Herkulliset hölskykurkut (ja miksi monet reseptit epäonnistuvat)

Kaikki tuntevat tämän klassikon: mummon kurkut, tillikurkut, isoäidin kurkut, hölskytyskurkut. No, minä en tunne. Ainoa oikea termi on hölskykurkut, sanoi lehmä, kun äänensä muuksi muutti. Ja lehmähän on tunnetusti tunteella ja kaikella muulla toimiva keittiöfilosofi. 

Ja vielä ehtii. Nyt on todella hyvä aika tehdä hölskykurkkuja tai muutenkin säilöä avomaankurkkuja eri muodoissaan.

Nämä kaverit maistuvat ihan pelkilläänkin suoraan rasiasta (mielellään jääkaapin oven valossa salaa lusikoituna), mutta sopivat myös lisukkeeksi, salaatteihin ja grilliruokaan. Jos haluat oikein villiintyä ja hassutella, paista hölskykurkkuja hetki pannulla kantarellien kanssa. Heitä ne sitten ruisleivälle ja kyytiin vielä jättimäinen lusikallinen smetanaa. Toimii myös perinteisemmin oivan riinin (siis siian, jos sählinkiä riittää nimistössäkin) kaverina leivän päällä.

Nyt päästäänkin sitten siihen kriittiseen vaiheeseen, missä Internetin reseptiarkistot yleensä ajavat päin seinää. Monissa ohjeissa sokerin ja etikan suhde on nimittäin aivan pyllyllään! Sokeria pitää olla tarpeeksi, muuten etikka ottaa vallan ja lopputulos maistuu lähinnä rangaistukselta.

Toinen asia, joka järjestäen mokataan – ja tässä kohtaa keittiössäni yleensä astuu kuvaan se kuuluisa sählinki – on kurkkujen uittaminen liemessä. Se ei suinkaan ole tarkoitus! Ideana on hölskytellä kurkkuja suljetussa rasiassa. Siinä saa samalla hyvän käsivarsitreenin, kun ravistaa rasiaa niin, että kannen pitävyys alkaa toden teolla jännittää. Pieni määrä nestettä riittää antamaan maun, kunhan hölskytys on suoritettu intohimolla.

Tässä omat pomminvarmat mittasuhteet:

Hölskykurkut

• 3 avomaankurkkua
• 2 rkl väkiviinaetikkaa
• 1 rkl sokeria (älä pihtaile!)
• 1 tl suolaa
• Kourallinen tilliä hakattuna 
• Kevätsipulia ohuiksi viipaleiksi taiteiltuna

Tee näin:

1. Kuori kurkut ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. 
2. Sekoita kannellisessa rasiassa (varmista, että siinä on oikeasti tiivis kansi, ellet halua etikkasuihkua keittiön seinille) loput ainekset keskenään.
3. Kippaa kurkut sekaan, sulje kansi tiukasti ja hölskäyttele..
4. Hölskyttele ajoittain, kun kuljet jääkaapin ohi.
5. Jos akuutti paniikki ja nälkä vaanii, parikin tuntia tekeytymistä riittää. Parhaan lopputuloksen saat kuitenkin, kun annat niiden maustua rauhassa muutaman tunnin.

Pinaattinen mansikka-vuohenjuustosalaatti ja mansikkavinegretti

Pinaattinen mansikka-vuohenjuustosalaatti (2 annosta) ja mansikkavinegretti

• 100 g babypinaattia
• 200 g mansikoita
• 1 avokado
• cashewpähkinöitä
• 1 paksu kiekko vuohenjuustoa per annos

Huuhtele pinaatti ja mansikat. Poista mansikoista kannat ja viipaloi. Halkaise avokado, poista kivi, viipaloi hedelmäliha. Paahda cashewpähkinöitä hetki kuivalla pannulla, kunnes ne saavat kevyen värin. Voit murentaa vuohenjuuston suoraan joukokon tai nukettaa ihan hetken mikrossa ja piiskata pintaan vielä väriä tohottimella.

Kokoa salaatti suoraan lautasille: ensin pinaatti, sitten mansikat, avokado, vuohi ja lopuksi pähkinät.

Makea mansikkavinegretti

• muutama makea mansikka
• 2 rkl valkoviinietikkaa tai vaaleaa balsamicoa 
• 1 tl hunajaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja pippuria

Soseuta mansikat sauvalla. Lisää joukkoon etikka, hunaja, suola ja pippuri. Sekoita. Lisää öljy ohuena nauhana samalla voimakkaasti sekoittaen, kunnes kastike on tasaista.

Tarkista maku – lisää makeutta tai happamuutta oman maun mukaan.

Kaada vinegretti juuri ennen tarjoilua annoksen päälle. Juo pullo kuohuviiniä. Avaa toinenkin.

Kalan housuttaminen ruodottomaksi ja panerointi

Täydelliseen ruokaelämykseen kuuluu aina iso suolapurkki!

