19.2.2019

Luomu on uusi musta – maineelliset viestit sinkoilevat luomuruokaa kulutettaessa

Luomuruokaa ympäröi huomattavan vahva mainesymboliikka, ilmenee Vaasan yliopiston uudesta väitöstutkimuksesta.  Luomun suosijoihin liitetään sosiaalisesti arvostettuja ominaisuuksia kuten hienostuneisuutta, varakkuutta ja epäitsekkyyttä. Markkinoinnin alalta väittelevän KTM Petteri Puskan mukaan luomu vaikuttaisikin olevan ”uusi musta” – tätä havaintoa markkinoijien, kauppiaiden ja yhteiskunnallisten toimijoiden ei kannattaisi sivuuttaa.
Kuluttajat usein kertovat suosivansa luomuruokaa maukkauden, terveellisyyden ja eettisten seikkojen vuoksi. Epäily siitä, että tämä ei olisikaan aivan koko totuus, sai Petteri Puskan tekemään aiheesta väitöskirjan.
– Huomasin, että ihmiset tuntuivat jotenkin kovaäänisesti tuovan esiin luomun suosimistaan. Se aina särähti vähän korvaan, ja sai miettimään, miksi näin toimitaan, perjantaina Seinäjoella väittelevä Puska valottaa syitä väitöstutkimuksen aloittamiseen.
Petteri Puskan väitöskirja tarkastetaan ensi perjantaina, kuvaaja: Nina Harjunpää

Vaasan yliopistoon tehdyssä väitöstutkimuksessa tutkittiin luomukuluttamisen maineellista signaaliarvoa ja mainesymboliikkaa useista eri näkökulmista ja eri menetelmiä käyttäen.  Nämä iittyivät esimerkiksi tuotevalintojen tekemiseen, ruokanäytteiden miellyttävyyden arviointiin ja kuluttajamielikuviin.
Tutkimuksessa aktivoitiin koehenkilöiden statusmotiivit siten, että tutkittavat eivät sitä itse tiedostaneet. Aktivoinnin jälkeen he alkoivat suosia valinnoissaan enemmän luomuvaihtoehtoja. Vaikutukset eivät rajoittuneet vain tuotevalintoihin. Kun tutkimuskohteille oli uskoteltu, että heitä tarkkaillaan, luomuna tarjottu ruokanäyte jopa maistui paremmalta.
Huomionarvoista tässä on se, että ruokanäyte ei todellisuudessa ollut edes luomua vaan ihan perinteisin menetelmin tuotettua. Ruoan kuluttajat vaikuttaisivat siis kääntyvän herkästi vihreiksi, kun maine on pelissä, Puska sanoo.
Puskan mukaan luomuun kytkeytyvästä mainesymboliikasta saattaa olla apua yritettäessä kasvattaa luomutuotteiden menekkiä.
Statusvihjeiden korostaminen luomun myyntiympäristöissä ja näkyvämmät myyntipaikat saattaisi olla kokeilemisen arvoinen ensiaskel sellaisissa toimissa, Puska ehdottaa.
Hänen mukaansa maineellisia vaikuttimia ei tule unohtaa markkinoitaessa kestäviä tuotteita yleisemminkin - esimerkiksi sähköautoja.
Kuvituskuva, lähde: Pixabay


Luomua suosimalla voit saada kunnioitusta osaksesi – tai sitten et

Luomukulutuksen maineellinen signaaliarvo ei kuitenkaan ole samanlaista kaikkialla. Tähän huomioon liittyy Puskan mukaan eräs väitöksen mielenkiintoisimmista löydöksistä.
- Pääkaupunkiseudulla miesvastaajien keskuudessa toteutetussa tutkimuksessa luomufanilta vaikuttanutta miestä yhtäältä kunnioitettiin ja toisaalta jopa kohdeltiin suotuisasti, kun taas Etelä-Pohjanmaan maaseudulla toteutetussa identtisessä tutkimuksessa tulokset olivat käytännössä päinvastaiset – ei kunnioitettu, eikä kohdeltu suotuisasti, naurahtaa keskeltä Etelä-Pohjanmaata eli Seinäjoelta kotoisin oleva Puska.
Tämä nostaa esiin kohderyhmäajattelun tärkeyden. Luomua ei ehkä kannata markkinoida samoin argumentein kaikille ja kaikkialla.
Yleisellä tasolla luomun suosijoihin liitettiin kuitenkin monia sosiaalisesti arvostettuja piirteitä, kuten hienostuneisuutta, varakkuutta ja epäitsekkyyttä, hän toteaa.
Mistä luomun statusarvossa sitten mahtaa olla kyse?
- Kestävinä ja hintavina vaihtoehtoina luomun suosiminen saattaa tarjota kuluttajille paikan signaloida muille epäitsekkäästä luonteenlaadustaan sekä taloudellisista resursseistaan – samaan tapaanhan ympäristöystävällisten, huomiota herättävien ja suhteellisen hintavien hybridiautojen tärkeimpien ostosyiden on osoitettu olevan maineellisia, Puska huomauttaa.

Ilmiö on paljon luomua laajempi

Puskan mukaan ilmiö ei koske vain luomua. Ihmiset ovat läpi aikakausien halunneet näyttäytyä mahdollisimman epäitsekkäinä.
Viimeaikaisissa some-keskusteluissa on useasti tullut vastaan termi hyvesignalointi: maahanmuuttoa puolustaneiden ihmisten tai vaikkapa feminismiä tukevien miesten todellisia motiiveja on kyseenalaistettu vastapuolen toimesta, hän lisää.
Puskan mukaan ihmisellä on syvälle juurtunut taipumus – ja monesti vieläpä tiedostamattomasti vaikuttava – pyrkiä saamaan kunnioitusta muilta, ja (näennäisen) pyyteettömät teot ovat siihen eräs väylä.
- Pohjoismaat saattavat olla otollinen ympäristö tällaiselle ”prososiaaliselle statussignaloinnille”, sillä täällä materialistinen pröystäily ei välttämättä ole samalla tavalla arvostettua kuin se joissain toisissa kulttuureissa ehkä on.  Muiden hyväksi toimiminen saattaa olla se kaikkein tehokkain keino saada kunnioitusta, Puska toteaa.
Väitöskirja on syntynyt osana poikkitieteellistä MainGreen-konsortiohanketta, jossa Puska työskenteli tutkijana. Väitöksen muodostavat artikkelit on julkaistu AppetitePsychology & Marketing ja Journal of Food Products Marketing -tiedelehdissä.

Lisätiedot:

Puska Petteri (2019). Organic is the new black: Sending and interpreting reputational signals in the context of organic food choices. Acta Wasaensia 415. Väitöskirja. University of Vaasa. Vaasan yliopisto.

18.2.2019

Valloittavat vegeburgerit

En kyllä yhtään mieltäni pahoittanut, kun Valloittavat vegeburgerit -kirja saapui hentoihin hyppysiini. Osa blogini lukijoista on saattanut havaitakin, että silloin tällöin Possu valmistaa kasvispihvejä missionaan löytää se täydellinen. Monta hyvää olen jo valmistanut, mutta The One on vielä hakusessa.

Nina Olssonin Valloittavat vegeburgerit -kirja toimikoon oppaanani tällä täydellisen vegepihvin etsimisretkellä.


Kirjassa esitellään kaikenlaista vegepurilaisiin liittyvää. Useita erilaisia pihvejä, kastikkeita, tahnoja, pestoja, lisukkeita ja sämpylöitä. Ohjeista tarjotaan usein myös vegaaninen vaihtoehto, jotkin ovat jo suoraan vegaaneille sopivia. Esimerkkinä vaikkapa rawmesan, jonka tarkoituksena on olla jotain parmesaaniin vivahtavaa. Monien käyttämä raastettu manteli toimii yleensä oikein hyvin pastan päällä, mutta pystyn kyllä maistamaan pinjasiemenistä, ravintohiivasta ja valkosipulista valmistetun rawmesanin toimivuuden.

Burgereista mm. sahrami-freekeh-burgeri, grillattu munakoiso-nuudeliburgeri ja tryffelinmakuinen burgereiden kuningatar saavat huomioni. Sitten on vielä kaikki nuo ohjeet pikkelöityyn inkivääriin, kimchiin, muhammaraan, limetti-zhugiin ja vaikka mihin hauskaan. Erittäin mielenkiintoinen opus.

Kirja etenee Euroopan pohjois- ja eteläosien kautta Lähi-Itään ja Afrikkaan, josta matka jatkuu Aasiaan ja tietty myös Amerikkaan. Maantieteellisesti etenevä esitystapa miellyttää itseäni paljonkin, matka pysyy mielenkiintoisena ja yllätyksiäkin tulee tasaisen epätasaisesti. Vai maistuisiko vegaaninen fetatahna, nyt sellainenkin on näköjään olemassa?!


Nimeke: Valloittavat vegeburgerit – Meheviä kasvispihvejä, sämpylöitä, kastkkeita ja suussasulavia lisukkeita
Tekijä: Olsson, Nina
Kustantaja: Kirjapaja
Sivut: n. 160
ISBN: 978-952-354-008-8
Ilmestyminen: 3/2019

Arvostelukappale saatu kustantajalta.

17.2.2019

Tagliatellea ja saksanpähkinä-persiljapestoa

Uuh, aah ja miu. Heti suosikkipastojeni joukkoon. Aivan mahtava pähkinäinen meininki, joka lämmittää kuin kasa karvahattuja kasvoilla.


Tämä italialainen ruoka tulee Campanian pääkaupungista Napolista, jossa saksanpähkinälle on annettu kunnia, joka sille kuuluu. Resepti on italialaiseen tapaan jälleen hyvinkin yksinkertainen, eikä ainesosia ole liikaa. Pastaksi kannattaa valita jokin hieman leveämpi nauha, jossa on hyvin tarttumapintaa kastikkeelle, esimerkiksi pappardelle tai tagliatelle. Ensimmäinen olisi ehkä ihanteellinen, mutten sellaista jaksanut alkaa väsäämään, ja tagliatellea sattui olemaan valmiiksi kaapissa.

Saksanpähkinköistä pasta saa mukavan maun, kunhan et valitse vanhoja eltaantuneen karvaita yksilöitä. Pähkinöistä pastaan tulee myös reilusti hyviä rasvoja ja rakennetta. Joskus olen lisäillyt pastoihini saksanpähkinäöljyä, sekin on aikas herkkua.

Taste.comissa tutustuin johonkin saksanpähkinäisen pastan ohjeeseen. Mennään siis sillä innoituksella. Periaatteessahan tässä tehdään saksanpähkinä-persiljapesto, jota jatketaan hiukan kermalla. Ei mikään laiduttajan pasta.


Tagliatellea ja saksanpähkinä-persiljapestoa

150 g saksanpähkinöitä
2–3 valkosipulinkynttä
30 g sulatettua voita
nyrkillinen persiljaa
0,5 dl raastettua parmesaania
1 dl oliiviöljyä
0,5 dl kermaa
0,5 dl pastan keitinvettä
suolaa ja mustapippuria

350 g tagliatellea (tai pappardellea)
sitruunamehua

Paahda pähkinöitä paistinpannulla 3–4 minuuttia välillä käännellen. Älä päästä palamaan, hieman saa tulla väriä. Pilko valkosipulit ja hakkaa persilja. Laita voi, valkosipulit, persilja, parmesaani ja 4/5 pähkinöistä kulhoon ja pyöräytä sauvasekoittimella. Ala lisätä hiljalleen oliiviöljyä, näin valmistuu pesto. Kaada kattilaan kerma, keitinvesi sekä juuri valmistamasti pestotahna ja anna kiehahtaa. Mausta reilulla suolalla ja pippurilla.

Keitä pasta ohjeen mukaan, valuta ja laita takaisin kattilaan. Sekoita saksanpähkinätahna mukaan. Kokoa kahdelle lautaselle ja laita annosten päälle loput pähkinät kevyesti rouhittuina ja persiljaa. Päälle voi puristaa vielä hieman sitruunasta mehua.



14.2.2019

Rahkainen kasvislasagne ja täsmäviini

Tämä on hieman erilainen lasagne. Jo pelkästään sen vuoksi, että perinteinen juustokastike on korvattu rahkan ja sitruunamehun sekoituksella. Tästä tietysti seuraa se, että ohje soveltuu hieman happamamman ruuan ystävälle. Kuten siis esimerkiksi meikäläiselle, joka rakastaa sitruunaa. 

Alkuperäinen ohje on nähtävissä sivustolla www.rosaviinijaruoka.fi. Hieman tein alkuperäiseen muutoksia, sillä kaipasin inan enemmän nestettä ja hitusen myös makeutta hapanta tasapainottamaan. Ja lisää basilikaa. Tiputin myös alkuperäisen reseptin paistoaikaa 10 minuutilla. Muuten olen julkeasti copypastettanut alkuperäistä ohjetta tähän.


Rahkainen kasvislasagne

Tomaattikastike:

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
1 tlk tomaattimurskaa (400 g)
1,5 dl vettä
1,5 tl sokeria
1,5 tl suolaa
1,5 tl jauhettua chiliä
0,5 tl mustapippuria

Muut täytteet:

2 paprikaa

1 munakoiso
oliiviöljyä
1 tl suolaa

200 g herkkusieniä

1 tl rosmariinia
1/2 tl mustapippuria
250 g rahkaa
puolikas sitruuna
puolikas ruukku basilikaa

lasagnelevyjä
150 g juustoraastetta


Kuumenna uuni 250 asteeseen. 

