Härkäpapu ei varsinaisesti ole papu vaan virna eli se kuuluu hernekasvien sukuun. Se on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista ja Suomestakin siitä löytyy kirjallinen merkintä jo vuodelta 1324. Härkäpapua on Suomessa viljelty paljon, mutta jossain vaiheessa herne ja peruna syrjäyttivät sen suosiostaan. Kiinnostus on taas nousussa ja peltoviljelyalat ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina. Härkäpapua on viljelty sekä eläinten rehuksi että ihmisravinnoksi. Kotimaisesta kasvivalkuaisesta on pulaa, sillä kotimaan tuotanto kattaa vain kuudenneksen tarvittavasta rehukasvivalkuaisen määrästä. Loppu tuodaan ulkomailta ja pääosa tästä on geenimuunneltua soijaa. Geenimuuntelu on vielä sen verran uusi juttu, ettei vaikutuksista ole olemassa pitkäaikaistutkimusta. Sato on runsas, mutta arvaamattomuuden piikkiin saattavat tulevaisuudessa mennä mm. geenimuuntelun aikaan saamat resistantit virukset, tuholaiset, rikkakasvit sekä uuden proteiinin aiheuttaman allergiat. Tähän tarpeeseen on kiinnostusta löytää uusia, tai tässä tapauksessa enemmänkin elvyttää vanhoja, kasveja joiden proteiinipitoisuus on suuri. Härkäpavun proteiinipitoisuus on parhaimmillaan 25-35%, joka alkaa olla jo aika huikea kasvikunnan edustajalle. Härkäpavun markkinahinta on vielä selvästi alhaisempi kuin esimerkiksi soijan tai herneen, mutta oikeanlaisella poliittisella ohjauksella tähänkin voitaisiin vaikuttaa.
Härkäpapu kuuluuu monissa Välimeren ja Aasian maissa ihmisen perusruokavalioon korkean valkuaisainepitoisuuden vuoksi. Kun lihansyöjä jaksaa aina olla niin kovin huolissaan kasvissyöjän proteiinin saannista, voin lohduttaa lihansyöjää, että mm. palkokasveista kasvissyöjät saavat oivan määrän proteiineja. Tiedoksi vielä, että itse olen sekasyöjä joskin hyvin vähällä lihalla. Mutta meikäläinen on vannoutunut papujen ja palkokasvien ystävä. Pari vuotta sitten tein lupauksen käyttää enemmän ja monipuolisemmin erilaisia pähkinöitä, siemeniä, palkoja ja papuja. Tämä onkin toteutunut hienosti ja mm. erilaisista pavuista on tullut possukeittiön viikottaista perusruokaa eri muodoissaan. Ottakaa vinkistä vaari, sanoi mummo ja ryhtyi vaarin toivossa paputalkoisiin.
Versofoodilla on erilaisia härkäpaputuotteita, jotka olen todennut maultaan hyviksi ja käteviksi käyttää: härkäpapurouhetta, erilaisia granoloita, esikypsennettyjä kokonaisia härkäpapuja ja esikypsennettyjä murskattuja härkäpapuja. Härkäpavut on viljelty Suomessa, mutta härkäpapurouheeseen lisätty herneproteiini on muualta tuotua, sillä sitä ei valmisteta Suomessa. Jälleenmyyjinä toimii tuotteesta riippuen suurimmat Prismat, Citymarketit, K-supermarketit ja Ruohonjuuri.
Eilen ideoin hurmaavan apukokin kanssa salaatin, joka oli ihan hemmetin hyvää. Sen kylkiäisiksi paistettiin muutama halloumisiivu, nekin pysyi juuri ja juuri sisällä. Versofoodin sivuilla on lisää lupaavia ruokaohjeita mm. härkäpapu-porkkanafalafelit, nami.
Härkäpapu-lehtikaalisaalaatti ja paistettua halloumia
lehtikaalia
esikypsennettyjä härkäpapuja
suippopaprikaa
tomaattia
punasipulia
chiliä
(suklaa)minttua
oliiviöljyä
rutistus limen mehua
juoksevaa hunajaa
hiutalesuolaa
pippuria
Poista lehtikaalista paksu lehtiruoti. Höyrytä kaaleja pikaisesti, niin että kaali vähän notkistuu, muttei kuitenkaan lötkisty. Pilko paprikat, tomaatit, sipuli ja chili. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja kaada joukkoon oliiviöljyä, limen mehua ja juoksevaa hunajaa. Mausta vielä suolalla ja pippurilla ja riivi päälle muutama lehti minttua.
Paista halloumiviipaleisiin kaunis väri pannulla. Salaatin kanssa syötiin valkosipuliöljyssä paistettuja perunaviipaleita.
Kirjoitus on tehty yhteistyössä Versofoodin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti