Ruisleivällähän on nimittäin paha tapa kuivua ikävästi jäätyessään. Pakkaskestävyydestä ei ole vielä tietoa, sillä Elina tuumasi, että leivät menee niin nopeasti parempiin suihin uunista tultuaan, että nou kän duu. Lupasin heittää pari pakkaseen, mutta nyt on jo myöhäistä. Ilmoja odotellessa.

Ohjetta on testattu myös Maistuis varmaan sullekin -keittiössä, josta copypastasin tekstin suoraan häpeilemättä. Sen verran ohjeeseen liittyviä huomioita, että tein vähän isompia leipäsiä, kokoluokaa Reissumies, ja niitä tuli kymmenen kappaletta. Ehkä siis nimen pitäisi olla ruisleivät. Sain myös ehdotuksen, että kuminan määrää voisi hieman nostaa, sillä se nyt vaan sattuu olemaan hyvää.

Ruisleipäset (16 kpl)

Pikajuuri: 

5 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
3 dl ruisjauhoja
1 rkl siirappia

Muut ainekset:

2 tl suolaa
2 tl kuminansiemeniä
4 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
ruisjauhoja leivontaan

Valmista ensin juuri sekoittamalla hiiva veteen. Lisää sitten jauhot ja siirappi. Anna seoksen tekeytyä 1 1/2 tuntia. Alusta loput ainekset juuren joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Pyörittele taikina jauhotetuin käsin palloiksi ja jaa ne kahdelle uunipellille. Litistä pallot ja anna kohota noin puoli tuntia. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa leipästen pinnalle ristiviillot terävällä veitsellä ja paista uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.

Garlic bread

Alkuruokalautasella muutama meikälle uus löytö: 

 

Vaikka juuri viime postauksessa heitinkin pöydälle lämppäreitä, jatketaan hiilihydraattitrippejä leipäjalostuksen pelottavassa maailmassa. Pelottavan siksi, etten ranskista muuten syö, mutta garlic breadina se on ihan hitti. Ai mutta syönpäs: köyhät ritarit, nami.

En ole tähän ohjeeseen varmaan missään törmännyt, joten pakkohan hyvyyttä on laittaa jakoon. Ensimmäisen kerran garlic bread ui housuihini muutama vuosi sitten Pizza Hutissa, siitä lähtien kyseinen leipä on kuulunut hyvinkin säännöllisesti ruokapöytääni. Nykyään lähinnä tiputtelen sitä housuilleni. Kauneus on jälleen yksinkertaisuudessa: muutama viilto, kääräisy, pari-kolme raaka-ainetta, uuni. Mitä muuta mies voi haluta?! Ai joo, satsuman. Garlic breadin parhautta on myös se, että se käy lähes pöytään kuin pöytään.

Yleensä olen valmistanut garlic breadin leikkaamalla ranskiksen viipaleiksi, voidellut toisen puolen ja heittänyt väleihin reilusti valkosipulisiivuja. Käärinyt folioon, uuniin ja valmista. Aika uunissa saa olla kohtalaisen pitkä, reunoista pitää tulla rapsakoita ja väriäkin saisi hieman ottaa. Valioltahan tuli juuri uusi valkosipulilla maustettu voi, menee muuten ihan törkeän hyvin tähän. Tuossa on kuitenkin erittäin rehellisiä valkosipulipaloja mukana. 

Ja miksi kutsun tätä nimellä garlic bread enkä valkosipulileipä? Emmää tiädä, kuhan kutsun, ahventa en.

Garlic bread

1 ranskanleipä
valion valkosipulista voita
veitsi
foliota
uuni

Ohjeet jo tossa ylempänä tulikin, ei sen kummempaa. Paitsi että jos on grillivastukset, niin ne päälle ja paketti alle. Muttei haittaa vaikkei olisikaan. Ja koska kyseessä on voi, on se hieman kovempaa, eli kannattaa hieman antaa pehmentyä.  Ja viimeksihän näitä napostelin feta-punajuurisalaatin, tsatsikin, väkevien katkarapujen ja oliivien kanssa. Joo oli aika valkosipulista mutta taas ihan pommihyvää.

Nokkossämpylät

Nokkoset alkaa olla jo keruukunnossa. Nyt en tosin keräillyt, sillä minulla oli vielä viime vuoden kuivattua satoa jäljellä. Heitin tosin ensin desin kuivattua minttua likoomaan, mutta ei-nokkosmaisen tuoksun tulviessa, ymmärsin vaihtaa viereisen pussin sisällön tilalle. Tällä kertaa siis nokkossämpylöiden kanssa hörpittiin lämmintä minttujuomaa. 


Nokkossämpylät

1 dl kuivattuja nokkosia
4 dl vettä
1 dl piimää tai viiliä
2½ rkl siirappia
1½ tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa
1 dl vehnäleseitä
2 dl ruisjauhoja 
8-10 dl vehnäjauhoja
1-2 rkl rypsiöljyä

oliiviöljyä

1. Liota nokkosia maidossa vähintään puoli tuntia.
2. Lämmitä nesteet kuivahiivan vaatimalle lämmölle (42 astetta) tai vähän yli, kun tämä kuitenkin jäähtyy kun jauhoja lisätään. 
3. Lisää hiiva osaan jauhoja ja sekoita nesteeseen. Lisäile loput kuiva-aineet ja nokkoset ja ole tarkkana vehnäjauhojen määrän kanssa. Taikina saa jäädä löysäksi, siten että juuri irtoaa reunoista.
4. Lisää loraus rypsäriä (yksi tai kaksi ruokalusikallista) ja vaivaa. 
5. Anna taikinan nousta vedottomassa paikassa (esim. mikrossa) puoli tuntia.
6. Pyöritä sämpylöiksi ja lisää tarvittaessa jauhoja. Kohota vielä 10 minuuttia pellillä liinan alla.
7. Voitele oliiviöljyllä.
8. Paista 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi.

Leipä yksinkertaisimmillaan

Kärsimys kaunistaa! Niinpä, tämä leipä on kärsinyt kovasti oltuaan ahtaassa padassa kuumassa uunissa. Kyllä, padassa. Mutta tuli siitä vaan niin kaunis, herkullinen ja kuinka helppo se olikaan tehdä.  Sitä ei edes vaivata.

Kyseinen ohje ei ole mikään uusi tuttavuus blogimaailmassa, mutta ajattelinpa silti kantaa korteni kasaan minäkin. Tein tämän nyt perusohjeella, se on helposti muunneltavissa. Pelkän vehnän sijaista siihen voi nakella grahamjauhoja, spelttiä, kaurahiutaleita tai vaikka sämpyläjauhoja. Mössötunnelmissa kuitenkin tällä kertaa. Ja tästähän ei kuori parane: uskomattoman rapsakkaa. Eikä tämän antimista jää tarjottavaa hävikkiviikollekaan. 

Vaivaamaton leipä

7 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
2 tl suolaa
½ tl kuivahiivaa
3½ dl vettä

Sekoita vehnäjauhot, suola ja hiiva. Sekoita puukauhalla varovasti joukkoon reilusti kädenlämpöinen vesi. Elmukelmuta kippo tiiviisti ja anna taikinan nousta ja muhia huoneenlämmössä n. 12 tuntia. Vähempikin kuulemma riittää, mutta tämän tekee kätevästi, kun laittaa illalla tekeytymään ja aamulla paistaa. Jauhota pöytä reilulla kädellä ja kippaa taikina siihen. Pyörittele jauhoja taikinaan pikaisen varovasti ja elmukelmuta taikina taas, nyt löyhemmin. Anna seistä puoli tuntia. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen ja laita sinne lämpenemään joko saviruukku (jota olet liottanut) tai jokin muu kannellinen pata. Ota taikina kelmusta jauhota hieman ja jauhota myös padan pohja. Kippaa taikina pataan ja paista puoli tuntia. Jotta saisit leipään mukavan värin, ota kansi pois ja paista taas 15 minuuttia. Itse laskin lämpötilan 150 asteeseen muutama minuutti sen jälkeen, kun olin ottanut kannen pois päältä ja leipä oli saanut kauniin värin. 

