Haukion kala

Enää ei kannata ihmettellä lausahduksen hauki on kala alkuperää. Se tulee tietysti siitä, kun presidenttiparille kärrätään aina jouluisin hauki, tulee siitä luovutuksen jälkeen Haukion kala. Mistä tulikin mieleeni, että valmistin eilen ällöttävän herkullisia haukipihviä. Hauki oli ihan itse pyydettyä... astelin Turun kauppahalliin lempikalakauppiaalleni ja pyysin: saisinko tuon hauen.

Tämä ohje on sovellettavissa muihinkin vaaleisiin kaloihin, ja näin saa jopa seitifileistäkin yllättävän syötäviä. Niin ja madettakin kaupataan tällä hetkellä alle 10€ / kg. Resepti on väännetty vähähiilihydraattiseksi, pihviä kohti ei paljon moskaa löydy. 

Haukipihvit

500 g haukifileetä
½ sipuli pilkottuna
½ rkl sitruunamehua
1½ dl kermaa
½ dl korppujauhoja
½ tl suolaa
ina valkopippuria
puoli kourallista tuoretta tilliä
1 kananmuna

Paloittele kala ja aja tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa. Lisää muut aineet ja ajele taas. Lämmitä pannu keskilämpimäksi, laita reilusti voita ja ota lusikalla läjä massaa keoksi pannulle. Painele se n. ½-1 cm paksuiseksi ja taiteile haluamaasi muotoon. Älä paista liian kovalla, taikina ruskistuu helposti. Äläkä turhaan yritä kääntää liian aikaisin, huonosti käy. Tarjoile esimerkiksi raikkaan kermaviilikastikkeen kanssa. Itse tyhjensin pakastinta ja tein kanttarellikastin.

Jos haluat taikinaan lisää jämäkkyyttä ja tuntuisi, että mieluummin muotoilisit taikinan käsin pihveiksi, lisää korppujauhojen ja kerman määrää.

Die heart IV

Syö paljon tyydytettyjä rasvoja ja natriumia, nauti myös lisättyä sokeria limsoissa, karkeissa ja makeissa leivonnaisissa. Lisätty sokeri on kuitenkin se, mitä elimistösi luontaisesti kaipaa. Liikunta on turhaa, varsinkin juoksu, eikä kevyestä kävelystä ainakaan ole mitään hyötyä. Verenpaineella ei ole lopputuloksen kannalta mitään merkitystä, paras tulos saavutetaan kuitenkin syömällä päivittäin vähintään teelusikallinen suolaa. Joka tapauksessa suurin osa meistä kuolee joskus. Muista suosia punaista lihaa, kalaa on ihan turha edes harkita. Alkoholi, huumeet ja tupakka rauhoittaa, ei kannata myöskään unohtaa erivärisiä tabuja tai erilaisia nuoltavia merkkejä. Töitä kannattaa tehdä vähintään 70 tuntia viikossa, sillä sairaudeksikin määriteltävää työstressiä tai työuupumusta ei tosi maailmassa ole olemassa. 

Jos et kuitenkaan näillä neuvoilla ole vielä onnistunut hankkimaan edes ensimmäistä sydänkohtausta, kehottaisin sinua maistamaan Hellapoliisin snickers-piirasta. Kyseessä on äkkimakea, rasvainen, sokerinen, kermainen, suolainen ja kaikin puolin muutenkin totaalisen epäterveellinen leipomus, jota ei edellämainittujen adjektiivien perusteella voi ohittaa. Ohje kopsattu suoraan keskusrikospoliisinuorempikonstaapelikatilta kirjasta Herkkuleivonnaiset.

On tää muuten ihan järjettömän hyvää, muttei hirveen isoa lärpäkkää kannata lautaselle napsia. Ohje lupaa tästä tulevan 8-10 palaa, itse sanoisin riittoisuudeksi n. 12-14 annosta.

Snickers-piiras

260 g LU Bastogne Kandisokerikeksejä
100 g margariinia sulatettuna
1 dl suolapähkinöitä karkeaksi hienonnettuna
2 dl ruokakermaa
15 kpl Vanilja-Fudgeja (irtokarkkihyllystä)
1 Snickers-patukka

Kuorrute:
200 g vaaleaa maitosuklaata
1 dl kermaa
1/2 dl suolapähkinöitä

Vuoraa halkaisijaltaan 22 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla.
Murenna keksit, sulata joukkoon margariini, sekoita joukkoon karkeaksi hienonnetut suolapähkinät.
Painele seos vuoan pohjalle.

Keitä kermasta ja Fudgeista sakea kinuski.
Lisää lopuksi joukkoon Snickers-suklaapatukka ja sekoita, kunnes se sulaa.
Kaada kinuski vuokaan keksinmurupohjan päälle.

Sekoita kasarissa miedolla lämmöllä vaalea maitosuklaa ja kerma, kunnes suklaa on sulanut joukkoon.
Sekoita joukkoon suolapähkinöitä.
Levitä kuorrute piiraan pinnalle ja nosta hetkeksi kylmään.

Irroita vuoka piiraan ympäriltä ja nosta piiras tarjoiluvadille.

Tämän piiraan voit valmistaa jääkaappiin jo muutamaa päivää aiemmin.

Quorn osuu maaliin

Mukavaa että Suomeenkin saadaan free range -kanala. Munax ilmoitti, että ulkona tallustelevien kanojen munien myynti aloitetaan helmikuussa ja hinta tulee olemaan jossain lattimunien ja luomunien välissä. Kanat pääsevät ulkoilemaan luukusta ja pihalle on järjestetty viriketoimintaa, joka siis houkuttelee niitä ulkoilemaan. Pihalla järjestetään mm. konsertteja ja erilaisia tansseja, joista suurimman suosion tähän mennessä on saanut tiputanssi. Myös riverdancella on oma kannattajakuntansa. 

Jos kuitenkin kanat ja broilerit tai niiden tuotantotavat ällöttävät niin paljon, ettet halua olla missään tekemisissä kyseisten lihojen kanssa, löytyy siihenkin ratkaisu: quorn. Olen maistellut vasta vajaan kymmenen kertaa ja olen ihan tosissani alkanut pitää sitä. Maku on hyvin broilerimainen ja ainakin quornkuutioissa tai -suikaleissa rakennekin on hyvin samankaltainen. Käytännössä quorn on sieniproteiineista valmistettavien proteiinivalmisteiden tuotemerkki. Tuotetta mainostetaan vähärasvaisena,-kalorisena ja ympäristöystävällisenä. Mahtava lihankorvike.

Quornista ja tortilloista saa hyviä pikaruokia, esim. pitsoja ja kääröjä. Vaivatonta ja nopeaa. Kääröjen sisään laitoin salaattia, punakaalia, quornia, kermaviiliä ja savuhöysteistä salsaa. Ja sitten pitsaan.

Quorn-sinihomepitsa

pohjakastike (sekoita ketsuppiin oliiviöljyä ja oreganoa)
tortilloita
quornia
sinihomejuustoa
jalapenoja
ananasta
pisaratomaattia
juustoraastetta

Valele tortilla tarkasti reunoja myöten pohjakastikkeella. Sijoita muut täytteet ja paista 200 asteisessa uunissa n. 5 minuuttia. Ole tarkkana, tortillat kärähtää nopeasti.

Ruokahommia

Hejja ennakoiva tekstinsyöttö ja nolot tilanteet. Ei siitä sen enempää, paitsi etten kohta kehtaa näyttää missään naamaani, jossa muutenkin arpi kaunistus olisi.  

Turkulaisen ruokaystäväni Jannan (joka on juuri ostanut pianon) blogista kaappasin hauskan piirakkaohjeen. Lyhennettynä: mikä parempaa punajuuri. Janna jaksoi tehdä pohjan itse ja keittää juuretkin, minä ostin valmispohjan ja esikeitetyt juuret. Mutta tehkää kuten tykkäätte, alla kuitenkin ohje alkuperäisenä: eli siis ostakaa valmispohja ja esikeitetyt juuret.

Hauskaa tässä on, että punajuuret on ensin marinoitu yrttitökötissä ja sen sitten maistaa myös lopputuloksessa. Suosittelen. Yrttejä voi viskoa ihan oman maailman mukaan, itse tumppasin soppaan myös ripsukan kuminaa, fetan kanssa kun sopii mielestäni kivasti yhteen. Mutta en liikaa.

Yrttinen punajuuri-fetapiiras


piirakkapohja


täyte:
3 isoa punajuurta
puolikas sipuli
2 valkosipulinkynttä
voita
150 g fetaa
2 munaa
n. 1,5 dl kuohukermaa
kourallinen juustoraastetta
suolaa
mustapippuria

marinadi:
hunajaa
balsamicoa
suolaa
mustapippuria
rosmariinia
timjamia

rucolaa
paahdettuja pinjansiemeniä

Pesaise punajuuret ja pane ne kattilaan veteen kiehumaan. Kiehuta hiljaisella niin kauan, että pääset haarukalla helpohkosti punajuuren keskustaan asti. Niiden ei tarvitse olla aivan kypsiä, mutta pehmeitä kuitenkin. Aikaa tähän menee punajuurista riippuen puolesta tunnista tuntiin.

Valmista punajuurten kypsyessä pohja. Nypi pehmeä voi jauhojen sekaan. Lisää ripaus suolaa. Lorauta sekaan sen verran kylmää vettä, että seoksesta tulee taikinamaista. Sekoita hyvin ja pyöräytä palloksi, pane jääkaappiin asettumaan. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja esipaista n. 10 minuuttia 200 asteessa.

Kuori ja paloittele kypsyneet punajuuret. Pane palaset kulhoon ja lorota päälle reilusti oliiviöljyä. Lisää balsamico, hunaja, yrtit ja muut mausteet. Jätä punajuuret marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Kuullota pannulla voissa sipuli- ja valkosipulisilppu. Kuutioi feta. Sekoita kulhossa kerma ja munat, lisää vähän suolaa ja pippuria. Kippaa suurimmat öljyt pois punajuurista ja kaada punajuuret marinadin jämien kera esipaistetun pohjan päälle. Ripottele sekaan feta ja sipulit. Ripottele vielä pintaan hieman juustoraastetta. Kaada päälle muna-kermaseos niin, että täytteet melkein peittyvät. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia, kunnes se on saanut pintaansa hieman väriä.

Tarjoile rucolan ja pannulla paahdettujan pinjansiementen kera.

Iihanaa, iihanaa!

Kuminainen linssi-tomaattikeitto

 

öljyä

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

puolikas pieni munakoiso

puolikas varsi varsiselleriä

1½ tl kuminaa

1½ tl currya

muutama pisara tabascoa

2 kanaliemikuutiota

vettä

purkki kuorittuja tomaatteja

150 g punaisia linssejä (go green)

smetanaa tai ranskankermaa

Freesaile pilkottuja sipuleita, munakoisoa ja varsiselleriä hetki öljyssä, lisää mausteet ja pyörittele vielä hetki. Lisää kanaliemikuutiot ja vettä niin paljon, että kasvit peittyy ja vielä puoli litraa päälle. Keitä kypsiksi, lisää tomaatit ja poraa sauvalla. Lisää punaiset linssit ja keitä vielä n. 13 minuuttia. Tarkista maku ja lisää nokare smetanaa tai ranskankermaa tarjottaessa.

Karpin ideakeittiö

Monelle karppaajalle aiheuttaa harmaita hiuksia keksiä vähähiilihydraattisia ruokia. Tai kyllähän niitä aina keksii, mutta ne tuppaavat pahasti toistamaan itseään. Laitan tähän malliksi, mitä meikä on väsäillyt viimeisen 10 päivän aikana. Pääpainoltaan nämä ovat kasvispitoisia, myös kalaa syödään, punainen liha on lähes poikkeuksetta luomua, jos sitä nyt edes sattuu olemaan. Aamupalana usein kananmunia jossain muodossa ja iltapalana päivän salaatti ja ehkä jotain marjoja ja rahkaa.

Paahdetut paprikat ja hiilisilakat. Paprikat viipaloidaan, paahdetaan uunissa ja kuoritaan. Marinoidaan sen jälkeen seoksessa, jossa  öljyä, valkosipulia, ihan himppu hunajaa, suolaa, yrttejä. Kokonaiset peratut silakat paistetaan kuumalla rasvattomalla pannulla. Mukaan kermaviilikastiketta, jossa tilliä, sinappia, sitruunamehua.

Täytetyt kesäkurpitsat. Täytetään murennetulla fetalla, tonnikalalla, pienillä tomaattikuutioilla,yrteillä ja juustoraasteella. 

Lanttumuusi ja jauhelihapihvit. Lanttumuusi tehdään perunamuusin tapaan. Pihveissä käytetään sidosaineena juustoraastetta. 

Kesäkurpitsaspagetti, uunikala ja sienikastike. Kesäkurpitsa halkaistaan, tehdään veitsellä puolen sentin välein viillot kuoreen asti ja vedetään juustohöylällä tagliatelleiksi, paistetaan nopeasti pannulla. Mukaan kalaa ja kastiketta.

Paistettua pinaattia ja tofua, kasvisvartaat, mintulla maustettu jugukastike. Löytyy edellisestä postauksesta.

Kananugetit, munakoiso-, paprika-, papuhöystöä. Luomukanan palat leivitetään seoksessa, jossa parmesaania, mantelijauhoja ja chilijauhetta, paistetaan runsaassa rasvassa. 

Kaalisoppa. Riisitön versio, paljon kaalia, paljon lientä, jonka makuun iso panostus.

Karppipitsa. Pohja väännetty maitorahkasta, kananmunista, juustoraasteesta, kauraleseistä ja leivinjauheesta. Täytteet himojen mukaan.

Seuraavaksi mausteinen linssi-tomaattikeitto, joka tulee maistumaan kauniisti kuminalta.

Pinaattia ja tofua

Olen aina ajatellut, että tofu on niin tylsä raaka-aine, että jos joskus käyttäisin sitä, nukahtaisin kesken ruoanlaiton. Jotta sain pidettyä tuon uskomuksen, nappasin muutaman rauhoittavan tabun ennen tofupaketin avaamista. Taatusti pilkkisin viimeistään siinä vaiheessa, kun saisin ruoan esille. Arvata saattaa, että näin kävikin. Herättyäni rajuakin rajumpi ja rivompi vuoristosuteni oli heittänyt pinaattitofut napaansa, joten en nyt osaa arvioida, oliko ruoka hyvää vai ei. Ainakin tuo vaikutti onnelliselta.

Paistettua pinaattia ja tofua

2 rkl rypsiöljyä

1,5 tl juustokuminaa

1,5 tl korianterijauhetta

1 tl currya

2 valkosipulinkynttä

pieni pätkä inkivääriä pilkottuna

200 g tofua 

suolaa

70 g tuoretta pinaattia

1 rkl soijakastiketta

1 rkl riisiviinietikkaa

0,5 rkl sitruunamehua

Kuumenna öljy pannulla ja paahda siinä hetki mausteita. Lisää valkosipuli ja inkivääri. Freesaile hetki. Lisää tofut ja paistele kevyesti muutama minuutti, tofu imee mausteiden maut itseensä. Heitä ripaus suolaa. Lisää pinaatti ja paista kevyesti. Lisää myös soijakastike, riisiviinietikka ja sitruunamehu. 

Seuralaisena susi söi kasvisvartaita, joissa oli munakoisoa, kesäkurpitsaa, paprikaa ja herkkusieniä. Kastikkeena soijajugurtti, johon oli sekoitettu raastettua kurkkua, minttua, valkosipulia ja suolaa.

Masentavan älyttömän paras joulun mallasvuokaleipä

Tämä resepti on ehdottomasti hienoin leipäresepti, jota olen tähän mennessä peukaloinut. Se on kulkeutunut minulle erinäisten suuta kopeloivien hygienistien ja lääkäreiden kautta, mutta huhujen mukaan tällä ohjeella olisi joskus voitettu myös Anna-lehden leipäkisa. En tietenkään malttanut antaa sen olla ihan alkuperäisellään, vaan hieman tiputin vehnäjauhojen määrää. Leivästä tulee ihanan kostea, maltainen, tumma, täyteläinen ja kaikin tavoin täydellinen. Sanoisin jopa upea.

Mallasvuokaleipä

Laita kattilaan:

1,5 dl kaljamaltaita
1,5 l vettä
1 dl sokeria

Anna olla 1 vrk lämpimässä peiteltynä.

Lämmitä kattilassa olevat aineet (seuraavana päivänä) kädenlämpöisiksi ja lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet:

5 tl merisuolaa
2 dl ruisrouhetta
4 dl kauraleseitä
5 dl ruisjauhoja
50 g kuivahiivaa

Lisää seuraavaksi nämä:

3 dl siirappia
50 g sulatettua voita

Ja viimeiseksi sihdin läpi sekoittaen (tai koneen avustuksella)

18 dl vehnäjauhoja


Anna taikinan nousta tunti isossa kattilassa. Voitele neljä 1,5 l vuokaa ja jaa taikina niihin (vähän yli puolilleen). Anna nousta taas 1,5-2h. Älä pelästy: vaikka taikinaa näyttäisikin olevan paljon, siinä on myös paljon ilmaa välissä, se kyllä mahtuu vuokiin. Paista 25 minuuttia 225 asteessa. Jos pinta näyttää tummuvan liikaa, peitä lopussa foliolla. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin vähintään puoleksi päiväksi. Malta odottaa seuraavaan päivään, siitä lähtien leipä on parhaimmillaan.Yksi syöntiin, yksi anopille
 ja kaksi pakkaseen. Kiitos.

Tyrnismoothie

Olen viime aikoina nautiskellut useita erilaisia smoothieita. Syntiset yöt ja pimeät päivät ovat huutaneet vitamiineja. Viimeisimpänä pommina kauhoin tyrnismoothien, jota lasillinen vastasi C-vitamiinimäärältään ehkä reilua kymmentä appelsiinia. Ja myös kymmentä ei-reilunkaupan appelsiinia. 

Pohjana käytän aina juoksevaa maustamatonta jugurttia ja banaania. Jos vaan saan kiinni. Banaani on siitä mainiota, ettei muita makeutusaineita edes tarvita. Jos käytän kirpeitä marjoja, saatan ruitata lurauksen hunajaa. Harvemmin. Joskus lisään myös inan maitoa. Harvemmin. Joskus sekoitan sinne myös raa'an kananmunan. Harvemmin tai jopa en koskaan.

Tyrnismoothie

4,5 dl maustamatonta jugurttia
2 kypsää banaania
1 dl tyrnimarjoja
2 ananasrengasta
(kanelia)

Surauta tyrnit ensin pikaisesti blenderissä, heitä muut perään ja ajele tasaiseksi. Nauti tosi kylmänä. Joulun kunniaksi twistasin tämän vielä pienellä kanelilla. Oivaa.

Jouluperinteeksi crème brûlée

Kiitos Lumoudu kaurasta -haasteen arviointitiimille luottamuksesta. Nyt sitten odotellaan palkintoa eli Kitchen Aidin tehistä.  En tiedä, mikä tehiksestä tekee niin kovan, mutta tässä on pakko olla jotain mielenkiintoista, jos kuluttajahinta on pitkälti yli 200€.

Tämän kunniaksi päätin julkaista pomminvarman creme bruleen ohjeen. Onnistuu aina ja on possuhyvää. Ajattelin tehdä tästä ohjeesta jouluperinteen. Kyseessä on siis perusohje, jota voi sitten maustaa haluamallaan tavalla. Itse pidän ihan perusversiosta, mutta hyviä maustajia ovat esimerkiksi sitruuna ja päärynä. Ja jos haluaa vähän hifistellä, voi sitruunan seuraksi laittaa sulatettua lakritsia ja timjamia ja päärynän seuraksi rosmariinia. Mutta tässä siis perinteitä kunnioittaen ja itse erittäin hyväksi todettu ohje.

Crème brûlée (6 annosta)

 6 dl kuohukermaa

1,5 dl maitoa

1,5 dl sokeria

1 vaniljatanko

7-8 kananmunan keltuaista

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Mittaa kattilaan kerma, maito ja sokeri. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja kaavi pikkulusikalla siemenet kattilaan, lisää myös tanko. Kiehauta. Erottele keltuaiset. Ota tanko pois kattilasta ja anna massan jäähtyä. Riko keltuaisten rakenne ja lisää joukkoon massa koko ajan sekoittaen. Jaa annosvuokiin. Kypsennä uunissa vesihauteessa (vettä puoliväliin vuokia) n. 60 minuuttia. Ripottele pinnalle sokeria ja polta ruskeaksi kaasupolttimella. 

 

Low carb - ideakeittiö

Karppaajan viikon pääruokalista. Ja toki jotain noista voi syödä kahtenakin päivänä.

• Hasselbackan nauriit ja paistettua lohta 
• Vuohenjuustolla täytetyt paahdetut kesäkurpitsarullat ja luomukanaa
• Pinaattikeitto
• Tacoja
• Lanttugratiini ja mustapapu-suppilovahverotäytteiset paprikat
• Lammaskaali
• Vihersalaatti, kukkakaalitsatsikia ja chorizoa

Ja jälkiruoaksi musaa, siis M83.

                             

Punajuuri-/Omenasämpylät - Kaurahaaste osa III

Kaurahaasteessa on kuitenkin kyse viljasta ja kun näin on, pitää tietysti tehdä myös leipää. Punajuuri on tällä hetkellä rock ja omenat roll.  Suositaan siis sesonkituotteita ja työnnetään kädet taikinaan. Sitä paitsi käsien upottaminen möhnään on mahtavaa sielunhoitoa.

 Kaura-punajuurisämpylät ja kaura-omenasämpylät

Punajuurisämpylöitä varten keitä kaksi reiluhkoa punajuurta ja vedä raasteeksi. Omenasämpylöitä varten, kuori kolme makeaa omenaa ja raasta. Nuketa omenaraastetta mikrossa n. minuutti.

Valmista taikinapohja, kun olet lisännyt siihen 4 dl sämpyläjauhoja jaa se kahteen kulhoon. Lisää sen jälkeen raasteet ja alusta loput sämpyläjauhot taikinoihin.


Taikinapohja:

3,5 dl kaurajuomaa
3,5 dl piimää
50 g hiivaa
0,5 dl öljyä
3 rkl siirappia
1,5 tl suolaa
3 dl kaurahiutaleita
0,5 dl kauraleseitä
0,5 dl mysliä
4 dl sämpyläjauhoja


+ 5-6 dl sämpyläjauhoja

Lämmitä kaurajuoma ja piimä kädenlämpöiseksi seokseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää öljy, siirappi, suola, hiutaleet, leseet ja mysli. Lisää 4 dl sämpyläjauhoja.

Nyt, kun olet jakanut taikinat kahteen osaan ja lisännyt raasteet sekä alustanut loput jauhot, edessäsi on kaksi taikinaa, jotka ovat toivottavasti todella löysiä. Juuri ja juuri irtoavat kulhojen reunoista, mutta tarttuvat kuitenkin vielä ikävästi näppeihin. Kohota lämpimässä paikassa liinan alla puoli tuntia. Lisää jauhoja pöydälle ja pyörittele sämpylöiksi. Muista: vähemmän jauhoja kuohkeampi lopputulos. Jos tahmean taikinan pyörittely tuntuu vaikealta, voit paistaa myös muffinssivuoassa. Anna kohota vielä liinan alla pellillä 15 minuuttia, voitele kananmunalla ja paista 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Bouillabaisse - ranskalainen kalakeitto

Ilmojen hiljalleen viiletessä maistuu höyryävän rustiikkinen ranskalainen kalakeitto bouillabaisse eli kotoisammin puijapee. Ohje on yhdistelmä Jamiea, Nigellaa, Sirkka Sumuvaloa ja ties mitä. Valmistamiseen kannattaa varata parisen tuntia aikaa ja hyvää valkoviiniä. Jamie tykkää tarjota keiton aiolin kanssa, minusta aiolin maku on liian rankka: kevyesti chilitty smetana toimii paremmin. Ja jos kokee tomaattimurskan liian raflaavana, voi aina käyttää kokonaisia tölkkitomaatteja. Ne ovat tähän aikaan vuodesta hyvä ratkaisu. Kaloja voi käyttää, mitä mieleen tulee, mitä verkoilla tulee, tai mitä kalatiskistä löytyy. Ei ole niin tarkkaa. En voi kuitenkaan suositella pakastettuja turskakuutioita, ne on ihan hanurista. 

Kannattaa siis kokeilla. Resepti on erittäin helppo ja herkullinen.

Bouillabaisse eli puijapee

2 rkl öljyä

1 fenkoli

2 keskikokoista sipulia

2 keskikokoista porkkanaa

70 g juuriselleriä

2 laakerinlehteä

2 tlk tomaattimurskaa

2 dl valkoviiniä

1,3 dl kalalientä 

timjamia

meiramia

kurkumaa

sahramia

350 g kuhaa

200 g siikaa

200 g lohta

150 g katkarapuja

mustapippuria

(suolaa)

persiljaa

krutonkeja

smetanaa

chiliä

Pilko fenkoli, sipulit, porkkanat ja selleri. Valitse iso kattila ja lisää öljy ja laakerinlehdet. Kuullota kasviksia 30-40 minuuttia puolimiedolla lämmöllä silloin tällöin sekoitellen. Kuitenkin niin kauan, että ne alkavat hieman karamellisoitua. Tämä on tärkeää, sillä tarkoituksena ei ole enää lisätä keittoon sokeria ja tomaatti kuitenkin vaatii mukaansa makeutta. Lisää tomaattimurska, viini, kalaliemi, timjami, meirami, kurkuma ja sahrami. Ole kuitenkin varovainen sahramin kanssa, ettei siitä tule liian hallitseva. Anna muhia hiljalleen 45-50 minuuttia. Poraa keitto sauvasekoittimella ihan sileäksi. Poista kalafileistä ruodot ja leikkaa kuutioiksi. Lisää keitto takaisin levylle, heitä kalat joukkoon ja anna olla n. 5 minuuttia. Lisää katkaravut, älä anna enää kiehua. Hakkaa joukkoon pieni nippu persiljaa. Tarjoile chilillä maustetun smetanan ja krutonkien kanssa.

Kaura-hunajajäätelö - Kaurahaaste osa II

Uskomattoman hyvää, taivaskaan ei ollut rajana. Halusin, ettei kaura maullisesti hukkuisi, joten lisäsin kaurajuoman lisäksi vielä varmuudeksi lempeän pehmeitä leseitä. Ajattelin, että ne voisivat antaa hauskaa särmää myös jäätelön rakenteeseen. Niin ne antoivatkin, ihan loistava tekstuuri. Tähän kannattaa valita myös parasta hunajaa, mitä löydät. Ideana on tietenkin, että myös se maistuu ja jos käytät esim. pirkan juoksevaa, metsään menee (vaikka metsässä onkin hyvä olla). Kaapistani sattui löytymään jostain Arabian niemimaalta ostettua versiota ja se on ollut ehkä aromaattisinta, mihin olen törmännyt. 

Tämä on myös helposti muunneltavissa oleva resepti. Sokerin voi periaatteessa hylätäkin ja korvata makeutuksen hunajalla. Halusin kuitenkin huitoa mukaan keltuaissokerivaahdon, joten en lähtenyt sille linjalle. Huono asia ei olisi lainkaan käyttää aitoa vaniljaa. Vanilliinisokerilla kulut pysyy myös alempana. Päivitysversioon tulen kokeilemaan pientä korkillista savuista viskiä, uskoisin sen sopivan hyvin. Kiva vivahde saadaan myös osalla tuota viskiä imemällä se pillillä suoraan verenkiertoon. Periaatteessa myös kuohukerman määrää voisi laskea ja kaurajuoman lisätä, mutta mitä enemmän näin tekee, jäätelön rakenne muuttuu kidemäisemmäksi. Rasvaa tarvitaan ja sanoisin, että tässä on aika hyvä suhde.

Kaura-hunajajäätelö

3 dl kuohukermaa

2 dl kaurajuomaa

1,5 tl vanilliinisokeria

1 dl kauraleseitä

0,5 dl sokeria

5 keltuaista

3 rkl hyvää juoksevaa hunajaa

Sekoita kerma, kaurajuoma, vanilliinisokeri ja leseet kattilaan, kiehauta. Vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi ja sekoita vähän jäähtyneeseen kermamassaan. Lisää hunaja. Aja jäätelökoneessa valmiiksi.

Itse jätin hieman pehmeäksi, italialaistyyppiseksi. Aivan mahtavaa. Hätätilassa tämän voi tehdä myös pakastimessa, kun muistaa käydä välillä sekoittelemassa. Suosittelen silti omalla kompressorilla varustettua jäätelökonetta.

Jos heität kourallisen kiviä, ainakin yksi osuu

Namaste, āp kā khānā svādiṣṭa ho, tāyalet kahāṁ haiṅ, merī ṃḍarāne vālī nāv sarpamīnoṁ se bharī haiṅ , pulis ko bulāo. Termos, missä on vessa, ilmatyynyalukseni on täynnä ankeriaita, soittakaa poliisit. Näillä sanoilla voisi kuvata illanistujaisia, jotka järjestin muutamalle ystävälleni. Ruokateemana intialainen ja kaverukset kasvissyöjiä. Magnificient.

Hetken asiaa uumoiltuani otin punaiseksi langaksi ylimielisen eeppisen intialaisen sanonnan: jos heität kourallisen kiviä, ainakin yksi osuu. Eli suomennettuna: tee monta ruokalajia, kyllä joku väkisin napsuu. Näin siis sitten ja kaikki meni, eli ainakin joku osui.

Pidän erittäinkin paljon intialaisesta ruoasta, harvemmin sitä tulee tosin itse kypsyteltyä. Maksimissaan kerran päivässä, mutta kuten sanottua, näin vain maksimissaan. Siksi päätin valita muutaman hyvinkin yksinkertaisen perusruoan istujaisten appeeksi ja varmistaa, että tekemällä monta nautintoa tarjoavaa ruokalajia, minusta ei ikinä tulisi sadhua. Pääruokien multikylläisyyden sivelemänä päätin suosiolla jättää alku- ja jälkihäsäyksen pois. 

Erilaiset raidat, lassit, naanit, papadamit jne. kuuluvat olennaisena osana intialaiseen pöytään. Itse päädyin hämmentämään kulhoon pirkan luomujugua ja leiväksi hain arabidelistä naania. Pääruokien kanssa hummailtiin myös jasminilta tuoksuvan riisin kanssa. Jotta kenellekään ei olisi tullut äitiä ikävä, tein vain yhdestä ruokalajista  infernotulisen. Yksi oli sopivasti mieto ja loput näiden väliltä. Sen verran tosin tuossa väkevimmässä oli hiiohoita, että vessalla tuntui olevan jonkin verran käyttöä. Yllätysmomentin iltaan toi naapuriin murtautunut voro, joka oli rikkonut ankeriasakvaarion, mitä sitten poliisipartio saapui ihmettelemään. 

No niin, näitä ruokia oli tarjolla eli kaikki ovat siis eräänlaisia kastikkeita, sanotaan nyt vaikka curryja tai subzeja, joiden pääraaka-aineet jäljessä suomennettuna. Pääainesten lisäksi ruoista löytyy sopivat määrät korianteria, chiliä, jeeraa, inkivääriä, kuminaa, valkosipulia, currylehtiä, sinapinsiemeniä ja kaikkea muuta jännää.

• Baingan bharta (munakoiso)
• Aloo matar (perunaa ja herneitä)
• Punjabi Chhole (kikherneitä)
• Pau bhaji (peruna, tomaatti, herneet, mumbailainen pikaruoka)
• Matar paneer (paneer-juustoa, tomaattia, herneitä)

Oma suosikkini näistä on varmaankin baingan bharta, joten tässä sille resepti:

Baingan bharta

1 iso munakoiso

öljyä

1 sipuli

1 tl juustokuminan siemeniä

2 cm pätkä inkivääriä

3 tomaattia

3 valkosipulin kynttä

1 tl korianterijauhetta

ripaus kardemummaa

ripaus kanelia

½ tl kurkumaa

1 vihreä chili (väkevyys oman maun mukaan)

suolaa

tuoretta korianteria

Sivele munakoisoa öljyllä, piikitä muutama reikä haarukalla ja paista 225 asteessa, n. 30 minuuttia tai niin kauan, että munakoison pinta alkaa sopivasti mustua. Kuori munakoiso ja leikkaa peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi. 

Pilko sipuli hienoiksi siivuiksi ja raasta inkivääri. Freesaa 2-3 minuuttia pannulla juustokuminan ja kuutioidun tomaatin kanssa. Lisää munakoiso, valkosipuli, korianterijauhe, kardemumma, kaneli, kurkuma ja pilkottu chili. Anna muhia muutama minuutti. Lisää vettä, jos haluat löysempää. Mausta vielä suolalla oman maun mukaan ja tarjoa jogurtin, riisin ja naan-leivän kanssa. Koristele tuoreella korianterilla.

Lähiluomu on pop

Ei, tämä ei ole minkään islamilaisen maan lippu, vaikka vihreä onkin. Tämä ei ole myöskään Nigerian lippu vuodelta 1967, jolloin Nigerialla oli 12 osavaltiota eli tähtien määrä.

Tällä hetkellä luomu ja lähiruoka ovat ehdottomasti in, hiukan vaan repii, että hinnoittelu on aika villiä.  Pakastetusta kokonaisesta luomubroilerista joutuu välillä maksamaan 30€/kg, joka alkaa olla jo aika tajutonta. Tietty tämä on ymmärrettävää, kun löytyy niin harva luomubroiskun tuottaja. Silloin on toki hyvä polkea. Tuumasi R. Jeremykin. Ei ole ihme, että välillä kyseisiä broiskuja näkee tumpattavan puoleen hintaan ekokaupoista ulos. Kaiken kaikkiaan olen silti sitä mieltä, että laadusta ja hyvästä työstä pitää maksaa, älkää missään nimessä ymmärtäkö väärin.

Vaikka luomu onkin hinnaltaan luksustasoa, pitää muistaa, että sitä se on tottumaamme verrattuna monesti myös laadultaan. Itse olen siirtynyt koko ajan luomumpaan suuntaan, mutta syön siis myös ei-luomua. Proteiinipuolella aikamoista teurasjätettä tulee vastaan aika ajoin, välillä lähes ahdistaa. Eilen risoi niin pahasti, että revin pipani, korvakarvani ja osan perskarvoistakin paistettuani muutaman ohuen ohuen broilerikammotuksen. Aivan järkyttävää paskaa ja kun ei paskasta liiemmin pidä, tuntuu vielä enemmän paskalta, mistä joutuukin päättymättömään paskaan.

Huomaan taas eksyneeni. Oikeastaan minun piti tähän kerätä pientä listaa Turun talousalueen luomu-/lähiruokameiningeistä. Tai ainakin niistä, joihin minä olen joskus törmännyt. Turun talousaluekin on häilyvä käsite, kunhan se nyt on edes jossain täällä (Turussa) päin. 

Ja heitelkää ihmeessä kommenttilaatikkoon lisää, niin pääsen itsekin tutustumaan. 

• Puutarha Ekman
• Riihipuoti
• Sorrin puutarha
• Tiensuun tila
• Aito Ruokakauppa
• Rintalan tila
• Kaiturin tila
• Ruokakauppa Finska
• Isontuvan jäätelö
• Ruohonjuuri
• Luomu-Heikkilä
• Mikolan luomutila
• Livonsaaren leipomo
• Askondi
• Perkkiön tila
• Birkkalan tila
• Kemiön mylly
• Kolin luomutila
• Vinkkilän luomutuote
• Siimeksen luomutila
• Luamupuoti Volter
• Mikkolan sienituote
• Metsärannan puutarha
• Juustopuoti Immonen
• Auranmaan hunaja
• Hanhialan tila
• Kosken kotijuusto

Puolukka-omenapiirakka - Kaurahaaste osa I

Olen ehkä lumoutunut kaurasta, sillä omaksi yllätyksekseni päätin kutsuttuna osallistua kaurahaasteeseen. Ideana on lisätä kauran käyttöä ruokavaliossa, kehitellä hauskoja reseptejä ja kokeilla uusia herkkuja. Haasteen toteuttajana on Kaurayhdistys ja rahoittajana maa- ja metsätalousministeriö. Palkintojen maksajaa en tiedä, mutta pääasia on kuitenkin hyvät palkinnot, maine, kunnia, pilvetön taivas ja vähintään yksi suitsuke. Sen kunniaksi lupaankin, että jos tämä resepti voittaa, lahjoitan pääpalkinnon lyhentämättömänä (lyhentäminen olisi tyhmää, sillä kyseessä on yleiskone) joen toisella puolella sitruunapuun katveessa asuvalle henkilölle.

Muutamassa seuraavassa postauksessani loihdin siis kaurasta sekaisin menneenä vaikka mitä kummallista ja saatan yhdistellä sitä mitä ihmeellisempien raaka-aineiden kanssa. Ensimmäisenä tulee mieleen kukkakaali, popcornit, kiisken maksa, retsina, strösselit ja hieman pökertyneenä keitetty tilhi. Seuraavaksi puolukka ja omena. 

Sen verran vielä pitänee mainita, että alla olevan reseptin pohjataikina on ässä, lyömätön ja muutenkin paras, eikä sitä kannata sivuuttaa pelkällä kärsän kohotuksella. Äläkä missään nimessä unohda käyttää raaka-aineena luomua, jos  vaan saatavilla on! Kuten esimerkiksi luomukaurahiutaleita.

Kuohkean kostea puolukka-omenapiirakka

Pohja: 

2 dl kaurahiutaleita

3 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

0,75 tl ruokasoodaa

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

0,5 tl inkivääriä

1 dl sulaa voita

1 kananmuna

3 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja kosteat aineet keskenään, sen jälkeen sekä kuivat että kosteat keskenään. Levitä taikina leivinpaperin päälle uuninpellille.

Täyte: 

1 l puolukoita

2 omenaa 

1 rkl sokeria

0,5 tl kanelia

Tee pikkusormenpään kokoisia kuutioita kuorituista omenoista. Heitä niihin sokeri ja kaneli, pyörittele vähän ja anna mehustua 15 minuuttia. Sekoita puolukat joukkoon. Kippaa puolukka-omenasatsi taikinan päälle.

Sokerimurut: 

0,5 dl (50g) voita

1 dl kaurahiutaleita

1 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

Nypi ainekset muruiksi ja heittele satunnaisesti piirakan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuttia. Parhaimmillaan piirakka on seuraavana päivänä, joten yritä edes malttaaa jättää yksi pala sinne asti. Jos et malta, ota edes kyytipojaksi vaniljakastiketta.

Hapannaama

Oletteko tienneet, että sitruunamehua voi käyttää myös hyydyttämiseen? Jälkkäri on kirpeä, ei siis suositella heikkohermoisille. Makeutusaineita voi toki lisätä, jos kasvot ei kestä suupielien ylösmenoa.

Kirpeä kermavanukas tyrni-appelsiinikastikkeella

4 dl kuohukermaa
1,25 dl sitruunamehua
0,75 dl juoksevaa hunajaa
1 kourallinen tyrnimarjoja
0,5 dl appelsiinimehua

Lämmitä kerma kattilassa kiehuvaksi ja lisää hunaja. Ota pois levyltä ja lisää sitruunamehu ahkerasti sekoittaen. Anna hiukan jäähtyä ja jaa kuuteen pienen annoskuppiin. Anna kiinteytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia. Paseeraa tyrnimarjat ja lisää tyrnineste appelsiinimehuun (säästä tyrnisiemenet leipätaikinaan). Kaada jokaiseen annoskuppiin pieni kerros mehua päälle. Jos haluat mehusta kiinteämmän lisää siihen hiukan hillosokeria ja kiehauta. Itse en jaksanut vaivautua.

Vanhat parrut ja TOP3

Viikonloppu menikin messuamiseen. Torin laidalla messusi isä Jon ja Artukaisissa herrasmiehet Vahtera & Wahlman. Turun ruokamessut siis tuli, oli, meni ja tapahtui, kuten tapahtumilla on taipumusta tapahtua. Ainahan tuolla on kiva käydä, vaikka alkaakin välillä vanhat parrut kyllästyttää. Jotain sieltä jäi käteenkin, joten tässä ruokamessujen TOP3 satunnaisessa järjestyksessä. 

Iso käsi Isontuvan Jäätelölle. Maistiaisia jaeltiin nuukailematta, homma toimi ripeästi ja hymyilevät naamat täyttivät maiseman. Ei ihme, mielettömiä makuja. Isotupa tietää mainostaa jäätelöään täytenä tavara, eli se ei sisällä juuri lainkaan ilmaa. Jäätelön litrapaino on yli 800 grammaa eli noin puolet enemmän kuin kaupan perusjäätelöissä. Ei hassumpaa. Enemmän nautiskelin mustaherukkasorbettia, mutta maistiaisia nappasin useista muistakin. Tässä esimerkki siitä, mitä tarjolla oli. Suora lainaus Isontuvan Jäätelön facebook-julkaisusta: 

 

"... tarjolla on ollut niin Olutjäätelöitä (Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Wehnäbock sekä tumma Schwarz), Viskijäätelöä, Heinän Puutarhan chileistä tehtyjä tulisia Chili-Jäätelöitä (Mansikka-Naga, Appelsiini-Habamero, Salmiakki-Naga, Sitruuna-Lemon Drop, Suklaa-Aji Cristal), kotimaisesta valkosipulirouheesta valmistettua Valkosipulijäätelöä, kotimaisesta Lähihunajasta Hunajajäätelöä, turkulaisesta Tervasiirapista Tervajäätelöä jne. jne. Toki mukana on ollut myös aina niin raikkaita Isontuvan Sorbetteja, joissa käytetään lähialueen marjoja mm. Punaherukka, Mustaherukka, Mansikka... sekä jäätelöistä niitä suosituimpiakin Baileys, Rommirusina, Minttu-Suklaamuru, Suomalainen Salmiakki, Lakritsi, Kinuski, Kinuski-Pähkinä, Vanilja Madagaskar, Suklaa...On ollut myös tarjolla Kookosta, Hasselpähkinää, Panna Cottaa".

Yhtään heikommin ei pärjännyt Riihipuodin mylly. Ideana on valmistaa lisäaineettomia luomuviljatuotteita ja voi hyvänen aika minkä makuisia?! Minä en todellakaan ole perinteisistä viljoista valmistettujen puurojen ystävä. Ehkä hankala uskoa, kun olen nyt kahtena peräkkäisenä aamuna kauhonut läpeeni ohrapuuroa. Ja voi hyvänen aika minkä makuista?! Ruokakaapista on toki ennenkin voinut havaita nallukan ohrahiutaleita mutta ei enää. Jotenkin niiltä meni tarkoitus. Riihipuodin myllyllä oli messuvieraille tarjolla maistiainen juuri näistä Äidin unelman ohrahiutaleista valmistettua puuroa. Minäkin tähän sitten sorruin ja olin varma, että joukkoon oli kaadettu litra kermaa ja vähintään samaa määrä voita. Niin pyöreän pehmeää tämä ohrapuuro oli. Kotona heti tietysti testaamaan ja paljastamaan tämä katala Riihipuodin myllyn 24000 ihmistä koskettanut huijaus. Arvaatte varmasti jo tässä vaiheessa, ettei huijauksesta ollutkaan kysymys. Voi hyvänen aika minkä makuista?!

Kolmas kunniamaininta on aivan pakko lätkäistä Ruokakauppa Finskalle, joka vaalii lähi- ja luomuruokaa ja yrittää pitää ketjun pellolta pöydälle mahdollisimman lyhyenä. Kunniaa jo pelkästään tämän jalon idean toteuttamisesta, mutta lisäsuitsukkeita mukavalle messuhenkilökunnalle ja erityisesti sille kivalle naishenkilölle, joka minua perehdytti lähes kädestä pitäen raakasuklaan valmistuksen saloihin. Tuliaisiksi sieltä kotiin hampputoffeeta.

Ai mutta tosiaan. Meinasi ihan unohtua Roberts-hillot, joista ehdinkin jo natustella luomumansikkaa vohveleiden kyydissä. Porsasmaisen hyvää, vaikkei silti Maija Mansikan mansikkahillon voittanutta.

Polkkapossu alasti

Silloin tällöin käyn hauskuuttamassa itseäni katsomalla blogiini liittyviä tilastoja. Kävijämääriä on tietty hauska seurata, mutta vähintään yhtä mielenkiintoista on katsoa, mistä ihmiset ovat tulleet ja varsinkin millä hakusanoilla. Seuraavassa jälleen pieni läpileikkaus hakusanoista. 

Miten tehdään parasta/täydellistä jotain -sarjaa pitäisi varmaan jatkaa, sillä sen kautta Polkkapossuun saapuu yllättävänkin paljon porukkaa. Tässa segmentissä ehdottomasti suosituin on kaalipataan liittyvä juttu. Tämä tosin vaan tällä hetkellä: nyt on hyvää kaalia tarjolla ja koska on myös puolukka-aika, on liitto kruunattu. Ja syksyn koleus on maistuvampi kokea, kun lämmittävä pata muhii hellalla. Koko vuoden suosituin on kuitenkin risoton valmistukseen liittyvä juttu ja tämän jälkeen kernaana kakkosena makaronilaatikko. Kehotan kaikkia tutustumaan näihin kolmeen perusjuttuun, niillä  tekee itsensä, ystävänsä ja hanhet onnellisiksi. 

• Kaalipata
• Risotto
• Makaronilaatikko 

Leivonnan puolella kestosuosikki on porkkanakakku, joka pienen palan jälkeen pakottaakin hymyilemään. Jostain syystä se on juuri nyt omenapiirakan varjossa, mutta syy lienee ymmärrettävissä. Ja lainasihan Aamulehtikin todella kauniisti juuri tämän american pain ohjetta asiasta minulta mitään kysymättä. Tai sitten ohjeen määrät olivat vaan ihmeen kaupalla samat, vaikka todennäköisyyksien perusteella sanoisin että tuskin. Paljon käydään kurkkimassa myös valkosuklaa-vadelma-ricottajuustokakun reseptiä. Niin kyllä kannattaakin. 

• Porkkanakakku
• Omenapiirakka
• Valkosuklaa-vadelma-ricottajuustokakku

XXX-puoli on ilmeisesti ainakin jotenkin edustettuna, sillä mm. näillä sanoilla on blogiini eksyilty viime aikoina: hieromasauva, häpyheinä, neekerintussu, pitkä hyvä. Nämä tietysti liittyy kirjoitukseen ravintolaslangista, ei mitään sen eksoottisempaa. HC-puoleen liittyy enemmänkin hakusanat polkkapossu alasti, joka tosin tapahtui jo muutama vuosi sitten. Kyseessä oli tietysti uuden Playgirlin kansikuva, johon menin silloin suostumaan. Mutta minkä hemmetin takia joku on hakenut noilla sanoilla, häh?! Hih, jaksan vieläkin muistella tätä.

Muita epämääräisiä osumia on tullut mm. näillä: saaplarin paska, tulen uudestaan, iisipiisi, orja, perseestä, mordva, my gayest friend, sisältää kuminaa, minipimppari, jhwh, abbas, ahaa, anna mulle piiskaa, kalajuttu, ping pong, som tam, båten säglade, toskaa parvella. Joku on joskus jopa hakenut sanalla polkkapossu.