Viljapihviaineksia ja siroja luomunilkkoja

Naispossu: Huomenta, heräsin jo!

Polkkapossu: Huomenta unikeko!

Naispossu: Mitäs puuhaat?

Polkkapossu: Alan just kirjoittaa näistä Sysmän Luomuherkkujen tuotteista juttua.

Naispossu: Oi ihanaa. Ne on niin hyviä kaikki, joita oon maistanut. Muista sitten kehua paljon niitä, koska ne on oikeesti tosi hyviä. 

Polkkapossu: Tietty. Oon ihan samaa mieltä. Sitä paitsi enhän ikinä kehu muutenkaan mitään, mistä en tykkää. Ihanat silmät sulla ja kuinka kauniisti nuo sukat korostavatkaan luomunilkkojesi siroutta. Finnwearin yöpaita tuo esiin naisellisen uumasi, joka tiimalasin lailla kutsuu rautatiekiskon ohuiden mutta pehmeiden samettilaippojen syleilyyn.

Naispossu: Heko heko.

Polkkapossu: No lähti vähän lapasesta. Mutta totta joka sana!

Olin hieman ihmeissäni, kun aloin sekoitella Sysmän Luomuherkkujen pihviainesta veteen. Siitä tuli aikas löysää, mietin, miten tästä voisi saada pihvejä paistettua. Pitäisikö ehkä lisätä vähän jauhoja ja kenties yksi muna tai vaikka juustoraastetta. No ajattelin kuitenkin mennä pussin takana olevan ohjeen mukaan ja antaa tuotteelle mahdollisuuden. Vilja varmaan jonkin verran turpoaisikin, ehkä tämä voisi toimia. 

Ja hyvin toimi. Pihvi pysyi koossa ja tulos oli maukas. Jos pihviin haluaa muita makuja, on ainesta helppo tuunata. Ehdottomana plussana vielä, että tuote soveltuu hyvin vaikka mökkiolosuhteisiin, sillä aines säilyy kuivassa ja huoneenlämmössä. Lisää vain vesi, done. Pussin takana oleva teksti kertoi pussillisesta syntyvän n. 12 pihviä. No syntyy toki, mutta kyllähän niistä aikas pieniä tulee tuolloin. Todellinen määrä on lähempänä kuutta, mutta kukin paistelkoon haluamansa kokoisia. 

Teimme pussillisesta pihvit viljahamppareihin ja lopputulos oli loistava. Askondin sämpylöiden väliin paistettua sipulaa, ananasta, aurajuustoa, mango-chilihilloketta, viljapihvit, salaattia, tsatsikia ja sinappia. Kyytiin vielä bataattiranskalaisia. 

Viljapihviaineksen ohella toinen helmi on (luomu)kasvisliemijauhe. Ja tämä on todellakin helmi, kasvisliemikuutiot on iäksi ja ajaksi karkoitettu possukeittiöstä. Jauheessa on merisuolan lisäksi ainakin selleriä, porkkanaa, sipulia, purjosipulia, persiljaa, ruohosipulia, korianteria, paprikaa ja vielä kruununa jauhettua siitakesientä. Nyt kun olen alkanut käyttää paljolti soijarouhetta, olen imeyttänyt siihen aina ensin pannulla sopivan määrän vettä, johon olen sekoittanut teelusikallisen kasvisliemijauhetta. Hyvin toimii.  

Sysmän Luomuherkku valmistaa kahta eri mysliä: omena-karpalo ja hunaja-vilja. Perinteisten käyttötapojen lisäksi leivoin myslileipää. Lisäsin taikinaan kaksi desiä mysliä ja ripottelin leipätaikinan päälle desin ylimääräistä. Leipä oli ns. vaivaamaton leipä ja paistoin sen pannussa, jolloin sain rouskuvan rapean kuoren. Käytin myslejä myös nopeaan ja helppoon banaaniherkkuun, johon ei tullut kuin kahta raaka-ainetta: mysliä ja banaania. Ohjeen olen julkaissut jo aiemmin täällä. 

Sysmän luomusipulikeitto on hyvää ihan sipulikeittona. Siitä saa myös hienon keittopohjan, jos pieni tuunajaa asuaa verissä. Perinteiseen lihapullataikinaan sipulikeittoaines menee yhtä perinteiseen tapaan mausteeksi. Paitsi että tällä kertaa voisit korvata jauhelihan soijaruoheella.

Sysmän Luomuherkut Oy on perustettu vuonna 1999, maatila on vetänyt luomulinjalla muutaman vuoden kauemmin. Yrityksen parasta osaamista on elintarvikkeiden valmistaminen luomuviljasta kuluttajille ja suurtalouksille. Luomuviljelyyn ei kuulu kemialliset torjunta-aineet ja viljelymenetelmissä huomioidaan luonnon monimuotoisuus ja kiertokulku. Osa raaka-aineista tulee ulkomailta, sillä kaikkea ei saa Suomesta luomuna. Esimerkiksi myslit täyttävät aina kuitenkin Hyvää Suomesta -merkin kotimaisuusasteen 75%.  Iso peukku! 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Sysmän Luomuherkku Oy:n kanssa.

Kuohuviinisuositus: Jaume Serra Cava Brut 8,59€

Vappu lähestyy, kuohuviiniä tarvitaan taas. Paina siis mieleesi Jaume Serra Cava Brut. Kuin sattuman kautta sain muistutuksen juoman olemassaolosta, hyvä näin. Hinta:Laatu!

Erittäin kuiva, keskihapokas, sitruksinen, viheromenainen, kevyen paahteinen

Alkon tuotenumero:  552097
Alkoholi: 11,5 %
Rypäleet: Macabeo, Parellada, Xarel.lo
Tyyli: Kuivat kuohuviinit
Hinta: 8,59€
Hapot: 5.00g/l
Sokeria: 6.00 g/l
Maa: Espanja

Ja jos satut käpöttelemään Turun keskustassa, kuulin huhuja, että linnankadulla Bar Kuka myy kyseistä pulloa hintaan 14€. 

Ravitsemusasiantuntijuutta ja pellavaista tuorepuuroa

Turun Sanomissa oli ruokaan liittyen juuri kirjoitus, jossa pohdittiin, keneen ravitsemusasioissa voi enää luottaa. Asiantuntijoita on niin paljon, että kenttä on hyvinkin kirjava: liekö millään muulla alalla näin paljon eriäviä näkemyksiä. Toisinaan kahvi on terveellistä, mutta muutaman sekunnin välein joku sitä nauttinut kuolee. Sama pätee punaviiniin. Entä kovat rasvat versus pehmeät rasvat? Maito: hurmio vai turmio? Kinkkuruukun hyvyys versus runkkukiikun paremmuus? Ainakin osaa näistä asioista mietittiin juuri Polkkapossun keittiössä ja todettiin, että Polkkapossuun voi ainakin näissä asioissa luottaa. Usko siis kaikki lukemasi mitään miettimättä. Ja mitä ravintoterveysasioihin tulee, täällä ruokailun ohjenuorana toimii kohtuullisuus, monipuolisuus ja nautinto. Tällä hetkellä ryvetään nautinnossa, sillä tekee ihan sikana mieli päärynädonitsia. Ja vaikka kovasti sähköä syövä jääkaappimme onkin täynnä erinäisiä sokerisia pääsiäiskakkuja ja kreemisiä bebe-leivoksia, infernaalisen kovarasvaiset päärynädonitsit noudettiin juuri kahdella taksilla lähimmästä Siwasta. 500 kilokaloria kiitos. Tämä toimikoon vastaesimerkkinä kohtuullisuudesta, mutta hyvänä esimerkkinä nautinnosta.

Asiaan. 

Suomalaiset saavat ravintokuitua liian vähän. Suositus on vähintään 25-35g päivässä, saanti n. 20-25g päivässä. Erityisen tärkeä kuidun lähde meillä on ruisleipä, muita merkittäviä ovat kasvikunnan tuotteet kuten hedelmät ja marjat. Yleistäen voidaan sanoa, että mitä tummempi leipä ja mitä enemmän jyviä, sitä enemmän kuituja. Kuidut voidaan jakaa liukenemattomiin ja liukeneviin. Liukenemattomat parantavat suolen toimintaa ja hoitavat näin vatsaa. Liukenevat kuidut pitävät verensokerin aisoissa ja alentavat veren kolesterolipitoisuutta.   

Tällä hetkellä tykätään ruuan yhteydessä viljellä sanaa super. Hetken sitä jaksoi, nyt alkaa olla superväsynyt superiin. Erityisen hypetyksen kohteeksi joutuu milloin mikäkin Andien supersiemen tai mayojen ruokasooda. Odotan hetkeä, kun tolteekeilta löydetään superpurjoa, huasteekeilta übermaissia ja apteekeilta salmiakkia. Soppa on valmis. Ei mennä tuohon keskusteluun kuitenkaan sen enempää: todetaan vain, että hypetyksessä chian siemenet vievät aivan turhaan viekkaudella ja vääryydellä tällä hetkellä hyvinkin kotimaiselta pellavalta jalansijaa, mikä on ikävästi tehty jopa chialta. Alla olevassa reseptissä on tosin mukana myös chian siemeniä siksi, että niissä on mukava rakenne. Ja älkää ymmärtäkö väärin, siinä missä pellavansiemenetkin, yhtä lailla chiakin on arvokas kuitulisä muun terveellisen ruokavalion oheen. Mutta pellavaa saa kotimaisena.

Linseed Oy on tutustumisen arvoinen firma. Moni varmasti tietääkin sen Valo24h-tuoteperheen: paahdettua rouhittua pellavaa ja mustikkaa, puolukkaa tai tyrniä. Näistä oma lempparini on tuote, joka pellavan lisäksi sisältää tyrniä. Oiva lisä esimerkiksi sämpylätaikinaan, mukavasti kirpeää särmää ja pienellä hunajapuristuksella herkullinen leipä haukattavaksi. Tuoteperheen nimi herätti minussa luontaisen uteliaisuuteni, miten niin Valo24h? "Valo24h-tuotteiden raaka-aineet kasvavat puhtaassa Suomen luonnossa. Kasvukausi on lyhyt, mutta valoisat, yöttömät yöt kasvattavat pellavan ja marjat ravitsemuksellisesti rikkaammiksi kuin missään muualla. Erityiset kasvuolosuhteet, innovatiivinen tuotekehitys ja teknologia sekä oma sopimusviljely takaavat Valo24h:n tuoteperheelle erinomaiset ravitsemukselliset ja laadulliset ominaisuudet. Yöttömän yön kasvukauden ansiosta suomalaisessa pellavassa on 10-15 % enemmän omega-3:sta, tästä juontaa myös tuoteperheen nimi: VALO24h."

Kuten edeltä käy ilmi, pellava viihtyy hyvin Suomessa. Linseediltä kerrotaan, että luomuosastoa edustava paahdettu pellava + puolukka ei ole kokonaan kotimaista, sillä luomupellavan saanti Suomesta on haastavaa. Muuten mennään kotimaisilla raaka-aineilla. Toisaalta pellava on hyvinkin ekologinen kasvi, sillä kasvituholaiset eivät ole osoittaneet kiinnostustaan: tuholaismyrkytyksiä ei tarvita lainkaan. Myös lannoitteiden käyttö on vähäistä, sillä pellava on vaatimaton ravinteiden suhteen.

Ja jos tässä vaiheessa on vielä jotenkin epäselvyyttä, miten kuidut ja pellavansiemenet liittyvät yhteen, niin paljon liittyvät. Hyvä kuitulisä (ja rutkasti omegakolmosia, kotimainen). Tuoteperheen rouheet sopivat hyvin viileihin, leivontaan, smoothieen, lettutaikinaan, pannariin, panna cottaan, lähes mihin vaan.

 

Aamun tuorepuuro

1 rkl paahdettua pellava + tyrnituotetta (Valo24h)

1 rkl chian siemeniä

1-2 rkl puurohiutaleita (esim. kaurahiutaleita)

2 dl kaurajuomaa (Planti)

1 tl hunajaa

Sekoita ainekset edellisenä iltana kipossa. Laita päälle kansi tai kelmu ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa. Sekoita aamulla uudestaan ja nauti esim. pähkinöiden, banaanin ja marjojen kanssa. Tuloksena on hieman vanukasmainen tuorepuuro. Kaurajuoman määrää voi vaihdella omien mieltymysten mukaan.

Kuten huomaatte, kuvassa on myös gluteeniton tumma reikäleipäjauhoseos. Sitä en ole vielä tehnyt, mutta kerron myöhemmin kokemuksia. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Linseed Oy:n kanssa.

Oreo-browniekakku

Huh. Joskus tekee mieli äkkimakeaa, vaikka olenkin yrittänyt rajoittaa sokerissa sukeltamista ja sukeltamista ylipäätään. Ja tulihan tästä ihan hemmetin hyvää. Hain apuja erinäisistä brownieohjeista, mutta kyllästyneenä leivonnan muka-tarkkoihin-mittoihin aloin heitellä tarveaineita kulhoihin ja kattiloihin näppituntumalla. Irtopohjavuokaan tein, mutta ihan sama mihin veivaa. Tähän tuli mukavasti erottuvat kaksi kerrosta, alempana hieman kostea keksitaikinakerros ja sen päällä Oreo-kekseistä ja brownietaikinasta koostuva kerros. Jotenkin näin se män:








Oreo-browniekakku
 
keksitaikina
70 g voita
1 dl sokeria
3 rkl tummaan siirappia
1 kananmuna
½ tl vaniljauutetta
½ tl ruokasoodaa
½ tl leivinjauhetta
2 dl erikoisvehnäjauhoja
 
Sekoita voi ja sokeri, lisää siirappi, kananmuna ja vaniljauute ja sekoita taas. Lisää sihdin läpi kuivat aineet ja sekoita. Rouhi suklaapalat veitsellä pienemmiksi ja lisää taikinaan. Painele taikina vuokaan leivinpaperin päälle. (Kuvassa folio, oli leivinpaperi loppu)
 

 
keksit
½ pakettia Oreo-täytekeksejä (tai Dominoita)
 
Riko keksit karkeasti ja asettele keksitaikinan päälle. Itse laitoin ne ensin kulhoon ja mälläsin sinne muutaman kerran huhmareen nuijalla. Keksit hajosivat karkeasti sanoen noin 4-5 osaan. 


brownietaikina
80 g voita
½ dl kaakaojauhetta
2 dl sokeria
1 tl vaniljauutetta
2 munaa
1 dl erikoisvehnäjauhoja
 
Sulata voi pienessä kasarissa. Lisää kaakojauhe ja sokeri ja anna sokerin hiljalleen sulaa. Jäähdytä hieman ja lisää vaniljauute ja munat, sekoita kunnolla. Lisää jauhot sihdin läpi ja sekoita hyvin. Kaada keksien päälle. Paista 175 asteisessa uunissa keskitasolla n. 30 minuuttia. Korkkaa vasta seuraavana päivänä.
 
 

Härkäpapu-lehtikaalisaalaatti ja paistettua halloumia

Härkäpapu ei varsinaisesti ole papu vaan virna eli se kuuluu hernekasvien sukuun. Se on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista ja Suomestakin siitä löytyy kirjallinen merkintä jo vuodelta 1324. Härkäpapua on Suomessa viljelty paljon, mutta jossain vaiheessa herne ja peruna syrjäyttivät sen suosiostaan. Kiinnostus on taas nousussa ja peltoviljelyalat ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina. Härkäpapua on viljelty sekä eläinten rehuksi että ihmisravinnoksi. Kotimaisesta kasvivalkuaisesta on pulaa, sillä kotimaan tuotanto kattaa vain kuudenneksen tarvittavasta rehukasvivalkuaisen määrästä. Loppu tuodaan ulkomailta ja pääosa tästä on geenimuunneltua soijaa. Geenimuuntelu on vielä sen verran uusi juttu, ettei vaikutuksista ole olemassa pitkäaikaistutkimusta. Sato on runsas, mutta arvaamattomuuden piikkiin saattavat tulevaisuudessa mennä mm. geenimuuntelun aikaan saamat resistantit virukset, tuholaiset, rikkakasvit sekä uuden proteiinin aiheuttaman allergiat. Tähän tarpeeseen on kiinnostusta löytää uusia, tai tässä tapauksessa enemmänkin elvyttää vanhoja, kasveja joiden proteiinipitoisuus on suuri. Härkäpavun proteiinipitoisuus on parhaimmillaan 25-35%, joka alkaa olla jo aika huikea kasvikunnan edustajalle. Härkäpavun markkinahinta on vielä selvästi alhaisempi kuin esimerkiksi soijan tai herneen, mutta oikeanlaisella poliittisella ohjauksella tähänkin voitaisiin vaikuttaa. 

