Eletään niitä aikoja, jolloin raparperit kannattaisi käyttää pois. Jos ei sitten tykkää puunvartta natustella. Aikaisemmin heitin jo vähän vinkkejä, mihin raparperi sopii hyvin. Jatketaan siitä.
Kaikille onkin jo varmaan tullut selväksi, että mitä kirpeämpi sen serkumpi. Alla oleva herkku on parhaimmillaan happamana, hiukan suolaisena, makean vaniljajäden kanssa. Itse tiputan reseptistä puoli desiä sokeria pois, mutta koitin tehdä tästä julkiversiosta yleisöystävällisemmän, Myniksen mieslaulajien konsertin hengessä. Ja ei, tämä ei ole piirakka.
Raparperisuplais (3 annosta jäden kanssa)
3-4 vartta raparperia
sitruunamehua
kanelia
3/4 dl sokeria
2½ dl kaurahiutaleita
100 g oivariinia
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
Viipaloi raparperit. Heitä ne pieneen pussiin ja lorauta perään inalirahdus sitruunamehua, kunnon ripaus kanelia ja vajaa desi sokeria. Hölskyttele pussia ja anna mehustua hetki. Valmista sillä aikaa murupäällys. Mittaa kippoon kaurat, oivariini (älä sulata), sokeri ja vehnäjauhot. Nypi murukönteiksi. Voitele kevyesti pyöreä piirakkavuoka ja kaada raparperit pohjalle. Viskaa murupläjäys tasaisesti päälle ja rankaise vielä muutamalla oivariininokareella. Paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Armahda jätskin kanssa.
Suplais kuuluu nautiskella rantakalliolla auringonlaskun aikaan, kun kesän viimeinen mustarastas laulaa kaipaustaan ja taustalla soi haikeutta uhkuva Merikannon Valse Lente. Ei hyvänen aika, on se vaan niin hieno viisu, että vaaleanpunaiset kamarakarvanakin nousevat pystyyn. Täältä kyseisen kappaleen nuottimaistiaisia, jos vaikka joku suomalais-saksalainen ori siitä innostuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti