Sadonkorjuuta maatilalla

Tai ei oikeastaan maatilalla, ihan muissa paikoissa. Suppilovahverot noukin itse, kyssäkaalin hain sadonkorjuumarkkinoilta, porkkanat ovat kasvaneet kukkaruukussa parvekkeella, purjon varastin naapurin pellosta, paprikan korjasin kaupasta, kesäkurpitsa, sipuli, peruna ja punajuuret oli vanhempieni satoa ja rakuuna anoppini ryytimaasta. Nauta-sian ostin käytettyjen eläinten kaupasta ja pippurit oli alunperin mustia, mutta spreijasin ne valkoisiksi. Puolukat on jonkun lähimetsästä, en tiedä kenkä (=saapas) mutta ihan varmuudella puolukkahillo on ainakin itse tehtyä.

 Suppilopyttipannu, Biff a á la Lindström ja puolukkasmetanaa

Pytäriin:

Suppilovahveroita

Kyssäkaalia

Purjoa

Porkkanaa

Paprikaa

Kesäkurpitsaa

Suolaa

Rakuunaa

Lindströmin pihvit (vanha postaus): 

400 g nauta-sika jauhelihaa
1 sipuli
n. 15 kaprista
2 etikkapunajuurta
1 peruna
2 kananmunaa
3/4 dl ruokakermaa
valkopippuria
1½ tl suolaa

Lindstömin pihvit saavat mehukkaan makunsa kapriksista ja punajuurista. Monissa ohjeissa kapris on jätetty pois, mutta se on sitten ihan oma moka.

Laita blenderiin pieneksi lohkotut punajuuret, kuutioitu sipuli ja kaprikset. Älä kuitenkaan anna masan mennä liian hienoksi. Kaada kasvismasa pois blenderistä kulhoon ja lisää raaka raastettu peruna. Jotkut tykkäävät käyttää kypsää, mutta minä laitoin raa'an. Sekoita toisessa kulhossa jauheliha, kananmunat, kerma ja mausteet. Yhdistä masat. Öljyä kädet ja tee taikinasta sopivan kokoisia pihvejä. Paista pihvejä voissa pannulla molemmilta puolilta muutama minuutti, siten että pihvit saavat kauniin värin. Muista kääntää varovasti. Laita paistetut pihvit uunipellille ja paista uunissa 225 asteessa vielä n. 15 minuuttia. Takuulla hyvää.

Puolukkasmetana: 

Sekoita 4:1 smetanaa ja puolukkahilloa

Falafel & Halloumi -pita

Loistavaa: Fafa's laajentaa Vilhovuorenkadulle Kallioon. Iso Roobertinkadulla sijaitseva Fafa's on varmuudella Helsingin, veikkaisin myös että koko Suomen, paras falafelpaikka. Oma leipomo paistaa pitaleivät, falafelit väännetään omin pikku kätösin ja mikä parasta, kaikki maistuu tuoreelta. Paikan ulkonäkö tosin lupaa vähemmän kuin antaa, mutta niin se on allekirjoittaneellakin. Totean siis sielusukulaisuuden, jonka innottamana annosta väsäämään.

Fafasin pitaleivällisen falafel & halloumi -annoksen paljastaminen ei kaikessa pitaleaklaajuudessaan ole erikoisen salaista, sillä jos tilaustiskin yläpuolella olevaa ruokalistaa osaa katsoa oikeasta suunnasta, lukee annoksen sisältö siinäkin. Mahtavan kyymäistä ja viheliäisen jehnaa se on silti.

Falafel & Halloumi -pita

Pitaleipä
Falafelit
Halloumia
Hummusta
Tomaattia
Kurkkua
Salaatinlehtiä
Tabouleh-salaattia
Tsatsikia
Matbuhaa

Sen verran tarveaineista, että pitaleipä kannattaa joko tehdä itse tai sitten löytää paikka, joka myy vähän reilumman kokoista leipää. Halloumit kannattaa kuutioida ja sitten paistaa pannulla. Falafeleistä suosittelen Ruohonjuuren häsää tai jos ei jaksa yhtään vääntää itse, niin Findus valmistaa ihan kohtuullisia pakastepullia. Ja matbuha kannattaa unohtaa jo ihan senkin takia, että suurimmalla osalla (minä mukaan luettuna) on siitä yhtä hyvä tietoisuus kuin lahnalla riksataksista.

Parempi possulla suu hillossa kuin persposket ilman hilloa

En ole tottunut laittamaan paahtoleivän päälle hilloja saati sitten marmeladeja. Ajat muuttuvat, Ben ja Mauri ei, tästä lähtien minäkin sivelen kannikkaani makealla. Eilen en harrastanut uhkapelaamista, mutta tuloksena oli silti ehdoton Jackpot. Tyrni-porkkanahillo on pitkään aikaan parasta makeaa, mitä mies voi rehellisesti ja siveellisesti tehdä tai saada. Aivan tajuttoman hyvää, extremely magnificient, kuten nuori englanninopettajani joskus kauniisti sanoi. 

Koostumukseltaan kyseinen herkku on aika tämäkkää, hillon ja marmeladin välimuoto. Kuten todettua paahtoleivän päällä hillo on parhaimmillaan. Voisin kuvitella, että se on aika makoisaa myös broilerin kanssa ja epäilemättä sitä tulee jossain vaiheessa heitettyä myös jäätelön perustaikinaan pyörimään jäätelökoneeseen. Pelkiltäänkin sitä kannattaa syödä sillä, mikä sanonta voi paremmin pitää paikkansa kuin Parempi possulla suu hillossa kuin persposket ilman hilloa.

Voimahillo (Tyrni-porkkanahillo)

0,5 l tyrnejä
1 sitruunan mehu
400 g porkkanoita
3 dl appelsiinimehua330 g hillo-marmeladisokeria (dansukker)
0,5 tl muskottipähkinää
1 tl kanelia

Purista sitruunamehu tyrnien joukkoon ja keitä muutama minuutti niin, että kuoret pehmenee. Raasta porkkanat hienolla terällä. Yhdistä porkkanaraaste ja appelsiinimehu ja keitä vajaa kymmenen minuuttia niin, että porkkanat kypsyy. Paseraa tällä välin tyrnit eli siis painele lusikalla siivilän läpi niin, että kuoret ja siemenet lähtee pois (säästä siemenet ja käytä myöhemmin vaikka sämpylätaikinaan). Yhdistä kaikki, kiehauta, sekoita ja anna muhia n. 5 minuuttia. Anna jäähtyä puolisen tuntia: hillo jämähtää lopulliseen olomuotoonsa vasta viilennyttyään. Säilö kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Muista myös tutustua omena-aprikoosihilloon.

Uuniomenahimo

Vaaleanpunainen possu: Superhyvän jälkiruoan tekemisen ei tarvi olla mitään pipertämistä. Joskus sitä vaan unohtaa tällaiset helppotekoiset klassikot. Mäkään en ollu pitkään aikaan syöny mitään uuniomenoita. Mut ne o nii herkkua. Ja muista sit sanoo, et laittaa sitä voita sinne, et tulee se karamellikastike. Se oli niin hyvää. Ja sitä paitsi noihinhan lisättiin sitruunamehua, kun ne oli aika makeita omenoita. Muista sit sanoo sekin.

Polkkapossu: Taisit siis tykätä?

Vaaleanpunainen possu: No tykkäsin, mä voisin ottaa niitä nytkin. Ja monta. Ainakin kuus. Mut nyt mun pitäis mennä keittään teetä. Onkohan uuniomenateetä olemassa?

Polkkapossu: Kohta on.

Vaaleanpuainen possu: Hihii.

Polkkapossu: Miks tykkäät niin paljon uuniomenoista?

Vaaleanpunainen possu: No kun hyvyys on omenoiden ominaispiirre. Ja ne pitää lääkärin loitolla. Ja sitä paitsi niiden kanssa saa myös jäätelöö, se on hyvä tekosyy, molempiparempi.


