Oletko sinä Suomen suurin maksalaatikkofani? – Maksalaatikkopäivää vietetään jälleen 10.10.

Tarjoiltiinko syntymäpäivilläsi maksalaatikkokakkua? Koristaako olkapäätäsi ”I love maksalaatikko” -tatuointi? Kysyitkö ”rusinoilla vai ilman” ennen kuin kysyit ”tuletko puolisokseni”? Saarioisten maksalaatikko on ruoka, jolla on vannoutuneet faninsa, ja nyt etsimmekin Suomen suurinta maksalaatikkofania.

- Maksalaatikko on Suomen suosituin ja ostetuin valmisruoka, jonka suosio on säilynyt vankkumattomana vuosikymmenestä toiseen. Kiitos siitä kuuluu maksalaatikkofaneillemme, joille tämä Maksalaatikkopäivä on omistettu. Odotammekin innolla, millaisia fanitarinoita ja rakkaudentunnustuksia maksalaatikolle Suomen suurimman maksalaatikkofanin haku nostaa esiin, kertoo Saarioisten kuluttajakokemuksesta vastaava johtaja Tia Yrjölä.

Jos siis suhteesi maksalaatikkoon on erityisen intohimoinen, ilmoittaudu mukaan kilpailuun osoitteessa www.saarioinen.fi/maksalaatikko tai ilmianna ystäväsi, jonka maksisfanitus on vertaansa vailla. Kolme kovinta kandidaattia maksalaatikkofaniksi mittelöi himoitusta tittelistä Maikkarin Possen livelähetyksessä perjantaina 9.10.2020. Maksalaatikkofanin haku on käynnissä myös Radio Novan aamuissa. Pääpalkintona kilpailussa maineen ja kunnian lisäksi on matkalahjakortti todellisen maksalaatikkofanin pyhiinvaelluskohteeseen – Liverpooliin.Maksalaatikkopäivää vietetään 10.10.

10.10. vietettävää Maksalaatikkopäivää on juhlittu vuodesta 2017 alkaen, kun Saarioisten Maksalaatikko täytti 60 vuotta. Maksalaatikko on paitsi yksi kansallisruoistamme, myös Suomen ostetuin valmisruoka-ateria. Kangasalla, Sahalahden tehtaalla valmistettavan Saarioisten Perinteisen Maksalaatikon resepti on säilynyt muuttumattomana aina vuodesta 1957 asti.

Suomen suurin maksalaatikkofani 2020 -kilpailu:
www.saarioinen.fi/maksalaatikko

Takuuvarma lanttulaatikko

Siinä se taas on, joululahjani kaikille lanttulaatikon ystäville. Turhaan etsit muita ohjeita, tämä on taattua perinnettä.

Kämppä tuoksutettu!
-
Here I go again
Like a drifter, I was born to walk alone
I ain't wasting no more time
Finding better swede casserole with a lime

Smelly cat!

Lanttulaatikko (1,5 litran korkea vuoka)

n. 1 kg lanttua
2 dl kermaa
1 dl keitinvettä
1 dl korppujauhoja + 2 rkl korppujauhoja
1 iso kananmuna tai 2 pientä
4 rkl siirappia
1 tl suolaa
1/4 tl muskottia
1/4 tl valkopippuria
½ tl inkivääriä
inaripaus kanelia
voita

Kuori lanttu, pilko, keitä kypsäksi ja survo. Sekoita kerma, keitinvesi ja 1 dl korppujauhoja. Lisää hieman jäähtynyt lanttusose, muna, siirappi, suola, muskotti, inkivääri, kaneli ja pippuri. Ajele hetki sauvasekottimella. Kaada voideltuun uunivuokaan, ripottele päälle loput korppujauhot ja painele lusikalla perinteinen koristekuvio. Lisää vielä muutama iso knöllivuolema voita. Paista 170 asteisessa uunissa n. 1,5 tuntia.

Jouluinen vuohenjuusto-myskikurpitsavuoka

Vielä on hetki aikaa jouluun, mutta hiljalleen voi alkaa funtsailla menua. Jouluruoka on parasta. Possukeittiössä rakastetaan perinteisiä laatikoita, mutta yleensä mukana on yksi villikortti. Tänä vuonna se on vuohenjuusto-myskikurpitsavuoka, jota tuunataan saksanpähkinöillä ja muskotilla. Aivan hiton hyvää. 

Alkuperäinen resepti on napattu täältä.

Vuohenjuusto-myskikurpitsavuoka

1 kg kurpitsaa
100 g vuohenjuustoa
50 g saksanpähkinöitä
20 g voita
1 dl kermaa
Ripaus raastettua muskottia
Timjamia tai salviaa
Suolaa
Mustapippuria

Kuori ja kuutio kurpitsa. Laita kuutiot uunipellille leivinpaperin päälle ja kypsennä 200 asteessa, kunnes ne ovat mukavan pehmeitä. Soseuta kurpitsat ja lisää joukkoon voi ja kerma. Sekoita kunnolla.

Lisää saksanpähkinät, mausteet, hienonnetut yrtit ja vuohenjuusto muruina kurpitsan joukkoon ja sekoita vielä kerran kunnolla.

Anna kypsentyä uunissa reilu puoli tuntia. (Alkuperäisessä 15 minuuttia.)

Juomasuositus: Kepeää kuohuvaa, Bestheim Cremant d'Alsace Brut Premium, vajaa 15€ tai jokin kiva vehnäolut.

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Cisa Drinksin kanssa. 

Pyhäpöytään munakoisovuoka ja Piqueras-punaviini

Pääsiäinen on tuloillaan. Miten olisi ruuaksi tällainen hauska munakoisovuoka, jossa on käytetty karitsanjauhelihaa? Kasvissyöjä voi helposti korvata karitsan vaikka soijarouheella tai Muru kaurajauhiksella.  Alkuperäinen ohje mainitsee tämän reseptin yhteydessä moussakan, mutta eihän tämä sitä varsinaisesti ole, joten laitetaan mukaan myös moussakan ohje. 

Luvassa on mainioita makuja: reseptissä on mukana mm. fenkolia, selleriä, fetaa, minttua, munakoisoa, oreganoa, basilikaa, rosmariinia. Jotenkin tulee sellainen olo, että luettelin juuri lempparilistaani.

Homman taputtelee makoisa punaviini, siitä lisää lopuksi.

Kuvituskuva: Taken Pixabay

Munakoisoivuoka

2 munakoisoa ohuina viipaleina
400 g karitsanjauhelihaa
2 rkl öljyä
3 tl kuivattua minttua
2 tl kuivattua yrttiseosta esim. oregano, basilika ja rosmariini seosta
2 punasipulia
6 valkosipulinkynttä
1 fenkoli
2 vartta selleriä
2 rkl öljyä
2 prk (n. 800 g) laadukasta tomaattimurskaa tai pilkottuja tomaatteja
2 tl sokeria
suolaa ja mustapippuria
½ dl kreikkalaista oliiviöljyä
300 g fetajuustoa

Paista munakoisoviipaleet molemmilta puolilta ruskeiksi kuivalla pannulla. Nosta sivuun.
Ruskista jauheliha ja yrttiseokset öljyssä. Mausta pippurilla ja suolalla. Nosta sivuun odottamaan. Kuullota hienonnetut punasipulit, valkosipulit, hienonnettu  fenkoli ja selleri pehmeiksi. Lisää tomaattimurska, sokeri ja suola. Anna kiehua noin 20 min. miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon runsaasti oliiviöljyä. Kokoa vuoka paistetuista aineksista latoen niitä vuorotellen vuokaan. Murustele väleihin fetajuustoa. Paista 170-asteisessa uunissa noin 45 min.

Valmistusaika: 1 t 30 min.
Neljä annosta.

Moussaka (kreikkalainen munakoisovuoka)

2 pientä munakoisoa

4 perunaa

Leikkaa munakoisot pitkittäissuunnassa ohuiksi viipaleiksi. Kuori perunat, viipaloi pitkittäissuunnassa ja keitä 10 minuuttia.

Valmista tomaattikastike ja valkokastike. Lirauta uunivuoan pohjalle oliiviöljyä, sen päälle hiukan soijakastiketta, sitten munakoisoviipaleita, soijakastiketta, perunaviipaleita, soijakastiketta, munakoisoviipaleita, soijakastiketta, munakoisoviipaleita, soijakastiketta, valkokastiketta. Paista 175 asteisessa uunissa vajaa tunti. Kun päälle on tullut kauniin ruskea pinta, peitä foliolla. 

Soijarouhe-tomaattikastike

oliiviöljyä

3 dl tummaa soijarouhetta tai karitsanjauhelihaa

3 dl kasvislientä

2 rkl soijakastiketta

1 keltasipuli 

4 valkosipulinkynttä 

400 tomaattimurskaa

1 dl valkoviiniä

kuivattua oreganoa

suolaa

pippuria

kanelia

persiljaa

basilikaa

sokeria

Lisää pannulle öljyä, perään soijarouhe, ja pyörittele siinä. Lisää kasvisliemi ja soijakastike. Kun liemi on imeytynyt soijarouheeseen, lisää pilkotut sipulit ja freesaa pikaisesti. Kaada joukkoon tomaattimurska ja viini ja hauduttele hetki. Mausta suolalla ja pippurilla ja vielä ripauksella kanelia. Lisää hakatut persiljat ja basilikat ja poista kirpeyttä haluamallasi määrällä sokeria.

Valkokastikkeen ohje on täällä, tee tuplasatsi ja lisää siihen 100 g mozzarellaa ja hieman jäähtyneeseen lujaa sekoittaen kaksi keltuaista. 

Juomasuositus: Kevyesti paahteinen Piqueras Old Wines Garnacha 9,89€ Alko (7.4.2019)

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Cisa Drinks Oy:n kanssa

Helppoa arkiruokaa: liha-perunasoselaatikko rucolalla

Montako kertaa muistat tehneesi perunasoselaatikkoa? Vähissä on, veikkaisin. Mikset ole?

Helppoja arkiruokia kaivataan kuitenkin aina, joten tänään mennään helpolla. Tähän ruokaan saat ihan luvan kanssa käyttää pussimuusia. Eroa originaalimuusiin ei edes huomattu. Ehkä hieman hämmentävää, ehkei muusini yleensä olekaan mitään ihmeellistä, vaikka olenkin kuvitellut sen olevan parhautta. 

Jos haluat kasvistella, vaihda halutessasi jauheliha soijarouheeseen. Sen verran kikkailin, että perinteiseen perunasoselaatikkoon ei ihan välttämättä kuuluu rucolaa, mutta tähän kuuluu.

Liha-perunasoselaatikko (4 annosta)

perunamuusia n. 1,7 litraa (Felixin pussimuusia 2 pussillista)

300 g jauhelihaa (voi hyvin korvata soijarouheella)

1 keltasipuli pilkottuna ja paistettuna

muutama kirsikkatomaatti halkaistuna ja pikaisesti paistettuna

pieni kourallinen rucolaa  karkeasti hiennonnettuna

Voitele vuoka. Sekoita muusin joukkoon rucola ja paistetun jauhelihan joukkoon paistettu sipuli sekä tomaatit. Laita uunivuoan pohjalle ensin kerros perunamuusia, sitten jauhelihahässäkkä ja päälle vielä muusia. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia. 

Natustele porkkanaraasteen ja puolukkahillon kanssa. 

Possunposkistroganoff

Jopa Turussa päästiin vihdoin pakkaselle. Höyryävät keitot ja tuhdit padat ovat juuri nyt parasta lämmikettä (punaviiniä unohtamatta). Stroganoff on erittäin pitkäaikainen lempparini ja sitä pitää saada säännöllisin väliajoin. Perinteiseen strogaan laitetaan naudan osia, jotka vaativat pitkää kypsytystä ja murentuvat pitkällä keittämisellä lähes suussa sulaviksi. 

Mietin, miten strogaan saataisiin hieman lisää edustavuutta ja sitä voitaisiin tarjota vaikka juhla-aterialla. Päätin unohtaa naudan ja hypätä possun kyytiin. Sian poskiliha on taatusti jotain sellaista, jota harva on koskaan edes maistanut. Hyviä puolia ovat myös kohtalaisen huokea hinta ja älytön mureus, joka saadaan aikaan pitkällä hauduttamisella. Jos ajattelee, että poskilihas tekee edestakaista liikettä aina possun syödessä ja aika paljon muutenkin, voi ehkä ymmärtää, kuinka mureasta osasta on kyse.

Possun voi antaa muhia valmiiksi stroganoffin seassa, mutta yhtä lailla sen voi valmistaa erikseen uunissa ja tehdä stroganoffin kastikeosuuden itsekseen. Viimeksi tein juuri näin valmistaessani isomman määrän (n. 40 henkilölle)

Poskea voi varata ruokailijaa kohden vajaan 200 grammaa. Siitä toki häviää uunissa jonkin verran, muttei kovin paljoa kuitenkaan. Poskea myydään erilailla käsiteltynä. Mikäli siihen on jätetty kalvot, on ne helpointa poistaa pienellä teräväkärkisellä veitsellä. Kilohinta vaihtelee Atrian lihakaupan 9€ ja kauppahallin 14€ välillä. Atrialta tilattaessa paketti tulee kilomäärästä riippumatta haluamaasi osoitteeseen postin toimituksella hintaan 9,90€. Vinkkinä vielä että naudan potka esim. osso buccoon tuolla 9,95€/kg.

Itse kastikkeen teossa on monia koulukuntia. Joku paistaa lihoista pinnat kiinni pannulla pikaisesti, heittää vehnäjauhoja päälle ja lisää joko vettä tai lihalientä ja antaa muhia padassa muiden aineisten kanssa hamaan tulevaisuuteen. Itse tykkään saada kastikkeeseen hieman paahteisuutta ja teen ensin pienen ruskean kastikkeen pohjan voilla ja vehnäjauhoilla, johon sitten sekoitetaan muut raaka-aineet. 

Jotenkin näin homma toimii: 

Possunposkistroganoff (5 annosta)

1 kg possunposkia

mustapippurirouhetta

suolaa

öljyä

olutta

Paista poskista pinnat kiinni pikaisesti öljyssä. Laita laudalle ja hiero pintoihin reilusti mustapippuria ja sopivasti suolaa. Lado lihat uunivuokaan ja kaada sekaan jotain hieman tummempaa olutta. Laita uuni 200 asteeseen ja paahda possuja 15 minuuttia. Laske lämpötila 140 asteeseen ja anna muhia vähintään neljä tuntia, mitä kauemmin sen mureampaa. Kääntele paloja välillä ja lisää tarvittaessa olutta, vettä tai lihalientä. Älä päästä pintoja tummumaan liikaa tai kuivettumaan. Jos läski alkaa tummua, virittele päälle folio. 

Kastike: 

1 iso keltasipuli

5 rkl voita

5 rkl vehnäjauhoja

1 l vettä

5 rkl tomaattipyreetä

ketsuppia

sinappia

1 laakerinlehti

suolaa

mustapippuria

timjamia

1-2 suolakurkkua

iso kourallinen hillosipuleita

250 g smetanaa

Pilko sipuli ja freesaa pikaisesti öljyssä padassa tai isolla pannulla. Poista hetkeksi odottamaan. Valmista ruskea kastike. Sulata voi ja anna sen kuumeta todella kuumaksi. Lisää jauhot ja ruskista ne kunnolla. Ei niitä käräyttää tarvi, mutta saa olla kunnolla ruskeaa. Lisää vesi nauhana samalla visipilällä koko ajan sekoittaen (ei tule paakkuja). Anna muhia 10 minuuttia. Lisää tomaattipyree, luraus ketsuppia ja sinappia, laakerinlehti ja timjamia, sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla. Huomaa, että suolakurkusta tulee vielä lisää suolaa. Anna muhia puoli tuntia ja lisää pilkotut suolakurkut ja kourallinen hillosipuleita. 

Revi mureat possut kolmeen osaan ja lisää kastikkeen joukkoon. Kaada sekaan myös haluamasi määrä maltaista haudutuslientä. Tarkista vielä maut ja lisää mausteita tarvittaessa. 

Tarjoa perunamuusin, puolukkasurvoksen ja hapankaalin kanssa.

Nyhtökaurastroganoff

Tee edellisestä kastikeosuus. Paista nyhtökauraa pannulla ja lisää kastikkeen joukkoon.

Särjen syöminen on ympäristöteko

Monet vanhemmat ihmettelevät, mitä tehdä niille kaikille särjille, joita perheen juniori ilopäissään nostelee mato-ongella 30 sekunnin välein laiturin päästä hieman jäiden sulamisen jälkeen tai myöhään syksyllä. Muistan joskus itse parhaimmillaan vetäneeni noin 80 särkeä ihan pienessä ajassa, tällöin en ymmärtänyt särjen arvoa ja palautin ne mereen takaisin sukeltelemaan. 

Valitettavan monen mielestä kalan syöminen on liian vaikeaa, kun siinä on yksikin ruoto liikaa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että siinä on vähintään yksi ruoto. Särjessä ruotoja on, kyllä. Mutta särki on arvokala, aliarvostettu arvokala. Sopivasti uunissa muhineesta särjestä sulaa ruodot niin, ettei niitä enää edes huomaa. Kyseistä ideaa on hyödynnetty myös Järki särki -säilykkeissä. Kertaakaan en huomannut ruotoa, niin hyvin ne olivat sulaneet lihan sekaan. Peratun ja suomustetun särjen voi hyvin jauhaa myös lihamyllyssä tai tehosekottimessa, jolloin ruodot häviävät sekaan ja luusto kiittää. Särkipullat tai särkipihvit, ai nami. Valitettavan suuri osa särjestä kalastetaan turkiseläinten rehuksi, vain pieni määrä menee ravintoloille. 

Järki särki oli Vuoden Suomalainen Elintarvike 2016 -finalisti. Olisi varsin mainiota, mikäli tämän tuotteen kautta arvostus särkeä kohtaan saataisiin nousuun. Särjen syöminen on myös ekoteko, Varsinkin rehevöityneistä järvistä särkien kalastamista kannattaa suosia, sillä suuret särkikannat lisäävät levän määrää syödessään niitä laiduntavaa eläinplanktonia. Ympäristöteko on myös korvata tonnikalasäilykkeet Järki särjellä!

Keski-Suomen Korpilahdessa Komppa-Seppälän tilalla Päijänteen kupeessa valmistetaan Järki särki -säilykkeitä. Makuja on tällä hetkellä kaksi: savustettu ja luomuvalkosipuli sekä luomutomaatti ja yrtit. Aiemmin luomutilalla keskityttiin lähinnä hunajaan, mutta ystävien kärkkyessä yhä enemmän ja enemmän tilan keittiössä valmistuneita kalaherkkuja, päätettiin panostaa myös särkiherkkuihin. Voi hyvin -hunaja on yhä kuitenkin tilan toinen päätuote. Tykkään Komppa-Seppälän isännän ja emännän ajatusmaailmasta: "Hunajassa ja särjissä on mielestämme paljon samaa. Molemmissa hyödynnetään resursseja, jotka ovat kestäviä ja menisivät ilman hyödyntämistä täysin hukkaan".

Järki särki -säilykkeessä käytetyt kalat on kalastettu pääosin Päijänteestä kylmän veden aikaan. Tällöin särki on parhaimmillaan, eikä kukaan pääse keljuilemaan mudan mausta. 

Särki-ruispitsaleipäset

revittyä varrasruisleipää
ketsuppia
tomattipyreetä
purkki Järki särkeä (luomutomaatti ja yrtit)
Järki särjen lientä
oreganoa
ananasta
oliiveja
juustoraastetta

Sivele leivät ketsupin, tomaattipyreen ja Järki särki -purkissa olevan öljyn sekoituksella. Päälle särkipaloja, oreganoa, ananaspaloja, oliiveja ja juustoraastetta.  225 asteessa 6-8 minuuttia.

Särkilaatikko

vajaa kilo perunoita
purkki Järki särkeä (savustettu ja luomuvalkosipuli)
1 iso sipuli
1½ rkl piparjuurta
1 rkl dijon-sinappia
2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
Järki särjen liemi
2 rkl vehnäjauhoja
1½ tl suolaa
valkopippuria
tilliä

Viipaloi perunat ja pilko sipli. Voitele uunivuoka ja sekoita perunat, sipuli, särjet ja piparjuuri. Sekoita kipossa loput aineet ja kaada päälle. Paista 200 asteisessa uunissa n. tunti. Pinta saa ottaa kunnolla väriäkin. Laatikon kylkeen sopivat kivasti etikkapunajuuret.

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Komppa-Seppälän tilan kanssa. 

Syyspäivän kasvispata

Olen aina tykännyt erilaisista padoista, joihin voi heitellä vähän, mitä kaapista sattuu käteen tarttumaan. Tätä pataa olen syönyt jo pikkunassikasta lähtien, silloin tosin lihaversiona. Tämä kasvissversio on vähintään yhtä hyvää, nyt kun olen löytänyt maistuvia soijasuikaleita ja varsinkin, kun olen oppinut valmistamaan ne oikein. Pata on mukavan syksyinen, ehkä jopa talvinen. Hillosipuleilla on oma tärkeä paikkansa antamassa kevyttä kirpeyttä. Omenoista saa kivaa vastapainoa. Ja saa tätä kunnon kädellä chililläkin ryydittää, jos sellainen olo tulee. Sienistä pitävä poikani kaivaa tästä aina ensimmäisenä puolitetut tölkkiherkkusienet. Mutta käytä ihmeessä tuoreita, jos haluat. Tai vielä parempi, jos satut löytämään luonnosta. Tärkeintä on maustaa kunnolla, alla on vähän osviittaa, mitä voisi käyttää.  

Syyspäivän kasvispata (vegaaninen)

100 g soijasuikaleita (esim. Finnsoy tai Vegesun)

Keitä soijasuikaleet runsaassa kasvisliemessä ohjeen mukaan. Siirrä lävikköön ja jätä valumaan. 

Valmista marinadi: 3 rkl soijakastiketta, 2 rkl oliiviöljyä, ½ rkl valkoviinietikkaa, 2 valkosipulinkynttä pilkottuna, tuoretta chiliä pilkottuna maun mukaan, pieni luraus sinappia. Sekoita hyvin. Painele lastalla soijasuikaleita lävikköä vasten, jolloin saat vielä hieman nestettä irtoamaan. Laita marinadiin ja anna maustua yön yli. 

1 iso keltasipuli

3-4 valkosipulinkynttä

kourallinen hillosipuleita

1 prk kokonaisia herkkusieniä

peperonipaprikoita (Pirkka)

2-3 omenaa

rosmariinia

timjamia

2 laakerinlehteä

kastikepohja

4 rkl kasvismargariinia

4 rkl vehnäjauhoja

8 dl vettä

½ rkl tomaattipyreetä

sinappia 

ketsuppia

suolaa

pippuria

pieni luraus etikkaa

Pilko keltasipuli ronskilla kädellä ja valkosipulit vähän tarkemmin. Freesaa hetki padassa rypsiöljyssä. Ota sipulit lautaselle odottamaan ja lisää pataan kasvismargariini, anna kuumentua kunnolla ja lisää vehnäjauhot. Kuumenna käännellen pähkinänruskeaksi, melkein saa kärähtää muttei kuitenkaan. Ota pois liedeltä ja lisää vesi samalla koko ajan vispilällä sekoittaen, niin ei pääse paakkuuntumaan. Lisää tomaattipyree ja luraukset sinappia ja ketsuppia. Anna muhia hetki ja lisää freesatut sipulit, laakerinlehdet, hillosipulit, peperonipaprikat, puolitetut herkkusienet ja soijasuikaleet marinadiliemineen, mikäli se ei ole kaikki imeytynyt. Luultavasti sinun pitää lisäillä pataan nestettä, joten käytä myöhemmin myös herkkusienipurkin liemi. Jätä nyt tekeytymään hellälle porinalle 15 minuutiksi. Lisää rosmariinia, timjamia, suolaa ja pippuria maun mukaan. Pari minuuttia ennen kuin pata on valmis, lisää reiluiksi lohkotut omenat. Ja ihan lopuksi säväytä etikalla.

 Tämä maistuu erittäin hyvältä riisin kanssa. ,

Mihin käyttäisin omenani?

Pallukoita on tänä vuonna paljon. Tiedän, että niitä kärrätään taas kaatopaikoille: voi kuinka koskee, kelle sen kertoisin, syvälle sydämeen sattuu. Kannattaisiko vaikka laittaa facebookiin viestiä, että meiltä saa tulla poimimaan tai hakemaan. Tarvitsijoita kyllä löytyy. Facessa on myös erinäisiä annetaan/lahjoitetaan -sivuja. 

Tai voi osasta tehdä jotain makoisaakin. Tässä muutama maistuva lempparini.

1. Tuunattu sinappi grillimakkaralle, Raasta omena ja purista raasteesta  nesteet pois. Sekoita joukkoon lempisinappiasi, savusuolaa ja runsaasti currya.

2. Puolukka-omenapiirakka. Aivan järjettömän hyvä ohje, jolla on osallistuttu kaurakilpailuunkin. Polkkapossun kestosuosikki,

3. Aprikoosi-omenahillo. Tätä kun tekee isomman satsin ja antaa sukulaisille myös, suosio on taattu. En ole antanut sukulaisilleni. Persoonallinen vivahde syntyy aprikoosista.

4. Omena-kanelikompotti ja ternimaitojuustoa. No tähän nyt ei varsinaisesti ihan hirveästi omenoita saa kulumaan, mutta maku laittaa isoisänkin vetämään leukoja ja mummon napatanssijoogaan.

5. Kaino Vienon amerikkalainen omenapiirakka. Ei kai tästä sen enempää. Parempaa saa hakea.

6. Omena-currysilakat. Omenaa voi ja pitääkin käyttää myös suolaiseen ruuanlaittoon. Huippuohje ja jotain vaihtelua niihin ikuisiin tomaattikastikkeessa lilluviin uunisilakoihin.

7. Coleslaw. Ei coleslawta ilman omenaa. Perusresepti, 100% hyvää.

8. Punaviini-omenakastike. Hittisoosi vaikka porolle tai hirvelle. Mukana rosmariinia, karpaloa, katajanmarjaa, mustaviinimarjahyytelöä ja jotain muutakin. Kastikemies on puhunut.

Kaalilaatikko hernerouheella ja ohrasuurimoilla

Vuosien myötä olen tottunut siihen, että kaalilaatikkoon kuuluu jauhelihaa ja siitä syntyy tietynlainen rakenne. Nyt kun lihansyönti on vähentynyt lähinnä satunnaiseksi, pitää rakenne saada ilman lihaakin täydelliseksi. Hyvä idea on käyttää riisin lisäksi ohrasuurimoita, niistä tulee hieman jauhelihaa muistuttavia palleroita. Riisin voi toki korvata kokonaankin kotimaisilla ohrasuurimoilla, mutta Risellan riisi-ohraseos on kyllä aikas kätevä.

Tästä tuli vähintäänkin tositositosi hyvää. Uunivuoka tyhjeni harmillisen äkkiä, vaikka olin suunnitellut, että helposti syödään parikin päivää. Oliko hernerouheellakin jotain tekemistä asiaan, kaalilaatikossa oli aistittavissa mukavaa hernemäistä makua. Lihan kun jättää pois, kannattaa proteiinien saanti turvata jollain muulla raaka-aineella. Milletin hernerouheessa protskuja on 17,9g, mikä on ihan käypä määrä, vertauskohtana sika-nautajauheliha 17,5g.

Kaalilaatikko hernerouheella ja ohrasuurimoilla (vegaaninen)
 
1,5 dl hernerouhetta (Milletti)
2 dl riisi-ohraseosta (Risella)
n. 1 kg keräkaali
2 isoa porkkanaa
1 keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
meiramiatimjamia
suolaa
pippuria
siirappia
4 dl kasvilientä

Kiehauta 3 dl vettä ja anna hernerouheen turvota siinä 30 minuuttia. Keitä riisi-ohraseos napakaksi ohjeen mukaan. 

Suikaloi kaali ja freesaile pannulla suikaleet löysiksi. Pilko myös porkkana, sipuli ja valkosipulinkynnet ja freesailee myös hetki niitä. Yhdistä hernerouhe, riisi-ohraseos, kaali, porkkana, sipuli ja valkosipulit öljyttyyn uunivuokaan ja mausta meiramilla, timjamilla, suolalla pippurilla ja siirapilla. Sekoita hyvin. Kaada päälle kasvisliemi ja paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 50 minuuttia. Anna vetäytyä hetki. Tarjoa puolukkasurvoksen kanssa.

  

Graavilohilaatikko

Tämä on mainiota mökkiruokaa. Anopillani on nimittäin lohen graavaaminen vähintäänkin hallussa, siksi sitä tehdään mökillä usein ja paljon. Yleisönkin pyynnöstä. Joskus käy kuitenkin niin, että raja tulee vastaan (ei minulla) ja lopuille graaviviipaleille pitää löytää muuta käyttöä. Sen sijaan, että niistä tekisi Polkkapossulle kauniin oranssit syötävät tangat, ne voi käyttää vaihtoehtoisesti helppoon ja herkulliseen lohilaatikkoon.

Graavilohilaatikko

reilu kg perunoita
200-250 g graavilohta
1 iso sipuli
1 pieni fenkoli
tuoretta tilliä
3,5 dl kermaa tai 2 dl kermaa + 1,5 dl kalalientä
1 kananmuna
valkopippuria

Kuori perunat, leikkaa paksuiksi tikuiksi ja laita kylmään veteen. Pilko graavilohi. Leikkaa sipuli ja fenkoli ohuiksi puolirenkaiksi ja freesaa muutama minuutti pannulla. Hakkaa tilli. Sekoita kerma, munat ja ripaus valkopippuria. Mikäli kala on hyvin graavattu, antaa se laatikkoon tarpeeksi suolaisuutta, eli älä lisää ainakaan tässä vaiheessa suolaa. Lopuksi sitten, jos tarvii. Voitele uunivuoka, sekoita perunat, sipuli, fenkoli ja tilli. Kaada päälle kerma-munaneste ja sekoita taas. Paista 200 asteessa reilu tunti. Perunoiden ei tule olla al dente. Peitä paiston aikana foliolla, jos meinaa tummua liikaa. Pieni rapsakka pintapaahto tosin tekee pelkkää hyvää.

Possuton ja munaton silakkalaatikko

Miten niin possuton? Siten niin, ettei tähän ole tungettu possua, vaikka sitä lähes poikkeuksetta silakkalaatikkoon tungetaankin. Kylkisviivua, pekonia tai jotain vastaavaa. Miten niin munaton? Siten niin, ettei tässä ohjeessa ole lainkaan munaa. Kanan, strutsin, viiriäisen tai muunkaan vastaavan. Jos haluat munan kuitenkin mukaan, niin jätä vehnäjauho pois.

Sen verran on modifioitu ihan perinteistä reseptiä, että joukkoon on raastettu kevyesti piparjuurta ja lusikoitu hellästi dijonia.

Silakkalaatikko

vajaa kilo perunoita
300 g silakkafileitä
1 iso sipuli
1½ rkl raastettua piparjuurta
1½ rkl dijonia
2 dl kuohukermaa
3 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
1-1½ tl suolaa
valkopippuria
kuivattua tilliä

Viipaloi potut ja pilko sipuli. Voitele uunivuoka ja sekoita potut, silakat, sipuli ja piparjuuri. Sekoita kipossa loput aineet ja kaada päälle. Paista 200 asteisessa uunissa n. tunti. Pinta saa ottaa väriä. Silakkalaatikko on parhaimmillaan etikkapunajuurten kanssa.

Punajuuri-aurajuustoloora

Mielenkiinnosta kokeilen bloggausta älypuhelimmella ja appsilla, läppäri lähti hetkellisesti katkolle. Tai siis eka lause oli ihan paskaa, ei kukaan bloggaa mielenkiinnosta kännyllä. Vaan siksi ettei juuri tuolla kyseisen veemäisellä hetkellä ole muuta kirjoituskonetta tarjolla. Ei kuitenkaan turhia lätinöitä, kirjoittaminen yksisormisena aiheuttaa muutenkin luomisen tuskaa, vaan miten vois fuskaa.

Mielettömien lanttu-, porkkana- ja perunamäärien lisäksi kylmätilani notkuvat punajuuria. Minä ♥ punajuuri. Tämänkin ruuan voi laittaa joulupöytään, jos kaipaa pientä vaihtelua. Eikä raaka-aineetkaan järin joulusta poikkeuksellisia ole: punajuurta, aurajuustoa, riisiä. Perusmaut kohdallaan.

Ilman riisiä tämä menee vaikka lisäkkeenä, itse natustin pääruokana. Aika jees.

Punajuuri-aurajuustoloora

0,75-1 kg punajuuria
1 sipuli
1 pkt aurajuustoa
1 pieni tlk ananaspaloja
1,5 dl puuroriisiä
2 dl kermaa
suolaa
pippuria
meiramia
timjamia

Kuori juuret ja pilko tikuiksi. Pilko sipuli. Murenna aurajuusto. Keitä riisiä n. 10 minuuttia suolatussa vedessä. Voitele uunivuoka, sekoita ainekset ja paista 170 asteessa n. 1,5 tuntia. Käy möyhimässä kerran ja jos alkaa näkyä palovammoja, peitä foliolla.

Äläkä saata meitä pahaan, vaan päästä meidät kiusaukseen

Närkästynyt mutta omanarvontuntoinen lukijani vihjaili, ettei blogistani löydy janssoninkiusauksen reseptiä. Kaikenlaiset vuohenjuusto-rosmariiniperunat ja stilton-valkosipuliperunat kyllä on, muttei sitten niinkään miehekkään yksinkertaista ohjetta kuin anjovis-perunakiusausta.  Ehkä siksi, etten ole miehekäs, saati sitten yksinkertainen.

Tunnustan silti puutteen ja vastaan huutoon.

Janssoninkiusaus on niin helppo ruoka, että jopa molemmat veljeni sen osaisivat tehdä. Rakkaudella totean tässä yhteydessä, että toinen piti pitsaa tulikuumassa uunissa reilut 40 minuuttia ja toinen räjäytti Sumuvalon suklaakakun ympäri uunia pohjaa. 

Janssonin voi toki valmistaa monella tapaa, mutta ei kuitenkaan pakastealtaan peruna-sipulisekoituksesta. No saa tehdä, mutta sekoituksessa perunatikut ovat yleensä liian ohuita ja lopputuloksesta tulee pliisuhko - ainakin silloin kun tietää paremmasta. Tuo on siis ensimmäinen kohta, missä voidaan mennä pieleen. Toinen kohta on neste: ei kannata alkaa leikkiä vähärasvaisten maitojen kanssa, paras lopputulos saadaan kerman ja maidon sekoituksella. Seuraavaksi kypsyys: anna muhia rauhassa, kukaan ei tykkää raa'asta. Ja viimeiseksi suola: helppo homma, tähän ohjeeseen ei nimittäin tarvi itse lisätä suolaa lainkaan.  Nesteet suoraan janssonfiletötteröistä ja hyvin menee. Sieltä saa myös pippurin.

