Ystäväpiirini on hyvinkin kaikkiruokaista, on karnivoria, vegeä, tapsaa, sipeä ja kaikkea niiden väliltä. Oma ruokavalioni on kääntynyt paljolti kalan ja kasvien puoleen, lihaakin toki syön mutta vain harvakseltaan. Vaan päätinpä yllättää lihansyöjät heittämällä grillipöytään pelkkiä kasvikunnan tuotteita ja olipahan se mukavaa. Kommentit ruuista oli erinomaisia, enkä kuullut yhtään naputtavaa sanaa. Lihaa ei kaivattu ja kaikki olivat tyytyväisiä. Vähintäänkin.
Vehnäproteiinista valmistetut Topas Wheaty -herkut sisältävät kaksi kerta enemmän proteiinia kuin A-luokan makkarassa keskimäärin on. Maku sopii niin kasvissyöjälle kuin lihansyöjällekin. Tuotteet ovat maidottomia, munattomia ja soijattomia, joten myös monet allergiarajoitteiset voivat syödä näitä. Ja tietty se käytetty vehnä on luomuvehnää.
Olen maistanut jo aikas montaa Topas Wheaty -tuotetta ja kaikista olen tykännyt, mistään ei ole edes kritisoitavaa, vaikka aina pitäisi löytyä jotain parannettavaa. Okei, no döner oli ehkä hiukan suolaista, mutta toisaalta kun paketissa lukee voimakassuolainen, on turha napista. Ylivoimaista parhautta edustaa kuitenkin frankenberger, joka on bratwurstia muistuttava pienikokoinen makkara. Aivan jäätävän hyvää ja maistuu täysin lihamakkaralle. Jopa koostumus on yhtäläinen, mikä sinänsä yllätti. Tuoteperheessä on erilaisia makkaroita, grillattavia pihvejä, leikkeitä leivälle, juhlapaistia, snäkkejä, gyrosia ja vaikka mitä. Valikoimaan kannattaa tutustua paremmin
täällä.
Grillauspöytään olin varannut talonpojan nakkeja, frankbergereitä, vegaanischnitzeleitä, grillispiraaleja, döneriä ja chorizoa. Döner tarjottiin pitaleivän kanssa, chorizolle olin tehnyt chili sin carnea ja vegaanischnitzeleiden kanssa oli tarkoitus maistella caponataa. Niin hyvää, oi onneks sain olla mukana (vihelletään Putte Possun nimipäivien sävelellä). Lisänä pöydässä myös kirsikkatomaattia, kurkkua, oliiveja, tsatsikia,
Sorrin mörkö-salaattia ja varhaissiipotui. Ui siellä joku savumuikkukin.
Unohtamatta mango-chilikastiketta, joka ei uinut, mutta jolle on omistettava oma lukunsa. Toimii grillattavan ruuan kanssa kuin tuntemattoman vastaantulijan heittämä hymy meikälle. Erityisen hyvältä maistui juuri schnitzeleiden kanssa. Kastike ei ole wheaty topas -tuote, vaan sen sain käsiini
Bistro Juliennesta äitienpäiväbrunssilla, jolla maistelin tuota helmeä mm. juustojen kanssa. Ihanan väkevää mutta kuitenkin hedelmäisen raikasta. Sain vielä kotiinviemisiäkin keittiön tervehdyksenä, kun bistron naiskauneus keittiömestaria myöten pamahti pöytäämme soosipurnukoiden kanssa. Menkää nyt ihmiset äkkiä jo katsomaan, mistä hymyilevästä brunssista koko Turku puhuu. Ja kaikkia tietysti kiinnostaa, mistä mesun oikeaakin oikeampi käsi Mari, oli tämän hehkuttamani soosin sitten tehnyt. Jos en ihan jokaista ainesosaa paljasta, niin ainakin soosissa oli chiliä, inkivääritahnaa, keittiökonjakkia, fariinisokeria, mangopyrettä ja passionhedelmää.
