Mukavaa kotiruokaa

Alkuruokamusiikkilautanen.


Munakoiso-pottupaistos

munakoiso
jauhelihaa
perunoita
2 sipulia
tomaatteja
aurajuustoa
suolaa
pippuria
kirveliä
rakuunaa
1 kananmuna
kermaa
maitoa
juustoa

Leikkaa munakoiso viipaleiksi ja ripottele suolaa päälle. Anna itkeä puoli tuntia ja huuhtele. Paista jauheliha, mausta suolalla ja pippurilla. Viipaloi sipuli ohueiksi puoliympyröiksi, kuori perunat, viipaloi ne sekä tomaatit. Voitele uunivuoka ja lado kerroksittain perunoita, jauhelihaa, munakoisoa, tomaatit kuitenkin päällimmäiseksi. Mausta jokainen kerros ripauksella suolaa, kirveliä ja rakuunaa. Pippuria voi ruohaista vähän varovaisemmin. Ripottele tomaatin päälle murustettu aurajuusto. Sekoita kulhossa kananmuna, 2 dl kermaa ja 1½ dl maitoa. Kaada hässäkän päälle. Kypsennä uunissa 210 asteessa n. 45-60 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä. Jos meinaa mennä turhan tummaksi, suojaa foliolla.

Parantelua

Kuulin sanottavan, että sauvakävely pitää kipsijalkaisen mielen virkeänä. Olipas tyhmästi tokaistu: oikeasti se on valmiskeittojen parantelu, josta riemu repeää. Useimmiten valmiskeitot ovat joko liian suolaisia tai muuten vaan maistuvat jätelingon poistovesiputkelta. Poikkeuksia tietysti löytyy, mutta ne ovat poikkeuksellisen harvassa. Annan silloin tällöin palautetta ruokafirmoille otsikolla jäkäläpää natisee. Palaute voisi ehkä joskus olla positiivistakin, mutta natisee-sana oikeuttaa negatiivisen sanailun.

Tällä kertaa minulla ei ole pahaa sanottavaa tuunaamastani keitosta. Itse asiassa knorrin tomaatti-basilikakeitto on yllättävän hyvää. Silti minun piti päästä huiskimaan sorkillani hellakapellimestarina matteus-passion jyristessä taustalla 5.1-äänisesti. Ei, en saanut kutsua yhdenkään filharmonikkarykelmän johtavaksi puikottajaksi.


Broileri-minestronekeitto

3 dl valkoviiniä
½ kanaliemikuutio
½ l knorrin tomaatti-basilikakeittoa
7 dl vettä
1 OXO meksikolainen maustekuutio
1 pss keittojuureksia
250 g hunajamarinoituja broilerisuikaleita
1½ dl rakettispagettia


(vasemmalla sateenkaarikeitto)

Mittaa kattilaan n. 3 dl valkoviiniä ja murustele sekaan ½ kanaliemikuutio. Anna kiehua pari minuuttia ja lisää tomaatti-basilikakeitto, vesi ja meksikolainen kuutio. Anna kiehua 10 minuuttia. Hienonna keittojuurekset pienemmiksi kuutioiksi ja kypsennä pannulla broiskut. Lisää juurekset, broiskut ja spagetti sen jälkeen kattilaan. Keitä vielä n. 10 minuuttia, eli sen aikaan kun spagetti kypsyy. Mukavan väkevää pimeneviin syysiltoihin!

Malta Q, R, S, T

Huh, enää kahdeksan kirjainta jäljellä. Ei vaan, sinänsä on ollut hauska huomata, että ihmisiä on kyllä kohtuullisesti eksynyt sivuilleni juuri hakusanoilla Malta, matkakertomus, Bugibba ja vielä hauskempi on ollut huomata, että he ovat tosiaan lukeneet juttujani. On se hyvä, että on kunnon seurantavehkeet :)

Q

Kuu Maltan yllä on valtavan upea. Jos minulla olisi pienintäkään taipumusta homo-canis-lupusteluun, olisi tuo varmasti oikea paikka raateluhampaiden kasvattamiseen.

Ritarit



Haarniskahemmot saapuivat Maltalle joskus 1530-luvulla. Ritarien tunnus näkyy vieläkin kaikkialla: seinissä, haarniskoissa, lipuissa, matkamuistoissa, lippalakeissa, kengänpohjissa. Vallettassa onkin komea Suursmurffin palatsi, jota kannattaa ehdottamasti käydä kuikuilemassa. Suurmestari johti ritareita, joiden tehtävänä oli taistella kristinuskon puolesta vääräuskoisia vastaan. Paavin tuella heiluttiin sapelit ojossa siihen malliin, että hintelämpää olisi jännittänyt.


Sisilia

Lautalla pääsee Sisiliaan kätevästi parissa-kolmessa tunnissa. Matkanjärjestäjätkin tekevät retkiä, mutta voi olla täysin varma, että niistä joutuu maksamaan rutkasti ylimääräistä. Paikallisia retkien järjestäjiäkin on kuitenkin lähes joka nurkan takana. Matka yhteen suuntaan kestää n. 1½-3 tuntia. Ei sinne tietty mikään pakko ole retkeä ottaa, mutta niistä saattaa löytää kivoja kohteita kuten Palermo tai Etna. Sisiliassa hintataso on Maltaa halvempi, joten eikun shoppaamaan. Ja sieltä saattaa löytää muutaman puunkin ja vihreyttä. Maltallahan ei paljon vihreää ole, kun foinikialaiset hakkasivat kaiken mikä vähänkin muistutti puuta laivoihinsa. Hmmm... tosin luulisi puiden jo kasvaneen muutamassa sadassa vuodessa takaisin.

Täytetyt voitaikinat


Näitä kannattaa maistella. Miljoonia erilaisia piiraita ja pasteijoita kävelee vastaan siellä täällä. Hauska tavata, nimeni on Nakki Piilo Piirakka. No heipä hei, minä olen Pasteija Kana, ystäväni kutsuvat minua tuttavallisesti Paskaksi. Toisella puolella tietä köpötteleekin näköjään Rouva Herne Jauheliha Tomssu Piirakka. Hänen miehensä on tosi rasvainen tyyppi.


Piirakat ovat halpoja ja tosiaan vaihtoehtoja löytyy. Voitaikina ei tosin ole lempparini, sillä liiallinen rasva alkaa jossain vaiheessa ällöttää. Mutta on näitä kiva maistella. Tosiaankin, sisälle saattaa olla tungettu vaikka ihan tuiki tavallista kana- tai jauhelihakastiketta. Kyllähän ne maistuu vaikka kuninkaille.

Jos haluatte esimakua piirakoista, niin apinakeittiön prinsessa, Übe R. Muuli, antoi vähän lovee ja valmisti juuri lihiksiä. Siis perinteisiä supisuomalaisia lihapiirakoita. No ne eivät kyllä takuulla liity mitenkään Maltaan, mutta pitää sitä kamua mainostaa.

Makkaran rintafileepataa :D

Stroganoffiakin voi tuunata vähän heittelemällä siihen, mitä kaapista sattuu löytymään, eri asia tietysti voiko sitä enää kutsua sen jälkeen stroganoffiksi. Mutta kun kreivi ei enää elää, niin antaa mennä vaan. Oli ihan ällöttävän hyvää, mutta se on täysin punaviinin ja porkkanamehun klassikkoliiton ansiota. Jos nyt haluaa lisätä autenttisuutta, niin taitaa tähän olla tapana viskoa vähän smetanaakin.


Porkkanamehustettu makkarastroganoff
(4 annosta + loput pakkaseen)

öljyä
2 sipulia pilkottuna
1 munakoiso viipaloituna ja itketettynä
1 paprika pilkottuna

3 B-luokan makkaraa paloiteltuna (toivottavasti 3 B:n luokanvalvojalle sopii)

½ litraa ruskeaa kastiketta
2½ dl porkkanatäysmehua
2½ dl punaviiniä
1 kanaliemikuutio
½ dl etikkakurkkulientä
heinz-ketsuppia
sokeria

15 hillosipulia
8 viipaletta etikkakurkkuja/suolakurkkuja kuutioituna
pippuria
oreganoa
basilikaa


Freesaa hetki kasviksia öljyssä, poista pannulta ja paista makkaroille kevyesti käristynyt pinta. Poista makkarat. Tee n. puoli litraa ruskeaa kastiketta (voita, vehnäjauhoja, vettä...). Lisää siihen porkkanamehu, punaviini ja kanaliemikuutio. Keittele 10 minuuttia. Lisää etikkakurkkuliemi, ketsuppia luraus ja ripaus sokeria. Lisää freesatut kasvikset, makkarat, hillosipulit ja kurkkukuutiot. Anna kiehua hiljalleen 25-30 minuuttia. Mausta pippurilla, oreganolla ja basilikalla. Tarkista myös suola. Tarjoa riisin tai pottujen kanssa.

