Ettei joulusta vanhaksi menevät maidot joutuisi viemäriin...
Pannarin pitää olla sopivan kuohkea, sen täytyy uunissa kehittää kuplivia kukkuloita, eikä pohjan kevyt rapeuskaan ole pahitteeksi. Olen jo pitkään tehnyt pannukakkuni tällä perusohjeella. Se vaan on paras, ei sisällä turhia kikkailuja vaan rehellistä ruuanlaittoa. Sokeria tai vaniljasokeria en laita lainkaan taikinaan, kuitenkin tulee viriteltyä hilloja tai jotain muita makeita kompotteja. Leivinjauhekin on turhuutta, kyllä taikina muutenkin paisuilee. Oikeastaan ainoa muutos, minkä perustaikinaan saatan joskus tehdä, on kaurahiutaleiden lisääminen. Joskus, harvoin. Lättytaikinaan taas laitan lähes poikkeuksetta hiutaleita.
Ja jos ei vielä tullut selväksi, millaiselta pannarin pitäisi näyttää juuri tultuaan uunista, niin tässä on siitä täydellinen esimerkki. Anoppi aina naureskelee, että kun näen jotain herkkuja, alan kuulemma nieleskellä tyhjää. Tiedän, se tapahtui juuri.
Pannukakku
1 l kevytmaitoa
4 munaa
ripaus suolaa
4-5 dl vehnäjauhoja
Sekoita maidon joukkoon munat ja suola. Lisää jauhot ja anna turvota puolisen tuntia. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.
Niin, tällä tulee muuten täydellinen pannukakku, mutta pohjastahan ei millään voi tulla kuin juuri ja juuri rapea. Koska lupasin, ettei ohjeeseen kuulu kikkaosuutta, niin laitetaan se vasta nyt ohjeen jälkeen. Rapeus syntyy siitä, että unohdetaan leivinpaperi. Kun taikina on turvonnut 10 minuuttia, laita uuni lämpiämään ja syvä uunipelti uuniin. Ota pelti vartin päästä pois ja heitä siihen muutama kunnon knölli voita. Nyt ei puhuta enää nokaretasolla. Kaada taikina voin sulattua pellille ja paista puolisen tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti