Pois palmun alta sluibaamasta ja äänestämään!
26.2.2009
25.2.2009
Gratinoitu viinivaahto
Vähän samaan tapaan kuin saaplarin vanha lehmä muuttuu härän couer de filet'ksi ja elähtänyt sika polkkapossuksi, muuttuu viinivaahtokin sabayoniksi.
Erään Kirstin kanssa nimittäin tuli keskustelua sabayonin ja viinivaahdon eroista. Puolassa syntyneenä 1:40 symppaan tietysti myös ruotsalaista Sabatonia, mutta sen te jo tiesittekin. Mutta asiaan eli kysymys on tietysti, mikä on viinivaahdon ja sabayonin ero. Koska olen hyväuskoinen, enkä harrasta lähdekritiikkiä, (kuten eivät kaikki "Saatanan umami -postaukseni lukijatkaan) uskon siihen, mitä minulle on opetettu. Ja näinhän se menee: viinivaahto on viinivaahtoa vielä siinä vaiheessa, kun kattila otetaan pois vesihauteesta. Sabayoniksi se muuttuu silloin, kun viinivaahdolle annetaan shokkihoitoa, eli se vatkataan nopeasti kylmäksi. Uskokoon kukin taas, mihin haluaa, muttei kuitenkaan tähän maailmaan ja taas suruhuntusi näät.
Samassa Hotelli Pumpulissa asuvan polkkauksieni pakkomaistajan kommentti ensimmäisen lusikallisen jälkeen: "No nyt lähtee taju". Epäselväksi jäi vielä, tarkoittiko jälkkärin makua vai sitä toista lusikallista, jonka hotellimme uusi asukas, Leijakuningas, juuri lähetti matkalle.
Gratinoitu vinho verde -viinivaahto ja hedelmiä (2 annosta)
2 dl vinho verdeä
1 päärynä lohkottuna
20 viinirypälettä puolitettuna
1 banaani viipaloituna
2 appelsiinia fileoituna ja lohkottuna
Marinoi hedelmiä tunti vinho verdessä jääkaapissa. Siivilöi viini talteen (hedelmät myös) ja juo sitä niin paljon, että jää puoli desiä viinivaahtoon.
3 keltuaista
½ dl sokeria
½ dl vinho verdeä
Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi mieluiten teräskulhossa. Sekoita joukkoon hedelmistä makua ottanut viherviini ja kypsennä vesihauteessa varovasti. Vispaa kevyesti koko ajan, yleensä toivottu tila saavutetaan alle 10 minuutissa. Älä kuumenna liikaa, ettei mene kokkeliksi. Lopputuloksen pitäisi olla saennutta, kevyen vaahtoavaa pehmeää silkkiä.
Jaa hedelmät kuumuutta kestäviin annosmaljoihin, kaada viinivaahto päälle ja gratinoi pikaisesti tulikuumien uunivastusten alla.
Erään Kirstin kanssa nimittäin tuli keskustelua sabayonin ja viinivaahdon eroista. Puolassa syntyneenä 1:40 symppaan tietysti myös ruotsalaista Sabatonia, mutta sen te jo tiesittekin. Mutta asiaan eli kysymys on tietysti, mikä on viinivaahdon ja sabayonin ero. Koska olen hyväuskoinen, enkä harrasta lähdekritiikkiä, (kuten eivät kaikki "Saatanan umami -postaukseni lukijatkaan) uskon siihen, mitä minulle on opetettu. Ja näinhän se menee: viinivaahto on viinivaahtoa vielä siinä vaiheessa, kun kattila otetaan pois vesihauteesta. Sabayoniksi se muuttuu silloin, kun viinivaahdolle annetaan shokkihoitoa, eli se vatkataan nopeasti kylmäksi. Uskokoon kukin taas, mihin haluaa, muttei kuitenkaan tähän maailmaan ja taas suruhuntusi näät.
Samassa Hotelli Pumpulissa asuvan polkkauksieni pakkomaistajan kommentti ensimmäisen lusikallisen jälkeen: "No nyt lähtee taju". Epäselväksi jäi vielä, tarkoittiko jälkkärin makua vai sitä toista lusikallista, jonka hotellimme uusi asukas, Leijakuningas, juuri lähetti matkalle.
Gratinoitu vinho verde -viinivaahto ja hedelmiä (2 annosta)
2 dl vinho verdeä
1 päärynä lohkottuna
20 viinirypälettä puolitettuna
1 banaani viipaloituna
2 appelsiinia fileoituna ja lohkottuna
Marinoi hedelmiä tunti vinho verdessä jääkaapissa. Siivilöi viini talteen (hedelmät myös) ja juo sitä niin paljon, että jää puoli desiä viinivaahtoon.
3 keltuaista
½ dl sokeria
½ dl vinho verdeä
Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi mieluiten teräskulhossa. Sekoita joukkoon hedelmistä makua ottanut viherviini ja kypsennä vesihauteessa varovasti. Vispaa kevyesti koko ajan, yleensä toivottu tila saavutetaan alle 10 minuutissa. Älä kuumenna liikaa, ettei mene kokkeliksi. Lopputuloksen pitäisi olla saennutta, kevyen vaahtoavaa pehmeää silkkiä.
Jaa hedelmät kuumuutta kestäviin annosmaljoihin, kaada viinivaahto päälle ja gratinoi pikaisesti tulikuumien uunivastusten alla.
23.2.2009
En viitsi hehkuttaa enempää...
... mutta nämä ovat ehkä parhaita koskaan maistamiani lohipihvejä.
Bulgurisuurimot eivät ole nähneet vielä suosionsa huippua Suomessa. Ihan pelkkä veikkaus, mutta sehän on toinen nimeni. Väliviivalla Petrin ohella. Polkkapossu-Petri, ei ole mies nimellä pilattu ei tosiaankaan. Veikkaukseni perustuu pitkälti siihen, että tällä hetkellä erilaiset terveysruoat ovat muodissa. Enkä puhu nyt varsinaisista funktionaalisista elintarvikkeista, vaan ihan siitä, mikä ehkä voisi olla terveellisempi vaihtoehto. Quinoasta ollaan keskusteltu ennenkin ja se on todettu superruoaksi. Mutta superruokaa on myös bulguri, jos verrataan sen enoon pastaan, setään riisiin tai napalankoon kuskusiin. Kasvishörheilyruokavaliota noudattaville bulguria suositellaan korkean ravintoainepitoisuuden vuoksi.
Jottei juttu jäisi ihan torsoksi ja minä torspoksi, niin pari faktaa: bulgur tarkoittaa murskattua vehnää, vaikka valmistusprosessi onkin hieman monimutkaisempi. No se oli vähän tylsä juttu, mutta mitäs tästä sanotte?! Kun leffoissa näyttelijät jäävät jumiin jättiläistiimalaseihin ja päälle alkaa valua hiekkaa, niin se saattaakin olla bulguria. Hahaa. Bulguria sai niikaansa esimerkiksi Owen Wilson Night at the Museum 2:ssa.
Bulguri-vuohenjuusto-lohipihvit
3 rkl korppujauhoja + pyörittelyyn
2½ rkl vettä
1½ dl keitettyjä bulgurisuurimoita
400 g kypsää lohta
70 g raastettua juustoportin vuohen gruyereä
1 dl hakattua tilliä
10 pientä kaprista haarukalla rusikoituna
1 kananmuna
loraus sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
Turvota korppujauhoja vedessä vartti. Sekoita kaikki aineet hyvin ja vielä uudestaan paremmin. Kaada laveaan vuokaan korppujauhoja. Kastele hieman käsiäsi ja muovaile haluamasi kokoinen pallukka taikinasta. Massa on löysän tuntuista mutta juuri sopivan kuohkeaa. Pyörittele pallukkaa korppujauhoissa. Kuumenna reilussa paistinpannussa n. ½ cm kerros rypsiöljyä. Laita pulla öljyyn reikäkauhalla ja paina se pihviksi. Älä yritä kääntää liian aikaisin, muuten menee osiksi. Paista molemmin puolin kullanruskeiksi. Valuta talouspaperin päällä.
Minä söin mm. dijonilla maustetun kermaviilin kanssa, mutta vasta loppumetreillä tajusin kuinka hyviä ovat thaichilisoosin kanssa. Siis sen punaisen, tulisen ja makean. Tosin tällöin vuohi jäi hieman taka-alalle.
Jottei juttu jäisi ihan torsoksi ja minä torspoksi, niin pari faktaa: bulgur tarkoittaa murskattua vehnää, vaikka valmistusprosessi onkin hieman monimutkaisempi. No se oli vähän tylsä juttu, mutta mitäs tästä sanotte?! Kun leffoissa näyttelijät jäävät jumiin jättiläistiimalaseihin ja päälle alkaa valua hiekkaa, niin se saattaakin olla bulguria. Hahaa. Bulguria sai niikaansa esimerkiksi Owen Wilson Night at the Museum 2:ssa.
Bulguri-vuohenjuusto-lohipihvit
3 rkl korppujauhoja + pyörittelyyn
2½ rkl vettä
1½ dl keitettyjä bulgurisuurimoita
400 g kypsää lohta
70 g raastettua juustoportin vuohen gruyereä
1 dl hakattua tilliä
10 pientä kaprista haarukalla rusikoituna
1 kananmuna
loraus sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
Turvota korppujauhoja vedessä vartti. Sekoita kaikki aineet hyvin ja vielä uudestaan paremmin. Kaada laveaan vuokaan korppujauhoja. Kastele hieman käsiäsi ja muovaile haluamasi kokoinen pallukka taikinasta. Massa on löysän tuntuista mutta juuri sopivan kuohkeaa. Pyörittele pallukkaa korppujauhoissa. Kuumenna reilussa paistinpannussa n. ½ cm kerros rypsiöljyä. Laita pulla öljyyn reikäkauhalla ja paina se pihviksi. Älä yritä kääntää liian aikaisin, muuten menee osiksi. Paista molemmin puolin kullanruskeiksi. Valuta talouspaperin päällä.
Minä söin mm. dijonilla maustetun kermaviilin kanssa, mutta vasta loppumetreillä tajusin kuinka hyviä ovat thaichilisoosin kanssa. Siis sen punaisen, tulisen ja makean. Tosin tällöin vuohi jäi hieman taka-alalle.
20.2.2009
Pois pässin paikalta
Valion sinihomeelta maistuva Koskenlaskija maistuu ylellisen hyökkäävältä. Vaikka olenkin jo muutaman vuoden ollut pässinä Aurajuuston talutusnuorassa, olen alkanut kaivata homejuustoilta enemmän karismaa. Jotain pientä äkämystyneisyyttä, joka hyppää silmilleni, mutta kuitenkin pehmeästi. No olen toki maistellut Gorgot, Stiltonit, Roquet, Cabralesit, Camembertit ja Neufchatelit läpi. Aurakin alkaa maistua jo liian tutulta hedelmältä. Nyt tietysti puhutaan sulatejuustosta, mutta tähän Valio on saanut juuri sitä kirpakkuutta ja raameja, joista puhun.
Sinihomejuustolla ja pistaasipähkinöillä
maustettu makkaraseljanka
1½-2 litraa vettä
pari porkkanaa kuutioituna
1 sipuli pilkottuna
pikku pala lanttua suikaloituna
8 pottua kuutioituna
pussi keittojuureksia
pari pakettia kyrsää kuutioituna
pippureita
1 lihaliemikuutio
maun mukaan sinihomejuustoista Koskenlaskijaa (min. ½ pakettia)
kourallinen persiljaa hakattuna
pistaasipähkinöitä murskattuna
Heitä porkkanat, sipuli ja lanttu kypsymään veteen, johon on laitettu pippuria ja liemikuutio. Lisää 5 minuutin jälkeen perunat ja siitä vartin päästä keittojuurekset ja makkarat. Keitä niin kauan, että kaikki on sopivan kypsää. Lisää sulatejuusto ja tarkista sen jälkeen suola. Päälle vielä persijat ja pistaasipähkinät.
Sinihomejuustolla ja pistaasipähkinöillä
maustettu makkaraseljanka
1½-2 litraa vettä
pari porkkanaa kuutioituna
1 sipuli pilkottuna
pikku pala lanttua suikaloituna
8 pottua kuutioituna
pussi keittojuureksia
pari pakettia kyrsää kuutioituna
pippureita
1 lihaliemikuutio
maun mukaan sinihomejuustoista Koskenlaskijaa (min. ½ pakettia)
kourallinen persiljaa hakattuna
pistaasipähkinöitä murskattuna
Heitä porkkanat, sipuli ja lanttu kypsymään veteen, johon on laitettu pippuria ja liemikuutio. Lisää 5 minuutin jälkeen perunat ja siitä vartin päästä keittojuurekset ja makkarat. Keitä niin kauan, että kaikki on sopivan kypsää. Lisää sulatejuusto ja tarkista sen jälkeen suola. Päälle vielä persijat ja pistaasipähkinät.
16.2.2009
Vadelmat tuli ihan puskista
Panna cottaa, kinuskikastiketta ja kohmeisia vadelmia
1 3/4 liivatelehteä3 dl kermaa
3 rkl sokeria
vanilliinisokeria maun mukaan
Pane liivatteet likoamaan kylmään veteen. Mittaa kattilaan kerma ja sokerit ja kiehauta. Purista liivatteista vesi pois ja sulata tilkkaan kuumaa kerma-sokerilientä. Sekoita tilkka loppuun kermaan. Kaada annosmaljoihin tai vaikka kahvikuppeihin ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia.
Ja kinuskikastikehan valmistuu näin:
1,5 dl kuohukermaa
0,75 dl sokeria
0,5 dl siirappia
reilu nokare voita
Mittaa kattilaan kerma, sokeri ja siirappi ja keittele n.10-15 minuuttia eli sen aikaa, kun kastike alkaa hiljalleen suurustua. Välillä saa hämmennelläkin, se on jopa toivottavaa. Mitä kauemmin keität, sitä toffeempaa valmistat :D Lisää lopuksi voi.
Ja kohmeiset vadelmat näin:
villivadelmia
puskia
purnukka
saappaat
pakastin
Riivi vadelmat ihan puskista purnukkaan ja saapastele tyytyväisenä kotipakastimelle, johon laitat marjat muutamaksi tunniksi. Huomaa, että onkin talvi.
14.2.2009
Jäkäläpää natisee taas
Ei ole epäilystäkään siitä, mikä on ketsuppimarkkinoiden Rolls Royce. Myös Heinzin konepellissä voisi olla kumartuvaa keijukaista esittävä Spirit of Ecstasy -veistos: sitä tuo jalo hapanimeläkastike minulle edustaa.
Vaan mikä perkele maksaa taas? Tänä vuonna yhtiö viettää 240-vuotisjuhlaansa, eikä silti olla vieläkään pystytty kehittämään kunnollista truuttaa pullon päähän. Tuossa ajassa ihminen nousi joskus merestä, oppi kävelemään, keksi tulenteon, vessanpöntön ja postilaitoksen. Voitaisiin Heinzillakin vähän panostaa. Välillä pullosta ei tule mitään, sitten joutuu puristamaan vähän lujempaa, jolloin puolet sisällöstä lävähtää ruoalleni. Ei helvetti vaikka haintsi hyvää onkin, en haluaa nauttia sitä pääruokana. Perustuuko paskat pullonokat siihen, että ketsuppia kuluu paljon, jolloin pitää hankkia pikaisesti uusi pullo tilalle. Ei noin hyvän ketsupin tekijä voi olla maksimaalista voittoa keinoja kaihtamatta tavoitteleva yhtiö; uskon vakaasti Heinzin altruismiin, pyyteettömään ihmispoloisia ilostuttavaan ideologiaan.
Taas kerran ehdotan pienen napalmimäärän viskomista tuotekehitysosastolle ja varsinkin sinne pullonkorkkikehitysosastolle! Oikeastaanhan kyse on taantumasta, sillä on hyviäkin korkkeja nähty. Tämä tilitys koskee erityisesti pienempi purkkeja. Mutta ihan sama, paska mikä paska. En ehkä silti voi alkaa boikotoida, addiktius on suurempi suola. Tai sitten vaihdan täysin kehittelemääni bantsuppiin.
Vaan mikä perkele maksaa taas? Tänä vuonna yhtiö viettää 240-vuotisjuhlaansa, eikä silti olla vieläkään pystytty kehittämään kunnollista truuttaa pullon päähän. Tuossa ajassa ihminen nousi joskus merestä, oppi kävelemään, keksi tulenteon, vessanpöntön ja postilaitoksen. Voitaisiin Heinzillakin vähän panostaa. Välillä pullosta ei tule mitään, sitten joutuu puristamaan vähän lujempaa, jolloin puolet sisällöstä lävähtää ruoalleni. Ei helvetti vaikka haintsi hyvää onkin, en haluaa nauttia sitä pääruokana. Perustuuko paskat pullonokat siihen, että ketsuppia kuluu paljon, jolloin pitää hankkia pikaisesti uusi pullo tilalle. Ei noin hyvän ketsupin tekijä voi olla maksimaalista voittoa keinoja kaihtamatta tavoitteleva yhtiö; uskon vakaasti Heinzin altruismiin, pyyteettömään ihmispoloisia ilostuttavaan ideologiaan.
Taas kerran ehdotan pienen napalmimäärän viskomista tuotekehitysosastolle ja varsinkin sinne pullonkorkkikehitysosastolle! Oikeastaanhan kyse on taantumasta, sillä on hyviäkin korkkeja nähty. Tämä tilitys koskee erityisesti pienempi purkkeja. Mutta ihan sama, paska mikä paska. En ehkä silti voi alkaa boikotoida, addiktius on suurempi suola. Tai sitten vaihdan täysin kehittelemääni bantsuppiin.
12.2.2009
Ehkä sormeni on nimetön, mutta...
9.2.2009
Sinäkin, Anjovikseni!
Jos haluaa takuuvarmasti hyvää caesar-salaattia suosittelen Helsingin Stockmannin kanakeisaria. Ja näinhän se syntyy. Kastike on, kuinkas muutenkaan, hyvän keisarin lähtökohta, joten sitä ensin hieromaan.
Broileri-pinjansiemencaesar
1 valkosipulinkynsi
3 tll dijonia
tujaus sitruunamehua
tujaus worchestershirekastiketta
1 dl oliiviöljyä
½ dl ranskankermaa
kovaksi keitetty keltuainen
3 anjovisfileetä
Viskaa kaikki kulhoon ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella.
romainesalaattia tai jotain muuta ryhdikästä salaattia
broileripaloja
hillottua sipulia
krutonkeja
herkkusieniä
parmesaania lastuina
paahdettuja pinjansiemeniä
Sekoita kastike romaineen juuri ennen tarjoamista, muuten salaatinlehdet läsähtävät. Kastiketta ei tarvi säännöstellä, muttei sillä kannata ruokaa pilatakaan. Asettele loput ainekset salaatin seuraksi lautaselle.
3.2.2009
Siika sanoo Sshs Sshs Sshs
Laulussa iloinen vesikirppu uiskentelee veessä, kunnes veikeä käärmee tulee ja syö suuhunsa. Onko tämä nyt oikein - enkä suinkaan tarkoita laulun eettistä puolta. Ensinnäkin, jos sanotaan vaikka "voihan v" josta inessiivi on veessä, niin tarkoittaako v vettä. Ja toiseksi, syökö käärmeet edes vesikirppuja? Ajatus häiritsee minua suunnattomasti. Seuraavalla kerralla käärme saa laulustani fudut ja junnu saa kuulla tilalle uiskentelevan siian, sillä sen ainakin tiedän syövän vesikirppuja. Ongelma ehkä tulee siinä vaiheessa, kun siika sanoo Sshs Sshs Sshs.
Arveluttavaa on sekin, että siikamuodot tunnistetaan etummaisten kiduskaarien siivilähampaiden lukumäärästä. Joku olisi voinut aikaisemmin kertoa, että siikoja on monia muotoja. Asiahan tuntuu aivan selviöltä, mutta kuka tavallinen taateli olisi tuollaista tullut ajatelleeksi. Kuinka provosoivan yltiösnobbaavaa, eli minulle sopivaa, olisikaan ollut kirjoittaa ruokalistaan pihlajamarinoitua peledsiikaa sen tavallisen hapansiian tilalle. Tai tarjota perinneruokapöydässä planktonilla täytettyä pohjasiikaa. Tai pohjasiialla täytettyä planktonia. Tai vastakuoriutunutta vaellussiikaa moussena ruistaikinakuoressa.
Vaikka siika onkin vielä kohtalaisen vaalea kala, kuten lohikin puna-valkovärisokealle, on se silti lohikala. Muita lohikaloja ovat mm. taimen, nieriä ja muikku. Niiden lähisukulaisia taas ovat haukikalat ja kuorekalat, jotka sitten kolmistaan muodotavat lahkon. Tuskin mahtuu Ernst-Troeltschin kirkko-lahkotypologiaan!
Savusiika-katkaraputartar
150 g savusiikaa
150 g katkarapuja
1 prk smetanaa
1½ rkl majoneesia
1 rkl valutettua kurpitsapikkelssiä
1 rkl Dijonia
1 rkl purjosilppua
1 rkl tillisilppua
pikku loraus sitruunamehua
mustapippuria myllystä
suolaa
saaristolaisleipää
rucolaa
Poista siiasta ruodot, pilko sulatetut katkaravut. Lisää joukkoon smetana, majoneesi, kurpitsapikkelssi, sinappi, silputtu purjo, tilli, sitruunamehu ja mustapippuri. Sekoita hyvin.Tarkista, tarviiko suolaa. Tarjoa paahdetun saaristolaisleivän kanssa muutaman rucolalehden päällä.
Arveluttavaa on sekin, että siikamuodot tunnistetaan etummaisten kiduskaarien siivilähampaiden lukumäärästä. Joku olisi voinut aikaisemmin kertoa, että siikoja on monia muotoja. Asiahan tuntuu aivan selviöltä, mutta kuka tavallinen taateli olisi tuollaista tullut ajatelleeksi. Kuinka provosoivan yltiösnobbaavaa, eli minulle sopivaa, olisikaan ollut kirjoittaa ruokalistaan pihlajamarinoitua peledsiikaa sen tavallisen hapansiian tilalle. Tai tarjota perinneruokapöydässä planktonilla täytettyä pohjasiikaa. Tai pohjasiialla täytettyä planktonia. Tai vastakuoriutunutta vaellussiikaa moussena ruistaikinakuoressa.