Valmista tomaattikastike. Pilko sipulit ja freesaa hetki oliiviöljyssä. Lisää tomaattimurska, vesi ja mausteet ja anna kiehahdella hiljalleen 30 minuttia välillä sekoitellen. 
Pilko paprikat neljään lohkoon, poista siemenet ja kanta ja laita uunipellille ja uuniin noin vartiksi tai niin kauaksi, että kuoret alkavat hiljalleen saada mustia läikkiä. Poista kuoret ja viipaloi hieman pienemmiksi. 
Leikkaa munakoiso pitkittäissuunnassa puoliksi ja sitten ohuiksi siivuiksi. Laita kippoon 1 rkl oliiviöljyä ja 0,5 tl suolaa ja pyörittele viipaleet siinä. Jätä maustumaan. 
Leikkaa sienet viipaleiksi. Kuumenna pannu, lisää öljy ja paista sienet ruskeiksi. Mausta rosmariinilla, suolalla ja mustapippurilla. 
Lusikoi rahka kulhoon. Raasta sitruunan keltainen kuori joukkoon ja purista myös puolikkaan sitruunan mehu ja sekoita. Hienonna basilika ja lisää se rahkaan.
Kokoa lasagne. Levitä lasagnevuoan pohjalle ohut kerros tomaattikastiketta ja aseta sen päälle kerros lasagnelevyjä. Laita levyille rahkaseosta, lado päälle kasviksia ja sieniä ja välillä juustoraastetta. Jatka kerrosten kasaamista. Jätä rahkaseos ylimmäksi kerrokseksi. Ripottele sille vielä lopuksi juustoraaste.
Paista lasagnea 200-asteisessa uunissa noin 3540 minuuttia. Peitä foliolla, jos pinta uhkaa tummua liikaa.
Juomaksi täsmäviini eli portugalilainen 2u Duas Uvas, joka on hinta-laatusuhteeltaan löytö: 7,98€. Kirsikkahilloinen, kevyen suklainen, hennon tamminen. Eli siis kepeää makeutta vastapainoksi ruuan pirteälle happamuudelle. 


Kirjoitus on tehty yhteistyössä Cisa Drinks Oy:n kanssa. 

3.2.2019

Taco bowl ja kuinka valmistat soijarouheen maukkaaksi

Erilaiset kulhojutut ovat olleet jo vähän aikaa ilmiö; tätä meitsin tuotosta voisi ihan hyvin kutsua myös lautaseksi. Mutta koska menen kaikessa hiustyyliä ja pukeutumista myöten muodin mukana, olkoon tämä nyt bowl. 

Moni tuskailee soijarouheen kanssa. Miten siitä ihan oikeasti saa maistuvaa?! Helposti. Tässä olevalla ohjeella et mene vikaan, joten paina tämä myös mieleesi. 




Taco bowl (vege)

soijarouhetta
keltasipuli
valkosipulinkynsi
pico de galloa
guacamolea
maustamatonta jugurttia
salaattia
isoja tortilloja

Soijarouhe

3 dl tummaa soijarouhetta
3 rkl oliiviöljyä
2,5 dl kasvislientä
2 rkl soijakastiketta
juustokuminaa
(savu)paprikajauhetta
oreganoa
suolaa
pippuria

Pyörittele soijarouhetta hetki öljyssä pannnulla, lisää kasvisliemi ja anna sen imeytyä rouheeseen. Mausta soijakastikkeella, juustokuminalla, savupaprikajauheella, oreganolla, suolalla ja pippurilla. Muista, että soija on jo valmiiksi suolaista. 


Lisää sekaan jo valmiiksi paistamasi keltasipuli ja valkosipuli. 



Pico de Gallo

muutama kypsä tomaatti tai hieman enemmän kirsikkatomaatteja
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
tuoretta chiliä
½ limetin mehu
reilusti korianteria tai lehtipersiljaa
suolaa

Pilko tomaatit, sipuli, valkosipulit ja chili. Purista sekaan limetin mehu ja lisää myös hakattu korianteri. Lisää vasta juuri ruokailua ennen suola. 


Guacamole

2 avokadoa
puolikas keltasipuli
2 kynttä valkosipulia 
1 rkl limen mehua
1 tomaatin liha (eli sisäkalut poistettu lusikalla)
(tabascoa)
suolaa

Muussaa avokadoliha haarukalla. Lisää pilkotut sipulit, limehu, tomaatti, muutama tippa tabascoa ja vähän suolaa. 

Tortillat

Paloittele isot tortillat neljään osaan ja paista pannulla hetki, näin saat niihin hieman ryhtiä. 






1.2.2019

Mitä jäi käteen Grüne Woche -messuilta Berliinistä?

Suomalainen ruoka haki vientiinsä uutta nostetta Berliinin kansainvälisillä Grüne Woche -messuilla 18.–27.1.2019. Kyseinen tapahtuma on maailman suurin vuosittainen ruoka-alan, elintarvikkeiden sekä maatalous- ja puutarha-alan messutapahtuma. Suomi oli tänä vuonna messujen pääkumppanimaa teemalla Aus Der Wildnis (Villistä luonnosta). 


Suomen omasta messuhallista päävastuun kantoi Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestö MTK. MTK:n lausuttuna tavoitteena yhteistyölle oli, että elintarvike- ja puutuotevientiin satsaavien suomalaisyritysten asemat Saksan markkinoilla paranevat ja matkailu eri puolille Suomea kasvaa. Myös painetta uusille avauksille on, sillä MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan mukaan ilman kannattavaa ruokavientiä koko ruuantuotannollamme on edessä taantuma. Suomen kotimarkkinoiden varaan kun ei nykyisellä tuottajahintarakenteella voi elintarviketeollisuus tulevaisuuttaan rakentaa.

Messujen aikana yli 80 suomalaista yritystä toi tuotteensa ja palvelunsa näkyvästi Grüne Wochelle. Koska tämä Polkkapossu-blogi on vahvasti turkulainen, niin todettakoon, että myös Lounais-Suomi oli vahvasti esillä Lounais-Suomen yhteisosastolla, jonka toteutuksesta vastasivat Varsinais-Suomen MTK sekä Loura-kaupungit Turku, Uusikaupunki, Rauma ja Pori. Tuotteitaan ja palveluitaan markkinoivat muun muassa Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Leipomo Rostén, Palmusto ja Munax. 

Suomen teemana oli Villistä luonnosta. Kuvassa metsän villit alkuperäisasukit vaanimassa mustikkariistaa.


Birkkalan speltillä on vientiä

Mukana messuilla oli ensimmäistä kertaa aivan mainio Birkkalan tila, joka on voittanut spelttituotteillaan useita palkintojakin. Ja jos minusta olisi kiinni, voittaisi lisää. Esimerkiksi spelttihelmistä saa tehtyä vaikka mitä hauskaa ja spelttimannasta tulee ehkä jopa universumin maistuvin mannapuuro. Allekirjoittanut on käyttänyt spelttiä lisäksi mm. piirakoihin, pizzoihin, erilaisiin leipiin, lettutaikinaan, joulupuuroon, salaatteihin jne. You name it!

Tilan isäntä, Simo Larmo, oli messujen loputtua onnellinen mutta väsynyt. Silti jaksoi vielä vaihtaa muutaman sanan kanssani.

- Käteen jäi hyvä maku. Birkkala-brändi toimii myös Saksan markkinoilla ja tuotteille on selvä kysyntä. Meille tuli myös muutama liidi, joiden kautta nyt olisi mahdollista päästä parempaan jakeluun Saksassa. Tämä oli meille ensimmäinen ulkomaan messu ja tältä pohjalta on hyvä jatkaa mihin tahansa toiseen messutapahtumaan, kertoo Larmo.

- Nyt Birkkalan tuotteita on saatavilla myös Berliinissä Kaufhaus des Westens -tavaratalossa, joka on Lontoon Harrodsin jälkeen Euroopan suurin tavaratalo. Tuotteita on tulossa mahdollisesti muutamaan muuhunkin elintarvikekauppaan Saksassa. Toiveita on laajentaa myös Aasian markkinoille. 

Larmo epäilee, että pohjoiset kasvuolosuhteet tuovat pienen lisäedun speltin makuun. 

- Messuilla tuli aika selkeä viesti tuotteistamme: niissä on äärimmäisen hyvä maku! Toki Saksassa on paljon paikallista tuotantoa, mutta siltikin pystymme erottautumaan. Birkkalassa tehdään tuotteet omalla myllyllä hieman omaan tyyliin. Näillä messuilla maistui saksalaisille eniten mannaspelttijauhoista sekä spelttihiutaleista tehdyt puurot. Myös spelttihelmet olivat heidän suuhunsa todella kiinnostava tuote, Larmo kertoo.

Birkkalan tilan kojulla kävi kuhina, kun messuvieraat ihastelivat spelttipuuroja. Kuva: Simo Larmo.

Kyselin vielä Simolta, josko jotain jäi hampaankoloon, tai jäikö omaa suoritusta ajatellen ehkä jotain parannettavaa.

- No ehkä se, että otetaan huomattavasti enemmän myytävää varastoa mukaan, jos samaisille messuille mennään. Nyt loppui ihan kesken, Larmo naurahtaa. 


Polkkapossussa on maisteltu spelttiä ennenkin:


Ruis-spelttileipäset.


30.1.2019

Pasta alla Norma

Olen tällä hetkellä innoissani italialaisesta keittiöstä, jotenkin on tullut mukana kielen opiskelun sivutuotteena. Projektinani on tutustua eri maakuntien makuihin, aloituspaikkana on Sisilia ja sieltä hiiviskelen hiljalleen kohti pohjoista. Sardiniaa tietenkään unohtamatta. Jokaisesta maakunnasta tutustun paremmin pariin isompaan kaupunkiin ja niiden ruokiin, Sisilian kohdalla Cataniaan ja Palermoon. Tai oikeastaan tämä lähti jo siten pieleen, etten malttanut olla köyrimättä myös tyypillisten messinalaisten ruokien parissa.

Pasta alla Norma on kotoisin Sisiliasta Catanian kaupungista. Innoitusta ruokaan on erään Etnan juurelta löydetyn riimukivitekstin mukaan saatu Vincenzo Bellinin Norma-oopperasta. Jotenkin on helppo nähdä, kuinka Vincenzo jo pikkupoikana natusteli nonnansa tekemää munakoisopastaa catanialaisen oliivipuutarhan penkillä ja katseli Etnan savuavaa kraatteria.


Pasta alla Norma on täynnä makuja ja valmistuu komeasti vajaassa puolessa tunnissa. Tärkeimmät ainesosat ovat munakoiso, tomaatti, juusto ja tietysti itse pasta. Munakoison valmistustapoja on monia. Itkettäminen katkeruuden poistamiseksi on turhaa. Ennemminkin kannattaa miettiä, paahtaako munakoisoa uunissa vai pannulla. Itse runttaan pannulle.

Tomaateiksi kannattaa valita mahdollisimman makeat pyörykät. Talviaikaan suosittelisin ainakin Suomessa valitsemaan kokonaisia säilyketomaatteja, myös pienet terttuun kiinnittyneet tomaatit saattavat sisältää mukavaa makeutta. Jos tomaatit ovat liian happamia, pienellä lisäsokerilla pääsee yllättävän pitkälle.

Alkuperäinen Norma kaipaa ricotta salata -juustoa. Pecorino romana toimii hyvänä korvikkeena mikäli et ole sitä aiemmin maistanut, tämän ruuan kanssa on hyvä hetki. Hieman kerettiläisesti tykkään lisätä omaan Normaani kapriksia. Pieni lisäsuola juuston lisäksi ei voi olla pahitteeksi.


Pasta alla Norma (sisilialainen munakoiso-tomaattipasta)

pastaa (esim. penneä tai spagettia)

1 munakoiso
oliiviöljyä
4 makeaa suurehkoa tomaattia tai isompi määrä pieniä
2 valkosipulinkynttä
kapriksia
1 tuore chili
kourallinen basilikaa
suolaa ja pippuria
pecorino romano -juustoa
(vettä)


Keitä pasta ohjeen mukaan. Leikkaa osa munakoisosta siivuiksi ja osa kuutioiksi. Paahda pannulla pienessä öljyssä kypsäksi. Poista munakoisot pannulta, lisää öljyä, kuutioidut tomaatit, valkosipulinkynnet, kaprikset ja chili. Freesaile hetki ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vettä tarpeen mukaan. Lisää nyt basilika ja syrjässä olleet koisot. Sekoita pasta kastikkeeseen, jaa lautasille ja ripottele tai raasta päälle juusto.



21.1.2019

Kutsu eläkkeelle jäänyt tuttavasi lounaalle teemaviikolla 4.2.–10.2.

Gerontologinen ravitsemus Gery ry järjestää 4.2.10.2. ensimmäistä kertaa Voimaa ruuasta -viikon, jonka avulla yhdistys haluaa edistää ikäihmisten hyvinvointia. Gery haastaa kaikki suomalaiset yritykset ja työssäkäyvät kutsumaan eläkkeelle jääneet kollegat lounaalle viikon aikana. 
Kuva: Gery/Voimaa ruuasta
Jaettu ateriahetki tukee Geryn toiminnanjohtaja, Merja Suomisen mukaan ikäihmisen ravitsemusta ja terveellisiä valintoja.
- Työssä ollessamme moni meistä viettää yhteisen ruokailuhetken työkavereidensa kanssa. Eläköityessämme yksin syöminen yleistyy, kun ainakin osalla elinpiiri pienenee ja sosiaaliset kontaktit vähenevät, Suominen kertoo.
Yhdessä syömisellä on tutkimusten mukaan monia myönteisiä vaikutuksia.
- Teemme todennäköisemmin terveellisempiä ateriavalintoja toisten kanssa syödessämme. Ylipäätään ruoka maistuu paremmin kun syödään yhdessä. Ikäihmisten vajaaravitsemus on yleisintä yksin asuvien keskuudessa, Suominen muistuttaa.

Järjestä voimalounas työyhteisöllesi
Geryssä halutaan nostaa esiin ruokailun sosiaalista merkitystä, ja siksi yhdistys järjestää ensimmäistä kertaa tänä vuonna Voimaa ruuasta -teemaviikon helmikuun alussa.
- Teemaviikko on erinomainen hetki muistaa entistä kollegaansa, ja kutsua hänet yhteiselle lounaalle, josta saavat voimaa kaikki osapuolet, Suominen haastaa.
Gerystä kannustetaan myös yrityksiä järjestämään viikon aikana yhteisiä voimalounaita työyhteisöstä eläkkeelle jääneiden kollegoiden kanssa. Yhdistys haastaa mukaan lisäksi henkilöstöravintolat tarjoamaan alennuksia eläkeläisille viikon aikana.
- Eläköityneillä kollegoillamme voisi olla suomalaiselle työelämälle paljon annettavaa. Monet meistä kaipaisivat yrityksen ulkopuolista tukea uransa miettimiseen ja toisaalta moni eläköitynyt kaipaa työyhteisön tarjoamaa yhteisöllisyyttä. Yritysten kannattaisi hyödyntää tämä mahdollisuus, Suominen muistuttaa.
Suominen toivoo, että Voimaa ruuasta -viikon aikana lisäksi palvelukodeissa asuvien ikäihmisten omaiset nauttisivat aterian yhdessä seniorin kanssa.
- Moni ikäihminen on kertonut minulle, kuinka merkittävä hetki heille on ruokailu yhdessä sukulaisen tai ystävän kanssa, Suominen sanoo.
Moni ikäihminen kaipaisi ruokailuhetkiinsä yhteisöllisyyttä. Kuva: Amsdp / Pixabay

Osallistuminen on helppoa
Voimaa ruokaa -viikon haasteeseen voivat tarttua niin yksityiset ihmiset kuin yrityksetkin Facebookissa ilmoittautumalla mukaan tapahtumaan osoitteessa: https://www.facebook.com/events/547671329044374/. Ilmoittautua ei todellakaan tarvitse, perinteinen yhteinen ruokailutapahtuma riittää myös mainiosti. 
Osallistumisestaan voi viestiä myös sosiaalisessa mediassa tunnisteilla #voimalounas #voimaaruuasta.
Gery julkaisee Voimaa ruuasta -viikon uuden Voimaa ruuasta -ravitsemusesitteen, jossa keskitytään ravitsemuksen perusasioihin ja ruokarytmiin. Voit tutustua esitteeseen pdf-muodossa ja tilata sitä yhdistyksestä 18.1. alkaen. Gery järjestää lisäksi useita eri yleisötilaisuuksia viikon aikana, ja niistä lisätietoa löytyy osoitteesta www.gery.fi/voimaaruuastaviikko.

Vinkkilista Voimaa ruuasta -viikolle
Ikääntyneen omaiset, kollegat ja naapurit: Tarjoa ruokaseuraa!
  • Vieraile omaisesi luona ruoka-aikaan ja syökää yhdessä.
  • Kutsu ikääntynyt omaisesi tai kollegasi lounasruokalaan kanssasi.
  • Vie omainen/ystävä/naapuri ulos syömään tai kutsu kylään.
  • Kerro lounashetkestä sosiaalisessa mediassa tunnisteilla #voimaaruuasta #voimalounas.
Kaikki, jotka haluavat edistää yhdessä syömisen mahdollisuuksia ja vinkata hyvistä ruokaravintoloista.
  • Jaa kuva tai viesti sosiaalisessa mediassa tunnisteilla #voimaaruuasta #voimalounas: missä ja kenen kanssa söit?
Ravintolat
  • Tarjoa seniorialennus viikolla 4. Kaksi syö yhden hinnalla, kun toisella ruokailijalla on eläkeläiskortti.
Järjestöt, seurakunnat, kerhot
  • Järjestä yhteisruokailua Voimaa ruuasta -teemalla: vinkkaamalla, että yhdessä nautittu ruoka ravitsee sekä kehoa että mieltä.
  • Jaa hyviä reseptejä tai ruokamuistoja.
  • Järjestä yhteistä ruuanvalmistusta tai maistelemalla kiinnostavia uutuuksia (esim. proteiinirahkat, satokauden hedelmät, erilaiset itse tehdyt smoothiet).
Palvelukeskukset tai hoivakodit
  • Kutsu omaiset syömään yhdessä asiakkaiden kanssa tai edistämällä muuten yhdessä syömistä.

Lisätietoja:
Merja Suominen, ETT, dosentti, toiminnanjohtaja
p. 050 584 1995, s-posti: merja.suominen@gery.fi
Maija Soljanlahti, ETM, ravitsemusasiantuntija, toimituspäällikkö
p. 044 980 9358, s-posti: maija.soljanlahti@gery.fi

17.1.2019

Venäläiset blinit

Blinit ovat mahtavaa syötävää juuri tähän aikaan vuodesta. Jos hyvin kävi, joulusta saattoi jäädä sopiva kipollinen mätiä ja muutama ehkä jo vähän väsähtänyt savukala pakkaseen. Turha niitä on kauempaa syväjäädyttää, ei ne siitä enää uimaan lähde, vaikka kryoniikka kuinka ottaisi huimia harppauksia.

Oikeastaan ne paksuhkot möhkylät, joita suomessa on totuttu syömään blineinä, eivät ole blinejä nähneetkään. Tai ainakaan venäläisiä blinejä. Jos viet venäläisen bliniannokselle suomalaiseen ravintolaan hän luultavasti toteaa suomalaisten blinien muistuttavan kovin paljon oladeja (Оладьи), joita heilläkin toki syödään. Venäläiset blinit näyttävät hyvin paljon meidän lätyiltä ja jos vaikka pikaisesti laitat googleen hakuun russian blin, saat erittäin usein juuri sen ohjeen, jolla todennäköisesti paistaisit lättyjä.

Ettei pettymys olisi liian suuri, tarjoillaan alkuruokalautasella Alsua, Tatarstanin viehkeää kansantaiteilijaa, joka ei jätä kylmäksi.


Mutta ihan sama. Rakkaalla taikinalla on monta nimeä. Minä pidän kyllä sekä oladeista että venäläisistä blineistä, tällä kertaa tuli paistettua venäläisiä blinejä eli lättyjä. Suomalaisiin lättyihin voi pientä eroa tehdä vaikkapa lisäämällä taikinaan tattarijauhoja, keltuaisia, vatkattua valkuaisvaahtoa tai vaikka pilseneriä. Possukeittiön kompromissi oli tänään hiukan hiivaa taikinaan ja jauhot puoliksi spelttiä ja tattaria. Nesteen voi tehdä vaikka puoliksi maidosta ja vedestä, vedellä tulee hieman kuohkeampaa, mutta maitoversio on helpompi käsitellä. Bliniemännän mittana voi pitää hiivalla kohotetusta taikinasta tehtyjä mahdollisimman ohuita läpysköjä. Voisulalla voi hieman sutia lättyjä paistamisen aikana, varsinkin tattari pitää siitä.


Venäläiset blinit

5 dl maitoa
7 g kuivahiivaa
1 tl sokeria
2 keltuaista
2 dl ydinspelttijauhoja
2 dl tattarijauhoja
2 valkuaista

Sekoita hiiva hyvin hieman kättä lämpöisempään veteen. Lisää sokeri hiivan ravinteeksi. Erottele  keltuaiset ja sekoita taikinaan. Lisää myös jauhot ja jätä muhimaan kolmeksi tunniksi huoneenlämpöön. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja kääntele varovasti taikinaan. Paista kuumalla pannulla voissa pikaisesti molemmin puolin.

Täytteeksi sopivat esim. kirjolohenmäti, suolakurkku, suolasienet, smetana, punasipuli, tilli ja savusilakka. Kuten meillä tänään.

15.1.2019

Pian ravintoloiden pitää ilmoittaa lihan alkuperä


Vastuullisten valintojen tekemisen on oltava niin helppoa. että kainompikin kaveri voi ilman kysymistä valita, mitä suuhunsa laittaa. Kuluttajalla on oikeus kysymättäkin tietää ruuan alkuperä myös ravintolassa, toteaa ministeri Jari Leppä.


Lihan alkuperämään tulee näkyä ravintoloissa toukokuun alusta alkaen. Tällä halutaan edistää kuluttajan edellytyksiä tehdä tietoisia ja vastuullisia valintoja ravintoloissa. Asetus astuu voimaan toukokuun 2019 alussa. Euroopan komissio ei vastusta Suomen asetusehdotusta, joka velvoittaa ravintoloita ilmoittamaan näkyvästi lihan alkuperämaan tarjoilupaikoissa. 
Suomi lähetti kesäkuussa 2018 komissiolle ehdotuksen asetuksesta, joka velvoittaisi ravintoloita ilmoittamaan näkyvästi kalan ja lihan alkuperämaan tarjoilupaikoissa. Merkittävä osa Suomeen tuotavasta lihasta päätyy juuri ravintoloihin ja muihin tarjoilupaikkoihin. Alkuperämerkintöjen vahvistaminen sisältyy Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan.
Vaatimus koskee naudan, sian, lampaan ja vuohen sekä siipikarjanlihaa. Näille lihalajeille on EU-lainsäädännössä harmonisoidut alkuperämerkintävaatimukset, kun niitä myydään pakattuna. Alkuperämerkintävaatimus koskee myös aterian ainesosana käytettyä tuoretta jauhelihaa.
    Sika, jolla (alku)perästä suuhun tungettu kanki. Kuva: VESA LEHTO
Asetus ei koske puolivalmisteiden eikä riistan alkuperää

Asetus koskee aterian raaka-aineena käytettyä tuoretta, jäähdytettyä ja jäädytettyä lihaa. Asetus ei koske aterian raaka-aineena käytettyjä raakaliha- tai lihavalmisteita. Jos ravintolassa esimerkiksi valmistetaan jauhelihapihvit tuoreesta jauhelihasta, lihan alkuperämaa täytyy ilmoittaa. Jos sen sijaan jauhelihapihvit tulevat raakana ravintolaan, jossa ne paistetaan tai pihvit tulevat ravintolaan kypsinä, jossa ne lämmitetään, pihvien raaka-aineena käytetyn lihan alkuperämaata ei tarvitse ilmoittaa. 
Asetus ei myöskään koske poron, riistan ja hevosen lihaa. Näille lihalajeille ei ole harmonisoituja alkuperämerkintävaatimuksia.
Suomalaiset kuluttajat yhdistävät lihan ja kalan alkuperän tuotteiden laatuun

Suomi jatkaa EU-tason vaikuttamista alkuperämerkintävelvoitteen laajentamiseksi myös kalaan, muihin lihalajeihin sekä lihajalosteisiin. Tarjoilupaikkoja kannustetaan ilmoittamaan aterioiden raaka-aineena käytetyn lihan ja kalan alkuerämaa kuluttajalle, vaikka lainsäädäntö ei sitä edellytä. 
- Ravintoloiden kannattaa samassa yhteydessä ottaa kaikenlaisen lihan ja kalan alkuperän kirjallinen ilmoittaminen osaksi jokapäiväistä toimintaa. Tällöin rajaus tuoreen lihan tai jalosteiden välillä ei aiheuta ylimääräistä työtä ravintoloiden arjessa. Kuluttajat arvostavat korkealle läpinäkyvyyttä vastuullisuuden kulmakivenä. Alkuperämerkinnöistä laajasti kertovat ravintolat erottuvat markkinassa edukseen, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä toteaa.
Suomi on esittänyt, että alkuperämerkinnöistä tulisi ylipäänsä säätää ensisijaisesti EU-lainsäädännössä. Koska alkuperämerkintöjä koskevaa EU-lainsäädäntöä ei kuitenkaan ole kehitetty toivotussa aikataulussa, on alkuperätietoa pyritty lisäämään kansallisilla asetuksilla.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Toisin sanoen siis esimerkiksi esipaistetun Turkista tulleen kebablihan tai esipaistetun Kiinasta tulleen kanafilesuikaleen alkuperää ei tarvi kertoa, koska asetus ei koske puolivalmisteita tai esikypsytettyjä ravintolaan tulevia pihvejä. Einesten lihoistakaan ravintoloilla ei ole kertomisvelvollisuutta. Asetuksen kohdistaminen tuntuu siis hieman suppealta tai ainakin erikoiselta, eikä kohtele ravintoloita tasapuolisesti. 
On hyvä, että asiakkaalla on mahdollisuus saada tietous tuotteen alkuperästä. Lähiruoka on tullut jäädäkseen ja monille ravintoloille tuotteen alkuperä on jo myyntivaltti. Kirjallinen ilmoittaminen kuulostaa kuitenkin aika kankealta, voisiko tässä olla jotain muuta reittiä?! En tosin täysin tiedä, mitä tuo kirjallinen ilmoittaminen ihan täysin tarkoittaa. Kelpaako esimerkiksi raapustus vaikkapa ravintolan liitutaululle? Viimeksi kun tarkistin, myös tämä oli kirjallista. 
Allergeenien kohdalla riittää suullinen ilmoittaminen asiakkaan niitä kysyessä. Ravintolatoiminta on välillä hyvinkin hektistä ja tilauksia voi tulla paljonkin lyhyellä varoitusajalla. Kokoustarjoilupyyntö voi tulla ohi listojen ja erityistoivomuksineen kovin tiukalla aikataululla ja esimerkiksi tällaiseen reagoiminen kirjallisin dokumentein kuulostaa kovalta, varsinkin kun vuoroja painetaan minimihenkilömäärin. 
Mitenköhän kotiovelle tuotava ravintolaruoka, koulujen keittiöt, työpaikkaruokalat, kotihoidon kautta tuotava ruoka, ruokafestarit, mahtaako niissä olla samat velvoitteet? Tuli vaan mieleen, tähän varmaankin saadaan pian selvyys. 
Tiedän, että tämä tulee herättämään ylimääräistä kiroilua keittiöissä. Alkuperätietoja koitetaan etsiä pakkauksista, jos nyt sellaisia pystytään jostain löytämään. Elintarvikeketju voi olla yllättävänkin pitkä ja alkuperäinen pakkaus jo jossain aivan muualla.  
Kannatan toki tätä alkuperästä saatavaa tietoutta, mutta ehkä tässä olisi vielä mietittävää. 
Ei tämä tietenkään ylivoimaista ole ja tällä voidaan ravintoloita ohjata myös ostamaan suomalaista lihaa. Suomessa antibioottien käyttö on verrattain vähäistä, ympäristövaatimukset tiukempia ja eläinten olosuhteet paremmat kuin monissa muissa maissa. 
Toisaalta lihaisien raatojen pureskelu voitaisiin lopettaa vaikka ihan kokonaankin.

7.1.2019

Kylmäsavutofu-riisinuudelikeitto (gluteeniton, 10 minuutissa valmis)

Vaikka ravintoarvot ovatkin ihan pyrstöstä, nuudelit ovat loistavaa pikaruokaa. Ketään ei vahingoita muutama paketillinen silloin tällöin, kunhan ei ota päivittäin tavaksi. Samaa pätee muihinkin terveysruokiin kuten hampurilaisiin, pizzoihin, jädeen... u got the point?!



Tämä resepti on todella yksinkertainen, valmistusaika on n. 10 minuuttia. Aivan luottokalustoani, jos haluan jotain todella hyvää salamana, enkä jaksa lähteä VG Wokkiin. Maku on hieno ja tuntuu yllättävänkin autenttiselta, Jalotofun kylmäsavu on upea tuote ja on tässä ruuassa must. Pääsiäiskätisyydestäkään ei ole haittaa. Tykkään käyttäää juurikin tuota Maman vihanneksenmakuista riisinuudelia, montaa erilaista olen testannut. Mukana olevista maustepusseista tulee myös aika mukava tulisuus.


Pikanuudelimaailmassa kannattaa hieman katsoa, mitä suuhunsa laittaa ja missä yhteydessä. Nuudelit eivät ole mitään varsinaista terveysruokaa ravintoarvojensa puolesta. Pikanuudeliannokset ovat usein myös todella suolaisia, niissä on riideltyä natriumglutamaattia ja epätietoisuutta herättäviä lisäaineita. Jo pelkästään rasvamäärät vaihtelevat ihan hullusti, pahimmillaan nuudelipussin kylki huutaa yli 20% rasvaa, joka on nuudeliksi aika hurja lukema. Kalorimääärät on merkitty usein kuivamäärinä, joka hämää kokematonta natustelijaa. 

Ravintoarvojen jälkeen kannattaa miettiä käyttötarkoitusta. Viidakko on laaja: vermiselliä, lasinuudelia, riisinuudelia, sobaa, hiratakia, udonia, ramenia ja vaikka mitä. Peruslähtökohta nuudelikeittiömetsuruudessa on, että nuudeli kypsyy nopeasti. Joitakin nuudeleita ei kannata keittää lainkaan, niille riittää liotus kuumassa vedessä. Kannattaa aina tarkistaa kypsennysaika, useimmiten se on hyvinkin lyhyt. 

En ala tässä käymään erilaisia nuudelityyppejä läpi tai sitä, mihin ruokiin ne parhaiten sopivat. Tässä reseptissä on käytetty riisinuudeleita. Ne ovat lähes läpinäkyviä ja mielestäni parhaimmillaan keitoissa. Riisinuudeleille riittää muutaman minuutin liotus tulikuumassa vedessä.


Kylmäsavutofu-nuudelikeitto (1 annos)

1 pkt riisinuudeleita (Maman vihannes)
4 dl vettä 
1 herkkusieni
1/4 pakettia Jalotofun kylmsäsavua
persiljaa tai korianteria tai ei kumpaakaan
(retiisi siivutettuna)

Avaa riisinuudelipaketti ja laita nuudelit korkeareunaiselle lautaselle. Avaa paketin mukana tulleet maustepussit ja heitä sisällöt mukaan lautaselle. Keitä vesi vedenkeittimessä ja kaada n. 3,54 dl nuudeleiden päälle siten, että nuudelit peittyvät. Anna kypsyä esim. mikrokuvun tai lautasen alla n. 3 minuuttia kerran välillä sekoittaen. Viipaloi herkkusieni ja paista pikaisesti pannulla, lisää keittoon. Leikkaa tofu kuutioiksi, kuivaa hyvin parin talouspaperipalan välissä ja paista rasvassa pikaisesti pannulla pintaan kaunis väri. Lisää sitten keittoon. Mitään muita mausteita et ruokaan tarvi kuin nuo mukana tulevat maustepussit. Persiljasta tai korianterista ei tietenkään ole haittaa, mutta eivät ole välttämättömiä. Retiisiä laitan yleensä, nyt unohdin vihanneslokeron pohjalle, 


6.1.2019

EATFinland Helsinki 2019



Kaksitoista Helsingin huippuravintolaa kutsuu maistelemaan herkkujaan. Näyttämällä EATFinland Helsinki 2019 -kirjaa saa yhden pääruuan ilmaiseksi jokaisessa EATFinland-ravintolassa aterialla, kun vähintään kaksi henkilöä tilaa pääruuan. Mukana olevia ravintoloita ovat: BISTRO O MAT, FABRIK, FISKEN PÅ DISKEN, GASTRO CAFE KALLIO, GROTESK, JURA, KUNGFU KITCHEN, NATURA, NOKKA, RIVOLI, ROSTER ja WERNER.

