Viljapihviaineksia ja siroja luomunilkkoja

Naispossu: Huomenta, heräsin jo!

Polkkapossu: Huomenta unikeko!

Naispossu: Mitäs puuhaat?

Polkkapossu: Alan just kirjoittaa näistä Sysmän Luomuherkkujen tuotteista juttua.

Naispossu: Oi ihanaa. Ne on niin hyviä kaikki, joita oon maistanut. Muista sitten kehua paljon niitä, koska ne on oikeesti tosi hyviä. 

Polkkapossu: Tietty. Oon ihan samaa mieltä. Sitä paitsi enhän ikinä kehu muutenkaan mitään, mistä en tykkää. Ihanat silmät sulla ja kuinka kauniisti nuo sukat korostavatkaan luomunilkkojesi siroutta. Finnwearin yöpaita tuo esiin naisellisen uumasi, joka tiimalasin lailla kutsuu rautatiekiskon ohuiden mutta pehmeiden samettilaippojen syleilyyn.

Naispossu: Heko heko.

Polkkapossu: No lähti vähän lapasesta. Mutta totta joka sana!

Olin hieman ihmeissäni, kun aloin sekoitella Sysmän Luomuherkkujen pihviainesta veteen. Siitä tuli aikas löysää, mietin, miten tästä voisi saada pihvejä paistettua. Pitäisikö ehkä lisätä vähän jauhoja ja kenties yksi muna tai vaikka juustoraastetta. No ajattelin kuitenkin mennä pussin takana olevan ohjeen mukaan ja antaa tuotteelle mahdollisuuden. Vilja varmaan jonkin verran turpoaisikin, ehkä tämä voisi toimia. 

Ja hyvin toimi. Pihvi pysyi koossa ja tulos oli maukas. Jos pihviin haluaa muita makuja, on ainesta helppo tuunata. Ehdottomana plussana vielä, että tuote soveltuu hyvin vaikka mökkiolosuhteisiin, sillä aines säilyy kuivassa ja huoneenlämmössä. Lisää vain vesi, done. Pussin takana oleva teksti kertoi pussillisesta syntyvän n. 12 pihviä. No syntyy toki, mutta kyllähän niistä aikas pieniä tulee tuolloin. Todellinen määrä on lähempänä kuutta, mutta kukin paistelkoon haluamansa kokoisia. 

Teimme pussillisesta pihvit viljahamppareihin ja lopputulos oli loistava. Askondin sämpylöiden väliin paistettua sipulaa, ananasta, aurajuustoa, mango-chilihilloketta, viljapihvit, salaattia, tsatsikia ja sinappia. Kyytiin vielä bataattiranskalaisia. 

Viljapihviaineksen ohella toinen helmi on (luomu)kasvisliemijauhe. Ja tämä on todellakin helmi, kasvisliemikuutiot on iäksi ja ajaksi karkoitettu possukeittiöstä. Jauheessa on merisuolan lisäksi ainakin selleriä, porkkanaa, sipulia, purjosipulia, persiljaa, ruohosipulia, korianteria, paprikaa ja vielä kruununa jauhettua siitakesientä. Nyt kun olen alkanut käyttää paljolti soijarouhetta, olen imeyttänyt siihen aina ensin pannulla sopivan määrän vettä, johon olen sekoittanut teelusikallisen kasvisliemijauhetta. Hyvin toimii.  

Sysmän Luomuherkku valmistaa kahta eri mysliä: omena-karpalo ja hunaja-vilja. Perinteisten käyttötapojen lisäksi leivoin myslileipää. Lisäsin taikinaan kaksi desiä mysliä ja ripottelin leipätaikinan päälle desin ylimääräistä. Leipä oli ns. vaivaamaton leipä ja paistoin sen pannussa, jolloin sain rouskuvan rapean kuoren. Käytin myslejä myös nopeaan ja helppoon banaaniherkkuun, johon ei tullut kuin kahta raaka-ainetta: mysliä ja banaania. Ohjeen olen julkaissut jo aiemmin täällä. 

Sysmän luomusipulikeitto on hyvää ihan sipulikeittona. Siitä saa myös hienon keittopohjan, jos pieni tuunajaa asuaa verissä. Perinteiseen lihapullataikinaan sipulikeittoaines menee yhtä perinteiseen tapaan mausteeksi. Paitsi että tällä kertaa voisit korvata jauhelihan soijaruoheella.

Sysmän Luomuherkut Oy on perustettu vuonna 1999, maatila on vetänyt luomulinjalla muutaman vuoden kauemmin. Yrityksen parasta osaamista on elintarvikkeiden valmistaminen luomuviljasta kuluttajille ja suurtalouksille. Luomuviljelyyn ei kuulu kemialliset torjunta-aineet ja viljelymenetelmissä huomioidaan luonnon monimuotoisuus ja kiertokulku. Osa raaka-aineista tulee ulkomailta, sillä kaikkea ei saa Suomesta luomuna. Esimerkiksi myslit täyttävät aina kuitenkin Hyvää Suomesta -merkin kotimaisuusasteen 75%.  Iso peukku! 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Sysmän Luomuherkku Oy:n kanssa.

Kuohuviinisuositus: Jaume Serra Cava Brut 8,59€

Vappu lähestyy, kuohuviiniä tarvitaan taas. Paina siis mieleesi Jaume Serra Cava Brut. Kuin sattuman kautta sain muistutuksen juoman olemassaolosta, hyvä näin. Hinta:Laatu!

Erittäin kuiva, keskihapokas, sitruksinen, viheromenainen, kevyen paahteinen

Alkon tuotenumero:  552097
Alkoholi: 11,5 %
Rypäleet: Macabeo, Parellada, Xarel.lo
Tyyli: Kuivat kuohuviinit
Hinta: 8,59€
Hapot: 5.00g/l
Sokeria: 6.00 g/l
Maa: Espanja

Ja jos satut käpöttelemään Turun keskustassa, kuulin huhuja, että linnankadulla Bar Kuka myy kyseistä pulloa hintaan 14€. 

Ravitsemusasiantuntijuutta ja pellavaista tuorepuuroa

Turun Sanomissa oli ruokaan liittyen juuri kirjoitus, jossa pohdittiin, keneen ravitsemusasioissa voi enää luottaa. Asiantuntijoita on niin paljon, että kenttä on hyvinkin kirjava: liekö millään muulla alalla näin paljon eriäviä näkemyksiä. Toisinaan kahvi on terveellistä, mutta muutaman sekunnin välein joku sitä nauttinut kuolee. Sama pätee punaviiniin. Entä kovat rasvat versus pehmeät rasvat? Maito: hurmio vai turmio? Kinkkuruukun hyvyys versus runkkukiikun paremmuus? Ainakin osaa näistä asioista mietittiin juuri Polkkapossun keittiössä ja todettiin, että Polkkapossuun voi ainakin näissä asioissa luottaa. Usko siis kaikki lukemasi mitään miettimättä. Ja mitä ravintoterveysasioihin tulee, täällä ruokailun ohjenuorana toimii kohtuullisuus, monipuolisuus ja nautinto. Tällä hetkellä ryvetään nautinnossa, sillä tekee ihan sikana mieli päärynädonitsia. Ja vaikka kovasti sähköä syövä jääkaappimme onkin täynnä erinäisiä sokerisia pääsiäiskakkuja ja kreemisiä bebe-leivoksia, infernaalisen kovarasvaiset päärynädonitsit noudettiin juuri kahdella taksilla lähimmästä Siwasta. 500 kilokaloria kiitos. Tämä toimikoon vastaesimerkkinä kohtuullisuudesta, mutta hyvänä esimerkkinä nautinnosta.

Asiaan. 

Suomalaiset saavat ravintokuitua liian vähän. Suositus on vähintään 25-35g päivässä, saanti n. 20-25g päivässä. Erityisen tärkeä kuidun lähde meillä on ruisleipä, muita merkittäviä ovat kasvikunnan tuotteet kuten hedelmät ja marjat. Yleistäen voidaan sanoa, että mitä tummempi leipä ja mitä enemmän jyviä, sitä enemmän kuituja. Kuidut voidaan jakaa liukenemattomiin ja liukeneviin. Liukenemattomat parantavat suolen toimintaa ja hoitavat näin vatsaa. Liukenevat kuidut pitävät verensokerin aisoissa ja alentavat veren kolesterolipitoisuutta.   

Tällä hetkellä tykätään ruuan yhteydessä viljellä sanaa super. Hetken sitä jaksoi, nyt alkaa olla superväsynyt superiin. Erityisen hypetyksen kohteeksi joutuu milloin mikäkin Andien supersiemen tai mayojen ruokasooda. Odotan hetkeä, kun tolteekeilta löydetään superpurjoa, huasteekeilta übermaissia ja apteekeilta salmiakkia. Soppa on valmis. Ei mennä tuohon keskusteluun kuitenkaan sen enempää: todetaan vain, että hypetyksessä chian siemenet vievät aivan turhaan viekkaudella ja vääryydellä tällä hetkellä hyvinkin kotimaiselta pellavalta jalansijaa, mikä on ikävästi tehty jopa chialta. Alla olevassa reseptissä on tosin mukana myös chian siemeniä siksi, että niissä on mukava rakenne. Ja älkää ymmärtäkö väärin, siinä missä pellavansiemenetkin, yhtä lailla chiakin on arvokas kuitulisä muun terveellisen ruokavalion oheen. Mutta pellavaa saa kotimaisena.

Linseed Oy on tutustumisen arvoinen firma. Moni varmasti tietääkin sen Valo24h-tuoteperheen: paahdettua rouhittua pellavaa ja mustikkaa, puolukkaa tai tyrniä. Näistä oma lempparini on tuote, joka pellavan lisäksi sisältää tyrniä. Oiva lisä esimerkiksi sämpylätaikinaan, mukavasti kirpeää särmää ja pienellä hunajapuristuksella herkullinen leipä haukattavaksi. Tuoteperheen nimi herätti minussa luontaisen uteliaisuuteni, miten niin Valo24h? "Valo24h-tuotteiden raaka-aineet kasvavat puhtaassa Suomen luonnossa. Kasvukausi on lyhyt, mutta valoisat, yöttömät yöt kasvattavat pellavan ja marjat ravitsemuksellisesti rikkaammiksi kuin missään muualla. Erityiset kasvuolosuhteet, innovatiivinen tuotekehitys ja teknologia sekä oma sopimusviljely takaavat Valo24h:n tuoteperheelle erinomaiset ravitsemukselliset ja laadulliset ominaisuudet. Yöttömän yön kasvukauden ansiosta suomalaisessa pellavassa on 10-15 % enemmän omega-3:sta, tästä juontaa myös tuoteperheen nimi: VALO24h."

Kuten edeltä käy ilmi, pellava viihtyy hyvin Suomessa. Linseediltä kerrotaan, että luomuosastoa edustava paahdettu pellava + puolukka ei ole kokonaan kotimaista, sillä luomupellavan saanti Suomesta on haastavaa. Muuten mennään kotimaisilla raaka-aineilla. Toisaalta pellava on hyvinkin ekologinen kasvi, sillä kasvituholaiset eivät ole osoittaneet kiinnostustaan: tuholaismyrkytyksiä ei tarvita lainkaan. Myös lannoitteiden käyttö on vähäistä, sillä pellava on vaatimaton ravinteiden suhteen.

Ja jos tässä vaiheessa on vielä jotenkin epäselvyyttä, miten kuidut ja pellavansiemenet liittyvät yhteen, niin paljon liittyvät. Hyvä kuitulisä (ja rutkasti omegakolmosia, kotimainen). Tuoteperheen rouheet sopivat hyvin viileihin, leivontaan, smoothieen, lettutaikinaan, pannariin, panna cottaan, lähes mihin vaan.

 

Aamun tuorepuuro

1 rkl paahdettua pellava + tyrnituotetta (Valo24h)

1 rkl chian siemeniä

1-2 rkl puurohiutaleita (esim. kaurahiutaleita)

2 dl kaurajuomaa (Planti)

1 tl hunajaa

Sekoita ainekset edellisenä iltana kipossa. Laita päälle kansi tai kelmu ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa. Sekoita aamulla uudestaan ja nauti esim. pähkinöiden, banaanin ja marjojen kanssa. Tuloksena on hieman vanukasmainen tuorepuuro. Kaurajuoman määrää voi vaihdella omien mieltymysten mukaan.

Kuten huomaatte, kuvassa on myös gluteeniton tumma reikäleipäjauhoseos. Sitä en ole vielä tehnyt, mutta kerron myöhemmin kokemuksia. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Linseed Oy:n kanssa.

Oreo-browniekakku

Huh. Joskus tekee mieli äkkimakeaa, vaikka olenkin yrittänyt rajoittaa sokerissa sukeltamista ja sukeltamista ylipäätään. Ja tulihan tästä ihan hemmetin hyvää. Hain apuja erinäisistä brownieohjeista, mutta kyllästyneenä leivonnan muka-tarkkoihin-mittoihin aloin heitellä tarveaineita kulhoihin ja kattiloihin näppituntumalla. Irtopohjavuokaan tein, mutta ihan sama mihin veivaa. Tähän tuli mukavasti erottuvat kaksi kerrosta, alempana hieman kostea keksitaikinakerros ja sen päällä Oreo-kekseistä ja brownietaikinasta koostuva kerros. Jotenkin näin se män:








Oreo-browniekakku
 
keksitaikina
70 g voita
1 dl sokeria
3 rkl tummaan siirappia
1 kananmuna
½ tl vaniljauutetta
½ tl ruokasoodaa
½ tl leivinjauhetta
2 dl erikoisvehnäjauhoja
 
Sekoita voi ja sokeri, lisää siirappi, kananmuna ja vaniljauute ja sekoita taas. Lisää sihdin läpi kuivat aineet ja sekoita. Rouhi suklaapalat veitsellä pienemmiksi ja lisää taikinaan. Painele taikina vuokaan leivinpaperin päälle. (Kuvassa folio, oli leivinpaperi loppu)
 

 
keksit
½ pakettia Oreo-täytekeksejä (tai Dominoita)
 
Riko keksit karkeasti ja asettele keksitaikinan päälle. Itse laitoin ne ensin kulhoon ja mälläsin sinne muutaman kerran huhmareen nuijalla. Keksit hajosivat karkeasti sanoen noin 4-5 osaan. 


brownietaikina
80 g voita
½ dl kaakaojauhetta
2 dl sokeria
1 tl vaniljauutetta
2 munaa
1 dl erikoisvehnäjauhoja
 
Sulata voi pienessä kasarissa. Lisää kaakojauhe ja sokeri ja anna sokerin hiljalleen sulaa. Jäähdytä hieman ja lisää vaniljauute ja munat, sekoita kunnolla. Lisää jauhot sihdin läpi ja sekoita hyvin. Kaada keksien päälle. Paista 175 asteisessa uunissa keskitasolla n. 30 minuuttia. Korkkaa vasta seuraavana päivänä.
 
 

Härkäpapu-lehtikaalisaalaatti ja paistettua halloumia

Härkäpapu ei varsinaisesti ole papu vaan virna eli se kuuluu hernekasvien sukuun. Se on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista ja Suomestakin siitä löytyy kirjallinen merkintä jo vuodelta 1324. Härkäpapua on Suomessa viljelty paljon, mutta jossain vaiheessa herne ja peruna syrjäyttivät sen suosiostaan. Kiinnostus on taas nousussa ja peltoviljelyalat ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina. Härkäpapua on viljelty sekä eläinten rehuksi että ihmisravinnoksi. Kotimaisesta kasvivalkuaisesta on pulaa, sillä kotimaan tuotanto kattaa vain kuudenneksen tarvittavasta rehukasvivalkuaisen määrästä. Loppu tuodaan ulkomailta ja pääosa tästä on geenimuunneltua soijaa. Geenimuuntelu on vielä sen verran uusi juttu, ettei vaikutuksista ole olemassa pitkäaikaistutkimusta. Sato on runsas, mutta arvaamattomuuden piikkiin saattavat tulevaisuudessa mennä mm. geenimuuntelun aikaan saamat resistantit virukset, tuholaiset, rikkakasvit sekä uuden proteiinin aiheuttaman allergiat. Tähän tarpeeseen on kiinnostusta löytää uusia, tai tässä tapauksessa enemmänkin elvyttää vanhoja, kasveja joiden proteiinipitoisuus on suuri. Härkäpavun proteiinipitoisuus on parhaimmillaan 25-35%, joka alkaa olla jo aika huikea kasvikunnan edustajalle. Härkäpavun markkinahinta on vielä selvästi alhaisempi kuin esimerkiksi soijan tai herneen, mutta oikeanlaisella poliittisella ohjauksella tähänkin voitaisiin vaikuttaa. 

Härkäpapu kuuluuu monissa Välimeren ja Aasian maissa ihmisen perusruokavalioon korkean valkuaisainepitoisuuden vuoksi. Kun lihansyöjä jaksaa aina olla niin kovin huolissaan kasvissyöjän proteiinin saannista, voin lohduttaa lihansyöjää, että mm. palkokasveista kasvissyöjät saavat oivan määrän proteiineja. Tiedoksi vielä, että itse olen sekasyöjä joskin hyvin vähällä lihalla. Mutta meikäläinen on vannoutunut papujen ja palkokasvien ystävä. Pari vuotta sitten tein lupauksen käyttää enemmän ja monipuolisemmin erilaisia pähkinöitä, siemeniä, palkoja ja papuja. Tämä onkin toteutunut hienosti ja mm. erilaisista pavuista on tullut possukeittiön viikottaista perusruokaa eri muodoissaan. Ottakaa vinkistä vaari, sanoi mummo ja ryhtyi vaarin toivossa paputalkoisiin. 

Versofoodilla on erilaisia härkäpaputuotteita, jotka olen todennut maultaan hyviksi ja käteviksi käyttää: härkäpapurouhetta, erilaisia granoloita, esikypsennettyjä kokonaisia härkäpapuja ja esikypsennettyjä murskattuja härkäpapuja. Härkäpavut on viljelty Suomessa, mutta härkäpapurouheeseen lisätty herneproteiini on muualta tuotua, sillä sitä ei valmisteta Suomessa. Jälleenmyyjinä toimii tuotteesta riippuen suurimmat Prismat, Citymarketit, K-supermarketit ja Ruohonjuuri.

Eilen ideoin hurmaavan apukokin kanssa salaatin, joka oli ihan hemmetin hyvää. Sen kylkiäisiksi paistettiin muutama halloumisiivu, nekin pysyi juuri ja juuri sisällä. Versofoodin sivuilla on lisää lupaavia ruokaohjeita mm. härkäpapu-porkkanafalafelit, nami.

Härkäpapu-lehtikaalisaalaatti ja paistettua halloumia

lehtikaalia

esikypsennettyjä härkäpapuja

suippopaprikaa

tomaattia

punasipulia

chiliä

(suklaa)minttua

oliiviöljyä

rutistus limen mehua

juoksevaa hunajaa

hiutalesuolaa

pippuria

Poista lehtikaalista paksu lehtiruoti. Höyrytä kaaleja pikaisesti, niin että kaali vähän notkistuu, muttei kuitenkaan lötkisty. Pilko paprikat, tomaatit, sipuli ja chili. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja kaada joukkoon oliiviöljyä, limen mehua ja juoksevaa hunajaa. Mausta vielä suolalla ja pippurilla ja riivi päälle muutama lehti minttua. 

Paista halloumiviipaleisiin kaunis väri pannulla. Salaatin kanssa syötiin valkosipuliöljyssä paistettuja perunaviipaleita. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Versofoodin kanssa.

Tannisen Chilinen

Ensikosketukseni Tannisen Chilisen kanssa tapahtui jossain ruokamessuilla. Vaikea unohtaa, sillä vetäisin kohtalaisen väkevää savustettua chilikastiketta henkitorveen, kuten tapanani on. Mutta maku jäi mieleen, ehdotonta aatelia. 

Tannisen Chilisellä on oiva kattaus kastikkeita. Näistä olen tutustunut mm. savustettuun valkosipulihillokkeeseen, punasipulihillokkeeseen, punajuurihillokkeeseen, vahvaan, lempeään, tuliseen, tyrniin ja siipisoosiin. Kastikkeet ovat monikäyttöisiä, ne sopivat niin liha-, kala- kuin kasvisruokiinkin, grillaukseen, marinadeihin, wokkeihin, laatikoihin, patoihin, pastoihin, meksikolaiseen, suomalaiseen, ihan mihin vaan ruokaan. Itse olen valmistanut Tannisen sooseista esim. dippejä sotkemalla turkkilaiseen jugurttiin tai kermaviiliin. Erityisen hyvin chilinen kastike sopi myös burgundin pataan, jonka makua säädin chilisyyden lisäksi itseäni miellyttäväksi myös sopivan katkeroisella IPA-oluella. No ei kai se nyt mitään burgundin pataa ollut nähnytkään tuunamisen jälkeen, mutta mitä sitten. Kasviswokin soija-ananaskastikkeeseen heitin tujauksen savustettua valkosipulisoosia, ehkä lähes täydellinen combo.

Mutta tämä nugettiohje pitää erityisesti jakaa, sillä tästä possukeittiössä on nautiskeltu jo parikin kertaa. Kyseinen siipisoosi edustaa itselleni Tannisen Chilisen ehdotonta eliittiä. Pankojauhoilla pintaan saa mielettömän rapean leivityspinnan. Mikäli pankoa ei ole saatavilla, voi koittaa korppujauhoillakin. Rakenne on toki hieman eri, korppujauhot on raekooltaan hieman hienompaa tavaraa. Näitä ei kannata tehdä kovin paljon etukäteen, sillä soija sitkistyy odottaessaan. Mutta juuri paistettuna ihan huippumatskua. 

Soijanugetit ja hedelmäisen pehmeä siipisoosi

soijanugetteja

kasvislientä

vehnäjauhoja

pankojauhoja 

rypsiöljyä

Keitä soijanugetit kasvisliemessä ohjeen mukaan. Puristele lastan avulla painelemalla talouspaperin päällä ylimääräiset nesteet nugeteista pois. Pyörittele nugetit vehnäjauhoissa, jos ei meinaa tarttua ripottele kevyesti vettä päälle. Pyörittele vielä pankojauhoissa ja paista runsaassa öljyssä kullanruskeiksi. Tarjoa Tannisen Chilisen hedelmäisen pehmeän siipisoosin kanssa.     

Tannisen Chilisen kastikkeita myydään mm. useissa sittareissa ja prismoissa Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. Myös Punnitse ja Säästä -myymälöissä on tuotteita ja verkkokaupoista niitä myy www.chilitarvike.fi. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Tannisen Chilisen kanssa.

Vähemmän lihaa - kohti kestävää ruokakulttuuria

Ympäristöystävällisen syömisen muistisäännöt

1. Ruoasta aiheutuu yli viidennes kulutuksen ilmastovaikutuksista ja lähes puolet muista kuluttamiseen liittyvistä negatiivisista ympäristövaikutuksista.

2. Suurin yksittäinen ympäristövaikutusten vähennyskeino on pienentää lihankulutusta.

3. Syö suhteessa enemmän ja monipuolisesti erilaisia kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljatuotteita. 

4. Suosi erityisesti hyviä kasviproteiinilähteitä, kuten papuja, herneitä, linssejä, pähkinöitä ja täysjyväviljatuotteita.