Housuttaminen tarkoittaa siis ruotojen poistamista helposti kahdella viillolla. Toimii ainakin kuhalla ja ahvenella. Siis siinä vaiheessa, kun ne on jo vedetty fileiksi ja poistettu vatsaruodot.

Kyseessä on tekniikka, jota jotkut kutsuvat “housuttamiseksi”. Itse puhun mieluummin pöksyttämisestä, vaikka sanalla saattaa olla joillekin aivan toisenlaisia merkityksiä.

Käytännössä kuha- tai ahvenfileestä poistetaan kaikki ruodot kahdella helpolla veitsenviillolla. Fileeseen tehdään kaksi pitkittäistä viiltoa ruotorivin molemmille puolille, jolloin keskelle jää V-muotoinen pala. Tämä kiila nostetaan pois – ja ruodot lähtevät sen mukana.

Tädää – ei vaikeaa ollenkaan.

Seuraavaksi haluamme kalaan rapean pinnan. Eli kun kuhasta tai ahvenesta on pöksyttämällä saatu ruodot pois, ollaan jo pitkällä. Seuraava vaihe on panerointi, jolla kalasta saadaan kauniin kullanruskea ja ihanan rapea. Eikä tämäkään ole vaikeaa.

Perusidea on yksinkertainen: kala kierretään kolmessa eri “asemassa”, jotta pinta tarttuu tasaisesti ja lopputulos on napakka.

1. Jauho
   Kuivaa filee kevyesti talouspaperilla ja pyöräytä se vehnäjauhoissa. Jauho auttaa kananmunaa tarttumaan tasaisesti.
2. Kananmuna
   Riko lautaselle kananmuna ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Kasta jauhotettu filee kananmunaan kauttaaltaan.
3. Korppujauho
   Nosta filee korppujauhoihin ja painele kevyesti, jotta muruseos tarttuu pintaan kunnolla.

Tämän jälkeen filee on valmis pannulle. Paista keskilämmöllä voin ja öljyn seoksessa, kunnes pinta on kauniin ruskea ja rapea. Käännä kerran – turha pyörittely irrottaa paneroinnin. Ja siinä se. Kun ruodot on poistettu ja pinta tehty rapsakaksi, lopputuloksena on hyvin klassinen, hyvin toimiva kalaruoka. Syö vaikka perunamuusin ja sienikastikkeen kanssa. Ei se ihan kamalaa ole. 

Paras uunihauki – siis resepti, joka käännyttää epäuskoiset

Tämä resepti on ollut erittäin suosittu Polkkapossussa. Laitoin ensimmäisen version joskus yli 10 vuotta sitten, nyt on aika hieman päivittää tarinaa. 

Tämä on aivan huippua. Siis oikeasti. Yritän nyt olla hehkuttamatta enempää, koska muuten tästä tulee helposti sellainen teksti, jonka jälkeen joku yrittää myydä sinulle verkkokurssin nimeltä Hauen testamentti ja omasi myös. Luin juuri Ankeriaan testamentin, oiva opus.

Haukea väistellään aivan turhaan. Epäilen vahvasti, että kyse ei ole mausta vaan siitä, että hauki ei ole valmiiksi silitetty, luuttomaksi neuvoteltu ja psykofyysisesti tasapainotettu. Se on kala, jossa on ja jolla on luonne. Ja ruotoja. Molemmat ovat nykyihmiselle pieniä haasteita.

Me ruodottomaan kalaan tottuneet, tekstuuriltaan pilvilinnoja muistuttavia fileitä arvostavat herkkupeput, olemme hieman vieraantuneet siitä ajatuksesta, että kala on joskus joutunut uimaan itse. Tai siis te olette vieraantuneet, mutta en halua olla liian ärsyttävä lukijoille.

Tämä resepti on legendan mukaan saapunut Suomeen Sylvi Salosen toimesta. Legendan ensimmäinen kirjattu versio löydettiin Novgorodin tuohikirjeistä 1200-luvulta. En tiedä, mistä Sylvi sen sitten aikoinaan ruittasi – mahdollisesti jostakin 60-luvun keittiön vetolaatikosta, jossa säilytettiin myös sakset, joulukortit ja epämääräinen määrä narua. Minulle resepti päätyi Valamon luostarissakin vaikuttaneen ikonimaalarin, Maya Rublevin, kautta. En kysynyt liikaa kysymyksiä, koska ikonimaalarien reseptiperinteissä on usein pieni ripaus mystiikkaa ja hieman enemmän voita ja öljyä.

Matkan varrella resepti on hieman muuttunut. Lisäsin kaprikset, koska elämä ilman pieniä suolaisia yllätyksiä on kuin kalakeitto ilman kalaa.

