Mutta nyt jopa reidetkin oli maistuvia.
Harvoin jaksan kiinnostua broilerista, mutta tällä kertaa olin innostunut kuin majava uusista tekohampaista. Broiskun koipireisien kohdalla avainsana on nimittäin marinoimaton alkutuote ja hyvä oma marinadi. Huono puoli marinoimattomassa broiskussa on paketista lähtevä avauslöyhkä: sen perusteella joutuu taas miettimään, voiko tuota ihan tosissaan syödä.
Määristä ei löydy tarkkoja mittoja, näitä saa huitoa menemään vapaasti. Suolaa voi heittää vähän ronskimmalla kädellä.
Jaksan aina hymyillä, kun reseptiin on laitettu hieman chiliä, limeä tai jeeraa, ruoka saa helposti etuliitteen itämainen tai vaikka intialainen. Vähän sama juttu kuin ananasrengas tekee ruuasta havaijilaisen ja pelastusrengas vaikean syödä. Antaa palaa siis, peto on irti.
Intialais-itämais-havaijilaiset broiskupalat
broilerin koipia ja reisiä
rypsiöljyä
juustokuminaa
kanelia
inkivääriä
pomeranssinkuorta
sinappia
chiliä
hunajaa
limen mehua
valkosipulia pilkottuna
suolaa
korianteria hakattuna
Sekoita kaikki muut paitsi broiskut kipossa ja kippaa muovipussiin. Lisää broiskut, kääntele ja anna maustua vähintään pari tuntia. Paista uunissa 200 asteessa, kunnes väri on paahtunut ja kuori rapea.
Tarjoa grillatun ananaksen ja paistetun riisin kanssa. Jälkkäriksi gammonia.
Haha:)
VastaaPoistaHaha:)
VastaaPoistaJaksaisitko innostua jos se tulis pään ja varpaiden kanssa? Varpaat ovat kuulemma erittäin ravintorikkaat, niistä tehdään keittoa ja syödään ribsien tapaan. Pää? En tiedä, mutta onhan kalan poskikin paikallisesti virallinen herkkuruoka.
VastaaPoistaEn tiedä, jaksaisinko kuitenkaan, vaikka kaikki maistamaton onkin yleensä kiinnostavaa. Jotenkin on broiskut alkaneet kyllästyttää ja kait myös silmät auenneet kasvatusolosuhteista. Harvinainen vieras meitsillä, ei kuitenkaan kokonaan vieras.
VastaaPoista