Villillä ysärilläni tein tuttavuutta Italian Friulin fricoon. Hassua sinänsä, en ikinä päässyt reilausreissuillani Italiaan asti, vaikka suunnitelmissa se olikin. Monacoon asti vielä jaksoin revetä, mutta siitä oli niin pitkä matka Italiaan, että katsoin parhaaksi palata Suomeen. Stephanieta käteltyäni. Mutta ei se mitään: paikallisia erikoisuuksia voi näköjään syödä myös ei-niin-leimallisesti-paikallisissa-paikoissa, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.
Fricossa on kaikki kummallista. Monesti siihen laitetaan perunaa, monesti ei. Se muistuttaa munakasta, mutta ei ole nähnytkään sitä, vaan ei ole Stevie Wonderkaan. Ei siihen edes tule munaa. Siis fricoon. Juustona käytetään usein montasiota, mutta myös mozzarella tai parmesaani kelpaa. Montasiohan on herkkua, nuorena pehmeähköä mutta vanhetessaan parmesaanin vivahtavaa: näinhän se meni Suomessakin vuonna 2007 31. joulukuuta 2 703 697 ihmisen kohdalla. Tieteellinen fakta.
Oikeastaan tänään tekemälläni ruoalla ei ole juuri mitään yhteyksiä fricon kanssa. Paitsi että Friulin kyläpahasilla on kaikilla omat frico-ohjeensa ja tämä voisi hyvin olla yhden versio. Olettaen että sieltä löytyy ryynimakkaraa ja puolukkahilloa. Ja oikeasti fricon pitäisi kai olla reunoiltaan hiukan ruskettumaan lähtenyt, mutta unohdetaan turhat muodollisuudet. En silti ehdota, että Turku lahjoitettaisiin Italialle, vaikka täältä ryynistä saakin.
Ryynärifrico
voita
1 sipuli
4 perunaa
lihalientä
6 prinssiryynäriä
mustapippuria
juustoa
ruohosipulia
puolukkahilloa
Kuullota pilkottua sipulia hetki pannussa. Viipaloi perunat ohuiksi ja freesaa voissa hetki. Lisää pannulle noin 4-5 dl lihalientä ja jätä keittymään. Lisää lientä, mikäli perunat eivät ole vielä kypsyneet, mutta liemi on loppu. Tarkoituksena on lopulta kuitenkin päästä liemestä eroon. Pilko sivuttaispitkittäin ryynärit, heitä mukaan ja rouhaise kierros pippuria myllystä. Leikkaa juustosta siivuja ja anna sen sulaa päälle. Raikasta ruohosipulilla ja huido puolukkahillon kanssa. Etikkapunajuuret voisivat myös säväyttää, mutta kuten Pete Poskipartakin sanoo, en voi muuttua etikkapunajuuriksi.
Oikeastihan tämä olisi loistavaa "päivä jälkeen" -mätästä.
Musaa ähkyyn.
Fricossa on kaikki kummallista. Monesti siihen laitetaan perunaa, monesti ei. Se muistuttaa munakasta, mutta ei ole nähnytkään sitä, vaan ei ole Stevie Wonderkaan. Ei siihen edes tule munaa. Siis fricoon. Juustona käytetään usein montasiota, mutta myös mozzarella tai parmesaani kelpaa. Montasiohan on herkkua, nuorena pehmeähköä mutta vanhetessaan parmesaanin vivahtavaa: näinhän se meni Suomessakin vuonna 2007 31. joulukuuta 2 703 697 ihmisen kohdalla. Tieteellinen fakta.
Oikeastaan tänään tekemälläni ruoalla ei ole juuri mitään yhteyksiä fricon kanssa. Paitsi että Friulin kyläpahasilla on kaikilla omat frico-ohjeensa ja tämä voisi hyvin olla yhden versio. Olettaen että sieltä löytyy ryynimakkaraa ja puolukkahilloa. Ja oikeasti fricon pitäisi kai olla reunoiltaan hiukan ruskettumaan lähtenyt, mutta unohdetaan turhat muodollisuudet. En silti ehdota, että Turku lahjoitettaisiin Italialle, vaikka täältä ryynistä saakin.
Ryynärifrico
voita
1 sipuli
4 perunaa
lihalientä
6 prinssiryynäriä
mustapippuria
juustoa
ruohosipulia
puolukkahilloa
Kuullota pilkottua sipulia hetki pannussa. Viipaloi perunat ohuiksi ja freesaa voissa hetki. Lisää pannulle noin 4-5 dl lihalientä ja jätä keittymään. Lisää lientä, mikäli perunat eivät ole vielä kypsyneet, mutta liemi on loppu. Tarkoituksena on lopulta kuitenkin päästä liemestä eroon. Pilko sivuttaispitkittäin ryynärit, heitä mukaan ja rouhaise kierros pippuria myllystä. Leikkaa juustosta siivuja ja anna sen sulaa päälle. Raikasta ruohosipulilla ja huido puolukkahillon kanssa. Etikkapunajuuret voisivat myös säväyttää, mutta kuten Pete Poskipartakin sanoo, en voi muuttua etikkapunajuuriksi.
Oikeastihan tämä olisi loistavaa "päivä jälkeen" -mätästä.
Musaa ähkyyn.