Suomalaisten kuluttajien oluttietoisuus on kasvanut ja alan harrastuneisuus lisääntynyt. Pienpanimoilla menee mukavasti ja kansa tykkää. Markettibulkkilager tulee tietysti vielä pitkään olemaan juoduin olut, mutta on aivan mahtavaa, että uusia pienpanimoyrittäjiä nousee tarjoamaan ajatusviivan tarkkuudella hiottuja maltaisia käsitöitään niitä innokkaasti odottaville. Ja mikäpä meillä janoisilla on odotellessa, kun vaihtoehtoja löytyy. En tiedä pienpanimoiden tarkkaa määrää, mutta puolisen vuotta sitten niitä oli viitisenkymmentä. Kaukana ollaan toki vielä 1800-luvun lopun Suomesta, tuolloin käsityöoluttehtaita oli yli sata.
Hieno esimerkki pienpanimoista on
Vakka-Suomen Panimo (Vasp). Ensimmäiset oluet valmistuivat kesällä 2008 ja ensimmäiset palkinnot jaettiin jo pian, kun Prykmestar SavuKataja valittiin vuoden 2009 olueksi. Juuri tuon oluen kautta minäkin sain ensikosketuksen Vaspiin.
Järjestin pienen olutpruuvin, johon otin maisteluun vain kyseisen panimon oluita. Pruuvissa olivat:
- Prykmestar LuomuPils
- Kansan Kaiku
- Prykmestar Oktoberfestbier
- Prykmestar Douple IPA
- Prykmestar Wehnäbock
Tarkoituksena oli pruuvata myös kuvassa oikealla näkyvät Prykmestar Schwartz ja Year of the Goat, mutta jotenkin ne unohtui. Syytän tästä naapurin helan går -tapahtumasta aiheutunutta älämölöä. Schwartzia ja Year of the Goatia maisteltiin sitten myöhemmin ilman pruuvauslomakkeita.
Oluet pisteytettiin yhteismitallisella monessakin paikassa käytössä olevalla asteikolla, jossa maksimipistemäärä on 50. Pruuvilomakkeen tein itse, kun en löytänyt mistään valmista järkevää. Oikealla olevat tekstit ovat lähes suoria lainauksia muualla käytössä
olevista arvosteluasteikoista, vasemman puolen väsäsin kuitenkin itse havainnollistamaan
tuntoja. Oluista tutkittiin ulkonäköä, tuoksua, makua, suutuntumaa ja viimeiseksi mietittiin vielä yleisvaikutelmaa. Klikkaa kuva isommaksi.
Voittajaksi valittiin Wehnäbock ja hyvänä kakkosena seurasi Double IPA. Peruspruuvauksen jälkeen maistelimme muutamia oluita vielä ruokien kanssa ja mietimme, mitkä voisivat muodostaa hyviä makupareja ja miksi. Harmi etten ollut varannut mukaan juustoja, niihin olisi mielenkiintoista jatkojalostaa pruuvailua.
Homma aloitettiin siis LuomuPilssillä, joka on looginen avaus, kun ideana on edetä kevyestä tukevampaan. Pils on monikäyttöinen olut: sillä voi yhtä hyvin huuhdella kuuman asfaltin karstoja lämpimällä kesäterassilla kuin tarjota alkumaljana juhlissa. Jälkimmäinen on itseasiassa ihan loistava idea sen iänikuisen skumpan tilalle. Mukavan raikas ja kevyt, kuitenkin suutuntumaltaan lähes keskitäyteläinen ja maussa sopivasti humalaista katkeroa. Maailman suosituin ja kuuluisin pils on luultavasti Pilsner Urquell, mutten näe mitään syytä, että valitsisin sen, jos myös Vaspin vastaavaa olisi tarjolla. LuomuPils on luokkansa ehdotonta kärkikastia. Jos ruokaan haluaa yhdistää, niin kala- ja äyriäisruuat toimivat varmasti. Ja jos haluaa hakea vaikka hieman raikkautta rasvaisen savustetun lohen kanssa, niin LuomuPils on tähän oiva kaveri.
Kansan Kaiku oli Kymijoki Beer Festival 2015 -tapahtuman virallinen olut. Kuten nimikin jo antaa vihjeen, oluen raaka-aineissa oli yleisöllä oma sanansa sanottavana. Kansan ääni määräsi, että Kaiku maustettiin mm. mustapippurilla, korianterin siemenillä ja appelsiinin kuorella. Kansan Kaiku on raikas, hieman kuivahko, mausteinen. Jostain tuli hieman hiivainenkin maku, joka kuitenkin jäi greipin jalkoihin hyvällä tavalla. Hieno saison. Tätä maisteltiin myös ruuan kanssa: baskilaisen keittiöguru Patxi Rinconin kylmä vahvasti tomaattinen kasviskeitto napsahti tähän kuin naula lankkuun.
Lokakuukin lähestyy kohtalaisen sopivasti, joten on aika oktoberfestata. Kuinka sattuikaan, myös oktoberfestoluita alkaa saada alkoista 4.9. lähtien, niin myös Vaspin Prykmestar Oktoberfestbieria. En ole välttämättä tämän olutluokan suurin ystävä, jotenkin nämä jäävät useimmiten vähän pliisun tylsiksi. Vaspin tuote on kuitenkin näihin alkuasetelmiin nähden ihan ok. Itse asiassa se sai pruuvissamme aika hyvät pisteet ja ilman omaa ennakkomurinaani olisi luultavasti saanut vielä paremmat. Prykmestar Oktoberfestbier on keskihiilihappoinen, kevyesti makeahko, maussa on hieman leipää. Mukavaa raikkautta tähän antaa magnum- ja perle -humalat. Naiset tykkäsi erittäinkin paljon.
Prykmestar Douple IPA onkin sitten ihan eri maailmasta. Täyteläinen, mausteisuutta, voimakkaasti humaloitu, greippistä karismaa ja rusinaista makeutta. Erittäin hieno IPA, jossa on särmää vaikka kilpailijoille lohkottavaksi. Jos jotain parannusehdotusta tähän heittäisin, niin hivenen pienemmällä hiilihappomäärällä suussa saattaisi pyörähdellä jopa lähes täydellisen pehmeän pyöreä Douple IPA. Toki sitä ei ole haettukaan, tässähän pitääkin olla särmää :) Jos ruokia ajatellaan, Indian Pale Alet ovat parhaimmillaan väkevien mutusteltavien kanssa. Ei niitä turhaan kehitetty 1800-luvun alun Intiaan matkanneiden brittivirkamiesten suita kostuttamaan. Koska matka oli logistisesti pitkä, oli säilyvyyden kannalta välttämätöntä valmistaa voimakkaasti humaloituja reilusti alkoholisoituneita oluita. Pruuvipöydässä Douple IPA meni testiin srirachamarinoitujen herkkusienten kanssa ja hyvin upposi. Testaa erilaisten curryjen kanssa ja yllätä itsesi creme bruleen avekkina jälkkäripöydässä.
Parin vesilasillisen ja muutaman valkoisen leipäsiivun jälkeen seurueemme oli valmis maistelemaan Prykmestar Wehnäbockia. Pukkeja on tummia ja vaaleita, usein ne ovat maltaisia, makeita ja maussa on hieman hedelmää, niissä on kevyesti hiilihappoja ja vähän humalaa, mistä johtuen myös vähemmän katkeroaineita. Toisaalta katkeroaineita on juuri sopivasti, ettei liian makea maku pääse häiritsemään. Prykmestarin Wehnäbock menee muuten hyvin näihin määrityksiin, mutta hiilihappoja siinä on ehkä hieman keskivertoa enemmän. Mukava pieni häivähdys banaania on tuoksutettavissa ja apinoivana banaanin suurkuluttajana pidän sitä pelkästään hienona asiana. Banaani ei kuitenkaan ole häiritsevä, siihen vaikuttanee myös cascade-humalan miellyttävä sitruksisuus. Jos ruokaan haluaa yhdistää, niin grillattu liha tai grillattu kasvi toimii. Jälkkäripöydässä omenapiirakan tai struudelin kaveriksi, ihan possumaisen hyvää.
Kuten aikaisemmin jo mainitsinkin Prykmestar Schwartz ja Year of the Goat jäi pruuvaamatta. Schwartz on minulle jo vanha tuttavuus, joten ei sinänsä haitannut. Todettakoon kuitenkin, että tummien lagereiden sarjassa kyseinen olut on vähintäänkin edustava ja erään ystäväni ehdoton tummalagerlemppari. Year of the Goat on mittatilaustyönä tehty kunnianosoitus 25-vuotiaalle raskasmetallibändille Impaled Nazarenelle. Kahdella adjektiivilla kuvailtuna kyseinen olut on maultaan ja tuoksultaan hunajainen ja savuinen, jos kolmannen saa ottaa mukaan, niin syntinen. Tykkäsin paljon. Year of the Goat -olutta maisteltiin
homejuustoisen savusimpukkapannun kanssa, sikamaisen hyvää tämäkin.
Tehty yhteistyössä Vaspin kanssa.