Eli näin sen teen. Oikeastaan ainoa, mikä vaihtelee, on tilli. Välillä käytän, sitten taas en.

Janssoninkiusaus

reilu 1 kg yleisperunoita

1 iso keltasipuli

3 dl kuohukermaa

1,5 dl maitoa

2 janssonfilepurkkia

Kuori perunat ja tee niistä reiluja tikkuja, tai voisi jopa sanoa pienehköjä lankkuperunoita. Kuutioi sipuli. Sekoita kerma, maito ja janssonfilepurkeissa olleista nesteistä toisen nesteet kokonaan ja toisesta 1/3. Rasvaa vuoka kevyesti rypsiöljyllä ja heitä perunat, sipulit ja janssonfifileet vuokaan. Sekoita hyvin. Kaada päälle nesteet. Paista uunissa keskitasolla 200 asteessa reilu tunti.

Kiusauksen kanssa erittäin hienosti sopii etikkapunajuuret. Sattui kuitenkin niin, että joku punaisesta pitävä hamsteri oli järsinyt tiensä jääkaapin oven läpi ja tuhonnut koko purkin. Jouduin tekemään pikaversion mikrossa ja hyvin tippuili. Kuorin pari punajuurta, viipaloin ja laitoin mikron kestävään astiaan. Tein sekoituksen parista ruokalusikallisesta etikkaa ja samasta määrästä sokeria ja vielä hieman suolaa. Kaadoin juurien sekaan, nuketin mikrossa 7 minuuttia, pyörittelen hieman ja nuketin vielä kymmenisen minuuttia. Lopuksi lisäsin ihan inan sokeria, koska tulema oli hieman liian etikkainen. Mutta erittäin hyviä olivat.

Munakoisoa, parmesaania ja aurinkoa - Ciao!

Fiilistelin juuri kevään paahtavassa auringossa munakoisoparmesaania eli parmigiana di melanzanea, joka on ehkä parasta, mitä munakoisosta voi koskaan tehdä. Kärpäset surisi ja huhtikuun jo maistoi, mieli oli kirkas ja ajattelin näin: Elämä on kaunis, kaunis, kaunis. Kyytipoikana itse tehtyä lättänäleipää (flat bread, voi korvata naanilla tai tortillalla), fetasalaattia ja mintulla kosiskeltua turkin jugua. Suosittelen testaamaan juuri tätä kokoonpanoa. Onhan toi munakoisoparmesaani ihan älyttömän hyvää. Damn. Periaatteessa myös tosi yksinkertaista, hieman tosin joutuu näkemään vaivaa.

Parmesaani-munakoisovuoka

2 munakoisoa
suolaa
1 buffalomozzarellaköntti
kourallinen parmesaanilastuja

1 pieni sipuli
3 kynttä valkosipulia
1 tlk tomaattimurskaa (mutti)
1 laakerinlehti
oreganoa
suolaa
pippuria
tujaus ketsuppia tai sokeria

Viipaloi koisot pitkittäissuunnassa n. 3 mm viipaleiksi. Asettele viipaleet vierekkäin ja ripauta päälle suolaa. Jätä itkemään puoleksi tunniksi. Sillä aikaa valmistuu tomaattikastike. Pilko sipulit ja freesaa hetki öljyssä. Lisää tomaattimurska ja laakerinlehti ja anna muhia puoli tuntia. Poista laakeri. Lisää oregano, suola, pippuri ja makeus. Panosta soosin makuun. Voitele kevyesti uunivuoka. Huuhtele koisoviipaleet ja kuivaa ne keittiöpyyhkeellä. Paista jokaista viipaletta molemmilta puolilta n. puoli minuuttia pannulla pienessä tilkassa öljyä. Itse vedin kahdella pannulla, ei kauaa haissut. Laita vuoan pohjalle 1/3 koisoista, niiden päälle 1/3 soosista, sitten 1/3 mozzarellasta ja 1/3 parmesaanista. Tee sama homma vielä kahteen kertaan ja paista 180 asteisessa uunissa n. puoli tuntia. Tuloksena on ihana mössö, jota on ilo nasuttaa haarukoiden tai lättänäleivän päältä vedellen Turkin jugun kanssa.

Miten tehdään parhaat kermaperunat?

Selvitetään jälleen eräs elämän suurista kysymyksistä. Helpoimmalla tietty pääsee, kun ostaa pakkasesta valmisperunaviipaleet, maustaa, kaataa kermat joukkoon ja laittaa uuniin muhimaan. Ei, ei näin. 

Ja riippuu myös, millaisista kermaperunoista tykkää. Jos preferoi muusiklimppikermaperunoita, kannattaa valita jauhoinen peruna ja muhentaa mössöä reilussa kermassa uunissa ainakin pari tuntia. Tulos on taattu, lähes perunamuusi. Ei, ei näin.

Vaan näin syntyy minun suosikkiperunat. Vaatii hieman enemmän vaivaa, mutta palkitsee kuin karvalakki. Todella kuumaa tavaraa. Eroaa suosituimmasta valmistustavasta siten, että tässä perunaviipaleet huuhdellaan ja käytetään vielä paistinpannulla. Ja älkää nyt sanoko, että jos et huuhtelisi, perunoiden tärkkelys suurustaisi kerman, eikä tarvisi käyttää enää maitzenaa. Tiedän, ei kiinnosta. Tämän tavan tunsi jo 90v mummo Pöltsamaalta, joten who is your granny. Siis kyllä, juuri näin.

Stilton-valkosipuliperunat

10 kiinteää perunaa
5-6 valkosipulinkynttä
rypsiöljyä
3 dl kermaa (itselläni oli 26%)
80 g stilton-homejuustoa
mustapippuria
½ rkl maizenaa

1. Kuori perunat ja viipaloi noin 0,5 cm siivuiksi. 
2. Huuhtele siivut ja kuivaa hyvin. 
3. Viipaloi valkosipulit.
4. Kuumenna pannu, heitä siihen öljyä ja paistele perunoita miedolla lämmöllä niin, että ne muuttavat aavistuksen väriä. Lisää myös valkosipulit ja kääntele hetki.  Yhteensä tässä menee vajaa vartti.
5. Sekoita kipossa kerma, murennettu stilton ja pippuri. Itse lisäsin myös hieman suolaa, mutta stilton on aika voimakassuolaista. Ja suolaahan voi lisätä jälkikäteenkin.

6. Kaada perunat vuokaan ja kerma-stilton perunoiden päälle. Ripottele maizena päälle ja sekoita. Paista 200 asteessa n. 50 minuuttia, puolivälissä kerran käännellen.

Perunoiden kanssa söin tällä kertaa muikkuja ja etikkapunajuuria. Ihan v#%un hyvää.

Seuraavalla kerralla jatkuu kastikeakatemia, sauce espagnole.

