Syksyiseksi alkupalaksi

Rouskuja tietysti. Niitä kannattaa arvostaa, vaikka monet karttavatkin niitä kirpeyden vuoksi. Kirpeys lähtee kuitenkin pariin kertaan ryöppäämällä. Sieniretken rouskusaaliiksi tuli oletettavasti kulta- , orassi- , haapa-, kalvashaapa-, musta-, kangas-, sikuri-, männynleppä- ja kangaspalsamirouskuja. Viimeiseksi mainitut ovat hauska tuttavuus, sillä ne tuoksuvat selvästi kookokselta. Sienten nuuhkiminen helpottaakin niiden tunnistamista. Mikä olisikaan otollisempaa polkkaavalle tryffelin etsijälle.

Sienisalaatti

ryöpättyjä rouskuja
sipulia
kuohukermaa
suolaa
rosepippuria
inkivääriä

ruisleipää
juoksevaa hunajaa



Hakkaa rouskut ja sipuli pieniksi. Vatkaa kuohukermaa hetki, siten että se hieman paksuuntuu. Sekoita kaikki ainekset keskenään, mausteita maun mukaan. Sienisalaatti saa olla reippaasti suolaista. Tarjoa paahdetun ruisleivän ja hunajan kanssa. Hunaja korostaa uskomattomasti sienten aromeja.

Kele

Kuten Cele riimitteli, olen "tunnettu sieni-innostuksesta". Niin tai näin, olen muutaman kerran palannut metsästä sieraimet puhisemisesta pullistuneina. Vihastuneena ja hyvin vaaleanpunaisena.

Hyvät fellowcitizensienestäjät: jos ette tunnista jotain sientä, niin sitä ei ole aina ihan pakko potkaista paskaksi periaatteella, jos minä en saa, ei saa kukaan mukaan. Ei tuo periaate toimi yökerhoissakaan. Tänään pisti harmittamaan, kun löysin kaamean kasan keltavalmuskoita, jotka joku angstinen itiöemäntappokone oli akrobaattisesti monottanut tuhannen päreiksi. Vähän matkan päässä joku hieman rauhallisempi antirihmastomissi oli hoidellut kasallisen kehnäsieniä. Molemmat lajikkeet olisivat kelvanneet hyvin allekirjoittaneen pannuun. Että kiitos vaan. Seuraavan kerran olen possuarmeijan, jatimatikkien ja Tervasaaren kesäteatterin porukan kanssa väijyssä.

Yhteen suuntaan kun kumartaa niin toiseen pyllistää

Olen kevyesti innostunut tekemään omassa pakastimessa sorbetteja. Jäätelökonekin olisi tietysti mukava, mutta ei pakastinkaan niin vaikea ole. Ja sorbetit ovat kovin pienitöisiä.

Viime viikolla testasin Glorian ruokamaailman kahvisorbettia, johon tuli vettä, ruokosokeria, pikakahvimuruja ja cointreauta. Juon kuussa ehkä pari kuppia kahvia, joten en niin hirveästi välittänyt siitä. Maku oli hieman liian voimakas ja karvas. Pari koemaistajaa kyllä halusi reseptin. Tai voi heitä kutsua myös vieraiksi. Eilen tarjosin maistajille so. vieraille minttusuklaamoussea ja sitruuna-basilikasorbettia. Kummatkin olivat makoisia, mutta yhdessä eivät oikein toimineet. Kumarrus ja pyllistys. Joten siis vain toinen ohje :)

Urban dictionary:

Sherbet

1) A delicious, frozen, fruity treat.
2) A gay man.

1) "Raspberry sherbet for me please!"
2) "Man, what a fucking sherbet."

Sitruuna-basilikasorbetti

2 dl sokeria
3 dl vettä
3/4 sitruunan mehu
noin puoli ruukkua basilikaa
2 dl ranskankermaa
(liivatetta)


Sulata sokeri vedessä. Purista sitruunamehu eri astiaan ja revi basilikat joukkoon. Sekota tasaiseksi sauvasekottimella. Lisää ranskankerma ja sekoita hyvin. Yhdistä jäähtynyt sokeriliemi ranskankermasekotuksen kanssa ja vatkaa massa yhtenäiseksi muovivispilällä. Kaada laakeaan metalliastiaan ja laita astia pakkaseen. Käy sekottelemassa seosta puolen tunnein välein. Ota ulos pakkasesta hieman ennen tarjoamista, sillä massasta tulee aikas kovaa. Jos haluat että sorbetti kestää sulamatta hieman kauemmin, voit lisätä massaan liivatetta. Sorbetti kuitenkin sulaa huomattavasti jäätelöä nopeammin.

Seuraava projekti voisi olla samppanja-/kuohuviinisorbetti. Haluaisiko joku kokeilla?

The Herrings

Kuten Pakkopullan Anjakin totesi, silakoista saa halvalla hyvää ruokaa. Monen kreikkalaisen tavernan ruokalistaltakin löytyi silakoita, yleensä kylmien alkuruokien kohdalta. Tai siis silakkahan (baltic herring) on sillin Itämeressä telmivä alalaji, joten sillejä ne siis olivat. Miten vaan, ihan silakoita ne muistuttavat. Maultaan ne olivat yleensä pirteän kirpeitä, sillä sitruunaa käytetään paljon Stavrosten keittiöissä. Mii laik it. Meressä sai olla varovainen, ettei vahingossa astunut sillin päälle. Haukansilmäisen tunnistuksen perusteella niitä tuntui aivan vilisevän.


Kirpeät silakat


500 g silakkafileitä

Ykkösliemeen:

1½ dl vettä
3/4 dl etikkaa
1 rkl karkeaa suolaa

Toiseen liemeen:

½ sitruunan mehu
1 tl sokeria
2 rkl oliiviöljyä
kourallinen tilliä
mustapippuria
½ tl suolaa

Sekoita ykkösliemen aineet ja anna fileiden kelluskella liemessä suljetussa astiassa jääkaapissa vähintään kuusi tuntia. Valuta fileistä ylimääräinen neste pois. Sekoita hakattu tilli ja muut toisen liemen aineet keskenään. Laita fileet marinoitumaan jääkaappiin tähän kakkosliemeen vähintään neljäksi tunniksi.

Herkuttelija muuttuu vatsaolennoksi

Metromessut pidettiin 20.-21.9. Tampereen Pirkkahallissa, johon metro-tukku oli kutsunut asiakkaitaan ympäri Suomea. Tapahtuma sisälsi sekä ruoka- että alkoholimessut. Myös Polkkapossu oli saapunut ihmettelemään vanhaan harjoitteluhalliinsa järjestettyä kattausta. Hallissa oli Aki Wahlmania, Suomen kokkimaajoukkuetta, HoReCa-alan tavarantoimittajien edustajia, huutokauppoja, luentoja, esittelyjä ja mikä parasta riettaan hillitöntä maistelua. Kun lähes kaikki tuotteet oli testattu, tiesi rikkoneensa Sanaa vastaan. No onneksi mässäily on kuolemansynneistä se lievin. Word.


Messuilta jäi erityisesti mieleen kaksi uutta tuttavuutta. Finnsoy oli tuonut maisteltavaksi soijatuotteitaan. Täytyy sanoa, että olin positiitivisesti erittäin erittäin yllättynyt. Finnsoy lanseerasi joku aika sitten k-supermarkettien ja citymarkettien pakastealtaisiin neljä terra-merkkistä soijatuotetta. Näistä maistoin paneroituja soijaleikkeitä, jotka olivat tosiaan iloinen yllätys. Ilman parempaa tietoa, olisin väittänyt syöväni paneroitua kanaa. Kaikki kunnia.



Toinen hauska juttu löytyi alkoholipuolelta, nimittäin chilivodka. Kautta kärsäni sentään! Aika pornoa. Olen tulisten ruokien ystävä ja näköjään myös tulisten juomien. Harmi vaan etten muista, kenen tuote on, eikä etiketistäkään oikein saa selvää. Chilivodkasta tuli aika veikeä tuplapolte. Voisi olettaa, että joku lämmin suklainen juoma näkee jossain vaiheessa syntymänsä.

Oodi kanelille

Varmasti suurimmalle osalle suomalaisista kanelin tuoksu tuo mieleen joulun. Lapsuuden mummolaakaan ei sovi unohtaa, sillä kukapa ei olisi herkutellut pellavapalleroisena mummon kanelisilla korvapuusteilla. Kuinka mukava olisikaan leipoa nyt mummolle muutama korvapuusti, onhan nyt kansallinen korvapuustipäiväkin. Vaikka ei siihen mitään "päivää" kyllä tarvitsekaan. No, se ei valitettavasti ole enää mahdollista. Tietysti talonmiehen rouvan voisi yllättää iloisesti kaiken kuran jälkeen, jota olen kirjallisesti hänen niskaansa syytänyt. Alakerrassakin asuisi herttainen vanha mummeloinen, joka varmasti ilahtuisi ikihyviksi kanelitillikasta. Mutta ei, enpäs leivo tänään pullia, sillä vaatimattoman laavumajamme ylipäällikkö neiti johtajatar ilmoitti minulle aamulla, että pullia ei sitten tehdä, ne vaan aiheuttavat turhia houkutuksia. No ei sitten.

Minulle kaneli kuuluu olennaisena osana liharuokiin. Ja ohhoh, kuinkas sattuikaan, sitä käytetään reilulla lumikolalla mausteena myös kreikkalaisessa keittiössä. Jos vaan kolan löytävät. Kanelilla maustetaan kreikassa paisteja, lihakastikkeita, makkaroita, marmeladeja, riisivanukkaita, tahnoja ja mitä nyt mieleen tuleekaan. Taivaskaan ei ole rajana. Ensimmäisen egeanmerellisen moussakkanuuhkaisun jälkeen olin jo myyty tuolle midaksen mausteelle. Sen tuoksu oli niin aavistamattoman pehmeä, että koko keho veti veltoksi ja aloin puhua vierailla kielillä. Ehkä kreikka oli yksi kielistä, sillä yhtäkkiä ymmärsin vastapäisessä mainoksessa kirjoitetun ouzon tarkoittavan ouzoa. Yllättävää. Tuoksun lisäksi kanelin maku moussakassa tuli esiin makeana kuin marsipaaneilla koristeltu tryffeli, mutta ainoastaan hyvällä tavalla. Moussakaa oli selvästi maustettu myös neilikalla ja kardemummalla. Loistavaa.

Mutta ei tehdä tänään moussakaakaan. Vaan kastike lihapullille.


Stavroksen kastike lihapullille

Lihapullat eli keftedes:

Eli tehdään ihan peruslihapullataikina, johon lisätään vain hieman fetaa, timjamia, persiljaa ja minttua. Pullien kypsymisen aikana tehdään kastike:

öljyä
kanelia
ripaus kardemummaa
puolikas sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 dl punaviiniä
1 prk tomaattimurskaa
suolaa
pippuria
sokeria
voita



Lämmitä öljy pannulla ja paista kanelia ja kardemummaa siinä hetken aikaa. Määristä en oikein tiedä, kun hyvin harvoin jaksan niitä mittailla. Sanotaan nyt vaikka että ripaus kardemummaa ja 1 tl kanelia. Lisää hienoksi pilkotut sipulit ja freesaa hetki. Kaada joukkoon punaviini ja anna kiehua hellästi 10 minuuttia. Lisää tomaattimurska ja hauduttele taas 10 minuuttia. Lisää suola, pippuri ja sokeri. Ja voi myös joukkoon. Tarkista vielä kanelin ja kardemumman määrä ja lisää niitä, jos tuntuu olevan liian vähän. Ja vielä kerta kiellon päälle kanelia. Jos haluat vielä paremman kastikkeesta, lisää joukkoon 1 dl kermaa. Aja sauvasekottimella kastike tasaiseksi ja lisää lihapullat joukkoon.

Omituista käyttäytymistä

Jotain kummaa on meneillään. Ensin blogistani poistui reunusvärit, sitten ne muuttuivat sinisiksi ja nyt kun sain perinteiset värit takaisin paikoilleen, olivat kaikki linkit kadonneet. Jihuu. Näpyttelen takaisin, kun saan inspiraation.

Kissanpäivät

Ranskanperunoita turistikohteissa saa yleensä enemmän kuin tarpeeksi, niin Skiathoksellakin. Jouduin sanomaan hyvästit vähähiilariselle elämälle hetkeksi. Eikä vähiten kreikkalaisen mythos-oluen vuoksi, sitä kun ei voi olla maistelematta. Mutta tosiaan... lisäkkeet ruoissa olivat aina arvoituksia. Yleensä tuli ranskalaisia, mutta samalla lautasella saattoi hyvin olla myös sekä riisiä että uuniperunaa. Ehdoton pikaherkku Stavrosten valtakunnassa on gyros pita. Se muistuttaa hieman kebabia, mutta ei ole lähelläkään sitä. Suomessahan ollaan totuttu pitaleipään, johon tehdään tasku, mutta kreikkalaisella versiolla täytteet käärästään pieneksi pötköksi.

Kreikkalainen pitaleipä on ihanan rapea, kun se paistetaan parilalla, mutta on kuitenkin pehmeä. Liha on useimmiten possua, mutta voi olla myös kanaa tai lammasta. Parhaimmillaan liha on näissä gyros pita-paketeissa mielestäni kevyesti kärähtäneenä. Ah, taivas. Kääröön tulee mukaan vielä sipulia, tsatsikia ja mikä hassuinta muutama ranskalainen. Toimii kuin äidin lihapullat. Älkääkä kysykö, tuleeko äitini lihapullamassaan kenties muutama ranskalainen mukaan! Jos joku haluaa kreikkalaisen pitan vääntää, niin tällaisen ohjeen olen joskus jostain netistä itselleni ottanut ylös.

Kreikkalainen pitaleipä

3 dl vettä(tai 2 dl vettä ja 1 dl luonnon jogurttia)
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
½ tl sokeria
1/3 osaa hiivapalasta eli n. 15-20g n.1 l vehnäjauhoja joista osa voi olla durum- jauhoja (laittaa ensin 8-9 dl ja loput leipomisen)

Sekoita öljy, hiivaa, suola ja sokeria kädenlämpöisen veteen. Lisää jauhot ja vaivaa tasaista ja kiiltävää taikinaa, tämä on tärkeä joten taikinaan muodostuu sitko. Muotoile taikinasta tanko ja leikkaa pieniä pullia. Pyöritä palloiksi ja anna levätä n. 10-15 min. liinan alla.

Paina tai muotoile palloista sormilla kiekkoja ja kaulii pulikalla(jauhojen avulla) litteitä noin ½ cm paksuja kiekkoja (allekirjoittaneen huomio: tekisin vielä hieman litteämpiä, koska tarkoitus ei ole tehdä leipään taskua, vaan kääriä täyte sisään), joiden halkaisija ei ole isompi kuin oman paistinpannun pohja. Kuumenna paksupohjainen paistinpannu liedellä. Ei saa olla tulikuumaa. Harjaa pitoista ylimääräiset jauhot pois muuten ne palavat ja savuavat liikkaa. Laita pita pannulle ja paista pari -kolme minuuttia, sitten käännä ja paista toinen puoli. Jatkaa kunnes kaikki on paistettu…Sivele halutessassi oliiviöljyllä paiston jälkeen..

Toki voi uunissakin paistaa jos on arinauuni....ja lapio.

Pidä huoli koko ajan paistolämpötilasta(sähköliesi saa olla 3-4:ssa) Sarjatyö on tärkeä ja se helpottaa toimintaa. Eli silloin kun ensimmäinen pita on pannulla samalla kaulitaan toista ja kolmatta joten ehtivät "levätä" ja pikkuisen kohoavat.

Gyros pitaa jos saisi suomestakin, voisi viettää kissanpäiviä. Kreikassa tuon yhdyssanan merkityksen ymmärtää huomattavasti paremmin kuin Suomessa, sillä yhteen kiertyneitä kissarihmastoja näki siellä täällä auringon suuressa sylissä. Mukavaa.

Ο πεινασμένος άνθρωπος είναι θυμωμένος άνθρωπος

Eli nälkäinen mies on vihainen mies :)

Niin. Reissu meni oikein mukavasti, jos ei lasketa 12 tunnin myöhästymistä määränpäästä. Oltiin nimittäin jo laskeutumassa Skiathoksen lyhyttäkin lyhyemmälle kiitoradalle, kun koneen norjalainen kapteeni, Morten, ilmoitti, että laskeutuminen sillä säällä olisi sulaa hulluutta ja edes norjalainen mielenlaatu ei riitä täyttämään sulan hulluuden määritelmää. Skiathokseen oli iskenyt rajumyrsky ja taivas oli täyttynyt salamoista. Morten veti nokan kohti kirkasta ja suuntasi Thessalonikiin. Muuten ihan mukavaa, mutta Thessaloniki oli aika kaukana Skiathoksesta. Mikä parasta meidät potkaistiin siellä koneesta ulos ja toivotettiin hyvää lomaa. Kaikki kiitos finnmatkoille tästä laatutoiminnasta. Mitään ei tiedotettu ja jossain vaiheessa alkoi syödä miestä rotan lailla.

Epätietoisina odotimme väärällä lentokentällä jotain tapahtuvaksi. Pian alkoi tapahtuakin, suomalaiset alkoivat nimittäin hikoilla. Kevyempi vaatetus kun oli matkalaukuissa ja laukut jossain, mistä meille ei suvaittu kertoa. Hieman hermostuneena kävin kovistelemassa lentokenttävirkailijatarta, joka avasi meille sivuoven odotushalliin aikaisemmin: Excuse me, but what is going on here. We've been told nothing. Onneksi minulle vastattiin hyvin rauhallisesti: Sir, We have no idea. Sepä hyvä, tuli turvallinen olo. Vajaan parin tunnin odottelun jälkeen meidät kuulutettiin kokoon ja ohjattiin noutamaan laukut. Pian selvisi, että finnmatkat oli järjestänyt meille bussikuljetuksen Volosiin, josta piti jatkaa saarelle lautalle. Kuulosti hyvältä suunnitelmalta. Todella mieltä ylentävää lähteä istumaan bussiin 3,5 tunniksi helteeseen ja sitten odotella lauttaa jossain en tiedä missä ja sitten jatkaa lautalla 2 tuntia rajumyrksyssä. Hyvä suunnitelma finnmatkat, hyvää työtä. Palautetta on tulossa. Meidän piti olla hotellilla puolenpäivän aikaan, mutta saavuimme puoliltaöin. Ei menosta sen enempää.

Muuten oli kyllä aivan loistavaa. Pari päivää tosin satoi saavista, mutta eipä tuo mitään. Lämmintä riitti ja aurinkoa myös. Ihmiset olivat ystävällisiä, eikä kukaan tullut tuputtamaan mitään missään vaiheessa. Mitään ei tarvinnut pelätä ja melkein uskoisin, että nainenkin voi kävellä Skiathoksen pikkukaduilla vaikka kuinka pimeällä suht turvallisesti. Englannilla tuli hyvin toimeen ja muutama sana kreikkaa sai hymyn natiivien kasvoille. Ja saari oli aivan mahtava. Valkosinisiä miniatyyrikatuja, samettihiekkaisia rantoja, punaisia kattoja, syheröisiä vuoristopolkuja, tuomittavan valloittavia tuoksuja ja mikä parasta possumaisen herkullista ruokaa.

Tämä viimeinen kuva on muuten aika hauska. Yht'äkkiä vilkkaalle rannalle paukahti kaiffari ongelle. Kaloja näytti olevan kirkas vesi täynnä, mutta eivät kyllä syöttiin käyneet.

Mitä muuta voi reissultaa haluta?

No juu... ällöpyllyttömämpi matkaopas olisi tietysti ollut paikallaan. Meidän oli niljakas nuoleskelija, joka haki kuulemma joka viikko itselleen uuden hylätyn koiran hylättyjen koirien talosta. Osan ihmisistä hän sai kyllä ällöttelyllään jekutettua, mutta ei meitä. Vaikka ei oltu ikinä nähty aiemmin, tämä kyseinen epämies tuli niin tuttavallisesti lähes halaamaan ja totesi, ah kuinka ihana onkaan nähdä teitä. Jotain rajaa, halaile vaikka koiriasi ja heitä voltti.

Niin siihen ruokapuoleen. Kertaakaan emme syöneet samassa paikassa, sillä paikkoja olisi riittänyt moneksi vuodeksi eteenpäin. Ja tosiaan, joka paikassa ruoka oli herkkua, tai sitten meillä kävi vain mahdoton tuuri. Nami. Useimmiten ateriamme koostui alkupaloista, sillä makujen maistelu avartaa. Minua onkin aina miellyttänyt tapastelut ja Kreikassa siis mezettelyt. Rohkeuden puutteesta ei voi ainakaan moittia: löysimme pieniltä sivukujilta tavernoja, joiden ruokalistat olivat vain kreikaksi. Satunnaisgeneraattori käyttöön ja tilaamaan ihan mitä vaan, mistä ei ollut pienintäkään hajua. Mutta hyvin onnistuttiin. Useimmiten tavernoista pyörittiin pihalle, sillä pienet alkupalatkin olivat loppupeleissä aika reiluja aterioita, kun niillä pöytä täytettiin. Ja syötiinhän me tietysti pääruokiakin. Moussakaa, souvlakeja, stifadoa, keftedesia, pastitsiota, paidakia, paputsakia, spanakopitaa, jemistoja. Mikä sitten on pääruokaa ja mikä lisäkettä :)

Bougiourdi


Eräs lämpimistä starttereista jäi erityisesti mieleen, bougiourdi. Vei kielen mennessään ja pisti hetkeksi ihmettelemään, missä ulottuvuudessa sillä hetkellä sijaitsi. Bougiordissa ei silti ole mitään kummallista ja raaka-aineet olivat hyvin yksinkertaisia: fetaa, paprikaa ja tomaattia paistettuna uunissa sitruunamehun, oliiviöljyn ja oreganon kanssa. Varmasti muitakin yrttejä oli käytetty, mutta tämä oli se peruspohja. Huh. Herää mieliteko.

Poistuminen

Päivityksiä viikon kuluttua. Poistun hetkeksi Kreikan ja Skiathoksen myytteihin.

Sini Simpukkaa & Pat Onkia

Olen kuullut tapauksesta, jossa erään lemminkäisopettajan mies oli väen väkisin päättänyt avata ei-avautuneen sinisimpukan ja syödä sen. Tuskin syö toista kertaa, oireista päätellen. Mikä on tarinan opetus: opettajien puolisoiden kustannuksella on monesti hauskaa. Mutta ihan hyvässä mielessä tietysti.


Nyt kun menen sanomaan, että sinisimpukan käsittely vaatii erityistä huolellisuutta, saan taatusti jonkun myrkytyksen. Ulkomailta on viime aikoina kuulunut huhuja, että sinisimpukat olisivat aiheuttaneet kalikivirusepidemioita. No on tapauksia ollut Suomessakin. Sinisimpukat tulisi keittää aina ennen syömistä. Sisälämpötilan pitäisi hujahtaa vähintään +65 asteeseen, jolloin simpukoissa elävät patogeeniset virukset purevat nurmea. Simpukat pitää myös pestä hyvin tarkkaan ja harjata yksitellen. Mikäli simpukka ei ennen keittämistä ole mennyt kiinni, voi sitä kopauttaa hieman, jolloin elävä kaiffari vetää kuoren kiinni. Tässä vaiheessa kuolleella simpukalla voi heittää rusakkoa. Jos simpukka taas keittämiseen jälkeen ei ole auennut, voi sillä heittää jälleen kerran talonmiehen vaimoa.

Ai muuten talonmiehen vaimosta tulikin mieleen. Katselinpa tuossa jostain syystä Jyväskylän kaupungin sivuja ja huomasin talonmiehemme heittäneen sinne kysymyksen. Ei syystä tai toisesta uskaltanut näköjään hakea Turusta apua. Ehkä täältä ei olisi vastausta herunutkaan.

Simpukoiden keittämisessä käytetään nestettä melko vähän. Usein käykin niin, että vain alemmat simpukat koskevat kiehuvaan veteen, kun taas ylemmät käytännössä höyrystyvät. Siksi olisikin tärkeää käyttää keittämisen aikana kantta ja ravistella kattilaa siten, että kaikki simpukat kohtaavat porisevan nesteen. Sinisimpukat kannattaa siis keittää hyvin, jotta vessan isopuhelin ei tulisi liian tutuksi, toisaalta liian pitkä keittäminen taas tekee simpukoista kumia, josta bridgestonekin ilman parempaa tietoa olisi halukas maksamaan.


Keitetyt sinisimpukat

700 g eläviä sinisimpukoita
3 dl valkoviiniä
½ dl vettä
3 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
1 rkl voita
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
ripaus timjamia
1 laakerinlehti
persiljaa



Pese simpukat ja poista parta. Tarkista, että simpukat ovat eläviä eli niissä on kuoret kiinni. Jos kuori on auki kopauta nuijalla päähän ja katso, sulkeeko sini kilpensä. Hienonna sipulit ja freesaa niitä voissa kattilassa pari minuuttia. Lisää kattilaan viini, vesi ja mausteet. Voit myös lisätä hieman kermaa tai voita, jos siltä tuntuu. Minusta ei tuntunut. Keittele lientä hetki. Lisää simpukat ja keitä niitä n. 5 minuuttia kannen alla ja ravistele välillä kattilaa. Lisää lopuksi nyrkillinen persiljaa. Tarkista simpukat ja poista ei-avautuneet. Syö simpukat hyvän maalaisleivän tai patongin kanssa, kastellen vehnäistä välillä liemeen.

Vinkki: stokkalla tänään sinit 5,90 €/kg.

Hieman erilainen kaalilaatikko

... mutta herkullinen.

Polkkapossun kaalilaatikko

3/4 keräkaalia
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
4 cm pätkä inkivääriä
pikku porkkanoita
öljyä
400 g jauhelihaa
suolaa
pippuria
meiramia
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 creme fraiche
½ kermaviili
1 muna
pieni kourallinen persiljasilppua
1 mozzarella siivutettuna
parmesaania

Kuva ei ole kaunis vaan kovin kaalilaatikkoinen, mutta mutta... :D



Suikaloi kaali ja keitä vedessä n. 10 minuuttia. Silppua sipulit ja inkivääri ja freesaa pari minuuttia öljyssä. Lisää jauhelihaa pannulle ja paistele kypsäksi. Lisää porkkanat. Mausta suolalla, pippurilla ja meiramilla. Yhdistä kulhossa creme fraiche, kermaviili, muna, persilja ja mozzarella. Sekoita. Kippaa voideltuun uunivuokaan valutettu kaali ja jauhelipaistos. Kaada päälle hunaja, suolaa ja meiramia ja sekoita hyvin. Kaada vuokaan crememössö ja sekoita taas. Paista uunissa 200 asteessa 40 minuuttia, lisää hieman parmesaania päälle ja paista vielä 10 minuuttia. Anna vetäytyä, sillä vuoassa on hieman nestettä. Ja puolukkasurvosta sitten lautaselle.

Täytettä

Mustillatorvisienillä, purjolla ja jättikatkaravunpyrstöillä
täytetty kesäkurpitsa


1 kesäkurpitsa
½ rkl rypsiöljyä
kourallinen mustiatorvisieniä
5 cm pätkä purjoa
2 kynttä valkosipulia
1 prk creme fraichea (5%)
1 rkl vehnäjauhoja
muutama jättikatkaravunpyrstö
tilliä
juustoraastetta

Halkaise kesäkurpitsa pitkittäissuunnassa. Kaavi lusikalla sisukset jättämällä noin puoli senttiä lihaa reunoille. Suolaa molemmat palat ja kypsennä täydellä teholla mikrossa 4 minuuttia. Paista sieniä hetki öljyssä pannulla, niin että saat nesteet pois. Silppua purjo ja valkosipuli ja freesaa hetki pannulla. Lisää hieman öljyä, jos tarvii. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja creme fraiche. Paistele n. 10 minuuttia sekoitellen, jotta jauhot hieman kypsyvät. Lisää lopuksi hienonnettu tilli ja mausta suolalla, pippurilla, garam masalalla ja hunajalla. Täytä kesäkurpitsat tällä massalla ja laita kummankin täytteen päälle muutama ravunpyrstö. Ripottele vielä päälle juustorastetta ja paista 225 asteessa 10 minuuttia.

Black trumpet mushroom pie

Pitsan lisäksi on myös piirakoiden teko jäänyt aika vähälle. Ja torvet ovat piiraissa elementissään, joten...

Mustatorvisienipiirakka

Pohja:

Yritin tehdä pohjasta hieman vähähiilarisemman käyttämällä maissijauhoja ja vehnäleseitä. Vehnäjauhoja lisäsin kuitenkin hieman, sillä niillä saa mukavan koostumuksen.

80 g margariinia
1 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
50 g maissijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1½ dl vehnäleseitä
ripaus suolaa
1 rkl vettä

Notkista margariini kevyesti mikrossa. Yhdistä loput aineet margariinin kanssa. Voitele piirakkavuoka ja levitä tahmea massa käyttäen apunasi märkää lusikkaa. Paista 200 asteessa 7-8 minuuttia.


Täyte:

4 cm purjoa
torvisieniä
3 salamileikkeleviipaletta
muutama artisokkaviipale (auringonkukkaöljyssä säilykkeenä)
1 prk creme fraiche (5%)
persiljaa
1 kananmunaa
150 g juustoraastetta (kevyttä)
tomaatti

Paista sienistä vesi pois. Pilko purjo ja salami kulhoon ja lisää sinne artisokat, creme, hakattu persilja, kananmuna ja juusto. Lisää myös sienet. Sekoita. Mausta pippurilla ja kevyesti suolalla. Kaada täyte pohjan päälle, viipaloi tomaatit ja heitä vuokaan. Paista vielä n. 15 minuuttia 200 asteessa.



No eipä sienet vielä tästä kovin paljoa vähentyneet. Pitänee keksiä jotain muutakin sieniruokaa.

Sienitiedote

No niin. Nyt niitä todistettavasti on. Vastaan tuli muutama tatti, orakkaita, silmälasit, häränkieli, pari keltavahveroa, lehtolohisieniä ja ah mikä parasta, useita litroja torvisieniä. En uskaltanut mennä pursiseuran lähellekään kahville tällä kertaa, sillä viimeksi paikan keittiörex yritti väkisin ostaa torvisienisaaliini.


Menin taas alkupaniikissa keräämään muutaman säälittävän lohisienen, joissa ei ole juuri mitään syötävää ja sisältävät vielä arsenikkiakin. No pian löydettiin paremmat metsästysmaat, joten lohisienet saivat jäädä. Rouskuja löysin vain muutaman, joten sienisalaatti jäi vaan haaveeksi. Mutta kyllä torvisienetkin menee parempien puutteessa, eikös vain!

Sieniretken jälkeen nälkä oli jo kova, joten pannulla valmistui torvisienikastike, uunissa lindstömeitä ja kattilassa salsa-kukkakaalimuussia.

Häränkielenkin menin poimimaan, tunnustan. Halusin nimittäin tuoda kyseisen olion kotiin tunnistettavaksi ja totesin sen häränkieleksi. Paha asia että kyseinen olio on uhanalainen, mutta sattuuhan näitä. Olen kyllä löytänyt niitä ennenkin Turun Ruissalosta. Pitänee keksiä sillekin jotain käyttöä. Hmm... olenkohan aiemminkin maininnut asiasta. No oli miten oli. Suikalelihaksi taitaa mennä, on se niin lihamainen tapaus.

Muuten jos jollain on hyviä mustatorvisieniohjeita, niin otetaan ilolla vastaan.

Ongelma: kuolaneritys

Joskus sitä vaan unohtaa herkkuruokien olemassaolon. En muista, koska olisin viimeksi tehnyt pitsaa, mikä on varsin käsittämätöntä. Jo pelkkä pitsan tuoksu saa talonmiehen rouvan alahuulen tipahtamaan vähintään kolmannen leuan kohdalle, mikä antaa olettaa, että kyseessä tosiaan on herkkuruoka. Itsellänikin alkaa kuolaneritys kasvaa kuin Pavlovin koirilla konsanaan, kun reseptorini lataavat aivojen hajukeskukseen vihjeen uunissa olevasta pitsasta. Toivottavasti en ehdollistu liikaa: Pavlovillakin lähti ehdollistuminen sen verran käsistä, että aina kun koirilla

alkoi sylkinoroja näkyä, hänen oli pakko mennä soittamaan kelloaan.

Tuoksut ovat siitä loistavia, että niiden avulla voi tehdä aikamatkailua. Aivojen hajukeskus nimittäin sijaitsee aivoissa tunnekeskuksen vieressä, mikä mahdollistaa, että tuoksut usein yhdistetään joihinkin tiettyihin tunteisiin tai tapahtumiin. Tuoksujen kautta onkin periaatteessa mahdollista päästä käsiksi muistoihin ja tapahtumiin, jotka ovat jo unohtuneet. Jotenkin muistelisin, että olen kuullut joskus tällaisesta terapiastakin. Hmm. Nyt äkkiä tuoksuttelemaan: ehkä tuo muisto terapiasta palautuu, kun robustinenäni kaivaa oikean tuoksun unohdettujen lemahdusten käytävästä. Tai sitten voi heittää kierroksen nenäkorista.

Jos joku muuten kiinnostuu enemmän tuoksujen kulttuurihistoriasta, Constance Classenin kirja Worlds of Sense: Exploring the Senses in History and Across Cultures, on vähintäänkin mielenkiintoinen teos.


Pitsapohja

1½ dl vettä
3/4 pkt hiivaa
½ tl suolaa
3 rkl rypsiöljyä
n. 2 dl vehnäleseitä
n. 3 dl vehnäjauhoja


Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, öljy, osa leseistä ja jauhoista. Lisää loput jauhot ja leseet alustamalla pohjaa käsin. Lisää sen verran jauhoja, että pohja irtoaa sopivasti käsistä. Laita pohja kohoamaan lämpimään liinan alle puoleksi tunniksi.

Täyte:



2 sipulia
3 kynttä valkosipulia
250 g broilerin jauhelihaa
1 prk herkkusieniä
1 prk tomaattimurskaa
ripaus sokeria
oreganoa
suolaa
pippuria
muita mausteita maun mukaan
1 prk ananasta
mozzarellaraastetta
muutama viipale jalapenoa
3 tomaattia
artisokkaviipaleita
muutama siivu pippurisalamia

Freesaa pilkottuja sipuleita hetki pannulla. Lisää jauheliha ja paistele kevyesti kypsäksi. Heitä mukaan herkkusienet, jalapenot ja tomaattimurska. Mausta mieleisilläsi mausteilla ja ripauksella sokeria. Kaada sekoitus kaulitun täytteen päälle ja levitä tasaiseksi. Lisää ananakset, juustoraaste, viipaloidut tomaatit, artisokat ja pippurisalami. Kypsennä uunissa 225 asteessa n. 20 minuuttia tai kunnes pohja alkaa hieman tummua.



Koska olen rucolamies, laitan vielä muutaman vihreyden pitsani päälle. Seuraksi menee kivasti Espanjalainen joka paikan punaviini Estola Reserva 2001.

Nuo ovelat naiset ja köyhät miehet

Seuraava köyhän miehen lakkahillo toimii hyvin kakkujen ja torttujen täytteenä, mutta ylivoimaisesti parasta se on brien kanssa.


Ovelan naisen lakkahillo

1 kg porkkanoita
2 l karviaisia
kanelitanko
1 cm inkivääriä
1 kg hillosokeria

Kuori porkkanat, viipaloi ne ja poista karviaisista kannat. Laita porkkanat ja karviaiset pienen vesitilkan kanssa kattilaan. Vettä ei tarvi paljoa. Heitä mukaan kanelitanko ja sentin pala raastettua inkivääriä. Keitä tunnin ajan ilman kantta ja muista sekoitella silloin tällöin, sillä tämä saattaa kärvähtää aikas helposti. Poista kanelitanko. Soseuta sauvalla, lisää sokeri ja keitä vielä 10 minuuttia. Purkita.

Helppo iltahaukkaus

Kalkkunarullia ja uppomunaa

mozzarellaa
kalkkunaleikkelettä
basilikaa
kananmuna
suolaa
pippuria
tomaattia


Leikkaa mozzarella siivuiksi. Kääri kalkkunaleikkeleen sisälle siivu mozzarellaa, lehti basilikaa, suolaa ja pippuria. Uuniin 200 asteeseen vajaaksi kymmeneksi minuutiksi. Sillä aikaa valmista uppomuna. Kokoa lautaselle kalkkunarullat alle ja uppomuna päälle. Kun ensi kerran kosket uppomunaan, se valuu ihanaksi kastikkeeksi rullien päälle. Ota lautaselle myös muutama lohko tomaattia ja vielä muutama lehti basilikaa.

Kukkis

Joskus Seppä Ilmarisen aikaan, ei niin kauan sitten, kukkakaali oli aina valkoinen. Nyt taitaa olla jo sateenkaari kirjoltaan edustettuna: itse olen nähnyt valkoisen lisäksi vihreitä ja purppuraisia. Vihreä lienee risteytetty parsakaalin kanssa, sillä ainakin sen englanninkielinen nimi on brocco-flower. Purppurasta en tiedä. Princen? Munakoison? Keltaisiakin kuulemma on. No mitäs siitä. Joskus kun vanhemmat kasvattelivat tomaatteja isoissa kasvihuoneissaan, se vihreä tomaatti oli raaka. Nyt se vihreä voi olla harmittoman herkullinen keltaisesta puhumattakaan. No onhan se kivaa, että tulee uusia tuotteita ja väriä lautaselle. Voisi kai kukkakaalin risteyttää lampaankin kanssa. Tulos olisi kai ihan kumma.



Kukkakaali on herkkua ja monikäyttöistä sellaista. Raakana, höyrytettynä, paistettuna, keitettynä, ihan miten vaan. Jos oikein haluaa kikkailla, voi kukkakaalin vaikka murentaa pieneksi ja nautiskella couscousin korvaajana. Kukkakaali rakastaa kastikkeita: hollandaisea, valkokastiketta, currykastiketta, juustokastiketta. Ranskan aurinkokuningas Ludvig XIV oli varsin lumoutunut kukkakaaliin voin ja muskottipähkinäkastikkeen kanssa. Intiassa kukkakaali saa usein seurakseen kurkumaa, Ranskassa siitä tehdään keittoa ja Turun rautatieaseman läheisyydessä se gratinoidaan. Paitsi ei tällä kertaa.

Kukkiksessa on paljon C-vitamiinia, rautaa, magnesiumia ja kalsiumia. Siinä on vähän hiilihydraatteja (5%), mikä tekeekin siitä mainion raaka-aineen. Kukkakaalia tutkitaan parhaillaan syövän hoidossa tai oikeastaan syövän ennaltaehkäisyssä.

No niin, kukkiksen valmistamiseen liittyy pikku niksi. Jos sen keittää emäksisessä vedessä, muuttuu sen väri keltaiseksi. Siitä kuinka emäksistä vesijohtovesi loppupeleissä on, ei ole hajuakaan. Emäksistä se yleenä kuitenkin on. Käsittääkseni. Emäksisessä vedessä ei sinänsä ole mitään huonoa, sillä siitä odotetaankin yhtä seuraavista terveysjuomista. Sillä on tutkimusten mukaan todettu olevan antioksidanttisia vaikutuksia. Toisen tutkimuksen mukaan emäksinen vesi suojaa DNAta hapettumisen aiheuttamilta vaurioilta. No jos jotain kiinnostaa enemmän asia, juttua löytyy lisää Adluxin sivuilta. Kukin suhtautukoon, miten haluaa. Niin pointtihan oli tosiaan tässä vain se, että kukkakaali muuttuu emäksisessä keitinvedessä keltaiseksi. Kaunis valkoinen väri säilyy, jos keitinveteen lisää ruokalusikallisen sitruunamehua.


Kukkakaalisosekeitto


2 isoa kukkakaalia
2 sipulia
1 rkl sitruunamehua
rypsiöljyä
1,25 l vettä
2 kanaliemikuutiota
2 dl juustomestarin kastiketta (9%)
suolaa, pippuria

persiljaa

Paloittele kukkakaali kukinnoiksi. Keitä kiehuvassa vedessä, johon on lisätty sitruunamehua, kukkakaaleja muutama minuutti. Kuullota hienonnettuja sipuleita paistinpannulla, mutta älä siis anna niiden ruskistua. Vettä on jäljellä nyt vajaa litra. Lisää kanaliemikuutiot ja kaada sipulit kattilaan. Keitä kokoon, kunnes nestettä on jäljellä vajaa puoli litraa. Aja keitto huolellisesti tasaiseksi sauvasekottimella ja lisää juustomestarin kastike. Tarkista suola ja pippuri ja lisää tuore persilja.

Maku muuttuu pähkinäiseksi

Lueskelin juuri Tammen Suurta keittotaitoa: loistokirja ehdottomasti ja suosittelenkin jokaiselle kannesta kanteen. No en ole kyllä itsekään vielä lukenut sitä, mutta asia on työn alla. En ole ennen valmistanut, tai tajunnut valmistaa, ranskankermaa itse. Lähiaikoina voisin kokeilla, kun kyseinen kirja kerran ohjeistaa. Tai jos joku innostuu kokeilemaan minua ennen, niin tässä ohje. Ja kokemuksia saa kirjoitella kommentteihin, jos innostuskärpänen pääse näykkäämään.

En tiedä, kuka on kyseisen kohdan kirjoittaja, Anne Willan vai paljon kunnioittamani Herra Yliherra Keittiömestareitten Kunniapuheenjohtaja Pääherra Gurujen Guru Eero The Keittiö Mäkelä. Kirjoittaja kuitenkin tietää kertoa, että ranskankerman voi valmistaa ihka itsekin lisäämällä kerman joukkoon, piimää, hapankermaa tai jogurttia. Prosessi perustuu siihen, että pastöroinnissa kuolleet bakteerit korvautuvat uusilla maitohappobakteereilla. Kirjoittaja muistuttaa myös, että mitä korkempi rasvapitoisuus sen parempi: parhaan maun ranskankermalle antaa kirnupiimä, sitten hapankerma ja viimeiseksi yogi- jogurtti. Tai sitten muistan väärin. Yogihan on melkein rasvatonta.



Ranskankerman valmistaminen

"Sekoita 5 :dl:aan paksua (pastöroitua mutta mieluimmin ei iskukuumennettua) kermaa 2½ dl kirnupiimää (..). Kuumenna kattilassa varovasti 30-asteiseksi (tuntuu lämmenneeltä, mutta kädenlämpöä viileämmältä). Kaada säilytysastiaan ja peitä osittain kannella. Anna seistä lämpimässä huoneessa 6-8 tuntia tai kunnes seos on paksuuntunut ja maistuu pähkinäiseltä. (Kuumana päivänä kerma paksuuntuu nopeammin.) Sekoita kerma, peitä ja pane jääkaappiin. Säilytettäessä maku voimistuu ja kerma paksunee. "