Uuniomenat ja karamellikastike (annos kahdelle)

4 omenaa
fariinisokeria
voita
kanelia
kaurahiutaleita
hiukka vettä
(sitruunamehua)

Poraa omenoista siemenkodat ja heitä omenat uunivuokaan. Visko vuokaan mustatuntuu-periaatteella sokeria, voita, kanelia ja kaurahiutaleita ja hieman vettä, ettei kaurahiutaleet pala. Paista 175 asteessa n. puoli tuntia tai kunnes omenat ovat varmasti kypsyneet. Tarjoile lämpimänä kylmän jätskin kanssa.

Great gooseberry season

Näärännäpyn poistamiseen on olemassa epäilemättä järkevämpiäkin keinoja kuin minun käyttämäni. Viimeksi  tuhosin näppylän nuppineulalla, jonka pään kuumensin ensin tulessa ja sitten rusikoin silmäni yläpuolella olevaa näppylää pienissä pöllyissä. Kaikenlaiseen pientäkin kipua aiheuttavaan itsehoitoon ei kannata käyttää paikallispuudutusta, vaan (alko)holistinen lähestymistapa on suotava. Helpommalla tosin selviää käymällä lääkärissä. 

Tai kuten brittiläinen folklore kertoo, näärännäpyn voi parantaa saksimalla karviaispensaasta oksan ja huitomalla tämän piikkiosuuksilla näärännäppyä sopivin väliajoin. Karviaisiin liittyy myös muita hauskoja sanontoja tai uskomuksia. Meidän kerronnassahan haikara tuo vauvat, mutta briteille ne tulee karviaispensaan alta. Tähän saattaa vaikuttaa myös se, että 1800-luvulta peräisin olevan slangisanakirjan mukaan gooseberry  (suom. karviainen) on tarkoittanut alapään karvoitusta. Tylsä aihe sinänsä, mutta uutisoinnissa gooseberry on tarkoittanut myös tylsää uutisointia. Välillä kun lukee Nykypäivää, tulee olo, eikö missään ole tosiaankaan tapahtunut mitään mielenkiintoista. Great gooseberry season tarkoittaa mediassa sitä, että kaiken tylsyyden keskellä olisi yhtä hyvin voinut kirjoittaa siitä, kuka on kasvattanut suurimman karviaisen. Tällä en nyt tarkoita tuota edellä mainitsemaani slangisanayhteyttä, vaikka hauskan uutisen siitäkin toki saisi. Varsinkin jos se julkaistaisiin Nykypäivässä.

Suomen oloissa karviainen on neofyytti eli uustulokas. Tällä tarkoitetaan kasvia, joka on tullut Suomeen 1600-luvun jälkeen ihmisen toiminnan, kaupan, maanviljelyn, liikenteen jne. vuoksi.  Uustulokkaan vastakohta on muinaistulokas (joka on monesti vaikea erottaa alueen alkuperäiskasvista). Esimerkkinä uustulokkaasta pihasaunio ja muinaistulokkaasta päivänkakkara. 

Karviaismarjoja on Suomessa vihreitä ja punertavia; suoraan pensaasta syötynä vihreä miellyttää minua enemmän. En tiedä miksi, sillä punertavien pitäisi olla happamampia ja olen aina tykännyt kirpeästä. Hinnonmäen keltaisen ja lepaan punaisen lisäksi Suomessa on myös herukkakarviaista, joka on mustaherukan ja karviaisen risteymä. Tämä tunnetaan myös nimellä karukka tai jostamarja. Tai sitten ei tunneta, sillä paskan marjatuoton vuoksi risteymä ei ole saavuttanut suurempia palvonnaneleitä.

Joskus aiemmin olen lähennellyt lukijoitani Ovelan naisenlakkahillo- ohjeella, johon ei siis varsinaisia lakkoja tule ollenkaan, vaan pääraaka-aineina ovat karviainen ja porkkana. Tämä on muunnelma klassisesta köyhän miehen lakkahillosta.  Mutta viekkaudella, vääryydellä, kiristämällä, uhkailemalla, väkivallalla, painostamalla ja kameliripsillä sain käsiini todella vanhan turkulaisen vanhankansan karviaisreseptin. Kaikkien kirpeiden jälkkäreiden ystäville tämä on yhdistetty nimipäivä-, syntymäpäivä-, vesanpäivä-, ja joulupäivälahja. Kaikessa kirpeydessään tämä vaatii seuralaisekseen makeaa vaniljaa eli suosittelisinkin nauttimaan  piirakan vielä hieman lämpimänä kylmän vaniljajätskin kanssa. Korostan vielä, että jos et ole kirpeän ystävä, älä edes harkitse tätä sokerikakkupohjaan tehtyä piirakkaa. Et tule pitämään siitä. 

Kännykameralla mökillä

Vanhanajan karviaispiirakka

150 g pehmeää voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

1 tl leivinjauhetta

3 dl vehnäjauhoja

6 dl karviaisia

½ dl punaherukoita

1½ rkl perunajauhoja

¾ dl sokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna, sekoita. Lisää vehnäjauhot, joihin olet ympännyt leivinjauheen ja sekoita taas. Kaada pohja vuokaan ja kostutetun lusikan pohjalla tasoita massa. Jätä taikinaa hieman syrjään. Riko marjat kulhossa nuijalla, survimella (= petkel) tai millä vaan ja lisää perunajauhot ja sokeri. Kaada taikinan päälle. Tee paistokselle reunat pursottamalla loppu taikina mukaan. Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia tai niin kauan kuin reunat alkaa uhkaavasti tummua.  Ja tosiaan, jätskin kanssa kiitos.

Rapu 0 - Polkkapossu 6

Muutama viikko sitten airoon tarttui kesken soutumatkan rapuja. Söin niistä kuusi ja rapu söi nolla Polkkapossua. Hyvin kävi siis.

Tällä kertaa tarjolla veden ohella loistava juomasuositus: Snälleröds Mäskdrängens Akvavit. Maku hieman kuminainen ja kevyesti tillinen, pehmeä, 40%, hinta 21,50€. Tarjoillaan suoraan pakkasesta.

Munakoiso puhelimessa, kuinka voin auttaa?

Asiakaspalvelu: Saunalahden asiakaspalvelu, Mervi hei.

Possu: Porsas tässä Hei. Vaihdoin juuri liittymää ja nyt kukaan ei pysty soittamaan minulle, itse kyllä      pystyn soittamaan. Jotain on siis selvästi mennyt metsään.

Asiakaspalvelu: Onko kyseessä tämä numero, josta soitat?

Possu: Kyllä.

Asiakaspalvelu: Pieni hetki, tarkistan asian (5 minuuttia hissimusiikkia). Kyllä tässä jotain ongelmaa on. Sopiiko, että tarkastelen vielä asiaa ja lopetetaan tämä puhelu. Soitan teille sitten hetken kuluttua. 

Possu: Kyllä se vähän vaikealta tuntuisi. 

Asiakaspalvelu: Mutta tässä saattaa mennä hetki.

Possu: Mihin numeroon aiotte soittaa?

Asiakaspalvelu: Tähän numeroon josta juuri soitatte.

Possu: Miksi soitin asiakaspalveluunne?

Asiakaspalvelu: Kun kukaan ei pysty soittamaan teille.

Possu: Juuri niin. 

Asiakaspalvelu: Anteekiss mutta onko tässä jokin ongelma?

Possu: Mihin numeroon siis aiotte soittaa, jos soittoni syy on se, ettei minulle pysty soittamaan?

Asiakaspalvelu: Niin. AAAHAAA. Totta. Odottakaa sitten linjoilla, niin katsotaan saammeko tämän kuntoon (10 minuuttia hissimusiikkia). No niin nyt se pitäisi olla kunnossa. Hyvää päivänjatkoa. 

Possu: Kiitos. Ja samoin.

Värikäs munakoiso, falafelit, feta-jugurttikastiketta ja vindaloo curry -kastiketta

1 munakoiso

vihreää pestoa

2 tomaattia

muutama oliivi

arlan pikkurasia jossa öljyssä fetakuutioita ja aurinkokuivattua tomaattia

2 dl + 0,5 dl maustamatonta jugurttia

pirkan vindaloo curry-kastiketta

ruohonjuuresta paketti falafelainesta

Halkaise munakoiso pitkittäissuunnassa. Tee lihaan muutama ristikkäisviilto ja voitele päälle ohut kerros pestoa. Paista 200 asteessa 20 minuuttia. Halkaise tomaatit, kaiverra siemenet pois ja leikkaa tomaattiliha kuutioiksi. Viipaloi oliivit. Lusikoi munakoisopuolikkaiden päälle. Ota arlan fetapurkista öljyä ja lusikoi sitä tomaattien ja oliivien päälle. Paista uunissa vielä n. 10 minuuttia. 

Valmista falafelit paketin ohjeen mukaan eli kaada seos 2,5 desiin kiehuvaa vettä, anna turvota 15 minuuttia, tee massasta pallukoita ja paista reilussa rasvassa kullanruskeiksi. Kätevää ja erittäin maistuvaa. 

Tee kastikket: murskaa haarukalla fetakuutiot ja aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita jugurtin joukkoon ja rusikoi tasaiseksi massaksi. Toiseen kastikkeeseen otin kaapista pirkan valmiskastia, jota jatkoin maustamattomalla jugurtilla. 

Ja tämä kaikki syödään herkullisen naan-leivän kanssa.  

Parsaa, kuhaa ja voi-rieslingkastiketta

Kesällä pitää tietty lukea kihelmöiviä kirjoja ja kuunnella messevää musiikkia. Tällä hetkellä lukulautasella on Biology for a changing world, joka käy luonnollisuustieteellisyydet läpi kiinnostavin esimerkein. Ensimmäisen kolmen luvun aikana olen mm. oppinut, että parkinsonin ja kahvin (kofeiinin) välillä on joku (?) yhteys, hevosen ja aasin risteymä on muuli ja muuli ei ihan hevillä lisäänny. Mistä päästäänkin levylautaselle, josta löytyy ruotsalais-norjalaista tukkaheviä eli Saint Deamon.

Eikä ruokaakaan pidä unohtaa.Valkoviinikastike on muuten 3,5 vuotiaan poikani yksi lempparikastike kalan kanssa. Isänsä poika :) Isä tosin juo suurimman osan jäljelle jääneestä valkoviiniaineksesta kokkauksen lomassa.

Parsaa, mascarponekuhaa ja voi-rieslingkastiketta

parsaa (napsaise poikki, kuori ja keitä 3-4 minuuttia)

kuhafilee

mascarponejuustoa

sitruunamehua

tilliä

paprikaa

sipulia

Sekoita mascarponeen  tilkka sitruunamehua ja reilusti tilliä. Mausta kala suolalla. Voitele kuhan pintaan ohut kerros juustohäsää ja vedä rullalle. Paista uunissa n.10-12 minuuttia kalan koosta riippuen. Paista pilkottu paprika ja sipuli pannulla.

Rieslingkastike

0,75 dl rieslingia (valkoviini)
½ kanaliemikuutio
2 dl kermaa
tippa sitruunamehua
ripaus fariinisokeria
maizenaa
50 g voita vähintään
(suolaa)

Mittaa kattilaan viini ja lisää liemikuutio. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehauta taas. Lisää sitruunan mehu ja ripauta mukaan hieman sokeria. Suurusta maizenalla ja lisää voi. Tarkista suola.

Mascarponehan on tässä periaatteessa ihan turha, mutta sattuipa kaapissa olemaan purkin jäysteet. Jätä siis pois hyvällä omatunnolla.

Endiivi-sinhomejuustosalaatti

Tällä hetkellä on aika kova kyllästyminen kanaan, possuun, persuihin ja loheen. Hyvin marmoroitunut härkä voisi vielä mennä pienissä määrissä, vaaleat kalat kuulostaa hyvältä. Vielä kun keksisin mihin tumppaan ne miljoonat särjet, joita merestä kiskon. No ehkä niistä jonkun särkikukon tai pullia voisi tehdä, mutta asiaa pitää tuumia hieman tarkemmin. Tuumimisen lomassa maistuu tietty salaatti.


Endiivi-sinhomejuustosalaatti

endiivi
sinihomejuustoa (joku mieto on ok)
babypinaattia
päärynä
erilaisia pähkinöitä

Ohjetta tuskin on tarvetta kirjoittaa. Kastikkeesta sen verran, että vedä määrät intuitiolla, maistele välillä.

oliiviöljyä
mustapippuria
greippimehua
juoksevaa hunajaa

Natustelua Töölönlahdella

Taste of Helsinki tsekattu. Tai ainakin osa siitä, ei muutamassa hetkessä ihan maksimimäärää maistiaisia ehdi mutustella läpi. Kaikin puolin tapahtumasta jäi leppoisa fiilis: edes jonot eivät olleet pitkiä ja vaikka venymistä välillä tapahtuikin, kohti tiskiä pääsi sujuvasti. Uudestaan sitten seuraavalla kerralla. Saa nähdä, tuleeko se jo huomenna :)

Tästä on siis kyse: "Taste of Helsinki on nelipäiväinen tapahtuma, jossa tutustutaan Suomen parhaisiin ruokiin ja nautitaan Helsingin rikkaasta ravintolakulttuurista. Tapahtuma on jokavuotinen makumatka, jossa kävijät pääsevät tutustumaan valittujen kahdentoista parhaan ravintolan antimiin tapahtumaan suunniteltujen annosten kautta."

Isoimmat bonarit ravintola Aidolle. Oikeat tyypit tiskillä, ruoka mahtavaa ja kysyin vielä jälkkärin reseptiä ja sekin tuli nopeasti kuin tuhat undulaattia. Mahtavaa Aito, tulen varmasti poikkeamaan ihan ravintolaankin.

Näitä testasin: 

• Koivunsilmuilla savustettua lohipastramia
• Mallasvanukasta ja karpaloita
• Grillattuja jättikatkarapuja, vuohenjuustoa, salaattia ja grillattua valkosipulileipää
• Paistettuja kampasimpukoita ja hasselpähkinävoita
• Vihersimpukkaa, punaista nahm jim -kastiketta, korianteria, rapeaa sipulia
• Grillattua luomukaritsan paahtopaistia, varhaiskaalisalaattia ja savuomenavoita

Ykkösjuttu oli ehdottomasti Aidon mallasvanukas ja karpalot. Mukin pohjalla oli vanukasta, sen päällä jotain hauskaa marjavaahtoa, jossa karpalot käyskenteli. Loistavaa, siis todella loistavaa. Ihan mahtavaa. Mainitsinko jo että hienoa. Upeeta. Niin ja Aidon lohipastramikin oli hyvää, vaikka olenkin lopen uupunut loheen. 

Vaihtoehdot: Go there or go there. Joka tapauksessa menet tai menet.

Hatten är din_Katkarapucurry

Jotta päästään tunnelmaan, niin tästä ensin todella vanhasta muistista suupala. Ihan vaan kaverin hatun vuoksi. 

Mutta mutta, eilen tekemäni curry oli ihan älyttömän hyvää. Edes Madhav Kumar Nepal ei osaa tehdä näin hyvää katkarapucurrya, vaikka onkin alaan vihkiytynyt hattumies. Tämän tehtyäni laitoin työhakemuksen vetämään erinäisiin satkareihin, indimoihin ja bombaymoihin. Hiljaista pitää.

Mutta tämä on tosiaankin maukasta. Jos ei ole ennen jaksanut itse valmistaa currya alusta loppuun, kannattaa tällä lähteä liikkeelle ja unohtaa valmisintiapurkit. Tietty nekin ovat  varsin hyviä, mutta itsetehty palkitsee siinä missä piiskakin ainakin alitajuisesti.

Katkarapucurry

5 rkl öljyä
1 tl kuminaa1 tl juustokuminaa
1 tl korianterin siemeniä
1 tl curryjauhetta
4 valkosipulinkynttä
1 sipuli
3 tl inkivääritahnaa (tai raastettua inkivääriä)
1 keskivahva punainen chili
ruiskaus tomaattipyreetä
tölkki tomaattimurskaa
sokeria
suolaa
2dl kookoskermaa
iso kourallinen katkarapuja
korianteria

Kaada öljy pannulle ja freesaa kuminaa, juustokuminaa, korianteria ja curryjauhetta pari minuuttia öljyssä. Lisää sipulit, pilkottu chili, inkivääri ja tomaattipyree ja freesaa niitä n. 5 minuuttia, älä anna ruskistua. Lisää tomaattimurska, sokeri ja suola, kiehauta ja lisää kookoskerma. Anna muhia 15-20 minuuttia. Tarkista suola ja sokeri, lisää lopuksi katkaravut, älä anna enää kiehua. Tarjoa esim. täysjyvänuudeleiden ja naanleivän kanssa. Hakkaa annoksen päälle sopivasti korianteria (älä jätä tätä pois, sillä korianteri on todella olennainen osa tätä annosta). 

Janomami tuskin on simassa

Eniten heteitä 30 vuoteen, ei paljon hymyilytä. Naama vääntäytyy väkisin happamaan virneeseen ja nenästä tulee ämpäritolkulla sitruunamehua. Allergialääkkeet unettaa; hereillä pysyminen vaatii taikurin keskittymistä. En ole Luttinen, enkä osaa muutenkaan keskittyä. Nukahtelen työpöytäni ääreen ja herään vasta, kun silkkiäkin pehmeämpi poskeni ui seetripöydälle kertyneessä nenämöhnässä. Olen juuri ehtinyt uneksia sitruunamarenkitortusta, mutta ymmärrän pian itseni olevan tortapåtorta. Sitä paitsi nenäni ei ole kaikkein pienin. Kyllä, sieltä tulee myös sen mukaisesti tavaraa.

Tulevan työväenjuhlan kunniaksi unohdetaan naaman peruslukemat ja valmistetaan sitruunapitoista juomaa.

Mutta ei simaa. Ei tänään. Eikä huomenna.

Tämän reseptin valmistaminen ei kaipaa yanomamien poppamiestä. Yanomamit on intiaanikansa Etelä-Amerikassa ja he ovat saaneet nimensä siitä, että heidän äideillään on niin kova sitruunajuoman jano. Minä olen saanut reseptin Vinkkilän mammalta, hän ei ole intiaani, vaikka antaisinkin hänelle monen monta sulkaa hattuun.

Yanomamin Sitruunajuoma  

5-6 sitruunaa

1,5 l vettä

4 dl sokeria (alkuperäisessä ohjeessa 3 dl)

Pese sitruunat astianpesuaineella, hinkkaa harjalla ja huuhtele hyvin. Raasta kuoren keltainen osa ja purista mehut kattilaan. Älä välitä vaikka mukaan menisi muutama kivi tai hedelmälihaa. Lisää sokeri. Kiehauta vesi ja kaada kattilaan sokerin ja sitruunan sekaan. Kiehauta uudestaan. Anna seistä yön yli viileässä. Siivilöi ja pullota.

Tämä mehu on tiivistettä ja siis laimennettava. Sopiva sekoitussuhde maun mukaan n. 1:3. Vesi vanhin voitehista, kupliva toiseksi vanhin. Esimerkiksi joku matalahappoinen kivennäisvesi toimii kuin Patu ja Tatu.

Kirjoitus häristä: matador ja bullshit

Hackmanin Matador on juuri se susi, jonka saisi lytätä sukupuuttoon. Kolmen tai neljän uuden takuupannun jälkeen alkaa vasenta lisäkivestäkin jomottaa siihen malliin, että nyt pääsi härkä puskemaan ohi matadorin. Monilla muilla merkkipaistinpannuilla on ihan sama ongelma: ei kauankaan ja ruokien tarttuminen pannuun on ennemminkin ominaisuus kuin vika.

Ei minulla hätää ole, en ole koskaan omistanut Matadoria, kunhan joutessani turisen.

Vaan mikä määrittää hyvän paistinpannun. Unohdetaan valurautapannut, sillä niitä ei voita kuin tuplaamalla. Yleisimmin se menee pieni, pieni, iso. Mutta mikä siis tosiaan tekee pannusta hyvän? Eniten minulla uimapuku ratkeaa siitä, että ruoka jää pannulle kiinni. Ihan sama kuinka paljon rasvaa heität, tai mille lämmölle ruoan laitat, kiinni on. Pannu ei saa olla myöskään liian painava, eikä liian paksu. Monen mielestä hyvä pannu ei saa olla myöskään ohut, sillä silloin se ei ole liian äreä. Onneksi tiedän tuon olevan täyttä bullshittiä, hyvä pannu voi todellakin olla vähän ohuempi, sitä pitää vaan osata käsitellä kuin ohutta pannua. Hyvän yleispannun tärkeä ominaisuus on myös se, että se pitää voida laittaa uuniin. Kyllä, mitä olisi elämä ilman tart-tä-tääniä, ihan vaan esimerkiksi.

No niin, nyt kun tarpeet on tyydytetty ja pannun kriteerit synnytetty, seuraa kohokohta eli paistinpannusuositus.

Ikean 365+ sarjan paistinpannu on helmi kaiken ohutpohjaisen teflonkuran joukossa. Jos olisin heittänyt tämän saman jutun 1.4. ei olisi mennyt läpi, mutta tällä(kään) kertaa ei ole syytä epäillä. Tämä paistinpannu on aivan mahtava. Olisi iso vääryys sanoa, että tässä tuotteessa hinta ja laatu kohtaa. Ei pidä paikkaansa. Pannu maksaa muistaakseni alle 15€, mikä on täysin naurettava hinta verrattuna laatuun. Ja laatuhan tarkoittaa useimpien määritelmien mukaan asiakastyytyväisyyttä. Olen käyttänyt kyseistä härpäkettä varmasti jo lähes vuoden, enkä ole tähän mennessä keksinyt yhtään moitetta. Myönnettäköön sen olevan historiallista minulta. Pannu on mielestäni niin hyvä, että tulevan saamattomuuden pelossa olen ostanut jopa jemmaan muutaman. Vaikka en tiedäkään noiden yhteyttä. Sinänsä turhaa, ironista ja epäloogista: miksi tarvisin niitä jemmassa, kaikesta sampanjasta ja suitsutuksesta päätellen tämä pannu tulee kestämään useita useita useita vuosia.

Hanki kanto tai kaksi

Hähää, ette päässeetkään minusta. Olen vaan kevyesti ollut välillä väsynyt, välillä kiireinen, välillä oma itseni, välillä joku muu. Hetken nautin Karibian tunnelmista Port de Santiago de Cubassa maistellen kommunistisen puolueen lempijuomaa Cuba Libreä. Che, Conga ja timba. Pikaisesti poikkesin Espanjassa, jossa tipuin sangriatynnyriin ja kokkasin miekkakalaa Ruotsalaiselle Ovelle. Se ei siis ollut en dörr dörren vaan mies nimeltä Ove. Tangani tietty kastuivat ja puhelinkin hukkui, mutta pienen etsimisen jälkeen sain HTC:n jäljitettyä viereiseen kylään, has visto mi telefono? Loistava kalaravintola löytyi vuorilta, paikka joka näytti keskivertoafgaaniperheen spreijatulta teltalta. Mutta mahtavaa sapuskaa.

Kaikkein parasta ruoka oli kuitenkin Kangasalla, jossa poikkesin pari viikonloppua sitten potkukelkkailemassa mahtavassa aamuauringon säihkeessä viimeisillä hankikannoilla.

Äidin lihapullat, perunamuusi, sienisalaatti ja jälkkäriksi lättyjä. Voi hyvänen aika ja herran tähden.

Kaiken tämän päälle tein raikkaan salaattin, johon valitsin kuubalaisia saksanpähkinöitä, salaattisikuripuun hedelmiä Kangasalta ja aurajuustoa Espanjasta.