Masentavan älyttömän paras joulun mallasvuokaleipä

Tämä resepti on ehdottomasti hienoin leipäresepti, jota olen tähän mennessä peukaloinut. Se on kulkeutunut minulle erinäisten suuta kopeloivien hygienistien ja lääkäreiden kautta, mutta huhujen mukaan tällä ohjeella olisi joskus voitettu myös Anna-lehden leipäkisa. En tietenkään malttanut antaa sen olla ihan alkuperäisellään, vaan hieman tiputin vehnäjauhojen määrää. Leivästä tulee ihanan kostea, maltainen, tumma, täyteläinen ja kaikin tavoin täydellinen. Sanoisin jopa upea.

Mallasvuokaleipä

Laita kattilaan:

1,5 dl kaljamaltaita
1,5 l vettä
1 dl sokeria

Anna olla 1 vrk lämpimässä peiteltynä.

Lämmitä kattilassa olevat aineet (seuraavana päivänä) kädenlämpöisiksi ja lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet:

5 tl merisuolaa
2 dl ruisrouhetta
4 dl kauraleseitä
5 dl ruisjauhoja
50 g kuivahiivaa

Lisää seuraavaksi nämä:

3 dl siirappia
50 g sulatettua voita

Ja viimeiseksi sihdin läpi sekoittaen (tai koneen avustuksella)

18 dl vehnäjauhoja


Anna taikinan nousta tunti isossa kattilassa. Voitele neljä 1,5 l vuokaa ja jaa taikina niihin (vähän yli puolilleen). Anna nousta taas 1,5-2h. Älä pelästy: vaikka taikinaa näyttäisikin olevan paljon, siinä on myös paljon ilmaa välissä, se kyllä mahtuu vuokiin. Paista 25 minuuttia 225 asteessa. Jos pinta näyttää tummuvan liikaa, peitä lopussa foliolla. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin vähintään puoleksi päiväksi. Malta odottaa seuraavaan päivään, siitä lähtien leipä on parhaimmillaan.Yksi syöntiin, yksi anopille
 ja kaksi pakkaseen. Kiitos.

Tyrnismoothie

Olen viime aikoina nautiskellut useita erilaisia smoothieita. Syntiset yöt ja pimeät päivät ovat huutaneet vitamiineja. Viimeisimpänä pommina kauhoin tyrnismoothien, jota lasillinen vastasi C-vitamiinimäärältään ehkä reilua kymmentä appelsiinia. Ja myös kymmentä ei-reilunkaupan appelsiinia. 

Pohjana käytän aina juoksevaa maustamatonta jugurttia ja banaania. Jos vaan saan kiinni. Banaani on siitä mainiota, ettei muita makeutusaineita edes tarvita. Jos käytän kirpeitä marjoja, saatan ruitata lurauksen hunajaa. Harvemmin. Joskus lisään myös inan maitoa. Harvemmin. Joskus sekoitan sinne myös raa'an kananmunan. Harvemmin tai jopa en koskaan.

Tyrnismoothie

4,5 dl maustamatonta jugurttia
2 kypsää banaania
1 dl tyrnimarjoja
2 ananasrengasta
(kanelia)

Surauta tyrnit ensin pikaisesti blenderissä, heitä muut perään ja ajele tasaiseksi. Nauti tosi kylmänä. Joulun kunniaksi twistasin tämän vielä pienellä kanelilla. Oivaa.

Jouluperinteeksi crème brûlée

Kiitos Lumoudu kaurasta -haasteen arviointitiimille luottamuksesta. Nyt sitten odotellaan palkintoa eli Kitchen Aidin tehistä.  En tiedä, mikä tehiksestä tekee niin kovan, mutta tässä on pakko olla jotain mielenkiintoista, jos kuluttajahinta on pitkälti yli 200€.

Tämän kunniaksi päätin julkaista pomminvarman creme bruleen ohjeen. Onnistuu aina ja on possuhyvää. Ajattelin tehdä tästä ohjeesta jouluperinteen. Kyseessä on siis perusohje, jota voi sitten maustaa haluamallaan tavalla. Itse pidän ihan perusversiosta, mutta hyviä maustajia ovat esimerkiksi sitruuna ja päärynä. Ja jos haluaa vähän hifistellä, voi sitruunan seuraksi laittaa sulatettua lakritsia ja timjamia ja päärynän seuraksi rosmariinia. Mutta tässä siis perinteitä kunnioittaen ja itse erittäin hyväksi todettu ohje.

Crème brûlée (6 annosta)

 6 dl kuohukermaa

1,5 dl maitoa

1,5 dl sokeria

1 vaniljatanko

7-8 kananmunan keltuaista

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Mittaa kattilaan kerma, maito ja sokeri. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja kaavi pikkulusikalla siemenet kattilaan, lisää myös tanko. Kiehauta. Erottele keltuaiset. Ota tanko pois kattilasta ja anna massan jäähtyä. Riko keltuaisten rakenne ja lisää joukkoon massa koko ajan sekoittaen. Jaa annosvuokiin. Kypsennä uunissa vesihauteessa (vettä puoliväliin vuokia) n. 60 minuuttia. Ripottele pinnalle sokeria ja polta ruskeaksi kaasupolttimella. 

 

Low carb - ideakeittiö

Karppaajan viikon pääruokalista. Ja toki jotain noista voi syödä kahtenakin päivänä.

• Hasselbackan nauriit ja paistettua lohta 
• Vuohenjuustolla täytetyt paahdetut kesäkurpitsarullat ja luomukanaa
• Pinaattikeitto
• Tacoja
• Lanttugratiini ja mustapapu-suppilovahverotäytteiset paprikat
• Lammaskaali
• Vihersalaatti, kukkakaalitsatsikia ja chorizoa

Ja jälkiruoaksi musaa, siis M83.

                             

Punajuuri-/Omenasämpylät - Kaurahaaste osa III

Kaurahaasteessa on kuitenkin kyse viljasta ja kun näin on, pitää tietysti tehdä myös leipää. Punajuuri on tällä hetkellä rock ja omenat roll.  Suositaan siis sesonkituotteita ja työnnetään kädet taikinaan. Sitä paitsi käsien upottaminen möhnään on mahtavaa sielunhoitoa.

 Kaura-punajuurisämpylät ja kaura-omenasämpylät

Punajuurisämpylöitä varten keitä kaksi reiluhkoa punajuurta ja vedä raasteeksi. Omenasämpylöitä varten, kuori kolme makeaa omenaa ja raasta. Nuketa omenaraastetta mikrossa n. minuutti.

Valmista taikinapohja, kun olet lisännyt siihen 4 dl sämpyläjauhoja jaa se kahteen kulhoon. Lisää sen jälkeen raasteet ja alusta loput sämpyläjauhot taikinoihin.


Taikinapohja:

3,5 dl kaurajuomaa
3,5 dl piimää
50 g hiivaa
0,5 dl öljyä
3 rkl siirappia
1,5 tl suolaa
3 dl kaurahiutaleita
0,5 dl kauraleseitä
0,5 dl mysliä
4 dl sämpyläjauhoja


+ 5-6 dl sämpyläjauhoja

Lämmitä kaurajuoma ja piimä kädenlämpöiseksi seokseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää öljy, siirappi, suola, hiutaleet, leseet ja mysli. Lisää 4 dl sämpyläjauhoja.

Nyt, kun olet jakanut taikinat kahteen osaan ja lisännyt raasteet sekä alustanut loput jauhot, edessäsi on kaksi taikinaa, jotka ovat toivottavasti todella löysiä. Juuri ja juuri irtoavat kulhojen reunoista, mutta tarttuvat kuitenkin vielä ikävästi näppeihin. Kohota lämpimässä paikassa liinan alla puoli tuntia. Lisää jauhoja pöydälle ja pyörittele sämpylöiksi. Muista: vähemmän jauhoja kuohkeampi lopputulos. Jos tahmean taikinan pyörittely tuntuu vaikealta, voit paistaa myös muffinssivuoassa. Anna kohota vielä liinan alla pellillä 15 minuuttia, voitele kananmunalla ja paista 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Bouillabaisse - ranskalainen kalakeitto

Ilmojen hiljalleen viiletessä maistuu höyryävän rustiikkinen ranskalainen kalakeitto bouillabaisse eli kotoisammin puijapee. Ohje on yhdistelmä Jamiea, Nigellaa, Sirkka Sumuvaloa ja ties mitä. Valmistamiseen kannattaa varata parisen tuntia aikaa ja hyvää valkoviiniä. Jamie tykkää tarjota keiton aiolin kanssa, minusta aiolin maku on liian rankka: kevyesti chilitty smetana toimii paremmin. Ja jos kokee tomaattimurskan liian raflaavana, voi aina käyttää kokonaisia tölkkitomaatteja. Ne ovat tähän aikaan vuodesta hyvä ratkaisu. Kaloja voi käyttää, mitä mieleen tulee, mitä verkoilla tulee, tai mitä kalatiskistä löytyy. Ei ole niin tarkkaa. En voi kuitenkaan suositella pakastettuja turskakuutioita, ne on ihan hanurista. 

Kannattaa siis kokeilla. Resepti on erittäin helppo ja herkullinen.

Bouillabaisse eli puijapee

2 rkl öljyä

1 fenkoli

2 keskikokoista sipulia

2 keskikokoista porkkanaa

70 g juuriselleriä

2 laakerinlehteä

2 tlk tomaattimurskaa

2 dl valkoviiniä

1,3 dl kalalientä 

timjamia

meiramia

kurkumaa

sahramia

350 g kuhaa

200 g siikaa

200 g lohta

150 g katkarapuja

mustapippuria

(suolaa)

persiljaa

krutonkeja

smetanaa

chiliä

Pilko fenkoli, sipulit, porkkanat ja selleri. Valitse iso kattila ja lisää öljy ja laakerinlehdet. Kuullota kasviksia 30-40 minuuttia puolimiedolla lämmöllä silloin tällöin sekoitellen. Kuitenkin niin kauan, että ne alkavat hieman karamellisoitua. Tämä on tärkeää, sillä tarkoituksena ei ole enää lisätä keittoon sokeria ja tomaatti kuitenkin vaatii mukaansa makeutta. Lisää tomaattimurska, viini, kalaliemi, timjami, meirami, kurkuma ja sahrami. Ole kuitenkin varovainen sahramin kanssa, ettei siitä tule liian hallitseva. Anna muhia hiljalleen 45-50 minuuttia. Poraa keitto sauvasekoittimella ihan sileäksi. Poista kalafileistä ruodot ja leikkaa kuutioiksi. Lisää keitto takaisin levylle, heitä kalat joukkoon ja anna olla n. 5 minuuttia. Lisää katkaravut, älä anna enää kiehua. Hakkaa joukkoon pieni nippu persiljaa. Tarjoile chilillä maustetun smetanan ja krutonkien kanssa.

Kaura-hunajajäätelö - Kaurahaaste osa II

Uskomattoman hyvää, taivaskaan ei ollut rajana. Halusin, ettei kaura maullisesti hukkuisi, joten lisäsin kaurajuoman lisäksi vielä varmuudeksi lempeän pehmeitä leseitä. Ajattelin, että ne voisivat antaa hauskaa särmää myös jäätelön rakenteeseen. Niin ne antoivatkin, ihan loistava tekstuuri. Tähän kannattaa valita myös parasta hunajaa, mitä löydät. Ideana on tietenkin, että myös se maistuu ja jos käytät esim. pirkan juoksevaa, metsään menee (vaikka metsässä onkin hyvä olla). Kaapistani sattui löytymään jostain Arabian niemimaalta ostettua versiota ja se on ollut ehkä aromaattisinta, mihin olen törmännyt. 

Tämä on myös helposti muunneltavissa oleva resepti. Sokerin voi periaatteessa hylätäkin ja korvata makeutuksen hunajalla. Halusin kuitenkin huitoa mukaan keltuaissokerivaahdon, joten en lähtenyt sille linjalle. Huono asia ei olisi lainkaan käyttää aitoa vaniljaa. Vanilliinisokerilla kulut pysyy myös alempana. Päivitysversioon tulen kokeilemaan pientä korkillista savuista viskiä, uskoisin sen sopivan hyvin. Kiva vivahde saadaan myös osalla tuota viskiä imemällä se pillillä suoraan verenkiertoon. Periaatteessa myös kuohukerman määrää voisi laskea ja kaurajuoman lisätä, mutta mitä enemmän näin tekee, jäätelön rakenne muuttuu kidemäisemmäksi. Rasvaa tarvitaan ja sanoisin, että tässä on aika hyvä suhde.

Kaura-hunajajäätelö

3 dl kuohukermaa

2 dl kaurajuomaa

1,5 tl vanilliinisokeria

1 dl kauraleseitä

0,5 dl sokeria

5 keltuaista

3 rkl hyvää juoksevaa hunajaa

Sekoita kerma, kaurajuoma, vanilliinisokeri ja leseet kattilaan, kiehauta. Vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi ja sekoita vähän jäähtyneeseen kermamassaan. Lisää hunaja. Aja jäätelökoneessa valmiiksi.

Itse jätin hieman pehmeäksi, italialaistyyppiseksi. Aivan mahtavaa. Hätätilassa tämän voi tehdä myös pakastimessa, kun muistaa käydä välillä sekoittelemassa. Suosittelen silti omalla kompressorilla varustettua jäätelökonetta.

Jos heität kourallisen kiviä, ainakin yksi osuu

Namaste, āp kā khānā svādiṣṭa ho, tāyalet kahāṁ haiṅ, merī ṃḍarāne vālī nāv sarpamīnoṁ se bharī haiṅ , pulis ko bulāo. Termos, missä on vessa, ilmatyynyalukseni on täynnä ankeriaita, soittakaa poliisit. Näillä sanoilla voisi kuvata illanistujaisia, jotka järjestin muutamalle ystävälleni. Ruokateemana intialainen ja kaverukset kasvissyöjiä. Magnificient.

Hetken asiaa uumoiltuani otin punaiseksi langaksi ylimielisen eeppisen intialaisen sanonnan: jos heität kourallisen kiviä, ainakin yksi osuu. Eli suomennettuna: tee monta ruokalajia, kyllä joku väkisin napsuu. Näin siis sitten ja kaikki meni, eli ainakin joku osui.

Pidän erittäinkin paljon intialaisesta ruoasta, harvemmin sitä tulee tosin itse kypsyteltyä. Maksimissaan kerran päivässä, mutta kuten sanottua, näin vain maksimissaan. Siksi päätin valita muutaman hyvinkin yksinkertaisen perusruoan istujaisten appeeksi ja varmistaa, että tekemällä monta nautintoa tarjoavaa ruokalajia, minusta ei ikinä tulisi sadhua. Pääruokien multikylläisyyden sivelemänä päätin suosiolla jättää alku- ja jälkihäsäyksen pois. 

Erilaiset raidat, lassit, naanit, papadamit jne. kuuluvat olennaisena osana intialaiseen pöytään. Itse päädyin hämmentämään kulhoon pirkan luomujugua ja leiväksi hain arabidelistä naania. Pääruokien kanssa hummailtiin myös jasminilta tuoksuvan riisin kanssa. Jotta kenellekään ei olisi tullut äitiä ikävä, tein vain yhdestä ruokalajista  infernotulisen. Yksi oli sopivasti mieto ja loput näiden väliltä. Sen verran tosin tuossa väkevimmässä oli hiiohoita, että vessalla tuntui olevan jonkin verran käyttöä. Yllätysmomentin iltaan toi naapuriin murtautunut voro, joka oli rikkonut ankeriasakvaarion, mitä sitten poliisipartio saapui ihmettelemään. 

No niin, näitä ruokia oli tarjolla eli kaikki ovat siis eräänlaisia kastikkeita, sanotaan nyt vaikka curryja tai subzeja, joiden pääraaka-aineet jäljessä suomennettuna. Pääainesten lisäksi ruoista löytyy sopivat määrät korianteria, chiliä, jeeraa, inkivääriä, kuminaa, valkosipulia, currylehtiä, sinapinsiemeniä ja kaikkea muuta jännää.

• Baingan bharta (munakoiso)
• Aloo matar (perunaa ja herneitä)
• Punjabi Chhole (kikherneitä)
• Pau bhaji (peruna, tomaatti, herneet, mumbailainen pikaruoka)
• Matar paneer (paneer-juustoa, tomaattia, herneitä)

Oma suosikkini näistä on varmaankin baingan bharta, joten tässä sille resepti:

Baingan bharta

1 iso munakoiso

öljyä

1 sipuli

1 tl juustokuminan siemeniä

2 cm pätkä inkivääriä

3 tomaattia

3 valkosipulin kynttä

1 tl korianterijauhetta

ripaus kardemummaa

ripaus kanelia

½ tl kurkumaa

1 vihreä chili (väkevyys oman maun mukaan)

suolaa

tuoretta korianteria

Sivele munakoisoa öljyllä, piikitä muutama reikä haarukalla ja paista 225 asteessa, n. 30 minuuttia tai niin kauan, että munakoison pinta alkaa sopivasti mustua. Kuori munakoiso ja leikkaa peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi. 

Pilko sipuli hienoiksi siivuiksi ja raasta inkivääri. Freesaa 2-3 minuuttia pannulla juustokuminan ja kuutioidun tomaatin kanssa. Lisää munakoiso, valkosipuli, korianterijauhe, kardemumma, kaneli, kurkuma ja pilkottu chili. Anna muhia muutama minuutti. Lisää vettä, jos haluat löysempää. Mausta vielä suolalla oman maun mukaan ja tarjoa jogurtin, riisin ja naan-leivän kanssa. Koristele tuoreella korianterilla.

Lähiluomu on pop

Ei, tämä ei ole minkään islamilaisen maan lippu, vaikka vihreä onkin. Tämä ei ole myöskään Nigerian lippu vuodelta 1967, jolloin Nigerialla oli 12 osavaltiota eli tähtien määrä.

Tällä hetkellä luomu ja lähiruoka ovat ehdottomasti in, hiukan vaan repii, että hinnoittelu on aika villiä.  Pakastetusta kokonaisesta luomubroilerista joutuu välillä maksamaan 30€/kg, joka alkaa olla jo aika tajutonta. Tietty tämä on ymmärrettävää, kun löytyy niin harva luomubroiskun tuottaja. Silloin on toki hyvä polkea. Tuumasi R. Jeremykin. Ei ole ihme, että välillä kyseisiä broiskuja näkee tumpattavan puoleen hintaan ekokaupoista ulos. Kaiken kaikkiaan olen silti sitä mieltä, että laadusta ja hyvästä työstä pitää maksaa, älkää missään nimessä ymmärtäkö väärin.

Vaikka luomu onkin hinnaltaan luksustasoa, pitää muistaa, että sitä se on tottumaamme verrattuna monesti myös laadultaan. Itse olen siirtynyt koko ajan luomumpaan suuntaan, mutta syön siis myös ei-luomua. Proteiinipuolella aikamoista teurasjätettä tulee vastaan aika ajoin, välillä lähes ahdistaa. Eilen risoi niin pahasti, että revin pipani, korvakarvani ja osan perskarvoistakin paistettuani muutaman ohuen ohuen broilerikammotuksen. Aivan järkyttävää paskaa ja kun ei paskasta liiemmin pidä, tuntuu vielä enemmän paskalta, mistä joutuukin päättymättömään paskaan.

Huomaan taas eksyneeni. Oikeastaan minun piti tähän kerätä pientä listaa Turun talousalueen luomu-/lähiruokameiningeistä. Tai ainakin niistä, joihin minä olen joskus törmännyt. Turun talousaluekin on häilyvä käsite, kunhan se nyt on edes jossain täällä (Turussa) päin. 

Ja heitelkää ihmeessä kommenttilaatikkoon lisää, niin pääsen itsekin tutustumaan. 

• Puutarha Ekman
• Riihipuoti
• Sorrin puutarha
• Tiensuun tila
• Aito Ruokakauppa
• Rintalan tila
• Kaiturin tila
• Ruokakauppa Finska
• Isontuvan jäätelö
• Ruohonjuuri
• Luomu-Heikkilä
• Mikolan luomutila
• Livonsaaren leipomo
• Askondi
• Perkkiön tila
• Birkkalan tila
• Kemiön mylly
• Kolin luomutila
• Vinkkilän luomutuote
• Siimeksen luomutila
• Luamupuoti Volter
• Mikkolan sienituote
• Metsärannan puutarha
• Juustopuoti Immonen
• Auranmaan hunaja
• Hanhialan tila
• Kosken kotijuusto

Puolukka-omenapiirakka - Kaurahaaste osa I

Olen ehkä lumoutunut kaurasta, sillä omaksi yllätyksekseni päätin kutsuttuna osallistua kaurahaasteeseen. Ideana on lisätä kauran käyttöä ruokavaliossa, kehitellä hauskoja reseptejä ja kokeilla uusia herkkuja. Haasteen toteuttajana on Kaurayhdistys ja rahoittajana maa- ja metsätalousministeriö. Palkintojen maksajaa en tiedä, mutta pääasia on kuitenkin hyvät palkinnot, maine, kunnia, pilvetön taivas ja vähintään yksi suitsuke. Sen kunniaksi lupaankin, että jos tämä resepti voittaa, lahjoitan pääpalkinnon lyhentämättömänä (lyhentäminen olisi tyhmää, sillä kyseessä on yleiskone) joen toisella puolella sitruunapuun katveessa asuvalle henkilölle.

Muutamassa seuraavassa postauksessani loihdin siis kaurasta sekaisin menneenä vaikka mitä kummallista ja saatan yhdistellä sitä mitä ihmeellisempien raaka-aineiden kanssa. Ensimmäisenä tulee mieleen kukkakaali, popcornit, kiisken maksa, retsina, strösselit ja hieman pökertyneenä keitetty tilhi. Seuraavaksi puolukka ja omena. 

Sen verran vielä pitänee mainita, että alla olevan reseptin pohjataikina on ässä, lyömätön ja muutenkin paras, eikä sitä kannata sivuuttaa pelkällä kärsän kohotuksella. Äläkä missään nimessä unohda käyttää raaka-aineena luomua, jos  vaan saatavilla on! Kuten esimerkiksi luomukaurahiutaleita.

Kuohkean kostea puolukka-omenapiirakka

Pohja: 

2 dl kaurahiutaleita

3 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

0,75 tl ruokasoodaa

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

0,5 tl inkivääriä

1 dl sulaa voita

1 kananmuna

3 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja kosteat aineet keskenään, sen jälkeen sekä kuivat että kosteat keskenään. Levitä taikina leivinpaperin päälle uuninpellille.

Täyte: 

1 l puolukoita

2 omenaa 

1 rkl sokeria

0,5 tl kanelia

Tee pikkusormenpään kokoisia kuutioita kuorituista omenoista. Heitä niihin sokeri ja kaneli, pyörittele vähän ja anna mehustua 15 minuuttia. Sekoita puolukat joukkoon. Kippaa puolukka-omenasatsi taikinan päälle.

Sokerimurut: 

0,5 dl (50g) voita

1 dl kaurahiutaleita

1 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

Nypi ainekset muruiksi ja heittele satunnaisesti piirakan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuttia. Parhaimmillaan piirakka on seuraavana päivänä, joten yritä edes malttaaa jättää yksi pala sinne asti. Jos et malta, ota edes kyytipojaksi vaniljakastiketta.

Hapannaama

Oletteko tienneet, että sitruunamehua voi käyttää myös hyydyttämiseen? Jälkkäri on kirpeä, ei siis suositella heikkohermoisille. Makeutusaineita voi toki lisätä, jos kasvot ei kestä suupielien ylösmenoa.

Kirpeä kermavanukas tyrni-appelsiinikastikkeella

4 dl kuohukermaa
1,25 dl sitruunamehua
0,75 dl juoksevaa hunajaa
1 kourallinen tyrnimarjoja
0,5 dl appelsiinimehua

Lämmitä kerma kattilassa kiehuvaksi ja lisää hunaja. Ota pois levyltä ja lisää sitruunamehu ahkerasti sekoittaen. Anna hiukan jäähtyä ja jaa kuuteen pienen annoskuppiin. Anna kiinteytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia. Paseeraa tyrnimarjat ja lisää tyrnineste appelsiinimehuun (säästä tyrnisiemenet leipätaikinaan). Kaada jokaiseen annoskuppiin pieni kerros mehua päälle. Jos haluat mehusta kiinteämmän lisää siihen hiukan hillosokeria ja kiehauta. Itse en jaksanut vaivautua.

Vanhat parrut ja TOP3

Viikonloppu menikin messuamiseen. Torin laidalla messusi isä Jon ja Artukaisissa herrasmiehet Vahtera & Wahlman. Turun ruokamessut siis tuli, oli, meni ja tapahtui, kuten tapahtumilla on taipumusta tapahtua. Ainahan tuolla on kiva käydä, vaikka alkaakin välillä vanhat parrut kyllästyttää. Jotain sieltä jäi käteenkin, joten tässä ruokamessujen TOP3 satunnaisessa järjestyksessä. 

Iso käsi Isontuvan Jäätelölle. Maistiaisia jaeltiin nuukailematta, homma toimi ripeästi ja hymyilevät naamat täyttivät maiseman. Ei ihme, mielettömiä makuja. Isotupa tietää mainostaa jäätelöään täytenä tavara, eli se ei sisällä juuri lainkaan ilmaa. Jäätelön litrapaino on yli 800 grammaa eli noin puolet enemmän kuin kaupan perusjäätelöissä. Ei hassumpaa. Enemmän nautiskelin mustaherukkasorbettia, mutta maistiaisia nappasin useista muistakin. Tässä esimerkki siitä, mitä tarjolla oli. Suora lainaus Isontuvan Jäätelön facebook-julkaisusta: 

 

"... tarjolla on ollut niin Olutjäätelöitä (Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Wehnäbock sekä tumma Schwarz), Viskijäätelöä, Heinän Puutarhan chileistä tehtyjä tulisia Chili-Jäätelöitä (Mansikka-Naga, Appelsiini-Habamero, Salmiakki-Naga, Sitruuna-Lemon Drop, Suklaa-Aji Cristal), kotimaisesta valkosipulirouheesta valmistettua Valkosipulijäätelöä, kotimaisesta Lähihunajasta Hunajajäätelöä, turkulaisesta Tervasiirapista Tervajäätelöä jne. jne. Toki mukana on ollut myös aina niin raikkaita Isontuvan Sorbetteja, joissa käytetään lähialueen marjoja mm. Punaherukka, Mustaherukka, Mansikka... sekä jäätelöistä niitä suosituimpiakin Baileys, Rommirusina, Minttu-Suklaamuru, Suomalainen Salmiakki, Lakritsi, Kinuski, Kinuski-Pähkinä, Vanilja Madagaskar, Suklaa...On ollut myös tarjolla Kookosta, Hasselpähkinää, Panna Cottaa".

Yhtään heikommin ei pärjännyt Riihipuodin mylly. Ideana on valmistaa lisäaineettomia luomuviljatuotteita ja voi hyvänen aika minkä makuisia?! Minä en todellakaan ole perinteisistä viljoista valmistettujen puurojen ystävä. Ehkä hankala uskoa, kun olen nyt kahtena peräkkäisenä aamuna kauhonut läpeeni ohrapuuroa. Ja voi hyvänen aika minkä makuista?! Ruokakaapista on toki ennenkin voinut havaita nallukan ohrahiutaleita mutta ei enää. Jotenkin niiltä meni tarkoitus. Riihipuodin myllyllä oli messuvieraille tarjolla maistiainen juuri näistä Äidin unelman ohrahiutaleista valmistettua puuroa. Minäkin tähän sitten sorruin ja olin varma, että joukkoon oli kaadettu litra kermaa ja vähintään samaa määrä voita. Niin pyöreän pehmeää tämä ohrapuuro oli. Kotona heti tietysti testaamaan ja paljastamaan tämä katala Riihipuodin myllyn 24000 ihmistä koskettanut huijaus. Arvaatte varmasti jo tässä vaiheessa, ettei huijauksesta ollutkaan kysymys. Voi hyvänen aika minkä makuista?!

Kolmas kunniamaininta on aivan pakko lätkäistä Ruokakauppa Finskalle, joka vaalii lähi- ja luomuruokaa ja yrittää pitää ketjun pellolta pöydälle mahdollisimman lyhyenä. Kunniaa jo pelkästään tämän jalon idean toteuttamisesta, mutta lisäsuitsukkeita mukavalle messuhenkilökunnalle ja erityisesti sille kivalle naishenkilölle, joka minua perehdytti lähes kädestä pitäen raakasuklaan valmistuksen saloihin. Tuliaisiksi sieltä kotiin hampputoffeeta.

Ai mutta tosiaan. Meinasi ihan unohtua Roberts-hillot, joista ehdinkin jo natustella luomumansikkaa vohveleiden kyydissä. Porsasmaisen hyvää, vaikkei silti Maija Mansikan mansikkahillon voittanutta.

Polkkapossu alasti

Silloin tällöin käyn hauskuuttamassa itseäni katsomalla blogiini liittyviä tilastoja. Kävijämääriä on tietty hauska seurata, mutta vähintään yhtä mielenkiintoista on katsoa, mistä ihmiset ovat tulleet ja varsinkin millä hakusanoilla. Seuraavassa jälleen pieni läpileikkaus hakusanoista. 

Miten tehdään parasta/täydellistä jotain -sarjaa pitäisi varmaan jatkaa, sillä sen kautta Polkkapossuun saapuu yllättävänkin paljon porukkaa. Tässa segmentissä ehdottomasti suosituin on kaalipataan liittyvä juttu. Tämä tosin vaan tällä hetkellä: nyt on hyvää kaalia tarjolla ja koska on myös puolukka-aika, on liitto kruunattu. Ja syksyn koleus on maistuvampi kokea, kun lämmittävä pata muhii hellalla. Koko vuoden suosituin on kuitenkin risoton valmistukseen liittyvä juttu ja tämän jälkeen kernaana kakkosena makaronilaatikko. Kehotan kaikkia tutustumaan näihin kolmeen perusjuttuun, niillä  tekee itsensä, ystävänsä ja hanhet onnellisiksi. 

• Kaalipata
• Risotto
• Makaronilaatikko 

Leivonnan puolella kestosuosikki on porkkanakakku, joka pienen palan jälkeen pakottaakin hymyilemään. Jostain syystä se on juuri nyt omenapiirakan varjossa, mutta syy lienee ymmärrettävissä. Ja lainasihan Aamulehtikin todella kauniisti juuri tämän american pain ohjetta asiasta minulta mitään kysymättä. Tai sitten ohjeen määrät olivat vaan ihmeen kaupalla samat, vaikka todennäköisyyksien perusteella sanoisin että tuskin. Paljon käydään kurkkimassa myös valkosuklaa-vadelma-ricottajuustokakun reseptiä. Niin kyllä kannattaakin. 

• Porkkanakakku
• Omenapiirakka
• Valkosuklaa-vadelma-ricottajuustokakku

XXX-puoli on ilmeisesti ainakin jotenkin edustettuna, sillä mm. näillä sanoilla on blogiini eksyilty viime aikoina: hieromasauva, häpyheinä, neekerintussu, pitkä hyvä. Nämä tietysti liittyy kirjoitukseen ravintolaslangista, ei mitään sen eksoottisempaa. HC-puoleen liittyy enemmänkin hakusanat polkkapossu alasti, joka tosin tapahtui jo muutama vuosi sitten. Kyseessä oli tietysti uuden Playgirlin kansikuva, johon menin silloin suostumaan. Mutta minkä hemmetin takia joku on hakenut noilla sanoilla, häh?! Hih, jaksan vieläkin muistella tätä.

Muita epämääräisiä osumia on tullut mm. näillä: saaplarin paska, tulen uudestaan, iisipiisi, orja, perseestä, mordva, my gayest friend, sisältää kuminaa, minipimppari, jhwh, abbas, ahaa, anna mulle piiskaa, kalajuttu, ping pong, som tam, båten säglade, toskaa parvella. Joku on joskus jopa hakenut sanalla polkkapossu.

Sadonkorjuuta maatilalla

Tai ei oikeastaan maatilalla, ihan muissa paikoissa. Suppilovahverot noukin itse, kyssäkaalin hain sadonkorjuumarkkinoilta, porkkanat ovat kasvaneet kukkaruukussa parvekkeella, purjon varastin naapurin pellosta, paprikan korjasin kaupasta, kesäkurpitsa, sipuli, peruna ja punajuuret oli vanhempieni satoa ja rakuuna anoppini ryytimaasta. Nauta-sian ostin käytettyjen eläinten kaupasta ja pippurit oli alunperin mustia, mutta spreijasin ne valkoisiksi. Puolukat on jonkun lähimetsästä, en tiedä kenkä (=saapas) mutta ihan varmuudella puolukkahillo on ainakin itse tehtyä.

 Suppilopyttipannu, Biff a á la Lindström ja puolukkasmetanaa

Pytäriin:

Suppilovahveroita

Kyssäkaalia

Purjoa

Porkkanaa

Paprikaa

Kesäkurpitsaa

Suolaa

Rakuunaa

Lindströmin pihvit (vanha postaus): 

400 g nauta-sika jauhelihaa
1 sipuli
n. 15 kaprista
2 etikkapunajuurta
1 peruna
2 kananmunaa
3/4 dl ruokakermaa
valkopippuria
1½ tl suolaa

Lindstömin pihvit saavat mehukkaan makunsa kapriksista ja punajuurista. Monissa ohjeissa kapris on jätetty pois, mutta se on sitten ihan oma moka.

Laita blenderiin pieneksi lohkotut punajuuret, kuutioitu sipuli ja kaprikset. Älä kuitenkaan anna masan mennä liian hienoksi. Kaada kasvismasa pois blenderistä kulhoon ja lisää raaka raastettu peruna. Jotkut tykkäävät käyttää kypsää, mutta minä laitoin raa'an. Sekoita toisessa kulhossa jauheliha, kananmunat, kerma ja mausteet. Yhdistä masat. Öljyä kädet ja tee taikinasta sopivan kokoisia pihvejä. Paista pihvejä voissa pannulla molemmilta puolilta muutama minuutti, siten että pihvit saavat kauniin värin. Muista kääntää varovasti. Laita paistetut pihvit uunipellille ja paista uunissa 225 asteessa vielä n. 15 minuuttia. Takuulla hyvää.

Puolukkasmetana: 

Sekoita 4:1 smetanaa ja puolukkahilloa

Falafel & Halloumi -pita

Loistavaa: Fafa's laajentaa Vilhovuorenkadulle Kallioon. Iso Roobertinkadulla sijaitseva Fafa's on varmuudella Helsingin, veikkaisin myös että koko Suomen, paras falafelpaikka. Oma leipomo paistaa pitaleivät, falafelit väännetään omin pikku kätösin ja mikä parasta, kaikki maistuu tuoreelta. Paikan ulkonäkö tosin lupaa vähemmän kuin antaa, mutta niin se on allekirjoittaneellakin. Totean siis sielusukulaisuuden, jonka innottamana annosta väsäämään.

Fafasin pitaleivällisen falafel & halloumi -annoksen paljastaminen ei kaikessa pitaleaklaajuudessaan ole erikoisen salaista, sillä jos tilaustiskin yläpuolella olevaa ruokalistaa osaa katsoa oikeasta suunnasta, lukee annoksen sisältö siinäkin. Mahtavan kyymäistä ja viheliäisen jehnaa se on silti.

Falafel & Halloumi -pita

Pitaleipä
Falafelit
Halloumia
Hummusta
Tomaattia
Kurkkua
Salaatinlehtiä
Tabouleh-salaattia
Tsatsikia
Matbuhaa

Sen verran tarveaineista, että pitaleipä kannattaa joko tehdä itse tai sitten löytää paikka, joka myy vähän reilumman kokoista leipää. Halloumit kannattaa kuutioida ja sitten paistaa pannulla. Falafeleistä suosittelen Ruohonjuuren häsää tai jos ei jaksa yhtään vääntää itse, niin Findus valmistaa ihan kohtuullisia pakastepullia. Ja matbuha kannattaa unohtaa jo ihan senkin takia, että suurimmalla osalla (minä mukaan luettuna) on siitä yhtä hyvä tietoisuus kuin lahnalla riksataksista.

Parempi possulla suu hillossa kuin persposket ilman hilloa

En ole tottunut laittamaan paahtoleivän päälle hilloja saati sitten marmeladeja. Ajat muuttuvat, Ben ja Mauri ei, tästä lähtien minäkin sivelen kannikkaani makealla. Eilen en harrastanut uhkapelaamista, mutta tuloksena oli silti ehdoton Jackpot. Tyrni-porkkanahillo on pitkään aikaan parasta makeaa, mitä mies voi rehellisesti ja siveellisesti tehdä tai saada. Aivan tajuttoman hyvää, extremely magnificient, kuten nuori englanninopettajani joskus kauniisti sanoi. 

Koostumukseltaan kyseinen herkku on aika tämäkkää, hillon ja marmeladin välimuoto. Kuten todettua paahtoleivän päällä hillo on parhaimmillaan. Voisin kuvitella, että se on aika makoisaa myös broilerin kanssa ja epäilemättä sitä tulee jossain vaiheessa heitettyä myös jäätelön perustaikinaan pyörimään jäätelökoneeseen. Pelkiltäänkin sitä kannattaa syödä sillä, mikä sanonta voi paremmin pitää paikkansa kuin Parempi possulla suu hillossa kuin persposket ilman hilloa.

Voimahillo (Tyrni-porkkanahillo)

0,5 l tyrnejä
1 sitruunan mehu
400 g porkkanoita
3 dl appelsiinimehua330 g hillo-marmeladisokeria (dansukker)
0,5 tl muskottipähkinää
1 tl kanelia

Purista sitruunamehu tyrnien joukkoon ja keitä muutama minuutti niin, että kuoret pehmenee. Raasta porkkanat hienolla terällä. Yhdistä porkkanaraaste ja appelsiinimehu ja keitä vajaa kymmenen minuuttia niin, että porkkanat kypsyy. Paseraa tällä välin tyrnit eli siis painele lusikalla siivilän läpi niin, että kuoret ja siemenet lähtee pois (säästä siemenet ja käytä myöhemmin vaikka sämpylätaikinaan). Yhdistä kaikki, kiehauta, sekoita ja anna muhia n. 5 minuuttia. Anna jäähtyä puolisen tuntia: hillo jämähtää lopulliseen olomuotoonsa vasta viilennyttyään. Säilö kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Muista myös tutustua omena-aprikoosihilloon.

Uuniomenahimo

Vaaleanpunainen possu: Superhyvän jälkiruoan tekemisen ei tarvi olla mitään pipertämistä. Joskus sitä vaan unohtaa tällaiset helppotekoiset klassikot. Mäkään en ollu pitkään aikaan syöny mitään uuniomenoita. Mut ne o nii herkkua. Ja muista sit sanoo, et laittaa sitä voita sinne, et tulee se karamellikastike. Se oli niin hyvää. Ja sitä paitsi noihinhan lisättiin sitruunamehua, kun ne oli aika makeita omenoita. Muista sit sanoo sekin.

Polkkapossu: Taisit siis tykätä?

Vaaleanpunainen possu: No tykkäsin, mä voisin ottaa niitä nytkin. Ja monta. Ainakin kuus. Mut nyt mun pitäis mennä keittään teetä. Onkohan uuniomenateetä olemassa?

Polkkapossu: Kohta on.

Vaaleanpuainen possu: Hihii.

Polkkapossu: Miks tykkäät niin paljon uuniomenoista?

Vaaleanpunainen possu: No kun hyvyys on omenoiden ominaispiirre. Ja ne pitää lääkärin loitolla. Ja sitä paitsi niiden kanssa saa myös jäätelöö, se on hyvä tekosyy, molempiparempi.


Uuniomenat ja karamellikastike (annos kahdelle)

4 omenaa
fariinisokeria
voita
kanelia
kaurahiutaleita
hiukka vettä
(sitruunamehua)

Poraa omenoista siemenkodat ja heitä omenat uunivuokaan. Visko vuokaan mustatuntuu-periaatteella sokeria, voita, kanelia ja kaurahiutaleita ja hieman vettä, ettei kaurahiutaleet pala. Paista 175 asteessa n. puoli tuntia tai kunnes omenat ovat varmasti kypsyneet. Tarjoile lämpimänä kylmän jätskin kanssa.

Great gooseberry season

Näärännäpyn poistamiseen on olemassa epäilemättä järkevämpiäkin keinoja kuin minun käyttämäni. Viimeksi  tuhosin näppylän nuppineulalla, jonka pään kuumensin ensin tulessa ja sitten rusikoin silmäni yläpuolella olevaa näppylää pienissä pöllyissä. Kaikenlaiseen pientäkin kipua aiheuttavaan itsehoitoon ei kannata käyttää paikallispuudutusta, vaan (alko)holistinen lähestymistapa on suotava. Helpommalla tosin selviää käymällä lääkärissä. 

Tai kuten brittiläinen folklore kertoo, näärännäpyn voi parantaa saksimalla karviaispensaasta oksan ja huitomalla tämän piikkiosuuksilla näärännäppyä sopivin väliajoin. Karviaisiin liittyy myös muita hauskoja sanontoja tai uskomuksia. Meidän kerronnassahan haikara tuo vauvat, mutta briteille ne tulee karviaispensaan alta. Tähän saattaa vaikuttaa myös se, että 1800-luvulta peräisin olevan slangisanakirjan mukaan gooseberry  (suom. karviainen) on tarkoittanut alapään karvoitusta. Tylsä aihe sinänsä, mutta uutisoinnissa gooseberry on tarkoittanut myös tylsää uutisointia. Välillä kun lukee Nykypäivää, tulee olo, eikö missään ole tosiaankaan tapahtunut mitään mielenkiintoista. Great gooseberry season tarkoittaa mediassa sitä, että kaiken tylsyyden keskellä olisi yhtä hyvin voinut kirjoittaa siitä, kuka on kasvattanut suurimman karviaisen. Tällä en nyt tarkoita tuota edellä mainitsemaani slangisanayhteyttä, vaikka hauskan uutisen siitäkin toki saisi. Varsinkin jos se julkaistaisiin Nykypäivässä.

Suomen oloissa karviainen on neofyytti eli uustulokas. Tällä tarkoitetaan kasvia, joka on tullut Suomeen 1600-luvun jälkeen ihmisen toiminnan, kaupan, maanviljelyn, liikenteen jne. vuoksi.  Uustulokkaan vastakohta on muinaistulokas (joka on monesti vaikea erottaa alueen alkuperäiskasvista). Esimerkkinä uustulokkaasta pihasaunio ja muinaistulokkaasta päivänkakkara. 

Karviaismarjoja on Suomessa vihreitä ja punertavia; suoraan pensaasta syötynä vihreä miellyttää minua enemmän. En tiedä miksi, sillä punertavien pitäisi olla happamampia ja olen aina tykännyt kirpeästä. Hinnonmäen keltaisen ja lepaan punaisen lisäksi Suomessa on myös herukkakarviaista, joka on mustaherukan ja karviaisen risteymä. Tämä tunnetaan myös nimellä karukka tai jostamarja. Tai sitten ei tunneta, sillä paskan marjatuoton vuoksi risteymä ei ole saavuttanut suurempia palvonnaneleitä.

Joskus aiemmin olen lähennellyt lukijoitani Ovelan naisenlakkahillo- ohjeella, johon ei siis varsinaisia lakkoja tule ollenkaan, vaan pääraaka-aineina ovat karviainen ja porkkana. Tämä on muunnelma klassisesta köyhän miehen lakkahillosta.  Mutta viekkaudella, vääryydellä, kiristämällä, uhkailemalla, väkivallalla, painostamalla ja kameliripsillä sain käsiini todella vanhan turkulaisen vanhankansan karviaisreseptin. Kaikkien kirpeiden jälkkäreiden ystäville tämä on yhdistetty nimipäivä-, syntymäpäivä-, vesanpäivä-, ja joulupäivälahja. Kaikessa kirpeydessään tämä vaatii seuralaisekseen makeaa vaniljaa eli suosittelisinkin nauttimaan  piirakan vielä hieman lämpimänä kylmän vaniljajätskin kanssa. Korostan vielä, että jos et ole kirpeän ystävä, älä edes harkitse tätä sokerikakkupohjaan tehtyä piirakkaa. Et tule pitämään siitä. 

Kännykameralla mökillä

Vanhanajan karviaispiirakka

150 g pehmeää voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

1 tl leivinjauhetta

3 dl vehnäjauhoja

6 dl karviaisia

½ dl punaherukoita

1½ rkl perunajauhoja

¾ dl sokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna, sekoita. Lisää vehnäjauhot, joihin olet ympännyt leivinjauheen ja sekoita taas. Kaada pohja vuokaan ja kostutetun lusikan pohjalla tasoita massa. Jätä taikinaa hieman syrjään. Riko marjat kulhossa nuijalla, survimella (= petkel) tai millä vaan ja lisää perunajauhot ja sokeri. Kaada taikinan päälle. Tee paistokselle reunat pursottamalla loppu taikina mukaan. Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia tai niin kauan kuin reunat alkaa uhkaavasti tummua.  Ja tosiaan, jätskin kanssa kiitos.

Rapu 0 - Polkkapossu 6

Muutama viikko sitten airoon tarttui kesken soutumatkan rapuja. Söin niistä kuusi ja rapu söi nolla Polkkapossua. Hyvin kävi siis.

Tällä kertaa tarjolla veden ohella loistava juomasuositus: Snälleröds Mäskdrängens Akvavit. Maku hieman kuminainen ja kevyesti tillinen, pehmeä, 40%, hinta 21,50€. Tarjoillaan suoraan pakkasesta.

Munakoiso puhelimessa, kuinka voin auttaa?

Asiakaspalvelu: Saunalahden asiakaspalvelu, Mervi hei.

Possu: Porsas tässä Hei. Vaihdoin juuri liittymää ja nyt kukaan ei pysty soittamaan minulle, itse kyllä      pystyn soittamaan. Jotain on siis selvästi mennyt metsään.

Asiakaspalvelu: Onko kyseessä tämä numero, josta soitat?

Possu: Kyllä.

Asiakaspalvelu: Pieni hetki, tarkistan asian (5 minuuttia hissimusiikkia). Kyllä tässä jotain ongelmaa on. Sopiiko, että tarkastelen vielä asiaa ja lopetetaan tämä puhelu. Soitan teille sitten hetken kuluttua. 

Possu: Kyllä se vähän vaikealta tuntuisi. 

Asiakaspalvelu: Mutta tässä saattaa mennä hetki.

Possu: Mihin numeroon aiotte soittaa?

Asiakaspalvelu: Tähän numeroon josta juuri soitatte.

Possu: Miksi soitin asiakaspalveluunne?

Asiakaspalvelu: Kun kukaan ei pysty soittamaan teille.

Possu: Juuri niin. 

Asiakaspalvelu: Anteekiss mutta onko tässä jokin ongelma?

Possu: Mihin numeroon siis aiotte soittaa, jos soittoni syy on se, ettei minulle pysty soittamaan?

Asiakaspalvelu: Niin. AAAHAAA. Totta. Odottakaa sitten linjoilla, niin katsotaan saammeko tämän kuntoon (10 minuuttia hissimusiikkia). No niin nyt se pitäisi olla kunnossa. Hyvää päivänjatkoa. 

Possu: Kiitos. Ja samoin.

Värikäs munakoiso, falafelit, feta-jugurttikastiketta ja vindaloo curry -kastiketta

1 munakoiso

vihreää pestoa

2 tomaattia

muutama oliivi

arlan pikkurasia jossa öljyssä fetakuutioita ja aurinkokuivattua tomaattia

2 dl + 0,5 dl maustamatonta jugurttia

pirkan vindaloo curry-kastiketta

ruohonjuuresta paketti falafelainesta

Halkaise munakoiso pitkittäissuunnassa. Tee lihaan muutama ristikkäisviilto ja voitele päälle ohut kerros pestoa. Paista 200 asteessa 20 minuuttia. Halkaise tomaatit, kaiverra siemenet pois ja leikkaa tomaattiliha kuutioiksi. Viipaloi oliivit. Lusikoi munakoisopuolikkaiden päälle. Ota arlan fetapurkista öljyä ja lusikoi sitä tomaattien ja oliivien päälle. Paista uunissa vielä n. 10 minuuttia. 

Valmista falafelit paketin ohjeen mukaan eli kaada seos 2,5 desiin kiehuvaa vettä, anna turvota 15 minuuttia, tee massasta pallukoita ja paista reilussa rasvassa kullanruskeiksi. Kätevää ja erittäin maistuvaa. 

Tee kastikket: murskaa haarukalla fetakuutiot ja aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita jugurtin joukkoon ja rusikoi tasaiseksi massaksi. Toiseen kastikkeeseen otin kaapista pirkan valmiskastia, jota jatkoin maustamattomalla jugurtilla. 

Ja tämä kaikki syödään herkullisen naan-leivän kanssa.