Salamoita Hannun tapaan: smetanainen hirviburgundi

Alkupalaksi: Kullannuppu

Kun koleat ilmat saapuvat, alkaa Possukin kaivata lämpöä. Muiden asioiden ohella Possulle lämpöä tulvii pitkään haudutetusta padasta, jossa punaviinissä keitetyt hitaasti kypsytetyt lihat muuttuvat mureiksi, lähes kielellä sulaviksi samettipaloiksi. Sametillehan on tunnusomaista paksuus olematta kuitenkaan jäykkää, ja kuten tiedetään samettiverhot parantavat huoneen akustiikkaa. Aaahaaaa, siis tämän vuoksi romaninaiset käyttävät samettihametta. Leikki sikseen, ei täällä mitään uskalla sanoa, pataan tulee ja syyte heilahtaa, vaikkei mitään tarkoittaisikaan.

Padasta tulikin mieleeni, että juuri meidän marsuilevien maalaisjunttien pöydästä ne parhaat padatkin ovat lähteneet: me teemme rakkaudella ruokaa ja jaksamme muhia. Ja rakkaudella tehdystä ruoasta taas tuli mieleeni, että minulla on aivan mahtava keittokirjaidea. Voin nähdä valmiin laitoksen jo listojen ykkösenä ja olen täysin vakuuttunut siitä, että kirjasta tulisi myös kansainvälinen juuriselleri. No palataan siihen myöhemmin, kirjakustantajat saa ottaa yhteyttä. Kustantajalta vaaditaan kyllä pientä pilkettä silmäkulmaan, sillä kirjan tekeminenkin vaatii yhden kappaleen silmämunan uhraamista, mikäli tulevaa huippudiplomaattia on uskominen.

Mutta palataanpa asiaan. On pitkään haluttanut saada jotain pataan pantavaa, mikä voi tietysti noin äkkisältään kuulostaa hivenen epäilyttävältä. Vielä epäilyttävämmältä kuulostaa pataan laitettavaa. Entä pataan paalutettavaa. No, tämähän on oikeastaan asennekysymys. Joka tapauksessa löysin pataan pantavaa omasta pakkasesta. Joidenkin mielestä tämäkin on varmaan kummallista, mutta itse pidän sitä täysin luonnollisena, enkä näe asiassa mitään ristiriitaa.

Siellä oli pala sonnia, tuota kaunista hirvipetoa, metsien jaloa peuraa, aikamme Moose Vapitia. Miten kaunista. Tekisi lähes mieleni kuunnella Louis Armstrongin laulamana Wonderful world. Vielä hienompaa olisi kuulla saman kaverin laulamana Rotunainen. Se olisi yllättävää.

Se jorinasta nyt ruokin teidät. Sitä paitsi ruokin tänään populaation yhdellä kalalla ja puolikkaalla leivällä. Mitä jeesustelua?! Tyyppi teki samat 2 kalalla ja 5 leivällä, herätti MC Lasaruksen kuolleista ja käveli veden pinnalla. Vanhojen tilastojen mukaan Gennesaretissa elettiin poikkeuksellisen kylmää aikaa: pintahan oli jäässä ja kaverilla muoviluistimet jalassa.

Huh, tajusin edellisestä johtuen saavani rasismisyytteen lisäksi salamoita Hannun tapaan. Ei hyvä. Siis kaksi kuvaa, jotka kääntävät taas huomion toisaalle.



Smetanainen hirviburgundi

800 g hirven ulkopaistia kalvot putsattuna ja hirvi paloiteltuna
voita
pullo punaviiniä
saman verran lihalientä
3 porkkanaa
iso kourallinen pieniä sipuleita
7 kynttä valkosipulia
puolikas suolakurkku pilkottuna
15 murskattua katajanmarjaa
rosmariinia
1 rkl dijonia
½ dl puolukoita
2 dl smetanaa

Sulata rasva padassa ja paista hirvipaloja hetki siinä. Lisää punaviini ja kiehuttele hiljakseen miedolla lämmöllä tunti. Lisää tarpeen mukaan lihalientä. Heitä sekaan paloitellut porkkanat ja kokonaiset sipulit, suolakurkku, katajanmarjat, rosmariini ja dijon. Anna kiehuilla taas vähintään puolisen tuntia ja nakkaa joukkoon puolukat. Nesteen pitäisi olla nyt siinä muodossa, että pata ei olisi enää täysin juoksevaa, vaan jo kevyesti suurustuneena kokoon keiittynyttä. Lisää smetana ja tarjoa perunoiden, etikkapunajuurten ja mustaherukkahyytelön kanssa.

Ruokanimet ne vasta ovat hämmentäviä: polgastronoff kuittaa

Stroganoffmuunnelmia löytyy avaruudesta enemmän kuin tuhat sanaa. Näillä sanoilla Dancing Pig aloitti julistuksensa ja tunsi sen hetkisen luovuudenpuuskansa riittämätömäksi. Jäi tuo sorkkiva eläin pohdiskelemaan stroganoffin syvintä olemusta.


Perusstroganoff. Naudanlihakuutioita tai -suikaleita, jotka uiskentelevat hapankermaisessa kastikkeessa. Kastikkeeseen laitetaan usein mukaan suolakurkkuja, sipulia ja sieniä.

Makkarastroganoff. Nakkistroganoff räjäyttää tajunnan. Mutta mitä tekee ruotsalaisten lempilapsi makkarastroganoff?! Makkarana käytetään ei vähempää kuin falukorvia aliasta faluninlörssiä. Siitä olen korkeaveisunnut jo Pyhän kirjamme lisäksi aikaisemmassa postauksessani.

Mustamakkarastroganoff. Nääs termos! Synnyinseutujeni lähimaastossa lymyilevä mustamakkara herkistää mielen jos kielenkin. Heitin juuri ajatuksissani itselleni haasteen mustamakkarastroganoffin reseptistä. Saa jäädä vielä odottamaan.

Estroganofe. Aattelkaapa ite! Brassilaiset herkkuposketkin vääntävät tätä herkkua. Sisäfileestä tai tarkemmin määriteltynä filee mignonista (sisäfileen kaposampi pääty) ähmälletään lihaosuus: ei voi olla pahaa. Sekaan normistroga-ainesten ohella kastikkeista tomaattia ja vispattua kermaa. Huh.

Polgastronoff. Tätä syödään tästä lähtien jo perinteisesti Turussa, tässä Ruotsin aboistisessa naapurihurmalassa. Ekumenistisessa ruokaihmeessä yhdistyy olemisen sietämätön keveys stroganofistiseen suurpiirteilyhifistelyyn. Tässä ruoassa on kaikki ja ei mitään. Kaikkeen kiteytyy maailman stroganoffkeittiöiden parhaat kuosit ja ei mitään- osuuteen kiteytyy ei yhtään mitään. Nimikin sen jo kertoo, vaikka kirjoitinkin asian Suomen toisella virallisella kielellä eli suomella.



Falunilainen polgastronoff

200 g faluninmakkaraa kuutioituna
voita
800 g hirven sisäpaistia kalvot poistettuna ja kuutioituna (tietty sisäfileekin kelpaa)
8 helmisipulia kuorittuna ja puolitettuna
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
1 porkkana halkaistuna ja pilkottuna
2 dl vettä
punaviiniä, niin paljon että lihat lähes peittyy
1 lihaliemikuutio
1 dl paseerattua tomaattia
1 dl kuohukermaa
1 tlk kokonaisia herkkusieniä
puolikas suolakurkku pieneksi kuutioituna
(suolaa) pippuria
omavalintaisia yrttejä (esim. timjamia, rosmariinia)
1 dl ranskankermaa
jos käytit suolakurkun tilalla makukurkkuja, sait sopivasti makeutta, muuten ehkä ripaus sokeria

Käristä faluninlörssi pikaisesti voissa. Laita syrjään odottamaan. Ruskista hirvikuutiot kattilassa voissa ja lisää sipulit ja porkkanat. Freesaa hetki. Lisää vesi, punkku ja lihaliemikuutio. Anna porista tunti. Lisää tomaatti ja kerma ja anna muhia 10 minuuttia. Heitä sekaan herkkusienet, suolakurkut, pippuri, faluninlörssykät ja yrtit. Mausta vielä lopuksi ranskankermalla ja tarkista suola. Stroganoff tarjotaan Laukku- ja kenkäihmisettären mukaan keitettyjen perunoiden kanssa. Itse taipuisin ennemmin riisin suuntaan. Hyvää se oli myös kukka- ja parsakaalien kanssa. Oma valinta, kun päätin vetää kevyen karppauksen ylenmääräisen pitsailun jälkeen.

Tavataan pimeällä kujalla!

Olenkohan ikinä hehkutellut kirveliä!? Se on monen vuoden takaisen reseptini tärkein ainesosa, jos jätetään kaikki muut ainekset pois. Joka tapauksessa se on eräs lempiyrteistäni. Suomessa harmillisen vähän käytetty, en tiedä miksi.

Sen lehdet muistuttavat hieman porkkanan vihreitä osia tai persiljaa. Ne tuoksuvat kevyesti anikselta ja lämmöltä. Miten niin lämmöltä? Nuuhkaisepa kerran lehtiä, vedä syvään sieraimeen ja huomaa, kuinka lämpöaistimukset rävähtää tuulilasiin.

Kirvelistä muuten sanotaan, että se on ihan turha yrtti kuivattuna. Paskapuhetta! Tavataan pimeällä kujalla.



Kirvelillä tilkitty vuohenjuustopaistos

400 g jauhelihaa
8 suurehkoa perunaa
3 porkkanaa
3 ryvässipulia
3 valkosipulinkynttä
3 dl kermaa
1 dl kanalientä
1 kananmuna
pötkyläinen President-vuohenjuustoa
kirveliä
suolaa
pippuria

Kuori ja pilko sipulit ja freesaa pannulla. Lisää jauheliha ja paista. Kuori perunat ja viipaloi ne, kuori porkkanat ja leikkaa tikuiksi. Sekoita kerma, kanaliemi ja munat. Voitele vuoka ja kokoa kerroksittain perunaa, jauhelihaa, vuohenjuustoa, mausteita, porkkanaa, perunaa, jauhelihaa... Päällimmäiseksi vielä vuohenjuustoa ja sitten kerma-liemiseos. Paista 200-asteisessa uunissa ensin puoli tuntia, laita folio päälle ja paista vielä puolisentoista tuntia.

Tarjoa seuraksi mustaherukkahyytelöä. Riisu varusteesi.

Suppilo-vasaloora

Olen kohta kaksi viikkoa, lähes taukoamatta, huitonut nasukkaani sieniä ja hirveä. Alkaa riittää hiljalleen, ihan pieni siivu on vauvahirveä vielä jäljellä. On se vaan ihmeellistä kuinka mureaa pieni ja söpö vasa voi olla. Vaikka kyseessä oli kunnon möhkäle ulkopaistia, veti se helposti vertoja sisäfilukalle. Ihan testimielessä leikkasin pienen biitin pihviksi ja nakkasin pannulle. Olin jo suunnitellut keitteleväni lihaa muutaman tunnin rustiikkisten kasvien kanssa ja tekeväni murean padan, mutta eipä tarvinnut. Paistoa minuutti per puoli ja tuloksena ihana verinen mediummiinus. Iso kiitos Jyväskylään tästäkin ateriasta.

Pala toki oli niin iso, ettei sitä kaikkea jaksanut pihveinä syödä. Osasta siis makaronilaatikkoa. Taidankin copy-pastettaa tähän vuoden takaisen postaukseni siitä, mitä makaronilaatikossa pitää olla. Siis tyyliin: "Miten tehdä täydellinen makaronilaatikko?" Ja siitä kun korvaa jauhelihan pienillä hirvibiiteillä ja lisää joukkoon suppiloita saa aikaan mukavan syksyisen aterian.

-----
Makaronilaatikko

Minun makaronilaatikkoon kuuluu muutama pakollinen juttu:

1. Munamaito. Se on kaiken alfa ja omega, alku ja loppu. Munamaito on juuri se mikä tekee makaronilaatikosta makaronilaatikkoa. Monet korvaavat sen lihaliemellä ja sulatejuustolla. Sillä ei kuitenkaan saada aikaan oikeaa rakennetta. Makaronien pitää nivoutua yhteen valkoisella siteellä. Kauneimmillaan makaronilaatikko onkin juuri niiltä paloiltaan, jotka ovat vuoan reunoissa kiinni. Niistä ilmenee koko tämän jumalaisen ruoan syvin olemus, kaiken kattava nivoutuminen yhteen.

2. Jauheliha. Sika-nautaa sen olla pitää, se on tähän tarkoitukseen ehdottomasti maukkainta.

3. Kotisinappi. Ruittaus väkevän makeaa sinappia antaa maukkaalle sika-naudalle menoa ja meininkiä. Saa ruitata vähän enemmänkin, jos persus vaan kestää.

4. Makaroni. Keitetään lähes al dente ja sitten vuokaan. Ennen oli tapana laittaa keittämättömänä lillumaan munamaidon sekaan, jolloin tuloksena oli todennäköisesti liian kypsä makaroni. Ei sinänsä jotkut tykkää ylikypsistä makaroneista, kaikki kunnia heille. Tärkeä on kuitenkin nesteen määrä: liikaa nestettä -> liian kauan uunissa -> liian löysät makaronit. Kovaa ja rapeaa pintaa on myös vaikea saada keittämättömien kanssa.

5. Mausteet. Maustepippuri ja muskottipähkinä = must. Etymologisesti maustepippuri-sanan alkumuoto on mustpippuri, mutta sekaannusten välttämiseksi kielikeskus ehdotti aikanaan maustepippuria. Lisäksi tietysti suolaa. Maustamista voi jatkaa mm. valkopippurilla, oreganolla ja paprikajauheella.

6. Juusto. Ehdottomasti jotain hivenen voimakkaampaa juustoraastetta vuokaan päällimmäiseksi.

7. Sipuli. Sitä pitää olla paljon. Tuo nyt pätee lähes ruokaan kuin ruokaan kuten esimerkiksi tyrnimarjakiisseliin ja valkosipulijääteehen.

8. Punajuuri. Pakollinen lisuke makaronilaatikon kanssa.

9. Heinzin ketsuppi.

10. Puolukkahillo. Vähän kuin mustamakkaraan, tähänkin puolukkahillo sopii kuin otsatukka
pienelle possulle.


Siinä resepti sitten lähes olikin. Vuoka uuniin 190 asteeseen 40 minuutiksi ja vetäytymään vähintään 10 minuutiksi.