Masentavan älyttömän paras joulun mallasvuokaleipä

Tämä resepti on ehdottomasti hienoin leipäresepti, jota olen tähän mennessä peukaloinut. Se on kulkeutunut minulle erinäisten suuta kopeloivien hygienistien ja lääkäreiden kautta, mutta huhujen mukaan tällä ohjeella olisi joskus voitettu myös Anna-lehden leipäkisa. En tietenkään malttanut antaa sen olla ihan alkuperäisellään, vaan hieman tiputin vehnäjauhojen määrää. Leivästä tulee ihanan kostea, maltainen, tumma, täyteläinen ja kaikin tavoin täydellinen. Sanoisin jopa upea.

Mallasvuokaleipä

Laita kattilaan:

1,5 dl kaljamaltaita
1,5 l vettä
1 dl sokeria

Anna olla 1 vrk lämpimässä peiteltynä.

Lämmitä kattilassa olevat aineet (seuraavana päivänä) kädenlämpöisiksi ja lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet:

5 tl merisuolaa
2 dl ruisrouhetta
4 dl kauraleseitä
5 dl ruisjauhoja
50 g kuivahiivaa

Lisää seuraavaksi nämä:

3 dl siirappia
50 g sulatettua voita

Ja viimeiseksi sihdin läpi sekoittaen (tai koneen avustuksella)

18 dl vehnäjauhoja


Anna taikinan nousta tunti isossa kattilassa. Voitele neljä 1,5 l vuokaa ja jaa taikina niihin (vähän yli puolilleen). Anna nousta taas 1,5-2h. Älä pelästy: vaikka taikinaa näyttäisikin olevan paljon, siinä on myös paljon ilmaa välissä, se kyllä mahtuu vuokiin. Paista 25 minuuttia 225 asteessa. Jos pinta näyttää tummuvan liikaa, peitä lopussa foliolla. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin vähintään puoleksi päiväksi. Malta odottaa seuraavaan päivään, siitä lähtien leipä on parhaimmillaan.Yksi syöntiin, yksi anopille
 ja kaksi pakkaseen. Kiitos.

Punajuuri-/Omenasämpylät - Kaurahaaste osa III

Kaurahaasteessa on kuitenkin kyse viljasta ja kun näin on, pitää tietysti tehdä myös leipää. Punajuuri on tällä hetkellä rock ja omenat roll.  Suositaan siis sesonkituotteita ja työnnetään kädet taikinaan. Sitä paitsi käsien upottaminen möhnään on mahtavaa sielunhoitoa.

 Kaura-punajuurisämpylät ja kaura-omenasämpylät

Punajuurisämpylöitä varten keitä kaksi reiluhkoa punajuurta ja vedä raasteeksi. Omenasämpylöitä varten, kuori kolme makeaa omenaa ja raasta. Nuketa omenaraastetta mikrossa n. minuutti.

Valmista taikinapohja, kun olet lisännyt siihen 4 dl sämpyläjauhoja jaa se kahteen kulhoon. Lisää sen jälkeen raasteet ja alusta loput sämpyläjauhot taikinoihin.


Taikinapohja:

3,5 dl kaurajuomaa
3,5 dl piimää
50 g hiivaa
0,5 dl öljyä
3 rkl siirappia
1,5 tl suolaa
3 dl kaurahiutaleita
0,5 dl kauraleseitä
0,5 dl mysliä
4 dl sämpyläjauhoja


+ 5-6 dl sämpyläjauhoja

Lämmitä kaurajuoma ja piimä kädenlämpöiseksi seokseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää öljy, siirappi, suola, hiutaleet, leseet ja mysli. Lisää 4 dl sämpyläjauhoja.

Nyt, kun olet jakanut taikinat kahteen osaan ja lisännyt raasteet sekä alustanut loput jauhot, edessäsi on kaksi taikinaa, jotka ovat toivottavasti todella löysiä. Juuri ja juuri irtoavat kulhojen reunoista, mutta tarttuvat kuitenkin vielä ikävästi näppeihin. Kohota lämpimässä paikassa liinan alla puoli tuntia. Lisää jauhoja pöydälle ja pyörittele sämpylöiksi. Muista: vähemmän jauhoja kuohkeampi lopputulos. Jos tahmean taikinan pyörittely tuntuu vaikealta, voit paistaa myös muffinssivuoassa. Anna kohota vielä liinan alla pellillä 15 minuuttia, voitele kananmunalla ja paista 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Annetaan Kenwoodin yleiskone sitä eniten haluavalle

Mitä yhteistä on välipalalla, lounaalla, päivällisellä ja jälkiruoalla? Kaikki ne voidaan tehdä leivästä, jonka tärkeydestä muistutetaan taas Leipäviikolla 18. – 24.10. Leipäviikon kunniaksi järjestettävä reseptikilpailu kannustaa suunnittelemaan leivästä uudenlaisia ruokalajeja.

- Monille suomalaisille leipä kuuluu olennaisena osana päivän aterioihin, mutta sen muuntautumiskykyä ei välttämättä osata hyödyntää. Leipä taipuu moneen muotoon, ja sitä on helppo muunnella jokaisen ruokailijan makuun sopivaksi, toteaa Leipätiedotus ry:n toiminnanjohtaja Kaisa Mensonen.

Leipä on paitsi maistuvaa, myös terveellistä purtavaa, sillä se sisältää reilusti elimistölle tarpeellisia kuituja. Kun leipä päällystetään tuoreilla kasviksilla, kuidun määrä vain lisääntyy. Vaikka tumma leipä onkin perinteinen kuitulähde, myös vaaleista leivistä löytyy runsaskuituisia vaihtoehtoja.


Jos bravuureihisi keittiössä kuuluu jokin leivästä tehty ruokalaji, nyt on hyvä aika tuoda resepti julkisuuteen. Leipätiedotus järjestää Leipäviikon kunniaksi reseptikilpailun, jossa etsitään uudenlaisia tapoja käyttää leipää. Kilpailun ideana on käyttää raaka-aineena valmista leipää, ja loihtia siitä purtavaa välipalaksi, pääateriaksi tai vaikka jälkiruoaksi.

Mensonen lupailee hyvää kisamenestystä reseptille, jossa leipää käytetään uudella ja yllättävällä tavalla. Leipätiedotuksen verkkosivuilta voi käydä katselemassa, millaisia reseptejä leivästä on jo olemassa.

Leipäreseptikilpailu starttaa Leipäviikon alussa 18.10. Valmiit reseptit lähetetään kuvineen asiantuntijaraadin testattavaksi www.leipatiedotus.fi -sivuston kautta. Voittaja palkitaan Kenwoodin yleiskoneella, ja kilpailun parhaat reseptit julkistetaan Leipätiedotuksen verkkosivuilla.

Lähde: Leipätiedotuksen tiedote

Pork-kanasämpylät

Jos minulla olisi kaksi leipää, söisin toisen ja jäljelle jääneen myisin. Rahoilla ostaisin hyasintteja ja liljoja. Leipä ravitsee vartta ja kukat sielua.

Sämpylöihin minulla on herkullinen resepti, siihen kun lisätään 1,5 dl porkkanaraastetta saadaan porkkanasämpylöitä. Piimää käytän nesteessä sen vuoksi, että sämpylät pysyvät kauemmin tuoreen tuntuisina.


Porkkanasämpylät

5 dl nestettä = 4 dl vettä + 1 dl piimää
1½ rkl siirappia
½ rkl suolaa
1 rkl yrttejä
1 pss kuivahiivaa
3-4 dl sämpyläjauhoja
rypsiöljyä
1 dl vehnäleseitä
8-10 dl vehnäjauhoja
oliiviöljyä

porkkanaraastetta (sekoita joukkoon kun olet lisännyt osan jauhoista)

Lämmitä neste 42 asteiseksi. Lisää siirappi, suola ja yrtit. Sekoita kuivahiiva osaan jauhoja ja lisää jauhot ja leseet hiljalleen alustaen. Lisää loppuvaiheessa rypsiöljy. Taikinasta ei saa tulla kovaa, mieluiten vähemmän jauhoja kuin liikaa. Kohota taikinaa n. 30 minuuttia liinan alla, leivo pitkulaisiksi sämpylöiksi ja kohota taas liinan alla 10 minuuttia. Tee pari viiltoa veitsellä pintaan, kaada päälle loraus parasta oliiviöljyä ja paista uunissa 200 asteessa kauniin ruskeiksi.

Erijehna lucullus

Vanhan Rooman eräs merkittävä muinaisplankton oli herra Lucullus. Muiden ansioidensa ohella hän oli aikansa ahmatti ja aistiensa Auervaara. Tarina kertoo hänen päivällistäneen tapojensa vastaisesti yksin, jolloin keittiö valmisti vain yhden ruoan. Tästä vihastuneena käivänä huusi keittiöön: "Ettekö te moukat tiedä Lucuksen illastavan tänään Lucuksen kanssa?" Pakko myöntää, että meillä on keittiössä sama meininki. Harvemmin palvelijani tekee minulle monen ruokalajin aterian, vaikka pidänkin sitä itsestäänselvyytenä.

Mutta oletteko kuulleet ennen termiä lucullus puhuttaessa ruoasta? Siitä on tullut synonyymi herkulliselle, gourmet'lle, maittavalle, oivalliselle, mässäiltävälle, erijehnalle. Jos annoksen nimi on vaikkapa Piisami lucullus, tarkoittaa se siis yksinkertaisesti vain herkullista piisamia.

Jouluisin hiukoo yleensä hieman normaalia useammin ja tekee mieli hetki toisensa jälkeen dipata sormet kinkkuvatiin. Mutta tänä jouluna kastoinkin vain joka toinen kerta ja rattoisina välihetkinä runttasin lucullusta.




Toast lucullus

kuohukermaa
piparjuurta
avokadoa
limen mehua
kylmäsavulohta
paahtoleipää
voita

Vatka kermaa kevyeksi vaahdoksi ja raasta joukkoon hitunen kuorittua piparjuurta. Kuori avokado, poista kivi ja leikkaa viipaleiksi. Pirskottele päälle limemehua. Kääri lohen sisään lusikallinen piparjuuri-kermaseosta ja laita voidellulle ja paahdetulle leivälle. Laita leivälle myös pari viipaletta avokadoa.

Maistuu myös hyvän saaristolaisleivän päällä, jota on taas menneinä viikkoina valmistettu useammasskin blogissa. Nostetaan siis vanha kirjoitus tähän.


Saaristolaisleipä

1 l kirnupiimää
50 g hiivaa
3 dl siirappia
3,5 dl kauraleseitä
3,5 dl mämmi-ja leipämaltaita
3,5 dl ruisjauhoja
n. 1 l vehnäjauhoja
1 rkl suolaa

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liota hiiva joukkoon. Lisää siirappi ja yhteen sekoitetut kuivat aineet, sekoita hyvin, taikina jää melko löysäksi. Jaa taikina leipävuokiin ja anna kohota kaksi tuntia. Paista 160-asteessa n. 2 tuntia.

Elämysmatka Mordvaan

Mordvalainen sosekeitto

1½-2 l kasvislientä
8 keskikokoista perunaa
1 iso sipuli
4 porkkanaa
1 tomaatti
4 etikkapunajuurta
10 paprikalla täytettyä oliivia
50 g voita
100 g smetanaa
(suolaa)
valkopippuria ripaus
oreganoa
muskottipähkinää
(sokeria)

Kuori perunat, sipuli ja porkkanat ja laita kiehumaan kasvisliemeen. Heitä sekaan myös tomaatti. Lisää 20 minuutin kuluttua punajuuret ja oliivit. Keitä kaikki ainekset kypsiksi ja poraa sauvalla sileäksi. Lisää voi ja smetana ja poraa taas. Tarkista vielä suola ja mausta valkopippurilla, oreganolla ja muskottipähkinällä. Saattaa vaatia myös kevyesti sokeria.

Sosekeitothan on loistavia, sillä ylijäämästä voi tuunata pienellä vaivalla rieskoja.


Polkkapossu-Mordvaseuran soserieskat

5 dl sosekeittoa
1 kananmuna
n. 2½ dl vehnäjauhoja


Sekoita hyvin. Nosta lusikalla leivinpaperille reilun kokoisisa knöllejä ja tasoita vajaan puolen sentin paksuisiksi. Paista 200-asteiesessa uunissa n. 10-15 minuuttia. Rieskat voit kääriä vaikka rulliksi ja heitellä sisään, mitä kaapista löytyy.