Garlic bread

Alkuruokalautasella muutama meikälle uus löytö: 

 

Vaikka juuri viime postauksessa heitinkin pöydälle lämppäreitä, jatketaan hiilihydraattitrippejä leipäjalostuksen pelottavassa maailmassa. Pelottavan siksi, etten ranskista muuten syö, mutta garlic breadina se on ihan hitti. Ai mutta syönpäs: köyhät ritarit, nami.

En ole tähän ohjeeseen varmaan missään törmännyt, joten pakkohan hyvyyttä on laittaa jakoon. Ensimmäisen kerran garlic bread ui housuihini muutama vuosi sitten Pizza Hutissa, siitä lähtien kyseinen leipä on kuulunut hyvinkin säännöllisesti ruokapöytääni. Nykyään lähinnä tiputtelen sitä housuilleni. Kauneus on jälleen yksinkertaisuudessa: muutama viilto, kääräisy, pari-kolme raaka-ainetta, uuni. Mitä muuta mies voi haluta?! Ai joo, satsuman. Garlic breadin parhautta on myös se, että se käy lähes pöytään kuin pöytään.

Yleensä olen valmistanut garlic breadin leikkaamalla ranskiksen viipaleiksi, voidellut toisen puolen ja heittänyt väleihin reilusti valkosipulisiivuja. Käärinyt folioon, uuniin ja valmista. Aika uunissa saa olla kohtalaisen pitkä, reunoista pitää tulla rapsakoita ja väriäkin saisi hieman ottaa. Valioltahan tuli juuri uusi valkosipulilla maustettu voi, menee muuten ihan törkeän hyvin tähän. Tuossa on kuitenkin erittäin rehellisiä valkosipulipaloja mukana. 

Ja miksi kutsun tätä nimellä garlic bread enkä valkosipulileipä? Emmää tiädä, kuhan kutsun, ahventa en.

Garlic bread

1 ranskanleipä
valion valkosipulista voita
veitsi
foliota
uuni

Ohjeet jo tossa ylempänä tulikin, ei sen kummempaa. Paitsi että jos on grillivastukset, niin ne päälle ja paketti alle. Muttei haittaa vaikkei olisikaan. Ja koska kyseessä on voi, on se hieman kovempaa, eli kannattaa hieman antaa pehmentyä.  Ja viimeksihän näitä napostelin feta-punajuurisalaatin, tsatsikin, väkevien katkarapujen ja oliivien kanssa. Joo oli aika valkosipulista mutta taas ihan pommihyvää.