Janomami tuskin on simassa

Eniten heteitä 30 vuoteen, ei paljon hymyilytä. Naama vääntäytyy väkisin happamaan virneeseen ja nenästä tulee ämpäritolkulla sitruunamehua. Allergialääkkeet unettaa; hereillä pysyminen vaatii taikurin keskittymistä. En ole Luttinen, enkä osaa muutenkaan keskittyä. Nukahtelen työpöytäni ääreen ja herään vasta, kun silkkiäkin pehmeämpi poskeni ui seetripöydälle kertyneessä nenämöhnässä. Olen juuri ehtinyt uneksia sitruunamarenkitortusta, mutta ymmärrän pian itseni olevan tortapåtorta. Sitä paitsi nenäni ei ole kaikkein pienin. Kyllä, sieltä tulee myös sen mukaisesti tavaraa.

Tulevan työväenjuhlan kunniaksi unohdetaan naaman peruslukemat ja valmistetaan sitruunapitoista juomaa.

Mutta ei simaa. Ei tänään. Eikä huomenna.

Tämän reseptin valmistaminen ei kaipaa yanomamien poppamiestä. Yanomamit on intiaanikansa Etelä-Amerikassa ja he ovat saaneet nimensä siitä, että heidän äideillään on niin kova sitruunajuoman jano. Minä olen saanut reseptin Vinkkilän mammalta, hän ei ole intiaani, vaikka antaisinkin hänelle monen monta sulkaa hattuun.

Yanomamin Sitruunajuoma  

5-6 sitruunaa

1,5 l vettä

4 dl sokeria (alkuperäisessä ohjeessa 3 dl)

Pese sitruunat astianpesuaineella, hinkkaa harjalla ja huuhtele hyvin. Raasta kuoren keltainen osa ja purista mehut kattilaan. Älä välitä vaikka mukaan menisi muutama kivi tai hedelmälihaa. Lisää sokeri. Kiehauta vesi ja kaada kattilaan sokerin ja sitruunan sekaan. Kiehauta uudestaan. Anna seistä yön yli viileässä. Siivilöi ja pullota.

Tämä mehu on tiivistettä ja siis laimennettava. Sopiva sekoitussuhde maun mukaan n. 1:3. Vesi vanhin voitehista, kupliva toiseksi vanhin. Esimerkiksi joku matalahappoinen kivennäisvesi toimii kuin Patu ja Tatu.