Haukion kala

Enää ei kannata ihmettellä lausahduksen hauki on kala alkuperää. Se tulee tietysti siitä, kun presidenttiparille kärrätään aina jouluisin hauki, tulee siitä luovutuksen jälkeen Haukion kala. Mistä tulikin mieleeni, että valmistin eilen ällöttävän herkullisia haukipihviä. Hauki oli ihan itse pyydettyä... astelin Turun kauppahalliin lempikalakauppiaalleni ja pyysin: saisinko tuon hauen.

Tämä ohje on sovellettavissa muihinkin vaaleisiin kaloihin, ja näin saa jopa seitifileistäkin yllättävän syötäviä. Niin ja madettakin kaupataan tällä hetkellä alle 10€ / kg. Resepti on väännetty vähähiilihydraattiseksi, pihviä kohti ei paljon moskaa löydy. 

Haukipihvit

500 g haukifileetä
½ sipuli pilkottuna
½ rkl sitruunamehua
1½ dl kermaa
½ dl korppujauhoja
½ tl suolaa
ina valkopippuria
puoli kourallista tuoretta tilliä
1 kananmuna

Paloittele kala ja aja tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa. Lisää muut aineet ja ajele taas. Lämmitä pannu keskilämpimäksi, laita reilusti voita ja ota lusikalla läjä massaa keoksi pannulle. Painele se n. ½-1 cm paksuiseksi ja taiteile haluamaasi muotoon. Älä paista liian kovalla, taikina ruskistuu helposti. Äläkä turhaan yritä kääntää liian aikaisin, huonosti käy. Tarjoile esimerkiksi raikkaan kermaviilikastikkeen kanssa. Itse tyhjensin pakastinta ja tein kanttarellikastin.

Jos haluat taikinaan lisää jämäkkyyttä ja tuntuisi, että mieluummin muotoilisit taikinan käsin pihveiksi, lisää korppujauhojen ja kerman määrää.

Iihanaa, iihanaa!

Kuminainen linssi-tomaattikeitto

 

öljyä

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

puolikas pieni munakoiso

puolikas varsi varsiselleriä

1½ tl kuminaa

1½ tl currya

muutama pisara tabascoa

2 kanaliemikuutiota

vettä

purkki kuorittuja tomaatteja

150 g punaisia linssejä (go green)

smetanaa tai ranskankermaa

Freesaile pilkottuja sipuleita, munakoisoa ja varsiselleriä hetki öljyssä, lisää mausteet ja pyörittele vielä hetki. Lisää kanaliemikuutiot ja vettä niin paljon, että kasvit peittyy ja vielä puoli litraa päälle. Keitä kypsiksi, lisää tomaatit ja poraa sauvalla. Lisää punaiset linssit ja keitä vielä n. 13 minuuttia. Tarkista maku ja lisää nokare smetanaa tai ranskankermaa tarjottaessa.

Karpin ideakeittiö

Monelle karppaajalle aiheuttaa harmaita hiuksia keksiä vähähiilihydraattisia ruokia. Tai kyllähän niitä aina keksii, mutta ne tuppaavat pahasti toistamaan itseään. Laitan tähän malliksi, mitä meikä on väsäillyt viimeisen 10 päivän aikana. Pääpainoltaan nämä ovat kasvispitoisia, myös kalaa syödään, punainen liha on lähes poikkeuksetta luomua, jos sitä nyt edes sattuu olemaan. Aamupalana usein kananmunia jossain muodossa ja iltapalana päivän salaatti ja ehkä jotain marjoja ja rahkaa.

Paahdetut paprikat ja hiilisilakat. Paprikat viipaloidaan, paahdetaan uunissa ja kuoritaan. Marinoidaan sen jälkeen seoksessa, jossa  öljyä, valkosipulia, ihan himppu hunajaa, suolaa, yrttejä. Kokonaiset peratut silakat paistetaan kuumalla rasvattomalla pannulla. Mukaan kermaviilikastiketta, jossa tilliä, sinappia, sitruunamehua.

Täytetyt kesäkurpitsat. Täytetään murennetulla fetalla, tonnikalalla, pienillä tomaattikuutioilla,yrteillä ja juustoraasteella. 

Lanttumuusi ja jauhelihapihvit. Lanttumuusi tehdään perunamuusin tapaan. Pihveissä käytetään sidosaineena juustoraastetta. 

Kesäkurpitsaspagetti, uunikala ja sienikastike. Kesäkurpitsa halkaistaan, tehdään veitsellä puolen sentin välein viillot kuoreen asti ja vedetään juustohöylällä tagliatelleiksi, paistetaan nopeasti pannulla. Mukaan kalaa ja kastiketta.

Paistettua pinaattia ja tofua, kasvisvartaat, mintulla maustettu jugukastike. Löytyy edellisestä postauksesta.

Kananugetit, munakoiso-, paprika-, papuhöystöä. Luomukanan palat leivitetään seoksessa, jossa parmesaania, mantelijauhoja ja chilijauhetta, paistetaan runsaassa rasvassa. 

Kaalisoppa. Riisitön versio, paljon kaalia, paljon lientä, jonka makuun iso panostus.

Karppipitsa. Pohja väännetty maitorahkasta, kananmunista, juustoraasteesta, kauraleseistä ja leivinjauheesta. Täytteet himojen mukaan.

Seuraavaksi mausteinen linssi-tomaattikeitto, joka tulee maistumaan kauniisti kuminalta.

Pinaattia ja tofua

Olen aina ajatellut, että tofu on niin tylsä raaka-aine, että jos joskus käyttäisin sitä, nukahtaisin kesken ruoanlaiton. Jotta sain pidettyä tuon uskomuksen, nappasin muutaman rauhoittavan tabun ennen tofupaketin avaamista. Taatusti pilkkisin viimeistään siinä vaiheessa, kun saisin ruoan esille. Arvata saattaa, että näin kävikin. Herättyäni rajuakin rajumpi ja rivompi vuoristosuteni oli heittänyt pinaattitofut napaansa, joten en nyt osaa arvioida, oliko ruoka hyvää vai ei. Ainakin tuo vaikutti onnelliselta.

Paistettua pinaattia ja tofua

2 rkl rypsiöljyä

1,5 tl juustokuminaa

1,5 tl korianterijauhetta

1 tl currya

2 valkosipulinkynttä

pieni pätkä inkivääriä pilkottuna

200 g tofua 

suolaa

70 g tuoretta pinaattia

1 rkl soijakastiketta

1 rkl riisiviinietikkaa

0,5 rkl sitruunamehua

Kuumenna öljy pannulla ja paahda siinä hetki mausteita. Lisää valkosipuli ja inkivääri. Freesaile hetki. Lisää tofut ja paistele kevyesti muutama minuutti, tofu imee mausteiden maut itseensä. Heitä ripaus suolaa. Lisää pinaatti ja paista kevyesti. Lisää myös soijakastike, riisiviinietikka ja sitruunamehu. 

Seuralaisena susi söi kasvisvartaita, joissa oli munakoisoa, kesäkurpitsaa, paprikaa ja herkkusieniä. Kastikkeena soijajugurtti, johon oli sekoitettu raastettua kurkkua, minttua, valkosipulia ja suolaa.

Low carb - ideakeittiö

Karppaajan viikon pääruokalista. Ja toki jotain noista voi syödä kahtenakin päivänä.

• Hasselbackan nauriit ja paistettua lohta 
• Vuohenjuustolla täytetyt paahdetut kesäkurpitsarullat ja luomukanaa
• Pinaattikeitto
• Tacoja
• Lanttugratiini ja mustapapu-suppilovahverotäytteiset paprikat
• Lammaskaali
• Vihersalaatti, kukkakaalitsatsikia ja chorizoa

Ja jälkiruoaksi musaa, siis M83.

                             

Bouillabaisse - ranskalainen kalakeitto

Ilmojen hiljalleen viiletessä maistuu höyryävän rustiikkinen ranskalainen kalakeitto bouillabaisse eli kotoisammin puijapee. Ohje on yhdistelmä Jamiea, Nigellaa, Sirkka Sumuvaloa ja ties mitä. Valmistamiseen kannattaa varata parisen tuntia aikaa ja hyvää valkoviiniä. Jamie tykkää tarjota keiton aiolin kanssa, minusta aiolin maku on liian rankka: kevyesti chilitty smetana toimii paremmin. Ja jos kokee tomaattimurskan liian raflaavana, voi aina käyttää kokonaisia tölkkitomaatteja. Ne ovat tähän aikaan vuodesta hyvä ratkaisu. Kaloja voi käyttää, mitä mieleen tulee, mitä verkoilla tulee, tai mitä kalatiskistä löytyy. Ei ole niin tarkkaa. En voi kuitenkaan suositella pakastettuja turskakuutioita, ne on ihan hanurista. 

Kannattaa siis kokeilla. Resepti on erittäin helppo ja herkullinen.

Bouillabaisse eli puijapee

2 rkl öljyä

1 fenkoli

2 keskikokoista sipulia

2 keskikokoista porkkanaa

70 g juuriselleriä

2 laakerinlehteä

2 tlk tomaattimurskaa

2 dl valkoviiniä

1,3 dl kalalientä 

timjamia

meiramia

kurkumaa

sahramia

350 g kuhaa

200 g siikaa

200 g lohta

150 g katkarapuja

mustapippuria

(suolaa)

persiljaa

krutonkeja

smetanaa

chiliä

Pilko fenkoli, sipulit, porkkanat ja selleri. Valitse iso kattila ja lisää öljy ja laakerinlehdet. Kuullota kasviksia 30-40 minuuttia puolimiedolla lämmöllä silloin tällöin sekoitellen. Kuitenkin niin kauan, että ne alkavat hieman karamellisoitua. Tämä on tärkeää, sillä tarkoituksena ei ole enää lisätä keittoon sokeria ja tomaatti kuitenkin vaatii mukaansa makeutta. Lisää tomaattimurska, viini, kalaliemi, timjami, meirami, kurkuma ja sahrami. Ole kuitenkin varovainen sahramin kanssa, ettei siitä tule liian hallitseva. Anna muhia hiljalleen 45-50 minuuttia. Poraa keitto sauvasekoittimella ihan sileäksi. Poista kalafileistä ruodot ja leikkaa kuutioiksi. Lisää keitto takaisin levylle, heitä kalat joukkoon ja anna olla n. 5 minuuttia. Lisää katkaravut, älä anna enää kiehua. Hakkaa joukkoon pieni nippu persiljaa. Tarjoile chilillä maustetun smetanan ja krutonkien kanssa.

Sadonkorjuuta maatilalla

Tai ei oikeastaan maatilalla, ihan muissa paikoissa. Suppilovahverot noukin itse, kyssäkaalin hain sadonkorjuumarkkinoilta, porkkanat ovat kasvaneet kukkaruukussa parvekkeella, purjon varastin naapurin pellosta, paprikan korjasin kaupasta, kesäkurpitsa, sipuli, peruna ja punajuuret oli vanhempieni satoa ja rakuuna anoppini ryytimaasta. Nauta-sian ostin käytettyjen eläinten kaupasta ja pippurit oli alunperin mustia, mutta spreijasin ne valkoisiksi. Puolukat on jonkun lähimetsästä, en tiedä kenkä (=saapas) mutta ihan varmuudella puolukkahillo on ainakin itse tehtyä.

 Suppilopyttipannu, Biff a á la Lindström ja puolukkasmetanaa

Pytäriin:

Suppilovahveroita

Kyssäkaalia

Purjoa

Porkkanaa

Paprikaa

Kesäkurpitsaa

Suolaa

Rakuunaa

Lindströmin pihvit (vanha postaus): 

400 g nauta-sika jauhelihaa
1 sipuli
n. 15 kaprista
2 etikkapunajuurta
1 peruna
2 kananmunaa
3/4 dl ruokakermaa
valkopippuria
1½ tl suolaa

Lindstömin pihvit saavat mehukkaan makunsa kapriksista ja punajuurista. Monissa ohjeissa kapris on jätetty pois, mutta se on sitten ihan oma moka.

Laita blenderiin pieneksi lohkotut punajuuret, kuutioitu sipuli ja kaprikset. Älä kuitenkaan anna masan mennä liian hienoksi. Kaada kasvismasa pois blenderistä kulhoon ja lisää raaka raastettu peruna. Jotkut tykkäävät käyttää kypsää, mutta minä laitoin raa'an. Sekoita toisessa kulhossa jauheliha, kananmunat, kerma ja mausteet. Yhdistä masat. Öljyä kädet ja tee taikinasta sopivan kokoisia pihvejä. Paista pihvejä voissa pannulla molemmilta puolilta muutama minuutti, siten että pihvit saavat kauniin värin. Muista kääntää varovasti. Laita paistetut pihvit uunipellille ja paista uunissa 225 asteessa vielä n. 15 minuuttia. Takuulla hyvää.

Puolukkasmetana: 

Sekoita 4:1 smetanaa ja puolukkahilloa

Parsaa, kuhaa ja voi-rieslingkastiketta

Kesällä pitää tietty lukea kihelmöiviä kirjoja ja kuunnella messevää musiikkia. Tällä hetkellä lukulautasella on Biology for a changing world, joka käy luonnollisuustieteellisyydet läpi kiinnostavin esimerkein. Ensimmäisen kolmen luvun aikana olen mm. oppinut, että parkinsonin ja kahvin (kofeiinin) välillä on joku (?) yhteys, hevosen ja aasin risteymä on muuli ja muuli ei ihan hevillä lisäänny. Mistä päästäänkin levylautaselle, josta löytyy ruotsalais-norjalaista tukkaheviä eli Saint Deamon.

Eikä ruokaakaan pidä unohtaa.Valkoviinikastike on muuten 3,5 vuotiaan poikani yksi lempparikastike kalan kanssa. Isänsä poika :) Isä tosin juo suurimman osan jäljelle jääneestä valkoviiniaineksesta kokkauksen lomassa.

Parsaa, mascarponekuhaa ja voi-rieslingkastiketta

parsaa (napsaise poikki, kuori ja keitä 3-4 minuuttia)

kuhafilee

mascarponejuustoa

sitruunamehua

tilliä

paprikaa

sipulia

Sekoita mascarponeen  tilkka sitruunamehua ja reilusti tilliä. Mausta kala suolalla. Voitele kuhan pintaan ohut kerros juustohäsää ja vedä rullalle. Paista uunissa n.10-12 minuuttia kalan koosta riippuen. Paista pilkottu paprika ja sipuli pannulla.

Rieslingkastike

0,75 dl rieslingia (valkoviini)
½ kanaliemikuutio
2 dl kermaa
tippa sitruunamehua
ripaus fariinisokeria
maizenaa
50 g voita vähintään
(suolaa)

Mittaa kattilaan viini ja lisää liemikuutio. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehauta taas. Lisää sitruunan mehu ja ripauta mukaan hieman sokeria. Suurusta maizenalla ja lisää voi. Tarkista suola.

Mascarponehan on tässä periaatteessa ihan turha, mutta sattuipa kaapissa olemaan purkin jäysteet. Jätä siis pois hyvällä omatunnolla.

Juurespyttipannu sinappi-ranskankermakastikeella

Lukijani rohkeni lähennellä sähköpostilaatikossa ja kysyi, voisinko auttaa häntä vähähiilarisen pyttipannun kanssa. Ei mitään kummallisuuksia, mutta jotain outoa saisi olla mukana. Kaveri oli itsekin outo, sillä lopputeksteissä hän kysyi vielä, ketä äänestän. Ehkä Christopher Kit Walkeria, Niinistöä tai vihreyttä, jossa puput ja puppelit saavat rauhassa kirmailla.

Tuumasta toimeen siis, hyvin suunniteltu on puliksi tehty, joten leikkasin siltä seisomalta otsatukan pois. Joltain satunnaiselta naiselta, joka tepasteli vastaani ja oli kyvytön pakenemaan. Sitten ostoksille.


Juurespyttipannu sinappi-ranskankermakastikeella
(3 karppiannosta)

1 reilu lanttu
6 keskireilua porkkanaa
1 sipuli
200g paketti kuutioituja pekoneja
suolaa
pippuria
grillimaustetta
1 ranskankerma
½ rkl kotisinappia
3 kananmunaa
puolukoita

Kuori lanttu ja porkkanat ja silvo pieniksi kuutioiksi. Esikeitä kuutiot lähes kypsiksi. Pilko sipuli ja paista pekonien kanssa pannulla. Lisää lantut ja porkkanat ja mausta suolalla, pippurilla ja reilulla grillimausteella. Lämmitä kattilassa ranskankerma juoksevammaksi, lisää sinappi ja sekoita. Paista kananmuna. Kaada kastiketta spygän päälle, mukaan muna ja hapoksi muutama puolukka.

Ruotsinkielinen postaus

Jag är gris, Polkagris.

Wodan F1, Boro F1, Rhonda F1 ja Mona Lisa. Onko joukossa tulevan kauden uusi F1-talli vai mitä? Toivottavasti ei, muuten ajellaan päin punaista: kyseessä ei ole äfykköset vaan suosituimmat punajuurilajikkeet. Päin punaisia ajelu voi tulla sitä paitsi kalliiksi, vaikka onkin jännittävää.

Punajuuri on apetta sielulle, sillä juurikas sisältää samoja mielialaa parantavia aineita kuin suklaakin. Ja jos ei muuten vaan ole in the mood, niin haukku sieltä toinen täältä, jo alkaa iskeä. Ei kai sitä turhaan kutsuta luonnon viagraksi, vähän kuin Jouniakin. En siis viittaa tällä keneenkään tiettyyn tai todelliseen henkilöön.

Harva jaksaa kokkaloida punajuurien kanssa, se on kuulemma niin sottaista puuhaa. Löpönkilit, juurekkaan väri lähtee vedellä pois ja mukula on muutenkin mahtavaa ainetta. Punajuuresta tulee ennenkaikkea ensimmäisenä mieleen sen monikäyttöisyys, herkullisuus ja mieletön aromi. Juures taipuu raasteeksi, laatikoihin, salaatteihin, marinointiin, risottoihin, pastoihin, rosolliin, lindströminpihveihin ja ihan mihin vaan. Mutta parhaimmillaan punajuuri on silti mielestäni juustojen kanssa ja erityisesti fetan tai hieman lämmityksestä valuvan chevren kanssa. Ja mikä parasta se maistuu hulvattoman hyvältä valkosipulin kanssa. Ja hej på dig, yhä paremmaksi menee: kun syö punajuurta ja valkosipulia samaan aikaan, punajuuren ainekset ehkäisevät valkosipulihengityksen muodostumista.

Tähän salaattiin punajuuri kuuluu kuin elmu kelmuun tai joulu limppuun.


Valkosipulinen punajuuri-fetasalaatti
(Vitlökslig rötjustså-fetazalade)

Pikkupinaatin lehtiä (ei tarvi poistaa lehtiruotia) tai normi pinaatteja
Rucolaa
Hyvää oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
Etikkapunajuuriviipaleita
Fetaviipaleita
Parmesaanijuustoa

Tee vadille peti vihreistä. Kaada päälle oliiviöljyä. Viipaloi valkosipulit todella ohuiksi ja viljele vihreiden päälle. Lado salaatin päälle vuorotellen punajuuriviipaleita ja fetaviipaleita. Valuta taas öljyä päälle ja väännä joukkoon vielä mustapippuria pyllystä. Aateloi parmesaanisiivuilla.

Itse saatan höystää muhennosta lorauksella valkoviiniä

Ratatouille tarjotaan monesti lisäkkeenä. Ihan hyvin se voi olla pääruokakin, vaikka jonkin muhevan kanan, kahevan munan, kanssa.

Sanoisin, että ratatouille on enemmänkin tapa valmistaa ruokaa, tai ennemminkin muhentaa kasviksia, kuin jokin resepti. Alkukoti viedään usein Provenceen, mutta yhtä hyvin se voi olla Kataloniassa, Baleaareilla tai Raumalla. Viimeisimmän todennäköisyys on jopa kohtalainen, sillä ääntämisasu ratatui on hyvin lähellä raumalaisia i-loppuisia asuja kuten lakki, kukei, snääki, potusi. Jotain sidettä löytynee myös lapskoussiin.

Tässä perusratatouillen ohje. Itse saatan höystää muhennosta lorauksella valkoviiniä.


Ratatouille

oliiviöljyä
1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
1 paprika
1 keltasipuli
½ rkl fariinisokeria
6-7 kaltattua tomaattia
4 pilkottua valkosipulinkynttä
suolaa ja pippuria
basilikaa
timjamia
(ketsuppia)

Leikkaa munakoiso ja kesäkurpitsa ½ cm siivuiksi, itketä munakoisot ja taputa itkenyt neste pois. Pilko paprika ja hienonna sipuli. Paista munakoisoja oliiviöljyssä, kunnes ne ovat muuttuneet lötköiksi ja ruskeiksi, poista kasarista ja tee samoin kesäkurpitsoille. Valuta molemmat talouspaperilla. Heitä kasariin paprika, sipuli, tomaatit, valkosipuli, sokeri, suola, pippuri, basilika ja timjami ja anna muhia 20 minuuttia. Lisää munakoiso ja kesäkurpitsa ja anna vielä hautua 5-10 minuuttia. Loraus hyvää ketsuppia päälle on vääräoppinen mutta mainio lisä ratatouillen jälkilöylyksi. Tarkista vielä suola ja pippuri.

Tuuli tuule sinne missä kamerani on

Oletteko ikinä käyneet Kustavissa, siellä on Isokarin majakka. Jos ette, niin kannattaa mennä: ehkä vaikka törmäisitte kameraani - hommat ovat nimittäin olleet täysin kustavissa sen jälkeen, kun joku vääryydellä ja viekkaudella rosvoten vohki rakkaan ja kovin kuuliaisen kamerani. Tosiasia on, ettei sijaisräpsäyttäjänä toimivan kännykkäkameran kanssa paljon juhlita, vaikka se olisikin jo pyöreitä vuosia iältään.

On myös mahdollista, ettei kameraani ole näpistetty, se on voinut tippua naisen viereen kaapin taakse. Voi se olla myös työpaikallani tai jossain muussa vielä tietämättömässä sijainnissa, josta en sitä vaan ole vielä tavoittanut. Tietäisivätköhän Fonectalla?!

Kun vielä mustarastaskin lauloi puistossa kaipaustaan, päätin suunnattoman kameraikävän kourissa valmistaa lohturuokaa. Muistan nähneeni jonkin vastaavan viritelmän jossain sivuilla joskus, no en ole kyllä ihan varma, oliko se ihan vastaava.



Ilmakuivattuun kinkkuun kiedottua ahventa, salviavoita ja hernepyreetä
(2 annosta)


Ahvenet:

6 ahvenfilukkaa
6 siivua ilmakuivattua kinkkua

Poista ahvenfileistä ruodot tekemällä kiila viilloilla keskiruotorivin molemmille puolille. Tätä kutsutaan housuttamiseksi, sillä filee näyttää toimenpiteen jälkeen housuilta. Kääri kinkku kalan ympärille.


Salviavoi:

iso köntti voita
muutama lehti basilikaa

Heitä pieneen kattilaan iso köntti voita (50 g) ja anna sen kiehahtaa. Lisää salviat ja lämmitä voita rajulla lämmöllä, niin että voi alkaa tummua, älä kuitenkaan polta pohjaan. Lisää ripaus suolaa. Valmista. Käytä vain voi.


Hernepyree:

½ pieni punasipuli
2 dl herneitä
1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
nokare voita

Kuullota hetki pilkottua punasipulia. Lisää pakasteherneet ja kerma ja anna hetki kevyesti kiehuilla. Aja sauvalla tasaiseksi ja paseeraa vielä kuoret pois siivilän läpi. Kaada takaisin kattilaan ja tarkista maku suolalla, pippurilla ja voilla.

Tarjoa annos esim. varhaisperunoiden kanssa. Kilohinta tällä hetkellä sama kuin ahvenilla, huh.


Pika-analyysi:

- hernepyree possuhyvää
- salviavoi possuhyvää
- kala olisi kaivannut seurakseen jonkun lempeämmän ilmakuivatun kuin serranon, ahven on niin herkkä, että oma maku peittyi liikaa

Vuohenjuusto-hunajagratinoidut portobellot

Portobello ei tarkoita oikeasti yhtään mitään. Se on höpölöpöitaliaa ja vain kauppiaiden keksimä markkinointinimi. Porton voi tietty ajatella tarkoittavan porttia ja bellon kaunista. Kaunis portti, mitä se nyt sitten muka tarkoittaa sienen kohdalla? Porton voi tietysti ajatella tarkoittavan myös porttoa, eli siis kaunis portto. Tunnen sellaisen. Pohjois-Italiassa portobelloa kutsutaan nimellä cappellone eli suuri lätsä. Se kuvaakin sientä jotenkin paremmin. Eikö tuo sieni voitaisi saamentaa suomalaisittain vaikka neljäntuulen läräksi.

Joka tapauksessa portobellot ovat possun herkkua. Niillähän voi joskus korvata vaikka pihvin, jos oikein sille päälle sattuu. No ei tietenkään satu, mutta ihan noin periaatteessa. Grillissä niistä saa erityisen suurta herkkua ihan vaan pikku oliiviöljyvoitelulla, maustamisella ja kärventämisellä.

Mutta mikä voittaisikaan taas vuohenjuuston? Niinpä.




Vuohenjuusto-hunajagratinoidut portobellot

4 portobello-sientä
1/2 paprika paahdettuna
1/4 keltasipulia viipaloituna ja paistettuna
tuoretta basilikaa
suolaa
pippuria
oliiviöljyä
vuohenjuustoa (chevre)
hunajaa

Poista sienistä jalat ja pilko kuutioiksi. Kuutioi uunissa paahdettu kaltattu paprika ja tee seos sipulin, basilikan, suolan, pippurin ja sienenjalkojen kanssa. Aseta sienet hattu alaspäin leivinpaperille, voitele kevyesti oliiviöljyllä ja lusikoi täyte tasaisesti. Leikkaa päälle muutama ohut kiekko vuohenjuustoa ja valuta vielä tujaus hunajaa. Paista 200-asteisessa uunissa reilu 10 minuuttia.

