En oikeastaan ikinä juo piimää, mutta leivonnassa piimällä on paikkansa. Varsinkin kotitekoiset sämpylät säilyvät tuoreina huomattavasti pidempään, kun nesteestä korvaa piimällä 20%. Myös piimäjuusto maistuu possulle. Rieskoista puhumattakaan.
Piimärieskat
1 dl kaurahiutaleita
2 dl vettä
2 dl piimää
0,75 tl suolaa
1 kananmuna
2 rkl voita sulatettuna
1 tl leivinjauhetta
3 dl sämpyläjauhoja
Keitä kaurahiutaleista vedessä puuroa. Tai valmista mikrossa, kuten minä: 700 W / 2 minuuttia 40 sekuntia. Sekoita piimä, suola, muna ja voi jäähtyneen puuron sekaan. Sekoita leivinjauhe sämpyläjauhoihin ja sekoita märkien aineiden kanssa. Nostele lusikalla pellille kekoja ja painele jauhotetuin käsin rieskoiksi. Paista 250 asteessa kymmenisen minuuttia tai kunnes saat kauniin värin.
Rieskojen kanssa voi fiilistellä vaikka Ane Brunia:
Tämän vuoden ensimmäisiä SYÖ!-viikkoja vietetään 11.–24.3.2022. Mukana
olevat ravintolat voivat halutessaan lisätä mukaan erillisen juhlatarjouksen,
jonka sisällön ja hinnan päättävät ravintolat itse. Luvassa on siis herkullisia
extratarjouksia kaikille SYÖ!-faneille!
- Halusimme tuoda juhla-annoksen tämän vuoden kampanjoihin lisäämään
railakasta SYÖ!-meininkiä ja tarjoamaan asiakkaille vielä enemmän syitä lähteä
tutustumaan uusiin ravintoloihin, kampanjapäällikkö Late Fenander kertoo.
- Juhlatarjouksen ansiosta myös ravintolat saavat mahdollisuuden esitellä
tarjontaansa monipuolisemmin kampanjan puitteissa.
Kurkkaa Turun paikat. Paljon on hampurilaista ja pitsaa tarjolla, on toki muutakin.
Välipalaksi Santa Marialla maustettua mainiota tangoilua.
SYÖ!-viikkojen huikea kasvutarina
Pyöreä kolikko, kymmenen euron hinta ja iloista SYÖ!-tunnelmaa useamman
kerran vuodessa. Vaikka moni tunnistaa SYÖ!-viikot hyvin edellisestä
kuvauksesta, suosittu ravintolatapahtuma ei ole suinkaan aina toiminut tällä
konseptilla.
Kaikkien aikojen ensimmäisillä SYÖ!-viikoilla oli mukana 36
helsinkiläisravintolaa aina klassikkoravintoloista yökerhoihin. Mukana olivat
muun muassa klassikkoravintolat Lehtovaara, Kosmos ja Elite sekä yökerhoinakin
tunnetut Planet Hollywood ja Zetor.
25 vuodessa osallistujamäärä on moninkertaistunut ja kampanja levinnyt myös
Helsingin ulkopuolelle. Tällä hetkellä SYÖ!-viikolle osallistuu keskimäärin
sata ravintolaa, jotka tuovat tarjolle yhdestä kolmeen maukasta kympin annosta.
SYÖ!-viikot pähkinänkuoressa:
SYÖ!-viikot on Cityn legendaarinen kampanja, jossa ravintolat tarjoavat
annoksia 10 eurolla Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Keravalla, Turussa,
Tampereella ja Lahdessa. Kampanjaa on järjestetty 25 vuotta, ja se kasvaa
uusilla ravintoloilla joka vuosi. Myös samat ravintolat lähtevät mukaan
kampanjaan yhä uudestaan ja uudestaan.
Tänään maanantaina 28.2. on taas suomalaisen
kansallisruoan, ruisleivän, päivä. Rukiin päivää vietetään nyt jo kuudetta
kertaa. Ruisleivällä on vahva asema suomalaisten sydämissä: suomalaisten
suosikkileipä leivotaan rukiista.
Suosituimmat leivät suomalaisessa ruokapöydässä on tehty rukiista.
Leipätiedotuksen ja Pro Ruis ry:n vuonna 2021 tekemän kuluttajatutkimuksen
vastaajista 79 % kertoo valitsevansa mielellään rukiisen leivän. Tutkimuksen
mukaan kuluttajat mieltävät ruisleivän myös terveellisimmäksi
leipävaihtoehdoksi: 87 % vastaajista pitää ruisleipää terveellisenä, kertoo
Leipätiedotuksen projektikoordinaattori Terhi Virtanen.
- Suomalaiset syövät eniten ruista koko maailmassa ja se maistuu meille
parhaiten leipänä, Virtanen toteaa.
Ruis – täysjyvän kuningas
Ruis on tärkein täysjyvän lähde suomalaisten ruokavaliossa. Tämä
käy ilmi THL:n vuonna 2021 tekemästä Finravinto 2017 -julkaisuun perustuvasta
tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan miehet saavat keskimäärin 63 grammaa ja
naiset 47 grammaa täysjyvää päivässä. Tästä jopa yli puolet saadaan
ruisleivästä. Miesten täysjyvän saannista rukiin osuus on jopa 60 % ja
naisillakin rukiin osuus on yli puolet. Yksi ruisleipäviipale sisältää
täysjyvää 14 grammaa ja lautasellinen ruispuuroa 28 grammaa.
Täysjyvän riittävä
saanti pienentää riskiä sairastua moniin kansantauteihin, kuten tyypin II
diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä paksu- ja peräsuolen syöpiin.
Riittävä määrä täysjyvää ravinnossa on apuna myös painonhallinnassa.
Mielestäni lasagne ei ole millään mittapuulla isotöinen
juttu. Silti aina välillä ajaudun keskusteluun, jossa joku moukka minulle tällaista
huuteleekin. Koska olen tänään(kin) todella armollisella tuulella, jaan teille
kaikille pienen helpotuksen, jolla laiskimmatkin jaksavat hyvin lassensa
valmistaa.
Isotöisimmät jututhan lasagnessa ovat valkokastikkeen (juustokastikkeen)
tekeminen ja kastikekattilan peseminen. No tällä kikalla säästyt molemmilta. Unohda
koko valkokastike ja korvaa se Valion Ruoka & Dippi Koskenlaskija
cheddar -juustokastikkeella. Jonka kirjoitusasu on vähintäänkin epäilyttävä Valion omilla sivuilla. Voit sekoittaa juustokastikkeen suoraan tomaattikastikkeen sekaan.
Joskus saattaa leikatakin, mutta sillä ei ole lassessa oikeastaan
mitään merkitystä.
Edellisen postauksen jälkeen tuli muutama reseptikysely tuosta lammas-aprikoosipilahvista. Osasin jo vähän aavistaakin, sillä possun vaisto on kuin valmis katsaus tulevaisuuteen.
Lammas-aprikoosipilahvi
Lammaspullat
300 g lampaan jauhelihaa
2 rkl oliiviöljyä
1 pieni keltasipuli
kurkumaa
juustokuminaa
fenkolinsiemeniä
suolaa
pippuria
Pilko sipuli hyvin pieneksi, sekoita kaikki ainekset ja pyörittele
hieman peukalon päätä suuremmiksi pyöryköiksi. Paista rasvassa kypsiksi.
Aprikoosipilahvi
basmatiriisiä (neljän annos)
150 g kuivattua aprikoosia
1 keltasipuli
kurkumaa
juustokuminaa
kanelia
kardemummaa
kanalientä
tomaattipyreetä
persiljaa
korianteria
Huuhtele riisi kolmeen kertaan siivilässä, jotta saat siitä
mahdollisimman irtonaista. Laita pilkotut aprikoosit likoamaan veteen vähintään vartiksi.
