Olin lauantaina tekemässä ruokaa varpajaisporukalle. Alkuruoaksi savuporokeittoa, pääruoaksi gumboa Polkkapossun tapaan, jälkiruoaksi cointreaulla marinoituja liekitettyjä mansikoita ja mascarponevaahtoa. Ei mikään kaikkein kevein menu mutta isännän toiveiden mukainen. Ja hyvin upposi äijiin.
Gumbo on kreolikeittiön helmiäinen ja ehdottomasti allekirjoittaneen herkkua. Mausteinen keitto, pata tai muhennos, jossa voi lillua yhtä suurella todennäköisyydellä niin kanaa kuin kilpikonnaakin. Yhtä kultaista gumboa ei löydy, vaan reseptejä on yhtä monta kuin kokeilla isovarpaita. Gumboilla on silti kaksi yleisesti hyväksyttyä tunnusmerkkiä: roux ja kultainen kolmio. Roux on gumbon kastikepohja, joka paistellaan valmiiksi hiljalleen rasvasta ja jauhoista. Minun gumboni pohja tehtiin tällä kertaa pepsistä: juuri juttelinkin yhden kokkikaverin kanssa, kuinka pepsistä saa sävähdyttävän ruskean kastikkeen. Ja gumboon pepsi sopii mielestäni kuin viikset Pedrolle. Tomaattinen keitoshan tunnetusti kaipaa hieman makeutta.
Kultainen kolmio muodostuu varsiselleristä, paprikasta ja sipulista ja ilman sitä tämä gumbo on yhtä mitätön kuin villikorttilainen Wimbledonin tennisturnauksessa.
Kuvaa ei nyt periaatteistani poiketen tällä kertaa ole, sillä digi unohtui kotiin. Mausteiden määriä en lähtenyt arvioimaan: niitä voi viskellä vähän mutu-periaatteella. Kunnon keko jokaista kattilan pohjalle kuitenkin.
Gumbo Polkkiksen tapaan
(12-15 annosta)
currya
kanelia
chilijauhetta
basilikaa
paprikajauhetta
rakuunaa
6 valkosipulinkynttä murskattuna
3 kuivattua pikkuchilipalkoa
rypsiöljyä
4 dl pepsi colaa
6 vartta varsiselleriä
4 paprikaa
3 sipulia
1,3 kg marinoituja kanasuikaleita
2 pakettia wilhelmin chilimakkaraa
200 g chorizoa leikkeleenä
2 tölkkiä tomaattimurskaa
3 dl punaviiniä
vettä
800 g katkarapuja
Kokoa kattilanpohjalle omiksi pikku keoikseen curry, kaneli, chilijauhe, basilika, paprikajauhe, rakuuna, valkosipuli ja kuivatut chilipalot. Freesaile niitä hetki öljyssä. Lisää pepsi ja kiehauttele muutama minuutti. Pilko varsiselleri, paprikat ja sipulit ja freesaa niitä hetki paistinpannulla. Paista samalla myös kanasuikaleet kypsiksi toisella pannulla. Lisää kattilaan varsisellerit, paprikat, sipulit, kanasuikaleet, reiluiksi paloiksi pilkotut chilimakkarat ja puolitetut chorizoleikkeleet. Lisää myös tomaattimurska, hieman vettä ja punaviini. Anna keitoksen kiehuilla hiljalleen ja muhia tunti. Tarkkaile nesteen määrää ja lisäile välillä vettä tai vaikka kanalientä. Heitä loppuvaiheessa kattilaan sulatetut katkaravut. Tarkista vielä maut ja lisää mausteita tarvittaessa. Suolaa tulee marinoidusta kanasta ja makkaroista. Lisää sitäkin, jos siltä tuntuu.
Lopuksi gumboa voi vielä hiukan suurustella maizenalla, jos neste vaikuttaa liian juoksevalta.
Tarjoile riisin kanssa.
Gumbo on kreolikeittiön helmiäinen ja ehdottomasti allekirjoittaneen herkkua. Mausteinen keitto, pata tai muhennos, jossa voi lillua yhtä suurella todennäköisyydellä niin kanaa kuin kilpikonnaakin. Yhtä kultaista gumboa ei löydy, vaan reseptejä on yhtä monta kuin kokeilla isovarpaita. Gumboilla on silti kaksi yleisesti hyväksyttyä tunnusmerkkiä: roux ja kultainen kolmio. Roux on gumbon kastikepohja, joka paistellaan valmiiksi hiljalleen rasvasta ja jauhoista. Minun gumboni pohja tehtiin tällä kertaa pepsistä: juuri juttelinkin yhden kokkikaverin kanssa, kuinka pepsistä saa sävähdyttävän ruskean kastikkeen. Ja gumboon pepsi sopii mielestäni kuin viikset Pedrolle. Tomaattinen keitoshan tunnetusti kaipaa hieman makeutta.
Kultainen kolmio muodostuu varsiselleristä, paprikasta ja sipulista ja ilman sitä tämä gumbo on yhtä mitätön kuin villikorttilainen Wimbledonin tennisturnauksessa.
Kuvaa ei nyt periaatteistani poiketen tällä kertaa ole, sillä digi unohtui kotiin. Mausteiden määriä en lähtenyt arvioimaan: niitä voi viskellä vähän mutu-periaatteella. Kunnon keko jokaista kattilan pohjalle kuitenkin.
Gumbo Polkkiksen tapaan
(12-15 annosta)
currya
kanelia
chilijauhetta
basilikaa
paprikajauhetta
rakuunaa
6 valkosipulinkynttä murskattuna
3 kuivattua pikkuchilipalkoa
rypsiöljyä
4 dl pepsi colaa
6 vartta varsiselleriä
4 paprikaa
3 sipulia
1,3 kg marinoituja kanasuikaleita
2 pakettia wilhelmin chilimakkaraa
200 g chorizoa leikkeleenä
2 tölkkiä tomaattimurskaa
3 dl punaviiniä
vettä
800 g katkarapuja
Kokoa kattilanpohjalle omiksi pikku keoikseen curry, kaneli, chilijauhe, basilika, paprikajauhe, rakuuna, valkosipuli ja kuivatut chilipalot. Freesaile niitä hetki öljyssä. Lisää pepsi ja kiehauttele muutama minuutti. Pilko varsiselleri, paprikat ja sipulit ja freesaa niitä hetki paistinpannulla. Paista samalla myös kanasuikaleet kypsiksi toisella pannulla. Lisää kattilaan varsisellerit, paprikat, sipulit, kanasuikaleet, reiluiksi paloiksi pilkotut chilimakkarat ja puolitetut chorizoleikkeleet. Lisää myös tomaattimurska, hieman vettä ja punaviini. Anna keitoksen kiehuilla hiljalleen ja muhia tunti. Tarkkaile nesteen määrää ja lisäile välillä vettä tai vaikka kanalientä. Heitä loppuvaiheessa kattilaan sulatetut katkaravut. Tarkista vielä maut ja lisää mausteita tarvittaessa. Suolaa tulee marinoidusta kanasta ja makkaroista. Lisää sitäkin, jos siltä tuntuu.
Lopuksi gumboa voi vielä hiukan suurustella maizenalla, jos neste vaikuttaa liian juoksevalta.
Tarjoile riisin kanssa.
Aaah nyt tuli nälkä. Hankintalista on kyllä aika pitkä, mutta ei kai kaikkia mausteita ole pakko löytyä?
VastaaPoistaGumbo ah jag. Kyllä kiitos.
VastaaPoistaJamihan taitaa olla todellinen gumbon ystävä. Mausteluetteloa ei todellakaan ole pakko noudattaa orjallisesti. Tosin currya ja kanelia en jättäisi pois. Enkä väkeviä tekijöitä. Gumbossahan on muutenkin ideana, että joukkoon saa heitellä vähän, mitä varastoista sattuu löytymään.
VastaaPoistaNyt selvisi sanan roux tarkoitus. Kiitos.
VastaaPoistaVaikuttaa makoisalta ohjeelta, MUTTA....kun kittaa colaa litrakaupalla jokaikinen päivä, sen ajattelu ruoassa kuulostaa jotenkin ällöltä. Tiedän, ettei pitäisi olla ennakkoluuloja, mutta muutama tällainen yhdistelmä kuulostaa musta järjettömältä, kuten suklaakin ruoassa;)
VastaaPoistaRinsu: Roux on oikeastaan kastikkeen suuruste, joka valmistetaan jauhoista ja voista. Joskus saattaa nähdä kirjoitettavan vaikka "roux 100" joka tarkoittaa esimerkiksi ruskeaa kastiketta tehdessä, että litra lihalientä suurustetaan 100 grammalla voi-jauhoseosta.
VastaaPoistaLintu: Syömisessä ja varsinkin ruoanlaitossa pitää ennakkoluulot heittää ongelmajäteroskikseen. Sen kyllä ymmärrän hyvin, että joku aines kuulostaa ällöttävältä, mutta pitää antaa mahdollisuus kyseiselle ainekselle. En minäkään olisi uskonut, että karhu-oluessa kypsennetty possu, joka sai loppusilauksen suklaalla, olisi voinut olla hyvää. Mutta sehän oli herkkua :D
Ihanan kuulosta pataa, vaikka en pidäkään kovin tulisista ruoista. Meidän perheessä taitaa olla vähän toisin päin kuin yleensä: minä söisin makkaraa vaikka joka toisella aterialla, mutta ukko ei voi sietää edes sen hajua. Epäreilua?
VastaaPoistaSattui silmään juttua gumbosta:
VastaaPoistahttp://www.chow.com/stories/10548
Gumbo on aivan taivaallista ruokaa. Ja ohjeesi sai kuolan valumaan tavallista lujempaa. Ohjeessasi on asioita, mitä ihmiset takuulla vierastavat, kuten pepsiä ruoassa ja äyriäisten ja lihan yhdistämistä. Eivät taatusti vierasta enää, jos maistavat tätä. Oikein mallikasta toimintaa Polkkapossu, olen suuri fanisi, vaikka en kommentointia juurikaan harrasta.
VastaaPoistaPakko olla hyvää!!!!
VastaaPoistaKyllä kelpaa gumbo saaristolaiseenkin ruokapöytään. Tosin taannoin kun teimme sitä eräille tuttavillemme, loihe perheen rouva luonnehtimaan sitä maultaan herkulliseksi, mutta ulkonäöltään koiranoksennusta muistuttavaksi :-)
VastaaPoistaMinja: Mitenköhän saisin oman puolisoni syömään makkaraa? Pitää ehkä yrittää piilottaa kasvispihvien sekaan seuraavaksi.
VastaaPoistaTiv: Tuossa jutussa tuli kaikki pähkinänkuoressa. Hyvää tekstiä.
Anonyymi1: Hanki kuolasuojaimet. Tänne asti pärskyy. No ei vaan mukavahan se on, että kelpaa ruoat ja teksti.
Anonyymi2: No shit Sherlock :D
Kari: Ja mikä ettei tekisi oikein kunnon saaristolaisgumbon eri kalalajeista. Mukaan vähän äyriäisiä ja tietty villinä kasvavaa ruohosipulia. Ja aina yksi lokkikin mukaan mahtuu. Ei gumbo varpajaisporukan mielestä muuten pahalta näyttänyt. Tosin kaikilla oli kirkasta päässä ja huivit silmien edessä.
Nyt vasta hokasin että oot menny tällaistakin herkkua kokkaamaan! Coco jambo ja gumbo soikoon, tätä syödään viikonloppuna jos keksin, millä korvaan makkarat. Belgiasta tosin raahasin kelpo wurstin vaan kun en omaan mahaani sitä arvaa laittaa. Typerää.
VastaaPoistaCoco jambo, auts, kyllä herra presidentti soikoon tai ei oikeastaan soi ainakaan täällä.
VastaaPoistaMites olisi soijamakkarat tilalle?
Soijamakkara eli soijakkara! Soijanakki eli nakko! Kai se on uhrauduttava kaikkien kasvissyöjien puolesta ja kokeiltava.
VastaaPoistaPahalta näyttää, toistaiseksi olen löytänyt vain soijanakkeja enkä luota, että gumbo syntyisi niillä... Taidan valita kalagumbon, jos onnistuisi kalastella sopivia huomiseen mennessä. Kun joukkoon saapi suhautella mitä löytyy, kerta.
VastaaPoistaMakoisalta näyttää ja synttäreille ajattelin itsekkin väsäillä gumbot merenelävistä :)
VastaaPoistaYksi asia jäi mietityttämään, mainitsit gumbon tunnusmerkeiksi rouxin ja kultaisen kolmion, mutta eikös niiden kaveriksi yleensä lisätä vielä okra?
Vaan eipä kai sillä niin väliä kunhan maistuu :)