Pidän kirjan ajatusmaailmasta: johtavana teemana on, ettei mitään heitetä pois. Kuorista keitetään liemi, ylijäämäriisistä paistetaan palleroita, naatit laitetaan salaattiin ja kuivuneet leivät jauhetaan korppujauhoiksi. Turkkilaista jugurttia on aina kaapissa, kasviksia ja kalaa preferoidaan, lihaakin voi syödä mutta kunnioittaen ja kohtuudella.
Yhdessä asiassa olen tosin vakaasti eri mieltä. Kirjoittaja toteaa, ettei ternimaitoa kannattaisi tuhlata pannukakkuun, sillä lopputulos on liian kiinteä. Ja pöh, tulos on täydellinen, ternimaidolle saa hakemalla hakea parempaa sijoituskohdetta kuin pannari.
Tähän erimielisyytemme sitten loppuvatkin.
Kirjoittaja Satu Koivisto on Maku-lehden päätoimittaja ja vaikuttaisi tekstin perusteella ihan leppoisalta lyyliltä. Sanailu on lämmintä luettavaa ja paljon muistellaan, miten äippä tai isäukko ovat hommat tehneet. Tai siis tarkoitan lähinnä noita ruokahommia, paljon onkin kivoja muistoja ja niitä on hauska lukea. Satu jakaa ohjeita, jotka voisivat hyvin olla omiani: kotijuusto, kesäkurpitsarieskat, tomaattihummus, kantarellipihvit, papulindströmit.
Muutama ohje pääsee ehdottomasti myös to do -listalleni: punajuuri-fetatahna, kikhernepullat joiden taikinassa on myös perunaa, juhannusrieska, selleripiiras ja ehdoton hitti eli perunapitsa. Viimeisestä vielä vähän tarkemmin, eli Koivisto on perunan lisäksi täyttänyt lätkänsä punasipulilla, mozzarellalla, rosmariinilla ja kapriksilla. Koska varsinaista kastiketta ei ole, mozzarellan lisäksi täytteeseen tulee vielä jonkin kovan juuston raastetta ja nuketuksen jälkeen töhäys oliiviöljyä. Kuulostaa veikeältä.
Mainio kirja, suosittelen.
Arvostelukappale on saatu kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti