Tämä kaveri on aina ollut heikkona kuin pöllönpoikanen. Tuokin lause riittäisi, mutta jatketaan sitä vielä, erilaisiin lettuihin. Mikä voisi olla ihanampaa kuin päästä joskus aamiaispöytään, joka olisi täynnä erilaisia lettuplättyläjähdyksiä. Amerikkalaisia pannukakkuja, crepsejä, plättyjä, lettuja, pannaria, ahvenanmaan pannaria, blinejä ja ja ja ja, niin. Ja tietty erilaisia hilloja, tuoreita marjoja, hedelmiä, kanelia, smetanaa ja mitä nyt ikinä noiden päälle voisi ajatellakaan laittavansa. Ja sitten samanlaiseen brunssipöytään, sitten lounaspöytään, välipalapöytään, päivällispöytään, iltapalapöytään ja yönälkäpöytään. Voi tuota letun juhlaa.
Ja kuinka sattuikaan sain eräänä kauniina päivänä kutsun Vehmaan leipurimestarin tyttären luokse syrnikkikesteille. Ah autuutta, tuollaisesta kutsusta Strömsökin huokaa. Siis syrnikkikesteille, todellakin. No vaikka päivä ei muuten ihan mennytkään kuin tuolla huokailupaikassa, niin syrnikkien puolesta kaikki erittäinkin hyvin. Ihan possumaisen loistavaa ja sain uutta odotettavaa tuohon lettupläjähdyspöytään. Tai siis pöytiin.
Vaan mitäpä nuo syrnikit ovat? En ehkä muuten olisi tiennyt, mutta slaavilainen keittiö on tosi jees ja olen sitä paljon maistellut, valitettavasti tosin enemmän erilaisten kirjojen sivuilta. Vanhana venäjän lukijana tiedän, että syr tai siis сыр, tarkoittaa juustoa, siis tuollaista kovaa keltaista juustoa. Nikhän on Kershawin etunimi. Etymologisesti tämä yhdistelmä vie meidät paikkaan, jossa ei syrnikit paistu, eikä aurinko paista, vaikka nuori herra Kershaw asiasta saattaakin olla eri mieltä.
Mutta ihan yksinkertaisesti ne ovat rahkalettuja. Vielä yksinkertaisemmin ne pääsivät juuri lettulistani top kakkoseen, hyvälle jaetulle ykkössijalle amerikkalaisten pannarien kanssa. Tai ehkä jopa ykköseksi en osaa päättää vielä. Hyvän näistä tekee myös se, että jauhojen määrä on rauhoittavan pieni. Itse asiassa en edes tiedä, mihin jauhoihin syrnikit yleensä tehdään, liekö tattaria vai vehnää, mutta syrnikkikestien pyörylät oli tehty spelttiin, mikä oli erittäin mukava ratkaisu. Ulkomuodollisesti olen törmännyt paksuihin, lituskoihin, palleroihin, pallukoihin ja vaikka mihin. Kokki päättää.
Spelttisyrnikit eli venäläiset rahkaletut (13-15 kpl)
500 g rahkaa
7 kananmunaa
7 rkl spelttijauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria (määrän voi helposti puolittaakin, riippuu minkä kanssa syö)
Sekoita ainekset keskenään ja anna tekeytyä 10 minuuttia. Paista runsaassa voissa miedolla lämmöllä kypsiksi. Voi paistaa pikkulettupannussa tai vaikka ihan normaalilla pannulla. Syödään esimerkiksi sitruunamehussa ja intiaanisokerissa marinoitujen mansikoiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti