Leivän grillaaminen ja ruskistettu vaahdotettu voi

Huomaan, että olen aloittanut epähuomiossa jonkinlaisen grillaukseen keskittyneen sarjan. Aiemmin on käyty läpi kalan ja pihvin grillaaminen, nyt on vahingossa vuorossa leipä.

Leipää syödään harvemmin grillatessa pääruokana, pitäisikö tähän tehdä muutos. Leipä ei paina paljoa, sitä on helppo kuljettaa, se säilyykin aika mukavasti. Sitä on myös helppo muunnella erialaisilla lisukkeilla, täytteillä ja päällysteillä.

Leipä saa myös lisäaikaa, kun jo hiukan vanhentuneen kantin viskaa grilliin. Ja katso, hän antoi leivälle uuden elämän.

Suomalaiset eivät paljon muuta leipää grillissä laita kuin sämpylöitä hampurilaisia varten. Sämpylöitä voi käyttää muuhunkin. Puolita sämpylä, koverra osa sisustaa pois ja täytä haluamillasi täytteillä. Toinen puoli sämpylää tulee hatuksi. Jos käytät kasviksia, muista kuitenkin grillata ne ensin kypsiksi.  

Pikkurieskat ja paahtoleivät ovat mainiota grillattavaa. Täytteeksi tai päälle juustoviipaleita ja omenaa. Ai että! Grillattu karjalanpiirakkakin on makunautinto. Yllätä itsesi ja laita sen päälle grillattua paprikaa ja kesäkurpitsaa. Ruisleipä nyt on aivan ihanaa. Rukiiseen sopii kevyesti paahtunut aromi ja jos lounaaltasi jäi ylimääräistä kantarellikastiketta ja/tai hölskykurkkuja, nyt on hyvä aika laittaa ne käyttöön.

Meidän perheen hitti on GarlicBread. Älä unohda sitäkään, se saa sydämen sykkimään. Ja sitten on kaikki ihanat bruschetat. 

Ei leipää ilman voita

Turussa Gustavossa tehdään ruskistettu voi asianmukaisella hartaudella. Respect! Leivän maku nousee aivan uudelle tasolle. Ruskistetussa voissa maistuu hieman pähkinäinen kevyesti paahtunut maku.

Voin perässä ei onneksi tarvi lähteä ravintolaan asti, ruskistettua voita on aivan helppo valmistaa myös kotona. Et tarvise muuta kuin voita ja suolaa.

Ruskistettu vaahdotettu voi

500 g voita

½ tl suolaa

Leikkaa voi sormenpään kokoisiksi kuutioiksi. Jaa kahteen osaan. Ruskista puolet pannulla ja sekoita puulastalla herkeämättä. Ole tarkkana, voita ei saa polttaa, tai pieleen menee. Kohta voi alkaa kuohua ja tuoksahtaa kevyesti pähkinäiseltä, kaada se silloin toiseen astiaan.

Tällä aikaa toinen puoli voista on hiljalleen pehmennyt huoneenlämmösssä.  

Kun sulatettu ja paahtunut voi on hieman jäähtynyt, sekoita paahtamaton voi sekaan. Lisää suola ja vispaa sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Nyrkkiperunat

Tämä ohje soveltuu sekä varhaisille että vanhoille potuille. Varhaisperunathan ovat hyviä myös uunissa paahdettuina, vaikka valitettavan harva sitä on edes tullut ajatelleeksi. 

Nyrkkiperunoiden juoni on ylijäämäperunat. Keitän ihan tarkoituksella usein ylimääräisiä, seuraavan päivän ruokahuolto tulee hoidettua vähän kuin vahingossa. Yksinkertaisimmillaan homma menee näin:

Nyrkkiperunat

keitettyjä perunoita

voita
valkosipulia
suolahiutaleita päälle

Pilko valkosipuli ja mikrota mukissa reilun voiköntsän kanssa 15 sekuntia. Paina peruna uunipellille kasaan nyrkillä tai perunasurvimella. Voitele valkosipulisella voisulalla. Uuniin 200C 10 minuuttia. Vastukset päälle, uusi voitelu ja vastusten alle 5 minuutiksi. 

