Pastaputki päälle

Pennepastaa ja anjovis-tomaattikastiketta

400 g pennepastaa
oliiviöljyä
1 yksikyntinen valkosipuli silputtuna
1 prk anjovisfileitä pilkottuna
1 rkl kapriksia
5 jalapenoa pilkottuna
1 tlk kokonaisia kuorittuja tomaatteja
1/3 dl punaviiniä
2 rkl vihreää pestoa
½ rkl sokeria
3 rkl persiljaa silputtuna

Keitä pasta. Freesaa sipulia hetki pannulla oliiviöljyssä. Lisää anjovikset, jalapenot ja kaprikset. Paista hetki. Lisää tomaatit ja murskaa kevyesti puuhaarukalla. Kiehauta ja lisää punaviini, pesto ja sokeri. Kiehauta ja anna muhia 7-8 minuuttia. Lisää lopuksi persilja ja sekoita. Kaada keitetyn pastan päälle ja sekoita taas. Ripottele lautasannoksen päälle vielä parmesaania.

Suolaa tämä ei kaipaa, sillä anjoviksista, kapriksista ja pestosta tulee jo tarpeeksi. Muutkin mausteet ovat mielestäni turhia, mutta tomaattikastikepohjainen pasta kaipaa silti tuekseen lurauksen ketsuppia. Niin just!

Olen kuuma ja keimaileva

Tuo toinen eläinmaailman kokkaava ihme, Ylimuuli, sai ylipuhuttua minut rypälepersoonallisuustestiin. Vanhana psykan sivuaineopiskelijana lähden ilolla mukaan. Tässä siis tulokset analyyseineen:


Olen Pinot noir, uusi maailma

Rakastan voimakkaita värejä ja vartaloni ihania kurveja korostavia vaatteita. Olen kuuma, keimaileva Pinot noir uudesta maailmasta. Hurmaan ihmisiä ympärillä olemuksellani. Mottoni elämään onkin  sopiva määrä flirttiä päivässä antaa hurjasti energiaa.

Sovin hyvin yhteen eurooppalaista sisartani myötäillen pitkään haudutettujen pataruokien ja tummien linturuokien kanssa. Voimakkaimmillani pärjään myös selkeämakuisen hirvi- ja pororuoan kanssa.

Miten tämä sitten osui? Pidän kyllä voimakkaista väreistä, etenkin oranssista - pakko pitää, kun on SVAAKP-addiktio. Liittyy sitrushedelmiin. Vihreä tietysti toimii myös, mistä Ylimuulikin takuulla on iloinen. Ja poliittisestikin vihreä toimii, sillä Ville meni läpi. Terkut äidilles. Voimakkaan sininenkin on hyvä väri.

Kurveja korostavat vaatteet... hmm...no en nyt välttämättä itse pidä kovin usein, mutta en pane pahaksi, jos joku muu haluaa käyttää. Ainoa ihonmyötäinen asuni on pinkki syntymälahjana tullut nahka-asu, jossa pakaroiden välistä työntyvä saparo herättää varsinkin nelinkontin sorkkiessani hilpeyttä.


Hurmaan ihmisiä olemuksellani. Edelliseen viitaten, kuka ei säälisi nelinkontin asfalttimaailmassa sorkkivaa sikaa ja tulisi silittämään päätä. En silti välttämättä kutsuisi sitä hurmaamiseksi, mutta jos näin saa ajatella, voin olla onnellinen.

Flirttailen päivittäin. No todella harvoin. Olen niin ujokin.

Eurooppalainen sisar? Tästä puhutaan vielä vanhempien kanssa. Tietääkseni minulla on kaksi veljeä.

Petkele (eli survin)

Peston sanotaan olevan vanhin oliiviöljypohjainen kastike. En ota kantaa, aika tiukka väite kuitenkin. Väinämöisenkin epäillään olevan kotoisin Liperistä, joka kyllä kaikessa emäpitäjämäisyydessään onkin aikas alkulimainen paikka.

Nykyisin pesto (genovalainen) valmistetaan basilikasta, oliiviöljystä, pinjansiemenistä, parmesaanista, suolasta ja valkosipulista. Alkuperäinen pesto ei sisältänyt lainkaan basilikaa. Kaupallisessa versiossa pinjansiemenet on saatettu korvata munuaispuun pähkinöillä. Puu, jossa kasvaa munuaisia, ah mitä himosuiden herkkua. Sanoisin jopa gourmet. No kyseessähän on tuttavallisemmin cashew-pähkinä.

Jos valmistan itse pestoa, teen sen morttelissa. Muut käyttäköön blenderiä, sauvasekoitinta, tehosekoitinta, kynsiviilaa tai vaikka katuporaa, ihan sama. Mortteli on se ainoa oikea. Ja sen kanssa toimii tietysti pyörivällä liikkeellä possumaisen pehmeästi flirttaileva survin. Survimella basilikan aromit pääsevät omnipotentteihin oikeuksiinsa, kun taas blenderissä lehtisuonet runnoutuvat epämääräiseen muotoon väkivaltaisten, nopeudesta kuumenneiden, metalliterien karusellissä.

Peston valmistukseen on tietysti 999 eri tapaa ja jokaisen berlusconin tapa on se ainoa oikea. Kuten minunkin kuinkas muuten.


Pesto Genovese

1 ruukku basilikaa
10 g pinjansiemeniä
½ valkosipulinkynsi
25 g raastettua parmesaania
1½ dl oliiviöljyä

Pese basilikan lehdet ja valuta kuiviksi talouspaperin päällä. Laita mortteliin pinjansiemenet ja valkosipuli ja hiero survimella. Lisää hetken päästä ripaus suolaa ja osa basilikan lehdistä. Hiero pehmeästi tanssahtelevalla pyörivällä liikkeellä. Lisää loput basilikat ja jatka tanssahtelua. Kun ainesosat ovat muodostaneet tahnan, lisää parmesaani ja sekoita. Lisää öljy.

Pesto on loistavaa pastan kastikkeena, kalan kuorrutuksena majoneesin kanssa, mausteena, leivän päällä ja vaikka missä. Siitä saa tehtyä kivoja pikku suolapaloja, jotka maistuvat varsin mukavilta vaikka oluen kanssa.


Suolaiset pestorullat

voitaikinaa
pestoa
aurajuustoa


Kauli voitaikina ohueksi. Levitä päälle pestoa ja aurajuustomurua. Kääri rullalle ja leikkaa annospaloiksi. Paista uunissa kauniin ruskeiksi. Tai oikeastaan niistä tulee ruskeanvihreitä :) Kuvassa vasemmalla olevat rullat on täytetty tulisesti maustetulla jauhelihalla ja jalapenolla.

Kisaan mukaan

Taidanpa ilmoittautua tällä ohjeella mukaan maaliskuun ruokahaasteeseen. Kyseessä on aavistuksen hassumpi ketsuppi ja siksi otollinen tällaiseen hauskaan kisailuun. Kaneli on siinä porkkanan ohella ehdottoman tärkeä ainesosa: antaa mukavan pikantin maun. Ja valkoviinietikasta saadaan ketsupille tärkeä kirpeys.

Porkkana-kurkkuketsuppi

1 iso kurkku
3 porkkanaa
1/4 paprikaa
2 keskikokoista sipulia
ripaus kanelia
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa
½ valkosipulinkynsi murskattuna
1 dl valkoviinietikkaa
3/4 dl sokeria

Halkaise kurkku ja poista siitä pikkulusikalla kaapien siemenhöttö. Pilko kurkku, kuorittu porkkana ja paprika kuutioiksi ja sipulit lohkoiksi. Heitä kattilaan ja lisää vettä sen verran, että kasvikset eivät jää pohjaan kiinni. Kypsennä hiljakseen välillä sekoittaen. Lisää loput aineet kattilaan ja kiehuttele lisää. Huolehdi, että vettä on tarpeeksi, sillä kasvisten ei ole tarkoitus ruskistua. Poraa sauvasekoittimella tasaiseksi. Paseeraa vielä kahteen kertaan siivilän läpi ja surauta lopuksi vielä kerran sauvasekoittimella.

Munakoiso-broilerlasagne

1 pieni munakoiso

Leikkaa munakoiso vajaan sentin paksuisiksi siivuiksi ja pirskottele suolaa siivujen päälle. Anna koisojen itkeä puoli tuntia ja huuhdo ne sitten juoksevalla vedellä.

juustokastike:

5½ dl punaista maitoa
1 kanaliemikuutio
150 g gouda-juustoa paloiteltuna
muskottipähkinää

Kiehauta varovasti maito ja sulata kanaliemikuutio siihen. Mausta kevyesti muskottipähkinällä. Sulata juusto hiljalleen ja tarkista suola. Juusto on itsessään suolaista, joten lisää suola vasta lopuksi jos tarvii.

jauhelihakastike:

400 g broileirin jauhelihaa
1 sipuli pilkottuna
3 valkosipulinkynttä pilkottuna
suolaa ja pippuria
1 prk tomaattimurskaa
1 dl vettä
ripaus neilikkaa
currya
suolaa
luraus heinz-ketsuppia
10 lehteä basilikaa silputtuna

lasagnelevyjä

raastettua gouda-juustoa

Ruskista jauheliha ja mausta suolalla ja pippurilla. Viskaa pannulle sipulit ja paistele hetki. Lisää tomaattimurska ja desi vettä. Anna hautua hetki. Mausta neilikalla, currylla ja suolalla. Lurauta löräys maailman parasta ketsuppia. Lisää basilika.

Kokoa lasse: Laita spreijatun/voidellun vuoan pohjalle ensin ohut kerros kastikkeita. Sitten levyjä, munakoisoja, kastikkeita, levyjä munakoisoja, kastikkeita jne. Päällimmäiseen kerrokseen kuitenkin kastikkeita ja sitten vielä päälle juustoraastetta. Kypsennä uunissa 200 asteessa 30-40 minuuttia. Anna vetäytyä hetki.

Tarjoa tomaatti-sipulisalaatin kanssa.

Tämä nyt ei liity ruokaan mitenkään...

... mutta alkoi vaan naurattaa C:D

1. The chief export of Chuck Norris is pain.
2. If you can see Chuck Norris, he can see you. If you can't see Chuck Norris, you may be only seconds away from death.
3. Chuck Norris has counted to infinity. Twice.
4. If you ask Chuck Norris what time it is, he always says, "Two seconds 'till." After you ask, "Two seconds 'til what?" he roundhouse kicks you in the face.
5. There is no theory of evolution, just a list of creatures Chuck Norris allows to live.
6. Chuck Norris once ate three 72 oz. steaks in one hour. He spent the first 45 minutes having sex with his waitress.
7. Chuck Norris is the only man to ever defeat a brick wall in a game of tennis.
8. A Handicap parking sign does not signify that this spot is for handicapped people. It is actually in fact a warning, that the spot belongs to Chuck Norris and that you will be handicapped if you park there.
9. Chuck Norris once shot down a German fighter plane with his finger, by yelling, "Bang!"
10. Chuck Norris has two speeds: Walk and Kill.
11. In an average living room there are 1,242 objects Chuck Norris could use to kill you, including the room itself.
12. Chuck Norris once challenged Lance Armstrong in a "Who has more testicles?" contest. Chuck Norris won by 5.
13. Chuck Norris once ate a whole cake before his friends could tell him there was a stripper in it.
14. When Chuck Norris falls in water, Chuck Norris doesn't get wet. Water gets Chuck Norris.
15. For some, the left testicle is larger than the right one. For Chuck Norris, each testicle is larger than the other one.
16. In the beginning there was nothing...then Chuck Norris Roundhouse kicked that nothing in the face and said "Get a job". That is the story of the universe.
17. Chuck Norris can touch MC Hammer.

Bleu so. blöö

Silmäilin muutama päivä sitten Turun uudessa kirjastotalossa presidentin kesäasunnosta, Naantalin Kultarannasta, kertovaa kirjaa. Tuskin olisin muuten innostunut, mutta nimenä oli Makujen ja elämysten Kultaranta. Löysin kirjasta pari helmeä, jotka tulen varmuudella lähitulevaisuudessa toteuttamaan.

Ensimmäinen kiinnostava ohje oli Fragilite-kakku eli Ellen Svinhufvudin kakku. Jauhettua mantelia, sokeria, valkuaisia, kermaa, sokeria, voita, paahdettua mantelia, pölysokeria :) Tuo kakku jää kuitenkin vielä hetkeksi päähän kypsymään: siellä kyllä vetää sen verran, että taitaa jäädä raa'aksi.

Tämä viikonloppu vietetään Sauvossa talvimökkeilemässä ja siihen tarkoitukseen bongasin kirjasta sopivaakin sopivamman ohjeen: grillimakkaraa ja hapankaalia. Kuolaneritykseni on jo alkanut, sillä kumpaakin saan todella harvoin. Saati sitten yhdessä. Saunan jälkeen. Nami. Kyllä perusjutut vaan on niiiiiiiiiin hyviä.

Hapankaalia ja grillimakkaraa
(4 annosta)

4 grillimakkaraa

800 g hapankaalia
2 rkl öljyä
2½ dl kermaa
1 dl smetanaa
2 rkl sinappia
3 rkl hunajaa

Grillaa makkarat. Kuumenna öljy kattilassa/pannulla, lisää hapankaali ja paistele kevyesti viitisen minuuttia. Lisää kerma, smetana, sinappi ja hunaja ja keittele toiset viisi minuuttia.

Homeista keittoa ei kannata heittää pois

Omenainen aurajuustokeitto

1 rkl öljyä
1 tl currya
1 tl kurkumaa
½ tl juustokuminaa
puolikas sipuli pilkottuna
2 dl omenamehua
6 dl kanalientä
2 dl kermaa
300 g aurajuustoa

Paista mausteita ensin 3 minuuttia öljyssä. Lisää sipuli ja kuullota pari minuuttia. Lisää omenamehu ja kanaliemi ja anna kiehua hiljalleen 5 minuuttia. Kaada joukkoon kerma ja keittele hiljalleen pari minuuttia. Murustele hiljalleen joukkoon aurajuusto ja anna sen sulaa. Poraa keitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Suurusta maizenalla, jos keitosta tuli liian ohutta. Tarkista suola. Minulla sattui olemaan kaapissa valmiita yrttikrutonkeja, jotka sopivatkin aivan kivasti mukaan.