I was making Edvard

Leppoisa lisäke iänkaikkisen perunan tilalle. Lanseeraan tässä termin parsakaalimuhennettua, ihan vain siksi että olen luultavasti maailman ensimmäinen ihminen, joka kirjoittaa sanan ja siksi tietysti ainutlaatuinen yksilö. Jos sinä nyt sanot sen ääneen, olet todennäköisesti ensimmäisten kymmenien sen sanoneiden joukossa, ehkä jopa ensimmäinen. No niin: paaaarsakaaaalimuuheenneettuuuaa. Tiedän kyllä, että Muuli meni taas tähän, jos sattui paikalle.

Ja sitten eetvarttiin. Ihan vaan siksi, että tänään herätti ihmetystä, mistä tulee sanonta tehdä eetvarttia. Ja se jäi ihan häiritsemään. Ja arvatkaas mitä - en saanut sitä selville. Sen verran kävi ilmi, että sanontaa käytettiin jo 1930-luvulla, muttei ole tietoa, liittyikö se kenties johonkin Edward-nimiseen henkilöön. Yleensä vastaavat sanonnat tulevat muotiin vasta silloin, kun kyseinen nimi ei enää ole muodissa.

Oma veikkaukseni on, että sanonta liittyy Åbo Akademin entiseen rehtoriin, Edvard Westermarckiin ja hänen opetuslapsiinsa. Heillähän oli ei ollut tapana aivoilun jälkeen jäädä tekemään eetvarttia: "You know Fikus, I was making Edvard. -Oh, how explended, me to." Tajusin kyllä aukon teoriassani: miksi he puhuisivat englantia.



Parsakaalimuhennettu lanttu
(3 lisäkeannosta)

1 lanttu
voita
1½ dl kermaa
½ dl valkoviiniä
1 laakerinlehti
muutama parsakaalinnuppu
ripaus rakuunaa
ripaus muskottipähkinää
ripaus suolaa

Kuori lanto ja pilko se peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi. Freesaa hetki pannulla, lisää kerma, valkoviini ja laakerinlehti. Anna muhentua pannulla niin kauan, ettei kermaa ole enää sanottavasti kastikkeeksi jäljellä ja lanttu on lähes kypsää. Lisää parsakaalinnuput ja muhistele muutama minuutti. Mausta rakuunalla, muskottipähkinällä ja suolalla. Poimi laakerinlehti.

Tarjoa vaikkapa bratwurstin ja oluen kanssa.

Sielunmaisema

Olen kovin iloinen siitä, että ujo kaupunkiin muuttanut maalaispoika osaa vieläkin hämmästellä ja kummastella luonnossa vastaan koikkelehtivia ihmeellisyyksiä ja tavallisuuksiakin. Olen aina nauttinut metsästä, sen turpeasta tuoksusta, eläimistä, marjoista, sienistä ja siitä kaikesta mystisestä, jonka oksat ja varvut allensa kätkee. Keittokirjojen ohella hyllyyni on alkanut ilmestyä mielikuvitusta lennättäviä luontokirjoja, joiden parissa aika juoksee kuin hyvässä seurassa parhaimmillaan - tai oikeastaan pahimmillaan.

Tänään opin mielenkiintoisia asioita meriharakoista, noista lempilinnuistani, joiden oranssin nokan pituudessa en juurikaan jää nolostelemaan. Muutama päivä sitten sain tärkeää tietoa vesihämähäkeistä ja niiden universumia ohjailevista kudelmista. Päivitin myös korvakuulolla tietoni muurahaisista ja ahkerista poluista, joita ne teppoavat viimeiseen asti. Vielä kohtasin sileää kiveä kannonnokkaan kuljettavan yksilön: lajitunnistukseni oli heikkoa, mutta on minulla hyvä aavistus.

Tämän kaiken siivittämänä pakkasin aikaisin aamulla kärryt, joilla toisin sienet keittiööni. Nousin keltaiseen vaaraan, tuohon riista-ja metsäviljeylaitoksen ilmaiseen sieniwagoniin ja suunnistin varmoille apajille. Iskiessäni saappaani märkään maaperään tiesin saavani tänään. Veikkasin löytäväni myös muutaman keltavahveron. No niin kävikin. Suunnistin tutun torimyyjän kojulle ja ostin puoli litraa kantarelleja hintaan 2,50€. Sain kylkiäisinä vielä palon hernettä, sillä Sallisen Päiviö, tuo hieno ihminen joka kyseiselle myyjälle toimittaa herneet, sattui juuri mainitsemaan, että tältä myyjältä saa sitten torin parhaat herneet. Minä onnenpekka.


Rakuunaporkkanat ja kantarellikastiketta
(2 annosta)

rakuunaporkkanat:

5 houkuttelevaa uuden sadon porkkanaa
luraus oliiviöljyä
pieni luraus puolukkaviinietikkaa (tai muuta viinietikkaa)
reilu ropaus fariinisokeria
kuivattua rakuunaa

Vedä porkkanat puoliksi pitkittäissuunnassa, heitä uunivuokaan ja sotke muiden aineiden kanssa. Nuketa mikrossa 9 minuuttia. Jos et halua mikrossa tulevaa hieman hassua kuorta, valmista uunissa.

kantarellikastike:

voita
1 kevätsipuli ja varren kanssa toki
½ litraa pieniä kantarelleja
2 dl kermaa
lorausnen valkoviiniä
suolaa
pieni ripaus valkopippuria

Freesaa pilkottua sipulia hetki voissa. Lisää kantarellit ja paistele hetko. Lisää nesteet ja mausta lopputulos suolalla ja valkopippurilla. Jos kaipaat lisää makua, lisää 1/3 kanaliemikuutio.

Tarjoa uusien perunoiden kanssa.

Säteilevä porsas

Läntiseen Suomeen on annettu UV-varoitus: säteilyltä on syytä suojautua, kun UVI kohoaa yli kolmen. Jos otetaan vaikka malliksi Helsingille 25.6.2009 eli torstaiksi annettu ennuste, pitäisi sen perusteella suojautua erityisen tarkoin klo 10-17.

Ehkä olen tuplakiduttaja, mutta possu on jälleen grillautunut. Ehkä jonkin verran olen ottanut opiksi, hyvin harvoin tulee grillattua 10-17 välisenä aikana.


Täyttöpossu

1 itsemarinoitu possun sisäfileepötkylä
lempparimaustettua tuorejuustoasi
tuoretta basilikaa
tuoretta timjamia

Leikkaa pötkylä pituussuunnassa lähes halki, käännä lihat sivuille perhoseksi. Nuiji ohuemmaksi ja täytä tuorejuustolla, basilikalla ja timjamilla. Kääri rullalla ja sido narulla tai hätävarana varrastikuilla. Ajele grillissä kypsäksi.

Kulinaristinen transsi

Jos hermo renaa, eikä ajatus oikein tahdo juosta, suosittelen laakerinlehtiä. Muista lehdistä Maku, Matka ja Mustanaamio saattaa myös auttaa vaivoihin. Laakerinlehdessä ensi käden maullinen nautinto on kuitenkin vertaistaan vailla, joten siitä sitten.

Laakerinlehti auttaa saavuttamaan kulinaristisen transsin. Legendan mukaan Delfoin oraakkeli natusteli ja poltteli lehtiä saavuttaakseen transsin ja pikku tötsyissään antoi oivia uskonnollisia ja poliittisia neuvoja sekaantuen jopa kreikkalaisten sotiin. Nykykeisareista mm. Robert Mugabe, Aleksander Lukashenko, Than Shwe ja Teuvo Loman tiedetään laakerinlehtien ystäviksi, viimeisin tosin seppelemuodossa, vaikkei asia minulle kuulukaan. Antiikin tarustossa on toinenkin hauska laakerinlehtijippaus, joka ei ehkä varsinaisesti herätä ruokahaluja, mutta pitää muuten vaan mielen virkeänä: Apollo-jumala rakastui nymfi Daphneen, joka syntyi Uranoksen peniksen veripisaroista Kronoksen leikattua tämän jalkovälikaverin katki. Apollo kävi liian villiksi, jolloin Daphne epätoivoissaan pyysi apua muilta jumalilta. Nämä säälivät nymfirukkaa ja muuttivat tämän laakeripuuksi. Evölästinglövin merkiksi Apollo alkoi pitää päässään laakeriseppelettä. Taiteessa hänet kuvataankin usein laakeriseppele kiehkuroillaan.

Ahvenet ja samppa-voikastike on ehdoton hitti. Ahventen sijaan voi käyttää turskaa tai kuhaa, tai ainakin jotain sopivan vaalea kalaa, josta saa kätevästi kaikki ruodot pois. Sampankin saa korvata vaikkapa pirteällä omenasiiderillä tai kuivalla valkoviinillä. Muttei tietenkään kannata. Kastike maustuu mukavasti laakerinlehdellä, joka siis jo todistetusti aiheuttaa kulinaristisen transsin.


Kuorrutetut ahvenet ja samppanja-voikastiketta
(4 annosta)

2 tomaattia
½ rkl pestoa
2 rkl raastettua parmesaanijuustoa
1½ rkl majoneesia
12 fileetä ahvenia (n. 700g)

Tee tomaatteihin ristiviillot ja upota kiehuvaan veteen 15 sekunniksi. Kuori tomaatit ja viipaloi. Sekoita pesto, parmesaani ja majoneesi. Housuta ahvenet eli poista ruodot tekemällä keskiruoto-osuuden sivuille 2 viiltoa kiilaksi ja poista kiilanmuotoinen pala. Kokoa yhteen annokseen kolme fileetä päällekkäin, pari viipaletta tomaattia ja sen päälle tahnaa. Paista 200-asteisessa uunissa n. 13 minuuttia.

kastike:

1 dl samppanjaa
laakerinlehti
3/4 kanaliemikuutiota
ripaus fariinisokeria
2 dl kermaa
maizenaa
reilusti voita

Kaada kattilaan samppanja, laakerinlehti ja kanaliemikuutio. Kiehauta. Lisää ripaus fariinisokeria ja kerma ja anna kiehua hetki. Poista laakerinlehti. Suurusta maizenalla ja lisää hiljalleen kunnon köntti kuutioitua voita.

Tarjoa kala porkkana-perunamuusin kanssa.

Mietoisten Kolopuutinttien viiri

Voi olla, että minulla oli ja meni sikainfluenssa. Kuume kohosi yli 40 asteen, kärsin hengitystievaikeuksista ja kura lensi lahkeista kuin västäräkki telkänpöntöstä. Onneksi sain diilattua itselleni katukaupasta viruslääkkeitä kuten oseltamiviiria ja tsanamiviiria. Kuumetokkuraisena ostin myös Mietoisten Kolopuutinttien viirin, kun halvalla sain. Viirit auttoivat ja muutaman päivän perästä soittelin viuluani jo Bulgariassa niin kuin vain iloinen sika soida voi.

Bulgariassa kävin hetken mielijohteesta tutustumassa paikallisiin ja tietty myös paikallisiin kyökkeihin. Bulgarialainen keittiö on omaksunut suurimmat vaikutteensa Turkista ja Kreikasta. Tämän maan ruoista on aivan turha edes keskustella ilman paahdettuja kasviksia, mieluiten paprikoita. Grillissä kevyesti mustuneet herkkupalat kuoritaan, viipaloidaan ja maustetaan maalaisen hienostuneilla balkanilaisilla jogurttikastikkeilla. Valkosipulin tuoksua ei kannata vältellä.


Paahdetut paprikat ja pekaanipähkinäjogurttikastike
(4 annosta)

4 paprikaa
suolaa
2 valkosipulinkynttä
½ dl pekaanipähkinöitä
2 dl maustamatonta jogurttia
1 tl sokeria
1 tl sitruunamehua
1 rkl silputtua tilliä

Halkaise paprikat pituussuunnassa ja aseta leivinpaperille leikattu puoli alaspäin. Paahda 200-asteisessa uunissa niin kauan, että kuoreen tulee mustia läiskiä. Anna jäähtyä hetki ja poista kuoret. Murskaa valkosipulinkynnet ja pekaanipähkinät, yhdistä sokerin ja sitruunamehun kanssa jogurttiin ja sekoita. Leikkaa paprika leveiksi viipaleiksi ja asettele lautaselle. Kaada sekaan jogurttikastiketta ja koristele

... ja kesäkurpitsa ovat sukulaisia keskenään?

Kotiruokaa uuuh. Aikas (s)karppiakin, uppoaa vähäähiilarityypeille kuin hehkuva neula varpaankynteen, jonka alta pitää poistaa verenpurkauma. Sniif.


Paahdetulla paprikalla täytetyt
kesäkurpitsamayflowerit (2 annosta)

2 kesäkurpitsaa
2 punaista paprikaa
oliiviöljyä
½ sipuli
2 valkosipulinkynttä
200 g jauhelihaa
1 kananmuna
timjamia
oreganoa
suolaa ja pippuria
muutama siivu juustoa

Keitä kesäkurpitsoja vedessä 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja vedä lusikalla liha pois. Valuta paprikoiden päälle hieman oliiviöljyä ja paahda mustapilkulliseksi uunissa 225-asteisessa uunissa. Ota kuori pois ja suikaloi. Freesaa sipuleita hetki pannulla ja paista jauheliha kypsäksi. Lisää kananmuna ja mausteet. Yhdista paprikan ja kesäkurpitsan lihan kanssa. Lusikoi seos täytteeksi, laita muutama viipale juustoa päälle ja paista uunissa 200 asteessa n. 25-30 minuuttia. Ylimääräinen täyte uppoaa siivellä.

Eroon ylimääräisistä asukeista

Muutaman vuoden olen kasvatellut kotiloita terraariossa. Eilen heikkona hetkenäni päätin syödä ne. Osan laitoin mikroon ja huitaisin tuosta vaan suit sait sukkelaan suolan kanssa. Lopuista valmistin herkkua ranskalaisittain. Nyt terraario on tyhjä ja olo kovin yksinäinen - ehkä otan sinne kääpiösiilin. Nirhaan sen tulevana jouluna, ompelen piikkinahasta tangat ja lähetän ne blogissa järjestetyn jouluarvonnan voittajalle. Loput piikkisällistä täytän luumulla. Mitä sitä muuta joulupöytään kaipaisikaan?

Etanat punaviini-valkosipulikastikkeessa
(3-4 annosta)

40 g voita
2-3 valkosipulia murskattuna
2½ dl punaviiniä
½ kanaliemikuutio
vajaa 1 rkl ruokosokeria
purkki etanoita
persiljaa hakattuna
vaalea leipää

Sulata osa voista kattilassa ja lisää valkosipulit. Pyörittele hetki, älä anna käristyä. Lisää punaviini, osa ruokosokerista ja kanaliemikuutio. Kiehauta ja anna poreilla hiljalleen. Maistele, lisää sokeria tarpeen mukaan riippuen vähän viinistäsi. Lisää loppu voi ja tarkista suola. Lisää etanat, ne lämpenevät parissa minuutissa. Laske jokaiseen annokseen n. 5 etanaa ja aseta ne syvälle lautaselle. Kaada päälle punaviinikastiketta ja reilusti persiljaa. Tarjoa vaalean leivän kanssa, jota voit sitten dippailla liemeen.