Tee se vaikka tunti ennen
grillaamista, ettei ala harmittaa. Kylmän pihvin ulkokuori
hiiltyy ja sisuksesta tulee karun harmaata pienellä punaisuudella höystettynä. Liha paistuu tasaisemmin, jos se ei ole kylmä.
Paitsi että testiryhmä oli erimieltä, mutta tämä koski uunissa kypsentämistä. Muistan, että joku vuosi sitten testiryhmä totesi lähes yksimielisesti, että suoraan jääkaapista uuniin heitetystä lihasta tuli mehukkaampaa kuin hetken temperoituneesta. Johtuiko sitten siitä, että liha oli ollut pidempään kovassa lämmössä, jolloin liha oli mennyt kuivaksi. En tiedä, en muista, ei kiinnosta, kiinnostaapas.
Eli ota siis hetkeksi temperoitumaan.
Marinadissa
pitää olla vähintään happoa, öljyä ja mausteita. Välimerellä happona on usein
viinietikka, sitrushedelmä tai viini, Lähi-idässä jugurtti. Hapon tehtävänä on mureuttaa lihaa. Öljy
helpottaa mausteiden imeytymistä ja mausteista tulee maku. Soijakastikkeesta
saa myös mukavaa suolaisuutta.
Kuumenna grilli tarpeeksi kuumaksi
Kuivaa lihan pinta talouspaperilla, näin liha ei
takerru ritilään kiinni. Kuumenna grilli niin lämpimäksi, ettet pysty pitämään
kättäsi hiilloksen päällä paria sekuntia kauempaa. Riittävän kuuma grilli
auttaa myös takertuvuuteen liittyvään ongelmaan.
Kokemuksesta olen oppinut, että suomalaiset grillaavat hyvin usein tuli
hännän alla, kun on pakko päästä jo syömään. Sielut iskee tulta ja grilli lyö lieskaa. Suuremmissa määrin
tämä on huono juttu. Liekin lämpötila ei riitä ja se tekee pihvistä enemmän
keitetyn kuin grillatun. Jos grilli tuntuu mielestäsi jo tarpeeksi kuumalta, odota
vielä kymmenen minuuttia. Sitten grilli on valmis. Tai ainakin valmiimpi. Pieni
lieska silloin tällöin ei haittaa, siitäkin tulee oma arominsa ja pieni
savuinen tuntuma.
Suolaaminen
Suolaa on ihan turha ripotella
lihan pinnalle pari tuntia ennen sessiota. Pienemmälläkin ajalla pärjää oikein
hyvin. Suola tekee pihveistä mehukkaan makuiset ja muutenkin suola korostaa makuja. Suolaa rohkeasti ja reippaalla kädellä ja valele vielä hiukan
oliiviöljyllä.
Äläkä unohda pippuria. Rouheisuus
tekee kutaa.
Heitä pihvit grilliin, mutta älä laita
ainakaan aluksi kantta kiinni, ettei pihvi kypsy liian nopeasti. Pihviin tulee
alkupaiston aikana mukava pinta ja liha ei tällöin jää löysän pulleaksi. Yleensä
suosittelen ihmisille mediumia kypsyysasteena. Tällöin liha on vielä sisältä
mukavasti punainen, mutta pientä kypsymistä on kuitenkin jo tapahtunut.
Monesti sanotaan, että liha pitäisi
kääntää, kun sen pintaa alkaa tirskua ensimmäisiä lihasnesteitä. Sanoisin, että
tässä vaiheessa olet jo hieman myöhässä. Muutaman pihvin paistamalla opit oman grillin niksit.
Sitten on tietty lihalämpömittarit. Niiden
avulla pihvin voi helposti paistaa mediumiksi 53-56 astetta tai kypsäksi 70
astetta. Itse suosin mediumin perään viivaa. Se ei tarkoita, että pihvi muuttuisi kokkeliksi, vaan ennemminkin että pysyisi raakana.
Grillaamisen jälkeen pihviä voi vielä hetken
lepuuttaa, vaikka kymmenisen minuuuttia. Sitä ei ole mikään pakko kääriä folioon, mutta
toki lämpö pysyy tuolloin paremmin. Muista, että pihvi kypsyy vielä hieman käärittynä. Lepuuttamisen aikana pihvi vielä mehustuu ja irrottaa nestettä. Se
kannattaa kaataa kastikkeeseen, jos sellaisen jaksoit tehdä.
Polkkapossun kuuluisa kastikeakatemia
onkin sitten seuraava asia, johon ehkä haluat perehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti