Tänä vuonna on metsissä tullut runsaasti vastaan villivadelmaa. Mieletön maku! Vai onko se vain metsän antamaa fiiliksellistä lisäarvoa, kyllähän perinteinen pensasvadelmakin on aivan mahtavaa.
Saaressa jo kohta kuukauden majailleena sitä huomaa, ettei ihan kaikkia samoja raaka-aineita ole käytössä kuin kotosalla. Joutuu kunnolla miettimään, mitä pystyy tekemään. Samalla voi tulla hauskoja oivalluksiakin. Alla olevaan piirakkaan päädyin vähän mutkan kautta. Jääkaapissa oli appelsiinituorejuusto, joka alkoi lähestyä viimeistä päiväänsä. Kehittelin hetken ja päädyin tekemään browniesseja, joihin tulee appelsiini-tomusokerikuorrute. No suklaa olikin lopussa ja tomusokeriakaan ei löytynyt. Unohdetaan. Seuraavaksi kehittelin jotain mutakakun tapaista juttua Van Houten -kaakaoannospussien avustuksella. Siihenkin voisi tulla jokin päällinen, ehkä appelsiinituorejuustoa, kananmuna ja sulatetusta lakritsista (vanhaksi menneestä kapteenin piipusta) jokin pieni lakuraita. Sitten keksin, että laku ja vadelma tykkäävät toisistaan. Ja metsässä on hyvin vadelmia. Komensin kauniimman versioni ja appiukkoni kippojen kanssa vartiksi metsään ja tuotavina saisi olla vadelmia ja mustikoita vähintään kolme desiä. Eihän mustikatkaan kakkua pahenna. Keruuporukka lähti ja aloin valmistaa taikinaa. Joku oli tietty ryystänyt Van Houtenitkin, joten se siitä. Tehdään sitten jokin pikainen pohja ja päälle kaikki sekaisin. Lakun sulattaminenkin sai jäädä.
Ja hyvää siitä tulikin. Yhden piirakkavuoallisen tein ja kuvasta näkyy tulos kolmen ihmisen "maistiaispalojen" jälkeen. En hittolainen ehtinyt edes kuvaa ottamaan, kun nuo hamsterit olivat jo huitaisseet puolet napoihinsa. Ja loput suuhun.
Appelsiininen mustikka-villivadelmapiirakka
Nypitty murupohja:
80 g oivariinia tai voita
1,3 dl sokeria
2,3 dl vehnäjauhoja
1 tl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
1 pieni kananmuna
Sekoita kuivat aineet. Lisää kylmä oivariini ja nypi. Säästä hiukan massaa loppusilaukseen. Lisää muna ihan lopuksi, niin saat tasaisen taikinan. Painele kostutetuin käsin vuokaan. Esipaista 200 asteessa 10 minuuttia.
Täyte:
Mustikoita ja vadelmia yhteensä n. 3 dl
1 pikku paketti appelsiinituorejustoa
1 kananmuna
0,5 dl sokeria
vaniljauutetta tai taas vaikka vansokeria
Kippaa lähes kaikki marjat esipaistetun pohjan päälle. Tasoittele tuorejuustomassa marjojen päälle ja sitten loput marjat. Ja sitten se loppuosa pohjataikinaa ympäriinsä. Paista taas 200 asteessa, nyt n. 15-20 minuuttia.
Alkuruokalautasella Virran Olavi kappaleella, joka soi päässäni taukoamatta. Pitäisi ehkä vaihtaa seuraa. "Oi, kuinka kaunis oletkaan, tähdet kateelliset kuiskii taivaalta..."
Moi taas. Olen Eemeli 8v, Polkkapossun poika. Kerran jo kirjoitin tänne iskän kanssa tekemiemme herkkulihapullien ohjeen. Tänään tein Polkkapossuttaren kanssa kauranekkuja ja koska ne olivat niin hyviä, ajattelin kirjoittaa reseptin tänne. Polkkapossutar kertoo syöneensä näitä jo pienenä. Eli reseptin alkuperästä ei ole tietoa. Nämä ovat jotain karkin ja keksin väliltä.
Kauranekut
125 g voita sulatettuna
½ dl siirappia
1 ½ dl sokeria
6 dl kaurahiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl vanilliinisokeria
Sekoita voisula, siirappi ja sokeri. Sekoita kaurahiutaleet, vehnäjauhot, ruokasooda ja vanilliinisokeri. Yhdistä. Levitä seos uunipellille leivinpaperille suorakaiteeksi noin 30 x 35 cm. Paista uunissa 175 asteessa noin 12 minuuttia, vähän vähemmänkin voi riittää, seuraile. Leikkaa vinoneliöiksi tasalaitaisella veitsellä varovasti painellen. Anna jäähtyä ja murra paloiksi.
Pallukoita on tänä vuonna paljon. Tiedän, että niitä kärrätään taas kaatopaikoille: voi kuinka koskee, kelle sen kertoisin, syvälle sydämeen sattuu. Kannattaisiko vaikka laittaa facebookiin viestiä, että meiltä saa tulla poimimaan tai hakemaan. Tarvitsijoita kyllä löytyy. Facessa on myös erinäisiä annetaan/lahjoitetaan -sivuja.
Tai voi osasta tehdä jotain makoisaakin. Tässä muutama maistuva lempparini.
1. Tuunattu sinappi grillimakkaralle, Raasta omena ja purista raasteesta nesteet pois. Sekoita joukkoon lempisinappiasi, savusuolaa ja runsaasti currya.
2. Puolukka-omenapiirakka. Aivan järjettömän hyvä ohje, jolla on osallistuttu kaurakilpailuunkin. Polkkapossun kestosuosikki,
3. Aprikoosi-omenahillo. Tätä kun tekee isomman satsin ja antaa sukulaisille myös, suosio on taattu. En ole antanut sukulaisilleni. Persoonallinen vivahde syntyy aprikoosista.
4. Omena-kanelikompotti ja ternimaitojuustoa. No tähän nyt ei varsinaisesti ihan hirveästi omenoita saa kulumaan, mutta maku laittaa isoisänkin vetämään leukoja ja mummon napatanssijoogaan.
6. Omena-currysilakat. Omenaa voi ja pitääkin käyttää myös suolaiseen ruuanlaittoon. Huippuohje ja jotain vaihtelua niihin ikuisiin tomaattikastikkeessa lilluviin uunisilakoihin.
7. Coleslaw. Ei coleslawta ilman omenaa. Perusresepti, 100% hyvää.
8. Punaviini-omenakastike. Hittisoosi vaikka porolle tai hirvelle. Mukana rosmariinia, karpaloa, katajanmarjaa, mustaviinimarjahyytelöä ja jotain muutakin. Kastikemies on puhunut.
Tänä vuonna tulee mahtava mustikkasato. No oli viime vuonnakin, mutta mauttomia vaikkakin kookkaita ja runsaasti. Jouduin juuri keskeyttämään poimimisen sateen vuoksi, joten päätin välissä kaivaa pari herkullista piirakkareseptiä valmiiksi.
Leipurin tytär, anoppini, teki todella maistuvaa appelsiinikakkua, joten ehdotin Polkkapossuun vierailijareseptille paikkaa. Tuoksu anopin keittiössä oli niin huumaava, että alakerran naapuri tuli kolahduksesta hätääntyneenä ovelle, kun leukaperäni tipahtivat pelkästä tuoksuttelun huumasta lattiaan. Kaikki oli kuitenkin hyvin, eikä tällä kertaa tarvittu pelastuslaitosta paikalle.
Tuoksuva appelsiinikakku
150 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 rkl kanelia
2 tl vaniljasokeria
1 dl hasselpähkinöitä kevyesti murskattuna
1 dl appelsiinimehua
2,5 dl appelsiinin lihaa (mehupuristuksen jälkeenhän jää aina lihaa, jota ei raaski heittää pois)
1 sitruunan kuori raudalla raastettuna
1 rkl limoncelloa
päälle tomusokeria
Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat. Sekoita jauhot, leivinjauhe, ruokasooda, kaneli ja vaniljasokeri. Lisää nämä rauhallisesti sihdin kautta voi-sokerivaahtoon. Lisää pähkinät, appelsiinimehu, appelsiiniliha, sitruunan kuori ja limoncello. Voitele kuivakakkuvuoka ja korppujauhota se. Paista 175 asteessa n. 45 minuuttia.
Huh. Joskus tekee mieli äkkimakeaa, vaikka olenkin yrittänyt rajoittaa sokerissa sukeltamista ja sukeltamista ylipäätään. Ja tulihan tästä ihan hemmetin hyvää. Hain apuja erinäisistä brownieohjeista, mutta kyllästyneenä leivonnan muka-tarkkoihin-mittoihin aloin heitellä tarveaineita kulhoihin ja kattiloihin näppituntumalla. Irtopohjavuokaan tein, mutta ihan sama mihin veivaa. Tähän tuli mukavasti erottuvat kaksi kerrosta, alempana hieman kostea keksitaikinakerros ja sen päällä Oreo-kekseistä ja brownietaikinasta koostuva kerros. Jotenkin näin se män:
Oreo-browniekakku
keksitaikina
70 g voita
1 dl sokeria
3 rkl tummaan siirappia
1 kananmuna
½ tl vaniljauutetta
½ tl ruokasoodaa
½ tl leivinjauhetta
2 dl erikoisvehnäjauhoja
Sekoita voi ja sokeri, lisää siirappi, kananmuna ja vaniljauute ja
sekoita taas. Lisää sihdin läpi kuivat aineet ja sekoita. Rouhi
suklaapalat veitsellä pienemmiksi ja lisää taikinaan. Painele taikina vuokaan leivinpaperin päälle. (Kuvassa folio, oli leivinpaperi loppu)
keksit
½ pakettia Oreo-täytekeksejä (tai Dominoita)
Riko
keksit karkeasti ja asettele keksitaikinan päälle. Itse laitoin ne ensin kulhoon ja mälläsin sinne muutaman
kerran huhmareen nuijalla. Keksit hajosivat karkeasti sanoen noin 4-5
osaan.
brownietaikina
80 g voita
½ dl kaakaojauhetta
2 dl sokeria
1 tl vaniljauutetta
2 munaa
1 dl erikoisvehnäjauhoja
Sulata voi pienessä kasarissa. Lisää kaakojauhe ja sokeri ja anna sokerin hiljalleen sulaa. Jäähdytä hieman ja lisää vaniljauute ja munat, sekoita kunnolla. Lisää jauhot sihdin läpi ja sekoita hyvin. Kaada keksien päälle. Paista 175 asteisessa uunissa keskitasolla n. 30 minuuttia. Korkkaa vasta seuraavana päivänä.
Tästä ei kaurakeksien tekeminen voi enää paljon helpottua. Kaksi raaka-ainetta, uuniin ja siinä. Maku on aivan loistava, vedin pellillisen kahdelta istumalta. Jos haluat lisää rapeutta, kannattaa paistaa hieman kauemmin.
Mikäli kaipaat versiota, johon ei ole lisätty sokeria lainkaan, korvaa mysli kaurahiutaleilla ja kuivatuilla karpaloilla tai rusinoilla.
2 banaania
3,5 dl omena-karpalomysliä
Soseuta banskut haarukalla. Lisää mysli ja sekoita hyvin. Lusikoi leivinpaperille haluamasi kokoisia keksejä. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.
Ettei joulusta vanhaksi menevät maidot joutuisi viemäriin...
Pannarin pitää olla sopivan kuohkea, sen täytyy uunissa kehittää kuplivia kukkuloita, eikä pohjan kevyt rapeuskaan ole pahitteeksi. Olen jo pitkään tehnyt pannukakkuni tällä perusohjeella. Se vaan on paras, ei sisällä turhia kikkailuja vaan rehellistä ruuanlaittoa. Sokeria tai vaniljasokeria en laita lainkaan taikinaan, kuitenkin tulee viriteltyä hilloja tai jotain muita makeita kompotteja. Leivinjauhekin on turhuutta, kyllä taikina muutenkin paisuilee. Oikeastaan ainoa muutos, minkä perustaikinaan saatan joskus tehdä, on kaurahiutaleiden lisääminen. Joskus, harvoin. Lättytaikinaan taas laitan lähes poikkeuksetta hiutaleita.
Ja jos ei vielä tullut selväksi, millaiselta pannarin pitäisi näyttää juuri tultuaan uunista, niin tässä on siitä täydellinen esimerkki. Anoppi aina naureskelee, että kun näen jotain herkkuja, alan kuulemma nieleskellä tyhjää. Tiedän, se tapahtui juuri.
Pannukakku
1 l kevytmaitoa
4 munaa
ripaus suolaa
4-5 dl vehnäjauhoja
Sekoita maidon joukkoon munat ja suola. Lisää jauhot ja anna turvota puolisen tuntia. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.
Niin, tällä tulee muuten täydellinen pannukakku, mutta pohjastahan ei millään voi tulla kuin juuri ja juuri rapea. Koska lupasin, ettei ohjeeseen kuulu kikkaosuutta, niin laitetaan se vasta nyt ohjeen jälkeen. Rapeus syntyy siitä, että unohdetaan leivinpaperi. Kun taikina on turvonnut 10 minuuttia, laita uuni lämpiämään ja syvä uunipelti uuniin. Ota pelti vartin päästä pois ja heitä siihen muutama kunnon knölli voita. Nyt ei puhuta enää nokaretasolla. Kaada taikina voin sulattua pellille ja paista puolisen tuntia.
Jopa hieman hävettää. Vaikka meikäläisellä onkin ehkä koko Suomen tai ainakin residenssimme kolmanneksi tarkimmat makureseptorit, en silti pystynyt keksimään, mitä joulutortuissa oli täytteenä. Olimme nimittäin taas maistelemassa naapuriemme valmistamia herkkuja. Ja vasta olin toipunut tuhat vuotta vanhan nunnan piparista.
Pienen lahjomisen, kiristämisen, henkisen väkivallan ja ripsien räpsyttelyn jälkeen sain puristettua Chef Nikonista torttutäyteen ohjeen. En olisi ikinä arvannut: resepti pitää sisällään punajuurta ja porkkanaa. Respect. Herkku on julkaistu kirjassa Härkäpapua sarvista. Vaikka perinteitä pitää ja kannattaakin kunnioittaa, voi silti eksyä hetkeksi sivuraiteille hassuttelemaan. Miten sitä muuten uutta syntyisikään, hassuttelu on elämän suola. Tässä vaiheessa tekstiä haluan vallitsevasta asiantilasta johtuen esittää kirjastonhoitajalle kysymyksen, mistä suola on tullut meriin.
Testaa näitä torttuja. Ei näihin vaadita yhtä tarkkaan suunniteltuja juttuja kuin naapureillamme. Heillähän oli tehtävään palkattu erikseen myös logistiikkapäällikkö ja taikinakin oli haettu jostain ylihärmäläisestä tarkoin vartioidusta reseptipankista. Eittämättä täytteen ohella tärkeitä tekijöitä, myönnän.
Taikinana ei ollut ihan perinteinen torttutaikina vaan rahkavoitaikina: voita, rahkaa, gluteenittomia jauhoja, vähän speltti- ja riisijauhoja. 250 g kutakin (myös siis jauhoja yhteensä 250 g).
Täyte
2 porkkanaa
1 pieni punajuuri
vettä
0,5 dl sokeria
0,25 tl inkiväärijauhetta
1 tl omenaviinietikkaa
0,25 tl suolaa
ripaus pomeranssinkuorta
ripaus jauhettua neilikkaa
0,5 rkl perunajauhoja
Kuori, kuutioi, keitä ja soseuta juurekset. Lisää loput ainekset, sekoita ja kiehauta. Muuten sitten mennään ihan perusjoulutorttuohjeistuksella täyttämistä, voitelua ja paistoa myöten.
Ella Kiviniemi on häärinyt kameran takana. Ellan otoksiin voi paremmin tutustua esim. täällä.
Joulu on perinteisesti erilaisten käsityökaramellien aikaa. Paitsi ettei karamelli-sanaa kuulemma enää käytetä, olkoon siis namusten aikaa. Namunenhan tunnetaan lähes synonyymina ajattomalle karkille. Kaivoin arkistojen kätköstä pari jo aiemmin julkaisemaani helppoa ohjetta: maapähkinänamuset ja karpaloiset suklaa-maapähkinänamuset.
Tänä jouluna teen kuitenkin eri jutut: suunnitelmissa valkosuklaa-turkinpippurinamuset ja porkkanakakkufudge. Porkkanakakkufudgen ohje myöhemminkun saan sen mietittyä.
Valkosuklaa-turkinpippurinamusten ohje on hyvinkin yksinkertainen: suklaa sulatetaan, turkinpippurit murskataan pussissaan rouheisiksi, jutut yhdistetään, pursotetaan konvehtipaperiin ja annetaan jämähtää.
Maapähkinänamuset
100 g voita
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl maapähkinälevitettä
1 3/4 dl tomusokeria
2 tl vanilliinisokeria
saksanpähkinöitä
Sekoita pehmennyt voi, tuorejuusto ja maapähkinälevite kuohkeaksi
vatkaimella. Lisää tomusokeri ja vanilliinisokeri ja sekoita taas. Laita
massa pursotinpussiin ja pursota karkkivuokiin. Paina kunkin pintaan
puolikas saksanpähkinä. Anna kovettua jääkaapissa.
Karpaloiset suklaa-bastognenamuset
180 g Bastogne-keksejä
1 dl kuivattuja karpaloita
200 g tummaa suklaata
1. Murenna keksit - ei nyt ihan hienoksi, mutta sillai sopivasti.
2. Veistele karpalot pienemmiksi.
3. Sulata suklaa vesihauteessa.
4. Yhdistä ainekset.
5. Muovaile kahdella pikkulusikalla karamellivuokiin pikku namupalleroisia.
6. Laitaa jääkaappiin kovettumaan.
Hildegard Bingeniläinen (1098-1179) ei ollut varsinaisesti mikään herkkusuu, vaikka ruokia tekikin. Ruoka oli hänelle ravinnon ohella enemmänkin lääke, ei nautinto per se. Itse olen ehdoton herkku per se, niin paljon näistä pipareista tykkäsin. Muistan törmänneeni Hildegardiin jollain kirkkohistorian kurssilla: nunna jäi mieleeni tarmokkaana monitoiminaisena, aikansa yleisnerona, joka oli muusikko, säveltäjä, maalari, lääkäri, mystikko, luonnontieteilijä ja vaikka mitä muuta. Niin ja kehitti hän myös siinä sivussa oman kielenkin. Pakko oli kuunnella pari hänen säveltämäänsä biisiä. Hyvä meno, hiphopahtava etukeno.
Hildegard saattaa asua naapurissani, sillä eräänä iltana kotiini oli kiikutettu sievä pikkusäkillinen hermopipareita. Kyllä, hermopipareita, fantastiskt. Ideana niissä on, ettei pipareita saa syödä liikaa yhtenä päivänä, sillä kyseessä on lääke. No, resepti on tainnut jonkin verran muuttua vajaan tuhannen vuoden aikana ja pipareita saanee natustaa ihan rauhassa niin paljon kuin mahtuu. Hermot vaan menee, kun jo ennestään niin sulavat linjani kärsii.
Sanoinko jo, että pidin erittäin paljon, possumaisen hyviä! Tusen tack Chef Stone Cape. Ohje on julkaistu Helsingin Sanomissa 1. joulukuuta 2005.
Hildegardin äly- ja hermopiparit
225 g voita
2-2½ dl ruskeaa sokeria esim. tummaa intiaania
1-2 munaa
5-5½ dl spelttijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1½ tl kanelia
½ tl vaniljasokeria
½ tl muskottipähkinää
1/4 tl neilikkaa
1½ dl mantelijauhetta
1. Vaahdota voi ja sokeri.
2. Vatkaa munat joukkoon yksitellen.
3. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu loput aineet.
4. Muovaile taikinasta tankoja, kääri kelmuun ja anna kovettua jääkapissa yön yli.
5. Leikkaa tangoista vajaan sentin paksuisia viipaleita leivinpaperilla vuoratulle pellille.
6. Voitele kananmunalla, koritstele mantelilastuilla tai -rouheella. Paista 175 asteessa n. vartti.
Valmista ensin kunnollinen pullataikina, siihen liittyen muutama perusjuttu.
Älä lutraa sekaan liikaa jauhoja, et halua syödä kiviä. Taikina pitää toki olla kaulittavissa, juuri ja juuri. Puolikkaaseen pullataikinaan (2,5 dl nestettä) menee jauhoja hieman reilu 7 dl.
Käytä täysmaitoa ja voita.
Kohota kärsivällisesti. Ensin taikina kaksinkertaiseksi ja sitten vielä paistamatonta pullaa vähintään puoli tuntia.
Käytä reilulla kädellä kardemummaa, mutta älä kuitenkaan tuhlaile. Murskaa kokonaisista siemenkodista ja hyväksy vain hyväkuntoiset siemenet.
Kauli seuraavaksi taikina sentin paksuiseksi suorakaiteeksi ja ala täyttövaihe.
Kierrerulliin toimiva täyte on vaniljakreemi, kreemijauhetta valmistaa esimerkiksi Milletti Oy. Kreemi syntyy helposti sekoittamalla jauhe veteen. Jos haluat, että vanilja maistuu kunnolla, kannattaa kreemiä laittaa hieman enemmän kuin kuvassa. Itse halusin, että siitä tulee vain puolukkaa tasapainottava komponentti. En halunnut myöskään puolukan jyräävän hyvän pullataikinan makua, joten surautin puolukkaa täytteeseen hillitysti. Tai puolukkahilloa se kyllä oli. Täytteeksi vielä reilulla kädellä sokeria ja hieman kanelia.
Kääri tiiviiksi rullaksi ja leikkaa n. 2 cm paksuiksi siivuiksi. Siirrä kevyesti voideltuihin muffinssivuokiin ja paista kohottamisen ja munavoitelun jälkeen 215 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.
Täällä saaressa ilmeisesti vietetään mustikkaviikkoja, sillä muutamana viimeisenä iltana on keittiöstä ilmestynyt mustikkaisia herkkuja. Ykkösluokan pikkuruinen Mustikkasuu ja Vinkkilän leipurin tytär alkavat päästä vauhtiin: muffinsseja, piirakoita, hilloja, jäätelöä ja ties mitä. Joskus tulee laskettua, montako lättyä on tullut syöneeksi, nyt montako mustikkapiirakkaa.
Tämän piirakan jippo on kookoshiutaleet, joista saadaan sekä makua että rakennetta. Piirakka itsessään paranee jo toisena päivänä, joten malta hillitä kuolasuoniasi. Tulos on juuri sopivan kuohkea ja kostea.
Kolme ehdotusta: lihaisammalle isille, kalaisammalle isille, vegeisemmälle isille. Alku-, pää- ja jälkiruoka. Ja saahan näitä ristiinkin yhdistellä. Pääruualla jokaiseen peruna-palsternakkamuusi.
Jos haluaa heittäytyä ihan hurjaksi ja tehdä tästä neljän ruokalajin kokonaisuuden, niin alkuruuan ja pääruuan väliin voi ottaa vielä vaikkapa tyrnismoothien.
Eletään niitä aikoja, jolloin raparperit kannattaisi käyttää pois. Jos ei sitten tykkää puunvartta natustella. Aikaisemmin heitin jo vähän vinkkejä, mihin raparperi sopii hyvin. Jatketaan siitä.
Kaikille onkin jo varmaan tullut selväksi, että mitä kirpeämpi sen serkumpi. Alla oleva herkku on parhaimmillaan happamana, hiukan suolaisena, makean vaniljajäden kanssa. Itse tiputan reseptistä puoli desiä sokeria pois, mutta koitin tehdä tästä julkiversiosta yleisöystävällisemmän, Myniksen mieslaulajien konsertin hengessä. Ja ei, tämä ei ole piirakka.
Raparperisuplais (3 annosta jäden kanssa)
3-4 vartta raparperia
sitruunamehua
kanelia
3/4 dl sokeria
2½ dl kaurahiutaleita
100 g oivariinia
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
Viipaloi raparperit. Heitä ne pieneen pussiin ja lorauta perään inalirahdus sitruunamehua, kunnon ripaus kanelia ja vajaa desi sokeria. Hölskyttele pussia ja anna mehustua hetki. Valmista sillä aikaa murupäällys. Mittaa kippoon kaurat, oivariini (älä sulata), sokeri ja vehnäjauhot. Nypi murukönteiksi. Voitele kevyesti pyöreä piirakkavuoka ja kaada raparperit pohjalle. Viskaa murupläjäys tasaisesti päälle ja rankaise vielä muutamalla oivariininokareella. Paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Armahda jätskin kanssa.
Suplais kuuluu nautiskella rantakalliolla auringonlaskun aikaan, kun kesän viimeinen mustarastas laulaa kaipaustaan ja taustalla soi haikeutta uhkuva Merikannon Valse Lente. Ei hyvänen aika, on se vaan niin hieno viisu, että vaaleanpunaiset kamarakarvanakin nousevat pystyyn. Täältä kyseisen kappaleen nuottimaistiaisia, jos vaikka joku suomalais-saksalainen ori siitä innostuisi.
Tämä kaveri on aina ollut heikkona kuin pöllönpoikanen. Tuokin lause riittäisi, mutta jatketaan sitä vielä, erilaisiin lettuihin. Mikä voisi olla ihanampaa kuin päästä joskus aamiaispöytään, joka olisi täynnä erilaisia lettuplättyläjähdyksiä. Amerikkalaisia pannukakkuja, crepsejä, plättyjä, lettuja, pannaria, ahvenanmaan pannaria, blinejä ja ja ja ja, niin. Ja tietty erilaisia hilloja, tuoreita marjoja, hedelmiä, kanelia, smetanaa ja mitä nyt ikinä noiden päälle voisi ajatellakaan laittavansa. Ja sitten samanlaiseen brunssipöytään, sitten lounaspöytään, välipalapöytään, päivällispöytään, iltapalapöytään ja yönälkäpöytään. Voi tuota letun juhlaa.
Ja kuinka sattuikaan sain eräänä kauniina päivänä kutsun Vehmaan leipurimestarin tyttären luokse syrnikkikesteille. Ah autuutta, tuollaisesta kutsusta Strömsökin huokaa. Siis syrnikkikesteille, todellakin. No vaikka päivä ei muuten ihan mennytkään kuin tuolla huokailupaikassa, niin syrnikkien puolesta kaikki erittäinkin hyvin. Ihan possumaisen loistavaa ja sain uutta odotettavaa tuohon lettupläjähdyspöytään. Tai siis pöytiin.
Vaan mitäpä nuo syrnikit ovat? En ehkä muuten olisi tiennyt, mutta slaavilainen keittiö on tosi jees ja olen sitä paljon maistellut, valitettavasti tosin enemmän erilaisten kirjojen sivuilta. Vanhana venäjän lukijana tiedän, että syr tai siis сыр, tarkoittaa juustoa, siis tuollaista kovaa keltaista juustoa. Nikhän on Kershawin etunimi. Etymologisesti tämä yhdistelmä vie meidät paikkaan, jossa ei syrnikit paistu, eikä aurinko paista, vaikka nuori herra Kershaw asiasta saattaakin olla eri mieltä.
Mutta ihan yksinkertaisesti ne ovat rahkalettuja. Vielä yksinkertaisemmin ne pääsivät juuri lettulistani top kakkoseen, hyvälle jaetulle ykkössijalle amerikkalaisten pannarien kanssa. Tai ehkä jopa ykköseksi en osaa päättää vielä. Hyvän näistä tekee myös se, että jauhojen määrä on rauhoittavan pieni. Itse asiassa en edes tiedä, mihin jauhoihin syrnikit yleensä tehdään, liekö tattaria vai vehnää, mutta syrnikkikestien pyörylät oli tehty spelttiin, mikä oli erittäin mukava ratkaisu. Ulkomuodollisesti olen törmännyt paksuihin, lituskoihin, palleroihin, pallukoihin ja vaikka mihin. Kokki päättää.
Spelttisyrnikit eli venäläiset rahkaletut (13-15 kpl)
500 g rahkaa
7 kananmunaa
7 rkl spelttijauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria (määrän voi helposti puolittaakin, riippuu minkä kanssa syö)
Sekoita ainekset keskenään ja anna tekeytyä 10 minuuttia. Paista runsaassa voissa miedolla lämmöllä kypsiksi. Voi paistaa pikkulettupannussa tai vaikka ihan normaalilla pannulla. Syödään esimerkiksi sitruunamehussa ja intiaanisokerissa marinoitujen mansikoiden kanssa.
Taas on tulossa se aika vuodesta, kun kuolasuoneni alkaa herkistyä erinäisille pääsiäisherkuille. Kunnolliseen pullataikinaan tehdyt rahkapullat kuuluu olennaisena osana tähän herkistymiseen. Possukeittiössä ollaan rahkapullien ohessa sen verran kovia
mustikkapullien ystäviä, että osa taikinasta täyttyi tilaisuuden tullen
herkullisella mustikkamassalla.
Nämä rahkapullat on ihan pakko nimetä etuliitteellä kardemumma ihan vaan senkin takia, että näissä on käytetty ihania Arabiemiraateista tuotuja kardemummapalkoja, joille on vaikea löytää vertaa. Palot murentuvat, aromaattiset öljyt saavuttavat nenäontelon hajuepiteelialueen ja mieletön tuoksu valtaa mielen. Voi autuutta!
Kardemumma-rahkapullat
5 dl maitoa
50 g hiivaa
1½ rkl
kardemummaa
1 tl suolaa
2 dl sokeria
1 muna
13 dl
vehnäjauhoja
150 g
margariinia
Liuota
kädenlämpöiseen maitoon hiiva.Lisää
sokeri, suola, kardemumma ja muna. Vaivaa jauhot mukaan. Lisää lopuksi
sulatettu margariini, vaivaa vielä ja anna sitten kohota kaksinkertaiseksi vedottomassa tilassa.
500 g
maitorahkaa
1 dl kermaa
1 muna
2 tl
vaniliinisokeria
1 dl sokeria
1 dl
rusinoita
sitruunankuorta
Sekoita
ainekset.
Leivo
pulliksi ja kohota liinan alla. Tee kohonneisiin pulliin lasilla painamalla
syvennys ja voitele pullan reunat munalla. Lusikoi täyte syvennykseen. Paista
pullia 225 asteisen uunin keskitasolla n. 10-15 minuuttia.
Joskus ihan muutama kuukausi sitten, kun olin vielä kiharahiuksinen teini, ystävystyin järjettömän hyvän suklaakakun kanssa. Saattaa siitä olla jo vuosiakin, ei enää muisti oikein pelaa. Satuin vahingossa täyttämään reilu viikko sitten pyöreitä vuosia, jolloin mietiskelin, millaisen kivan kakun tilanteeseen haluasin. Koska tämä kakku teki minuun jo silloin vaikutuksen, miksei se tekisi yhä edelleen. Eihän aikajana ollut tuosta tosiaan edennyt kuin muutaman kuukauden. Muistaakseni.
Ladies and gentlemen, let me introduce you: Valkeakosken kakkututkimusasiamies Marin suklaa-banaanikakku, joka on vertaansa vailla. Tosin ihan kevyesti sitä tuunasin, eikä minulla ollut ihkaoikeita mittasuhteitakaan, mutta yhtä vinhalta se edelleen maistui.
Suklaa-banaanikakku
Tee pohjaksi neljän munan suklaakakkupohja ja leikkaa se vaakasuorassa kahteen osaaan. Toinen vaihtoehto on jakaa kolmeen osaan, mutta homma menee jo siinä vaiheessa turhan haastavaksi. Tämän kakun parhaus löytyys sen herkullisesta yksinkertaisuudesta. Kakkupohjan kostuttamiseen kannattaa käyttää reilusti nestettä, sanoisin, että 4-5 dl maitoa on aika hyvä. Muussaa täytteeksi kolme banaania haarukalla ja viipaloi vielä neljäs. Banaania saa olla siis reilusti. Sachermaisesti hymyillen vedin vielä ylimmän kakkupohjapalan päälle pienen kerroksen aprikoosimarmeladia. Kuorruta kakku samalla kuorrutteella, jota tulee mokkapaloihin. Kuorrutetta saa olla reilusti ja siinä kannattaa käyttää vahvaa kahvia. Kyytipoikana toimii esimerkiksi vaniljajäde ja makeanluumuinen malaga-jälkkäriviini.