Kirjan hinta on 38 euroa. Painos on rajattu, omani sisäkannessa olevan tekstin perusteella päättelen viileän poirotmaisesti painoksen olevan 4000 kappaletta. Kannattaa hommata opus nopeasti, sillä todellinen kulinaristi ei valuta kuolaansa turhan pitkään.



Possukeittiö teki pikaisen pyörähdyksen Rivoliin ja simpukkatuskissaan tilasi kaksi annosta merimiehen simpukoita eli moules mariniere. Mukaan kuuluivat myös ranskikset ja majoneesit. Todella reilu satsi, mahtavat maut ja ihan järjettömän hyvä liemi. Todellakin, pointsit keittiöön! 



Ranskasta vaikutteensa ottava Rivoli on legendaarisen Ragni Rissasen luomus. Rissanen toimi uudisraivaajana 60-luvun alussa tuodessaan tarjolle hummereita, ostereita, mustekaloja ja simpukoita. Myös Helsingin ensimmäinen pizzeria (1970) on Rissasen käsialaa, konsepti tunnetaan nykyään nimellä Rivoletto.  

Rivoli sijaitsee osoitteessa Albertinkatu 38. Jos et kuitenkaan jaksa sinne asti lähteä, Polkkapossu opastaa sinua mano o mano ilman taistelua valmistamaan hemmetin herkullisen simpukkaruuan



4.1.2019

Porkkala nopeammin



Savugraavattu porkkana eli porkkala on upea keksintö. Pakko ihmetellä jopa hieman kateellisena, kuinka kekseliäs kehittelijä onkaan ollut. Alkuperäinen ohje on peräisin Olives for dinner -blogista.

Paitsi että porkkalaa on ihan älytöntä tehdä alkuperäisen ohjeen mukaan, jossa porkkanaa pitäisi nukettaa suolakuoressa tai -pedissä tunti uunissa.

Porkkala nopeammin

4 porkkanaa
1 l vettä
0,8 dl karkeaa merisuolaa
2 rkl rypsiöljyä
2 tl omenaviinietikkaa
2 tl savuaromia (esim. Poppamies)

Samaan tulokseen kuin alkuperäisessä reseptissä pääsee vetämällä raa'at porkkanat kuorimaveitsellä lastuiksi, joita keitetään suolavedessä (1 litra vettä / 0,8 dl karkeaa merisuolaa) n. 3 minuuttia. Hiukan nopeampi homma kuin alkuperäinen. Keittämisen jälkeen siivut pariksi minuutiksi reikäkauhalla nostellen keittiöpyyhkeen sisään, varovainen taputtelu kuiviksi ja sitten levitys leivinpaperin päälle. Rypsiöljystä, omenaviinietikasta ja savuaromista seos, jolla porkkanat suditaan kerroksittain kannelliseen rasiaan. Tilliä voi heitellä jo tässä vaiheessa väleihin. Ja sitten odotellaan päivä ehkä parikin.



Keksintö ei ole suinkaan minun, vaan satuin näkemään aiheeseen liittyvää jutustelua jossain keskustelupalstalla.

17.12.2018

Herkuttelua kaupungin ytimessä – Turun Kellariravintola



- Kiirettä piti, tuumaili Kellariravintolan ravintolapäällikkö Johanna Hietamäki, kun Possukeittiö kävi röhkimässä ravintolan perinteisessä joulupöydässä. Ja jouluherkkujen lisäksi oli samaan aikaan normaali lounaskattaus.


- Näin torstaisin on aina lettuja ja hernesoppaa, monet asiakkaista ovat käyneet jo vuosia nautiskelemassa hieman kuuluisuuttakin turkulaisten keskuudessa saaneesta sopasta, Hietamäki kertoo.

30 vuotta maan alla

Turun Kellariravintolan tilat huokuvat historiaa, paikalla toimi joskus 1900-luvun alussa rohdoskauppa. Wegeliuksen putiikista sai ainakin Turun Sanomissa (5.8.1906) olleen ilmoituksen mukaan sitruunamehua, kärpäspaperia ja automobiiliöljyä. Epäilemättä myös muita rohtoja.

1980-luvulla taloon tehdyn remontin yhteydessä maanpinnan alapuolella olevat varastotilat muutettiin ravintolaksi. Kellariravintolassa onkin vietetty tänä vuonna pyöreitä vuosia, sillä avaamisesta on aikaa 30 vuotta. Vuodesta 2001 lähtien ravintola on kuulunut Kansallisen Kirjakaupan konserniin, joka on toiminut samalla nimellä samassa talossa vuodesta 1899 lähtien.

Joululounasta, kotiruokaa ja á la cartea



Vielä tämän viikon ajan ravintolassa voi natustella joululounasta hintaan 42€. Meikäläiselle parhautta edustivat tällä kertaa hemmetin herkullinen limegraavattu lohi, Waldorfinsalaatti ja saaristolaisleipä. Laatikoita tietenkään unohtamatta. Kattaukset ovat 1114.30 ja viimeinen mahdollisuus on tämän viikon torstaina eli 20.12. Muista spessujutuista mainittakooon vielä valkosipuliviikot, joita vietellään lokakuun paikkeilla.



Tällaisten sesonkijuttujen lisäksi Kellariravintolassa tarjotaan lounaalla kotiruokaa, johon kuuluu kahden tai kolmen pääruokavaihtoehdon lisäksi myös keitto ja runsas salaattipöytä. Olen syönyt paikassa usein lounasta ja voin suositella isolla kädellä. Lounas on noutopöytä, eli saa mällätä enemmänkin. Salihenkilökunta on taitavaa, kokit myös.

Eikä unohdeta á la cartea. Pippuripihvi on klassikko sooseineen, lisäksi listalla on mm. ankkaconfittia, ylikypsää karitsaa ja paahdettua lohta. Myös kasvistelijat on huomioitu. Tällä hetkellä kasvissyöjän pääruokalistalla näyttäisi olevan esimerkiksi palsternakkapihvejä, kantarellikastiketta ja perunaterriiniä.

- Erikoisruokavaliotkin pystytään toteuttamaan ammattitaidolla, huikkaa keittiöpäällikkö Sauli Glad juostessaan kuollut sukulaiseni käsissään joulupöytää kohti. Röh.





Unohdin kysyä asiakaspaikkojen määrän, mutta ravintolan nettisivujen perusteella niitä näyttäisi kabinetteineen olevan n. 140. Kabinetit ovat ruokaileville seurueille ilmaisia, itsekin muistan joskus jonkin kokouksen siellä järjestäneeni.

Katso tarkemmat aukioloajat Kellariravintolan nettisivuilta. Sieltä lisätietoa myös cateringista, kokous- ja juhlatiloista jne. Paikka sijaitsee aivan Turun keskustassa osoitteessa Linnankatu 16.