5. Vähennä ruokahävikkiä.

Jo vuonna 2007 syöpäjärjestöt huomauttivat punaisen lihan ja lihavalmisteiden syömisen yhteydestä paksusuolisyövän riskin kohoamiseen. Uusimmat tutkimukset ovat vahvistaneet yhteyden ja meta-analyysin jälkeen on todettu, että lihan käyttö on merkitsevä riskitekijä. Liha ja lihavalmisteet saattavat vaikuttaa suoliston bakteerikantaan, jolla oletetaan olevan hyvin merkittävä  rooli suolistosyövän kehittymisessä. Punaisen lihan haitat ovat ilmeisesti osittain kytköksissä myös kypsennystapoihin: kun lihaa kuumennetaan korkeissa lämpötiloissa, syntyy polysyklisiä aromaaattisia hiilivetyjä ja heterosyklisiä amiineja, jotka ovat syövälle altistavia aineita. Jokainen nautittu 100 grammaa punaista lihaa tai lihavalmisteita päivässä suurentaa riskiä 14 prosenttia. Riski lisääntyy suoraviivaisesti [...], kunnes lihankulutus on 140 grammaa päivässä eli noin yksi kilogramma viikossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on aivan sama, kuinka paljon lihaa syö enää tuon kilon jälkeen viikkokulutustasolla, maksimihaitat on jo saavutettu. 

Suomalaisten lihankulutus on lisääntynyt 1950-luvun 30 kilosta yli 75 kiloon vuodessa. Eurooppalaisittain ajatellen olemme vuosikulutustasolla kuitenkin maltillisia lihansyöjiä, bulgarialaiset mussuttavat 54 kiloa kun taas Tanskassa rykäistään 114 kilon verran. Uusimpien ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa tulisi syödä korkeintaan 500 g viikossa, tällä hetkellä määrä lähentelee tuplaa.

Vähemmän lihaa -kirja ei tuomitse tai moralisoi. Siinä ei myöskään kiinnitetä huomiota lihallisten ilojen eettiseen puoleen eläinten hyvinvoinnin tai oikeuksien näkökulmasta. Kirja tarjoaa puhdasta faktaa, numeroita ja mietteitä kestävän kulutuksen kannalta. Mitä maapallo on kykenevä kestämään, millä tavoin, miksi, miten ruokatottumuksia voidaan muuttaa jne. Tekijät huomauttavat myös, että kestävyyden näkökulmasta lihansyönnin ei tarvitse kokonaan loppua. Maapallo kestää kyllä jonkin verran. Ruokailumme kuitenkin kuormittaa vääjäämättä ympäristöä, erityisesti jos tuotteet ovat lihaa tai muuten eläinperäisiä. Ruoasta aiheutuu yli viidennes kulutuksen ilmastovaikutuksista sekä lähes 40 prosenttia muista negatiivisista ympäristövaikutuksista, joihin kuuluu esimerkiksi vesistöjen rehevöityminen, happamoituminen, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja ympäristölle haitallisten aineiden leviäminen. [...] Ruoankulutuksen aiheuttamia ympäristövaikutuksia voidaan pienentää huomattavasti lisäämällä ravintorikkaiden kasvisten ja vähentämällä lihan ja lihatuotteiden käyttöä. 

Kirjassa tarkastellaan kriittisesti myös luomutuotantoa. Luomuviljelyn parasta antia edustaa epäilemättä kieltäytyminen ihmiselle haitallisista torjunta-aineista, mutta jos luomuviljelyä tarkastellaan maapallon kestävyyden näkökulmasta, ei lihankulutuksen ympäristövaikutuksia automaattisesti vähennä luomu- tai lähilihan käyttö. Luomutuotannon keskeiset ympäristövaikutukset ilmastoon ja vesien rehevöitymiseen eivät nykytietämyksen mukaan ole tavanomaisesti tuotettua lihaa pienempiä. [...] Luomutuotannon hyötyihin kuuluvat sen positiiviset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, haitallisten aineiden määrään ympäristössä sekä maan kasvukunnon ylläpitämiseen. [...] Koska kuljetusten osuus lihan ympäristövaikutuksista on minimaalisen pieni, lähiruoallakaan ei lähtökohtaisesti saavuteta merkittäviä päästövähennyksiä. 

Teoksen loppupuolella mietitään vielä, miten yhteiskunta muokkaa ja ohjaa ruokatottumuksia. Tässä ei voi liikaa korostaa päiväkotien ja koulujen ruokatarjoiluja. Juniori-iässä tarjotut myönteiset ruokakokemukset muokkaavat sekä asenteita että ruokailutottumuksia ja vaikuttavat siten pitkälle tulevaisuuteen. Viimeisessä luvussa mietitään vielä, millainen olisi kasvispainotteisempi Suomi. Tarjolla on kaksi skenaariota: ensimmäisessä lihankulutus vähenee 10-25% ja toisessa 50%. Ei paljasteta kuitenkaan ihan kaikkea.

Loppuhuomiona vielä, että YK on julistanut vuoden 2016 palkokasvien vuodeksi. Palkokasveista saa hyvin mm. proteiineja. 

Hanna Mattila (MMM) toim.
Gaudeamus
223 sivua
9789524953887

Muut kirjoittajat:

Mikael Fogelholm, ETT; ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto
Anu Hopia, ETT; elintarvikekehityksen professori, Turun yliopisto
Juha-Matti Katajajuuri, DI; asiakas- ja tiimipäällikkö, vanhempi tutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
Hannele Kulanko, tuotekehityssuunnittelija, HYY Ravintolat
Heikki Lehtonen, TkT; professori, Luonnonvarakeskus (Luke)
Outi Luukkonen, kehityskoordinaattori, HYY Ravintolat
Johanna Mäkelä, VTT; professori, Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto
Mari Niva, FT; yliopistotutkija, dosentti, Kuluttajatutkimuskeskus, Helsingin yliopisto
Marja-Leena Ovaskainen, ETT; erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Pasi Pohjolainen, FM; tutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
Hannele Pulkkinen, KTM; tutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
Helmi Risku-Norja, MMT; erikoistutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
Petri Tapio, MMT; professori, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Hoviruokaa Kouvolasta

Saanko esitellä, Suomen ylivoimaisesti paras mämmi. Ja koska mikään muu kansa ei ole niin hullua, että söisi mämmiä, myös koko maailman paras mämmi. Tekijänä kouvolalainen perheyritys Hoviruoka. Pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon, että olen itsekin aikas konna tekemään mämmiä. Omani kelpaa jopa oraville, jotka hyvinkin tarkkaan vuosi sitten päättivät pitää painimestaruuskilpailut mämmikulhossani. Mukavaa että sain toimia järjestäjänä. Asiasta enemmän ja myös pikamämmin ohje löytyy täältä. Ja koska kaikille tuli nyt mieletön hinku tehdä mämmikakkua, siihen resepti täältä.

Otin ensikosketuksen Hoviruokaan juuri mämmin kautta. Moni varmasti tunnistaa tuon pääsiäisen värisen paketin, jonka sisältö saa meikäläisenkin haukkomaan henkeä. Ja myös kokemaan paskaisen lopun, mikäli en ole pystynyt rajoittamaan ahmimishalujani. Mustaa kultaa ehdottomasti, tätä myydään esimerkiksi Lidlissä. Unohtakaa muiden firmojen mämmit, nyt!

Hoviruoka nousi parrasvaloihin kasvispiirakalla eli vihiksellä, josta tuli varsinainen somehitti. Yllättävän vaikea sitä olikin mistään saada käsiin, suosio yllätti myös tekijät positiivisesti. Kauppojen vihishyllytkin ammottivat tyhjyyttä, kun kasvistelijat ja muut vegaanit löysivät vihdoin jonkin helpon eineksen. Vihis ei ole varsinaisesti mikään terveystuote. Itse asiassa vihis yllätti minut rasvaisuudellaan, mutta Hoviruoasta kerrottaan, että tarkoituksena olikin kehittää tuote täysin maun ehdoilla. Vertauskohtana vielä mainittakoon, että Hoviruoan vihiksessä on rasvaa 14g, kun vastaavassa Hoviruoan lihatuotteessa on vain 6,7g. Kalorimäärät 100 grammassa 304 kcal vs. 234 kcal. Sanoisin, että vihis on maukkaimmillaan kylmänä. Tosin tämä pätee mielestäni moniin muihinkin eineksiin.  Suosioon ei voi olla vaikuttamatta hinta, juuri Foodiesta tarkistettuna 0,99€.

Haluan esitellä Hoviruoalta vielä muutaman muunkin makoisan tuotteen. Nopeaan herkutteluun sopii lohipiiras, joka on 130 gramman painollaan mukava pieni välipala. Energiaa koko pläjäyksessä 192 kcal. Piiraasta on tehty myös kasvisversio, jota suosittelen ehdottomasti kaikille vihiksenkin ystäville.  Ja aivan helmi on 320 grammaa painava valmisateria, jossa on hyvä pala lohta, perunamuusia, porkkanaa, paprikaa, kesäkurpitsaa ja sitruunavoita. Todella hyvä, tasapainoinen ja maistuva ateria sekin.

 

Olen kuullut huhuja, että Hoviruoka olisi laajentamassa einespuolen vegaanivalikoimaansa. Tälle on taatusti tilausta, hieno juttu ja iso peukku firmalle. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Hoviruoan kanssa.

Banaani-myslikeksit

Tästä ei kaurakeksien tekeminen voi enää paljon helpottua. Kaksi raaka-ainetta, uuniin ja siinä. Maku on aivan loistava, vedin pellillisen kahdelta istumalta. Jos haluat lisää rapeutta, kannattaa paistaa hieman kauemmin.

Mikäli kaipaat versiota, johon ei ole lisätty sokeria lainkaan, korvaa mysli kaurahiutaleilla ja kuivatuilla karpaloilla tai rusinoilla.

2 banaania
3,5 dl omena-karpalomysliä

Soseuta banskut haarukalla. Lisää mysli ja sekoita hyvin. Lusikoi leivinpaperille haluamasi kokoisia keksejä. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Japanilainen ilta

Japanilainen ruoka on paljon muutakin kuin sushia. Ideana on lyhyet kypsennysajat, yksinkertaisuus, hyvät raaka-aineet ja esteettisyys. Sushi ei tarkoita pelkästään makeja ja nigirejä. Sanaa käytetään kuvaamaan kaikkia japanilaisia ruokia, joissa on viinietikalla maustettua riisiä eli sumeshia ja muita raaka-aineita kuten vihanneksia. Ruokapöydässä saattaa olla monia kippoja, joista tarjotaan vaikkapa misokeittoa, tempuraa, temakitötteröitä, nuudelisalaattia ja kalaa. Soija on ruokavaliossa tärkeä proteiinin lähde. Sen huomaa meidänkin menusta.

Vietimme japanilaista iltaa, johon possukeittiö valmisti misokeittoa, nuudelisalaattia, pankopaneroituja soijanugetteja, makeja ja nigirejä. Taivaallisia makuja. Melkein kävi kateeksi itseäni, kun puikottelin ensimmäistä maistiaista kielelleni. Ohje soijanugetteihin tulee myöhemmin. 

Misokeitto oli perussettiä, joka jaksaa aina lämmittää. Makeissa täytteinä mm. kurkkua ja porkkanaa, nigirien päällä avokadoa. Niiden kanssa sitten gareja eli inkiväärilastuja plus soijakastiketta ja wasabia. Bonuksena vedin muutaman makirullan täytteeseen vielä viivan piparjuuritahnaa. Pankolla paneroituja soijanugetteja natusteltiin hedelmäisen väkevällä kastikkeella, jonka valmistaja on pirkkalalainen Tannisen Chilinen. Japanilainen ruoka on perinteisesti aika mietoa, mutta kastikkeen mahtavuudesta johtuen päätin tuoda sen tähänkin pöytään. Ja salaattiinkin livahti palko chiliä. Erityistä herkkua oli udonnuudelisalaatti, josta resepti alla.

Nuudelisalaatti

250 g udonnuudeleita
2 rkl kuivattua merilevää
puolikas punasipuli
1 porkkanasoijapapuja
1 palko punaista chiliä

Keitä nuudelit ohjeen mukaan ja turvota myös merilevä ohjeen mukaan vedessä. Viipaloi punasipuli ohuiksi puolikuusiivuiksi. Tee porkkanasta kuorimaveitsellä pitkiä lastuja. Freesaa sekä sipulia että porkkanaa pikaisesti pannulla, älä kuitenkaan anna ottaa väriä. Pilko chili. 

kastike:

2,5 rkl miriniä
2 rkl rypsiöljyä
0,5 rkl riisiviinietikkaa
1,5 rkl soijakastiketta
1 rkl hunajaa
1 limen mehu
pieni pätkä raastettua inkivääriä

Sekoita ainekset. Lisää keitettyjen nuudelien sekaan ja kääntele hyvin. Lisää myös merilevä, sipuli, porkkana, pavut ja chili. Koska jätit hieman puristamatta limen mehua, runttaa sitä vielä hellästi salaatin päälle juuri, kun alat ruokailla. 

Fine Foodsin Yutaka-sarjassa on perinteisiä japanilaisia ruoanvalmistustuotteita. Sarja on vähintäänkin kattava ja tarjoaa kaikenlaista hauskaa vähän vaativammallekin japanikokkaajalle. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Fine Foodsin kanssa.

Brunssivalvontakomissio Turussa: Roots Kitchen

Turun brunssivalikoimaan on vakavan hauskaksi haastajaksi kiipinyt kauppahallissa jo jonkin aikaa majaillut Roots Kitchen, joka valmistaa kasvis- ja vegaaniruokaa ammattitaidon ja luovan hulluuden yhdistelmällä. Tältä yhdistelmältä on lupa odottaa paljon. Ensimmäisen brunssikokemuksen perusteella voin sanoa, että kyseessä on ehdottomasti huippupaikka. Ja paljon sitä on kehuttukin. 

Brunssi avoinna

Lauantaisin klo 11-15.30

Hinta

Pieni 12€

Iso 18€

Asiakkaat ja tila

Aivan Turun keskustassa, idyllisen nostalgisessa Suomen toisiksi vanhimmassa kauppahallissa. Roots Kitchen jakaa ruokailutilan kauppahallin muiden ravintoloiden kanssa, minkä vuoksi on vaikea tietää, millaista on paikan asiakaskunta. Pikaisella silmäyksellä ja koska kyse on kuitenkin kasvisravintolasta, sanoisin, että asiakaskunta on enimmäkseen nuorekasta. Vaikkakin kasvisruokailu on lisääntymään päin myös varttuneemmassa sukupolvessa.

Ruoka

Ihan järjettömän hyviä makuja, olen mykistynyt. Paikka on tunnettu siitä, että ruokalista muuttuu päivittäin ja brunsseittain fiiliksen ja kokeilujen mukaan. Isolla brunssilautasella oli tällä kertaa: 

Punajuurifalafeleja & vegaanista yrttimajoneesia

Rootsin tuoretta leipää & hummusta
Tuorehernedippi
Aasialainen zuccini-porkkana-itusalaattia & tahinipähkinäkastike
Intialaista kukkakaali-perunacurrya & basmatiriisiä
Tuorepuristettua appelsiini-inkivääri-porkkanamehua
Suklaabanaani-pähkinäbrownie
Kahvia ja haudutettua teetä

Kaikki olivat tammikuun kunniaksi vegaanisia. Jos näitä lähtisi tarkemmin ruotimaan, niin punajuurifalafelit yrttimajon kanssa oli mieletön juttu. Juuri sellainen rapea pinta kuin falafeleissa pitää ollakin ja sisältö räjäytti kuolaamaan. Muistaisin kokin maininneen, että taikinassa oli myös linssejä mukana. Dipit ja tahnat toimi täysin: hummus on aina hyvää ja tuorehernedippi hauska raikas ylläri lautasella. Tai ei se mikään ylläri ollut, sehän luki menussa. Itusalaatti tiesi paikkansa ja reilun mausteinen kukkakaali-perunacurry oli niin helmi, että olisi voinut olla vaikka meikän Vikas Khannan tekemää. Pointsit tuorepuristetusta mehusta, joka kannettiin pöytään alkujuomana, maistui! Jälkkäribrownien jouduin kiireellisen aikataulun johdosta huitaisemaan aterian päätteeksi yhdellä suupalalla. Niin olisin muutenkin toiminut, suli suussa. 

Olen kiertänyt aika monta Turun brunssia ja olen tosiaankin aidosti ilahtunut Roots kitchenin hyvältä maistuvasta persoonallisesta meiningistä. Vaikka pienessä avokeittiössä olikin luovilla hulluilla kiire, jaksoi naamat pysyä hymyssä. Välillä tykitin henkilökuntaa kiusallisen ikävillä kysymyksillä jossain raaka-aineiden alkuperän ja mahdollisten työpaikkaromanssien välimaastossa. Vieläkin jaksoi tyyppejä hymyilyttää ja vastaukset tippuilivat yhtä kauniisti kuin perussuomalaisten kannatusluvut kuin kesäiset sadepisarat vehreälle kukkakedolle. Arvostan. 

Mainittakoon vielä, että City-lehden lukijat valitsivat Roots Kitchenin Turun ravintolaäänestyksessä 2015 parhaaksi kategorioissa paras lounas ja paras kasvisruoka.

Naislukijoiden(kin) mieliksi vielä kuva kokeista. Edellinenkin virke on toteutettu yhteistyössä Roots Kitchenin kanssa. 

Miesflunssankin karkottaja

Vaikka influenssakausi on pahimmillaan, kyllä miesflunssa on influenssaa moninkertaisesti pahempi tauti. Karkoitukseen ja ehkäisyyn siis...

Miesflunssajuoma

inkivääriä
kurkumaa
luomusitruuna

mintunlehtiä
hunajaa

Jauha morttelissa pätkä inkivääriä, kurkumaa, puolikkaan sitruunan hedelmäliha ja mintunlehdet töhnäksi. Raasta myös pestyn sitruunan kuori. Jos omistat haudutuspannun, laita töhnä siivilään ja kaada pannu täyteen vettä. Onnistuu ihan myös teemukissa tai laurakoira, neste pitää vaan siivilöidä. Lisää hautuneeseen juomaan reilusti hunajaa.

Seuraavaan pannulliseen lisään chiliä ja neilikkaa.

Maidottoman hyvä valinta - Planti

Vanhana Mustanaamio-fanina en voi olla miettimättä, tilaako Mustis nykyään baaritiskillä maidon sijaan Plantin kaurajuomaa. Jää arvoitukseksi. 

Tehtävämme on tehdä maailmasta hieman maukkaampi, vihreämpi ja samalla hieman parempi.

Ei ihan mahdoton tehtävä, jos on asenne kohdallaan. Kenellekään. Planti on minulle uusi tuttavuus, erittäin kiinnostava uusi tuttavuus. Olen kahlannnut tuotevalikoimaa läpi ja mutustellut erilaisia jugurtteja, kermoja, juomia, kahvijuomia, kermavaahtoa, vaniljakastiketta ja ties mitä. Vaikken ole vegaani (tai kasvissyöjä), todettakoon, että tuotteet ovat maidottomia ja soveltuvat siis myös vegaaniruokavalioon. Maitoallergikoille Planti on taivas. Hyvänmakuinen taivas. 

Ihan ykköstuote on kaurajuoma. Voisi kai siitä puhua kauramaitonakin, mutta Plantilla siitä puhutaan kaurajuomana. Olen erityisen suuri smoothien ystävä ja ennen olen veivannut ne maustamattomaan jugurttipohjaan. Viimeiset kolme kertaa jugurtti on saanut jäädä, niin törkeän pehmeä, mainio ja pehmeän mainio tuo kaurajuoma on smoothiessa. Suosittelen testaamaan.

Seuraava resepti on vitamiinipommi. Tyrnimarjoissa C-vitamiinipitoisuus on 165 mg/100 g, aurinoisina kesinä jopa tuplat. Appelsiini on klassinen makupari tyrnille. Plantin kauramaitoon on lisätty B12-vitamiinia: yksi lasi vastaa 60% päivän B12-vitamiinin saantisuosituksesta. Vielä kun mukaan runttaa inkivääriä, ei paremmasta väliä.

Tyrni-appelsiinismoothie (reilu litra valmista juomaa)

3 dl tyrnimarjoja

2 appelsiinia

2 banaania

0,75 dl Planti kaurajuomaa

ripaus inkivääriä

Aja ensin blenderillä tyrnimarjat murskaksi. Siivilöi siemenet pois ja laita lautaselle kuivumaan, ne sopivat myöhemmin vaikka leipätaikinaan. Fileoi appelsiinit pelkäksi hedelmälihaksi. Heitä tyrnimehu, appelsiini, kypsät banaanit ja kaurajuoma blenderiin. Pyöräytä. Mausta lopuksi pienellä määrällä inkiväärijauhetta. Surauta vielä.

Plantilla on myös erilaisia ruoanlaittokermoja, maustamattoman lisäksi myös maustettuja ja makuina ranskalaiset yrtit, chili ja sipuli. Soijarouheiseen makaronilaatikkoon sopii ihan mikä vaan, possukeittiössä käytettiin maustamatonta. Halusin heittää tähän pari ihan perinteistä kotiruokaohjetta, ekaksi siis ikiherkku. Ja koska vegaanilinjalla mennään, käytetään tässäkin soijarouhetta.

Makaronilaatikko

3 dl tummaa soijarouhetta

rypsiöljyä

2 dl kasvislientä

2 rkl soijakastiketta

1 keltasipuli

Lisää pannulle öljyä, perään soijarouhe, ja pyörittele siinä. Lisää kasvisliemi ja soijakastike. Kun liemi on imeytynyt soijarouheeseen, lisää sipuli ja freesaa pikaisesti. 

pussillinen (400 g) tummaan makaronia

paprikajauhetta

valkopippuria

yrttejä esim. timjami, oregano

5 dl kasvislientä

2 dl Planti kaurakermaa

rypsiöljyä

korppujauhoja

Keitä makaranonit al dente. Sekoita paprika, pippuri ja yrtit kasvisliemeen. Sekoita voidellussa uunivuossa makaronit ja soijarouhe. Kaada joukkoon kasvisliemi, sekoita ja kaada vielä päälle kaurakerma. Hulauttele päälle reippaasti rypsiöljyä, sillä tässä ei ole rasvaa liikoja. Ja sitten vielä päälle korppujauhoja. Paista uunissa 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Valkokastikkeen tekeminen kannattaa opetella. Enemmän tietoa löytyy allekirjoittaneen kastikeakatemiasta, jossa ensimmäisenä listalla oli juuri valkokastike eli bechamel. Se toimii hyvänä pohjana monille kastikkeille. Halusin testata, miten Plantin riisijuoma soveltuisi kyseiseen soosiin maidon tilalla. Alkuepäilyksen aiheuttaa riisijuoman hieman ummehtunut tuoksu ja kevyesti makea maku. Ajattelin, että ainakin hieman maustetumpaan kastikkeeseen se sopisi varmuudella. Ja niin sopikin. Tästähän tuli ihan jäätävän hyvää, kiittäkkää Polkkapossua oi maailman kaikki vegaanit ja maitoallergikot. 

Soijasuikale-currykastike riisimaidosta

Valmista bechamel eli valkokastike ja mausta se reilusti currylla. Lisää lopuksi maustetut soijasuikaleet. Ne voit valmistaa esim. näin. Maistuu erityisen hyvältä keitettyjen perunoiden ja mustaherukkahillon kanssa. Tätähän ei edes saa valmistaa ilman mustaherukkahilloa.

3 rkl kasvismargariinia

3 rkl vehnäjauhoja

6 dl Planti riisijuomaa

ripaus muskottipähkinää

ripaus valkopippuria

suolaa

maustettuja soijasuikaleita

mustaherukkahilloa

Sulata margariini, sekoita joukkoon vehnäjauhot. Älä päästä ruskistumaan, lisää maito hiljalleen samalla hyvin sekoittaen vispilällä. Anna kiehua miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Mausta muskottipähkinällä, pippurilla ja suolalla. Lisää lopuksi curryjauhetta haluamasi määrä. Maistele.

Haluan ehdottomasti nostaa vielä pari muuta juttua Plantin valikoimasta pramille: kahvijuomat ja jugurtit. Kahvijuomamakuja on mocha ja latte, mainioita molemmat. Jugurteista parhautta edustaa soijapohjainen, laktoositon Trooppiset hedelmät, josta tuli ensi maistamalta possukeittiön suosikki. Raikas ja hyvät maut. Loistava tuote ja sitä ollaan syöty jo monesti. Jugurttivalikoimassa on myös raparperia, mustikkaa, mustaherukkaa ja maustamatonta.

Vielä yksi juttu. Monet erikoistuotteet tuppaavat olemaan hieman hintavia. Ihanaa että Plantilla hinnat ovat erittäin kohtuullisia. Ja hei, tötterötkin ovat mukavan raikkaan näköisiä, lisää tietoja Plantin sivuilta.

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Kavlin kanssa. Planti on Kavlin rekisteröity tavaramerkki.

Gluteeniton siemennäkkäri

Nyt teki kuulkaas äitimuori sen verran koukuttavan houkuttavaa siemennäkkäriä, että alkaa puntit värähdellä kuin Tanssiorkesteri Focuksen pojilla parhaimmillaan. Hekin kuulemma tykkäsivät tästä, vaikkeivät olleet edes maistaneet. Eipä sinänsä, aika hitti tämä onkin, Kangasalla näitä on jo natusteltu yli kultalevyrajan. Mikä tarkoittaa käytännössä yli 10000 puraisua. Saattaa olla Kangasalan toinen julkkis ihmeissään vaikka Emma-gaala ehdokkaana juuri nyt onkin.

Ohje on jostain napsastu, mutta äippä on jonkin muutoksenkin tehnyt. Ja näyttäisi ihan gluteenittomalta.

Äidin gluteeniton siemennäkkäri

1 3/4 dl tattarijauhoja 
1 dl chiansiemeniä
3/4 dl pellavansiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä 
1 dl kurpitsansiemeniä 
1tl psylliumjauhetta 

Kaikki sekaisin ja päälle 2,5dl kiehuvaa vettä ja 0,5dl oliviöljyä. Sekoitetaan ja annetaan turvota 10 minuuttia, mieluiten puoli tuntia. Levitetään pellille, päälle toinen leivinpaperi jonka avulla saa tasaisesti. Otetaan päälileivinpaperi pois. Tehdään ruudut valmiiksi ennen paistoa, ripotellaa päälle jotain isokiteistä suolaa esim. sormisuolaa ja paistetaan 160 asteessa n. 60 minuuttia keskitasolla.

Kuusenkerkkäglögi

Nyt voisi olla hyvä aika kaivaa esiin se kuusenkerkkäsiirappi, jonka joskus viime keväänä valmistit ohjeellani. Hiihtolenkille tarvit ainakin pipon ja villasukan, termarin, rommin ja termarillisen kuusenkerkkäglögiä. 

Sitä paitsi juomien tekeminen, kehitteleminen ja pimppaaminen on hauskaa. Itseäni lainatakseni: "Asiaa enemmän mietittyäni huomasin, että tällähän on jopa historiallista pohjaa. Jo rennot roomalaiset nimittäin keksivät mitä kummallisempia mausteita viineihinsä. Ei sinänsä ihme, sillä kun viini oli valmistettu, se jätettiin köpöön saviruukkuun makaamaan. Muutaman ajan päästä maku ei ollut enää niin hemaiseva, joten sille piti tehdä jotain. Se muuttuu, minkä on pakko muuttua: mutatis mutandis -periaatetta soveltaen paikallisen viiniakatemian Xzibit Valeriukset pimppasivat viinejään viskomalla keitoksiinsa appelsiininkuorta, mastiksipihkaa, sahramia, taateleita, narduksen lehtiä ja lätkäliiga-karkkeja".

Kuusenkerkkäglögi

1 l omenamehua 
limen kuori
10 mausteneilikkaa
1 kanelitanko
10 kardemummakotaa3 tähtianista
3-4 rkl kuusenkerkkäsiirappia

rommia

Raasta pestyn limen kuori omenamehuun ja lisää maustavat aineet. Anna poreilla hiljalleen 20 minuuttia ja lisää 2 rkl kuusenkerkkäsiirappia. Maistele itsellesi sopiva makeusaste ja lisää siirappia tarpeen mukaan. Anna vielä muhia 10 minuuttia. Siivilöi.  Kuusenkerkkäsiirappi vaatii ehdottomasti rommia terästykseen.

Herne-kookoscurry

On aika harvinaista, jos minulla ei ole jossain muodossa kikherneitä tai siis kahviherneitä. Ainakin mattojen alle olen pyrkinyt liiskaamaan lattialle pudonneet, kun naispuolisen vahdin silmä välttää. Ajan myötä ja useamman liiskautuneen osuessa yhteen muodostuu ihania raakakikhernepihvejä. Pyrin keittämään kikkejä yleensä isomman satsin ja sitten pakastelen annosrasioihin. Joku saattaa ostaa valmiiksi keitettyjä kaupasta: sekin on luonnonvalintaa, eli ei siinä mitään järkeä ole. 

Preferoin nimityksenä kahvihernettä. Tai en preferoi, mutta se kuulostaa jotenkin juhlallisemmalta. No juu, kuulostaakin vanhemmalta kuin Tutankhamon, mutta itse asiassa kikherneitä on viljeltykin pitkään, ehkä jopa yli 7000 vuotta. Veikkaisin, että oli peruskauraa myös Tuttiksen ruokavaliossa, niistä herra sekoitteli hummusta ja paisteli matador-pannullaan falafeleja. Egypti ei kuulu enää top 10 -kikhernetuottajavaltioihin, toisin kuin Tutankhamonin aikaan. Tuolloin Ruotsi oli kakkonen ja Norja hyvä kolmonen. Tällä hetkellä Intia on ylivoimainen ykkönen ja tuottaa kymmenen kertaa enemmän kuin Ruotsi Australia, joka on hyvä kakkonen. Voin vain kuvitella, mikä herkku syntyy, kun australialaiset uittavat ensin kikherneet vegemiteen, huutavat nimeäni ja sen jälkeen paahtavat sotkun uunissa. Oi kunpa en saisin olla mukana.

Alla olevassa tuotoksessa ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, paitsi että se on ihan jäätävän herkullista ja yksinkertaista. Mausteille en anna määriä, niitä kannattaa heittää reilusti, maistella ja lisäillä. Veikkaanpa, että tulet heittämään lisää mausteita tomaattimurskan lisäämisen jälkeen.

Kun kevät koittaa, vedessä kuuluvat äänet herättävät nuoressa valaassa uutta mielenkiintoa. Tämä ihan vaan ohi aiheen, näin kerrottiin juuri televisiossa.

Herne-kookoscurry

inkivääriä pieni keko
neilikkaa vähemmän
kardemummaa vielä vähemmän
kanelia vielä vähemmän
korianteria pieni keko
runnottuja fenkolinsiemeniä pieni keko
öljyä
chilipalko pilkottuna
2 porkkanaa pilkottuna
1 paprika pilkottuna
1 sipuli pilkottuna
3 valkosipulinkynttä pilkottuna
2 dl tomaattimurskaa
1 dl vettä 
truuttaus tomaattipyreetä
1 dl kypsiä herneitä
2 dl kypsiä kikherneitä
2 dl kookoskermaa
suolaa

Paista inkivääriä, neilikkaa, kardemummaa, kanelia, korianteria ja fenkolinsiemeniä hetki öljyssä. Lisää hieman öljyä, chili, porkkana, paprika ja sipuli. Freesaa hetki, lisää valkosipuli ja freesaa taas hetki. Lisää tomaattimurska, vesi, tomaattipyree, herneet ja kikherneet. Anna muhia hetki ja lisää kookoskerma. Lisää suolaa makusi mukaan. Tuoretta korianteriakin saa tässä vaiheessa lisätä, jos sattuu löytymään. Tarjoa riisin kanssa.

