Wienerschnitzel, korvasienikastiketta ja pihlajanmarjakapriksia

Pihlaja on jalo kasvi eikä turhaan väinämöissuomalaisten pyhä puu. Vielä hetken ehtii sijainnista riippuen maistelemaan pihlajan silmuja, niissä on miellyttävä karvasmantelin maku. Silmuja voi napsia ihan sellaisenaan, tai sopivassa suhteessa laittaa vaikka kirkkaan viinan joukkoon sokerin kanssa juomaa maustamaan.

Itävällassa pidettyjen euroviisujen sivutuotteena sain istua herkulliseen ruokapöytään, jossa maallisen teeman mukaisesti tarjottiin pääruokana wienerschnitzelit. Perinteisestihän annokseen kuuluu kapriksia, mutta tällä kertaa kaprikset oli korvattu pihlajanmarjoilla. Tai siis pihlajanmarjakapriksiksihan niitä taidetaan resepteissä kutsua. Oikein toimiva kokonaisuus, Liperin renkipiiskuri Juop Bitch oli valmistanut leikkeen kylkeen perunoita ja korvasienikastiketta. Nokian hehkeä emäntä oli tehnyt pohjolan kaprikset Christina Aaltion (soppa365) reseptillä. Kopioidaan se tänne kuitenkin, sillä vaikkei puista vielä marjat erotukaan, en malta olla laittamatta ohjetta, pian tuo aika kuitenkin on käsillä. 

Mutta voikukka-aika on NYT, samaan tyyliin voi tehdä myös voikukannuppukapriksia, vink vink. 

Pohjolan kaprikset

Ainekset

5 dl perattuja pihlajanmarjoja

Suolaliemi

2 rkl merisuolaa 3 dl vettä

Etikkaliemi

2 dl väkiviinaetikkaa 4 dl vettä 2 rkl sokeria 2 laakerinlehteä

 

Valmistusohje

1. Kuumenna noin puolen litran vetoista, puhdasta lasipurkkia 100-asteisessa uunissa noin 10 minuutin ajan.
2. Perkaa ja huuhtele pihlajanmarjat huolella.
3. Ryöppää marjoja puhtaassa vedessä pari minuuttia kattilassa. Siivilöi ja lusikoi marjat lasipurkkiin.
4. Lisää vesi ja suola kattilaan. Keitä kunnes merisuola on kokonaan liuennut veteen. Kaada suolaliemi purkkiin marjojen päälle, sulje kannella ja anna seistä huoneenlämmössä 3 päivää.
5. Kaada suolaliemi pois pihlajanmarjapurkista. Keitä etikkaliemi ja kaada se kuumana lasitölkkiin. Sulje kannella ja jäähdytä huoneenlämmössä.
6. Siirrä jäähtynyt tölkki jääkaappiin ja anna ”kapristen” maustua vähintään 3 päivää. Säilytä jääkaapissa tai kylmäkellarissa.
7. Hyvin desinfioituun tölkkiin säilötyt pihlajanmarjakaprikset säilyvät avaamattomina jääkaapissa useita kuukausia.

Vinkki: Kokeile maustaa pihlajanmarjat laakerinlehden sijaan esimerkiksi tähtianiksella (yksi riittää), muutamalla katajanmarjalla tai parilla isolla palalla pestyn luomusitruunan kuorta.
Huom: Ohjeella tulee etikkalientä melko paljon. Jos liemen määrä tuntuu suurelta, keittele sitä hetki kokoon ilman kantta.

Kuusenkerkkäsiirappi: parhautta

Tämä on hieno aika vuodesta: voi hyvillä mielin valella itsensä kuusenkerkkäsiirapilla ja heittäytyä muurahaiskekoon. Jos tätä ei kuitenkaan halua toteuttaa, voi joka tapauksessa valmistaa tuota tahmeaa parhautta. Juuri nyt kuusi nimittäin yrittää kasvaa. Vuosikasvaimista eli kerkistä voi tehdä aivan taivaallista siirappia, joka esimerkiksi vaniljajätskin kanssa on jotain ihan jäätävän hyvää. Keruuajan kanssa kannattaa olla tarkkana. Nyt on 28.5. ja ainakin Turun seudulla kerkät näyttäisivät olevan juuri parhaimmillaan. Sopivan kokoisia ja vaaleanvihreitä. Jos haluaa päästä hieman helpommalla eli kerätä isompia ja siis saada saalista nopeammin, kannattaa odottaa vielä muutama päivä. Pitää olla kuitenkin varovainen, ettei kerkät pääse kasvamaan liian suuriksi, koviksi ja tummanvihreiksi. Silloin peli on menetetty. Keruu on luvanvaraista eli viemällä metsänomistajalle paketin Meiran Kulta Katriina Premiumia, olet jo luultavasti saanut puhuttua itsellesi keruuluvan.

Kerkkäsiirappia voi käyttää myös kerkkäjäätelön tekemiseen. Suunnitelmissani on laittaa Gran Gelato -jäätelökone jodlaamaan ja tuloksena on toivottavasti ihanaa jugurtti-kuusenkerkkäjäätelöä. Siitä lisää lähiaikoina.

Muotoilin siirappiohjeen siten, että tästä tulee vain pieni erä. Kannattaa ensin testata ja sitten kun toteaa jumalaiseksi, voi aineksia tuplailla tai triplailla. Siirappia ei suositella raskaana oleville tai munuaisvaivaisille: havupuiden hartsi laittaa munuaiset vinkumaan. Terveen ei kuitenkaan tarvi stressata.

Kuusenkerkkäsiirappi

4 dl kuusenkerkkiä
1,1 l vettä
0,5 rkl sitruunamehua
2 dl sokeria

Huuhtele kerkät siivilässä kylmän juoksevan veden alla. Laita kerkät kattilaan ja mittaa siihen vesi. Keittele hiljalleen niin kauan, että nestettä on 0,5 litraa jäljellä. Tässä menee n. 1-2 tuntia riippuen, kuinka kovalla keität. Sihtaa kerkät pois. Lisää sitruunamehu ja sokeri. Keitä taas 1-2 tuntia, siten että siirappia on jäljellä n. 1,5 dl. Kerkkäsiirappi saa paahteisen värinsä vasta toisen keittämisen loppupuoliskolla, joten älä jännitä turhaan. Mikäli haluat juoksevampaa siirappia, keitä vähemmän aikaa esimerkiksi siten, että tuloksena on n. 2 dl valmista tavaraa. Siirappi on myös kuumana juoksevampaa. Soundimaailmaan voi muutella lisäämällä joukkoon sitruunankuorta, kardemummaa, kanelia tai vaikka vaniljasokeria. Mutta ihan perusohje on kyllä parhautta.

Kerkkäsiirappi sopii ihan kybällä myös uunijuureksiin. Voi hyvää päivää: loistavia suomalaisia juureksia, rosmariinia, merisuolaa ja päälle kerkkäsiirappia. Tädää.

Lihatonta grillausta

Ystäväpiirini on hyvinkin kaikkiruokaista, on karnivoria, vegeä, tapsaa, sipeä ja kaikkea niiden väliltä. Oma ruokavalioni on kääntynyt paljolti kalan ja kasvien puoleen, lihaakin toki syön mutta vain harvakseltaan. Vaan päätinpä yllättää lihansyöjät heittämällä grillipöytään pelkkiä kasvikunnan tuotteita ja olipahan se mukavaa. Kommentit ruuista oli erinomaisia, enkä kuullut yhtään naputtavaa sanaa. Lihaa ei kaivattu ja kaikki olivat tyytyväisiä. Vähintäänkin.

Vehnäproteiinista valmistetut Topas Wheaty -herkut sisältävät kaksi kerta enemmän proteiinia kuin A-luokan makkarassa keskimäärin on. Maku sopii niin kasvissyöjälle kuin lihansyöjällekin. Tuotteet ovat maidottomia, munattomia ja soijattomia, joten myös monet allergiarajoitteiset voivat syödä näitä. Ja tietty se käytetty vehnä on luomuvehnää.

Olen maistanut jo aikas montaa Topas Wheaty -tuotetta ja kaikista olen tykännyt, mistään ei ole edes kritisoitavaa, vaikka aina pitäisi löytyä jotain parannettavaa. Okei, no döner oli ehkä hiukan suolaista, mutta toisaalta kun paketissa lukee voimakassuolainen, on turha napista. Ylivoimaista parhautta edustaa kuitenkin frankenberger, joka on bratwurstia muistuttava pienikokoinen makkara. Aivan jäätävän hyvää ja maistuu täysin lihamakkaralle. Jopa koostumus on yhtäläinen, mikä sinänsä yllätti. Tuoteperheessä on erilaisia makkaroita, grillattavia pihvejä, leikkeitä leivälle, juhlapaistia, snäkkejä, gyrosia ja vaikka mitä. Valikoimaan kannattaa tutustua paremmin täällä.

Grillauspöytään olin varannut talonpojan nakkeja, frankbergereitä, vegaanischnitzeleitä, grillispiraaleja, döneriä ja chorizoa. Döner tarjottiin pitaleivän kanssa, chorizolle olin tehnyt chili sin carnea ja vegaanischnitzeleiden kanssa oli tarkoitus maistella caponataa. Niin hyvää, oi onneks sain olla mukana (vihelletään Putte Possun nimipäivien sävelellä). Lisänä pöydässä myös kirsikkatomaattia, kurkkua, oliiveja, tsatsikia, Sorrin mörkö-salaattia ja varhaissiipotui. Ui siellä joku savumuikkukin.

Unohtamatta mango-chilikastiketta, joka ei uinut, mutta jolle on omistettava oma lukunsa. Toimii grillattavan ruuan kanssa kuin tuntemattoman vastaantulijan heittämä hymy meikälle. Erityisen hyvältä maistui juuri schnitzeleiden kanssa. Kastike ei ole wheaty topas -tuote, vaan sen sain käsiini Bistro Juliennesta äitienpäiväbrunssilla, jolla maistelin tuota helmeä mm. juustojen kanssa. Ihanan väkevää mutta kuitenkin hedelmäisen raikasta. Sain vielä kotiinviemisiäkin keittiön tervehdyksenä, kun bistron naiskauneus keittiömestaria myöten pamahti pöytäämme soosipurnukoiden kanssa. Menkää nyt ihmiset äkkiä jo katsomaan, mistä hymyilevästä brunssista koko Turku puhuu. Ja kaikkia tietysti kiinnostaa, mistä mesun oikeaakin oikeampi käsi Mari, oli tämän hehkuttamani soosin sitten tehnyt. Jos en ihan jokaista ainesosaa paljasta, niin ainakin soosissa oli chiliä, inkivääritahnaa, keittiökonjakkia, fariinisokeria, mangopyrettä ja passionhedelmää. 

Kiitokset vielä Itu Biodynille, joka mahdollisti tämän grillaushetken. Topas Wheaty -tuotteita on myynnissä mm. Ruohonjuuressa.

Raparpericrumble

Raparperiaika on tulossa, jossain jo jopa parhaimmillaan. Kuten possukeittiön pihassa. Raparpericrumble ja vanhanajan vaniljajäde on jälkiruoka, josta tämä sika innostuu. Hapanta, makeaa, suolaista, kylmää, kuumaa, puuttuuko vielä umami, puuttukoon. 

Raparpericrumble

7 dl raparperia pilkottuna
2 tl kanelia
1 dl sokeria

Sekoita ainekset ja jätä mehustumaan puoleksi tunniksi. Voitele uunivuoka ja kaada ainekset vuokaan. Valmista päälle kauramuru.

4 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
100 g voita

Nypi ainekset kauramuruksi ja laita tasaisesti raparperimössön päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

Pan suola ja nokkossipsit

Eikö mainosfirmat ole parempia sloganeita suolapurkkeihin keksineet kuin esimerkiksi pan suola. Ja miksi juuri Turun murteella. Asiaa sen enempää analysoimatta otin ohjeesta vaarin.

Vaan onhan tässä ehdoton keväthitti, nokkossipsit. Saman voi toki toteuttaa lehtikaalilla, mutta nokkosessa on hauska aika voimakaskin maku. Eikä kustannuksetkaan ole ihan mahdottomia. Helppoa kuin kontiaisvideon kuvaaminen auringossa.

Nokkossipsit

nokkosia
oliiviöljyä
suolaa

Irrota nokkosista lehdet ja laita pellille leivinpaperin päälle. Kaada mukiin oliiviöljyä ja töppööttele sudilla lehtiin öljyä. Pan suola. Paista 200-asteisessa uunissa 4-5 minuuttia. Paras tulos saavutetaan, kun nokkonen tulee reilusti rapeaksi ja muuttaa ihan kevyesti sävyään tummemmaksi.

Voikukannuppu-oliivipasta

Kävin eilen tutustumiskäynnillä Brinkhallin kartanossa Turun Kakskerrassa. Kaikille paikka ei varmaan ole kovinkaan tuttu, mutta samoissa maisemissa on kuvattu Hovimäki-sarja. Omenapuu-puutarhassa kävellessäni en malttanut olla ottamatta pussia taskunpohjaltani ja keräämättä muutamaa voikukannuppua. Nälkäkin alkoi ilmoitella tulostaan, joten ajattelin, että tästä saa pikaisen aterian, kun kotiudun. 

Jos jollain on ennakkoluuloja tätä katkerankitkerää rikkaruohoa kohtaan, voin kertoa, että tuloksena oli älyttömän hyvänmakuinen pasta. Valmistuu n. 10 minuutissa.

Voikukannuppu-oliivipasta

1 rkl voita
4 dl voikukannuppuja
2 valkosipulinkynttä
2 tomaattia
15 oliiviia
1 rkl balsamicoa
½ rkl sokeria
½ dl oliiviöljyä
kourallinen persiljaa
suolaa
mustapipuria

fusilli-pastaa
parmesaania

Keitä pasta reilussa suolavedessä ohjeen mukaan. Huuhtele voikukannuput hyvin siivilässä. Sulata pannulla voi ja freesaa nuppuja 3 minuuttia, lisää valkosipulinkynnet ja freesaa pari minuuttia. Pilko tomaatit sormenpään kokoisiksi kuutioiksi ja oliivit siivuiksi. Lisää tomaatit ja oliivit pannulle. Lisää balsamico ja sokeri ja pian perään oliiviöljy. Mausta suolalla ja pippurilla ja heitä päälle vielä kunnon nippu silputtua tuoretta persiljaa. Sekoita pastan kanssa ja päälle vielä loraus oliiviöljyä ja parmesaania.

Sanoisin, että voikukannuput ovat pannulla parhaimmillaan, silloin kun ne alkavat ihan ihan hitusen aueta.

Korvasieni-nokkosraviolit ja sitruunainen valkosipuli-voisula

En ala tässä reseptissä käymään yksityiskohtaisesti läpi pastataikinan tai raviolien valmistamista. Niitä voi googletella tai vaikkapa katsoa täältä oppia. Korvasienten tai nokkosten käsittelystäkään ei sen enempää, niistäkin on tupa täynnä tarinaa. Tämä ohje on siis lähinnä suuntaa antava. Ja inspiraatiota. Ja ideoita. Raviolien täyte ja kastike toki tarjotaan.

Korvasieni-nokkosraviolit

Täyte:

käsiteltyjä korvasieniä
paistettua nokkosta
hienoksi hakattua punasipulia
ricottaa
timjamia
suolaa
mustapippuria

Sekoita keskenään ja mausta sopivaksi timjamilla, suolalla ja pippurilla. Täytä ravioleiksi ja keitä perusohjeistuksen mukaan.

Valmista sitruunainen valkosipuli-voisula.

iso köntti voita
pilkottua valkosipulia
sitruunamehua
fariinisokeria

Heitä kasariin voi ja anna sulaa. Lisää pilkotut valkosipulit, älä anna saada väriä. Purista sekaan varovainen määrä sitruunamehua ja lisää yhtä varovainen määrä fariinisokeria. Valmis.

Raviolit lautaselle, kastike päälle, parmesaanilastuja höyläykseen.

Don't miss a bite - Vera Jordanova

Vannoin joskus, etten katso enää yhtään Hostel-leffaa, tämän lupauksen tein sarjan ensimmäisen elokuvan jälkeen. No hieman vilkaisin kakkosta, mutta överiksi meni. Juuri sain American Horror Storyn kolmannen kauden päätökseen ja mietin, onko ero sittenkään niin kummoinen, splättiä paukkuu sieltä täältä ja goreilu on jo vähintäänkin groteskia. Silti, Horror Story on mielestäni loistava sarja, Hostel ei ole loistava elokuva.

Mistä päästäänkin itse asiaan, sillä Hostelin jatko-osassa näyttelee suomalaissyntyinen malli Vera Jordanova, jonka keittokirjaa juuri hetki sitten pitelin kädessäni. Tuo mysteerinen femme fatale johdattelee amerikkalaistyttökolmikon slovakialaiseen hostelliin, jossa suolet lentää ja iskuporokone laulaa. Pienen hetken joutuu uhraamaan myös ohjaajan henkisen tilan arviointiin: tilasta ei jää epäselvyyttä. Tämä ei siis elokuvassa.

Mutta mitä itse Veran keittokirjaan tulee, se ei ole lainkaan kauhea. Kirjassa toki tarjotaan teurassahalla raadeltuja eläimiä, joiden sisäelimiä syödään nautinnolla ja lihoilla porsastellaan, mutta mitä se meitä liikuttaisi. Ihminen on valjastanut luonnon ruhot omaan käyttöönsä. No ei mennä tähän aiheeseen. Kirjassa on todella paljon myös hienoja vegeohjeita.

Don't miss a bite sopii aloittelevallekin kokkaajalle, mutta ehkä pieni perustietämys ruuanlaitosta ei olisi pahitteeksi. Ja ruokatermeistä. Jordanova on työnsä vuoksi kiertänyt monissa maissa ja se näkyy resepteissä, teos onkin ruokamatka erilaisiin keittiöihin ja ruokakulttuureihin. Erityisesti minua ilahduttaa se tapa, jolla ruokaohjeet tuodaan lähemmäs lukijaa. Jo kirjan kuvat saavat inspiroitumaan, mutta Vera tarjoaa moneen reseptiin myös taustalta löytyvän pienen tarinan, joka saa lukijan istumaan mielikuvituspöytään ja odottamaan annosta haarukka toisessa ja veitsi toisessa kädessä. Tuokaa luokaa, tuokaa luokaa! 

Tapanani on ollut napsia muutamia varmoja hittejä kirjasta ja tässä muutama:

Viikuna-saksanpähkinäleipä

Kesäkurpitsa-pecorinofilopiiras

Chilinen hummerikeitto

Kurpitsarisotto

Limettinen vanukas raparperikastikkeen kanssa

 

Tekijä: Jordanova, Vera, kirjoittaja, valokuvaaja

Tekijä: Ruiz, Federico, valokuvaaja

Tekijä: Yli-Knuuttila, Jenna, kääntäjä

Julkaisuvuosi: 2014

Kustantaja: WSOY, cop. 2014 (painettu EU:ssa)

ISBN: 978-951-0-40643-4

Sivut: 255

Yhteistyössä WSOY:n kanssa.

Alle kympin punaviinejä

Ystäväni heitti pöydälle pari lempparipunkkuaan ja totesi, ettei paremmasta väliä. Juurikin näin, molemmat on palkittuja liemiä, jotka toimivat ihan myös sellaisenaan, mutta varsinkin Quinta on helmi punaisen lihan kanssa.

Lisätään listaan vielä yksi. Vuoden 2015 eurooppalaisten alle 11 euron punaviinien voittaja oli espanjalainen Durius Tempranillo 2011, joka pehmeillä tanniineillaan ja pitkällä jälkimaullaan on jopa liikuttava löytö.



Los Monteros Crianza 2011

Alkuperä: Espanja
Rypäle: Monastrell
Hinta: 9,30€
Luonnehdinta: keskitäyteläinen, tanniininen, kirsikkainen, kevyen nahkainen, vaniljainen, pehmeä,
Ruuan kanssa: juusto, pasta, grillattu


Quinta das Setencostas 2011

Alkuperä: Portugali
Rypäle: Castelão, Camarate, Tinta Miúda, Preto Martinho
Hinta: 9,99€
Luonnehdinta: täyteläinen, lämmin, mausteinen, karhunvatukkainen, muheva, pehmeät tanniinit
Ruuan kanssa: perfect match tumma liha



Durius Tempranillo 2011

Alkuperä: Espanja
Rypäle: Tempranillo
Hinta: 9,97€
Luonnehdinta: paahteisen makeita kuivia hedelmiä
Ruuan kanssa: liha vaalea, vaaleanpunainen tai punainen

Retiisiä ja pustanpatonkia

Välillä leipäviipale näyttää yhtä kiihottavan tutulta ja tylsältä kuin meikäläinen kymmenen vuotta sitten ostetuissa jo hieman reikiintyneissä ja uutta väriä epäilyttävistä paikoista saaneissa alushousuissa. Mikä tällöin avuksi? Retiisi. Ei tuo meikäläisen kiihottavuuteen juurikaan auta, mutta leivälle se antaa kyllä varsin mukavaa potkua. Jos et ole kokeillut, retiisiä leivälle ja uuteen nousuun.

Sen verran muistutuksena, että Sorrin puutarhalta saa mahtavan maukkaita retiisilaatuyksilöitä salaateista puhumattakaan ja Askondista loistavaa leipää. Sorri päivystää mm. Turun kauppahallissa ja torilla ja Askondi sekä Vehmaalla että Uudessakaupungissa. Kuvassa on muuten pustanpatonki, joka on siis patonki, jota on hieman tuunattu ainakin paprikalla. Herkkua. Hyvä lähipuurarhat ja lähileipomot!

Leivälle siis voita, salaattia, retiisiä, mustapippuria ja tippa oliiviöljyä. Vaihtelua lauantaiblööhön. 

 

Viljaton kattaus

Olen putsannut kuivakaappini vehnäjauhoista ja valkoisesta sokerista ja ostanut niiden tilalle pähkinöitä, siemeniä, tattarihiutaleita, kvinoaa, tuoreita yrttejä ja vihanneksia. Näin keittiöstäni löytyy aina jotain kokattavaa. 

Näihin sanoihin kiteytyy Viljaton kattaus -kirjan ruokafilosofia. Kirjantekijä tuli pari vuotta sitten tutuksi bataattiburgereillaan, jotka blogimaailmassa jalostuivat mitä mielenkiintoisiimmiksi variaatioiksi. Oivaa herkkua sanoisin. 

Vaikka kirjan johtava teema onkin viljaton kattaus, ei asiaa ajattele sen enempää kirjaa lukiessa. Tekijä ei sorru liikayrittämiseen tai turhaan kikkailuun, viljattomuus tulee Emmi-Liia Sjöholmilta luonnostaan. Viljat on korvattu näppärästi, tai lähtökohtaisesti viljoja ei ole lainkaan. Joka puolelta paistaa rakkaus ruokaan. Ja myös rakkaus ruokakuvaamiseen: kirjan kuvitus on paria poikkeusta lukuun ottamatta kirjoittajan omaa käsialaa. 

Muutama tärppi:

Feta-shakshouka. Brunssiruokaa parhaimmillaan. Shakshouka on mm. Lähi-itään sijoittuva pannu, jossa on usein tomaattia, chiliä, sipulia ja kuminaa. Pääideana on heittää tomaattimurskan päälle kananmuna tai pari hyytymään.

Tofulevite. Rakastan erilaisia dippejä, tahnoja ja kastikkeita. Tofulevite on koostumukseltaan juustomaista, silkkimäistä ja kuohkeaa. Parhaimmillaan leivällä. 

Munakoisopurilaiset. Ovatko nämä sitten purilaisia vai munakoisotorneja, hällä väliä. Paistettujen paksujen munakoisoviipaleiden väliin laitetaan aurinkokuivattua tomaattia, kvinoaa ja mozzarellaa, loppusilaus silautetaan timjamilla.

Tomaattihillo. Kursailematonta tomaattia ja makeutusaineena kookossokeria. Pitäisikö tästä jalostaa valkosokerisen ketsupin korvaaja? 

Emmi-Liia kirjoittaa Torkkuja ja Nokkosia -lifestyleblogia. Arvostelukappale saatu kustantajalta.

ISBN	9789523001268
Asu	Sidottu
Sivumäärä	n. 220
Kuvitus	Nelivärikuvitus
Kirjastoluokka	68.2
Ilmestyminen	01/2015

Nokkospesto-kirsikkatomaattipasta

Kirsikkatomaatti-pestopasta on yksi luetuimmista Polkkapossu-resepteistä. En ihmettele: lopputulos on nopea, vaivaton ja makoisa. Hortoilukauden ollessa parhaimmillaan, en malta olla tuunaamatta tuota kesto-ohjetta hieman polttavampaa suuntaan: perinteinen basilikasta tehty pesto korvataankin nyt nokkospestolla. Muuten siis lähes sama ohje. Eikä se tietenkään polttele.

Nokkospesto-kirsikkatomaattipasta
(3 annosta)

400 g spagettia
15-20 kirsikkatomaattia
4 valkosipulinkynttä
5 rkl nokkospestoa
3 rkl oliiviöljyä
½ dl pastan keitinvettä
mustapippuria
parmesaania

Laita pastavesi kiehumaan. Halkaise kirsikkatomaatit astiaan, johon lisäät pilkotut valkosipulit, peston ja oliiviöljyn. Sekoita hyvin ja laita kippo jääkaappiin. Lisää spagetit keitinveteen, reilusti suolaa ja keitä paketin ohjeen mukaan. Ota keitinvedestä osa pestoon, kaada loppu vesi pois ja kääntele tomaatti-nokkospestohässeli pastan sekaan. Lisää öljyä ja pestoa oman tarpeen mukaan. Lisää annokseen vielä mustapippuria myllystä ja raasta päälle parmesaania.

Korvasienten käsittely

Näyttäisi korvasieniä olevan sen verran hyvin nyt saatavilla, että jokaiselle ohje Eviralta. 


"Korvasienen käsittely alkaa hiekan harjaamisella. Jalan tyvi leikataan pois. Sienet halkaistaan, sillä etanat viihtyvät ontossa lakissa.

Tuoreita tai kuivattuja korvasieniä kaupan pidettäessä on ruokasieniasetuksen (871/81) 11 §:ssä tarkoitetun varoitusmerkinnän yhteydessä oltava seuraava käsittelyohje:

Korvasienet on keitettävä kahteen kertaan runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) vähintään viisi minuuttia ja huuhdeltava hyvin molempien keittokertojen jälkeen runsaassa vedessä.

Korvasieniä voidaan säilöä kuivaamalla ne rapeiksi. Kuivattuja korvasieniä on liotettava vähintään kaksi tuntia ennen käyttöä (10 g sieniä ja 2 dl vettä). Liotuksen jälkeen korvasienet keitetään kahteen kertaan kuten tuoreet korvasienet.

Korvasieniä kuivattaessa tai keitettäessä on tuuletettava hyvin. Korvasienten liotus- tai keittovettä ei saa käyttää ruoanvalmistuksessa. Korvasienen kuljetuksessa ja käsittelyssä on otettava huomioon, että siitä haihtuu myrkyllisiä kaasuja.

Vaiva kannattaa, sillä korvasieni sopii erinomaisesti keittoihin ja kastikkeisiin. Siinä on hieno ja tunnistettavan voimakas aromi ja ravunlihaa muistuttava koostumus. Väkevän maun vuoksi korvasientä ei kannata käyttää ruoassa ylenpalttisesti, varsinkin jos syöjät ovat herkkävatsaisia."

Nokkospesto

Nyt on juuri oikea aika lähteä luontoon hortoilemaan, keräämään villiyrttejä ja muita luonnon antimia. No onhan tämäkin tietty paikkasidonnainen juttu, mutta ainakin Turun seudulla on luonto herännyt ja kun jalkoihinsa tuijottelee, huomaa kuinka päivä päivältä maasta tunkee yhä enemmän ja enemmän luonnon aarteita. Tällä hetkellä kohtalaisen helppoja ja monen tunnistamia kerättäviä juttuja ovat mm. voikukka, maitohorsma, ahomansikka, poimulehti, siankärsämö, vuohenputki, piharatamo, pihlajansilmu ja nokkonen. Koivunmahlaakin ehtii vielä hetken valuttamaan, jos oikein kiirettä pitää. Ja sienimaailmassa korvasieniä ja huhtasieniä näyttäisi pukkaavan myös aika mukavasti.

Jotain tarttui itsellenikin mukaan, kun kävin metsikössä ja sen laitamilla ihmettelemässä. Jo keräillessäni näin näistä valmistuvan nokkospestopastaa, friteerattuja maitohorsmia, voikukka-ahomansikkasalaattia ja korvasieniravioleja.

 

Nokkospesto

1,5 dl nokkosia ryöppäyksen jälkeen

0,5 dl erilaisia siemeniä esim. auringonkukan ja kurpitsan
1 dl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunamehua


Aja kaikki sauvalla sekaisin ja lisää lopuksi vielä 0,5 dl parmesaaniraastetta. Lisää suolaa, jos kaipaat. Minä kaipasin. Seuraavassa kirjoituksessa tosi kätevä ja vähintäänkin maukas nokkospesto-kirsikkatomaattipasta.

 

Olutpruuvi Hartwallin seurassa

Muutaman ystäväni kanssa vietettiin hauska olutpruuvi Hartwallin tuotteiden kanssa, testattavana kolme 1836-sarjan pintahiivaolutta: vaaleahko Pale Ale, tummanpuhuva Brown Ale ja vehnäinen Wheat Ale.

Aikani etsittyäni totesin, ettei netistä löydy yhtään järkevää suomenkielistä pruuvilomaketta, joten väkersin sellaisen itse. Koska en ole olutammattilainen, hain pohjaksi jonkin englanninkielisen kaavakkeen, jota sitten kehittelin ja viskoin itse joukkoon vähintäänkin päteviä laatu- ja laaduttomia sanoja. Hyvähän siitä tuli ja hauskaa oli.

Maistelun voittajaksi pisteytimme vehnäoluen, joka hyvinkin samanoloisen belgialaisen Hoegaardenin ystäville oli melkoisen makoisaa. Pale Ale oli ihan ok, kaipasi pientä särmää. Totesimme, että vaaleiden massalagereiden joukossa kyseinen juoma olisi helmi, mutta Pale Alena ei ihan niin toimiva. Mutta pidimme kuitenkin, hyvä janojuoma. Brown Ale oli mukavan neutraali, muttei kuitenkaan vastaavien tummien oluiden sarjassa yltänyt keskitasoa korkemmalle.

Pruuvailun ulkopuolella testissä olivat Original Long Drink Cassis eli mustaherukkainen lonkero ja Royal Cargo eli oluen ja omenasiiderin yhdistelmä. Cassis maistui osan mielestä mustaherukan makuista finrexiniä, ilmankos pidin siitä. Kevyttä mentolista raikkautta ja voisin kuvitella, että etenkin saunan päälle maistuisi helmeltä. Voisipa sitä sekoittaa vaikka skumppaankin. Royal Cargo jätti sekavia tunteita. Iso-Brianniassa on suosittuna pubijuomana snakebite, joka on eräänlainen beer mix. Myös Saksassa tykätään sekoitella asioita oluihin, tehdään shandyjä, on olutspritea, olutcokista ja vaikka mitä. En ole ikinä ollut näiden suuri ystävä, mutta ehkä Royal Cargo tippui paremmin kuin edellä mainitut, sillä siinä oli niin selvästi hallitseva omenasiiderin maku. Mielsin sen selvästi enemmän siideriksi kuin olueksi. Ja koska näin oli, tein siitä kuninkaallisen voikastikkeen parsalle. Siitä tuli hyvää!

Royal Cargo -voikastike parsalle

kastike:

1 dl Royal Cargo -juomaa
laakerinlehti
3/4 kanaliemikuutiota (tai fondia)
ripaus fariinisokeria
2 dl kermaa
maizenaa
reilusti voita

Kaada kattilaan Royal Cargo, laakerinlehti ja kanaliemikuutio. Kiehauta. Lisää ripaus fariinisokeria ja kerma ja anna kiehua hetki. Poista laakerinlehti. Suurusta maizenalla ja lisää hiljalleen kunnon köntti kuutioitua voita.

Alkoholittomana juomana maistissa oli tee-sitrus Novelle Vire, jota olenkin maistellut menestyksellä jo useamman puolen litran pullon. Juuri sopivan makea, ei siis lainkaan ällön puolelle liukuva ja raikas. Juoman tarkoituksena on myös olla piristävä, eli yhdessä pullollisessa on kofeiinia kahvikupillista vastaava määrä. Toisena makuna on tee-inkivääri, sitä en ole vielä tsekkaillut. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Hartwallin kanssa.