Suolahiutaleiden lisäksi päälle voi ´viiskoa persiljaa, rakuunaa, timjamia, pilkottua sipulinvartta, mitä nyt mieleen tulee. 

Delisiöössiä!

MIkä erottaa jäätelön ja jäätelön?

Tämän kesän vaatimaton tavoitteeni on ollut maistella vain sellaisia jäätelöitä,  joita en ole ikinä testannut. No sen verran paljon olen tykännyt esim. Classicin tummasuklaa-karpalosta ja Kingis-mintusta, että niihin olen sortunut kahdesti.

Vaan aloinpa oikein mietiskellä, mikä jäätelöstä tekee hyvää ja miten joku jäätelöpaketti eroaa toisesta eri tekijän tekemästä vastaavasta mausta. Tällä hetkellä suolaisen, kylmän ja makean yhdistelmä maistuu suussani erityisen hyvältä.

Seuraavan kerran kun syöt jäätelöä, pohdi näitä asioita.


Mitä aineosaluettelo kertoo?

Aidot raaka-aineet kunniaan. Vai pidätkö enemmän esansseista. Sisältääkö mansikkajätskisi aitoa mansikkaa, vai onko mukana vain keinotekoista makua nimeksi. Entä vaniljajäätelö? Tässä jäätelö punnitaan: onko raaskittu ripauttaa Madagaskarin aitoa vaniljaa, vai millä jäätelö on saatu vaniljaiseksi? Suklaajädeä syödessä voi miettiä, onko mukana aitoa suklaata, vai pelkkää sanahelinää kaakaojauheesta. Ja hei, vaikka vihreä smurffi on päärynäistä ja väri on vihreä, niin päärynäjäätelö ei ole luonnostaan vihreää vaan vaaleaa. Vihreyden ovat saaneet keinotekoiset väriaineet aikaan.

Paino

Tässä on superkusetuksen paikka. Oletko ikinä ihmetellyt, miksi toinen litran jäätelöpurkki painaa selvästi vähemmän kuin jokin toinen litran jäätelöpurkki. Menehän hetkiksi puntaroimaan jäätelöpurkkeja, niin löydät selkeitä eroja.

Jutun juoni on se, että kun myydään litraa, myydään tilavuutta. Paino on se, mikä ratkaisee, välillä olet saattanut ostaa ilmaa. Aidoista raaka-aineista tehdyt jäätelöt pääsääntöisesti myös painavat enemmän, tällöin litraan mahtuu enemmän makua. Ole tietoinen, sinua on varoitettu!

Kotimaiset marjat

Olemme todella onnekaita täällä Suomessa, kun meillä on niin upeat marjamaastot. Suomalainen marja on puhdasta ja terveellistä. Kaikkialla näin ei ole. Söisninkö Puolassa valmistettu puolalaisista vadelmista tehtyä vadelmajäätelöä? No söisin, koska olen niin perso jäätelölle. Mutta jos en antaisi alapääni päättää, niin en söisi.

Kokonaisuus

Laadukas jäätelö on tarkkaan vaalittu ja harkittu kokonaisuus. Rakenteen pitää olla pehmeä eikä hileinen. Maun pitää olla tasapainoinen ja vastata jäätelön kuvausta. Jos tuutissa lukee mansikkajäätelö, on helvetin karua, että joskus saa paskaa vaniljaa, jonka päällä on pieni mansikkainen hillosilmä. Ei se ole mansikkajäätelöä. Se on kusetusta.

Myös kinuskin kanssa tulee välillä pettymys. Ja minulle se on todella suuri, sillä rakastan kinuskia. Joskus tuo jumalainen kastike kerta kaikkiaan hukkuu jäätelöön ja se on ihan syvältä. Se on katastrofi. Ja jälleen kusetusta. Kinuskin pitää näkyä, tuntua ja maistua. Sen pitää sotkea niin, että syömäri tiedostaa syöneensä kinuskia ja naapurikin joutuu kysymään, mitä sinulla on viiksessäsi. Entä toisessa?