Paistoaika saattaa kuulostaa pitkältä. Se onkin. Mutta juuri siksi tästä tulee hyvää. Hauki muuttuu uunissa niin lempeäksi, että voit kuulla hänen pyytävän anteeksi ruotoisuuttaan. Itse voit pyytää anteeksi, että löit häntä lekalla päähän. 

---

Paras uunihauki (4 annosta)

• 700 g haukifileitä
• vehnäjauhoja
• ruisjauhoja
• suolaa
• valkopippuria
• voita
• 1 iso maustekurkku
• 3,5 dl rasvaista kermaa 
• 3,5 dl maitoa
• tilliä
• kapriksia

Leikkaa fileet (nahkat siis poistettu) paloiksi. Tässä vaiheessa ei tarvitse olla kirurginen tarkkuus – hauki ei pidä turhasta hienostelusta.

Sekoita jauhot, suola ja valkopippuri. Mittasuhteet menevät suunnilleen näin: eniten vehnäjauhoja, hieman ruisjauhoja, vielä vähemmän suolaa ja vähiten valkopippuria. Tämä on niitä reseptejä, joissa tarkka mittaaminen pilaa tunnelman.

Pyörittele kalapalat jauhoseoksessa. Paista nopeasti voissa pannulla niin, että pintaan tulee kaunis väri. Ja tietty vielä tässä vaiheessa pienet suolat päälle. Tarkoitus ei ole kypsentää kalaa valmiiksi, vaan antaa sille hieman itseluottamusta ennen uuniin siirtymistä.

Voitele uunivuoka. Asettele kalapalat pohjalle ja ripottele päälle pikkurillinpään kokoisiksi kuutioitu suolakurkku. Jos kuutiot ovat isompia, kukaan ei tule tarkistamaan.

Sekoita kerma ja maito keskenään, lisää sekaan vähän suolaa ja kaada vuokaan niin, että kala lähes peittyy. Lisää reippaasti tilliä ja kapriksia. Lisää päälle muutama voinokare – hauki on vähärasvainen kala ja suhtautuu ylimääräiseen voihin erittäin myönteisesti.

Paista 200 °C:ssa noin 30 minuuttia. Laske lämpö 150 asteeseen ja jatka paistamista vielä noin 30 minuuttia. Jos vuoka näyttää siltä, että se viihtyy uunissa pidempään, anna olla. Tämä ei ole sprintti vaan pitkän matkan kala.

Pitkä paistoaika tekee hauesta erityisen pehmeää ja mehevää. Lopputulos on sellainen, että jopa vannoutunut uuniohifani alkaa katsoa haukea sillä silmällä.

Huom. kuvassa olevat kaltatut tomaatit ovat menossa toiseen ruokaan.

Possu ja Possun poika Aurajoella kalastamassa suuria haukia.

Possu viini-illallisella Ravintola Aunessa

Pääsin osallistumaan Ravintola Aunessa aivan upeaan Winemaker's dinneriin, jossa Pernod Ricardin viinit ja Aunen aina maistuvat ruuat oli paritettu pieteetillä kokonaisuudeksi. Illallinen koostui viidestä ruokalajista ja 31 innokkaasta ruuan ja juoman ystävästä. Paikalla oli Pernodilta Pasi Ilmanen, ja iltaa emännöi innoittava Victoria Bryksa.

Kuvassa vasemmalta Janne, Pia, Pasi, Victoria.

Tunnelma oli niin loistava, että olisin voinut pullottaa sen ja myöhemmin kaataa lasiin. Sopivaa juhlavuutta mutta samalla rentoa. Jospa olisin vaan voinut jäädä istumaan pariksi päiväksi paikoilleen tuntematta nälkää tai janoa (en muista, mutta saatoin tehdäkin niin). Yleisvaikutelmana tarkkaan rakennettu ja harkittu illallinen, jossa yhdistyivät klassisuus ja leikkisät yllätykset. Menu eteni tasapainoisesti eli tässäpä tuo.

---

Alkumalja – Stoneleigh Rapaura Series Brut Cuvée 2022, Uusi-Seelanti

Illan avasi raikas kuohuviini, joka viritti tunnelman ja herätti ruokahalun. Kuplat näyttivät pieneltä orkesterilta, joka soitti aloitusfanfaarejaan. Juhlan tuntua. Brut Cuvée tarkoittaa, että viini on kuiva ja valmistettu useista eri rypälelajikkeista, hieman kuin viinien cocktail. Cuvée voi myös viitata siihen “ekaan puristukseen” viinirypäleistä, eli laadukkaimpaan osaan sadosta. 

---

Hummerikeitto, jättikatkaravunpyrstö ja tilliöljy – Campo Viejo Organic Cava Brut 2021, Espanja

Ihan hiton hyvää keittoa ja meikä sattuu vielä fanittaan tilliä. Mainitsen tämän vain siksi, että valitettavan monet ovat tillimoukkia. Täyteläiseen keittoon sopi mainiosti kuiva ja hapokas cava. Organic tarkoittaa, että rypäleet on kasvatettu ilman synteettisiä torjunta-aineita. Campo Viejo Organic Cava tehdään samalla perinteisellä menetelmällä kuin samppanja, mutta Espanjassa. Kuplat syntyvät toisen käymisen kautta pullossa, mikä antaa hienostuneen suutuntuman. Kuplat ja happoilut viilsivät keiton kermaisuutta ja piristivät suuta. Todellakin tykkäsin.  

---

Mariannen kalapuikko hernepyreellä – Stoneleigh Wild Valley Sauvignon Blanc 2023, Uusi-Seelanti

Ehkä illan veikein annos. Tämä on juuri sitä hauskaa, jossa arkiruoka kohtaa fine diningin. Ja meitsihän sattuu olemaan kalapuikkorakastaja. Kuulostaa aika paljon pervommalta, kuin mitä oikeesti pitää sisällään. Vaan eipä tarvinnut kalapuikon häpeillä hieman hienommassa seurassa hummerin kanssa. Jos multa kysytään, niin kalapuikko on aina juhlien VIP-vieras. 

Uuden-Seelannin Sauvignon Blancissa on trooppisen tuulahduksen lisäksi passionhedelmää, raparperia, herukkaa ja sitruksisia sävyjä. Viini oli raikas, eläväinen ja hieman vihreä, mikä teki siitä loistavan kumppanin tälle vihreälle ja keveälle annokselle.

Kuva: Keijå Markus Heiskanen

---

Aunen tartar – Stoneleigh Pinot Noir 2022, Uusi-Seelanti

Raaka liha ja marjainen, elegantti Pinot Noir – match made in heaven’s on fire! Pinot Noir on yksi lemppareistani. Se on yksi haastavimmista rypälelajeista viljellä, mutta oikein hoidettuna syntyy upeaa viiniä, joka toimii hienoistuneine mutta maanläheisine vivahteineen monen ruoan kanssa.

Pinot Noir ja tartar olivat lähes oppikirjasta. Viinissä oli pehmeät tanniinit ja hyvä hapokkuus, mikä teki siitä sopivan raa'an liharuoan kanssa.

---

Härän poskea makealla punaviinikastikkeella, kukkakaalipyree ja kauden kasviksia – Jacob’s Creek Double Barrel Shiraz 2021, Australia

Tämä oli illan ehkä jotenkin voimakkain pari. Täyteläinen härän poski kasteineen ja runsas mausteinen viini olivat erittäin bueno juttu. Double Barrel -menetelmässä Shiraz on ensin kypsytetty viinitynnyrissä ja sitten viskitynnyrissä, mikä tuo syvyyttä ja vaniljaisia sävyjä. Vaikka yleensä en diggaile vaniljasta viinissä, tässä se sopi suuhuni varsin hyvin. 

Kuva: Keijå Markus Heiskanen

---

Kahvi ja makea yllätys – Stoneleigh Wild Valley Pinot Gris 2023, Uusi-Seelanti

Pinot Gris jälkkäriviininä oli moderni, rohkea ja arvostettava valinta, joka palkitsi avointa mieltä. Raikas hedelmäisyys ja pehmeä hapokkuus tekevät Pinot Grisista monikäyttöisen viinin jälkiruoan seurana, kunhan jälkkäri ei vaan ole liian makea. 

Minulle tämä viini oli suloinen yllätys lasissa. Se hetki kun odottaa illan loppupuolella pikku nousukuplissaan jotain perinteistä jälkkäriviiniä, mutta saakin raikkaan ja pirteän lopetuksen. Ou jees.

---

Kiitos Aune, Pernod Ricard ja huikea pöytäseurani, ilman teitä ilta ei olisi ollut yhtä paras. Ehkä kivointa oli kuitenkin se, että ruoka ja viinit eivät olleet pelkästään lautasella ja lasissa, ne olivat osa keskustelua, naurua ja yhdessäoloa.

Jokainen viini, jokainen annos ja jopa pienet yllätykset, kuten kalapuikko ja jälkiruoan Pinot Gris, olivat minulle pieniä tarinoita, jotka kuljettivat makuaistia ja mielikuvitusta. Jos joskus pääset illalliselle, jossa viinit ja ruuat on pimpattu näin huolella, älä mieti liikaa. Anna aistien viedä, makujen yllättää ja nauti jokaisesta lasillisesta, jokaisesta haarukallisesta ja jokaisesta hetkestä. Tällainen illallinen ei ole pelkkä ateria, se on kokemus, joka muistetaan. 

Kuva: Keijå Markus Heiskanen

Gnocchipelti ja ranskankerma-dijonkastike

Kuka fanittaa perunagnoccheja mun lisäks? Miten hyvää, helppoo, halpaa, varioitavaa. 

Ei oo hirveesti ollu uuni päällä näillä keleillä, ku soijaa on puskenut kuin pienellä possulla sorkkien välistä juhannussaunassa. Mutta tänään nuketin kämppääni vähän lisälämpöä, kun ei oo kerrankin lähes 30 astetta muuten.

Gnocchipelti ja ranskankerma-dijonkastike

• 500 g perunagnoccheja
  
• 200 g kukkakaalia (tee pieniä nuppuja)
• rypsiöljyä
• paprikamaustetta
• suolaa ja pippuria
• muutama oksa tinjamiinia
• 3 valkosipulinkynttä
• (vege)nakkeja
• 1 prk ranskankermaa
• 2 rkl dijonia
• sipulinvartta ja persiljaa

Laita gnocchit ja kukkikset uunipellille. Pyörittele hiukan öljyssä ja mausta paprikalla, suolalla ja pippurilla. Laita 200 asteeseen n. 20 minuutiksi. Kääntele puolivälissä. 

Pilko valkosipulit reiluiksi viipaleiksi ja paistele hetki pannulla öljyssä. Leikkaa nakit pienemmiksi paloiksi ja lisää joukkoon. Kun nakit ovat valmiita ja valkosipulit eivät ole kärvähtäneet, poista timjamit. Ota pelti uunista ja kaada nakit + valkosipulit sekaan. Sekoita kaikki. 

Pannuhan on nyt lämmin, mutta ei enää liian kuuma. Kaada siihen ranskankerma ja sekoita mukaan dijon. Lusikoi reilusti annoksen päälle. Mukaan mahtuu myös persiljaa ja sipulinvartta. Ehkä vähän tomaattiakin. 

Gazpacho

KYLLLLLÄ! Gazpacho on lähes parasta hellepäivän ruokaa. Mutta pitää olla hyvät tomaatit. About näin se syntyi tällä kertaa:

Gazpacho

• 1 säilyketölkki kirsikkatomaatteja ja mulla meni vielä pari tuorettakin, kun olin todennut makeiksi
• 1 avomaankurkku (kuorittuna)
• 1 punainen paprika 
• tuoretta basilikaa ja persiljaa
• 1 uuden sadon sipuli varsineen
• 2 reiluhkoa valkosipulinkynttä
• 2 viipaletta vaaleaa leipää
• (Chiliä)
• 1 rkl sherryviinietikkaa (tai punaviinietikkaa)
• 3 rkl oliiviöljyä 
• suolaa ja mustapippuria tarpeeksi

Tarvittaessa: tilkka kylmää vettä tai jääpaloja koostumuksen säätämiseksi

Valmistele vihannekset eli paloittele tarvittavat. Liota leipä vedessä pari minuuttia ja purista ylimääräinen neste pois. Heitä kaikki blenderiin tai surista tasaiseksi sauvalla. Lisää oliiviöljy lopuksi ja surauta taas. Jos haluat täysin sileän koostumuksen, voit siivilöidä keiton. En halunnut.

Tarkista maku ja lisää suolaa, pippuria, etikkaa tarvittaessa.

Jäähdytä: anna gazpachon viilentyä jääkaapissa vähintään 1–2 tuntia, mieluiten yön yli.

Keiton päälle sopii hyvin esim. feta, paahdetut ja suolatut härkäpapulastut, basilika, oliiviöljy, mikä nyt mieleen tulee.

Vappupiknikille savulohirullat, nuudeli-rapusalaatti ja saaristolaisleipä kolmella täytteellä

Vapun kunniaksi herkutellaan piknik-hengessä. Helposti valmistettavat ja pientä kuljetusta kestävät kalaherkut ovat loistavaa tarjottavaa vappuaattona tai vapun päivänä.

Vappupiknikille kannattaa valita ruokia, jotka on helppo ottaa mukaan ja jotka maistuvat erinomaisilta kylminäkin. Tässä kolme herkullista vaihtoehtoa, jotka tuovat piknikpöytään modernia twistiä

Kaikki reseptit ovat neljälle.

Savulohirieskarullat misodipillä

Savukirjolohta ja kasviksia sisältävät rullat ovat mainio valinta piknikille: ne on helppo tehdä, ne säilyvät hyvin ja niitä on helppo syödä käsin.

Raikas piparjuurituorejuusto on mainio makupari lempeälle savukalalle, ja raikkautta rulliin tulee kasviksista. Rullien viimeistelyyn sopii miso-hunajadippi, jossa yhdistyvät umamisuus, suolaisuus ja makeus. Dippi kannattaa pakataa pieneen purkkiin mukaan ja tarjoilla rullien kera – näin rullat nousevat uudelle tasolle.

• 4 rieskaa
• 200 g lämminsavukirjolohta
• 100 g tuorejuustoa (esim. piparjuuri tai ruohosipuli)
• 1 avokado viipaleina
• salaattia tai rucolaa

Levitä tuorejuustoa rieskoille ja lisää päälle salaattia tai rucolaa, revittyä lämminsavukirjolohta ja viipaloitua avokadoa. Rullaa tiukasti ja halutessasi sulje rulla cocktail-tikulla.

Miso-hunajadippi:

• 1–2 rkl valkoista misotahnaa
• 2 tl hunajaa
• 2 rkl soijakastiketta
• 1 rkl vettä

Sekoita misotahnaan hunajaa ja soijakastiketta, notkista dippi kuumalla vedellä. Säädä makua mielesi mukaan lisäämällä aineksia. Tarjoile dippi rullien kanssa.


Aasialainen nuudeli-katkarapusalaatti

Tällä kertaa ei tarjota raskasta majoneesipohjaista salaattia, vaan piknikpöydän piristäjä on aasialaisvivahteinen nuudelisalaatti. Siinä yhdistyvät rapeat vihannekset, chiliöljyssä paistetut katkaravut ja kirpeä inkivääri-limekastike. Tämä salaatti on kevyt mutta ruokaisa!

Reseptiä on helppo varioida: jättirapujen tilalle sopii esimerkiksi savustettu kirjolohi tai siika.
Piknikille salaatti kannattaa pakata suureen kannelliseen rasiaan ja pakata korianteri ja pähkinät erikseen. Salaatin voi viimeistellä vasta paikan päällä.

• 300 g jättikatkarapuja
• chiliöljyä, suolaa
• 3 kerää riisinuudeleita (n 140 g)
• ½ kurkku suikaleina
• 2 isoa porkkanaa suikaleina
• tuoretta korianteria
• 1 dl paahdettuja pähkinöitä (cashew tai maapähkinä)

Sulata jättikatkaravut (tai tavalliset katkaravut) pakkauksen ohjeen mukaan. Paista ne pannulla nopeasti chiliöljyssä, mausta suolalla.

Keitä riisinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, huuhtele kylmällä vedellä. Pätki nuudelit saksilla.

Leikkaa kurkku ja porkkana ohuiksi suikaleiksi. Voit myös raastaa porkkanan karkeasti.
Sekoita nuudelit, kurkku ja porkkana, kaada päälle kastike ja sekoita. Nosta annoksen pinnalle paistetut ravut. Koristele korianterilla ja pähkinöillä.

Vinkki: voit tarjoilla salaatin kanssa myös esimerkiksi savukalaa.

Inkivääri-limekastike:

• 4 rkl soijakastiketta
• 2 rkl seesamiöljyä
• 2 tl raastettua inkivääriä
• 2 rkl limemehua
• 2 tl hunajaa

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Saaristolaisleipä kolmella täytteellä

2 viipaletta saaristolaisleipää per syöjä

Perinteinen saaristolaisleipä taipuu piknikillä moneen makuun, ja kun mukana on kolme erilaista täytevaihtoehtoa. Leipiin voi yhdistää joko kylmäsavulohta, piparjuurituorejuustoa, avokadoa ja tilliä - katkarapuja, sitruunamajoneesia ja kananmunaa tai savusiikaa, vuohenjuustoa ja hunajapähkinöitä.

Leipiin voi taloudellisesti käyttää osin samoja raaka-aineita kuin rulliin tai salaattiin, mutta yhdistää niitä hieman eri tavalla raaka-aineisiin. Leipä kannattaa siivuttaa valmiiksi ja pakata mukaan sellaisenaan ja kuljettaa täytteet erillisissä rasioissa. Kun leivät kokoaa vasta piknikillä, niiden maku ja ulkonäkö ovat parhaimmillaan.


Täytevaihtoehdot:

Skandinaavinen: Kylmäsavulohta, piparjuurituorejuustoa, avokadoa & tilliä
Klassinen: Katkarapuja, sitruunamajoneesia & keitettyä kananmunaa
Suolaisen makea: Savusiikaa, vuohenjuustoa, pähkinöitä & hunajaa

Valitse mieleisesti täytteet ja kokoa saaristolaisleivät. Jos otat leivät mukaan piknikille, pakkaa täytteet erikseen ja kokoa leivät vasta paikan päällä.

Pihvit Muu Jauhiksesta

Jos elämä olisi näin helppoa, ei kukaan ei enää tilaisi ruokaa sovelluksella. Tai mä kyllä tilaisin, kunhan sanoin. 

Tällä kertaa sekoitin kulhoon paketin MUU Jauhista, vähän sipulia, muutaman reilun maustemitallisen ja annoin pihvien paistua kauniin ruskeiksi pannulla. Tuloksena: meheviä ja täydellisen oivarakenteisia pihvejä. Semmoisia, jotka sopivat yhtä hyvin perunamuusin viereen kuin hampurilaisen väliin.

Ei sen kummempaa kikkailua, kaaosta eikä keittiössä hikoilua kolmen kattilan taktiikalla. Salaisuus on yksinkertaisuudessa. Tai ehkä siinä, että ne saa pöytään alle puolessa tunnissa, ilman että tarvitsee googlettaa mitä “soteeraus” tarkoittaa tai missä vaiheessa pannun piti olla kuuma. Näitä voi tehdä ihan fiilispohjalta.

Pihvit MUU Jauhiksesta

• 280 g MUU Jauhista
• 0,5 dl korppujauhoja
• 1 dl ruokakermaa
• 1 keltasipuli
• 1 kananmuna
• pieni tujaus jotain makeaa sinappia, miksei myös ketsuppia
• paprikajauhetta
• mustapippuria
• suolaa

Sekoita kerma ja korppujauhot kulhossa, anna turvota 5 minuuttia. Pilko ja kuullota sipuli. Lisää jauhis, munat ja sipulit kerma-korppujauhoseokseen. Mausta reilulla kädellä. Muotoile pihveiksi. Paista pannulla 3–4 minuuttia molemmilta puolilta ja vielä vajaa 10 minuuttia uunissa 215 asteessa. Tarjoa pottumuusin ja puolukkasurvoksen kanssa. Sienikastikekaan ei ole väärin.  

Paahdettu porkkana-linssisalaatti

Linssit eivät pidä meteliä itsestään. Ne eivät ole värikkäitä kuin paprikat, eivätkä tuoksu vastustamattomasti uunissa kuin valkosipuli. Mutta silti, ne ovat aina paikallaan, kun tarvitaan jotain täyttävää, terveellistä ja lempeän maukasta. Vihreät linssit ovat erityisen käyttökelpoisia: niiden maku on miellyttävän pähkinäinen – juuri sopiva pohja lämpimälle salaatille.

Tässä reseptissä linssit saavat rinnalleen uunissa makeaksi paahdettua porkkanaa, suolaista fetaa ja hyvän marinadin. Hyvään marinadiin en anna mittoja – lisäile aineksia ja maistele.  Yksinkertaista, mutta juuri siksi niin hyvää. Tätä salaattia on helppo rakastaa: se on ruokaisa mutta kevyt ja riittävän kaunis tarjottavaksi myös ystäville. Koska kukapa ei haaveilisi salaatti-illasta linssien (ja Polkkapossun) kanssa? Kysyn vaan!

Paahdettu porkkana-linssisalaatti

• 3 porkkanaa
• kesäkurpitsa
• 1 pkt vihreitä linssejä (GoGreen 400 g)
• pätkä kurkkua
• 1 punasipuli
• 1 paprika
• basilikaa
•  fetaa

Pilko porkkana tikuiksi ja kesäkurpitsa sentin paksuisiksi viipaleiksi. Paahda porkkanoita uunissa pellillä 200 asteessa ensin 10 minuuttia, lisää sitten kesäkurpitsat ja paahda vielä toinen 10 minuuttia. Huuhtele linssit. Pilko kurkku ja paprika pienehköiksi kuutioksi. Silppua sipuli. Jos haluat siitä lempeämmän, kiehauta vettä, laita silppu siivilään ja kaada kuuma neste läpi. Revi basilika ja sekoita kaikki paitsi feta. Lisää se vasta lautaselle joko murennettuna tai viipaleina marinoinnin jälkeen

Valmista marinadi ja marinoi vähintään tunti. 

• valkoviinietikkaa
• oliiviöljyä
• limetin mehua
• hunajaa
• oreganoa
• valkosipulia
• inkivääriä
• mustapippuria
• suolaa

 

Vihreän parsan valmistaminen

Alkupalaksi Topi ja Vihreät niityt

Ja miten niin vihreän parsan valmistaminen? Siksi että parsaa nyt on yleisemmin vihreää ja valkoista. Ja vielä nupuistaan violettiinkin vivahtavaa. 

Ah, parsa-aika on alkamassa – kevään omaa aromiterapia, jonka tuoksua ei voi sivuuttaa edes pissatessa. Mutta kuka siitä välittää, kun lautasella odottaa rapeaksi paahdettua parsaa, voikastiketta ja aurinkoista fiilistä.

Tässä käsitellään siis vihreää parsaa, vaikkei se huikeasti valkoisesta eroakaan. Valkoinen on mullan alla kasvanutta, eikä ole siksi ehtinyt puhkeamaan vihreään loistoon. Tosin valkoisen makua sanotaan hienostuneemmaksi, mutta mitäpä nuo hifistelevät homekorvat tietävät. 

Yhtä kaikki, nämä jutut päteävät vihreään versioon (suurelta osin valkoiseenkin).

Katkominen

Mitä vanhempi parsa, sitä puisevammaksi sen alaosa alkaa käydä. Katko vanhemmista ja vankemmista tyviosa pois. Parsa menee poikki siitä kohdasta, mistä se itse haluaa napsahtaa. Ota siis alaosasta kiinni molemmilla käsillä ja kuuntele napsahduksen ääntä. Voit myös hakea tarkempaa kohtaa painamalla vartta varovasti kynnellä: kynsi uppoaa helpommin siitä kohdasta, jossa puisevaa kohtaa ei enää ole. Älä heitä kuitenkaan tyviä pois, hävikki on masentavaa!

♻️ Mitä siis tehdä parsatyvistä ja välttää hävikkiä? 7 ideaa

1. Kiehauta parsaliemi: Heitä tyvipalat kattilaan veden, sipulin ja yrttien kanssa – ja keitä maukas liemi. Käytä risottoon, keittoihin tai vaikka pastan keitinveteen tuomaan keväistä makua.
2. Kasvissosekeittoon mukaan: Pilko ja lisää vaikka porkkanan, perunan ja sipulin seuraksi. Parsan maku ei dominoi, mutta antaa pehmeän taustan.
3. Parsavoikastike: Keitä tyvet liemeksi, voit redusoida sitä ja lisätä kirkastettua voita → saat ihanan keväisen kastikkeen vaikkapa uusille perunoille.
4. Tee parsavoita: Soseuta keitetyt tyvet ja sekoita pehmeän voin kanssa → syntyy parsavoi, joka maistuu taivaalliselta lämpimän leivän, kalan tai keitettyjen perunoiden päällä.
5. Parsapesto: Soseuta keitetyt tyvet valkosipulin, manteleiden, sitruunan ja öljyn kanssa → saat keväisen peston! Ei ehkä silkinpehmeää, mutta makua kyllä riittää.
6. Pakasta tulevaa käyttöä varten: Jos et heti keksi käyttöä, heitä keitetyt palat pakkaseen. Ne ilahduttavat myöhemmin liemipohjissa tai kasvissoseissa.
7. Kompostoi kunniakkaasti: Jos mikään ei enää pelasta, päästä jatkamaan elämää kompostissa.

Kuoriminen

Paksummat parsat kannattaa vetäistä pikaisesti kuorimaveitsellä, ohuempia on turha kuoria. Älä kuitenkaan kuori nuppuja vaan aloita kuoriminen noin sentti niiden alapuolelta. Yksi veto koko varren pituudelta varmistaa varren pysymisen muuten ehjänä.

Itse asiassa vihreää parsaa ei ole edes ihan pakko kuoria, jos paistat sen uunissa tai grillissä. Huomaathan, että myös kuoret vois käyttää liemipohjien valmistuksessa. 

Miten parsa kannattaa kypsentää?

Keittäminen on varmaan se suosituin tapa. Muistathan kuitenkin, ettei kukaan haluaa lötköpötköä lautaselleen. Parsaa keitetään suolavedessä vain ihan muutama minuutti paksuudesta riippuen. Tarkkaa minuuttiaikaa ei voi antaa. Huomaa, että parsa jatkaa kypsymistä vielä hetken keittämisen jälkeen.

Paistaminen pannulla tai uunissa ovat omia suosikkejani. Parsa saa tällöin mukavan paahdon, eikä ylikypsyminenkään ole todennäköistä. Uunissa parsa kypsyy 225 asteessa jopa 10 minuutissa ja pannulla hieman nopeammin. Parsalla on oma hieno maku, jota ei kannata lähteä peittämään. Pannulla hyvä kaveri on mieto sipuli, timjami ja voi.

Myös grillissä parsasta saa makoisaa. Penslaa ensin hieman öljyllä ja grillaa kerran käännellen kolmisen minuuttia.

Jos käytät parsaa salaatissa, voit leikata varret vinottaisiksi paloiksi tai käyttää pelkät nuput ja keittää vedessä ihan muutaman minuutin.  

Höyryttämistäkään ei sovi unohtaa ja senkin voi tehdä monella tavalla. Perinteisesti vesikattilan päällä olevassa höyrystyskipossa tai pannulla pienessä vesimäärässä. Tai jos haluat hiukan brassailla, uunissa höyrystäminen voi olla sinun juttusi. Tällöin parsa laitetaan voin ja yrttien kanssa leivinpaperipakettiin reiluksi 10 minuutiksi ja ihmetellään makujen sinfoniaa. Tuloksena on Parsaa en papillote.

Parsa ja kananmuna rakastavat toisaan. Kypsennä parsat ja paista päälle kananmuna, josta saat sopivan löysäksi jätettynä keltuaisesta valmiin kastikkeen.

Entäs parsa-kylmäsavulohirisotto? Käy kurkkaamassa, miten täydellinen risotto valmistuu. Leikkaa parsa vinopätkiksi plus nupuiksi ja ryöppää niitä kolmisen minuuttia. Lisää annokseen kylmäsavulohen kanssa.

Jos risotto ei ole juuri tänään sun juttu, maistuisiko Pasta Alfredo parsalla http://polkkapossu.blogspot.com/2020/06/pasta-alfredo-on-pakko-testata.html