Olenkin jo tovin odotellut Haapasalon Villen Georgian ruokakulttuuria koskevaa kirjaa, enkä vähiten siksi että Georgia tosiaan on hieno ruokamaa. Tekijätiimi on Villen lisäksi mahtava, valokuvaajana toimii Juha Metso ja kirjoittajana Kauko Röyhkä. Kauko myöntää paineensa, pari aikaisempaa yhteisprojektikirjaa on viety käsistä ja hyppäys ruokamaailmaan ei välttämättä ole helpoin mahdollinen. Luottamus Villen tarinankertojataitoon on kuitenkin kova, kirjaa lukiessa tuntuukin katsovansa televisiosta 30 päivää -sarjoja. Hyvin on Röyhkä osannut kirjaimensa järjestellä.
Makujen matka ei ole pelkkää ruokailua. Historiaosuudessa sivutaan mm. aikaisempaa presidenttiä Saakashviliä, joka oli Haapasalon mukaan täysi ADHD-tapaus. Puri myös kertaalleen solmiotaan YK:n yleiskokouksessa. Gorbatshov taas oli muuten turmiollinen, kun hän alkoholinvastaisen kampajansa aikana hakkautti kaikki Georgian viiniköynnökset pois. Harmi sinänsä, georgialaiselle tärkeintä ovat ruoka ja viini. "En tiedä toista kansaa, joka 80 prosenttia ajasta miettii, mitä syödä tänään. Iso osa lauluista kertoo ruoasta [...] Kaikki pyörii ruoan ympärillä".
Ville nimittää Georgiaa Kaukasuksen Portugaliksi. Siellä ei tarvi miettiä mitään, elämä kuluu mukavasti syöden, juoden ja puhuen. Puhetta riittääkin, sillä lätinä aivan turhasta asiasta saattaa kestää montakin tuntia. Mutta politiikasta georgilainen ei halua puhua. Vaarallisia tilanteitakin syntyy vähemmän, kun ei puhu politiikasta. Toisaalta georgialainen ei ole lähtökohtaisestikaan vaarallinen, sillä hän on perusluonteeltaan liian laiska. Nyrkkien huitominen edustaa jo liiallista ruumiillista ponnistelua, on parempi keskittyä ruokaan ja viiniin.
Millaista on georgialainen ruoka? Yksinkertaista, maukasta, halpaa. Mitä lihaan tulee, kalliimpia osia ei ikinä näy ruokapöydässä, mutta sisäelimet käytetään hyvinkin tarkkaan. Ville epäilee, että sisukat myydään naapurimaihin. Georgia on sijaintinsa vuoksi ollut alttiina monille vaikutuksille: Aleksanteri Suuren mukana on tullut munakoiso, kurkku ja aprikoosi, Kreikasta minttu, valkosipuli ja sarviapila, arabikalifaatti toi vesimelonit ja baklavan. Georgialaiset ilmeisesti rakastavat vesimeloneja, jos hyvä tuuri käy, saattaa nähdä vuoristojoen tulvillaan kokonaisia arbuuseja, siellä ne pysyvät viileinä.
Minua ihastuttaa georgialaisen keittiön erilaiset tahnat ja kastikkeet. Mieto ja tulinen tomaattikastike, satsibeli ja adzika, hapan luumukastike eli tkemali. Voi pojat, ilman näitä ei georgialainen tule toimeen, vaan ei tule allekirjoittanut sikakaan. Juu ja jokaiseen ruokaan laitetaaan pähkinöitä. Haapasalo kertoo syöneensä enemmän kuin usean aterian lobioa, eräänlaista papupataa. Sen ansiosta hän selvisi hengissä kaksi vuotta teatterikouluaikoinaan, kun Neuvostoliitossa oli pahin ruokapula. Lobio kyllä kuulostaa herkulta ja aion ehdottomasti valmistaa sitä: papuja, sipulia, tomaattimurskaa, valkosipulia, korianteria, brinza-juustoa (tai fetaa), saksanpähkinöitä ja chiliä. Ei voi tulla pahaa.
Hieno kirja, iso läpy. Soljuvan tarinoinnin lisäksi tarjolla on yli 30 reseptiä.
- Ilmestymisvuosi : 10/2015
- Kirjailija : Kauko Röyhkä, Ville Haapasalo, Juha Metso
- Kustantaja : Docendo
- ISBN : 978-952-291-181-0
- Sivuja : 168
Kirjoitus tehty yhteistyössä kustantajan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti