3.3.2006

Sorbetti on nerojen herkkua

Sana sorbet on ranskaa ja tulee italiankielisestä sanasta sorbetto. Se taas tulee turkista sanasta sherbet, jonka juuret löytyvät arabiankielisestä verbistä shariba so. juoda. Sharbah taas tunnettiin hedelmäisenä juomana, johon oli lisättu makeutusainetta ja lunta. Ja ja ja... mitä enemmän yritän selvittää sanan etymologiaa, sitä enemmän tunnen olevani Särkänniemen possujunassa ja siinähän menee pää ihan pyörälle. Joten se siitä.

Ensimmäiset merkinnät sorbetista tai paremminkin sorbetin tapaisesta nautinnosta löytyy pyromaanikeisari-Neron ajalta, jolloin, Via Appiaa pitkin, juoksijat toivat hoviin lunta, joka sitten sekoitettiin hunajaan ja viiniin. Virallisen tarinan mukaan Via Appia rakennettiin, jotta Rooma pystyisi nopeammin liikuttelemaan sotilaitaan: ei ole kuitenkaan vaikeaa nähdä todellista syytä, joka epäilemättä oli herkkusuusenaattorien sammumaton sorbetin himo. Tarina kertoo myös, että Nero halusi liekittää sorbettinsa, mutta flambeerasikin vahingossa samalla koko Rooman. Hyvä opetus siitä, että pitää olla varovainen, jos haluaa liekittää jotain.
Mikä neron leimaus. Mei capilli sunt flagrantes. Marco Polon kerrotaan palanneen itämailta 1200-luvun lopulla mukanaan reseptit keitoksista, joihin tuli hedelmän mehua, hedelmälihaa ja lunta. Sittemmin Katriina de Medicin kerrotaan vieneen sorbetin Ranskaan mukanaan aviotuessaan jo 14-vuotiaana 14-vuotiaan tulevan Ranskan kuninkaan, Henkka toisen, kanssa. 1600-luvun loppuun mennessä sorbetti oli jo levinnyt suureen osaan Eurooppaa.

Sorbetti on siitä hauska taiteenlaji, että siihen voi laittaa lähes mitä vaan. Pitää vaan miettiä, tarjoaako sorbansa jälkiruokana, vai ehkä kahden pääruoan välissä.

Seuraava sorbetti kehitettiin yhdessä kokkiystäväni Paspartout'n kanssa. Selleri saattaa kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta sitä se onkin. Repikää tästä huumoria, mutta kyllä vaan niin hyvältä maistui, että sorbetti meinattiin syödä suoraan jäätelökoneesta kolmella sormella.

Korjaa minua Paspartout, jos muistan jotain väärin, sillä ei tullut kirjoitettua ohjetta heti ylös.


Selleri-basilikasorbet



1 l vettä
2,5 dl sokeria
Kourallinen basilikaa
2,5 dl varsiselleriä kuutioituna
pala vesimelonia
2 rkl calvadosta
1/2 vaniljatanko
1 tähtianins
1 liivatelehti

Pane litra vettä kiehumaan ja sulata sinne sokeri. Tuloksena n. 25 prosenttinen sokeriliemi. Kuori varsiselleri raparperin tapaan ja kuutioi. Lisää kiehuvaan veteen varsiselleri, tuore basilika, calvados, halkaistu ja raaputettu vaniljtatanko, ja tähtianis. Laita liivatelehti likoomaan kylmään veteen. Keittele rauhallisesti vajaa 15 minuuttia. Poista tanko ja seos sileäksi sauvasekottimella ja lisää kuumaan vesitilkkaan liotettu liivate. Laita sorbettumaan jäätelökoneeseen.

Np* Juanes: La camisa negra

5 kommenttia:

  1. Harmi ettei minulla ole jäätelökonetta. Voiko sorbetin tehdä pakastimessa?

    On mukavaa lukea blogiasi, kun olet selvästi kovin innostunut kokkailusta. Ja hauskoja reseptejäkin tippuilee säännöllisesti. Tunisian matkasta oli kiva lueskella, tuli hyvälle mielelle. Ja vähän kateelliseksikin.

    VastaaPoista
  2. Juuri sopiva muistutus hakea takaisin pikkuveljen varastoima jäätelökone! Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Voi tehdä pakastimessa, kun muistaa sekoitella tarpeeksi usein.

    Inka: Kiitos, kaunis.

    Eipä ole itsellänikään jäätelökonetta. Vielä. Nyt Antille puhuttelu, miksi ikinä onkaan jädekoneen varastoinut.

    VastaaPoista
  4. Hello Polkkapossu!
    Yksi asia jäi huomioitta: Tasaiseksi ajon jälkeen kannattaa massa siivilöidä ja laittaa vasta sitten koneeseen/ pakkaseen sorbettumaan. Tuloksena on sileämpi massa.

    VastaaPoista