Näitä ei ole kopioitu lastenkirjasta

Jahans, välillä nauriita parin haukipäivän jälkeen. Nehän on tietty molemmat petokaloja. Päivän mökkimenun tein teemalla Kyllä tuota ennemmin syö kuin turpaansa ottaa. Pihvit oli ok, majo perussettiä, perunasalaatti aina niin hyvää.

Tai oikeestaan oli nää kaikki aikas hyviä.

Nauris(-peruna)pihvit
Valkosipulimajoneesi
Peruna-retiisisalaatti

Valkosipulimajoneesia tein siksi, että nauris on kuitenkin kevyesti karvas, jolloin valkosipulinen majo toimii unohduslääkkeenä. Kuvassa muuten Ikean pannu, jota en voi vieläkään olla liikaa ylistämättä.

 Nauris(-peruna)pihvit

2 keskikokoista naurista
5 keskikokoista perunaa
1 pieni punasipuli
1 muna
1 1/4 dl vehnäjauhoja
½ nyrkillistä persiljaa
suolaa
pippuria

Nauriin ja perunan suhde pitäisi olla sellainen, että perunaa olisi ihan inun verran enemmän. Kuori ja kuutioi nauriit ja perunat. Keitä kypsiksi ja kaada vesi pois. Survo karkeasti haarukalla. Lisää massaan hienoksi pilkottu sipuli, muna, jauhot, persilja ja suola. Sekoita hyvin ja tarkista maku. Heitä öljyä reilu kerros pannulle. Ota parin ruokalusikallisen keko massaa pannulle ja painele lusikan toisella puolella tasaiseksi. Paistele hiljalleen keskilämmöllä molemmin puolin kullanruskeiksi. Jos haluat helpommin koossa pysyviä lisää munaa ja jauhoja, mitä en kylläkään suosittele.

Valkosipulimajoneesi

1 keltuainen
½ rkl etikkaa
luraus kotisinappia
suolaa
ruokaöljyä (n. 1,5-2dl)
1 valkosipulinkynsi

Sekoita keltuainen, etikka, sinappi ja suola hyvin kierrevispaimella. Lisää muutama tippa ruokaöljyä ja vispaa hetki. Ala lisätä öljyä joukkoon nauhana koko ajan vispaten. Kuori valkosipuli, murskaa pinta ja pilko kuutioiksi. Sekoita majon joukkoon.

Peruna-retiisisalaatti

7 keskikokoista (uutta)perunaa
4 retiisiä
pieni punasipuli
10 hernepalkoa
pala keskivahvaa chiliä
puoli nyrkillistä tilliä
oliiviöljyä
pippuria
kallen mätitahnaa

Keitä  perunat kypsiksi, jäähdytä ja leikkaa neljään osaan, Siivuta retiisit, leikkaa punasipuli ensin halki ja sitten puolikuisiksi siivuiksi. Ota herneet paloista. Pilko chili ja tilli. Sekoita kaikki edellä mainitut varovasti. Lisää reilu loraus oliiviöljyä, kunnolla pippuria ja ruuttaus kallen mätitahnaa. Sekoita taas. Lisää tarvittaessa suolaa.

Kärrynpyörillä maustettu lettukakku

Iloisin silmin seurailin, kuinka Jamie valmisti lasten kanssa lettukakkua. Keppihyppelyn ja sotkemisen riemua, naurunremakkaa, aitoa iloa. Mukavaa katseltavaa.

Myös Vihtakarin kesäkeittiö velmuili naurulla kostuneilla silmillä, hymyhuulilla ja kärrynpyörillä maustetun lettukakun. Olo oli vähän kuin lastenkutsuilla. Lettuja päällekäin, väliin mitä lystää ja hei hou lets go. Jotain meni housuille, jotain paidalle, jotain jopa nöyhdän seuraksi napakuoppaan. Ei haittaa, antaa mennä vaan. Kaikki kelpaa täytteeksi.

Huomaa vielä tämä: lettukakku on lettuja keveämpi vaihtoehto, jos nyt jollain haluaa lohduttautua. Ihan vaan siitä syystä, että normaalisti lettukesteissä, menee n. 3-4 lettua per lätty, tässä riittää n. 1 lätty per lettu. Hyviä täytteitä ovat myös banaanit, mansikat, vadelmat, suklaamousse, raparperitahna, lemon curd, erilaiset hillot, nektariinit, kiivit. Lue: ihan mikä vaan, mitä kakkuihin muutenkin laitetaan.

Kuningatarlettukakku (6 annosta)

5-6 lettua (peruslettutaikina, johon on lisätty hyvät määrät leseitä ja erilaisia hiutaleita)
2 dl vispikermaa
200 g vaniljalla maustettua rahkaa
mustikoita
kuningatarhilloa
lakkahilloa

Paista letut ja anna jäähtyä. Vatkaa kerma ja sekoita se rahkan kanssa. Laita lautaselle yksi lettu, päällystä se mieleiselläsi raaka-aineella, heitä toinen lettu päälle ja sama juttu. Päällimmäiseen kerrokseen vihtakeittiö taikoi ehkä naapurisaaren lakkasuolta vielä koristeeksi lakkahilloa. Huh. Järjettömän hyvää. Täytteet kannattaa tietty tehdä mahdollisimman tasaisiksi ihan reunoille asti, muuten reuna kellahtaa kuin Costa Concordia consanaan.

Ja sitten leikkaus mahdollisimman terävällä veitsellä. Syödään heti.

Jäätävän hyvää - Frozen strawberry youghurt

Iltaisena mielitekona oli jotain suhtkevyttä herkkua, joten surruttelin jäätelökoneella herkullisen massan. Ja koska sesonkiaikaan mansikkaa pitää syödä vähintään kaksi kertaa päivässä ja jäätelöä vähintään kerran, mikäpä olisikaan voinut olla osuvampaa kuin turkkilaisesta jugurtista ja mansikoista väännetty jäde. Resepti on helppo, siinä ei ole kuin neljä raaka-ainetta. Valmistaminen onnistuu parhaiten jäätelökoneella: suosittelen, että käytät kaikki mahdolliset tekosyyt satsataksesi siihen. Omalla kompressorilla varusteltu kone on ainoa oikea ratkaisu, toki hieman hintavampi.

Jugurttiin tehty jäätelö on kermaan verrattuna hyvinkin kevyttä. Rakenne on kuitenkin mahtava, eikä edes paatunut kermajäätelön ystävä tunnista eroa. Turkkilainen jugurtti on kuitenkin sen verran rasvaista, ettei tulos ole mitenkään kidemäinen, kuten ehkä voisi ajatella. Sokeria tähänkin toki tulee, senkin voi korvata hunajalla. Tällä kertaa kuitenkin sokeria.

Tästä tuli ihan älyttömän hyvää. Jätskihetkenä kuulin vierestäni pieniä ilonkiljahduksia ja mmmmm-ääniä. Havaitsin myös riemuisasta ja verraten kaninloikkamaisesta hypähdyksestä aiheutuneen tömähdyksen, joka päättyi hymykuoppamaisiin suupieliin. Muutama ilmapallokin taisi pamahtaa - tunnelma oli kuin lasten lettukesteillä.

Frozen strawberry youghurt

350 g turkkilaista jugurttia

0,75 dl sokeria (lisää sokerin määrää, jos mansikkasi eivät ole makeita)

2 tl vanilliinisokeria

2,5 dl mansikoita soseena

Mausta jugurtti sokerilla ja sekoita hyvin. Aja jäätelökoneessa massaa n. 30 minuuttia ja lisää mansikkahöhhö. Aja vielä n. 5 minuuttia. Tarjoile heti, tämä ei odota sulamatta pöydässä.

Raparperitahna

Koska sitruunatahna (lemon curd) on yksi lemppareistani, päätin että raparperitahnasta on myös tuleva sellainen. Sitruunatahna valmistuu yksinkertaisimmillaan sitruunoista, keltuaisista ja sokerista - samalla idealla ajattelin vääntää raparperitahnan. En tietenkään malttanut pysyä ihan perusteissa, joten lisäsin hospodaan vähän kanelia, kardemummaa ja inkivääriä. 

Kokeilu onnistui paremmin kuin sata jänistä ja maku oli järjettömän hyvä. Koostumuksesta tuli tahnaisen moussemainen, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan tai ei tarkoita. Aloin jo suunnitella raparperitahnan sekoittamista suklaamousseen, veikkaisinpa, että maistuisi itse kullekin ja mullekin. 

Tein tosiaan ihan pikkuannoksen kokeilumielessä. Sen minkä maltoin olla tunkematta suoraan astiasta lusikalla pohjattomaan kitaani, laitoin maustamattoman jugurtin päälle mansikoiden seuraksi. Voihan vattu ja perse mitä herkkua, ihan järjetöntä. Morot, sanoi komiat porot toisilleen, taju lähti.

Ounastelisin, että raparperitahnaa voi käyttää esim. tuc-keksin ja homehtuneen valkojuuston kaverina, kakussa, kääretortussa, croissantissa/paahtoleivällä, kermavaahdon maustamiseen, lettujen kanssa, suksivoiteena.

Ja jos joku kysyy, mikä mitta on ripaus tai loraus, tulen käymään. Näiden kanssa ei ole turhan tarkkaa. Sokeriakin voi lisäillä maun mukaan, itselläni saattoi lorahtaa yli desikin, oli sen verran kirpakat rapsukat.

Raparperitahna (pikku annos)

n. 4 dl raparperia pilkottuna

pikku loraus vettä

reilu ripaus kanelia

hieman kardemummaa

ripaus inkivääriä

2 keltuaista

1 dl sokeria

ripaus vaniljasokeria

Lataa kattilan pohjalle pieni liraus vettä ja keitä raparperit mönjäksi. Älä laita liikaa vettä, sitä ei tarvita. Lisää mausteet. Surraa raparperit tasaiseksi sauvalla. Vatkaa keltuaiset ja sokeri hyvin. Kypsennä seosta hetki vesihauteessa koko ajan kevyesti vispaten. Älä valmista munakokkelia, keltuainen alkaa saostua n. 65 asteessa ja hyytyy kokonaan 70 asteessa. Lisää sitten raparperimassa ja jatka kevyttä vatkausta. Lisää loppupuolella vaniljasokeri. Veikkaisin, että tuossa meni n. 10 minuuttia. Mikäli haluat curdistasi punaisempaa, älä kuori rapsukoita.

Kuudes kuolemansyönti = Ruokakirjojen lukemisesta aihetuva mässäily

Mahalaukussa ja suolistossa olevat pienet ilmataskut työntyilevät milloin mihinkin suolipoukamaan, kun ruoansulatuselimistö tekee rytmisiä supisteluliikkeitään. Kirjan lukuhetkellä tuo ääni voimistuu, sillä jopa ruoansulatuselimistö hämääntyy luulemaan kanaviaan ontoiksi ja tyhjiksi pienten ihanien herkkujen toivossa. Suolen liikkeet eivät toki tyhjänäkään lopu, vaan ne muistuttavat hämättyinäkin herkkujen tarpeesta. On pakko mässäillä ja erkaantua hetkellisesti jumalasta. Heittäytyä paheelliseksi ja harrastaa tietoisesti kuolemansyntiä, joka ei tosin apokalyptisella asteikolla ole kuin vasta kuudenneksi vakavin. Vaikka olenkin sitä mieltä, että kaikki muut kuolemansynnit ensijaisesti johtuvat ylensyönnistä. 

Ruokakirjojen lukemisesta aiheutuu poikkeuksetta pieniä ongelmia: tulee mahdoton mieliteko valmistaa jotain ja pomminvarmasti ainakin pahuksenmoinen nälkä. Tämäkään kirja ei aiheuttanut poikkeusta. Kesälukemisenani oli eilen Leon E. Soniat Juniorin kirjoittama La Bouche Creole (kreolisuu), tästä tosin ruotsinkielinen versio Att laga kreolskt - ett matäventyr. Suomennettuna sitä ei liene edes olemassa. Ruotsinkielinen 316 sivua. 

Kirja on enemmän kuin pelkkä kokoelma kreolireseptejä. Se on tarina pojasta/miehestä, joka varttuu New Orleansissa seuraillen Memeren (isoäiti) kokkailuja ja torikäyntejä. Tarina huokuu värejä, tuoksuja, makuja, neworlealaismusiikkia, perinteitä ja ennen kaikkea rakkautta ruokaan ja sen tekemiseen. Kirjassa maistuu paprika, sipuli, selleri, laakerinlehti, neilikka, basilika, timjami ja tabasco. Luulin jo äsken haistavani nuo, mutta joku avasikin jääkaapin ja sieltä tulvi eilisen katkarapu-maissigumbon tuoksut nokkaani. Ah ja voih, parhautta.

Leon E. Soniat tuli tunnetuksi huippukreolikokkina. Hän kirjoitti useita aiheeseen liityviä kolumneja, järjesti kokkauskursseja, teki ruokakirjoja, esiintyi televisio-ohjelmissa jne. Soniat tukehtui ennenaikaisesti kilpikonnakeittoonsa vuonna 1981. 

Suosittelen ehdottomasti kyseistä opusta, sitä oli ilo lukea. Oli ilo on muuten palindromi kuten myös tissit, tosi isot tissit. 

Kirjassa on ainakin miljoona reseptiä mm. nämä: appelsiiniglaseeratut porsaankyljykset, gumbo merenelävistä ja okrasta, kreolilasagne, kurpitsa-pekaanipiirakka, grand marnier -kohokas, kana ranskankermakastikkeessa, järjettömän kiinnostava sipulikeitto.

Kirsikkatomaatti-pestopasta

Mökillähän ei tarvi aina grillata. Ihan kuten aina ei tarvi muistaa, mikä naurattaa, kunhan on hauskaa. No, mökillä en edes ole, mutta silti naurattaa. Mikä on tämän tarinan opetus? Tuskin on kauniimpaa tekoa kuin nauraa silloin, kun ei edes muista, miksei juuri sillä hetkellä naurata tai muuten vaan grillaa.

Valmistusaika n.13 minuuttia, mikäli käyttää valmispestoa ja vajaa 20 minuuttia, jos tekee peston itse. Kyseessä on eräs pitkäaikainen suosikkini, jota hoitelen keskimäärin kerran kuukaudessa. Ei paljon pasta helpommaksi voi mennä. Kuten ei sekään, jota vetelen enemmän kuin kerran kuussa, mutta siitä suosikista joskus myöhemmin.

Kirsikkatomaatti-pestopasta
(3 annosta)

400 g spagettia
18 kirsikkatomaattia
4 valkosipulinkynttä
2-3 rkl pestoa
2-3 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
parmesaania

Laita pastavesi kiehumaan. Halkaise kirsikkatomaatit astiaan, johon lisäät pilkotut valkosipulit, peston ja oliiviöljyn. Sekoita hyvin ja laita kippo jääkaappiin. Lisää spagetit keitinveteen, reilusti suolaa ja keitä paketin ohjeen mukaan. Kaada kuuma vesi pois ja kääntele tomaatti-pestohässeli sekaan. Lisää öljyä ja pestoa oman tarpeen mukaan. Lisää annokseen vielä mustapippuria myllystä ja parmesaania.

Kuin kaksi hernettä

                                    Voikukka                                                                                      Pörröpää

                              Chuck Norris                                                            Vincent van Gogh

                                   Pölyhuisku                                                               Robert Pattinson

                                   Lady Gaga                                                             Liisa Ihmemaassa

                                 Fred Astaire                                                                      Verreaux's Sifaka   

                         Boss Nass                                                                Kalervo Kummola

                 Dimitri Sostakovits                                                                    Harry Potter

                                      Paavi                                                                           Kauluslisko

                                  Davy Jones                                                           Leonardo da Vinci

                          Julia Roberts                                                                 Afganistanin vinttikoira

                               Gollum                                                                               Lindsey Lohan

Viime postauksessa heitin ilmoille kukkakaalilisukkeen, seuraava lisuke jälleen sesonkituotteesta eli herneistä. Tai kuten täällä sanotaan, herneheet. Jos saan pussillisen palkoherneitä, ei suustani löydy off-asentoa. Ei väliä onko kyseessä litran vai kuuden litran pussi, kaikki menee. Ymmärsitte jo varmaan, että herneet ovat suurta herkkuani ja vatsakivut hernekesän jokapäiväinen ystävä.

Vaan ei se haittaa. Joka tapauksessa tuoreherneistä kannattaa ja pitää valmistaa ruokaa. Ihan hittejä ne ovat esimerkiksi risotossa. Mutta herkulta ne maistuvat tässäkin:

Minttuiset valkosipuliherneet

voita
3 dl herneitä
2 valkosipulinkynttä
parmesaania
mintunlehtiä

Sulata kunnon nokare voita pannulla. Lisää herneet ja freesaile kolmisen minuuttia. Lisää pilkotut kynnet ja freesaile taas pari minuuttia. Älä paista herneitä ihan kypsiksi, sillä et halua niistä pehmeän jauhoisia. Kaada kippoon ja sekoita joukkoon raastettua parmesaania ja mintunlehtiä.  Natusta esim. grilliruokien kanssa. Voidaan tarjota kylmänä tai lämpimänä.

Lisukkeitahan on aina vaikea keksiä - muka

Hyvää oliiviöljyä, tuoreita vihanneksia, sitruunaa, valkosipulia ja tuoreita yrttejä. Eihän kuulosta pahalta? Tämä toimii esimerkiksi grilliruokien lisukkeenä, tai jos haluaa jatkaa, niin tämän voi syödä vaikka ihan itsenäisenä salaattinakin lisäämällä vaikka kuskusia. Lämpötilallakaan ei ole niin väliä, voi natustaa kuumana, kylmänä, helteellä, pakkasella tai sateella. Mutta kesäinen lisukehan tämä on kuten kuvasta voi päätellä.

Itselläni pöydässä oli: uusiipotui, graavattuu lohta, tätä ja Askondin hapanlimppuu.


Sitruunainen kukkakaali-porkkanapaahdos

oliiviöljyä
1 kukkakaali
2 porkkanaa
1 sitruunan kuori
suolaa
pippuria
2 valkosipulinkynttä
1 sitruunan mehu
oreganoa
persiljaa
minttua
basilikaa

Revi kukkakaali nupuiksi ja viipaloi porkkana ohuiksi siivuiksi. Pese sitruuna ja raasta kuoren keltainen osa. Laita kukkakaalit ja porkkanat uunivuokaan, kääntele ne reilussa määrässä oliiviöljyä, heitä joukkoon kuori ja mausta suolalla ja pippurilla. Paista 170 asteessa 20 minuuttia, kääntele hieman, paista taas 10 minuuttia ja lisää pilkotut kynnet, sitruunan mehu ja ripaus ruokosokeria. Paista viitisen minuuttia, ota uunista pois ja sekoita joukkoon tuoreita yrttejä.

Un mojito, tack så nyckel!

Kuubalainen kansanlaulu kertoo mittumaarin olevan täydellinen, kun aurinko paistaa, pieni tuiverrus tuulettaa, kädessä on mojito ja pömpelissä savustuu lohi. Se menee jotenkin näin: Verano es perfecto cuando el sol brilla, el viento sopla, tienes un mojito en la mano y se fuma salmón en el cuadro. Olen lähes samaa mieltä, itse ennemmin joisin tuon mojiton, kuin ihmettelisin sitä vain kädessäni. Ja niin toki teinkin.

Mojitoja oli tekemässä salolaisen ravintola-Tivolin ravintolapäällikkö Kalle G. joka kaikessa kauneudessaan on vähintäänkin useamman trinksukilpailun voittaja. Eikä ihme, ei paremmista mojitoista väliä. Alla olevassa kuvassa on muuten ns. lärvilaituri. Joskus 90-luvulla hittinä oli lärvilauta, jossa snapseja heitettiin laudan päälle ja niitä sitten kiskottiin huiviin kaksin käsin ja balalaika soi. Saaristossa sama juttu tunnetaan nimellä lärvilaituri, juomat ovat muuttuneet pitkiksi ja Jari Sillanpää soi. Ja näin syntyi Kallen mojitot:

Mojito

 4 cl vaaleaa rommia
10 cl soodaa
2 tl hienoa sokeria
2-3 lohkoa limeä
muutama mintunlehti
jäämurskaa

Laita lasiin parit limelohkot ja sokeri ja murskaa puusurvimella. Hiero minttuja kämmentesi välissä kevyesti niin, että solut alkavat kevyesti hajoilla ja aromit täyttävät ilman. Viskaa lasiin. Kaada päälle jäämurska, bacardi ja sooda. Nostele lusikalla vihreät kevyesti kauhoen pinnalle. Anna auringon paistaa ja käen kukkua.

Aprikoosi-mustikkapiirakka

Mestari Kongin eli Kungfutsen kerrotaan istuskelleen aprikoosipuun alla, kun sopivasti kypsynyt aprikoosi tipahti hänen varhaismaohattuunsa. Hän päätteli tällöin, että onni esiintyy monissa muodoissa, varsinkin aprikoosi-mustikkapiirakan muodossa. Todisteena tästä Kungfutsella on nykyään noin 200 miljoonaa seuraaja, joiden päätavoitteena on tehdä toiselle niin hyvää aprikoosi-mustikkapiirakkaa kuin toivoisi itselleenkin tehtävän.

Aprikoosi-mustikkapiirakka

1 piirakkapohja
4 rkl aprikoosimarmeladia
3-4 dl pensasmustikoita
1 tölkki säilykeaprikooseja
1 kermaviili
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 tl kanelia
ripaus vaniljasokeria

Painele piirakkapohja vuokaan. Levitä pohjan päälle marmeladi tasaiseksi kerrokseksi ja sen päälle mustikat. Leikkaa aprikoosit haluamaasi muotoon ja asettele mustikoiden päälle. Sekoita loput aineet keskenään ja kaada mustikoiden ja aprikoosien päälle. Paista 175 asteessa kypsäksi. Tarjoa vaniljakastin kanssa.


  

Askondi = Parhautta

Nyt on pakottava tarve hehkuttaa.

Jos 4½-vuotias poikani sanoo kolme kertaa tunnin sisällä, että tämä on maailman parasta leipää, sitä se taatusti on. 

Mökkimatkani varrella on mehevä leipomo. Jos joskus ajatte Vehmaan ohi, niin älkää hyvät ihmiset ajako tuon helmen ohi. Parhaat raaka-aineet, ystävällinen työntekijäporukka, suuret sydämet, mahtavat tuotteet, kotoisa tunnelma, lähellä oleva ruoka, aitous. Kyltissä sanotaan Askondi:jos kirjoitatte synonyymisanastoon tuon sanan, hakutuloksiksi tulee parhautta, jäätävän hyvää, käsittämätöntä, taivaallista. Jos joskus olen jodlannut hallelujat Isontuvan jäätelöille, pienille käkkäräkurkuille, korvasienille, ahvenen ja pekonin yhdistelmille tai lemon curdille, niin unohtakaa ne. Kaikki tuo jodlaus on yhtä turhaa kuin tsetsekärpäsen pieru Kilimanjaron huipulla. Paitsi ei tietenkään kärpäsen kannalta. Mutta asian ydin ei muutu: Askondi on helmi. 

Jos jotain poimintoja valikoimasta pitäisi tehdä, niin imekäää tästä:

• Spelttileipä. Tämä on Askondin uusi tuote. Kyllä, juuri se tuote josta Eemeli Pyry Antero sanoo maailman parasta leipää. Allekirjoitan.
• Lihapiirakka. Järjettömän hyvää. Allekirjoittanut ei edes ole lihisten ystävä, mutta näissä on jotain merkillistä. Veikkaisinpa, että tämä on yksi leipomon hittituote. Taivassaloon, Kustaviin ja Uuteenkaupunkiin suuntaavat mökkiläiset kahmivat näitä kasseihinsa kuin eivät olisi ikinä lihiksiä nähneetkään. No eivät ehkä olekaan ennen Askondia. Siellä tiedetään, miten piirakka valmistetaan. Valitettavan usein suomalainen lihapiirakka on velttoakin veltompi lärpäke, jonka paistamisessa on käytetty alta lipan vedettyä öljyä ja paistolämpötilakin on ollut jotain hatusta huitaistua. Mutta ei Askondissa. Piirakan kuori on juuri sopivan rapsakka, raaka-aineet ovat parasta parasta, käytetty öljy veisi Bottaksenkin pisteille ja maku on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan niin hiton kaunis .
• Hapanlimppu. Niinpä. Sanat meinaa jo loppua, mutta jos joku yhdistelmä laittaa sinut tekemään voltin värisevin pakaroin, niin koita Askondin hapanlimppua, graavattua lohta ja rehellistä kirnuvoita. Ja nyt tuli sitten himonälkä, että haista minä pitkät kirjoittaja. 

• Pumada. On pumadoita ja pumadoita, mutta vain yksi ja ainoa on oikea. Highlander-leffakin on saanut tästä nimensä. Herkästi herkullinen hillottu munkki päällystettynä tällä jumalaisen polkkapossun värisellä massalla saa veren seisahtumaan ja ehkä jopa pakkautumaan paikkoihin jos kolmansiinkin. En kerro enempää, mutta totean, että kyseessä on Askondin tarkoin varjeltu perheessä kulkeva resepti. Näin kertoi minulle kassaneiti, jolta sain pumadaohjeen ihan tosta vaan suit sait sukkelaan.
• Aleksanterinleivos. Hatunnosto jo pelkästään siitä, että jostain leipomosta vielä saa tätä herkkua. Vaikka leivos onkin alunperin Sveitsiläinen ja tullut Suomeen Pietarin hovin kautta, niin sanoisin, että tämä on lähes vehmaalainen perinneherkku. Juhannuslohen ja twister-mehujään ohella. Vaikea näiden kanssa on kilpailla. 
• Herkkusämpylät. Näitä on pakko saada. Yhä uudestaan ja uudestaan ihmettelen, minkä #¤%&:n takia nämä maistuvat aina niin hyviltä. Ei näissä voi sinänsä mitään kummallista olla, vehnäjauhoiltahan nuo päällisin puolin haiskahtaa. EIPÄ. Taas kerran hyvin suojeltu reseptisalaisuus, jota ei kellekään kerrota. Sain senkin kuitenkin kassaneidiltä aika helposti siveän silmäniskun jälkeen.
• Mansikkaviinerit. Taas tulee mieleen Uunon likilegendaarinen sananparsi: Kuusen vieressä on vanha pinja, poika häippää taisi olla ninja. Niin salakavalan hyvää tämäkin viineri on, että tekee mieli tehdä lyöstö. Ja tässäkin pätee sama juttu, en edes pidä viinereistä. Vaan tästäpä en voi olla pitämättä. 

Lopuksi vielä verottajalle huomio: tämä ei ole maksettu mainos, joten älä kimpaannu. 

Vuohenjuustotoast - Warm Ziegenkäse Toast

Jo pelkkä tämän annoksen ajatteleminen saa kuolasuoneni sykkimään ja alan etsiä aurinkoista seuramatkaa Severomorskiin tai muuhun Kuolan niemimaan herkuttelukeskukseen. Ehdoton INNOKKINI on vuohenjuustotoast, jonka suosio kestää vuodesta toiseen. Jos vertasin sitä juuri Tauskiin, tein sen täysin tietämättäni. Joka tapauksessa tästä ei voi olla pitämättä. Siis minä en voi olla pitämättä, muilla nyt niin väliä ole.

Ohjeessa mainitaan kaasupoltin, se ei suinkaan ole välttämätön. Ei sitä nytkään ollut mukana.  Pikapörähdys Chlas Ohlsonilla helpottaa kuitenkin elämää niin hyvässä kuin pahassa, eikä mutrista jo valmiiksi kaluttua kukkaroa kuin parilla kympillä. Tohotin seuralaisena myös creme bruleiden viimesilauttaminen kokee huomattavan helpotuksen.

Kiitos Maskun viherpeukalo-Rostedtille kuvasta.


Vuohenjuustotoast (4 alkuruoka-annosta)

hyvää salaattia
1 chili
1 kypsä päärynä
½ paprika
3 rkl pestoa
1 rkl oliiviöljyä
4 viipaletta paahtoleipää
juoksevaa hunajaa
pätkä leveää vuohenjuustokiekkoa

Pese salaatti ja revi pari oksaa neljälle lautaselle. Pilko chili, päärynä ja paprika pieniksi kuutioiksi. Ripottele kuutiot salaatin päälle ja ympärille. Sekoita pesto ja oliiviöljy ja jaa annoksiin. Paahda paahtoleivät rapeiksi ja puolita siten, että saat niistä kahdeksan kolmiota. Aseta yksi siivu jokaiselle lautaselle valmiiksi salaatin päälle. Voit poistaa leivistä reunat, jos haluat sivistyneemmän. Leikkaa vuohi neljään osaan. Jos sinulla on kaasupoltin, käristä sillä kevyesti juuston reunat ja yläpuolten leikkauspinnat. Laita vuohikiekot leivinpaperin päälle ja kuumenna uunissa hetki siten, että keskustasta tulee löysää, mutta kiekko pysyy vielä hyvin kasassa. Varo ylikuumentamasta, tässä ei mene montaa minuuttia. Siirrä kiekot lastalla yksitellen leipäkolmioiden päälle ja aseta jäljellä olevat leivät hatuiksi. Runttaa leiville vielä aimoinen töräys juoksevaa hunajaa.

Warm Ziegenkäse Toast

guten Salat 
1 chili 
1 reife Birne 
½ rote Paprika 
3 Esslöffel Pesto 
1 Esslöffel Olivenöl 
4 Toastscheiben 
flüssiger Honig 
breites Stück Ziegenkäse Puck

Den Salat waschen und reißen ein paar Zweige von vier auf einem Teller. Hacken Sie die Pfeffer, Birne und Paprika in kleine Würfel schneiden. Streuen Sie die Würfel über den Salat und Umgebung. Mischen Sie das Pesto und Olivenöl, und teilen Mahlzeiten. Toast Toast knusprig und halbieren in einer solchen Weise, dass Sie die acht Dreiecke bekommen. Legen Sie ein Stück auf jeder Platte bereit für den Salat. Sie können entfernen Sie die Kanten des Brotes, wenn Sie mehr zivilisierten wollen. Geschnitten Ziege in vier Teile. Wenn Sie über einen Gasbrenner, braten Sie es leicht mit Käse Kopf Schneidkanten und Oberflächen. Setzen Sie die Ziegen Discs Backpapier auf dem Ofen und Wärme für einen Moment, so dass das Zentrum zu lockern, aber Disc ist immer noch groß. Hüten Sie sich vor Überhitzung, führt dies nicht zu viele Minuten gehen. Bewegen Sie die Scheiben nacheinander in den letzten Brot Dreiecke und legen die restlichen Brot als Kopfbedeckung. Ram dein Brot noch gesund für Kompression flüssiger Honig.

Kauniisti kerien nokkospöheikköön

Jo pienenä vesselinä jouduin lähikontaktiin nokkosen kanssa. En sen takia, että olisin käyttänyt sitä peräpukamien hoitoon tai uhkaavaan anemiaan. En myöskään todistettavasti yrittänyt saada siitä valmistettavalla liemellä kiiltäviä hiuksia, saati sitten torjua hiustenlähtöä. Ja vaikka joskus 70-luvun puolivälissä mielessäni kävikin ihan pikaisesti laittaa pystyyn silkinpehmeitä nokkoslakanoita valmistava tuotantoyksikkö, annoin tuon idean hautautua 70-luvun huumaan.  Olinhan tuolloin vielä aika nuori koltiainen, vain vuoden ehkä juuri toisenkin ikäinen. 

Mutta kasvin tunnistamisen opin muutaman vuoden kuluttua helposti. Suosittelen tätä tekniikkaa ehdottomasti muillekin ja mitä nuorempana tämän kokee, sitä varmemmin tämä myös iskostuu selkäytimeen tai ainakin selkään. Asuin nimittäin maalla, kynnösten, mangrovemetsien ja erinäisten rämeiden keskellä, paikassa jota ei voi soimata virikkeiden puutteesta. Pellon laidalla oli mieletön nokkospöheikkö ja pöheikön vieressä ehkä metrin korkuinen kivi. Joskus päässä vain napsahtaa, toisilla harvemmin, minulla useammin. Kiipesin kivelle, heitin paidan pois ja hyppäsin nokkelasti kerien nokkosten sekaan. Näin jälkikäteen ajatellen se olisi pitänyt tehdä suorinvartaloin ja paita päällä, sillä epäilemätä keriminen sai vartalossani aikaan valtavia poltteita ja lääkärireissuhan siitä tuli. Summa summarum, kasvin tunnistaminen hoidettu ja opeteltu. 

Oli miten oli, juuri nyt on hyvä aika kaivaa kuivuri esiin. Kuivaaminen onnistuu hyvin myös ilman kuivuria ja huomaamatta, kun vuoraa kaapinpäälliset sanomalehdillä ja latoo nokkosia sinne. Nokkosesta saa toki monta satoa kesässä, mutta juuri nyt kasvi on parhaimmillaan kuten kaikki muutkin nuorina vesoina. En ala tässä sen enempää kertoa keräämisestä tai käsittelystä, niistä löytyy tietoa ympäri nettiä. Tämä kirjoitus toimikoon lähinnä muistutuksena nokkosen kauneudesta ja heittelen vielä vähän ideoita, miten nokkosta voi käyttää ruoanlaitossa.

• Nokkos-kalapaistos: uunivuoka öljytään kevyesti, pohjalle ladotaan savustettua kalaa, tehdään paksu juustoinen valkokastike, johon sekoitetaan runsaasti ryöpättyä ja hienonnettua nokkosta, kaadetaan kalan päälle, ripotellaan pinnalle korppujauhoja ja paistetaan uunissa kauniin ruskeaksi, tarjotaan perunoiden kanssa

• Nokkos-retiisikääryleet: paistetaan suuria lättyjä, joiden taikinaan on lisätty reilusti nokkosta, keitetään pitkulaisia valkoisia retiisejä kevyesti suolatussa vedessä, kääritään retiisi lättyyn ja tarjotaan ruohosipulilla, kotisinapilla ja sitruunalla maustetun ranskankerman kanssa

• Nokkospesto: nokkosia, pinjansiemeniä, oliiviöljyä, valkosipulia, sitruunamehua, suolaa, parmesaanijauhetta

•  Nokkosspanakopita

• Nokkoslasagne: kasvislasagne, jossa valkokastikkeeseen laitetaan reilusti nokkosta, lisäksi parsanuppuja, lasagnea, munakoisoa ja herneitä

• Nokkosravioli: juustolla ja nokkosilla täytettyjä pastanyyttejä

 

ja tutummat: 

• Nokkossämpylät
• Nokkosmuhennos
• Nokkoskeitto

Sikenraikas raparperijuoma

Sikke on kaikkinensa lyömätön lyyli. Jos on Sumuvalon jauhoton suklaakakku hyvää, niin herkkua on myös Sumuvalon raikas raparperijuoma. Sumari lupaakin juomalle onnistumistakuun: minäkin uskallan siis suositella tämän valmistamista molemmalle veljelleni.

Itse jatkoin juomaa vielä vedellä, jota lorautin lasiin 1/4 kokonaismäärästä. Näppärämpi jatkaisi ehkä kivennäisvedellä ja vodkalla. Makua voisi muutella myös inkiväärillä, mansikalla tai vaikka kanelilla.

Lakkiaisaikakin lähestyy. Tuli vaan mieleen, että tästä saisi aika mukavan alkoholittoman vaihtoehdon esim. alkumaljaksi. Ja kuohun voisi tosiaan tehdä kivennäisvesijatkolla. Tai puolikkaalla hernemitallisella hiivaa, jolloin tästä tulisikin jo lähes simaa.

Sikenraikas raparperijuoma

1 kg raparperia
½ kg sokeria
2 luomusitruunan mehu ja raastettu kuori
4 l vettä

Pilko raparperit isoon kattilaan, lisää sokeri ja hyvin pestyjen sitruunoiden mehut sekä kuoren keltainen osa. Kaada päälle kiehuva vesi. Anna seistä seuraavaan päivään, siivilöi ja pullota. Nauti jääkylmänä kauniina kesäpäivänä.

Hernekeitto on superruokaa

Vihdin Uutisista (22.8.2012) bongasin vanhan uutisen, joka meni muistaakseni jotenkin noin kuin alta voi lukea. Voi olla, että se meni toisinkin, mutta kannattaa kuitenkin ajatella asioita. Ja sen kunniaksi muistutus hernekeiton hyvyydestä. Minun on vaikea käsittää, miksi ihmiset mieltävät hernekeiton työlääksi. Minuutissa laitat herneet likoomaan ja muutama minuutti lisää, kun seuraavana päivänä pilkot porkkanat ja sipulit. Maustamisessa ehkä vielä lisäminuutti. Ei kuitenkaan niin kovin työlästä sanoisin.

En ala tähän hernekeiton ohjetta laittamaan, hyvä perusresepti löytyy esim. täältä, tosin itse laitan kasvishernariinkin vain porkkanaa ja sipulia, tuohon oli viskottu myös palsternakkaa ja selleriä. Kuvassa olevaan keittoon olen lisännyt muutaman mielenkiintoisen osan lammasta, savustetusta saa vielä paremmat fiilikset.

Erikoishutkija Polkkapossu  Länsi-Suomen Terveyden- ja Hyvinvoinnin laitokselta kertoo, että meidän suomalaisten on turha lähteä superruokien vuoksi merta edemmäs intoilemaan.
- Lähes kaikki Suomessa kasvavat marjat ovat erityisen terveellisiä.  Marjoja on metsissä niin paljon kuin kärsä jaksaa haistaa ja voissa paistaa.  Kansallismarjamme mustikka vetää ravintoarvoillaan mennen tullen töttiin kaukaa tuotuja goji-marjoja tai mulpereita. Karpalolla ja tyrnillä on jopa kansanterveydellisesti mitattuna oikein huikeita terveysvaikutuksia. Ja entäpä kotimaiset kasvikset ja hedelmät? Muutama kotimainen kasvi päivässä ja omena yössä pitää lääkärin loitolla, on sanonnalliselta totuusarvoltaan yllättävänkin oikeassa. Metsistämme löytyy myös pakurikääpää, villivadelmaa ja mehiläisten siitepölyä. Todellisia pommeja kaikki. 
– Eikä saa unohtaa kaurapuuroa tai ruisleipääkään. 
- Terveellisenä sokerina pohjalla on hernekeitto, jonka terveysominaisuudet on monille yllätys. Siinä on mm. käsittämättömät määrät liukoista kuitua, joka pitää pitkään kylläisenä ja verensokerin tasapainossa. Uhkiakin toki on: naapurini mummo hukkui aikoinaan Rukajärventiellä soppatykkiin muonittaessaan sotilaita, kova terveysintoilija kun oli. Verensokerit oli kyllä sen jälkeen kunnossa, mutta hapenpuute sai aikaan lopullisen ahdistuksen, Polkkapossu tarinoi.
- Entäpä sitten rypsiöljy? Puhukaa te vaan Välimeren ruokavaliosta ja kuinka hyvää oliiviöljy siinä tekeekän. En toki kiistä sen hyviä puolia, mutta yhtä hyvin meillä voitaisiin puhua vastaavasta rypsiöljyruokavaliosta, joka pistelee oliiviöljyruokavalioita vasemmalla kädellä aamupalaksi. Ja  onhan meillä myös mahtavat kalavedet ja järvet täynnä omegaa ja superruokaa. Ja mikä parasta, jos kala ei maistu, rypsiöljy tuottaa elimistössä vastaavia pitkäketuisia rasvahappoja kuin kala. Imekää siitä, tuumaa Polkkapossu.  

Naan-/pitaleivät: Niin yksinkertaista kuin mahdollista, muttei yhtään yksinkertaisempaa

On varmasti brutaalin epäortodoksista valmistaa pitaleipiä ja naanleipiä samasta taikinasta tai ainakin kutsua niitä noilla virallisilla nimillä. Sille piut ja paut, näin kuitenkin teen. Pitkällisen kyttäämisen, etsimisen, vakoilun, lahjomisen ja ennenkaikkea etsimisen tuloksena olen kaikessa hiljaisuudessa päätynyt käyttämään hyvän ja kauniin Suvin ohjetta, joka on osoittaunut vähintäänkin oivaksi. Leipä on helppotekoinen ja omalla tavallaan ystävällisen pehmeä. Vähän kuin meikäkin. Luonnehdinnan ymmärrät siinä vaiheessa, kun olet antanut nousta tunnin.

Niin,  jos teet näistä pitoja, kauli paksummiksi.  Jos naaneja, ohuemmiksi. Tädää. Simple. Albertia lainatakseni: "Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, muttei yhtään yksinkertaisemmaksi".

Huomautuksena vielä, että Suvin ohje on siis tehty naaneille. Mutta itse huidoin väliin juuri falafelejä, halloumia, punasipulia, hummusta, salaattia ja tsatsikia. Toimii siis myös pitana, kun tosiaan jätät kaulimisen jäljet paksummiksi. Kuvassa pitoja.

Naanleivät (/pitaleivät)

• 2 dl maitoa
• 25 g tuorehiivaa
• 1 kananmuna
• 2 tl sokeria
• 1 tl suolaa
• 2 rkl öljyä
• 1/2 dl maustamatonta jogurttia
• 1 tl leivinjauhoja
• 6 dl vehnäjauhoja
• voisulaa leipien voiteluun

Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon keveysti vatkattu muna, sokeri, suola, öljy ja jogurtti. Sekoita leivinjauhe ja jauhot toisessa kulhossa. Lisää jauhot taikinaan vähitellen ja vaivaa taikinaa tovi. Kohota leipää vähintään tunti. Muotoile kohonneesta taikinasta jauhoitetulla alustalla pötkö. Leikkaa pötköstä 9 palaa. Kaulitse palat litteiksi ja roikota sen jälkeen yhdestä reunasta, jotta saat leivästä pisaran mallisen. Anna leipien kohota hetki pellin päällä. Voitele leivät voisulalla ja ripottele pinnalle halutetssasi unikon siemeniä. Paista leipiä 250 asteessa keskitasolla n.6 minuuttia, kunnes pinta alkaa tummua. Nauti heti.

Allekirjoittaneen huomautus: Jos teet pitoja, tästä tuleen n. 6-7 zipaletta. Ehdotan myös, että pihistelet jauhojen määrässä ja jätät taikinan vielä nostatusvaiheessa tosi löysäksi. Ei todellakaan tarvi lähteä kipon reunoista irti. Heitä kohotuksen jälkeen jauhoja pöydälle ja kieputa kevyesti siinä. Tuloksen pitää olla sellainen, että saat sen juuri ja juuri kaulimeentarttumatta kaulittua. 

Ylivoimainen kasvishampurilainen - paras - wö beast

Kauan on kärsitty vilua ja nälkää, Balkanin vuorilla taistellessa. Vaan ei kärsitä enää: sielläkin kasvaa kikherneet, maissit, kananmunat, merelliset tahnat, suolat ja persiljat, joista tämän mahtavan hampurilaispihvin pystyy valmistamaan. Olen jo kauan ollut totaalikyllästynyt kasvispihveihin, jotka on valmistettu raasteista. Tässä sellaisille hyvä ja pehmeärakenteinen vaihtoehto.

Valehtelematta tämä kasvishampurilainen menee kaikkien ikinä maistamieni hampurilaisten Top 3:n sakkiin ja osin vielä Mattiinkin, mikä Mattia ihmetyttää. Ihan sikapossumaisen hyvää. Parhautta. Tulokseen pääsin testailemalla muutamaa netistä löytämääni hyväksi tiedettyä reseptiä esim. tätä. Testailin myös Henkan ja Nikin vs. Amerikan tähtikokit -aivoituksia. Näitä sitten yhdistelin ja tulos siis älyttömänjärjettömän mahtava.Todella ärsyttävää hehkuttamista.

Kasvishampurilainen (tai siis oikeastaan pihvi x 8-9)

1 sipuli pilkottuna

3 valkosipulinkynttä pilkottuina

½ tl chiliä

1 tl juustokuminaa

400 g kikherneitä

100 g keltaisia linssejä

50 g maissia

kourallinen tuoretta persiljaa hakattuna

1½ rkl tuoretta korianteria hakattuna

½ rkl kotisinappia

1½ rkl Pirkan välimerentahnaa

1 dl korppujauhoja

100 g fetaa haarukalla muussattuna

1 kananmuna vatkattuna

suolaa ja pippuria

öljyä

Freesaa sipuleita ja mausteita hetki pannulla öljyssä. Heitä kaikki blenderiin ja aja puolikarkeaksi massaksi. Muovaile n. 1½ cm paksuiksi pihveiksi ja paista runsaassa rasvassa. Pihvejä tulee n. 8-9 kpl. 

Kun olet saanut pihvit paisteltua, ehdotan että rakennat kasvishampparisi näistä aineista. Tai siis en ehdota, vaan käsken: hampurilaissämpylöitä, ketsuppia, sinappia, kurkkumajoneesia, tulista salsaa, salaattia, jugurttiin tehty coleslawta, cheddaria, tomaattia ja kurkkua. Älä jätä mitään pois, jos haluat parhautta. Paitsi kurkkumajoneesin saat luvallani korvata kermaviilillä.

Päivitys 16.7.2013

Pihvi kannattaa paistaa matalalla lämmöllä ja pitkään. Muuten käy käry. Pihvistä on tarkoituksella jätetty pois sidosaineita: jos siitä haluaa helpommin koossapysyvän, voi taikinaan lisätä kananmunan ja vaikka paahtoleipäviipaleen. Taikinaa saattaa olla käsin hieman vaikea muovailla. Itse teen aina niin, että nostelen lusikalla pannulle kekoja, jotka sitten painelen tasaisiksi.

Terve perse kantajaansa kiittää

Kieltämättä mämmi näyttää kokemattoman silmään siltä, kuin kyseessä olisi toiseen kertaan tarjottava ruoka. Häliäkö vällä, mämmi on hyvää, kunhan sitä syö kerran vuodessa ja silloinkin kohtuudella. Ilman kohtuutta tuloksena on koristelemattoman siivo liperiläinen sanonta "Terve perse kantajaansa kiittää".

Koska olen kuitenkin kohtuuden mies, jäi mämmiä käyttämättä puoli tuokkosellista eli n. 350 grammaa. Snickers-piirakan ohjetta etsiessäni muistui mieleen mainion Hellapoliisin kirjasta toinen ohje, nimittäin mämmikakku. Miksipä ei, kakusta tuli erittäin maistuvaa ja muutenkin se oli joltisenkin helppotekoinen.

Enkä edes tuunannut reseptiä yhtään.

Mutta jos olisin tuunannut, niin savoiardikeksit olisi voinut kostuttaa grand marnierilla, mämmimassaan olisi voinut sekoittaa hieman appelsiinimarmeladia tai esimerkiksi hillottua appelsiinin kuorta.  Mutta tässä siis (lähes) alkuperäinen ohje:

Mämmikakku (hyydytetty)


8-10 annosta
Pohja
5-6 savoiardikeksiä
1/2-3/4 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria
Perustäyte:
4 liivatelehteä
2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
200 g vaniljarahkaa
1 tl vaniljasokeria
2 rkl vettä
Lisäksi:
350 g mämmiä
1/2-3/4 dl sokeria
50 g pähkinärouhetta
Koristeeksi: suklaamunia
Leikkaa halkaisijaltaan 18-20 cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Laita savoiardikeksit vuokaan ja kostuta vaniljasokerilla maustetulla maidolla. Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen määrään kylmää vettä. Vaahdota vaniljakastike ja vatkaa joukkoon vaniljarahka, mausta vaniljasokerilla. Kuumenna vesi kiehuvaksi esimerkiksi mikroaaltouunissa. Liuota vedestä puristetut liivatelehdet joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää liivateneste täytteeseen koko ajan sekoittaen.
Jaa seos kahteen osaan. (Allekirjoittaneen huomautus: tämä ei siis tarkoitia 50-50)
 
Sekoita toiseen seokseen mämmi ja sokeri, sekoita tasaiseksi. Sekoita toiseen seokseen pähkinärouhe.

Kaada vuokaan ensin mämmitäyte ja päälle pähkinäinen täyte. Anna hyytyä mielellään yön yli. Irroita kakku vuoasta ja siirrä tarjoiluvadille. Koristele munalla, jos olet tarpeeksi taitava.

Pyyntö postilaatikossa - Possua ja konjakki-kermakastiketta, pliis

Moi kunnianarvoisa ruokablogin pitäjä

En laita juurikaan ruokaa, mutta nyt luokseni saapuu minun lisäkseni 5-6 hengen seurue, joille olen kehunut valmistavani hyvän ruoan. Kuten sanoin, en juurikaan tee ruokaa, mutta täälä lähiravintolassa on annosjonka haluisin oppia tekemään. Annoksessa on mureaa possua pihveinä ja konjakki-kermakastiketta. Voisitko kehitää jotain tosi hyvää ja helppoa samanlaista. Olisin siitä ikuisesti kiitollinen. Sain vinkin blogistasi ystäväni kautta joka on blogisi vakituinen seuraaja. 

Autetaan siis miestä mäen alla, kun nyt vielä vähän liukastakin on. Ja niin hyvin oli maaniteltu. Eli alla konjakki-kermakastikkeen ohje, jonka olen painanut mieleeni joskus kokkikoulun aikoihin. Toimii hyvin ja on helppo. Possu tulee kylkiäisinä. Veikkaisin, että jotain tällaista olet syönyt.

Possunselykset ja helppo konjakki-kermakastike

1 possun sisäfilee
1 demi-glace -kastikepohja  (Portin 2 dl)
0,5 l kermaa
suolaa, pippuria ja sokeria
2,5 dl jaloviinaa

Puhdista sika turhista läskeistä ja kalvoista ja leikkaa 2,5cm paksuiksi viipaleiksi. Paista pikaisesti rasvassa molemmin puolin ja siirrä syrjään. Keitä samalla pannulla hiljaisella tulella demi-glacea ja kermaa kokoon 10-15 minuuttia. Lisää jaloviina. Heitä sekaan possut ja anna kypsyä kastikkeessa, joka ainakin kerran kiehahtaa. Suurusta vielä maizenalla, jos on tarvetta. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja tarvittaessa myös sokerilla.

Haukion kala

Enää ei kannata ihmettellä lausahduksen hauki on kala alkuperää. Se tulee tietysti siitä, kun presidenttiparille kärrätään aina jouluisin hauki, tulee siitä luovutuksen jälkeen Haukion kala. Mistä tulikin mieleeni, että valmistin eilen ällöttävän herkullisia haukipihviä. Hauki oli ihan itse pyydettyä... astelin Turun kauppahalliin lempikalakauppiaalleni ja pyysin: saisinko tuon hauen.

Tämä ohje on sovellettavissa muihinkin vaaleisiin kaloihin, ja näin saa jopa seitifileistäkin yllättävän syötäviä. Niin ja madettakin kaupataan tällä hetkellä alle 10€ / kg. Resepti on väännetty vähähiilihydraattiseksi, pihviä kohti ei paljon moskaa löydy. 

Haukipihvit

500 g haukifileetä
½ sipuli pilkottuna
½ rkl sitruunamehua
1½ dl kermaa
½ dl korppujauhoja
½ tl suolaa
ina valkopippuria
puoli kourallista tuoretta tilliä
1 kananmuna

Paloittele kala ja aja tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa. Lisää muut aineet ja ajele taas. Lämmitä pannu keskilämpimäksi, laita reilusti voita ja ota lusikalla läjä massaa keoksi pannulle. Painele se n. ½-1 cm paksuiseksi ja taiteile haluamaasi muotoon. Älä paista liian kovalla, taikina ruskistuu helposti. Äläkä turhaan yritä kääntää liian aikaisin, huonosti käy. Tarjoile esimerkiksi raikkaan kermaviilikastikkeen kanssa. Itse tyhjensin pakastinta ja tein kanttarellikastin.

Jos haluat taikinaan lisää jämäkkyyttä ja tuntuisi, että mieluummin muotoilisit taikinan käsin pihveiksi, lisää korppujauhojen ja kerman määrää.