Härkäpapu kuuluuu monissa Välimeren ja Aasian maissa ihmisen perusruokavalioon korkean valkuaisainepitoisuuden vuoksi. Kun lihansyöjä jaksaa aina olla niin kovin huolissaan kasvissyöjän proteiinin saannista, voin lohduttaa lihansyöjää, että mm. palkokasveista kasvissyöjät saavat oivan määrän proteiineja. Tiedoksi vielä, että itse olen sekasyöjä joskin hyvin vähällä lihalla. Mutta meikäläinen on vannoutunut papujen ja palkokasvien ystävä. Pari vuotta sitten tein lupauksen käyttää enemmän ja monipuolisemmin erilaisia pähkinöitä, siemeniä, palkoja ja papuja. Tämä onkin toteutunut hienosti ja mm. erilaisista pavuista on tullut possukeittiön viikottaista perusruokaa eri muodoissaan. Ottakaa vinkistä vaari, sanoi mummo ja ryhtyi vaarin toivossa paputalkoisiin. 

Versofoodilla on erilaisia härkäpaputuotteita, jotka olen todennut maultaan hyviksi ja käteviksi käyttää: härkäpapurouhetta, erilaisia granoloita, esikypsennettyjä kokonaisia härkäpapuja ja esikypsennettyjä murskattuja härkäpapuja. Härkäpavut on viljelty Suomessa, mutta härkäpapurouheeseen lisätty herneproteiini on muualta tuotua, sillä sitä ei valmisteta Suomessa. Jälleenmyyjinä toimii tuotteesta riippuen suurimmat Prismat, Citymarketit, K-supermarketit ja Ruohonjuuri.

Eilen ideoin hurmaavan apukokin kanssa salaatin, joka oli ihan hemmetin hyvää. Sen kylkiäisiksi paistettiin muutama halloumisiivu, nekin pysyi juuri ja juuri sisällä. Versofoodin sivuilla on lisää lupaavia ruokaohjeita mm. härkäpapu-porkkanafalafelit, nami.

Härkäpapu-lehtikaalisaalaatti ja paistettua halloumia

lehtikaalia

esikypsennettyjä härkäpapuja

suippopaprikaa

tomaattia

punasipulia

chiliä

(suklaa)minttua

oliiviöljyä

rutistus limen mehua

juoksevaa hunajaa

hiutalesuolaa

pippuria

Poista lehtikaalista paksu lehtiruoti. Höyrytä kaaleja pikaisesti, niin että kaali vähän notkistuu, muttei kuitenkaan lötkisty. Pilko paprikat, tomaatit, sipuli ja chili. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja kaada joukkoon oliiviöljyä, limen mehua ja juoksevaa hunajaa. Mausta vielä suolalla ja pippurilla ja riivi päälle muutama lehti minttua. 

Paista halloumiviipaleisiin kaunis väri pannulla. Salaatin kanssa syötiin valkosipuliöljyssä paistettuja perunaviipaleita. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Versofoodin kanssa.

Tannisen Chilinen

Ensikosketukseni Tannisen Chilisen kanssa tapahtui jossain ruokamessuilla. Vaikea unohtaa, sillä vetäisin kohtalaisen väkevää savustettua chilikastiketta henkitorveen, kuten tapanani on. Mutta maku jäi mieleen, ehdotonta aatelia. 

Tannisen Chilisellä on oiva kattaus kastikkeita. Näistä olen tutustunut mm. savustettuun valkosipulihillokkeeseen, punasipulihillokkeeseen, punajuurihillokkeeseen, vahvaan, lempeään, tuliseen, tyrniin ja siipisoosiin. Kastikkeet ovat monikäyttöisiä, ne sopivat niin liha-, kala- kuin kasvisruokiinkin, grillaukseen, marinadeihin, wokkeihin, laatikoihin, patoihin, pastoihin, meksikolaiseen, suomalaiseen, ihan mihin vaan ruokaan. Itse olen valmistanut Tannisen sooseista esim. dippejä sotkemalla turkkilaiseen jugurttiin tai kermaviiliin. Erityisen hyvin chilinen kastike sopi myös burgundin pataan, jonka makua säädin chilisyyden lisäksi itseäni miellyttäväksi myös sopivan katkeroisella IPA-oluella. No ei kai se nyt mitään burgundin pataa ollut nähnytkään tuunamisen jälkeen, mutta mitä sitten. Kasviswokin soija-ananaskastikkeeseen heitin tujauksen savustettua valkosipulisoosia, ehkä lähes täydellinen combo.

Mutta tämä nugettiohje pitää erityisesti jakaa, sillä tästä possukeittiössä on nautiskeltu jo parikin kertaa. Kyseinen siipisoosi edustaa itselleni Tannisen Chilisen ehdotonta eliittiä. Pankojauhoilla pintaan saa mielettömän rapean leivityspinnan. Mikäli pankoa ei ole saatavilla, voi koittaa korppujauhoillakin. Rakenne on toki hieman eri, korppujauhot on raekooltaan hieman hienompaa tavaraa. Näitä ei kannata tehdä kovin paljon etukäteen, sillä soija sitkistyy odottaessaan. Mutta juuri paistettuna ihan huippumatskua. 

Soijanugetit ja hedelmäisen pehmeä siipisoosi

soijanugetteja

kasvislientä

vehnäjauhoja

pankojauhoja 

rypsiöljyä

Keitä soijanugetit kasvisliemessä ohjeen mukaan. Puristele lastan avulla painelemalla talouspaperin päällä ylimääräiset nesteet nugeteista pois. Pyörittele nugetit vehnäjauhoissa, jos ei meinaa tarttua ripottele kevyesti vettä päälle. Pyörittele vielä pankojauhoissa ja paista runsaassa öljyssä kullanruskeiksi. Tarjoa Tannisen Chilisen hedelmäisen pehmeän siipisoosin kanssa.     

Tannisen Chilisen kastikkeita myydään mm. useissa sittareissa ja prismoissa Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. Myös Punnitse ja Säästä -myymälöissä on tuotteita ja verkkokaupoista niitä myy www.chilitarvike.fi. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Tannisen Chilisen kanssa.

Vähemmän lihaa - kohti kestävää ruokakulttuuria

Ympäristöystävällisen syömisen muistisäännöt

1. Ruoasta aiheutuu yli viidennes kulutuksen ilmastovaikutuksista ja lähes puolet muista kuluttamiseen liittyvistä negatiivisista ympäristövaikutuksista.

2. Suurin yksittäinen ympäristövaikutusten vähennyskeino on pienentää lihankulutusta.

3. Syö suhteessa enemmän ja monipuolisesti erilaisia kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljatuotteita. 

4. Suosi erityisesti hyviä kasviproteiinilähteitä, kuten papuja, herneitä, linssejä, pähkinöitä ja täysjyväviljatuotteita.

5. Vähennä ruokahävikkiä.

Jo vuonna 2007 syöpäjärjestöt huomauttivat punaisen lihan ja lihavalmisteiden syömisen yhteydestä paksusuolisyövän riskin kohoamiseen. Uusimmat tutkimukset ovat vahvistaneet yhteyden ja meta-analyysin jälkeen on todettu, että lihan käyttö on merkitsevä riskitekijä. Liha ja lihavalmisteet saattavat vaikuttaa suoliston bakteerikantaan, jolla oletetaan olevan hyvin merkittävä  rooli suolistosyövän kehittymisessä. Punaisen lihan haitat ovat ilmeisesti osittain kytköksissä myös kypsennystapoihin: kun lihaa kuumennetaan korkeissa lämpötiloissa, syntyy polysyklisiä aromaaattisia hiilivetyjä ja heterosyklisiä amiineja, jotka ovat syövälle altistavia aineita. Jokainen nautittu 100 grammaa punaista lihaa tai lihavalmisteita päivässä suurentaa riskiä 14 prosenttia. Riski lisääntyy suoraviivaisesti [...], kunnes lihankulutus on 140 grammaa päivässä eli noin yksi kilogramma viikossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on aivan sama, kuinka paljon lihaa syö enää tuon kilon jälkeen viikkokulutustasolla, maksimihaitat on jo saavutettu. 

Suomalaisten lihankulutus on lisääntynyt 1950-luvun 30 kilosta yli 75 kiloon vuodessa. Eurooppalaisittain ajatellen olemme vuosikulutustasolla kuitenkin maltillisia lihansyöjiä, bulgarialaiset mussuttavat 54 kiloa kun taas Tanskassa rykäistään 114 kilon verran. Uusimpien ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa tulisi syödä korkeintaan 500 g viikossa, tällä hetkellä määrä lähentelee tuplaa.

Vähemmän lihaa -kirja ei tuomitse tai moralisoi. Siinä ei myöskään kiinnitetä huomiota lihallisten ilojen eettiseen puoleen eläinten hyvinvoinnin tai oikeuksien näkökulmasta. Kirja tarjoaa puhdasta faktaa, numeroita ja mietteitä kestävän kulutuksen kannalta. Mitä maapallo on kykenevä kestämään, millä tavoin, miksi, miten ruokatottumuksia voidaan muuttaa jne. Tekijät huomauttavat myös, että kestävyyden näkökulmasta lihansyönnin ei tarvitse kokonaan loppua. Maapallo kestää kyllä jonkin verran. Ruokailumme kuitenkin kuormittaa vääjäämättä ympäristöä, erityisesti jos tuotteet ovat lihaa tai muuten eläinperäisiä. Ruoasta aiheutuu yli viidennes kulutuksen ilmastovaikutuksista sekä lähes 40 prosenttia muista negatiivisista ympäristövaikutuksista, joihin kuuluu esimerkiksi vesistöjen rehevöityminen, happamoituminen, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja ympäristölle haitallisten aineiden leviäminen. [...] Ruoankulutuksen aiheuttamia ympäristövaikutuksia voidaan pienentää huomattavasti lisäämällä ravintorikkaiden kasvisten ja vähentämällä lihan ja lihatuotteiden käyttöä. 

Kirjassa tarkastellaan kriittisesti myös luomutuotantoa. Luomuviljelyn parasta antia edustaa epäilemättä kieltäytyminen ihmiselle haitallisista torjunta-aineista, mutta jos luomuviljelyä tarkastellaan maapallon kestävyyden näkökulmasta, ei lihankulutuksen ympäristövaikutuksia automaattisesti vähennä luomu- tai lähilihan käyttö. Luomutuotannon keskeiset ympäristövaikutukset ilmastoon ja vesien rehevöitymiseen eivät nykytietämyksen mukaan ole tavanomaisesti tuotettua lihaa pienempiä. [...] Luomutuotannon hyötyihin kuuluvat sen positiiviset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, haitallisten aineiden määrään ympäristössä sekä maan kasvukunnon ylläpitämiseen. [...] Koska kuljetusten osuus lihan ympäristövaikutuksista on minimaalisen pieni, lähiruoallakaan ei lähtökohtaisesti saavuteta merkittäviä päästövähennyksiä. 

Teoksen loppupuolella mietitään vielä, miten yhteiskunta muokkaa ja ohjaa ruokatottumuksia. Tässä ei voi liikaa korostaa päiväkotien ja koulujen ruokatarjoiluja. Juniori-iässä tarjotut myönteiset ruokakokemukset muokkaavat sekä asenteita että ruokailutottumuksia ja vaikuttavat siten pitkälle tulevaisuuteen. Viimeisessä luvussa mietitään vielä, millainen olisi kasvispainotteisempi Suomi. Tarjolla on kaksi skenaariota: ensimmäisessä lihankulutus vähenee 10-25% ja toisessa 50%. Ei paljasteta kuitenkaan ihan kaikkea.

Loppuhuomiona vielä, että YK on julistanut vuoden 2016 palkokasvien vuodeksi. Palkokasveista saa hyvin mm. proteiineja. 

Hanna Mattila (MMM) toim.
Gaudeamus
223 sivua
9789524953887

Muut kirjoittajat:

Mikael Fogelholm, ETT; ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto
Anu Hopia, ETT; elintarvikekehityksen professori, Turun yliopisto
Juha-Matti Katajajuuri, DI; asiakas- ja tiimipäällikkö, vanhempi tutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
Hannele Kulanko, tuotekehityssuunnittelija, HYY Ravintolat
Heikki Lehtonen, TkT; professori, Luonnonvarakeskus (Luke)
Outi Luukkonen, kehityskoordinaattori, HYY Ravintolat
Johanna Mäkelä, VTT; professori, Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto
Mari Niva, FT; yliopistotutkija, dosentti, Kuluttajatutkimuskeskus, Helsingin yliopisto
Marja-Leena Ovaskainen, ETT; erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Pasi Pohjolainen, FM; tutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
Hannele Pulkkinen, KTM; tutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
Helmi Risku-Norja, MMT; erikoistutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
Petri Tapio, MMT; professori, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Hoviruokaa Kouvolasta

Saanko esitellä, Suomen ylivoimaisesti paras mämmi. Ja koska mikään muu kansa ei ole niin hullua, että söisi mämmiä, myös koko maailman paras mämmi. Tekijänä kouvolalainen perheyritys Hoviruoka. Pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon, että olen itsekin aikas konna tekemään mämmiä. Omani kelpaa jopa oraville, jotka hyvinkin tarkkaan vuosi sitten päättivät pitää painimestaruuskilpailut mämmikulhossani. Mukavaa että sain toimia järjestäjänä. Asiasta enemmän ja myös pikamämmin ohje löytyy täältä. Ja koska kaikille tuli nyt mieletön hinku tehdä mämmikakkua, siihen resepti täältä.

Otin ensikosketuksen Hoviruokaan juuri mämmin kautta. Moni varmasti tunnistaa tuon pääsiäisen värisen paketin, jonka sisältö saa meikäläisenkin haukkomaan henkeä. Ja myös kokemaan paskaisen lopun, mikäli en ole pystynyt rajoittamaan ahmimishalujani. Mustaa kultaa ehdottomasti, tätä myydään esimerkiksi Lidlissä. Unohtakaa muiden firmojen mämmit, nyt!

Hoviruoka nousi parrasvaloihin kasvispiirakalla eli vihiksellä, josta tuli varsinainen somehitti. Yllättävän vaikea sitä olikin mistään saada käsiin, suosio yllätti myös tekijät positiivisesti. Kauppojen vihishyllytkin ammottivat tyhjyyttä, kun kasvistelijat ja muut vegaanit löysivät vihdoin jonkin helpon eineksen. Vihis ei ole varsinaisesti mikään terveystuote. Itse asiassa vihis yllätti minut rasvaisuudellaan, mutta Hoviruoasta kerrottaan, että tarkoituksena olikin kehittää tuote täysin maun ehdoilla. Vertauskohtana vielä mainittakoon, että Hoviruoan vihiksessä on rasvaa 14g, kun vastaavassa Hoviruoan lihatuotteessa on vain 6,7g. Kalorimäärät 100 grammassa 304 kcal vs. 234 kcal. Sanoisin, että vihis on maukkaimmillaan kylmänä. Tosin tämä pätee mielestäni moniin muihinkin eineksiin.  Suosioon ei voi olla vaikuttamatta hinta, juuri Foodiesta tarkistettuna 0,99€.

Haluan esitellä Hoviruoalta vielä muutaman muunkin makoisan tuotteen. Nopeaan herkutteluun sopii lohipiiras, joka on 130 gramman painollaan mukava pieni välipala. Energiaa koko pläjäyksessä 192 kcal. Piiraasta on tehty myös kasvisversio, jota suosittelen ehdottomasti kaikille vihiksenkin ystäville.  Ja aivan helmi on 320 grammaa painava valmisateria, jossa on hyvä pala lohta, perunamuusia, porkkanaa, paprikaa, kesäkurpitsaa ja sitruunavoita. Todella hyvä, tasapainoinen ja maistuva ateria sekin.

 

Olen kuullut huhuja, että Hoviruoka olisi laajentamassa einespuolen vegaanivalikoimaansa. Tälle on taatusti tilausta, hieno juttu ja iso peukku firmalle. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Hoviruoan kanssa.

Banaani-myslikeksit

Tästä ei kaurakeksien tekeminen voi enää paljon helpottua. Kaksi raaka-ainetta, uuniin ja siinä. Maku on aivan loistava, vedin pellillisen kahdelta istumalta. Jos haluat lisää rapeutta, kannattaa paistaa hieman kauemmin.

Mikäli kaipaat versiota, johon ei ole lisätty sokeria lainkaan, korvaa mysli kaurahiutaleilla ja kuivatuilla karpaloilla tai rusinoilla.

2 banaania
3,5 dl omena-karpalomysliä

Soseuta banskut haarukalla. Lisää mysli ja sekoita hyvin. Lusikoi leivinpaperille haluamasi kokoisia keksejä. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.