1 987 400 joulea

Panda lanseerasi joku aika sitten markkinoille Luonnonraikkaan Lakritsin. Puumajamme herttuatar sai kyseistä herkkua pussillisen verran mukaansa Turun naisday-messuilta. Eikä pitänyt mausta lainkaan, mikä oli erittäin positiivista. Minä nimittäin pidin. Lakritsit kolahtivat Polkkapossulle kuin EU-kalyptus-pastillit muhkuranenäiselle mummolle.

Luonnonraikas Lakritsi on tosiaankin raikas. Samanlaisen maun saa suuhunsa syksyisessä metsässä sadekuuron jälkeen. Ja tuossa ihmeellisessä metsässä kasvaa piparminttua, rohtosalkoruusua, mustaseljankaa, siankärsämöä, kiiltomalvaa, tähtianista, salviaa ja etelänkevätesikkoa. Miten sattuikaan, juuri samoja yrttejä, joista Pandan lakritsi saa makunsa.

Jos hakemalla pitää hakea jotain negatiivista niin sehän allekirjoittaneelta onnistuu. Ehkä hieman häiritsevää on uskotella kuluttajille, että Luonnonraikasta Lakritsia voi syödä ihan tuosta vaan, kips kaps, hyvällä omallatunnolla: siinä kun ei ole lainkaan säilöntä- eikä väriaineita ja rasvaakin vain 0,5%. Pienen vertailun jälkeen selviää, että mm. Pirkan ja Halvan lakritseissa on myös rasvaa 0,5%. Yleisesti ottaen lakritsissa kuin lakritsissa näyttäisi olevan juuri tuon verran rasvaa. Kalorimääräkin vastaa normaalilakritsin kalorimäärää, joten tuotteen mainonta on sinänsä täyttä kusetusta. Panda iskee vielä suoraan kuluttajan mielihyväkeskukseen kertomalla, että Luonnonraikas Lakritsi on "sallittu herkku". Tekstiä ei oikeastaan edes tajua, sen vaan kääntää hyväksi ja hyväksytyksi. Kuluttajaa viedään kahville. Panda kertoo 150 g pussin olevan sopivankokoinen herkutteluannos. Eli jos syöt koko pussillisen saat 475 kcal:a. Miksei Panda kerro pussin kyljessä, että pussista saa energiaa siis vain 1 987 400 joulea.

Ken on varhain vaolla, se leikkaa satoisan viljan

Aurinkoleipä

3 dl kädenlämpöistä vettä
1½ rkl oliiviöljyä
1 pss kuivahiivaa
½ tl suolaa
1 rkl juoksevaa sitruunahunajaa
½ dl auringonkukansiemeniä
1 rkl hasselpähkinärouhetta
1 dl kauraleseitä
5-6 dl vehnäjauhoja
2 dl ruisjauhoja

Sekoita keskenään muut aineet jauhoja lukuun ottamatta. Lisää mukaan ensin n. 3 dl vehnäjauhoja ja sitten ruisjauhot. Jatka vaivaamalla loput jauhot mukaan, kunnes koostumus näyttää sopivalta. Jätä liinan alle kohoamaan puoleksi tunniksi. Leivo taikinasta haluamasi muotoisia leipiä ja tee leipiin veitsillä pienet viillot yläpintaan. Paista 200 asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia tai kunnes leipä on kypsää.

Mustafa Polkkatürk

Kuulin huhuja, että kebablihaa voisi tehdä omassa uunissakin. Nopealla googletuksella löysin muutamia reseptejä ja pitkiä viestiketjuja erinäisillä keskustelufoorumeilla. Tässä minun versioni. Pakko todeta, että olin kyllä vähän epäileväinen: onko jauhelihasta tosiaan mahdollista saada niin kiinteä massa, että siitä ei tule murekemurea. No näköjään on, kun jauhelihaa ensin pahoinpitelee 15 minuuttia.

Ensin suunnittelin tekeväni kreikkalaisen pitakebabin eli gyros pitan ja paistoin jo pitaleivätkin valmiiksi. Jostain syystä ne jäivätkin kaappiin, sillä aloin himoita ranskalaisia perunoita. Tiedätte kyllä... sellaista kebabpaikan kunnollista kebab ranskalaisilla- ateriaa. Perunat tein myös itse, eli kuorin, leikkasin suikaleiksi, laitoin hieman öljyä ja paistoin uunissa 200 asteessa 35 minuuttia. Sitten vielä paistoin niihin kauniin värin voissa pannulla ja maustoin suolalla.

Kunnon ateriassa pitää olla aina myös kunnon kastikkeet. Eli valmistin kaksi kastiketta, toisen tomaattipohjaisen ja toisen valkosipulisen. Kastikkeista tuli kruunu. Valmistin samalla vielä sinappipohjaisen salaatinkastikkeen, josta tuli myös ihan törkeän maukasta. Mutta siitä ja sen kolminkertaisesta juoksettumisesta ehkä joskus myöhemmin.


Kebabliha
800 g naudan paistijauhelihaa
½ tl suolaa
1 rkl aromisuolaa
½ rkl mustapippuria


Sekoita aineet. Veivaa, vatkaa, hakkaa ja puristele jauhelihataikinaa kädelläsi n. 15 minuuttia. Katsele samalla Uma Thurmanin tähdittämää elokuvaa. Muotoile taikina miehekkään ranteen paksuiseksi pötköksi ja kääri erittäin tiukasti folioon. Laita folio uunivuokaan. Koska paistijauhelihassa ei ole paljoa rasvaa, paketti ei myöskään tule päästämään paljoa rasvaa ulos. Joten katso, että sekin rasva, mikä lihasta tulee pihalle, jää folioon. Tarkista siis, ettei paketissa ole repeämiä. Paista 100 asteisessa uunissa 3 tuntia 45 minuuttia. Vuole terävällä veitsellä ohuita lihalastuja.


Punainen kastike

1/3 paprika
½ sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 dl ananasmehua
1 rkl lientä maustekurkkupurkista
1/3 purkki tomaattimurskaa
½ rkl valkoviinietikkaa
1 tl karkeaa sinappia
½ rkl sokeria
1 rkl sweet chili kastiketta
1 tl rakuunaa
ripaus suolaa
1 dl öljyä

Pilko paprika ja sipuli. Laita kaikki muut aineet blenderiin paitsi öljy. Aja tasaiseksi. Siirrä seos kulhoon ja ota esiin käsivispilä. Kaada öljy seokseen ohuena nauhana koko ajan kevyesti vispaten.


Valkoinen kastike
1½ dl maustamatonta jogurttia
1 valkosipulinkynsi
½ rkl juoksevaa sitruunahunajaa
suolaa
pippuria

Murskaa valkosipulinkynsi ja sekoita kaikki aineet keskenään.

Tulikettuun oikosukija

Huomaan, että vain 30% sivuillani käyvistä ruoanystävistä ja selkäänpuukottajista käyttää selaimenaan Mozilla Firefoxia. Se 63%, joka vielä huomaa käyttävänsä Internet Exploreria, vaihtakoon selaimensa hyvin nopeasti Tulikettuun. Kun kerran on Kettua kokeillut, ei ole paluuta.

Asiani ei oikeastaan ollut tuo. Löysin nimittäin (vasta nyt) Firefoxiin hyvän lisäosan eli suomen kielen oikolukijan. Laajennuksen käyttöönottoa ennen kannattaa käydä päivittämässä selain uusimpaan versioon, sillä se ei toimi vanhoilla.



Oikoluku toimii kuten kuvassa. Eli virheellisesti kirjoitettu sana on alleviivattu punaisella. Erittäin kätevä apuväline bloggaajalle.

Suklaafondantit

Ettei menisi homma ihan purnaamiseksi, voisi välillä tehdä jotain hyvääkin. Alkuperäisenä suunnitelmana oli tehdä suklaafondanteja ja syödä niitä Ben & Jerry-kirsikkajäätelön ja mustikoiden kanssa. Valintatalosta oli kuitenkin kyseinen kirsikkajäde loppu, joten syötiin sitten mustikkajäden kanssa. Ei hassumpaa silti ;) Olen kyllä ennenkin blogittanut tämän ohjeen, mutta se oli vanhan blogin aikoja se. Enkä näköjään siirtänytkään sitä tänne muuttovaiheessa, vaikka luulin niin.

Suklaafondant (5 pientä vuokaa)

80 g sokeria
100 g voita
2 munaa
70 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
130 g suklaata

Veivaa voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää joukkoon munat ja vatkaa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja heitä sokeri-voi-munaseokseen. Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita joukkoon. Voitele pienet vuoat ja jaa taikina niihin. Paista 180 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. Tarkoituksena on, että fondant jää sisältä valuvaksi. Anna fondantien olla hetki, ennen kuin otat ne pois vuoista. Tarjoa lämpimänä jäätelön kanssa.

Fondantit voi muuten myös pakastaa vuoissaan, joten niistä saa hyvän ja helpon jälkkärin ilman isompaa sähläämistä. Jäisenä vaan suoraan uuniin ja paistoaika n. 18-20 minuuttia. Kannattaa ehkä ensin kuitenkin kokeilla oman uuniin lämmitysaika, ennen vieraille tarjoamista.

Vanha jäkäläpää natisee taas

Tuotekehittelyyn olisi jälleen asiaa. Tällä kertaa Fazer Leipomoiden Oululaiselle ja kyseessä olisi Reissumies-leipä. Maku on kyllä oikein kohdallaan ja kyseistä leipää tulee ostettua hyvinkin usein. Leivontaan käytetyistä jauhoista ja hiutaleista 67% on täysjyväruista, mikä tuntuu oikein hyvältä. Joissain ruisleivissä kun ruisjauhoja on käytetty lähinnä silmänlumeena. Pakkauksen paino on 235 grammaa, joten tällainen kukkakeppikin jaksaa sen juuri ja juuri kotiin kantaa. Sitä paitsi Reissumies on vielä kohtalaisen halpaa tavaraa. Jos nyt otetaan vertailukohdaksi vaikka täsmälleen yhtä paljon painava videokamera Sanyo Xacti HD 1, voidaan todeta, että sen hinnalla Reissumiehiä saisi n. 1100 pakettia. Aika halpaa siis.

Mutta laatua vaativana kuluttajana olen suivaantunut Reissumieheen. S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U S E N S U R O I T U Mikä kele siinä voi olla, että ne saaplarin leivänpuolikkaat on niin vaikea saada irti toisistaan kumpaakaan tuhoamatta? Voiko tosiaan olla niin vietävän vaikeaa kehittää taikinalle sellainen koostumus, että eläminen tulisi helpommaksi? Aamupalalla kun ihmiset eivät usein muutenkaan jaksa olla pikku päivänsäteitä, niin luuleeko tuotekehittely ihan vakavissaan, että leipien repiminen kenties jotenkin auttaa tätä asiaa. Kuules Oululainen, tulen kohta tehtaalle ja repäisen teitä nenästä ja puren varpaasta, jos ei ala asiat muuttua. Reino Helismaa sentään tiesi jo hyvissä ajoin, että jos on Reissumiestä, niin on parempi omistaa myös kissa. Sille voi sitten heitellä revenneet leivänpuolikkaat.

Reissumiehen leipäpuolikkaat ovat muuten erikokoisia. En tiedä, onko asia tarkoituksella näin, vai onko teillä tehtailla jotkut Bachin aikaiset halkaisukoneet. Ei vaan, se on kyllä minusta pelkästään hauska asia. Reissumiehen syöminen ei käy koskaan tylsäksi, kun ensin leivän raiskattuaan voi miettiä haluaako sen pikkunälkään vai kenties vähän isompaan. Joskus voi jopa vetää ihan ranttaliksi ja syödä molemmat puoliskot.

Färsaarten Sihi-juomaa

Pepsi Cola myy lähes kaikkialla huonommin kuin Coca Cola, mutta esimerkiksi suomalaisissa ravintoloissa niiden myynti on aika samaa luokkaa. Tämä tosin johtuu Hartwallin erittäin suuresta markkinaosuudesta. Pepsi on lanseerannut markkinoille vaikka mitä kevytjuomiaan. Jos minulta kysytään, niin nuo lanseeraukset maistuvat enemmän kakilta kuin Kaki itse. Onneksi minulta ei kysytä. Muuten Pepsi on kyllä oikein hyvää. Olen jopa yrittänyt opetella Maxin juojaksi, mutta eipä vaan onnistu.

Pepsi Cola kehitettiin 1898 Yhdysvalloissa. Siitä kertoo juoman väritkin: valkoinen, sininen ja punainen. Voi tosin olla, että Pepsi-yhtiö onkin salaa färsaarelaisten omistuksessa: Färsaaret nimittäin muodostuu 18 saaresta, joista 17 on asuttuja. Tuolta asumattomalta saarelta on löytynyt miljoonittain erilaisia Pepsi-tölkkejä ja sitä pidetäänkin Pepsi-tölkkibongaajien paratiisina. Färsaarten eläimistö on tölkkejä lukuun ottamatta harvalukuinen, mutta lampaita saarilta voi tavata 70 000 nutia. Ihmisiä on vain vajaa 50 000. Ehdottaisinkin, että Joensuu lahjoitettaisiin Tanskalle ja tehtäisiin siitä Färsaarten itsehallintoalueen osa. Liperin voisi heittää siinä kaupanpäällisiksi. Näin Färsaarillakin olisi enemmän ihmisiä kuin lampaita, joka on sentään mielestäni erittäin tärkeää.

Ystäväni Chef Young Chefin käsialaa on seuraava cajunkastike, jossa Pepsi on olennainen osa. On muuten varsin maistuva kastike etenkin kanafileiden kanssa.


Cajunkastike

1 tl currya
½ tl chilijauhetta
½ tl kurkumaa
½ tl paprikajauhetta
½ tl oreganoa
½ tl rakuunaa
½ tl timjamia
½ tl basilikaa
½ tl kanelia
1 tl valkosipulimurskaa
2 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyreetä
kypsä banaani
6 dl Pepsi Colaa
1½ dl demi-glacea
2 dl kermaa
reilu nokare voita
maizenaa

Mittaa mausteet ja valkosipulimurska kattilan pohjalle ja freesaa niitä muutama minuutti öljyssä, niin että maut pääsevät valloilleen. Lisää tomaattipyree ja freesaa taas hetki. Murskaa haarukalla kypsä banaani ja lisää kattilaan. Kaada mukaan demi-glace ja kaksi pulloa pepsiä. Ja tämän pitää olla sitten ehdottomasti Pepsiä eikä mitään Pepsi Maxia. Keittele jonkin aikaa. Lisää lopuksi kermaa ja reilu nokare voita. Suurusta maizenalla.

Punasipulihaaste

Vähän viime tippaan jäi helmikuun ruokahaasteeseen osallistuminen, kun muistin, että aikaa olisi kuukauden loppuun. Mutta vielä ehtii. Ideana oli siis, että reseptin tulee sisältää punasipulia.

Tämä on eräs lempisalaateistani. Paahtuneen punasipulin kevyt karvaus, greipin suloisen hapan makeus ja fetan siro suolaisuus täydentävät toisiaan kuin nenä kasvoja. Basilika herättää tuoksullaan ruokahalun, jonka avokado kevyen raskaalla raikkaudellaan pian tyydyttää. Viimeisen silauksen antaa pehmeä oliiviöljy ja kivalla tavalla kirpeä sitruunainen hunaja.


Keimailijan salaatti (2 alkusalaattiannosta)

4 pienehköä punasipulia
oliiviöljyä
1 avokado
1 verigreippi
80 g apetina fetaa
10 basilikan lehteä
8 kirsikkatomaattia
1/3 kurkkua
mustapippuria myllystä
SAM sitruunaista hunajaa


Kuori sipulit, leikkaa ne neljäksi lohkoksi ja heitä uuninkestävään vuokaan. Lorauta päälle oliiviöljyä ja paahda 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Älä päästä kärähtämään. Kuori avokado, poista kivi ja leikkaa hedelmäliha viipaleiksi. Ripottele päälle hieman sitruunamehua, ettei avokado tummu. Fileoi verigreippi ja leikkaa hedelmäliha lohkoina pois. Leikkaa feta paloiksi. Halkaise kirsikkatomaatit. Leikkaa kurkusta pieniä tikkuja.

Kokoa salaatti lautselle ja lorauta päälle pieni noro samin juoksevaa hunajaa ja parasta oliiviöljyäsi. Rouhi pippuria myllystä.

Noisetit

Possunselykset kermaisessa olut-rosepippuri-omenakastikkeessa
(3 annosta)

540 g possun sisäfilettä
suolaa
mustapippuria
1 omena
2 dl olutta
½ kanaliemikuutio
2 dl kermaa
rosepippuria

Leikkaa sisäfile 1,5 sentin paksuisiksi viipaleiksi. Painele niitä hieman kädellä. Paista kevyesti öljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuori omena, viipaloi se ja lisää pannulle. Freesaa hetki. Heitä mukaan olut ja kanaliemikuutio ja anna muhia hetki. Lisää kerma ja rosepippuri. Anna poreilla tai kiehua hiljalleen 15 minuuttia tai sen aikaa, kun possut ovat kypsät. Tarkista vielä maku ja lisää suolaa, jos on tarvis. Ja voin käyttö on sallittua.

Tarjoa perunoiden tai riisin kanssa. Minä tosin vetelin näitä porkkanapihvien ja keitetyn kukkakaalin siivellä.

Kuhaa en papillote

Kuulin tänään Chef Young Chefilta, että kalaa ei kannata yrittää tappaa hukuttamalla. Eikä kuulemma lintua heittämällä sitä parvekkeelta alas. Enpä ole ennen asiaa ajatellut, mutta asiaa mies kyllä puhui. Tässä iässä onkin jo huomannut, että trivialiteettien ymmärtäminen on elämää suurempien ahaa-elämysten ymmärtämistä. Ja niistä saankin parhaat fiilikset. Joskus kannattaa kuunnella viisaampia kollegojaan ja joskus jopa oppia puheista jotain.

Mutta, mutta. Seuraava kypsennystapa sopii erityisesti niille, jotka haluavat syödä vähän kevyemmin. Kyseessä on periaatteessa höyrystäminen ihan omassa normaalissa uunissa. Eli vannoutuneet patongin ja baskerin ystävät tuntevat termin nimellä en papillote, joten käytetään nyt sitä sitten. Usein papillote tehdään kalasta, mutta periaatteessa siihen kelpaavat yhtä hyvin vihannekset ja vaikka kanakin.

Ideana on tehdä leivinpaperista paketti, johon kala sitten laitetaan uuniin höyrystymään omiin mehuihinsa. Voi sinne lurauttaa vähän vaikka oliiviöljyäkin, jos siltä tuntuu: se ei ole kuitenkaan koskaan pahasta. Pakettiin voi laittaa mukaan myös sitruunaviipaleen, yrttejä, sipulia, mitä vain haluaa. Lopullinen idea tulee oikeastaan esiin kuitenkin vasta papilloten tarjoamisessa, kun se tuodaan näyttävästi lautasella ruokapöytään ja avataan saksilla tai niiden puuttuessa vaikka viikatteella. Se kuitenkin löytyy jokaisesta kaupunkikerrostalokämpästä. Avaamisvaiheessa papillote päästää ulos ihanat aromit, joita vieras voi sitten tuoksutella riemu nokkalaitteessaan.



Kuhaa en papillote

leivinpaperia
kuhafile
suolaa
pippuria
sitruunaviipale
limeviipale
tilliä




Taitteluohje täältä, koska iski yht'äkkiä väsymys maximus. Ja uuniin 10-13 minuuttia 200 astetta.

Stifado

Bää-ää.

Tämä kreikkalainen pata tai muhennos tunnetaan myös nimellä stifatho. Sen pääideana on mureaakin mureampi liha herkullisten pikkusipulien kanssa. Liha voi olla jänistä, lammasta, nautaa, mitä nyt sattuu löytymään; kukin maalaisperhe sen kuitenkin tekee oman reseptinsä mukaan. Nimi tulee italiankielisestä sanasta stufatho, joka tarkoittaa muhennettua lihaa. Ymmärrettävä vaikutustausta, kun muistetaan, kuinka suuri merkitys Venetsialla oli keskiaikaiseen Kreikkaan varsinkin Joonianmeren puolella. Eikös vaan?

Stifado

50 g voita
1 kg lampaan ja/tai naudan sisäpaistia kuutioituna
3 valkosipulinkynttä murskattuna
500 g tomaatteja kaltattuna ja kuutioituna
1 kg shalottisipuleita tai pieniä sipuleita kuorittuna
3 dl makeaa punaviiniä
2 laakerinlehteä
1 tl kanelia
1 tl paprikajauhetta
1 tl rosmariinia
suolaa
pippuria

Paistele lihoja pikaisesti voissa ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon valkosipulinkynnet ja tomaatit. Anna mehustua hetken aikaa, lisää sitten sipulit. Jos et onnistunut löytämään pieniä sipuleita, halkaise isommat. Paista hetki ja lorauta kattilaan viini. Lisää laakerinlehdet, kaneli, paprikajauhe ja rosmariini. Kaada kattilaan vielä sen verran vettä, että kaikki aineet juuri ja juuri peittyvät. Anna stifadon kiehua hiljaa pari tuntia, niin että liha varmasti sulaa suussa. Tarkkaile välillä nesteen määrää ja lisää, jos alkaa käydä vähiin. Stifadoa ei yleensä tarvitse suurustaa, vaan ideana on, että pata keittyy kokoon pitkässä keitinprosessissa. Tarkista vielä lopuksi suola ja pippuri. Tarjoa vaalean leivän ja vihersalaatin kanssa.

Lisäkeperunaa

Välimeren maissa, vasitenkin Kreikassa, ruokaan kuin ruokaan kaadetaan kevyt hujaus sitruunan mehua. Ei lainkaan huono asia, jos täsmäsärmäruoasta pitää. No minähän kyllä pidän, ehkä siksi kreikkalainen keittiö onkin hyvin lähellä sydämeni ylimääräistä johdinrataa.

Sitruunaperunat sopivat hyvin lihan kanssa ja vielä parempi, jos kastikkeesta löytyy hieman makeutta.

Sitruunaperunat (neljälle)

5 isoa yleisperunaa
2 tl oreganoa
suolaa
1 sitruunan mehu
oliiviöljyä
vettä

Laita uuni kuumenemaan 210 asteeseen. Kuori perunat ja leikkaa lohkoiksi. Laita laakeean uunivuokaan ja mausta oreganolla, suolalla ja sitruunan mehulla. Kaada päälle vielä reippaasti oliiviöljyä. Lisää vuokaan vettä siten, että perunat melkein peittyvät. Paistele perunoita vajaa tunti, jolloin vesi on melkein kokonaan haihtunut pois ja purista päälle vielä hieman sirtuunamehua. Paista uunissa vielä viitisen minuuttia.