Vähemmän lihaa - kohti kestävää ruokakulttuuria

Ympäristöystävällisen syömisen muistisäännöt

1. Ruoasta aiheutuu yli viidennes kulutuksen ilmastovaikutuksista ja lähes puolet muista kuluttamiseen liittyvistä negatiivisista ympäristövaikutuksista.

2. Suurin yksittäinen ympäristövaikutusten vähennyskeino on pienentää lihankulutusta.

3. Syö suhteessa enemmän ja monipuolisesti erilaisia kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljatuotteita. 

4. Suosi erityisesti hyviä kasviproteiinilähteitä, kuten papuja, herneitä, linssejä, pähkinöitä ja täysjyväviljatuotteita.

5. Vähennä ruokahävikkiä.

Jo vuonna 2007 syöpäjärjestöt huomauttivat punaisen lihan ja lihavalmisteiden syömisen yhteydestä paksusuolisyövän riskin kohoamiseen. Uusimmat tutkimukset ovat vahvistaneet yhteyden ja meta-analyysin jälkeen on todettu, että lihan käyttö on merkitsevä riskitekijä. Liha ja lihavalmisteet saattavat vaikuttaa suoliston bakteerikantaan, jolla oletetaan olevan hyvin merkittävä  rooli suolistosyövän kehittymisessä. Punaisen lihan haitat ovat ilmeisesti osittain kytköksissä myös kypsennystapoihin: kun lihaa kuumennetaan korkeissa lämpötiloissa, syntyy polysyklisiä aromaaattisia hiilivetyjä ja heterosyklisiä amiineja, jotka ovat syövälle altistavia aineita. Jokainen nautittu 100 grammaa punaista lihaa tai lihavalmisteita päivässä suurentaa riskiä 14 prosenttia. Riski lisääntyy suoraviivaisesti [...], kunnes lihankulutus on 140 grammaa päivässä eli noin yksi kilogramma viikossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on aivan sama, kuinka paljon lihaa syö enää tuon kilon jälkeen viikkokulutustasolla, maksimihaitat on jo saavutettu. 

Suomalaisten lihankulutus on lisääntynyt 1950-luvun 30 kilosta yli 75 kiloon vuodessa. Eurooppalaisittain ajatellen olemme vuosikulutustasolla kuitenkin maltillisia lihansyöjiä, bulgarialaiset mussuttavat 54 kiloa kun taas Tanskassa rykäistään 114 kilon verran. Uusimpien ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa tulisi syödä korkeintaan 500 g viikossa, tällä hetkellä määrä lähentelee tuplaa.

Vähemmän lihaa -kirja ei tuomitse tai moralisoi. Siinä ei myöskään kiinnitetä huomiota lihallisten ilojen eettiseen puoleen eläinten hyvinvoinnin tai oikeuksien näkökulmasta. Kirja tarjoaa puhdasta faktaa, numeroita ja mietteitä kestävän kulutuksen kannalta. Mitä maapallo on kykenevä kestämään, millä tavoin, miksi, miten ruokatottumuksia voidaan muuttaa jne. Tekijät huomauttavat myös, että kestävyyden näkökulmasta lihansyönnin ei tarvitse kokonaan loppua. Maapallo kestää kyllä jonkin verran. Ruokailumme kuitenkin kuormittaa vääjäämättä ympäristöä, erityisesti jos tuotteet ovat lihaa tai muuten eläinperäisiä. Ruoasta aiheutuu yli viidennes kulutuksen ilmastovaikutuksista sekä lähes 40 prosenttia muista negatiivisista ympäristövaikutuksista, joihin kuuluu esimerkiksi vesistöjen rehevöityminen, happamoituminen, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja ympäristölle haitallisten aineiden leviäminen. [...] Ruoankulutuksen aiheuttamia ympäristövaikutuksia voidaan pienentää huomattavasti lisäämällä ravintorikkaiden kasvisten ja vähentämällä lihan ja lihatuotteiden käyttöä. 

Kirjassa tarkastellaan kriittisesti myös luomutuotantoa. Luomuviljelyn parasta antia edustaa epäilemättä kieltäytyminen ihmiselle haitallisista torjunta-aineista, mutta jos luomuviljelyä tarkastellaan maapallon kestävyyden näkökulmasta, ei lihankulutuksen ympäristövaikutuksia automaattisesti vähennä luomu- tai lähilihan käyttö. Luomutuotannon keskeiset ympäristövaikutukset ilmastoon ja vesien rehevöitymiseen eivät nykytietämyksen mukaan ole tavanomaisesti tuotettua lihaa pienempiä. [...] Luomutuotannon hyötyihin kuuluvat sen positiiviset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, haitallisten aineiden määrään ympäristössä sekä maan kasvukunnon ylläpitämiseen. [...] Koska kuljetusten osuus lihan ympäristövaikutuksista on minimaalisen pieni, lähiruoallakaan ei lähtökohtaisesti saavuteta merkittäviä päästövähennyksiä. 

Teoksen loppupuolella mietitään vielä, miten yhteiskunta muokkaa ja ohjaa ruokatottumuksia. Tässä ei voi liikaa korostaa päiväkotien ja koulujen ruokatarjoiluja. Juniori-iässä tarjotut myönteiset ruokakokemukset muokkaavat sekä asenteita että ruokailutottumuksia ja vaikuttavat siten pitkälle tulevaisuuteen. Viimeisessä luvussa mietitään vielä, millainen olisi kasvispainotteisempi Suomi. Tarjolla on kaksi skenaariota: ensimmäisessä lihankulutus vähenee 10-25% ja toisessa 50%. Ei paljasteta kuitenkaan ihan kaikkea.

Loppuhuomiona vielä, että YK on julistanut vuoden 2016 palkokasvien vuodeksi. Palkokasveista saa hyvin mm. proteiineja. 

Hanna Mattila (MMM) toim.
Gaudeamus
223 sivua
9789524953887

Muut kirjoittajat:

Mikael Fogelholm, ETT; ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto
Anu Hopia, ETT; elintarvikekehityksen professori, Turun yliopisto
Juha-Matti Katajajuuri, DI; asiakas- ja tiimipäällikkö, vanhempi tutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
Hannele Kulanko, tuotekehityssuunnittelija, HYY Ravintolat
Heikki Lehtonen, TkT; professori, Luonnonvarakeskus (Luke)
Outi Luukkonen, kehityskoordinaattori, HYY Ravintolat
Johanna Mäkelä, VTT; professori, Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto
Mari Niva, FT; yliopistotutkija, dosentti, Kuluttajatutkimuskeskus, Helsingin yliopisto
Marja-Leena Ovaskainen, ETT; erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Pasi Pohjolainen, FM; tutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
Hannele Pulkkinen, KTM; tutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
Helmi Risku-Norja, MMT; erikoistutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
Petri Tapio, MMT; professori, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto