Kaunotar ja Possu

Tiedätte kyllä tämän legendaarisen elokuvakohtauksen, jossa allekirjoittanut taistelee ensitreffeillään spagetin kanssa. Sen takia kuvasta puuttunee paras lämpö. Näin syntyi kohtauksen ruoka.


Lihapullia, tomaattikastiketta ja spagettia

taikina:

400 g jauhelihaa
½ dl paahdettua sipulia
1 valkosipulinkynsi pilkottuna
1 sipuli pilkottuna ja kuullotettuna
1 kananmuna
paprikajauhetta
oreganoa
suolaa
mustapippuria


Sekoita kaikki aineet keskenään ja työstä taikinaa joko yleiskoneen taikinakoukulla tai käsilläsi pieni tovi. Kastele kätesi kevyesti ja pyörittele tiukoiksi pulliksi. Pyörittelyvaiheessa kannattaa taikinamassaa painaa aika reilustikin molempia kämmeniä vasten, jotta pullista ei irtoile osia paistamisen aikana. Paista pieni koepala pannulla, jotta saat tarkistettua maut. Lisää mausteita tarpeen mukaan ja ota pannulla oliiviöljyssä kaunis väri pullien pintaan.

kastike:

1 tlk tomaattimurskaa
½ kanaliemikuutio
1 dl vettä
½ rkl vadelmaviinietikkaa
sokeria
kuivattua oreganoa reilusti
pippuria
suolaa

Mittaa kattilaan tomaattimurska, kanaliemikuutio, vesi ja vadelmaviinietikka. Anna muhia 5 minuuttia. Lisää sokeri, oregano, pippuri ja suola. Kaada kastike paistinpannulle, jossa lihapullat ovat. Anna pullien muhia kastikkeessa n. 15 minuuttia tai kunnes ne ovat varmasti kypsiä.

Jälkiruoaksi.

Hieman suppea trendilista

Ruokatrendit 2009 on listattu. Koska olen anatomian ihme eli paska laiskiainen yhdistettynä laiskaan paskiaiseen, kerron niistä vain kärkipään. Tai oikeastaan vain ensimmäisen, koska ei ole yhtään nälkäkään. Söin juuri karjalanpiirakan. Ja nyt on sitten maha ihan täysi. Jos se olisi ollut vain Pohjois-Karjalan piirakka, jaksaisin ehkä lätistä hetken kauemmin. Onneksi en syönyt Suur-Liperin piirakkaa: ei olisi varmaan edes nälkä lähtenyt.

1. sija: Lähiruoka

Se on turvallista vähän kuin aasin etumus, sanoisi tähän Hietamiehen Hese: juustohampurilainen kiitos. Tuttuakin se on ainakin siinä mielessä, että tuottaja on usein hyvin tiedossa. Tai jos ei ole, niin ainakin se on helppo todentaa. Vihersiepoille lähiruoka ei välttämättä ole pop, vaikka niin voisikin kuvitella. Se ei nimittäin olekaan niin ympäristöluomuystävällistä kuin moni taiteen ja viestinnän opiskelija voisi kuvitella. Jos ilmastonmuutoksesta on ihan oikeasti huolissaan, kannattaa miettiä, millä ja montako kiloa kerrallaan soijapapuja hakee. Eikä tehdä niinkuin allekirjoittanut ja käydä joka päivä soijaostoksilla pompöösien autoparaatien saattelemana. Päristellen iskulauseita suuntaan jos toiseenkin liittyen viljelytietotaitoon, maaperän otollisuuteen ja sääoloihin. Se, se on vasta elämää.

Ettei menisi tylsäksi, niin vähän jännitystä elämään. Tulin nimittäin uimasta ehkä noin 2 minuuttia ennen kuin sain kameran käteeni. Taitaa olla hmm. Portugalista ehkäpä vuodelta 2007...

Tillipesto-anjovistäytteiset silkkikalsarit

Silakkapihvit voi täyttää monin tavoin. Tapoja on vähintään yhtä paljon kuin viettää talvipäivää Kihniössä, torjua ilmastonmuutosta, huijata lapselta tikkari, solmia kaulaliina, täyttää lottoruudukko, ehkäistä syrjäytymistä, maalata posliinikuppi, paneutua asiaan, tulla turboloveriksi, luulla olevansa Judas Priest, olla norjalainen tai pidentää silkkikalsareiden käyttöikää.

Eräs lemppareistani on...



Tillipesto-anjovistäytteiset silakkapihvit

silakkafileitä
ruisjauhoja
suolaa
valkopippuria

Lado puolet silakkafileistä nahkapuoli alaspäin leivinpaperille. Sekoita jauhojen sekaan suolaa ja valkopippuria. Suolaa ihan kevyesti, sillä sitä saadaan täytteessä olevasta juustosta ja anjoviksesta.

tilliä
paahdettuja pinjansiemeniä
hyvää oliiviöljyä
pecorinojuustoa
ihan vähän valkosipulia
anjovisfileitä
(sitruunaviipale)

Heitä ainekset tehosekoittimeen anjoviksia lukuunottamatta ja aja lähes tasaiseksi. Määrät maun mukaan. Tavoitteena tahna mutta notkea sellainen. Laita silakkafileen päälle tahnaa ja yksi anjovisfilee. Käännä päälle toinen silakkafilee nahkapuoli ylöspäin. Kääntelee ruisjauhoissa. Paista pannulla voissa n.3 minuuttia puoli.

Tarjoa palsternakka-perunasoseen ja punajuurien kanssa ja purista fileen päälle muutama pisara sitruunamehua.

Mangomatka Brasiliaan

Passionhedelmä-tuorejuustotäytteiset broilerifileet ja

paistettua mangoa (5 annosta)

2 passionhedelmää
70 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl sokeria
5 hunajamarinoitua broilerifileetä
1 rkl rypsiöljyä
2 dl makeahkoa valkoviiniä
1 dl vettä
1 dl kermaa
maizenaa
(suolaa)
2 mangoa
voita
1 tl sokeria

Halkaise passionhedelmät, kaiva sisus kippoon ja aja hetki monitoimikoneella. Lisää tuorejuusto ja sokeri ja sekoita.

Nuiji pikaisesti huuhdellut ja kuivatut broilerifileet talouskelmujen välissä hieman laajemmiksi. Sivele jokaisen pintaan vajaa ruokalusikallinen passionhedelmä-tuorejuustoseosta ja kääri rullalle. Sulje cocktailtikuilla. Lorauta kuumalle paistinpannulle öljy ja paista kanarullia siinä kolmisen minuuttia per puoli. Lisää valkoviini ja vesi ja anna poreilla hiljalleen kannen alla 20 minuuttia. Lisä kerma ja hauduttele taas viitisen minuuttia. Suurusta kevyesti maizenalla ja tarkista suola.

Kuori mangot ja leikkaa soiroiksi. Paista pienessä määrässä voita ja lisää sokeri. Anna kevyesti karamellisoitua. Tarjoa riisin kanssa.

Kärsimyshedelmä rigga digga dong digga rigga dong.

Pientä kritiikkiä meikälle

Kuuntele.

Ei se aina mene putkeen, sanoi kaukoputkitehtaan linssialihankkija, kun ei saanut linssierää määäräajassa valmiiksi putkiin? Eli noudata hyvin tarkasti seuraavaa ohjetta eli älä missään nimessä valmista sitä. Ajattelin, että noista aineksista saan kehitettyä hyvinkin nopean ja maistuvan lisäkkeen. Sinänsä edellinen lause pitää paikkansa, että sain, kehitin, hyvin, nopeasti mutta en todellakaan maistuvaa. Tulos oli täyttä paskaa ja tungin sen pyykkivuoroni vieneen naapurin postilaatikosta sisään. Nyt jo hieman kaduttaa, ei se ehkä ollutkaan tuo naapuri. Olen asunut vasta hetken talossa ja naamat menee vielä hieman sekaisin. Sorppa. Kun seuraavan kerran teen jotain herkullista keittoa, voin korvaukseksi laittaa sitä postiluukustasi sisään.



Leivitetyt kurakesäkurpitsat (Älä tee!)

kesäkurpitsa
vehnäjauhoja
sweetchilikastiketta
murennettuja TUC-suolakeksejä
rypsiöljyä

Älä leikkaa kurpitsaa vinottain viipaleiksi. Älä pyörittele viipaleita ensin vehnäjauhoissa, sitten sweetchilikastikkeessa ja viimeiseksi suolakeksimuruissa. Älä siis ainakaan korvaa loppuneita munia chilikastikkeella, se on ehkä pahin virhe. Älä paista leivitettyjä viipaleita rypsiöljyssä kullan ruskeiksi.

I just called to sei

Tämän keiton voi tehdä vaikka pakasteseitistä, mielellään kuitenkin vaaleasta kalasta. Kuha on tietty aina kuha, mutta älä ainakaan pilaa keittoasi pangasiuksella. Se on pahaa.


Vatapa – Brasilialainen kalakeitto

1 rkl rypsiöljyä
2 sipulia pilkottuna
1 rkl ruokosokeria
3 valkosipulinkynttä pilkottuna
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 mieto chilipalko pilkottuna
8 tomaattia kaltattuna, siemenkodat poistettuna ja kuutioituna
1,5 l kalalientä (tai vettä + 3 kalaliemikuutiota)
1 plo olutta (lager)
1 prk kookosmaitoa
500 g vaaleaa kalaa kuutioituna
2 limeä (1 rkl limen mehua + lohkoja)
pieni kourallinen persiljaa silputtuna

Kaada lämpimälle pannulle rypsiöljyä ja lisää sipulit ja ruokosokeri. Freesaa hetki ja lisää valkosipulit, inkivääri ja chilipalko. Paistele taas muutama minuutti. Lisää tomaatit, kalaliemi ja olut. Keittele 15 minuuttia, lisää kookosmaito ja keittele toiset 15 minuuttia. Lisää kala ja anna poreilla muutama minuutti. Purista joukkoon ruokalusikallinen limen mehua ja lisää persilja. Tarkista suola. Tarjoa annoskulhosta, johon voit lohkoa viipaleen limeä ja lisätä keitettyä riisiä.

Varsin maukasta!

Kera-myötä-ohella-lisäksi

Broisku pitää makeista lisäkkeistä ja Possu myös. Teinkin broiskuannokseeni hyvin pikaisen ja helpon avecin. Monesti paistan lautasen reunalle ihan pelkkää porkkanaa, johon lorautan päälle vähän hunajaa ja hasselpähkinärouhetta, porkkanakin nimittäin pitää makeasta. Porkkana pitää siis myös päärynöistä. Kuten Possukin.



Porkkana-päärynälisäke

rypsiöljyä
2 porkkanaa
1 päärynä
pistaasipähkinöitä (ei suolattuja)

Kuori porkkanat ja siivuta ohuiksi kolikoiksi. Kuori päärynä ja kuutioi. Murskaa pähkinät kevyesti. Freesaa porkkanoita hetki pannulla ja lisää sitten päärynät. Älä paista mössöksi. Lisää pähkinät.

Kartanosta kanalaan

Kuva linkitetty: Dippinegg.com

Muna on täydellisimpiä ruoka-aineitamme, eräänlainen raaka-aineiden kameleontti. Se muuntuu muotoon jos toiseenkin pienellä vaivalla, kekseliäisyys rajana. Ajattelin kerätä tähän kirjoitukseen tietämiäni munajuttuja. Jos hyvin käy, joku voi vaikka joskus hyötyä niistä.

Leima. Munan kuoressa oleva merkintä kertoo yllättävän paljon. Otetaan esimerkiksi vaikka merkintä 3VAN36270. Ensimmäinen numero tarkoittaa häkkikanalan munaa, VAN (=Vanuatu) maatunnusta ja viimeinen numerosarja kanalan tunnistelukua. Joskus viimeinen numerosarja saattaa tarkoittaa myös pakkaamoa. 36270 on muuten myös Huutijärven postinumero, meikä on siellä syntynyt. Kivikautisilta asuinsijoilta ja kartanoiden polvitaipeista on possu ponnistanut.

Palataan kuitenkin aiheeseen nimimerkillä Kartanosta kanalaan. Tämä ensimmäinen numero on aina 0, 2 tai 3. 0 tarkoittaa luomukanalaa, 2 lattiakanalaa ja 3 häkkikanalaa. Luomukanalassa pienet kanaset hyppivät hymy korvissa niityllä. Siis tiedättehän ykköshitin, jossa lauletaan: mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli. Vaan metsässä hiipi se hiljainen kettu, niin viekas ja pitkähäntäinen. Kaupan olevista munista reilu 85% tulee kuitenkin häkkikanaloista. Näitä munia ovat mm. Omega ja Hyvän olon munat. Hyvä olo on ehkä seurasta pitävälle kanalle kiva juttu, omaa vessaa arvostavalla voi olla pieniä vaikeuksia.

Laatu. Jotkut pitävät nuoresta munasta, toiset vähän vanhemmasta. Kuluttaja voi todeta munan iän helposti upottamalla sen veteen: tuore muna painuu pohjaan, vanha kelluu. Munan vanhetessa valkuainen muuttuu vetisemmäksi ja löystyy. Munan kuori on nimittäin huokoinen ja vesi pääsee haihtumaan läpi. Tuore munaa hyytyy vanhaa paremmin: sen huomaa joskus ruoanlaitossa valmistettaessa esim. uppomunia. Vanha muna taas vatkautuu paremmin, mutta vaahdosta ei tule yhtä kestävää.

Säilytys. Aika ajoin joku kyselee, voiko munia pakastaa. Kyllä voi muttei kuorineen. Kuori särkyy pakkasessa ja keltuainen muuttuu kumimaiseksi. Itse suosisin tapaa, jossa valkuainen ja keltuainen pakastetaan erikseen. Muna vatkataan kevyesti ja joukkoon lisätään hieman suolaa tai sokeria, jolloin tulos on notkeampi. Valkuaiset säilyvät pakkasessa n. 4 kk ja keltuaiset 3 kk.

Muita käytännön kikkoja.

• Valkuaisilla voi kirkastaa liemen.
• Munia ei oikeastaan kannattaisi keittää: jos veden lämpötila kohoaa liikaa, valkuaisesta tulee sitkeä. Valkuainenhan hyytyy 70 asteen lämmössä. Paras lämpötila olisikin n. 90 astetta, jolloin vesi poreilee rauhallisesti.
• Lisää muna kylmään veteen. Kuori särkyy helposti munan joutuessa kuumaan veteen. Jos kuitenkin haluat näin tehdä, lisää veteen hieman suolaa: se estää valkuaisen valumista veteen, jos kuori sattuu rikkoontumaan.
• Mistä tietää, onko kuorimaton muna keitetty vai raaka? Pyöräytä munaa pöydällä: raaka munaa pyörii hitaasti ja lopettaa liikkeen nopeasti.
• Munan paistaminen: suosi mietoa lämpötilaa, sillä jälleen kerran valkuainen sitkistyy helposti. Jos paistetusta munasta haluaa tehdä hienomman, kannattaa suola lisätä vain valkuaiselle. Keltuaiseen tulee suolaläiskiä.
• Keltuainen on loistava pommi pelkiltäänkin nautittavaksi. Sisältää mm. kaikkia rasvaliukoisia vitamiineja. Valkuainen taas on sisältää mukavasti proteiineja.
• Marenki. Tupla-annoksen marenkia ilman tupla-annosta valkuaisia saa lisäämällä jokaista valkuaista kohti teelusikallisen kylmää vetää. Tosin joskus vatkautuminen saattaa hankaloitua, epäpuhtaudet kun eivät edistä vatkautumista.

Lisää vinkkejä saa laittaa tulemaan, jos on jotain mielessä.

Erijehna lucullus

Vanhan Rooman eräs merkittävä muinaisplankton oli herra Lucullus. Muiden ansioidensa ohella hän oli aikansa ahmatti ja aistiensa Auervaara. Tarina kertoo hänen päivällistäneen tapojensa vastaisesti yksin, jolloin keittiö valmisti vain yhden ruoan. Tästä vihastuneena käivänä huusi keittiöön: "Ettekö te moukat tiedä Lucuksen illastavan tänään Lucuksen kanssa?" Pakko myöntää, että meillä on keittiössä sama meininki. Harvemmin palvelijani tekee minulle monen ruokalajin aterian, vaikka pidänkin sitä itsestäänselvyytenä.

Mutta oletteko kuulleet ennen termiä lucullus puhuttaessa ruoasta? Siitä on tullut synonyymi herkulliselle, gourmet'lle, maittavalle, oivalliselle, mässäiltävälle, erijehnalle. Jos annoksen nimi on vaikkapa Piisami lucullus, tarkoittaa se siis yksinkertaisesti vain herkullista piisamia.

Jouluisin hiukoo yleensä hieman normaalia useammin ja tekee mieli hetki toisensa jälkeen dipata sormet kinkkuvatiin. Mutta tänä jouluna kastoinkin vain joka toinen kerta ja rattoisina välihetkinä runttasin lucullusta.




Toast lucullus

kuohukermaa
piparjuurta
avokadoa
limen mehua
kylmäsavulohta
paahtoleipää
voita

Vatka kermaa kevyeksi vaahdoksi ja raasta joukkoon hitunen kuorittua piparjuurta. Kuori avokado, poista kivi ja leikkaa viipaleiksi. Pirskottele päälle limemehua. Kääri lohen sisään lusikallinen piparjuuri-kermaseosta ja laita voidellulle ja paahdetulle leivälle. Laita leivälle myös pari viipaletta avokadoa.

Maistuu myös hyvän saaristolaisleivän päällä, jota on taas menneinä viikkoina valmistettu useammasskin blogissa. Nostetaan siis vanha kirjoitus tähän.


Saaristolaisleipä

1 l kirnupiimää
50 g hiivaa
3 dl siirappia
3,5 dl kauraleseitä
3,5 dl mämmi-ja leipämaltaita
3,5 dl ruisjauhoja
n. 1 l vehnäjauhoja
1 rkl suolaa

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liota hiiva joukkoon. Lisää siirappi ja yhteen sekoitetut kuivat aineet, sekoita hyvin, taikina jää melko löysäksi. Jaa taikina leipävuokiin ja anna kohota kaksi tuntia. Paista 160-asteessa n. 2 tuntia.

Kappas vaan, Rosmis ja Hani...

Jo viime postauksessani hehkuttelin aussipoikien kirjaa, enkä turhaan. Tänään löysin sieltä helmen. En ole ennen ollut tietoinen hunajan ja rosmariinin liitosta Kuinka hyvältä makea pörriäismahla voikaan maistua puisen neulastaivaan kanssa. Resepti on muutenkin ihmeellisen innovatiivinen kaikessa yksinkertaisuudessaan, enkä pystynyt ohittamaan sitä pelkällä silmäilyllä. Kuuman ja kylmän käsikynkkä jälkkäreissä saa muutenkin lahkeeni lepattamaan.

Ohjeessa käytettiin oikeastaan viikunoita, mutta maininta viinirypäleistä korvaajina oli otollinen. Näin teki joku lontoolainen keittiömetsuriguru. Mascarponen korvasin luonnosuojelutuorejuustolla ja oikeastaan alkuperäisessä olisi pitänyt käyttää taikinana focacciapohjaa. En kuitenkaan jaksanut alkaa veivata, joten voitaikinalevyt saivat toimia tanssialustana. Enkä edes pidä voitaikinasta... paitsi nyt.



Viinirypäle-rosmariini-hunajatyynyt
ja vaniljajäätelöä (10 annosta)

500 g voitaikinaa (5 levyä)
15 viinirypälettä
muutama varsi rosmariinia
8 rkl maustamatonta tuorejuustoa
hunajaa
oliiviöljyä
kanelia
1 pkt vaniljajäätelöä

Leikkaa voitaikinalevyt kahtia ja halkaise viinirypäleet. Laita jokaisen levyn toiselle puoliskolle 3 rypäleen puolikasta, muutama lehti rosmariinia, vajaa rkl tuorejuustoa ja 1 tl hunajaa. Kaada reunoille muutama tippa hyvää oliiviöljyä ja käännä tyhjä osa täyden päälle. Rypytä. Laita päälle vielä semisti hunajaa, oksanen rosmariinia ja oliiviöljyä. Paista 200 asteessa kullanruskeiksi eli n. 13-15 minuuttia uunista riippuen. Ripottele päällle kanelia. Tarjoa lämpimänä vaniljajäden kanssa.

--------
Päivitys pari päivää myöhemmin: Turha hyviä aineksia hukkaankaan on heittää. Jouduin tekemään muutaman lisää :D

Karpimpi katkarapuleipä

Aussikokkien matkassa on oiva kirja. Ben O'Donoghuella ja Curtis Stonella on juureksensa Australiassa, vaikka molemmat työskentelevätkin Briteissä. Kirjassa seikkaillaan ympäri kengurumaata ja esitellään tyypillisiä raaka-aineita. Kavereilla on hienoja ruokaoivalluksia ja varsinkin kastikkeista nostelen pojille pipaani. Kirja on muutenkin viihdyttävää luettavaa ja tulen testailemaan siitä taatusti useampiakin reseptejä. Jos en aivan orjallisesti, niin ainakin niistä ideoita hakien. Ehkä hieman ärsyttävä on Benin tapa hehkuttaa jokainen ruoka parhaaksi, mitä hän voi kuvitella, mutta annetaan se anteeksi.

Kirjasta nappasin pikaisen alkuruokaidean, jota jouduin hieman muuttelemaan. Sinänsä loistava pala, että siitähän tuli karppikatkarapuleipä. Ilman munaa tosin, mutta senhän voi aina lisätä.



Katkarapu-avokadotartar ja sitruunamajoneesia

1 suuri pihvitomaatti
1/4 avokado
40 g kuorittuja katkarapuja
5 lehteä korianteria
½ hennon tulinen chilipalko
sitruunamehua
majoneesia

Tee tomaattiin ristiviilto, keitä sitä pikaisesti ja poista kuoret. Leikkaa hattu pois ja poista siemenkota. Pilko kuorittu avokado, katkaravut ja chili. Sekoita avokado, chili ja korianteri ja purista päälle hieman sitruunamehua. Sekoita. Purista majoneesin joukkoon myös sitruunamehua, siten että majoneesi on kevyesti juoksevaa. Kokoa annos stanssilla: alimmas tomaattia, päälle avokado-chiliseosta ja sitten tomaattiviipale hatuksi. Levitä lautaselle sitruunamajoneesia ja nosta lastalla päälle hökötys.

Lohirespectejä

Säännöllisin väliajoin saan kyselyitä hyvistä ja helpoista lohiresepteistä. Kaikkein simppeleintä on tietysti heittää kala leivinpaperille, hiukan sitruunamehua, suolaa ja pippuria pintaan ja uuniin. No ei pannulla paistaminenkaan ole kaikkein vaikein tehtävä. Mutta listataanpä tähän jotain, mitä omasta blogistani löytyy:

• kuohuviini-kylmäsavulohikastike pastalle
• appelsiinimarinadi lohelle + epäilyttävä tarina
• kirpeähkö limelohi
• kalaa en papillote
• raparperiset lohiperhoset kookoskastikkeessa
• lohta ja pippurista vadelmakermakastiketta
• ananas-tsatsikitäytteiset lohirullat
• nauriskala

Lohen kuorruttaminen on ainakin helppoa ja nopeaa. Tätä ruokaa on vaikea mennä pilaamaan edes pikkuveljeni, jonka täälläkin mainitut suklaakakkuyrityksen jämät on varmaan vieläkin edellisen kämppänsä uunissa. Kalan kruunaa porkkanatäysmehusta valmistettu - myös hoopon helppo - kastike, jonka olen senkin joskus tänne kirjoitellut. Nostetaan nyt tähän, sitä kun ei oikeastaan voi hehkuttaa liikaa. Täydellisesti porkkanatäysmehukastike maistuu vaalean kalan kanssa, mutta hyvää se oli lohellakin.

Kuorrutettu uunilohi ja porkkananektaria
(+valkosipulivoissa paistettuja kurkkukuutioita)

200 g lohta
1 rkl punaista pestoa
1 rkl majoneesia
1 rkl parmesaania raastettuna

Sekoita ainekset keskenään. Lusikoi tasainen kerros lohifileen pintaan ja paista 190 asteessa 12 minuuttia.

Nektari so. kastike:

1 rkl etikkaa
2 dl kuohukermaa
2 dl porkkanamehua (Biotta)
kalafondia

suolaa
maizenaa

Keitä kattilassa etikkaa, niin että se haihtuu lähes kokonaan. Mittaa kattilaan yhtä paljon porkkanamehua ja kermaa. Keitä kokoon reilu puoli tuntia. Lisää hiukan kalafondia ja suolaa, jos tarvii. Suurusta kevyesti maizenalla.