Pilko keltasipuli ja freesaa hetki oliiviöljyssä kattilassa. Lisää mausteet
ja riisit ja freesaa niitä myös. Lisää kanalientä aina tarpeen mukaan ja keitä
riisi sopivan kypsäksi. Sekoita mukaan tomaattipyree ja aprikoosit. Ja hetken päästä
lammaspyörykät. Silppua päälle reilu määrä persiljaa ja korianteria.
Vaikka turkkilaisesta ruuasta tuleekin helposti mieleen kebabit, kannattaa koittaa jotain muutakin. Moninaisuus on valtavaa, ja Turkissa on aina jotain syötävää tarjolla. Vähintään oliiveja napsitaan pitkin päivää.
Aloin oikein miettiä, mikä minulle määrittää turkulaisen ruokakulttuurin. Äkkiä mieleen tulivat eri tavoilla täytetyt kasvikset, kokonaiset grillatut kalat, jugurttikastikkeet, öljyt, juustot, leivät, sumakki, hunaja, valkosipuli, ruusuvesi ja etikkasäilykkeet. Niin ja tietysti nuo erilaiset kebabit ja lammasvartaat. Joko tuli nälkä? Tuli kyllä.
Mutta juu, esim. tällaista kattausta voisit koittaa. Laitan tähän vain pari ohjetta, näitä on helppo hakea netistä.
Ei kaupan viileissäkään varsinaisesti mitään isompia vikoja ole, mutta onhan se itse tehty aina houkuttelevampaa. Ja tietty prosessoimattomampaa. Tuntuu ihan kuin olisi wanhan ajan viiliä, vaikka mistäpä mitään siitä wanhasta ajasta voin tietääkään. Tuntemus on tärkein, jo se itsessään maustaa viilin.
Äidiltäni tähän oikeastaan sain kimmokkeen. Kuten olen usein ennenkin maininnut, hän tekee HYVÄÄ ruokaa. Ja äidin hapanjuurileipä, ai että! Otin kuvat omista viileistäkin, mutta laitetaan tähän silti katseltavaksi äipän viilivalmistusta.
Tarvitset vain kaksi ainesosaa: täysmaitoa ja kaupan viilin siemeneksi. Sen jälkeen käsissäsi onkin rajaton viilivarasto, kun vaan muistat ostaa maitoa.
Itse tehty viili
1 litra täysmaitoa
1 viili
Laita tuorejuustopurkkien pohjalle n. ruokalusikallinen viiliä ja kaada maitoa päälle. Sekoita hiukan, ei ole turhan tarkkaa. Peitä esim. liinalla ja jätä tekeytymään 16 tunniksi huoneenlämpöön. Nosta jääkaappiin. Viili on valmista, kun se on kylmentynyt. Thats it.
Tässä tasan kuusi vuotta tehty postaukseni. Lempparit pysyy.
___________
Kurpitsa-aika ei ole ohi, vaikka halloween jo menikin. Kurpitsa on ehdottomasti syksyinen lempparini ja monikäyttöisyydellään edustaa kasvisten kruunaamatonta aatelia. Pelkästä kurpitsalihasta saa jo sangollisen syksyistä väriterapiaa ja makea maku auttaa ohittamaan karkkikaupan. Maku on itse asiassa jopa niin makea, että suosittelen potkaisemaan kurpitsaa seuralaisineen jollain sopivan lempeällä chilillä.
En(pä) haluaisi hehkuttaa, mutta onhan tämä keitto pala taivasta. Perusmaut, hyvät mausteet, yksinkertaista, potkua, sopivasti yrttejä. Liemen määrää kannattaa vähän miettiä sen mukaan, kuinka paksua keitosta haluaa.
Paahdettu myskikurpitsa-valkosipulikeitto
1 kokonainen valkosipuli 1 myskikurpitsa 1 pieni kesäkurpitsa 1 keltasipuli 1 chili 0,8-1 l kasvislientä iso nokare voita 2 dl kermaa kourallinen persiljaa mustapippuria myllystä (suolaa)
Leikkaa valkosipuli vaakasuunnassa halki, laita puolikkaat foliopaperille ja kaada pinnoille oliiviöljyä. Kääri folioon. Leikkaa myskikurpitsan liha palasiksi, öljyä kevyesti ja paahda valkosipulin seurana leivinpaperilla 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia.
Kuori kesäkurpitsa, pilko kuutioiksi ja pilko keltasipuli isoiksi paloiksi. Lisää nämä ja chili kiehuvaan kasvisliemeen. Kun valkosipuli ja myskikurpitsa ovat valmiit, lisää ne kasvisliemeen. Valkosipulit lähtee kuoristaan painelemalla, varo polttamasta näppejäsi. Surauta keitto sauvalla tasaiseksi, lisää voi ja kerma ja surauta uudestaan. Tarkista suola, mikäli kasvisliemesi oli pliisu, lisää suolaa tai ainakin pippuria. Hakkaa joukkoon iso kasa persiljaa.
Keiton pinnalle voi paahtaa kurpitsassa olleita siemeniä. Myös sitruunankuorella maustettu pesto toimii hävettävän hyvin. Eikä patonkikaan pahaksi ole. Mainitsinko jo proseccon?!
Tiedän, että kaikilla ei ole ihan yhtä hienostuneet kuolasuonet, harmi heille. Eikä juuriselleriä jääkaapissa, aina pitäisi olla. Paahdettu juuriselleri on aivan tajuton raaka-aine sinihomeen kanssa. Vielä kun olis ollut pähkinää, muttei löytynyt.
Paahdettu juuriselleri ja sinihomejuustoa
puolikas juuriselleri
sinihomejuustoa
suolaa ja pippuria
viikunasiirappia tms.
Selleri 1,5 cm siivuiksi pahimmat röpelöt poistettuna. Päälle pippuria sekä voinokare ja uuniin 190 C 50 minuuttia. 3 minuuttia ennen loppua hometta päälle. Ja lautaselle makeaa viikunasiirappia tms. Siitä sitten aivan pehmennyt selleri suikkiin.
Tiesitkö, että parmesaania syötiin Suomessa jo
1700-luvulla? No en tiennyt minäkään. Perimätiedon mukaan Turussa sitä alettiin
syömään vasta 2000-luvulla ja Kangasalla sitä hyödynnetään edelleen vain lumikkojen talviruokinnassa. (<- ei kirjasta)
Mutta se on kuulkaas ilmestynyt, ja onhan tuota odotettu.
Tai minä olen. Ritva KyllinSuomen ruokahistoria -kirja on mainiota luettavaa. Itseään
sillä ei kannata yrittää nukuttaa, sillä nälkä alkaa taatusti hiipiä, ja jääkaapin
ovi herättää talon muut nukahtajat. Uteliaisuus hiipii myös siihen malliin,
ettei lukemista voi lopettaa.
Kyseessä ei siis suinkaan ole keittokirja, vaikka ruokaohjeita
onkin viljelty siellä täällä tarpeen mukaan. Juuri sopivasti tällaiseen opukseen.
Suomen ruokahistoria -kirja painottuu 1700-luvun alusta 1900-luvun lopun
ruokahistoriaan. Toki Kylli käsittelee myös ammoisimpia aikoja, kun siihen on
tarvetta. Historiateos on lähdeviitoitettu, mikä tällaiselle vähintäänkin sofistikoituneelle kulttuurintutkija-uskontieteilijähumanistiplantulle tuo varmuutta elämään. Vaikkakin jos itse olisin kirjoittanut kyseisen kirjan,
vähintään puolet olisi mielikuvitukseni tulosta ja lukijan tehtävänä olisi
päättää, mikä on totta ja mikä tarua. Eikä tietoakaan lähdeviitteistä. Ritvaan
voi luottaa, mikä on tietysti oletusarvo arktisen ja pohjoisen historian yliopistonlehtorilta!
Kirja on Gaudeamuksen kustantama, hinta on tällä hetkellä
hieman alle 30€. Olisinkohan nähnyt tämän jossain jo äänikirjanakin vai oliko
vasta tuloillaan?!
Alla oleva teksti on suoraan lehdistötiedotteesta:
Suomen ruokahistoria. Suolalihasta sushiin
Suomalaisen ruoan historia on täynnä makoisia yllätyksiä ja tuttuja
ruoka-aineita. Alussa oli suolakala, naurishaudikas ja kaali. Sittemmin
suomalaiset ovat löytäneet spagetin, säilykeananaksen ja chilin sekä oppineet
syömään puikoilla. Mitä tässä välissä tapahtui? Suomen ruokahistoria kylvää,
hauduttaa, pilkkoo, hapattaa ja mikrottaa – se kertoo jokapäiväisen ruokamme
kiehtovan tarinan 1700-luvulta aina vuosituhannen taitteeseen asti.
Makuelämysten lisäksi pohditaan niukkuutta ja puutetta, tieteellisiä ja teollisia
innovaatioita sekä ruoan mahtia muuttaa yhteiskuntaa.
Koska VHH jatkuu, päätin hommata keittiöön hienon OXO spiraalileikkurin, jolla saa tehtyä kasveista spagettia. Tai ainakin joistain kasveista, kuten nyt vaikka kesäkurpitsasta. Ihmeiden aika ei ole ohi.
Kreikkalainen kesäkurpitsaspagetti (2 hlölle) VHH, keto
2 isoa kesäkurpitsaa
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiveja
kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
sitruunankuorta
chiliä
kuivattua oreganoa
suolaa
pippuria
fetajuustoa
Pyörittele kesäkurpitsa spiraalileikkurilla nauhoiksi ja paista pikaisesti pannulla. Älä pelästy isoa määrää, kesäkurpitsa tuuppaa reilusti nestettä ulos. Älä myöskään paista liian kauaa, spagettikin syödään al dentenä. Pilko sipuli ja valkosipuli, puolita kirsikkatomaatit sekä oliivit ja freesaa pikaisesti toisella pannulla. Lisää oliiviöljyä, sitruunankuorta ja chilihiutaleita. Sekoita kesäkurpitsan sekaan ja mausta vielä oreganolla, suolalla ja pippurilla. Revi annoksen päälle fetajuustoa.
Kasvisruoka mun makuunon kilpailu, jonka tavoitteena on löytää uusia, nuorille maistuvia kasvisruokia koulujen ruokalistalle. Voittajan valitsee yllätysraati ja luvassa on kivoja palkintoja niin voittajalle kuin finalisteillekin. Nyt kannattaa lähteä mukaan tai rohkaista oppilaita osallistumaan! Kutsumme tamperelaiset koululaiset ja opiskelijat mukaan jakamaan parhaan kasvisruokareseptinsä!
Näin osallistut:
resepti saa olla lakto-ovovegetaarinen eli se voi sisältää munaa ja maitotuotteita tai se voi olla täysin vegaaninen eli sisältää vain kasvikunnan tuotteita
lähetä oma kasvisruokareseptisi sähköpostitse tuotannonohjaus@voimia.fi TAI palauta se Voimian koulukeittiölle viimeistään 15.10.2021
suunnittele resepti esim. neljälle henkilölle, me muokkaamme sen sopivaksi neljällesadalle!
liitä reseptiin yhteystietosi: nimi, sähköpostiosoite ja puhelinnumero sekä koulun nimi ja luokka
Loppukilpailuun valitaan marraskuun aikana viisi parasta ruokaa, joista arvovaltainen raati valitsee voittajan. Raadissa on mukana mm. toimittaja, joka tekee voittajasta jutun paikallislehteen. Kilpailussa on kaksi sarjaa: 1. - 9. luokkalaisille sekä lukio- ja ammattiopiskelijoille.
Paras kasvisruoka pääsee ruokalistalle ja on ensimmäistä kertaa kaikkien tamperelaisten koululaisten ja opiskelijoiden maisteltavana helmikuussa ystävänpäivänä. Lisäksi voittoisan reseptin kehittäjä sekä finalistit palkitaan kivoilla palkinnoilla, joita ei vielä paljasteta.
Onko kellään muulla sellaista fiilistä, että ainakaan sataan vuoteen ei oo saanut kaupoista kunnon tomaattia? Siis niitä ihanan makean
herkullisia, joita tomaattien kuuluisi olla. Vaikka mitä testaillut, ja usein
pettynyt. Siihen tulokseen olen kuitenkin tullut, että jos tomaatissa on mattapintainen
kuori, on sillä suurempi todennäköisyys olla makeampi kuin kirkaspintaisen.
No tämähän on tietysti lajikekysymys. Mutta mikähän perseily siinä oikein on, ettei kaupassa voi lukea, mikä lajike on myynnissä?! Ei voi
olla niin vaikeeta.
Pakko siis kasvatella ite, no nyt on tomaattipöheikkö lähes tyhjä. Mutta saakin olla. Herkkutatti-tomaattikeitto tulille siis. Tai no näkyy tossa yhden ruskotatinkin lakkia. Tomaattien paahtamisen olen omaksunut Henri Alenilta, joka kyllä tietää, miten tomaatit saa maistumaan. Muutenkin toki onnittelut ansaitusta tähdestä!
Tämäkin on siis vähähiilihydraaattinen resepti.
Paahdettu herkkutatti-tomaattikeitto VHH, keto
muutama herkkutatti viipaloituna ja pannulla voissa
paistettuna
1,5 kg hyviä tomaatteja
3 valkosipulinkynttä
1 keltasipuli
öljyä
1 rkl tomaattipyreetä
0,5 rkl punaviinietikkaa
kourallinen basilikaa
muutama tippa tabascoa
suolaa
mustapippuria
1 dl kasvislientä
parmesaania
Leikkaa tomaatit ja sipulit halki, laita leikkauspinta
ylöspäin pellille ja kaada päälle oliiviöljyä sekä hieman suolaa ja pippuria.
Paahda 180-asteessa n. 50 minuuttia, älä kuitenkaan polta niitä. Laita kattilaan,
lisää tomaattipyree, etikka ja basilika ja aja sauvalla tasaiseksi. Lisää tässä
vaiheessa kasvislientä sen verran, että saat keittoon haluamasi koostumuksen. Tarkista
suola ja lisää vielä sokeria, mikäli et ollut onnistunut löytämään tarpeeksi
makeita tomaatteja. Lisää lautasellesi herkkutattisiivuja sekä parmesaania.
Juomaksi sopii sekä maultaan että hinnaltaan kepeä Fontella Chianti 10,99€.
Alkusyksy on painonpudotuksen kulta-aikaa. Kun on tullut kesä sikailtua, röhkittyä ja muuten vaan vietetty paheellista elämää. Tulossa on muutama vähähiilihydraattinen resepti, joilla pystyy helpottamaan ketoilua. Ensin vuorossa kukkakaalimuusi.
Näitähän on vaikka mitä verkossa, mutta testaapa tätä, niin ei ole muihin kukkakaalimuuseihin paluuta. Sipuli ja varsinkin valkosipuli antavat tähän pikantin pläjäyksen.
Kukkakaalimuusi
600 g kukkakaalia
vettä + kasvisliemikuutio tai fondia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
0,5 dl kermaa
3 rkl voita
suolaa
persiljaa
Keitä kukkakaalinuput ja lohkottu sipuli sekä valkosipulinkynnet kasvisliemessä kypsiksi, n. 10–15 minuuttia. Kaada vesi pois, lisää muuta ainekset paitsi suola ja aja sauvalla aivan tasaiseksi. Lisää vielä kermaa tarvittaessa ja laita myös suolaa makusi mukaan. Viimeistele hakatulla persiljalla.
Erityisen hyvältä tämän kanssa maistuvat hiillostetut silakkapihvit ja sulatettu voi, jonka seassa on hakattua purjoa. Hiillostetut silakat siksi, ettei niissä ole käytetty hiilareita sisältäviä jauhoja ja jälkimmäinen siksi, että se vaan sopii tähän paremmin kuin violetit verkkosukat speedojen kanssa. Jos jälkimmäinen nyt mikään mittari edes on.
Turun alueen ravintoloita ja asukkaita kannustetaan juhlistamaan Itämeripäivää elokuun viimeisenä torstaina syömällä ja tarjoamalla lähikalaa sekä muuta ilmastoystävällistä ruokaa. Syömällä Itämerestä kalastettua lähikalaa voi pienentää meren fosforikuormitusta ja osallistua rehevöitymisen vastaiseen työhön.
Turun jätevesien fosforikuormitus vuonna 2020 oli 3,2 tn (sisältäen myös teollisuuden jätevedet), ja asukkaita on liittyneinä 300 000. Siitä suoraan jakamalla saadaan keskimääräiseksi vesistöön päätyväksi fosforikuormitukseksi 11 grammaa per asukas. Jos silakka-aterian syö 14 kertaa vuodessa fosforia poistuu Itämerestä 11 grammaa, joka vastaa omaa keskimääräistä kuormitusta.
Asukas, osallistu näin:
Suosi ravintoloita, jotka osallistuvat tapahtumaan ja tarjoavat lähikalaa.
Syö Itämerestä kalastettua lähikalaa tai muuta ilmastoystävällistä ruokaa.
Itämeripäivänä järjestetään myös leikkimielinen kokkikisa “Itämeri lautasella”, jolla halutaan kannustaa kaikkia syömään enemmän lähikalaa. Tapahtumassa keittiömestarit Oula Hänninen Viking Linelta ja Mikko Pakola Voi Veljien Ravintola Smöristä loihtivat kolmen ruokalajin illallisen Itämeren antimista. Kokkien kanssa kilpailevat Turun yliopiston rehtori Jukka Kola ja Åbo Akademin rehtori Moira von Wright sekä Turun uusi pormestari tai apulaispormestari. Tilaisuuden juontaja, Lola Odusoga, kertoo ammattikalastuksen tärkeydestä tapahtumien juontamisen ohessa.
Kokkikisa järjestetään torstaina 26.8 klo 18.00-19.00 Forum Marinumin edustalla. Tapahtuma on maksuton ja kilpailussa käytetyt reseptit jaetaan tapahtumassa ja sosiaalisessa mediassa tapahtuman jälkeen.
Itämeripäivä on John Nurmisen Säätiön käynnistämä jokavuotinen juhlapäivä meren kunniaksi. Päivän tavoitteena on innostaa ihmiset nauttimaan ainutlaatuisesta kotimerestämme sekä tekemään konkreettisia tekoja sen hyväksi. Juhlinnan lisäksi Itämeripäivän tarkoituksena on lisätä tietoa meren monimuotoisesta luonnosta, kulttuurista ja historiasta.
Päivän valtakunnallinen ohjelma kootaan sivustolle itameripaiva.fi
Edelleen maistuu mansikkainen salaatti, vaikka mansikka-aika alkaakin vedellä viimeisiään. Lisähedelmänä toimi nektariini, joka yhdistettynä leipäjuustoon on aivan parhautta.
Käytä siis kesän loppu hyväksesi ennen vaipumista pimeän horrokseen ja duunaa kaikki mahdolliset salaatit lounaaksesi.
Mansikkainen-leipäjuustosalaatti
vihreää paprikaa
babypinaattia
mansikoita
nektariinia
kevätsipulia
Lisää annokseen päälle oliiviöljyä, limetin mehua, mustapippuria ja suolaa.
Korona on pitänyt possun tiukasti kotimaassa, eikä tälläkään hetkellä ole isompia matkasuunnitelmia. Parasta reissuillani on ruokaan liittyvät aktiviteetit. Toki ne voivat olla yllättävänkin moninaisia, mutta puhutaan nyt kuitenkin pääasiassa ruokailusta.
Koska matkailu on hauskaa ja aina voi kuvitella - paitsi jos on ihan susipaska mielikuvitus - kuvitellaan tällä kertaa itsemme muutamaan näistä kohteista kala- ja äyriäisruokien välityksellä. En edes osaa sanoa, mihin näistä haluaisin, mutta uskoisin olevani suht helposti lahjottavissa matkakumppaniksi. Yhteydenotot polkkapossu(at)gmail.com.
Kreikkalainen salaatti (horiatiki) on aina hyvää, tykkään syödä sitä ilman minkäänlaista vihreää lehtisalaattia hyvällä marinadilla viimeisteltynä. Vaan eipä siihen vihreä salaatti oikeasti kuulukaan. No okei, välillä laitan lehtikaalia joukkoon, mutta se tietty on ihan eri juttu kuin lehtisalaatit. Ja mikäli näin teen, mukaan sopii vehnäolutvinegretti.
Välillä olen miettinyt, että kreikkalainen salaatti olisi itsessäänkin jo ihan kiva safka, mutta jotain se kaipaisi seurakseen, että siitä saisi hieman ruokaisamman. Leivän kanssakin toki menisi, mutta entäs tortellinit? Kyllä. Ihana idea ja vielä parempi toteutus.
Kypsennä tortellinit ohjeen mukaan. Ole varovainen, menee hetkessä ylikypsiksi. Pilko ainekset fetaa lukuun ottamatta. Valmista marinadi ja sekoita hyvin. Oreganoa ei voi olla tässä ruuassa liikaa, joten reilulla lapiolla vaan. Sekoita marinadi muiden ainesten kanssa ja lisää lopuksi fetapökäleet.
Vaikka varhaiskaali onkin alkukesän ykköskasvi, ei kannatta vielä luovuttaa. Edelleen hän maistuu maukkaalta, mehevältä ja ihan hiukan jopa makealta. Menisi varmaan jälkkäriksikin. Varhaiskaalipannacotta, mikä timanttinen ajatus.
Varhaiskaalia ovat monet tottuneet syömään inasti kypsennettynä, mutta omasta mielestäni se on parhaimmillaan salaatissa tai muuten vaan raa'asti rakkaudella viilleltynä. Maku on jo itsessään raikas, mutta lisää kesää voi heittää esimerkiksi Aasiaan vivahtavilla mauilla. Kuten tässä on tehty.
Varhaiskaali-nuudelisalaatti
nuudeleita
porkkana
varhaiskaali
kevätsipulia
chiliä
suolapähkinöitä
herneitä
korianteria
Keitä nuudelit ohjeen mukaan, lisää hiukan öljyä ja jäähdytä. Pilko porkkana tulitikuiksi ja varhaiskaali myös pitkulaisiksi. Pilko kevätsipuli ja chili. Murskaa ihan kevyesti pähkinät. Lisää korianteri ja sekoita kaikki.
Kastike:
2 rkl seesamiöljyä
1,5 rkl riisiviinietikkaa
0,5 rkl sokeria
1 limetin mehu
1,5 rkl soijakastiketta
Sekoita kastikeainekset ja kaada päälle vasta juuri ennen, kuin syöt aterian. Kastikkeen määrää voit soveltaa kasvisten määrän ja omien mieltymysten mukaan.
Tämä kesäinen herkku nautiskellaan varhaisperunoiden, smetanan ja hölskykurkkujen kanssa. Tykkään laittaa lautaselle tyrnimarjoja, mutta ne eivät ole suinkaan pakollisia. Joskus olen käyttänyt myös puolukoita suoraan pakkasesta.
