Rapu 0 - Polkkapossu 6

Muutama viikko sitten airoon tarttui kesken soutumatkan rapuja. Söin niistä kuusi ja rapu söi nolla Polkkapossua. Hyvin kävi siis.

Tällä kertaa tarjolla veden ohella loistava juomasuositus: Snälleröds Mäskdrängens Akvavit. Maku hieman kuminainen ja kevyesti tillinen, pehmeä, 40%, hinta 21,50€. Tarjoillaan suoraan pakkasesta.

Munakoiso puhelimessa, kuinka voin auttaa?

Asiakaspalvelu: Saunalahden asiakaspalvelu, Mervi hei.

Possu: Porsas tässä Hei. Vaihdoin juuri liittymää ja nyt kukaan ei pysty soittamaan minulle, itse kyllä      pystyn soittamaan. Jotain on siis selvästi mennyt metsään.

Asiakaspalvelu: Onko kyseessä tämä numero, josta soitat?

Possu: Kyllä.

Asiakaspalvelu: Pieni hetki, tarkistan asian (5 minuuttia hissimusiikkia). Kyllä tässä jotain ongelmaa on. Sopiiko, että tarkastelen vielä asiaa ja lopetetaan tämä puhelu. Soitan teille sitten hetken kuluttua. 

Possu: Kyllä se vähän vaikealta tuntuisi. 

Asiakaspalvelu: Mutta tässä saattaa mennä hetki.

Possu: Mihin numeroon aiotte soittaa?

Asiakaspalvelu: Tähän numeroon josta juuri soitatte.

Possu: Miksi soitin asiakaspalveluunne?

Asiakaspalvelu: Kun kukaan ei pysty soittamaan teille.

Possu: Juuri niin. 

Asiakaspalvelu: Anteekiss mutta onko tässä jokin ongelma?

Possu: Mihin numeroon siis aiotte soittaa, jos soittoni syy on se, ettei minulle pysty soittamaan?

Asiakaspalvelu: Niin. AAAHAAA. Totta. Odottakaa sitten linjoilla, niin katsotaan saammeko tämän kuntoon (10 minuuttia hissimusiikkia). No niin nyt se pitäisi olla kunnossa. Hyvää päivänjatkoa. 

Possu: Kiitos. Ja samoin.

Värikäs munakoiso, falafelit, feta-jugurttikastiketta ja vindaloo curry -kastiketta

1 munakoiso

vihreää pestoa

2 tomaattia

muutama oliivi

arlan pikkurasia jossa öljyssä fetakuutioita ja aurinkokuivattua tomaattia

2 dl + 0,5 dl maustamatonta jugurttia

pirkan vindaloo curry-kastiketta

ruohonjuuresta paketti falafelainesta

Halkaise munakoiso pitkittäissuunnassa. Tee lihaan muutama ristikkäisviilto ja voitele päälle ohut kerros pestoa. Paista 200 asteessa 20 minuuttia. Halkaise tomaatit, kaiverra siemenet pois ja leikkaa tomaattiliha kuutioiksi. Viipaloi oliivit. Lusikoi munakoisopuolikkaiden päälle. Ota arlan fetapurkista öljyä ja lusikoi sitä tomaattien ja oliivien päälle. Paista uunissa vielä n. 10 minuuttia. 

Valmista falafelit paketin ohjeen mukaan eli kaada seos 2,5 desiin kiehuvaa vettä, anna turvota 15 minuuttia, tee massasta pallukoita ja paista reilussa rasvassa kullanruskeiksi. Kätevää ja erittäin maistuvaa. 

Tee kastikket: murskaa haarukalla fetakuutiot ja aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita jugurtin joukkoon ja rusikoi tasaiseksi massaksi. Toiseen kastikkeeseen otin kaapista pirkan valmiskastia, jota jatkoin maustamattomalla jugurtilla. 

Ja tämä kaikki syödään herkullisen naan-leivän kanssa.  

Parsaa, kuhaa ja voi-rieslingkastiketta

Kesällä pitää tietty lukea kihelmöiviä kirjoja ja kuunnella messevää musiikkia. Tällä hetkellä lukulautasella on Biology for a changing world, joka käy luonnollisuustieteellisyydet läpi kiinnostavin esimerkein. Ensimmäisen kolmen luvun aikana olen mm. oppinut, että parkinsonin ja kahvin (kofeiinin) välillä on joku (?) yhteys, hevosen ja aasin risteymä on muuli ja muuli ei ihan hevillä lisäänny. Mistä päästäänkin levylautaselle, josta löytyy ruotsalais-norjalaista tukkaheviä eli Saint Deamon.

Eikä ruokaakaan pidä unohtaa.Valkoviinikastike on muuten 3,5 vuotiaan poikani yksi lempparikastike kalan kanssa. Isänsä poika :) Isä tosin juo suurimman osan jäljelle jääneestä valkoviiniaineksesta kokkauksen lomassa.

Parsaa, mascarponekuhaa ja voi-rieslingkastiketta

parsaa (napsaise poikki, kuori ja keitä 3-4 minuuttia)

kuhafilee

mascarponejuustoa

sitruunamehua

tilliä

paprikaa

sipulia

Sekoita mascarponeen  tilkka sitruunamehua ja reilusti tilliä. Mausta kala suolalla. Voitele kuhan pintaan ohut kerros juustohäsää ja vedä rullalle. Paista uunissa n.10-12 minuuttia kalan koosta riippuen. Paista pilkottu paprika ja sipuli pannulla.

Rieslingkastike

0,75 dl rieslingia (valkoviini)
½ kanaliemikuutio
2 dl kermaa
tippa sitruunamehua
ripaus fariinisokeria
maizenaa
50 g voita vähintään
(suolaa)

Mittaa kattilaan viini ja lisää liemikuutio. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehauta taas. Lisää sitruunan mehu ja ripauta mukaan hieman sokeria. Suurusta maizenalla ja lisää voi. Tarkista suola.

Mascarponehan on tässä periaatteessa ihan turha, mutta sattuipa kaapissa olemaan purkin jäysteet. Jätä siis pois hyvällä omatunnolla.

Endiivi-sinhomejuustosalaatti

Tällä hetkellä on aika kova kyllästyminen kanaan, possuun, persuihin ja loheen. Hyvin marmoroitunut härkä voisi vielä mennä pienissä määrissä, vaaleat kalat kuulostaa hyvältä. Vielä kun keksisin mihin tumppaan ne miljoonat särjet, joita merestä kiskon. No ehkä niistä jonkun särkikukon tai pullia voisi tehdä, mutta asiaa pitää tuumia hieman tarkemmin. Tuumimisen lomassa maistuu tietty salaatti.


Endiivi-sinhomejuustosalaatti

endiivi
sinihomejuustoa (joku mieto on ok)
babypinaattia
päärynä
erilaisia pähkinöitä

Ohjetta tuskin on tarvetta kirjoittaa. Kastikkeesta sen verran, että vedä määrät intuitiolla, maistele välillä.

oliiviöljyä
mustapippuria
greippimehua
juoksevaa hunajaa

Natustelua Töölönlahdella

Taste of Helsinki tsekattu. Tai ainakin osa siitä, ei muutamassa hetkessä ihan maksimimäärää maistiaisia ehdi mutustella läpi. Kaikin puolin tapahtumasta jäi leppoisa fiilis: edes jonot eivät olleet pitkiä ja vaikka venymistä välillä tapahtuikin, kohti tiskiä pääsi sujuvasti. Uudestaan sitten seuraavalla kerralla. Saa nähdä, tuleeko se jo huomenna :)

Tästä on siis kyse: "Taste of Helsinki on nelipäiväinen tapahtuma, jossa tutustutaan Suomen parhaisiin ruokiin ja nautitaan Helsingin rikkaasta ravintolakulttuurista. Tapahtuma on jokavuotinen makumatka, jossa kävijät pääsevät tutustumaan valittujen kahdentoista parhaan ravintolan antimiin tapahtumaan suunniteltujen annosten kautta."

Isoimmat bonarit ravintola Aidolle. Oikeat tyypit tiskillä, ruoka mahtavaa ja kysyin vielä jälkkärin reseptiä ja sekin tuli nopeasti kuin tuhat undulaattia. Mahtavaa Aito, tulen varmasti poikkeamaan ihan ravintolaankin.

Näitä testasin: 

• Koivunsilmuilla savustettua lohipastramia
• Mallasvanukasta ja karpaloita
• Grillattuja jättikatkarapuja, vuohenjuustoa, salaattia ja grillattua valkosipulileipää
• Paistettuja kampasimpukoita ja hasselpähkinävoita
• Vihersimpukkaa, punaista nahm jim -kastiketta, korianteria, rapeaa sipulia
• Grillattua luomukaritsan paahtopaistia, varhaiskaalisalaattia ja savuomenavoita

Ykkösjuttu oli ehdottomasti Aidon mallasvanukas ja karpalot. Mukin pohjalla oli vanukasta, sen päällä jotain hauskaa marjavaahtoa, jossa karpalot käyskenteli. Loistavaa, siis todella loistavaa. Ihan mahtavaa. Mainitsinko jo että hienoa. Upeeta. Niin ja Aidon lohipastramikin oli hyvää, vaikka olenkin lopen uupunut loheen. 

Vaihtoehdot: Go there or go there. Joka tapauksessa menet tai menet.

Hatten är din_Katkarapucurry

Jotta päästään tunnelmaan, niin tästä ensin todella vanhasta muistista suupala. Ihan vaan kaverin hatun vuoksi. 

Mutta mutta, eilen tekemäni curry oli ihan älyttömän hyvää. Edes Madhav Kumar Nepal ei osaa tehdä näin hyvää katkarapucurrya, vaikka onkin alaan vihkiytynyt hattumies. Tämän tehtyäni laitoin työhakemuksen vetämään erinäisiin satkareihin, indimoihin ja bombaymoihin. Hiljaista pitää.

Mutta tämä on tosiaankin maukasta. Jos ei ole ennen jaksanut itse valmistaa currya alusta loppuun, kannattaa tällä lähteä liikkeelle ja unohtaa valmisintiapurkit. Tietty nekin ovat  varsin hyviä, mutta itsetehty palkitsee siinä missä piiskakin ainakin alitajuisesti.

Katkarapucurry

5 rkl öljyä
1 tl kuminaa1 tl juustokuminaa
1 tl korianterin siemeniä
1 tl curryjauhetta
4 valkosipulinkynttä
1 sipuli
3 tl inkivääritahnaa (tai raastettua inkivääriä)
1 keskivahva punainen chili
ruiskaus tomaattipyreetä
tölkki tomaattimurskaa
sokeria
suolaa
2dl kookoskermaa
iso kourallinen katkarapuja
korianteria

Kaada öljy pannulle ja freesaa kuminaa, juustokuminaa, korianteria ja curryjauhetta pari minuuttia öljyssä. Lisää sipulit, pilkottu chili, inkivääri ja tomaattipyree ja freesaa niitä n. 5 minuuttia, älä anna ruskistua. Lisää tomaattimurska, sokeri ja suola, kiehauta ja lisää kookoskerma. Anna muhia 15-20 minuuttia. Tarkista suola ja sokeri, lisää lopuksi katkaravut, älä anna enää kiehua. Tarjoa esim. täysjyvänuudeleiden ja naanleivän kanssa. Hakkaa annoksen päälle sopivasti korianteria (älä jätä tätä pois, sillä korianteri on todella olennainen osa tätä annosta). 

Janomami tuskin on simassa

Eniten heteitä 30 vuoteen, ei paljon hymyilytä. Naama vääntäytyy väkisin happamaan virneeseen ja nenästä tulee ämpäritolkulla sitruunamehua. Allergialääkkeet unettaa; hereillä pysyminen vaatii taikurin keskittymistä. En ole Luttinen, enkä osaa muutenkaan keskittyä. Nukahtelen työpöytäni ääreen ja herään vasta, kun silkkiäkin pehmeämpi poskeni ui seetripöydälle kertyneessä nenämöhnässä. Olen juuri ehtinyt uneksia sitruunamarenkitortusta, mutta ymmärrän pian itseni olevan tortapåtorta. Sitä paitsi nenäni ei ole kaikkein pienin. Kyllä, sieltä tulee myös sen mukaisesti tavaraa.

Tulevan työväenjuhlan kunniaksi unohdetaan naaman peruslukemat ja valmistetaan sitruunapitoista juomaa.

Mutta ei simaa. Ei tänään. Eikä huomenna.

Tämän reseptin valmistaminen ei kaipaa yanomamien poppamiestä. Yanomamit on intiaanikansa Etelä-Amerikassa ja he ovat saaneet nimensä siitä, että heidän äideillään on niin kova sitruunajuoman jano. Minä olen saanut reseptin Vinkkilän mammalta, hän ei ole intiaani, vaikka antaisinkin hänelle monen monta sulkaa hattuun.

Yanomamin Sitruunajuoma  

5-6 sitruunaa

1,5 l vettä

4 dl sokeria (alkuperäisessä ohjeessa 3 dl)

Pese sitruunat astianpesuaineella, hinkkaa harjalla ja huuhtele hyvin. Raasta kuoren keltainen osa ja purista mehut kattilaan. Älä välitä vaikka mukaan menisi muutama kivi tai hedelmälihaa. Lisää sokeri. Kiehauta vesi ja kaada kattilaan sokerin ja sitruunan sekaan. Kiehauta uudestaan. Anna seistä yön yli viileässä. Siivilöi ja pullota.

Tämä mehu on tiivistettä ja siis laimennettava. Sopiva sekoitussuhde maun mukaan n. 1:3. Vesi vanhin voitehista, kupliva toiseksi vanhin. Esimerkiksi joku matalahappoinen kivennäisvesi toimii kuin Patu ja Tatu.

Kirjoitus häristä: matador ja bullshit

Hackmanin Matador on juuri se susi, jonka saisi lytätä sukupuuttoon. Kolmen tai neljän uuden takuupannun jälkeen alkaa vasenta lisäkivestäkin jomottaa siihen malliin, että nyt pääsi härkä puskemaan ohi matadorin. Monilla muilla merkkipaistinpannuilla on ihan sama ongelma: ei kauankaan ja ruokien tarttuminen pannuun on ennemminkin ominaisuus kuin vika.

Ei minulla hätää ole, en ole koskaan omistanut Matadoria, kunhan joutessani turisen.

Vaan mikä määrittää hyvän paistinpannun. Unohdetaan valurautapannut, sillä niitä ei voita kuin tuplaamalla. Yleisimmin se menee pieni, pieni, iso. Mutta mikä siis tosiaan tekee pannusta hyvän? Eniten minulla uimapuku ratkeaa siitä, että ruoka jää pannulle kiinni. Ihan sama kuinka paljon rasvaa heität, tai mille lämmölle ruoan laitat, kiinni on. Pannu ei saa olla myöskään liian painava, eikä liian paksu. Monen mielestä hyvä pannu ei saa olla myöskään ohut, sillä silloin se ei ole liian äreä. Onneksi tiedän tuon olevan täyttä bullshittiä, hyvä pannu voi todellakin olla vähän ohuempi, sitä pitää vaan osata käsitellä kuin ohutta pannua. Hyvän yleispannun tärkeä ominaisuus on myös se, että se pitää voida laittaa uuniin. Kyllä, mitä olisi elämä ilman tart-tä-tääniä, ihan vaan esimerkiksi.

No niin, nyt kun tarpeet on tyydytetty ja pannun kriteerit synnytetty, seuraa kohokohta eli paistinpannusuositus.

Ikean 365+ sarjan paistinpannu on helmi kaiken ohutpohjaisen teflonkuran joukossa. Jos olisin heittänyt tämän saman jutun 1.4. ei olisi mennyt läpi, mutta tällä(kään) kertaa ei ole syytä epäillä. Tämä paistinpannu on aivan mahtava. Olisi iso vääryys sanoa, että tässä tuotteessa hinta ja laatu kohtaa. Ei pidä paikkaansa. Pannu maksaa muistaakseni alle 15€, mikä on täysin naurettava hinta verrattuna laatuun. Ja laatuhan tarkoittaa useimpien määritelmien mukaan asiakastyytyväisyyttä. Olen käyttänyt kyseistä härpäkettä varmasti jo lähes vuoden, enkä ole tähän mennessä keksinyt yhtään moitetta. Myönnettäköön sen olevan historiallista minulta. Pannu on mielestäni niin hyvä, että tulevan saamattomuuden pelossa olen ostanut jopa jemmaan muutaman. Vaikka en tiedäkään noiden yhteyttä. Sinänsä turhaa, ironista ja epäloogista: miksi tarvisin niitä jemmassa, kaikesta sampanjasta ja suitsutuksesta päätellen tämä pannu tulee kestämään useita useita useita vuosia.

Hanki kanto tai kaksi

Hähää, ette päässeetkään minusta. Olen vaan kevyesti ollut välillä väsynyt, välillä kiireinen, välillä oma itseni, välillä joku muu. Hetken nautin Karibian tunnelmista Port de Santiago de Cubassa maistellen kommunistisen puolueen lempijuomaa Cuba Libreä. Che, Conga ja timba. Pikaisesti poikkesin Espanjassa, jossa tipuin sangriatynnyriin ja kokkasin miekkakalaa Ruotsalaiselle Ovelle. Se ei siis ollut en dörr dörren vaan mies nimeltä Ove. Tangani tietty kastuivat ja puhelinkin hukkui, mutta pienen etsimisen jälkeen sain HTC:n jäljitettyä viereiseen kylään, has visto mi telefono? Loistava kalaravintola löytyi vuorilta, paikka joka näytti keskivertoafgaaniperheen spreijatulta teltalta. Mutta mahtavaa sapuskaa.

Kaikkein parasta ruoka oli kuitenkin Kangasalla, jossa poikkesin pari viikonloppua sitten potkukelkkailemassa mahtavassa aamuauringon säihkeessä viimeisillä hankikannoilla.

Äidin lihapullat, perunamuusi, sienisalaatti ja jälkkäriksi lättyjä. Voi hyvänen aika ja herran tähden.

Kaiken tämän päälle tein raikkaan salaattin, johon valitsin kuubalaisia saksanpähkinöitä, salaattisikuripuun hedelmiä Kangasalta ja aurajuustoa Espanjasta.

Cokis-kreolikana

Pitänee nostaa vanha ja kaunis resepti laudalle. Laudan pohja on riivitty vanhan harjoittelupaikkani kokilta, aikojen saatossa resepti on kokenut pieniä muutoksia. Ja oikeastaan se on ennen ollut cajunkastike: nyt kun siihen on paukahtanut paprikaa ja selleriä, se on muuttunut kreoliksi.

Ja ettei muut cokispostaukset unohtuisi, niin tässä menneisyyden huminaa. Tädää.

Mutta asiaan...


Cokis-kreolikana

1 paprika
1 sipuli
pätkä varsiselleriä
1 tl currya
½ tl chilijauhetta
½ tl kurkumaa
½ tl paprikajauhetta
½ tl oreganoa
½ tl rakuunaa
½ tl timjamia
½ tl basilikaa
½ tl kanelia
1 tl valkosipulimurskaa
2 rkl voita/oliiviöljyä
2 rkl tomaattipyreetä
kypsä banaani
0,5 l Coca Colaa
1½ dl demi-glace -kastikepohjaa
2 dl kermaa
reilu nokare voita
(suolaa)
maizenaa
kanafileitä


Pilko paprika, sipuli ja selleri ja paistele hetki voissa. Siirrä pois pannulta. Mittaa mausteet ja valkosipulimurska ja freesaa niitä muutama minuutti rasvassa, niin että maut pääsevät valloilleen. Lisää tomaattipyree ja freesaa taas hetki. Murskaa haarukalla kypsä banaani ja lisää se keitokseen. Kaada mukaan demi-glace ja cokis. Keittele jonkin aikaa. Lisää lopuksi kerma, reilu nokare voita, paprika, sipuli ja selleri. Suurusta maizenalla.

Ota fileisiin paistopinta ja heitä keitokseen. Lätkäse 180 C uuniin ja paista niin kauan, että kanat ovat kypsiä. Tarjoile riisin sylissä.

Juurespyttipannu sinappi-ranskankermakastikeella

Lukijani rohkeni lähennellä sähköpostilaatikossa ja kysyi, voisinko auttaa häntä vähähiilarisen pyttipannun kanssa. Ei mitään kummallisuuksia, mutta jotain outoa saisi olla mukana. Kaveri oli itsekin outo, sillä lopputeksteissä hän kysyi vielä, ketä äänestän. Ehkä Christopher Kit Walkeria, Niinistöä tai vihreyttä, jossa puput ja puppelit saavat rauhassa kirmailla.

Tuumasta toimeen siis, hyvin suunniteltu on puliksi tehty, joten leikkasin siltä seisomalta otsatukan pois. Joltain satunnaiselta naiselta, joka tepasteli vastaani ja oli kyvytön pakenemaan. Sitten ostoksille.


Juurespyttipannu sinappi-ranskankermakastikeella
(3 karppiannosta)

1 reilu lanttu
6 keskireilua porkkanaa
1 sipuli
200g paketti kuutioituja pekoneja
suolaa
pippuria
grillimaustetta
1 ranskankerma
½ rkl kotisinappia
3 kananmunaa
puolukoita

Kuori lanttu ja porkkanat ja silvo pieniksi kuutioiksi. Esikeitä kuutiot lähes kypsiksi. Pilko sipuli ja paista pekonien kanssa pannulla. Lisää lantut ja porkkanat ja mausta suolalla, pippurilla ja reilulla grillimausteella. Lämmitä kattilassa ranskankerma juoksevammaksi, lisää sinappi ja sekoita. Paista kananmuna. Kaada kastiketta spygän päälle, mukaan muna ja hapoksi muutama puolukka.

Se paisuu sittenkin!

Menikö pannukakkusi pannukakuksi, lättänäksi lituskaksi, joka toivoisi huonoihin hetkiin hieman paisuvaiskudosta?

Mielestäni pannukakun pitää olla ilmavan kuohkea mutta kuitenkin rapsakka. Alla kuva pannarista ihan muutama sekunti sen jälkeen, kun otin sen uunista. Juuri tuollaiselta kunnon pannarin pitäisi mielestäni näyttää, vai oletteko eri mieltä.


Miten tuohon tulokseen päästään? Ideoita?? Mikä tekee pannarista kevyesti rapean ja kuumottavan kuohkean?

Ruotsinkielinen postaus

Jag är gris, Polkagris.

Wodan F1, Boro F1, Rhonda F1 ja Mona Lisa. Onko joukossa tulevan kauden uusi F1-talli vai mitä? Toivottavasti ei, muuten ajellaan päin punaista: kyseessä ei ole äfykköset vaan suosituimmat punajuurilajikkeet. Päin punaisia ajelu voi tulla sitä paitsi kalliiksi, vaikka onkin jännittävää.

Punajuuri on apetta sielulle, sillä juurikas sisältää samoja mielialaa parantavia aineita kuin suklaakin. Ja jos ei muuten vaan ole in the mood, niin haukku sieltä toinen täältä, jo alkaa iskeä. Ei kai sitä turhaan kutsuta luonnon viagraksi, vähän kuin Jouniakin. En siis viittaa tällä keneenkään tiettyyn tai todelliseen henkilöön.

Harva jaksaa kokkaloida punajuurien kanssa, se on kuulemma niin sottaista puuhaa. Löpönkilit, juurekkaan väri lähtee vedellä pois ja mukula on muutenkin mahtavaa ainetta. Punajuuresta tulee ennenkaikkea ensimmäisenä mieleen sen monikäyttöisyys, herkullisuus ja mieletön aromi. Juures taipuu raasteeksi, laatikoihin, salaatteihin, marinointiin, risottoihin, pastoihin, rosolliin, lindströminpihveihin ja ihan mihin vaan. Mutta parhaimmillaan punajuuri on silti mielestäni juustojen kanssa ja erityisesti fetan tai hieman lämmityksestä valuvan chevren kanssa. Ja mikä parasta se maistuu hulvattoman hyvältä valkosipulin kanssa. Ja hej på dig, yhä paremmaksi menee: kun syö punajuurta ja valkosipulia samaan aikaan, punajuuren ainekset ehkäisevät valkosipulihengityksen muodostumista.

Tähän salaattiin punajuuri kuuluu kuin elmu kelmuun tai joulu limppuun.


Valkosipulinen punajuuri-fetasalaatti
(Vitlökslig rötjustså-fetazalade)

Pikkupinaatin lehtiä (ei tarvi poistaa lehtiruotia) tai normi pinaatteja
Rucolaa
Hyvää oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
Etikkapunajuuriviipaleita
Fetaviipaleita
Parmesaanijuustoa

Tee vadille peti vihreistä. Kaada päälle oliiviöljyä. Viipaloi valkosipulit todella ohuiksi ja viljele vihreiden päälle. Lado salaatin päälle vuorotellen punajuuriviipaleita ja fetaviipaleita. Valuta taas öljyä päälle ja väännä joukkoon vielä mustapippuria pyllystä. Aateloi parmesaanisiivuilla.

Aprikoin hilloa

Jo aiemmin suomi-kenia -seuralaisten suursuosion saanut omena-aprikoosihillo on hieman päivittynyt. Sitä on siis aiemminkin tehty tässä blogissa. Nyt siihen on lisätty joulun kunniaksi kanelia ja särmän saamiseksi inkivääriä. Veden vuoksi lisäsin siihen myös vettä siinä vaiheessa, kun kattilaan piti lisätä vettä.

Eilen kattilassa muhinoi hernekeitto, uunissa kohosi pannukakku ja liedellä kupli omena-aprikoosihillo. Olen nyt sitten päivän aikana vetänyt noin 1,5 pellillistä pannaria ja 8 desiä omenahösää ja ison kattilaan rokkaa. Perässänikö, niin olen kuullut.

Omena-aprikoosihillo

reilu puolitoista kiloa omenoita
200 g kuivattuja aprikooseja
3 dl vettä
vaniljasokeria
3,5 dl sokeria

pätkä inkivääriä pilkottuna

kanelia maun mukaan

Poista omenoista kodat ja pilko neljään osaan. Ei tarvi kuoria. Huuhtele aprikoosit ja pilko pienemmiksi paloiksi. Keitä kattilassa kaikkia aineksia yhdessä miedolla lämmöllä noin tunti. Soseuta sauvasekoittimella. Ei kannata vetää sileäksi, osumat on kivoja.

Ternimaitojuusto ja omena-kanelikompotti

Jotenkin ajatus juuri poikineen lehmän maidosta ruoan raaka-aineena häiritsee minua. Vastapoikinut naislehmä rykii parikolme päivää synnyttämisen jälkeen kellertävää ternimaitoa, joka sitten ilmeisesti on herkkua. Tätä nimeä käytetään myös vastaavasta ihmisen maidosta, herkkua. Ternimaito sisältää runsaasti valkuaisaineita ja erilaisia vasta-aineita. Luotettavaakin luotettavampi überpäällikköylijariüberpiirainen Jari Piirainen on kertonut, että 1990-luvun alussa Suomen hiihtojoukkue napsi kaikenlaisia nappuloita, enimmäkseen kylläkin ternimaitokapseleita. Terveysvaikutusten takia tietenkin, hiio-hoi.

Ternimaitoa kutsutaan myös pihkamaidoksi. Siitä tulee huulet kiiltävän tahmeiksi ja ne takertuvat toisiinsa kiinni kuin kuuskajaskarin hyljekoiran hampaat välimeren metvurstiin. No ei kai, nimitys johtunee väristä.

Uunijuustoa voi tehdä myös tavallisesta maidosta, mutta silloin tarvitaan kananmunaa ja maitojauhetta. Ternimaidossa ei sen kummempia kikkoja tarvita, perusresepti on litraan maitoa sopivasti suolaa ja hyvin hyytyy.


Ternimaitojuusto ja omena-kanelikompotti

1 l ternimaitoa
0,5-0,75 tl suolaa

Voitele vuoka kevyesti, sekoita suola ternimaitoon ja paista 150 asteisessa uunissa niin kauan, että pinta on kauniisti ruskistunut tai maito on sopivasti hyytynyt. Ternimaito vaihtelee kerroittain, joten tarkkaa aikaa on vaikea antaa. Mutta sanotaan nyt huvin vuoksi vaikka 59 minuttia.

omenaa
sokeria
vanilliinisokeria
kanelia

3 omenaa
ruokosokeria
kanelia
inkivääriä
sitruunan mehua

Laita kattilaan kuoritut ja kuutioidut omenat. Heitä joukkoon reilusti sokeria, sopivasti kanelia ja kuivattua inkivääriä ja muutama tippa sitruunamehua. Älä stressaa määriä. Keitä soseeksi ja maistele maku kohdalleen.

Tarjoa uunijuusto omenahäsän kanssa.

