Kurkkua myöten täynnä

Viipaloin leikkuulaitteella äitini kanssa avomaankurkkuja, kun lankapuhelin soi.

- "Älä sitten koske mandoliiniin sillä aikaa, kun äiti puhuu."

- "En tietenkään", vastaan.

Hetken päästä veri lentää ja pikkurillini pää roikkuu enää vain puolittain kiinnittyneenä. Yritän laittaa tapahtuman koiramme syyksi, mutta hankalaa se on, sillä äitini tietää, ettei meillä ole koiraa. Jo tutuksi tullut lääkäri tikkaa taas vaihteeksi terveyskeskuksessa. 

No, tästä on jo aikaa vuosia. Mutta onhan kurkkujen leikkaaminen hauskaa puuhaa pikkupojan mielestä, jos ei isonkin. Pojallani (7v.) on harjoituspuukko. Sen kanssa on veistelty niin kaarnalaivoja kuin avomaankurkkujakin. Tällä kertaa olin kuitenkin veistelemässä leipurin tyttären opissa. 

Huomautuksena: kuvassa en ole minä Spiderman-paidassani.

Maustekurkkujen maustesekoituksen voit tehdä itsekin, mutta helpoin tapa säilöä on käyttää Hilloxia. Lisäksi tarvit etikkaa, sokeria, vettä, kruunutilliä, piparjuurta, valkosipulia ja mustaherukanlehtiä. Ehkä johonkin purkkiin myös hitusen chiliä ja neilikkaa. Jos et kuitenkaan halua käyttää valmista maustesekoitusta, tarvitset maustepippureita, sinapinsiemeniä, karkeaa merisuolaa, valkosipulijauhetta ja säilöntäainetta. 

En ala sen enempää heittelemään ohjetta mittasuhteineen kehiin, pussin kyljestä löytää. Helppoa se kuitenkin on ja aikas vaivatontakin. Ja mikäli tilaa riittää, onhan se aika ihanaa, kun on erilaisia kurkkuja odottamassa mielin määrin, yllin kyllin, halujen mukaaan ja yleensä vielä vähän enemmänkin. 

Valmista puhtaisiin lasipurkkeihin. Pohjalle pala piparjuurta, valkosipulia ja mustaherukanlehti. Sitten kurkkuviipaleita, kruunutilliä, mustaherukanlehti, piparjuuri, valkosipuli, viipaleet jne. Päälle vielä mustaherukanlehti, piparjuuripala ja ympyrään kierrettyjä tillinvarsia pitämään viipaleet pinnan alla. Sitten purkki täyteen säilöntänestettä. Tekeytymiseen menee kuukausi jopa parikin, mutta maistelun voi aloittaa jo parin viikon päästä. Kun eihän sitä kuitenkaan malta. 

Wienerschnitzel, korvasienikastiketta ja pihlajanmarjakapriksia

Pihlaja on jalo kasvi eikä turhaan väinämöissuomalaisten pyhä puu. Vielä hetken ehtii sijainnista riippuen maistelemaan pihlajan silmuja, niissä on miellyttävä karvasmantelin maku. Silmuja voi napsia ihan sellaisenaan, tai sopivassa suhteessa laittaa vaikka kirkkaan viinan joukkoon sokerin kanssa juomaa maustamaan.

Itävällassa pidettyjen euroviisujen sivutuotteena sain istua herkulliseen ruokapöytään, jossa maallisen teeman mukaisesti tarjottiin pääruokana wienerschnitzelit. Perinteisestihän annokseen kuuluu kapriksia, mutta tällä kertaa kaprikset oli korvattu pihlajanmarjoilla. Tai siis pihlajanmarjakapriksiksihan niitä taidetaan resepteissä kutsua. Oikein toimiva kokonaisuus, Liperin renkipiiskuri Juop Bitch oli valmistanut leikkeen kylkeen perunoita ja korvasienikastiketta. Nokian hehkeä emäntä oli tehnyt pohjolan kaprikset Christina Aaltion (soppa365) reseptillä. Kopioidaan se tänne kuitenkin, sillä vaikkei puista vielä marjat erotukaan, en malta olla laittamatta ohjetta, pian tuo aika kuitenkin on käsillä. 

Mutta voikukka-aika on NYT, samaan tyyliin voi tehdä myös voikukannuppukapriksia, vink vink. 

Pohjolan kaprikset

Ainekset

5 dl perattuja pihlajanmarjoja

Suolaliemi

2 rkl merisuolaa 3 dl vettä

Etikkaliemi

2 dl väkiviinaetikkaa 4 dl vettä 2 rkl sokeria 2 laakerinlehteä

 

Valmistusohje

1. Kuumenna noin puolen litran vetoista, puhdasta lasipurkkia 100-asteisessa uunissa noin 10 minuutin ajan.
2. Perkaa ja huuhtele pihlajanmarjat huolella.
3. Ryöppää marjoja puhtaassa vedessä pari minuuttia kattilassa. Siivilöi ja lusikoi marjat lasipurkkiin.
4. Lisää vesi ja suola kattilaan. Keitä kunnes merisuola on kokonaan liuennut veteen. Kaada suolaliemi purkkiin marjojen päälle, sulje kannella ja anna seistä huoneenlämmössä 3 päivää.
5. Kaada suolaliemi pois pihlajanmarjapurkista. Keitä etikkaliemi ja kaada se kuumana lasitölkkiin. Sulje kannella ja jäähdytä huoneenlämmössä.
6. Siirrä jäähtynyt tölkki jääkaappiin ja anna ”kapristen” maustua vähintään 3 päivää. Säilytä jääkaapissa tai kylmäkellarissa.
7. Hyvin desinfioituun tölkkiin säilötyt pihlajanmarjakaprikset säilyvät avaamattomina jääkaapissa useita kuukausia.

Vinkki: Kokeile maustaa pihlajanmarjat laakerinlehden sijaan esimerkiksi tähtianiksella (yksi riittää), muutamalla katajanmarjalla tai parilla isolla palalla pestyn luomusitruunan kuorta.
Huom: Ohjeella tulee etikkalientä melko paljon. Jos liemen määrä tuntuu suurelta, keittele sitä hetki kokoon ilman kantta.

Rompotti - hedelmiä rommiliemessä

Karjala ja Terijoki on ollut meillä viime aikoina sen verran tapetilla, että rompotilla mennään helposti väärään osoitteeseen. Sekaannuksen aiheuttava Römpötti on nimittäin maaseututaajama Karjalan kannaksella Koivistosta Viipuriin johtavan rautatien varrella. Ja Koivistosta käsittääkseni löytyy osa juuristani, millä selittyy Karjalainen luonteenlaatuni. En tosin tiennyt, että minulla sellainen on, enkä tuota identiteettiä ole omaksunutkaan, mutta hetken asiaan perehdyttyäni, huomaan ainakin joitakin yhtäläisyyksiä.

- Karjalainen ei kertakaikkisesti osaa käyttäytyä täysin asiallisesti. Aina on jotain liikaa tai liian vähän. Joko sitä istuu tuppisuuna tai sitten mennä meuhkaa niin maan pirusti. Usein lentää lasia ja lautasta, hyvässä tahdossa ja puhtaassa vahingossa. Eihän sitä voi asiaansa selväksi tehdä ilman, että selkeästi käsillänsä huitoo kun heikkomielinen tuulimylly. Joko sitä heti heittäytyypi liian läheiseksi ja kertoo viidessä minuutissa koko elämäntarinansa, tai sitten ei sano juur mitään.
 

- Karjalainen itkee ja nauraa samaa aikaan. Välillä tätä persoonaa tuntematon henkilö saattaa luulla että Karjalainen olisi jotenkin löyhä päästään. Tämä ei pidä paikkaansa. Karjalainen on tunnepersoona, mikään ei jätä kylmäksi ja jos jättää, on jossain vikaa.

- Temperamentti. Nollasta sataan nanosekunnissa. Koskee iloja ja suruja.

- Ruoka. Karjalainen on perso hyvälle luonnonläheiselle ruoalle. Keskivartaloon kertyy usein muutama vararengas, eihän sitä tiedä koska joutuu seuraavan kerran ruoatta olemaan. Joten syödään nyt kun saadaan ja hyvin syödäänkin! Ja nauretaan samalla.

No oli miten oli, anoppini ja Kari Vihta kaivoivat juhannuksena salaisesta kätköstään jo kauan muhineen rompotin, joka ei siis millään tapaa liity Karjalaan vaan on opittu Ranskasta. Rompotin ideana on säilöä eri aikaan kypsyviä hedelmiä liemessä ja kun homma on valmis sekä hedelmät että liemi ovat ihan älyttömän herkullisia. Lupaankin, että kun rompottia nauttii tarpeeksi, niin jossain vaiheessa tajukin lähtee.

 Rompottiin voi käyttää vaikka mitä hedelmiä: herkku jota minulla oli (jäätelön kanssa) etuoikeus maistaa, sisälsi ainakin kirsikoita, persikoita ja nektariineja. Hyvin tippuisi myös esimerkiksi luumut ja persimonit. Jouluiseen versioon voisikin laittaa juuri luumuja, kanelitangon ja ehkä jopa kardemummaa. Kärsivällisyyttä valmistaminen vaatii, sillä tämä versio, joka nyt juhannuksena laitettiin tulemaan, on kuulemma parhaimmillaan puolentoista vuoden päästä joulun aikoihin.

Tähän postaukseen on mahtunut jo joulu ja juhannus, haluan ehdottomasti mukaan vielä pääsiäisen. Ihan vaan siksi, että Stubbinkin puheita analysoitiin juuri sana sanalta ja tutkittiin, mitä esiintyi tiheimmin. Joskus voidaan ehkä analysoida, että itseäni lähempänä ovat esimerkiksi isoimmat juhlapäivät kuin esimerkiksi anatomisesti ihmetystä aiheuttavat kokovartalokyrvät. Joten: koska olen tällainen pääsiäiskäsi Uusikirkon tytär opetti minulle vielä kädestä pitäen rompotin valmistuksen.

Rompotti

puhdas säilöntäpurkki (esim. rajamäen good old suolakurkkupurkki on helmi)
sokeria
tummaa rommia
kirsikoita (poista kannat, kivet saa jäädä)
nektariineja (lohkottuina, kivet pois)
persikoita (lohkottuina, kivet pois)
luumuja (halkastuina, kiver pois)

Laita pohjalle kerros kirsikoita. Kaada päälle sokeria niin paljon, että kirsikat lähes peittyvät. Kaada sitten rommia, niin paljon, että kaikki peittyy. Anna muhia Baltiarallaa viikko, lisää seuraava hedelmä samalla tavalla, lisää samoin sokeria ja rommia. Kun tilaa ei enää ole, anna muhia vähintään vuosi esimerkiksi kylmäkellarissa. Jääkaappikin taatusti kelpaa.

Ohjeistuksena vielä että ainoa oikea rommi tähän on kuulemma meripihkanruskea ja hennosti arrakkinen Huracán, alkossa tuotenumero 144947.