 |
| Kuvituskuva Gerhard G. / Pixabay |
Harvemmin tulee mieleen, että kasvikunnastakin voi saada
railakkaasti rasvoja. Avokadohan on perinteisesti todettu mukavasti
rasvaiseksi, muita hyviä vihreän kunnan lähteitä ovat pähkinät, siemenet ja
mantelit. Entäpä kaali? Lehtikaalissa on hyvä satsi alfalinoleenihappoa, joka
on ihmiselle välttämätön rasvahappo. Se on omega-3 rasvahappojen esiaste ja
antaa potkua mm. aivoille ja sydämelle. Muita hyviä kasvikunnan
alfalinoleenihappolähteitä ovat sinimailasen idut, kukkakaali, parsakaali ja
pinaatti.
Lehtikaalissa on enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa ja
lähes yhtä paljon A-vitamiinia kuin kasvikunnan A-kuninkaassa porkkanassa.
Seuraava edes jotenkin lähelle tuleva vihreälehtinen A-vitamiinin lähde on
persilja. Kyllä, tarkistin nämä Finelistä.
Pärjää kylmässä
Pienet pakkaset eivät lannista lehtikaalin kasvattajaa. Itse
asiassa lehtikaali kestää talvea hienosti lumen alla ja kikkaralehtien
keräämistä voi jatkaa sukeltamalla nietokseen. Myös pupujussikat tykkäävät
herkusta: jos lunta ei tule ajoissa kannattaa sato kerätä pois tai suojata
verkoilla, muuten talttahampaat hoitavat sadonkorjuun.
Ja kuten pihlajanmarjoillekin, pikku pakkanen antaa lehdille
mukavan makeutuksen. Mutta toisaalta nytkin on hyvä aika syödä lehtikaalia,
vaikkei pakkanen vielä olisi haukannutkaan eli mars kaalitiskille.
Voisilmäkaali
Lehtikaali oli suosittua keskiajan Euroopassa ja varsinkin
kylmillä pohjoisimmilla alueilla sitä vedettiin enemmän kuin taikuri ehti
hatustaan tuottaa. 1800-luvun Skotlannissa kail joutui Aberdeenshire
Dictionaryn lisäosana julkaistuun synonmyymisanastoon päivällisen pariksi.
Ei ole syytä muutenkaan väheksyä kyseistä vihreää, sillä sen
on sanottu pelastaneen monen nälkäisen toisen maailmansodan tiimeltäessä.
Pyhän Patrikin päivän perinneruokaa on Irlannissa colcannon, joka
sisältää perunamuusiin sotkettua lehtikaalia (tai joskus muutakin kaalia),
muusikeon keskelle on heitetty iso köntti voita, joka on sitten sulanut
mahtavaksi voisilmäksi. Uuh.
Miten käsittelet lehtikaalin?
Hyvin. Huuhtele kaali ensin kunnolla, ja leikkaa sen jälkeen
paksu lehtiruoti pois. Sen voit vaikka laittaa sosekeittoon tai tehdä
lehtikaalipestoa. Itselläni on tapana brutaalisti repiä lehdet kappaleiksi,
mutta myös saksiminen on hyvä keino. Lehtikaali on jännästi sitkeää, joten
repiessä tulee myös hiukan möyhennettyä solupintoja, mikä tekee kuituisesta
kaalista pehmeämmän.
Pieni tujaus sitruunamehua auttaa karvauteen, ja suolakin on
hyvä ystävä. Jos keität lehtikaalin, voi veteen lisätä hieman ruokasoodaa. Tämäkin
pehmentää lehtiä ja korostaa kauniin vihreää väriä.
Tämä helppo lisuri toimi eilen mukavasti perunoiden ja
tattikastikkeen kyljessä. Lihansyöjäystäväni oli alkuun hyvin
skeptinen, mutta ruokailun jälkeen lähti mars lehtikaalitiskille -tyylillä lähikauppaan.
Valkosipulivoissa paistettu lehtikaali
- 100 g lehtikaalia
- reilu köntti voita
- 2 valkosipulinkynttä
- sitruunamehua
- suolaa
Käsittele lehtikaali yllä mainitulla tavalla. Pilko
valkosipulit ja paahda reilussa voissa pannulla. Lisää lehtikaalit, pieni
loraus sitruunamehua ja makusi mukaan suolaa. Paistele hetki miedolla lämmöllä.
Tykkäät myös näistä:
Lehtikaali-fetasalaatti vehnäolutvinegretin kanssa
Herkkutatti-lehtikaalipiirakka
Pinaattiraviolit tomaattikastikkeessa, paistettuja herkkusieniä ja lehtikaalia
Appelsiinilla ja kardemummalla maustetussa tsatsikissa pyöritettyä lehtikaalia