11. käsky

Polkkapossu suosittelee: kipikapi äänestämään paleocroissanttisettiä eli banaanin, pekonin, kardemumman ja tumman espresson yhdistelmää Pauligin likilegendaariseen makuparit-kilpailuun. Go Meri! Itse en valitettavasti ehtinyt osallistua, mutta pekonikortin käyttäjälle ääni oon taattu.

Kuva linkitetty sivulta http://makuparit.pauligcafe.fi/resource/files/recipes/33_1.jpg

Äänestämällä voit voittaa viikonlopun Kämpissä ja ravintolaillan Chez Dominiquessa.

Sato talteen

Alkaa olla se aika vuodesta, kun Suomen sijainti päiväntasaajaan nähden saattaa harmittaa. Ei toki minua, syksy on vuosittain juuri sen hetkisen elämäni parasta aikaa. Silloin tällöin parasta on myös perjantai tai joulukuusi, viimeinen harvemmin syksyisin.



Mutta tämä on myös siksi mukavaa aikaa, että nyttemmiten keittiö purnukkamäärä kasvaa huomattavasti. Voisin jopa sanoa, että purnukoita on pian riesaksi asti. Isompi riesa on kuitenkin ruohonleikkaaja, joka jyrisee ikkunan alla joka kolmas päivä viimeistään silloin, kun aamuhämärä alkaa taittua kajoksi. Ei se saakutin ruoho kasva niin nopeasti, tajua se. Laitanko sinutkin purnukkaan, perkele häh?!



Purnukoiden määrä kasvaa siksi, että nyt viimeistään kerätään satoa talteen. Tarkennettuna, nyt kuivuri sanoo hurraa ja pöydät ovat täynnä kuivumassa olevia toistaan kummallisempia sieniä. Sienten kannaltahan tämä on ollut käsittämättömän hyvä vuosi, olen juhlinut kuin pieni sardiini loppiaissaunassa. Suppiloita tai torvisieniä en taida jaksaa enempää edes kerätä, niitä on vuosiksi eteenpäin. Noiden lisäksi kuivattuna on jo lampaankääpää, punikkitatteja, herkkutatteja, nummitatteja, keltavahveroita, häränkieltä ja vaikka mitä. Rouskut on vielä hoitelematta. Niitä pitää olla ehdottomasti, sillä mahdollisuus tehdä suolasienistä sienisalaattia on elämälleni yhtä tärkeää kuin foolihappomaisessa muodossa oleva foolihappo. Rouskujen osuus korjaantuu tänään iltapäivästä. Myös yrtit on kerätty ja kuivattu. Pikkupurnukoihin on kuivattu basilikaa, minttua, piparminttua, oreganoa, rakuunaa, sitruunamelissaa, timjamia ja rosmariinia. Parvekkeella ja maassa kasvaa vielä paprikapuu ja chilipensas, niiden hedelmät ajattelin vielä kuivata, niin homma alkaa olla joulupaketissa. Myöhemmin vielä omenasiivuja ja jotain muita hauskoja juttuja, en ole vielä keksinyt mitä. Mutta jotain epäilyttävän hauskaa.


Kuten jo todettua, suppilovahveroita on tänä vuonna ihan älyttömästi. Ensimmäistä kertaa sienestyshistoriani aikana, jouduin ottamaan metsässä masennuslääkkeitä: niin paljon harmitti, kun tiesin, etten saa kaikkea millään kerättyä. Yksi prozac, pari zoloftia ja lukuisia edronaxeja. Olo paranikin hetkellisesti ja hyvinä hetkinäni haastattelin keijuja ja sammakoita, huonoina luulin olevani Polkkapossu.

Seuraavassa postauksessani annan apuja teille, jotka ette oikein tiedä, mitä kaikella sillä suppilovahverolla tekisitte, jonka olette vasuihinne ahtaneet.

Onko muumilaaksossa ihan kaikki asukkaat varmasti kotona?

Pakko julkistaa postilaatikkooni tippunut ihailijakirje.


Hei paskanaama,

Olen nyt kaksi kertaa tehnyt ruokaohjeitasi ja molemmilla kerralla tulos on ollut täyttä paskaa. Sinun kannattaisi lopettaa ruoanlaitto kokonaan koska ruokasi ovat skeidaa. Yleensä kirjoitat ihan paskaa.Tekemäni ohjeet oli vuohenjuustoparsaleipä ja joku sumuvalon suklaakakku. Pidin kakkua vahingossa liian kauan uunissa enkä edes tykkää parsasta. Oikeastaan olen kokeillut ruokiasi kolme kertaa ja ensimmäisellä kerralla oli hyvää.


Heh, en muistakaan koska olisin hykerrellyt näin paljon. Paitsi eilen saatoin hihitellä aika paljon katsellessani Boratia. Kiitos palautteesta, sitä on aina mukava saada.

Mustatorvisienilasagne

Voi kekke että niitä on, melkein kiroiluttaa. On vaikea lampsia metsän pohjaa pitkin kompastumatta hattupäisiin pilleihin. Tosin minun on vaikea kulkea ylipäänsä missään kompastumatta mihinkään tai ainakin olla lyömättä vasemman jalan isovarvasta vähemmän kuin muutaman kerran päivässä. Tietäisitte vaan kuinka tuskallista se on. Voitteko kuvitella, kolahduksen jälkeen saan useimmiten naurunpyrähdykset osakseni, vaikka kaiken järjen ja maailmanlaajuisen empatialain mukaan tuossa tilanteessa nuppiani pitäisi silittää.

Niin, arvaatte varmaan, että meikä on aika töpoötissä, rairairai ja hurlumhei. Puhun nyt sienistä. Aivan mahtavaa, olen rämpinyt metsissä ja kaivanut viimeisetkin rihmastot tapion hovista. Nyt on siitä hieno sienivuosi, että metsässä näkee jos jonkinlaista punikkia, lehtoa ja nupikkaa. Jokaisen itseään ja keltaisia jalkapallokuviosaappaitaan kunnioittavan ihmisen pitäisi juuri nyt opetella tunnistamaan sieniä. Harvoin tulee yhtä hyvää tilaisuutta. Mars metsään ja Pluto on useimmiten koira.


Mustatorvisienilasagne


Muista, että liian vähäinen määrä valkoista kastiketta pilaa lasagnen. Älä siis pihtaa ja muista tehdä myös kastiketta tarpeeksi.

lasagnelevyjä
kastike 1
kastike 2
voita
2 viipaloitua tomaattia

kastike 1:

Iso kourallinen mustatorvisieniä
400 naudan paistijauhelihaa
1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
1 prk tomaattimurskaa
tuoretta timjamia
tuoretta basilikaa
sokeria
suolaa
pippuria

Paista torvia hetki kuivalla pannulla, jotta saat nesteet pois. Paista sitten voissa pilkotun sipulin ja valkosipulin kanssa. Lisää tomaattimurska, yrtit ja mausteet ja anna muhia hetki.

kastike 2:

litra maitoa
1 kanaliemikuutio
valkopippuria
veitsenkärjellinen muskottipähkinää
200 juustoraastetta
maizenaa

Kiehauta maito, lisää liemikuutio, valkopippuri ja muskottipähkinä. Sulattele juustoraaste hiljalleen maitoon. Suurusta vielä maizenalla, jos möhnä ei ole tarpeeksi möhnäistä. Se saa olla paksua.

Kokoa lasagne voideltuun vuokaan. Alakerrokseen hieman kumpaakin kastiketta, sitten vuorotellen aina kerros levyjä, kastikkeita, levyjä jne. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi kastike, tomaattiviipaleet ja ripottele vaikka pintaan vielä juustoraastetta. Paista 200 asteisessa uunissa n. 35 minuuttia. Anna vetäytyä 15 minuuttia uunista ottamisen jälkeen.

Käsittämättömän herkullinen porkkanakakku

Kukahan makedonialainen on keksinyt heittää porkkanaa kakkuun? Tai muita vihanneksia. Tai kuka sekopää ylipäänsä kokee intohimoisesti palavaa halua lähteä kokeilemaan vihanneskakkureseptejä? Veskupossulla on käsi ylhäällä: olen testannut porkkanakakun, kesäkurpitsakakun, bataattikakun, kurpitsakakun, perunakakun, hapankaalikakun, nauriskakun ja mitäköhän vielä. No kerna kruunu on kyllä ehdottomasti tomaattisoppakakku. Se kuuluu enemmänkin sarjaan kokisnakit, mikä tietty on jo itseisarvoltaan viehkeää. Ehkä tuosta voisi jalostaa myös tomaattisoppakakkujäätelöä.

Vaan kyllä näistä viherpiipityskakuista porkkanakakut ovat ehdotonta von aatelia. Jossain Makedonian Rauman puoleisella suistoalueella syntynyt Sirja-ystäväni antoi viitteitä Kotikokista löytyvästä porkkanakakkuohjeesta, joka kyllä olikin eri helmi. Tässä siis se. Muuten ohje on aboriginaali, mutta kuorrutetta olen vähän tuunannut. Pohjasta tulee ihanan kuohkea ja se myös pysyy sopivasti kosteana.


Pohja:

4 munaa
3 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl vaniliinisokeria
0,5 tl suolaa
4 porkkanaa
1,5 dl ruokaöljyä

Kuorrute (täyte):

400 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl tomusokeria
1 tl vaniliinisokeria
vajaan puolikkaan appelsiinin mehu (käsin löyhästi puristettuna)
(ihan pikku loraus 43-likööriä)
hasselpähkinärouhetta

Raasta porkkanat HIENOKSI raasteeksi. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita vaahtoon porkkanaraaste, kuivat aineet ja öljy. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla, kaada taikina siihen ja paista 190 asteessa alatasolla n. 35 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä. Sekoita kuorrutteen aineet sileäksi keskenään ja levitä kakun päälle. Laita kakku jääkaappiin ja korkkaa aikaisintaan kolmen tunnin päästä.