Silmät kiinni ja suu auki

Mistä tämä sanonta lähtee? Ei suinkaan siitä, että lapselle yritetään väkipakolla tunkea jotain eltaantunutta pilttistä, silmät kiinni hän ei sitä näe. Tämä lähtee siitä, että kun silmät laittaa kiinni, makuelämys muuttuu. Syödessämme näkömuisti palauttaa jo pienen määrän makuhistoriapankista tietoisuuteen ja antaa olettaa ruuan maistuvan jo joltain tietyltä. Silmät kiinni tuo jää tapahtumatta. Testaahan huviksesi. Jäätelömaailmakin menee samalla ihan uusiksi.

Tai siis voi olla, että puhuin äsken ihan kakkulia, mutta voisi näkömuistin palauttaminen olla ihan tottakin. Älkää käyttäkö tätä (tälläkään kertaa) lähteenä rakkaat Rauman lukiolaiset, kiitos.

Ja sitten on tietysti meitsin tekemät kylmät asiat

Sanomattakin on selvää, että ne edustavat parhautta. En siis sano. Testaa kuitenkin:

• Kuusenkerkkäfrozen
• Kaura-hunajajäätelö (respeptikilpailun voittaja)

• Raparperi-ginisorbetti

Näin grillaat naudanpihvin oikein hiiligrillissä

Aiemmin käsiteltiin kalan grillaamista ja todettiin, että se on helppo nakki. Mistä päästäänkin aasin sillan kautta lihaan, eli seuraavaksi opetellaan naudanpihvin grillaaminen ja nimenomaan hiiligrillissä.

Ota liha ajoissa lämpenemään 

Tee se vaikka tunti ennen grillaamista, ettei ala harmittaa. Kylmän pihvin ulkokuori hiiltyy ja sisuksesta tulee karun harmaata pienellä punaisuudella höystettynä. Liha paistuu tasaisemmin, jos se ei ole kylmä.

Paitsi että testiryhmä oli erimieltä, mutta tämä koski uunissa kypsentämistä. Muistan, että joku vuosi sitten testiryhmä totesi lähes yksimielisesti, että suoraan jääkaapista uuniin heitetystä lihasta tuli mehukkaampaa kuin hetken temperoituneesta. Johtuiko sitten siitä, että liha oli ollut pidempään kovassa lämmössä, jolloin liha oli mennyt kuivaksi. En tiedä, en muista, ei kiinnosta, kiinnostaapas.

Eli ota siis hetkeksi temperoitumaan.

Marinointi

Marinadissa pitää olla vähintään happoa, öljyä ja mausteita. Välimerellä happona on usein viinietikka, sitrushedelmä tai viini, Lähi-idässä jugurtti.  Hapon tehtävänä on mureuttaa lihaa. Öljy helpottaa mausteiden imeytymistä ja mausteista tulee maku. Soijakastikkeesta saa myös mukavaa suolaisuutta.

Marinadin voi valmistaa suoraan johonkin pussiin, jonne sitten laittaa lihat kroolaamaan vähintään pariksi tunniksi. 

Kuumenna grilli tarpeeksi kuumaksi

Kuivaa lihan pinta talouspaperilla, näin liha ei takerru ritilään kiinni. Kuumenna grilli niin lämpimäksi, ettet pysty pitämään kättäsi hiilloksen päällä paria sekuntia kauempaa. Riittävän kuuma grilli auttaa myös takertuvuuteen liittyvään ongelmaan.

Kokemuksesta olen oppinut, että suomalaiset grillaavat hyvin usein tuli hännän alla, kun on pakko päästä jo syömään. Sielut iskee tulta ja grilli lyö lieskaa. Suuremmissa määrin tämä on huono juttu. Liekin lämpötila ei riitä ja se tekee pihvistä enemmän keitetyn kuin grillatun. Jos grilli tuntuu mielestäsi jo tarpeeksi kuumalta, odota vielä kymmenen minuuttia. Sitten grilli on valmis. Tai ainakin valmiimpi. Pieni lieska silloin tällöin ei haittaa, siitäkin tulee oma arominsa ja pieni savuinen tuntuma.

Suolaaminen

Suolaa on ihan turha ripotella lihan pinnalle pari tuntia ennen sessiota. Pienemmälläkin ajalla pärjää oikein hyvin. Suola tekee pihveistä mehukkaan makuiset ja muutenkin suola korostaa makuja. Suolaa rohkeasti ja reippaalla kädellä ja valele vielä hiukan oliiviöljyllä.

Äläkä unohda pippuria. Rouheisuus tekee kutaa.

Kypsyys: rare, medium vai well done

Heitä pihvit grilliin, mutta älä laita ainakaan aluksi kantta kiinni, ettei pihvi kypsy liian nopeasti. Pihviin tulee alkupaiston aikana mukava pinta ja liha ei tällöin jää löysän pulleaksi. Yleensä suosittelen ihmisille mediumia kypsyysasteena. Tällöin liha on vielä sisältä mukavasti punainen, mutta pientä kypsymistä on kuitenkin jo tapahtunut.

Monesti sanotaan, että liha pitäisi kääntää, kun sen pintaa alkaa tirskua ensimmäisiä lihasnesteitä. Sanoisin, että tässä vaiheessa olet jo hieman myöhässä. Muutaman pihvin paistamalla opit oman grillin niksit.

Sitten on tietty lihalämpömittarit. Niiden avulla pihvin voi helposti paistaa mediumiksi 53-56 astetta tai kypsäksi 70 astetta. Itse suosin mediumin perään viivaa. Se ei tarkoita, että pihvi muuttuisi kokkeliksi, vaan ennemminkin että pysyisi raakana. 

Lepuuta

Grillaamisen jälkeen pihviä voi vielä hetken lepuuttaa, vaikka kymmenisen minuuuttia. Sitä ei ole mikään pakko kääriä folioon, mutta toki lämpö pysyy tuolloin paremmin. Muista, että pihvi kypsyy vielä hieman käärittynä. Lepuuttamisen aikana pihvi vielä mehustuu ja irrottaa nestettä. Se kannattaa kaataa kastikkeeseen, jos sellaisen jaksoit tehdä.

Polkkapossun kuuluisa kastikeakatemia onkin sitten seuraava asia, johon ehkä haluat perehtyä.

Kalarunoja ja muutama haukiresepti

Kala on aina kiehtonut suomalaisia. Kansanperinteessä on useita kaloihin liittyviä lauluja, runoja, loitsuja ja räpäytyksiä. Lohessa manifestoituu miehinen voima, kun taas siikaan on liittynyt jotain naisellista. Siikaa on käytetty jopa naisen hellittelynimenä. Oi, kuinka romanttista. Siian innoittamana riimittelin pienen kalevalamittaisen säkeen.

Sinä ihana siikani

lempikalani leppoisa

tarjoo turso turpeana

mätipussia helistä.

Lahna on ollut haukkumasana moraaliltaan löyhälle naiselle. Lahnaa on kutsuttu kutukalaksi. Kalassa käymistä on pidetty kiertoilmauksena satunnaisille lemmenseikkailuille.

Anna Antti Ahvenia

Ahven on Suomen yleisin kala ja samalla kansalliskalamme. Mitään kovin maagista siihen ei kuitenkaan ole liittynyt, onhan sen saaminen ollut kovin tavallista. Itse opin jo pikkupoikana sylkäistä matoon ja heittää loitsun perään:

Anna Antti ahvenia,

Pekka pieniä kaloja.

Kantelettaressa Väinämöinen heittää ilmoille ruokatabun: ahvenen alainen puoli eli mäti ei tämän mukaan olisi kelvollista syötävää. Mitä tuokin tiesi, tietäjä Ian I. Quinen.

Ei sinun pitäisi syöä
ei sinun, ei muienkana,
siian suolta, hauin vuolta,
ahvene alaista puolta,
kuujasen kutumätiä.

Hauen laulu 

Aivan erityistä symboliikkaa on liitetty haukeen. Ehkä siksikin, että hieman suurempi hauki on aikas pedon näköinen. Toisaalta hauki on aina ollut kohtalaisen helppo saalis ja sitä on syöty paljon. Veenkoiraa on pelätty ja kunnioitettu, siihen on liitetty ahneutta ja kuolemaa, mutta myös iso kasa sato-onnea.

Väinämöisen kantele oli tehty hauen leukaluusta. Ei ihme, suuremman kyrmykkään leuka on avattuna ihan kunnioitusta herättävän näköinen. Hauki on ainoa kala, jonka kalevalamittainen syntyhistoria tunnetaan. Runon mukaan hauki on muiden sankarien tapaan laskeutunut maahan taivaasta.

Aaro Hellaakoski on kirjoittanut voimakkaan runon Hauen laulu. Se on herättänyt vaikka mitä tulkintoja ja analyysejä, mutta on säilyttänyt arvoituksellisuutensa. Joku näkee runossa omaelämäkerrallista tilitystä, toinen taas salaista ironisointia. Kirjallisuudentutkija-runoilija Unto Kupiaisen mielestä Hauen laulussa huipentuu Hellaakosken omakuva ja se merkitsee "yksilöllistä yhteenvetoa ja miehuuden kutsumuslaulun huipentumaa".

Hauen laulu

Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan

kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen

lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman

kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan

niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.

Ja mikä ikinä onkaan tuo punainen käpy, jota hauki nousi kuusen latvukseen puremaan. Runon tulkitseminen, kuten kaiken taiteen yleensäkin, jää jokaisen subjektiiviseksi kokemukseksi. Mutta ehkä se inspiroi taikomaan jotain hienoja kesäisiä haukireseptejä. Hauki on ehdottomasti eräs lempparikalojani, varsinkin sen jälkeen kun opettelin fileoimaan sen ruodottomaksi.  

Inspiroidu siis näistä:

Paremmat haukipuikot 

Valkoviinissä keitetyt paneroidut haukipullat 

Täytetty hauki ja piparjuurikastike 

Paras uunihauki (yksi luetuimmista Polkkapossun resepteistä)

Turhaan tuotettu ruoka kuormittaa sekä taloutta että ympäristöä

Olen joutunut valitettavasti seuraamaan hyvin läheltä sairaalaelämää viimeisen kolmen vuoden aikana. Ensin oman pötköttelyni vuoksi reilu pari vuotta sitten  ja viime aikoina läheisen ihmisen vuoksi. 

Sairaalaruoka on välillä, mitä on, mutta pääosin aivan syötävää. No joo, onhan siellä omat erikoisuutensa. Hieno esimerkki on erilaiset kiisselit, joista henkilökuntakaan ei osaa sanoa, mitä ne pitävät sisällään. Niistä puhutaan ennemminkin punaisena tai keltaisena kiisseelinä kuin mansikka tai appelsiinikiisselinä. Hyvässä tapauksessa saatetaan mainita marjakiisseli, sekin toki jättää arvailulle varaa – sairaala on toki amazing race. 

No ei siinä mitään, jos ei satu tunnistamaan, mutta ruokahävikki on alkanut vahvasti mietityttämään. En nyt jaksa alkaa hakemaan taustatietoa, mutta näppituntumalta voisin heittää, että ruokaa menee ihan älyttömästi roskiin sairaaloissa. Enkä tiedä sitäkään, palaako jokin osa roskiin menevästä vielä uudelleen ruokatuotantoon. Valaistuneemmat kertokoot.

Ylimääräinen ruoka rasittaa ympäristöä

Turhaan tuotettu ruoka kuormittaa sekä taloutta että ympäristöä ja on asia, johon todellakin pitäisi paneutua. Suomessa asiaa on tuotu aika hienostikin viime vuosina tapetille ja olen erittäin iloinen siitä. 

Mutta on aivan sata, että läheskään kaikkea ei ole vielä tehty. Sen voi päätellä jo pelkästään kotitalouksien ruokahävikkimäärästä Suomessa: 120-160 miljoonaa kiloa eli ihan järjetön määrä. Mitä tästä tulee, kun otetaan mukaan ravitsemuspalvelut, teollisuus ja kauppa. Huh. 

Kansallinen seurantajärjestelmä

Jotain on kuitenkin tapahtumassa. Euroopan komissiossa valmistellaan juuri säädösluonnosta ruokajätteen mittaamisesta. Sen myötä jäsenmaiden tulee raportoida ruokajätteensä komissiolle vuodesta 2020 lähtien vuosittain. Juuri alkaneessa Luonnonvarakeskuksen (Luke) kolmivuotisessa hankkeessa rakennetaan ruokajätteen kansallista seurantajärjestelmää yhteistyössä alan ja eri ministeriöiden kanssa.

– Työpajat ovat merkittävässä roolissa tiekartan laadinnassa, ja kaikki halukkaat ruokaketjun toimijat ovat tervetulleita työpajoihin, hankkeen projektipäällikkö, tutkija Inkeri Riipi kertoo.

Hankkeessa tunnistetaan keskeisiä keinoja vähentää ruokahävikkiä kokonaisvaltaisesti koko ruokaketjussa. Vuoden 2020 loppuun mennessä laadittavassa tiekartassa tunnistetaan lisäksi ruokahävikkivirrat ketjun eri osissa.

Komissio tarvitsee tiekarttaa, jotta se voi arvioida ruokahävikin vähentämisen potentiaalin, jonka mukaan vähennystavoitteita asetetaan. On erityisen tärkeää, että pyritään sitouttamaan alan toimijat hävikin vähentämiseen.

Varhaisperunavati

Varhaisperuna on ehdoton kesäherkku. Se on todella juhlallinen ja siitä saa tehtyä helposti näyttävän. Raaka-aineet ovat hyvinkin perinteisiä.

Variointi on helppo homma: itse suosin sillifileitä, varhaisperunoita ja tilliä, loppu on sitten jääkapin sanelema juttu. 

Varhaisperunavati

varhaisperunoita

matjessillifileitä

tilliä

kapriksia

kananmunia

rosepippuria

suolahiutaleita

sipulinvartta

ranskankermaa

Kokoa näyttäväksi vadiksi. Tee kylkeen joku kiva ja yksinkertainen salaatti, jossa on myös satokauden tuotteita kuten vaikka herneitä. 

Juomasuositukset: snapsillinen jääkylmää vodkaa, kivennäisvesi, voimakkaasti katkeroitu IPA, Georg Müller Rheinhaug Riesling (15,28€)

Miten suomalainen ruoantuotanto saadaan kannattavaksi? – Osallistu verkkokeskusteluun

Suomen hallituksen eräänä kärkihankkeena on saada suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi sekä kauppatase ja sininen biotalous nousuun. 

Tavoite

Maatalouden kannattavuus on parantunut ja maatilojen maksuvalmiutta on vahvistettu. Hallituskaudelle ei säädetä uusia kustannuksia aiheuttavia velvoitteita. Puhtaiden elintarvikkeidemme sekä  kala- ja vesivarojen kotimaista käyttöä ja vientiä edistetään.

Kuvaus

Turvataan ruoantuotannon ja maatalouden rakennekehityksen edellytykset. Parannetaan elintarvikeketjun toimijoiden toiminta-mahdollisuuksia ja kilpailukykyä purkamalla normeja. Edistetään vesi- ja kalavaroihin perustuvan liiketoiminnan kasvua sinisen biotalouden kehittämissuunnitelman toimenpitein.

Päätoimet

1. Maatilatalouden kehittämisrahastoon lisärahoitus maatalouden investointeihin
2. Sujuvoitetaan lupa- ja ilmoitusmenettelyjä sekä puretaan normeja
3. Luodaan edellytyksiä elintarvikkeiden ja osaamisen viennille sekä lisätään elintarvikeketjun yhteistyötä ja osaamista
4. Valmistellaan ja toteutetaan sinisen biotalouden kehittämissuunnitelma

Pääministeri Juha Sipilä ja maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ovat kutsuneet vuorineuvos Reijo Karhisen selvityshenkilöksi pohtimaan keinoja maatalouden kannattavuuden parantamiseksi. Osana selvitystyötä suomalaisesta ruuasta ja ruuantuotannosta on käynnistynyt verkkokeskustelu, johon kaikki suomalaiset ovat tervetulleita vastaamaan.

– Nyt on jokaisella suomalaisella mahdollisuus vaikuttaa siihen, että meillä on mahdollisuus syödä kotimaista ruokaa myös tulevaisuudessa, selvityshenkilö Reijo Karhinen sanoo.

– Haluan nyt aidosti uusia aihioita ja näkemyksiä keskusteluun ruuasta ja siihen verkkokeskustelutyökalumme tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Sidosryhmien näkemyksiä kuulemme muutenkin, joten haluamme antaa nyt suunvuoron erityisesti kuluttajille ja yksittäisille ruuan tuottajille, Karhinen toteaa.

Puhtaus, terveellisyys ja turvallisuus tulevat usein ensimmäisenä esiin kun keskustellaan suomalaisesta ruuasta ja ruuantuotannon tulevaisuudessa tärkeistä asioista.  Tulevaisuuden laadukkaan ruuantuotannon edellytyksenä on kuitenkin toiminnan kannattavuus, Karhinen toteaa.

Selvityshenkilö Karhinen halusi aloittaa työn verkkoaivoriihellä. Sen jälkeen työ jatkuu loppuvuoden ajan niin verkossa kuin eri sidosryhmien kanssa järjestettävien tapaamisten ja työpajojen muodossa. Selvitystyön tulokset julkaistaan alkuvuodesta 2019.

– Verkkoaivoriihemme on innovatiivinen kysely, jossa vastaajalle tarjoutuu mahdollisuus ottaa kantaa esitettyihin kysymyksiin luovalla tavalla. Tervetuloa mukaan, Karhinen sanoo.

Verkkoaivoriiheen pääsee tästä:

www.ruuantuotantokannattavaksi.fi

Vinkkejä kalan grillaamiseen

Monet pelkäävät kalan grillaamista siksi, että kala jää helposti ritilään kiinni. Tai että kala vaan yksinkertaisesti kärvähtää, kuivuu, tai menee muuten vaan kappaleiksi. Ei hätää, konstit ovat monet.

Mikä kala sopii grilliin? Ihan mikä vaan, perinteisesti suositaan hiukan rasvaisempia eväkkäitä kuten lohta, siikaa, silakkaa ja muikkua. Suutaria kannattaa myös kokeilla, jos sellaisen jostain käsiinsä saa. Ruotsalaiset osaavat arvostaa sitäkin herkkua. Ja minä myös. Ruotsalaiset sukujuuret ehkä. Svenska anor kanske.

Haukeakaan ei kannata paheksua. Se on aina hyvää, myös grillissä. Ja noin iso kaveri kuin kuvassa on, pitää sisällään jo hienot poskilihatkin. Tuo oli kyllä aikas jättiläinen ja siitä tein monet kalapullat ja sylvisaloset. 

Marinointi vai ei

Kalaan saa helposti makua marinoimalla. Kala imee hyvin maut ja jo puolen tunnin uittamisella saa ihmeitä aikaan. Toisaalta, tarviiko kala marinointia? Jos haluat pitäytyä muhevassa omassa kalan maussa, unohda marinointi ja käytä vain suolaa, pippuria ja sitruunaa. Niillä pärjää.

Jos grillaat fileitä, kannattaa pinta merisuolata pari tuntia ennen grillaamista, liha ehtii juuri sopivasti kiinteytyä.

Viipaloi sitruunaa kalan alle

Tämä on ehkä paras kikka, itsellänikin usein käytössä. Tulos on taattu, kun laitat grilliritilälle muutaman sitruunaviipaleen ja kalafileen niiden päälle. Sitruunat saa kärvähtää, mutta kala kypsyy ja ottaa mukavasti makuakin sitruunasta. Toimii parhaiten fileen kanssa. Eikä ole pelkoa, että puolet kalasta iskeytyy ritilään kiinni, tai muuten vaan palaa.

Jos haluaa hifistellä, kalan grillaamisessa voi käyttää myös silikonista valmistettu grillausverkkoa, joka myös laitetaan kalan alle.

Ja mikäli käy niin, ettet halua käyttää sitruunaviipaleita tai silikoniverkkoa, huolehdi ainakin, että grilliritilä on puhdas. Mitä paskasempi sen enemmän köntsää siihen tarttuu. 

Leikkaa pintaan viillot

Pintaviillot auttavat varsinkin paksumpaa kalapalaa kypsymään tasaisemmin ja jos viiltoihin laittaa mausteita, niin hyvä hyvä. Varsinkin kokonaista kalaa grillatessa kannattaa viiltoja viljellä reippaalla kädellä. Kokonaisen kalan grillaamisessa on myös se hyvä puoli, että nahka pitää kalan mukavan mehukkaana. 

Foliokin on ihan hyvä idea, halsteri myös

Tai hyvä idea niin kauan, kun päätät tehdä foliosta umpinaisen nyytin. Tällöin kalasta tulee helposti keitettyä. Folion hyvä puoli on tietty myös siinä, että folioon on helppo heittää muutakin kypsymään. Ja mikä parasta foliolla grilli pysyy puhtaana. Grillin putsaaminen on tunnetusti hieman perseestä, vaikka olenkin siisti jäbä.

Halsti on oiva apulainen. Siinä kalaa on helppo käännellä ja kalaa pysyy paremmin kasassa. 

Kuinka alkoikaan tekemään mieli halsterissa paitstettuja muikkuja ja sitruuna-aiolia. 

Lämpötila

Yleisesti ottaen kalalle sopii miedompi lämpötila. Jos kalan grillaa kokonaisena, lämpömittari on ihan ok idea. Kala on kypsä, kun selkäevä lähtee kivasti irti, tai kalan sisälämpötila on noin 50 astetta. Kypsymisaika riippuu kalan koosta. Noin kilon kokoinen kokonainen kala on valmis 25 minuutin päästä ja 500 gramman painoinen filee 8 minuutin päästä, 4 minuuttia per puoli. Grillaaminen kannattaa aloittaa nahkapuoli alaspäin.

Jos oikein karrivoituttaa, valmista curryvoi grillatulle maissille

Pitänee ryhtyä höveliksi ja jakaa tämä mainetta ja kunniaa niittänyt maustevoi. Täsmäkkäästi hyvää grillatun maissin päällä, mutta toimii vähän vaikka missä. Silloinkin kun ei haluaisi. 

Curryvoi grillatulle maissille

60 g pehmeähköä Oivariinia
0,75 rkl currya
sitruunan raastettu kuori (keltainen osa)
0,5 sitruunan mehu
1 tl paprikajauhetta
chiliä reilusti
1 rkl ruokosokeria
reilusti korianteria silputtuna
1 valkosipulinkynsi murskattuna

Sekoita kaikki. Runttaa maissin päälle ennen, kesken ja jälkeen grillauksen. Ohjeesta tulee aikas pieni satsi, joten tuplaa ihmeessä, jos oikein karrivoituttaa. 

Tyrni-silligremolata

Unohdan tasaisin väliajoin gremolatan olemassaolon. Ei mikään ihme, joku päivä sitten jäin hetkeksi paniikissa miettimään, olinko vienyt pukuni pesulaan vai enkö. Päädyin enköön, koska totesin ensimmäisen vaihtoehdon jo pelkästään ajatuksen tasolla liian vieraaksi. 

Gremolata itsessään ei ole lainkaan vierasta, mutta moni voi miettiä, miten se mahtaa sopia sillin kanssa. No helvetin  hyvin. Tillihän ei suinkaan ole ainoa yrtti, jonka kanssa silli kroolaa, vaikka niin kuvitellaan. Äkkiä tulee mieleen myös korianteri, joka on yhtä taattu pari kuin Batman ja Packalen. 

Klassiseen gremolataan ei tarvi aineksia sen enempää hankkia, itselläni on raaka-aineet lähes aina käden ulottuvilla: valkosipulinkynsiä, lehtipersiljaa ja sitruunankuorta. Kaikki sekaisin ja thats it!

Gremolata sopii älyttömän hyvin grillattavien kanssa. Myös keiton päälle sitä voi tipauttaa tarjoiluvaiheessa lusikan tai parikin. Suolaisen sillin tämä raikastaa uskomattoman hienosti, mukaan varhaisperunoita ja voita. Ai että!

Tyrni-silligremolata

Matjesfilee
2-3 valkosipulinkynttä
paljon silputtua persilja
sitruunan raastettu kuori
sipulinvartta
tyrnimarjoja

Leikka sillifilee sentin paloiksi. Pilko valkosipulit ja persiljat suht pieniksi. Sekoita ja raasta joukkoon luomusitruunan raastettu kuori (keltainen osa). Sekoita taas. Laita sillit lautaselle ja lusikoi seos päälle. Sipulista saa pientä lisämakua ja tyrni heilauttaa mukavasti sukkia. Tyrnin voit korvata esim. puolukalla.

Varhaisperunoita ja voita.

Juomasuositus: Olut (peruslager tai joku pilssi) tai jääkylmä vodka, mieluiten molemmat. Sekä olut ensin että vodka ensin, eli kaksi kierrosta hups ja kiitos.