Miksiköhän kuvittelin pitkään tonnikalan olevan jokin pieni Pohjanmaalla varjossa kasvava rimpulakala, jonka pelkkä eksistenssi hipoo kurjuuden maksimointia ja säälittävyyden superhuipennusta. Ehkä tonnikalapurkeista tulee niin leimallinen olo - siellä se on taas hajonneena pirstaleiksi vain oma itsensä syötävänä seuranaan. No, näin oli ennen kuin purkkitonnari oli ainoa tonnikalaan liittyvä tietoisuuden tilani. Onneksi nyt on asiat toisin.
Toinen miksiköhän: miksiköhän kalojen levinneisyydestä kerrotaan sanomalla "niitä tavataan"? Tonnikalaa tavataan Mustassameressä, Atlanttilla ja Välimerellä. Miten niin tavataan? Miksi tonnikalat on inhimillistetty? Tavata-verbi on ihmisten väliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen omaksuttu verbi, ei kalojen kanssa törmäilyyn. Sanontakin sanoo tavoistaan ihminen tunnetaan; etymologisesti tavata tulee sanan tapa heikosta vartalosta tava ja takaliitteestä -ta. Kuinka tyhmältä kuulostaisinkaan, jos seilaisin keskellä Turun katuja ja huutelisin kovaan ääneen tavoistaan tonnikala tunnetaan! Sairaalaan pistäisivät nuo kurjat raukat.
Kolmas miksiköhän: miksiköhän Monaco rettelöi tonnikalan liikakalastuksesta? Tänä vuonna Monaco on heittänyt ehdotuksen, että tonnikala liitettäisiin Cites-sopimuksen piiriin, the Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora. Cites on todettu yhdeksi maailman tehokkaimmaksi luonnonsuojeluvälineistä. Sen piiriin kuuluvat maat ovat sitoutuneet säätämään omiin maihinsa lait, jotka säätelevät uhanalaisten lajien ostamista ja myymistä. Tähän mennessä yksikään Citesin suojiin otettu laji ei ole päässyt kuolemaan sukupuuttoon. Aiemmin tonnikalanpyynnin rajoitusyritykset ovat kaatuneet Ranskan ja Italian vastustukseen.
Mutta siis miksi Monaco? Onko kyseessä vain puhdas vittuilu emälle eli Ranskalle. Monacon asemahan määriteltiin Versailles'n rauhan yhteydessä 1918, jolloin kerrottiin, että siitä lähtien Monaco on samaa mieltä Ranskan kanssa poliittisissa, sotilaallisissa ja taloudellisissa asioissa. Ja jos ruhtinassuku sammuu, alue palautetaan Ranskalle. No enää näin ei toki käy, ensinnäkin sen verran halukasta porukkaa nuo siniveriset ovat ja toiseksi asiasta päätettiin vuoden 2002 sopimuksella. Yhä edelleen jää kysymys miksi Monaco?
Koska haluan uskoa ihmisten perimmäiseen hyvyyteen, uskon, että Monacossa asuu hyviä ihmisiä. Ainakin ruhtinas Albert II on tunnettu luonnollisista mielihaluistaan, enkä mitenkään halua viitata taannoiseen seksiskandaaliin vaan aktiiviseen luonnonsuojelutyöhön. Esityksellä on ehkä mahdollisuus mennä läpikin, sillä Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy kertoi heinäkuussa tukevansa Monacon ehdotusta, vaikka Ranska yleisesti ottaen vastustaakin lähes kaikkia EU:n ajamia kalastusrajoituksia.
Tonnikala-mustasilmäpapukotletit
2 dl kypsennettyjä mustasilmäpapuja
2 prk tonnikalaa
1 rkl paahdettua sipulirouhetta
½ dl korppujauhoja + korppujauhoja pyörittelyyn
2 kananmunaa
tilliä
suolaa
valkopippuria
rypsiöljyä
Aja pavut tasaiseksi sauvasekoittimella. Sekoita loput aineet mukaan. Maista taikinaa ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Muotoile löysä taikina kädessä pihveiksi ja ripottele molemmille puolille korppujauhoja. Paista runsaassa öljyssä kullanruskeiksi pari kolme pihviä kerrallaan.
Itse söin perunoiden, paahtokuivattujen paprikoiden ja kermaviilikastikkeen kanssa. Pihveistä saa myös loistavaa materiaalia hampurilaisiin.
Toinen miksiköhän: miksiköhän kalojen levinneisyydestä kerrotaan sanomalla "niitä tavataan"? Tonnikalaa tavataan Mustassameressä, Atlanttilla ja Välimerellä. Miten niin tavataan? Miksi tonnikalat on inhimillistetty? Tavata-verbi on ihmisten väliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen omaksuttu verbi, ei kalojen kanssa törmäilyyn. Sanontakin sanoo tavoistaan ihminen tunnetaan; etymologisesti tavata tulee sanan tapa heikosta vartalosta tava ja takaliitteestä -ta. Kuinka tyhmältä kuulostaisinkaan, jos seilaisin keskellä Turun katuja ja huutelisin kovaan ääneen tavoistaan tonnikala tunnetaan! Sairaalaan pistäisivät nuo kurjat raukat.
Kolmas miksiköhän: miksiköhän Monaco rettelöi tonnikalan liikakalastuksesta? Tänä vuonna Monaco on heittänyt ehdotuksen, että tonnikala liitettäisiin Cites-sopimuksen piiriin, the Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora. Cites on todettu yhdeksi maailman tehokkaimmaksi luonnonsuojeluvälineistä. Sen piiriin kuuluvat maat ovat sitoutuneet säätämään omiin maihinsa lait, jotka säätelevät uhanalaisten lajien ostamista ja myymistä. Tähän mennessä yksikään Citesin suojiin otettu laji ei ole päässyt kuolemaan sukupuuttoon. Aiemmin tonnikalanpyynnin rajoitusyritykset ovat kaatuneet Ranskan ja Italian vastustukseen.
Mutta siis miksi Monaco? Onko kyseessä vain puhdas vittuilu emälle eli Ranskalle. Monacon asemahan määriteltiin Versailles'n rauhan yhteydessä 1918, jolloin kerrottiin, että siitä lähtien Monaco on samaa mieltä Ranskan kanssa poliittisissa, sotilaallisissa ja taloudellisissa asioissa. Ja jos ruhtinassuku sammuu, alue palautetaan Ranskalle. No enää näin ei toki käy, ensinnäkin sen verran halukasta porukkaa nuo siniveriset ovat ja toiseksi asiasta päätettiin vuoden 2002 sopimuksella. Yhä edelleen jää kysymys miksi Monaco?
Koska haluan uskoa ihmisten perimmäiseen hyvyyteen, uskon, että Monacossa asuu hyviä ihmisiä. Ainakin ruhtinas Albert II on tunnettu luonnollisista mielihaluistaan, enkä mitenkään halua viitata taannoiseen seksiskandaaliin vaan aktiiviseen luonnonsuojelutyöhön. Esityksellä on ehkä mahdollisuus mennä läpikin, sillä Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy kertoi heinäkuussa tukevansa Monacon ehdotusta, vaikka Ranska yleisesti ottaen vastustaakin lähes kaikkia EU:n ajamia kalastusrajoituksia.
Tonnikala-mustasilmäpapukotletit
2 dl kypsennettyjä mustasilmäpapuja
2 prk tonnikalaa
1 rkl paahdettua sipulirouhetta
½ dl korppujauhoja + korppujauhoja pyörittelyyn
2 kananmunaa
tilliä
suolaa
valkopippuria
rypsiöljyä
Aja pavut tasaiseksi sauvasekoittimella. Sekoita loput aineet mukaan. Maista taikinaa ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Muotoile löysä taikina kädessä pihveiksi ja ripottele molemmille puolille korppujauhoja. Paista runsaassa öljyssä kullanruskeiksi pari kolme pihviä kerrallaan.
Itse söin perunoiden, paahtokuivattujen paprikoiden ja kermaviilikastikkeen kanssa. Pihveistä saa myös loistavaa materiaalia hampurilaisiin.