Vaikka siika onkin vielä kohtalaisen vaalea kala, kuten lohikin puna-valkovärisokealle, on se silti lohikala. Muita lohikaloja ovat mm. taimen, nieriä ja muikku. Niiden lähisukulaisia taas ovat haukikalat ja kuorekalat, jotka sitten kolmistaan muodotavat lahkon. Tuskin mahtuu Ernst-Troeltschin kirkko-lahkotypologiaan!
Savusiika-katkaraputartar
150 g savusiikaa
150 g katkarapuja
1 prk smetanaa
1½ rkl majoneesia
1 rkl valutettua kurpitsapikkelssiä
1 rkl Dijonia
1 rkl purjosilppua
1 rkl tillisilppua
pikku loraus sitruunamehua
mustapippuria myllystä
suolaa
saaristolaisleipää
rucolaa
Poista siiasta ruodot, pilko sulatetut katkaravut. Lisää joukkoon smetana, majoneesi, kurpitsapikkelssi, sinappi, silputtu purjo, tilli, sitruunamehu ja mustapippuri. Sekoita hyvin.Tarkista, tarviiko suolaa. Tarjoa paahdetun saaristolaisleivän kanssa muutaman rucolalehden päällä.
1.2.2009
Hearts on fire
Alkuruoka
Viime kesän sadosta on varastooni jäänyt oliiviöljyyn säilöttyjä latva-artisokan sydämia. Sato olisi voinut olla parempikin: aurinkoa olisi voinut olla enemmän, juurimätää vähemmän, hiiret ja myyrät jyrsivät meheviä juurivesoja, etanat popsivat lehtiä, erilaiset karvaisenpulskat koisat munivat ympäriinsä ja vahingoittivat suomustoa. Taimivälikin saattoi olla hiukan liian tiivis, sillä osassa on ollut havaittavissa pientä kirpeyttä. Härmän kanssa oli hetkittäin ongelmia, mutta sen nyt saa kuriin kemiallisilla torjunta-aineilla.
Latva-artisokka-vuohenjuustorisotto ja broileria
sipuli
voita
vermuttia
arborioriisiä
latva-artisokan sydämiä
vuohenjuustoa
kanalientä
persiljaa
3 valkosipulinkynttä
parmesaania
Valmista risotto kuten täällä opetetaan, mutta heitä loppupuolella joukkoon vuohenjuustoa ja latva-artisokan pilkottuja sydämiä. Paista seuraksi broileria ja sulata kevyesti sen päälle köntti vuohenjuustoa.
Niin en minä siis artisokkia ole kasvattanut. Noin niinkuin yleisesti vaan totesin.
Viime kesän sadosta on varastooni jäänyt oliiviöljyyn säilöttyjä latva-artisokan sydämia. Sato olisi voinut olla parempikin: aurinkoa olisi voinut olla enemmän, juurimätää vähemmän, hiiret ja myyrät jyrsivät meheviä juurivesoja, etanat popsivat lehtiä, erilaiset karvaisenpulskat koisat munivat ympäriinsä ja vahingoittivat suomustoa. Taimivälikin saattoi olla hiukan liian tiivis, sillä osassa on ollut havaittavissa pientä kirpeyttä. Härmän kanssa oli hetkittäin ongelmia, mutta sen nyt saa kuriin kemiallisilla torjunta-aineilla.
Latva-artisokka-vuohenjuustorisotto ja broileria
sipuli
voita
vermuttia
arborioriisiä
latva-artisokan sydämiä
vuohenjuustoa
kanalientä
persiljaa
3 valkosipulinkynttä
parmesaania
Valmista risotto kuten täällä opetetaan, mutta heitä loppupuolella joukkoon vuohenjuustoa ja latva-artisokan pilkottuja sydämiä. Paista seuraksi broileria ja sulata kevyesti sen päälle köntti vuohenjuustoa.
Niin en minä siis artisokkia ole kasvattanut. Noin niinkuin yleisesti vaan totesin.
Jälkkäriksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)