Tämä ei ole ihan mikä tahansa opus.
Harvoin keittokirjaa lukiessa on niin messevissä fiiliksissä, että välillä vetää kananlihalle. On mieletöntä, kuinka jokainen kirjoitettu sana on täysin oikealla paikalla, eikä muuta mahdollisuutta ole edes olemassa. Tätä kirjaa elää mukana. Sen keittiöissä voi istua ja tuntea, kuinka vuosikymmenten kokemukset antavat jokaiselle reseptille ja jokaiselle raaka-aineelle kontekstin.
Kirja on tarina amerikkalaisen kokin, Jessica Theroux'n, matkasta halki Italian. Pääosissa ovat italialaiset isoäidit, joiden kädet välillä laskeutuvat olkapäilleni ja viestivät Vesku ei noin. Vaan näin. Jessican matkaa kestää puolitoista vuotta. Kirja kasvaa ja Theroux kasvaa. On uskomatonta huomata, että tarinan lopun Jessica on muuttunut aivan eri henkilöksi kuin kirjan alun Jessica. Kyse on myös introspektiivisesta matkapäiväkirjasta.
Isoäitien jokaista reseptiä pitää natustella rauhassa. Niihin liittyy tarinoita, lämpöä, rakkautta ruokaan ja kunnioitusta maata kohtaan, josta sen kauniit raaka-aineet tulevat. Reseptejä jää maistelemaan ja nielu tuottaa ylimääräisiä nielemisliikkeitä. Kirjoittaja on osaava, sanat soljuvat tuoden isoäitien viisaudet niille kuuluvalla arvokkuudella pöytään. Osa kulttuuriperintöä siirtyy lukijalle sopivalla jämäkkyydellä mutta kuitenkin huumorilla pehmitettynä.
Upea teos. Taideteos.
Jotain keltaisia pikkulappujakin tuli taas kiinniteltyä. Huomaan, että sen olisi voinut jättää tekemättä, lappuja on kuitenkin lähes joka sivulla. Tässä muutama esimerkki resepteistä, jotka tuli merkattua myöhempää noudattamista tai insiroitumista varten.
- Kurpitsatortellonit ja salvia-voikastiketta
- Karamellisoitu appelsiini-suklaakakku
- Rosmaarinihöyrytetyt anjovikset
- Persimoni-kanelijäätelö
- Perunapiirakkaa, prosciuttoa ja savustettua provolaa
- Kuivattuja viikunoita, saksanpähkinöitä ja fenkolinsiemeniä
- Sahramirisotto
Vaikuttaa kiinnostavalta! Kiitos vinkistä.
VastaaPoista