Borssikeitto

Kylmä ilma, höyryävä keitto, lämmin sydän. Mikki Hiiri -kalsari monikossa ja villasukat varpaissa. 

Borssikeitto eli venäläinen punajuurikeitto (monta annosta)

1 kg punajuuria
1 iso keltasipuli
2 porkkanaa
3 valkosipulinkynttä
150 g keräkaalia
2-2,5 l kasvislientä
rosmariinia
timjamia
fenkolia
meiramia
1,5 rkl etikkaa

Kuori punajuuret ja raasta ne karkealla terällä. Itse vedin monitoimikoneen isoimmalla raastinterällä. Pilko keltasipuli, kuoritut porkkanat, valkosipulit ja kaali. Kypsyttele punajuuriraastetta öljyssä paistinpannulla. Laita samalla keittokattilaan hieman öljyä ja lisää sinne porkkanat, sipuli ja kaali. Kypsyttele hetki ja lisää valkosipuli. Lisää myös punajuuriraaste ja kasvisliemi. Anna muhia niin kauan, että kaikki on varmasti kypsää. Mausta haluamillasi yrteillä, mm. Provencen yrtit sopivat hyvin borssiin. Lisää etikka.Tarkista suola ja pippuri. Myös chili sopii kivasti borssiin.

Ripottele annoksen päälle persiljaa ja kippaa kunnon knölli smetanaa. Borssin ei ole tarkoitus olla perinteisen soppamainen eli liemen määrä on vähäisempi, jolloin lusikkakin pysyy melkein pystyssä.

Juomaksi: viineistä pinoit noirit, oluista pilssit. Tai vettä.

Pannacotta ja kirsikkahilloke

Alkumusalautasella Lord Huron: Meet me in the woods
_______________________________________

Kyllä nyt harmittaa, jos ei ole keitellyt sesonkina kirsikkahilloa. En voi nimittäin väittää, että kirsikka-aika olisi parhaimmillaan, mutta kyllä kirsikoita aina jostain saa. Lumen alta voisin niitä yrittää kaivaa, jos vain lunta olisi. Mutta kun ei ole, stokka lienee ratkaisu. Selkeä johtopäätös. 

Maskun Sukula tarjosi minulle oivaa keitettyä kermaa ja omista puista kerätyistä kirsikoista tehtyä hilloketta. Ei, hän ei ollut Niemisen Jarkko, vaikka liikkuukin humpan tahtiin.

Pannacotta ja kirsikkahilloke (4 annosta)

2 liivatelehteä
3 dl kermaa
1 dl maitoa
0,7 dl sokeria
½ vaniljatanko kaavittuna (tai vaniljasokeria)

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 10 minuuttia. Heitä kattilaan kerma, maito, sokeri ja vaniljan siemenet. Myös tangon voi laittaa makua antamaan. Anna kiehahtaa. Lisää liotetut ja puristetut liivatelehdet kuumaan nesteeseen ja sekoita hyvin. Kaada annosvuokiin ja anna jämähtää jääkaapissa muutama tunti.

Valmista kirsikkahilloke:

4 dl kirsikoita
0,7 dl sokeria

Poista kirsikoista kivet ja puolita kirsikat. Keittele kattilassa n. 10 minuuttia ja jäähdytä. Jaa jämähtäneiden pannacotta-annosten päälle.

Tabbouleh-salaatti

Tabbouleh on ehdoton libanonilaisen keittiön aarre. Vuosien varrella olen sitä testaillut useammassakin paikassa: makumaailma on ollut hyvinkin samanlainen, isoin ero on bulgurin ja persiljan määrässä. Mikäli tabbouleh-salaatti toimii pääruokana, kannattaa siihen laittaa hieman enemmän bulguria, kuten tässä reseptissä. 

Tabbouleh

3 dl bulguria
2-3 tomaattia
pätkä kurkkua
puolikas punainen paprika
jotain mietoa sipulia esim. puna- tai salaattisipulia
iso kourallinen lehtipersiljaa
pieni kourallinen minttua
suolaa
mustapippuria
varovasti kanelia
kunnon loraus oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu

Keitä bulgur ohjeen mukaa. Kuutioi tomaatti, kurkku, paprika ja sipuli aikas pieniksi. Silppua persilja ja minttu. Sekoita kaikki ja lisää vielä mausteet, öljy ja mehu. Älä tee tabboulehista liian kuivaa.

Tarjoa avekkina tsatsikia tai ihan vaikka valkosipulimurskalla maustettua turkkilaista jugurttia. Itse paistoin vielä seuraksi halkaistuja kukkakaalinuppuja, vihreitä papuja ja varsiselleriä, joita olin ensin esikeittänyt vedessä 5 minuuttia. Pannulle reilusti öljyä, sekaan piparkakkumaustetta, currya ja suolaa ja muutaman minuutin paistelu. Piparkakkumaustetta kannattaa aina pitää kaapissa, siitä löytyy Intia pienoiskoossa.

Juoma: Tabboulehin kanssa sopii hedelmäisen pirteä sauvignon blanc, kuivahko roseviini tai raikas vehnäolut. 

Richard McCormickin ruokakirjasarja

En ollut oikeastaan kuullutkaan Richard McCormickista ennen hänen Pariisi-ruokakirjan julkistamista. Heppu näyttää olevan kuitenkin aikamoinen visionääri, katuruuan puolestapuhuja, irti perinteisistä konsepteista -tyyppi. McCormickin sormien jälki näkyy mm. helsinkiläisissä ravitoloissa Sandro, The Cock ja Ahorita.

En tiedä, mitä kirjasarjaan on vielä odotettavissa, mutta tähän mennessä kaupoista voi käydä kyselemässä Pariisi- tai Barcelona-kirjaa. Molemman kirjan kannessa hymyilee symppis monihiuksinen mies, jonka pärstä aiheuttaa jotenkin samanlaisia hauskoja fiboja kuin Aku Hirviniemenkin. Valokuvaus on siistin huolellista, laadukasta ja tarkkaan harkittua. Ehkä siinä olisi voinut enemmänkin irrotella: kirjoissa kuitenkin rikotaan perinteisiä ruokia ja maistellaan uusia tuulia vanhoja kuitenkin kunnioittaen. Reseptit ovat yksinkertaisia mutta jotekin sopivasti hienostuneita. Vai aiheuttaako kuvat hienostuneisuuden tunteen. Tykkään kyllä. 

Mikä kirjoissa on ideana? 

Pariisi. Niin Ranskaahan pidetään ruokakulttuurin kehtona, jossa valkoiset pöytäliinat ja tarkkaan asetellut kattaukset kruunaavat hienon ruuan. Muutos on kuitenkin havaittavissa. Fiinien ravintoloiden sekaan on tullut katuruokakioskeja, ruokarekkoja ja vaikka mitä, joissa perinteinen ruoka fuusioidaan vaikka mihin. 

Tärppejä:

• Rakuuna-uunijuurekset ja sahrami-kookoskastike
• Sushituutit
• Gratinoidut lihapullat ja mornay-kastike
• Uunibataatit ja herne-vuohenjuustojugu

Tiedot:

Richard McCormick's Paris
Kustantaja: Tammi
Julkaistu: 2015
Sivumäärä: 175
ISBN: 978-951-31-8568-8

Barcelona. Tässä pureudutaan enemmänkin katukeittiöön, tapasbaareihin, rantakojuihin, pikkukahviloihin ja kauppahalleihin. Rento meininki, yksinkertaiset raaka-aineet, paikallisuus, valkosipuli ja paella porskuttavat.

Tärppejä:

• Pintxos
• Bocadillos
• Lehtikaali-viikunasalaatti
• Sitruuna-unikonsiemenkakku

Tiedot:

Nimeke: Richard McCormick's Barcelona
Kustantaja: Tammi
Julkaistu: 2015
Sivumäärä: 173
ISBN: 978-951-31-8573-2

 Kirjoitus on tehty yhteistyössä kustantajan kanssa.