Lusikallinen keittoa

Sateenkaarenkeltainen sosekeitto

1 kukkakaali
5 porkkanaa
3 sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 kesäkurpitsa
2 kanaliemikuutiota
3/4 dl murskattuja hasselpähkinöitä
½ pkt lidlin savukalkkunasulatejuustoa
pippuria
oreganoa
ripaus sahramia
ripaus muskottipähkinää
(suolaa)

Kuori ja paloittele kasvikset. Laita kattilaan vettä niin paljon, että kasvikset juuri peittyvät. Viskaa liemikuutiot sekaan. Keitä kypsiksi ja poraa hetki sauvasekoittimella. Lisää hasselit, sulatejuusto, pippuri, oregano, sahrami ja muskottipähkinä. Poraa tasaiseksi samettiseksi soseeksi. Tarkista suola.

Malta M, N, O, P

Äänestys on nyt loppunut. Kysymyshän kuului, kumpi jätetään leivälle päällimmäiseksi: makkara vai juusto. Voittajaksi selviytyi juusto kuinkas muutenkaan. Se ainoa oikea tapa. Koska nämä äänestykset ovat taidonnäyte täydellisestä nollatutkimuksesta, voin jatkaa niitä hyvillä mielin. Ja suurella osalla selainkin on toiminut ihan normaalisti, joten en näe syytä palata entiseen.


Meri


Kun meri muuttu hunajaksi, hukkaa köyhä lusikkansa. Minulle meri on ollut hunajaa jo pitkään, lusikoita olen levitellyt köyhtymiseen asti. Meri on kaunis, varsinkin Maltalla.

Mietinkin, miten noihin veneisiin pääsee...


Nii, et viittis soittaa kuule poliisia?

On maltaksi "Yek yojbok seyah pulitsiya". Useimmilta reissuilta tarttuu mukaan kieltä, mutta tältä ei edes yhtä sanaa. Uskomatonta.

Maltan kieli onkin oikeastaan jotain arabian murretta, jossa saattaa hyvin harvoin erottaa tutuhkon sanan espanjaa tai italiaa. Mikä hauskinta maltassa esiintyy tutut yksikkö ja monikko sekä niiden lisäksi vielä kaksikko. Heh, todella siistiä, en kyllä edes tiedä, mitä kaksikko tarkoittaa. Kuulostaa ainakin kovin syntiseltä. Iltalehdessäkin oli joku aika sitten juttu, jossa sanottiin, että BB-talossa oli ollut kiihkeää seksiä - kaksikon nukkuminen oli jäänyt kovin vähälle. Pakko tunnustaa, että olen jo katsonut yhden jakson.

Ei kannata silti olla kovin huolissaan, jos malta ei taitu kuin korsi käsissäsi. Englannilla pärjää erittäin hyvin ja italiaakin kuulemma osataan jonkin verran.

Omelet plain

No pelkkä omeletti, mitä oikein kuvittelit?

Ponte Vecchio

Slieman kaupungissa käytiin pastalla Ponte Vecchiossa. Jäi mieleen, sillä ruoka oli yummympaa kuin yummy itse. Asiasta samaan, olettekos ikuna kuulleet Yummy, yummy, yummy -kappaletta?

Palatakseni pasta-annokseen... se mikä siinä maistui niin taivaalliselta, oli maltalainen makkara, you know sir, maltese sausage. Ja tietty valkosipuli, tomaattikastike, kerma, yrtit plus muut tilpehöörit. En ole ikinä ennen muuten kirjoittanut sanaa tilpehöörit, pelkkä kirjoittaminen sai minut huvittuneeksi. Taisin juuri keksiä lääkkeen syysmasennukseen.

Salaattimaisessa tuoksussa luumua

Lisää kommentteja kaipaisin tohon alajuttuun!!!
-----
Onkos muilla samoja ongelmia, kun poikkeavat sivuillani... Anonyymi ilmoitti viime kirjoitukseni kommenteissa: "En tiedä, mistä johtuu, mutta sinun blogistasi ei pääse peruuttamaan edelliselle sivulle. Jää jumittamaan. Näin on tapahtunut tuon äänestysjutun jälkeen jo kolmesti."
------

Eilen väsäsin pikaisesti iltapalaksi salaattia. Olin saanut yhdistettyyn gourmet- & ummetuksenpoistovihjepuhelimeeni ilmoituksen luumun, rucolan ja mozzarellan henkeäsalpaavasta liitosta: ei osoittautunut perusteettomaksi kätyröinniksi. Vasikkaa käy kiittäminen.


Rucola-luumu-mozzarellasalaatti

1 pss luumuja
3 tomaattia
1 ltk rucolaa
1 sipuli
1 pss mozzarellaa
aurinkokuivattuja tomaatteja lasipurkista

Laita kuivatut kivettömät luumut tunniksi veteen likoamaan, niin ne hiukan pehmenevät. Pilko tomaatit neljään osaan. Huuhtele rucolat. Pilko sipuli ohuiksi puoliympyröiksi. Leikkaa mozzarella siivuiksi. Sekoita kaikki aineet keskenään. Valmista vielä kastike sekoittamalla seuraavat aineet keskenään:

aurinkokuivattujen tomaattien lientä
punaviinietikkaa
pippuria

Kaada kastike salaatin päälle. Suolaa voi lisätä, mutta aurinkokuivatuista tomaateista sitä irtoaa jo ihan mukavasti.

Leipomisen iloa

Jos jollain on jotain hauskoja voipapureseptejä, otan ilolla vastaan. Kun nyt satuin roudaamaan niitä säkillisen reissultani.

Yhteishyvässä oli ihan mukava palsternakkasämpyläohje. Tämä on kevyesti tuunattu versio.


Palsternakkasämpylät

250 g palsternakkaa
½ dl vettä
3/4 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
2½ rkl hunajaa
12-14 dl sämpyläjauhoja
½ dl rypsiöljyä

Kuori palsternakat ja keitä ne kypsiksi puolessa litrassa vettä. Vedä sauvalla tasaiseksi keitinvesien kanssa ja liuota hiiva 42 asteiseen soseeseen. Lisää hunaja ja suola. Ala lisäillä hiljalleen jauhoja. Lisää öljy ja loput jauhot. Anna kohota puolisen tuntia. Pyörittele sämpylöiksi ja anna kohota vielä sen aikaa liinan alla, että uuni saavuttaa 200 asteen lämpötilan. Voitele sämpylät munalla ja heitä uuniin n. 15 minuutiksi tai kun ne ovat kullanruskeita.

----
Norjan naislaulajat herkistävät paatuneimmankin rokkarin. Soittimeni yllätti minut Sissel Kyrkjebolla, joka jää nyt kuitenkin muiden norskien jalkoihin...

Malin Aikuinen nainen
Venke Knuutson pussailee
Maria Mena

Malta I, J, K, L

----

Heh, sain muuten vihaista sähköpostia eräältä kasiluokkalaiselta, joka oli käyttänyt sivuillani olevia juttuja lähteinään jossain koulutyössä. Ihan vinkkinä vaan kaikille lukijoilleni, että jos jutussani lukee vaikkapa Yksi kuuluisimmista lihamurekkeista syntyi Golgatan keittiössä vuosisatoja sitten, kun paikallinen kokki hihkaisi: "Se on täytetty", se ei välttämättä tarkoita, että lihamureke olisi alunperin sieltä kotoisin. Pitää olla kriittinen lukemaansa kohtaan hyvät teinit ja varsinkin näillä sivuilla kaikkea lukeemansa ei pidä ottaa niin vakavasti. Järjen käyttö ei muutenkaan ole täällä vapaaehtoista.
----

Iltamässäilyä

Paikallinen keittiö jäi aika paljon arvoitukseksi, vaikka ehti sitä jo jotain ruokia maistellakin. Pastaa oli tarjolla enemmänkin ja jos halusi syödä halvalla, paljon ja hyvää, oli se varma valinta. Pari kertaa pastaa mussuttelinkin, enkä todellakaan saanut pettyä. Suomessa pastan ulkosyöminen jää hyvin harvoihin kertoihin.

Ruokapaikat kasaantuvat Bugibbassa Misrah tal-Bajja -aukion kupeeseen. Paikoista saa helposti väärän kuvan, niin paljon perinteisiltä turistirysiltä ne vaikuttavat. Kyläläiset käyvät kuitenkin itsekin syömässä näissä eikä lainkaan turhaan. Sinne vaan siis rohkeasti.


Triq Luigi Preziosilla sijaitsee ravintola Don Vito: tunnelmallisempaa iltaruokapaikkaa saa hakea. Reunapöydistä avautuu uskomaton merinäköala suoraan pieneen satamaan, jossa värikkäät pikkuveneet lilluvat hyvinkin tietoisina omasta merkityksestään paikan ilmapiirille. Mutta kannattaa sitten mennä siitä vasemman puolisesta ovesta sisään, niin pääsee oikeaan paikkaan. Väärä paikka oli meidän kohtalo, mutta ei sekään haitannut. Ruoka oli alapuolella olevassa pastatalossa hyvää ja maisemat samat. Söin Pasta Zarinan eli penneä, johon oli sotkettu savulohta, tomaattikastiketta, vodkaa, kaviaaria ja kermaa. Ei hullumpaa. Pasta-annosten hinnat olivat yleensä 6-7 euron paikkeilla. Alkuruoan, pääruoan, jälkiruoan ja lasin viiniä sai 16-20 eurolla.

Ruokapaikat aukesivat illalla puoli seitsemän aikaan ja silloinkin oli yleensä aivan liian aikaista mennä syömään. Ainakin jos ajatteli syödä paikallisten kanssa samaan aikaan. Pimeä tuli puoli kahdeksan korvilla, jolloin alkoi tehdä muutenkin vasta mieli ruokaa. Helteessä kun ei ikinä jaksa niin kauheasti mässätä. Pimeän ensiaskeleet olikin yleensä se aika, kun me otettiin askeleet kohti lukemattomia ruokapaikkoja.

Jou jou jou jou Johanneksen katedraali

Vaikka Kangasalan kivikirkko onkin hieno, ei se ihan pärjää Johanneksen katedraalille. Tämä on ehdottomasti paikka, jossa pitää käydä, jos vaan Vallettassa pyörähtää. Ja Vallettassa taas pitää käydä, jos Maltalla pyörähtää, eli yhtälö on hyvin selkeä.


En ole taatusti käynyt sisällä missään yhtä upeassa kirkossa. Hieman paikan pyhyyttä profanisoi suuret turistiryhmät: kannattaa mennä heti aamusta, niin saa rauhassa katsella ympärilleen. Kirkko on omistettu johanniittaritareiden suojeluspyhimykselle Johannes Kastajalle. Malta oli pitkään ritareiden ykköspaikka ja heidän suurmestareitaan onkin haudattu Johanneksen katedraaliin. Kirkossa saa valokuvata, mutta salamaa ei saa käyttää. Kirkkokäyntiin kuuluu myös pyörähdys Oratoriossa ja Museossa. Oratorion takaseinällä on Caravaggion maalaama Johannes Kastajan mestaaminen, minkä on sanottu olevan maailman kaunein maalaus. Oratoriosta matka jatkuu Museoon, jonka seinillä on uskomattomia gobeliineja eli siis seinävaatteita, joissa on toinen toistaan säväyttävämpiä kuvia. Ludvig XIV:n hovikutoja teki seinävaatteet Belgiassa 1600-luvulla mm. Rubensin suunnitelmien pohjalta.

Kalajuttu

Tällä kertaa söi miestä ihan hillerin lailla, kun ei ollut huoneistohotellia. Olisin kaivannut omaa paistinpannua, rasvaa ja onkea, jolla olisin saalistanut Välimeren kaikki mielenkiintoisimmat eväkkäät. Kallioilla olikin siellä täällä ihmisiä istuskelemassa uittamassa koukkujaan. Kalastaminen vaikutti muutenkin hauskalta, sillä vedet olivat niin kirkkaita, että kalan koukuttamisen olisi tosiaankin nähnyt. Sain kyllä vahingossa käsin yhden mahi-mahin kiinni, mutta lahjoitin sen eräälle sedälle, Mifsud Guntalille, joka oli päätynyt hautomaan huonoja ajatuksia heikon kalastussaaliinsa vuoksi. Tai niin luulin, mutta hemmo osoittautuikin varsin lupsakaksi veikoksi, joka oli vain antautunut sinivihreän meren tuudittamiin ajatuksiin.


No mutta, paikallisiin kaloihin kävin tutustumassa eräässä pienessä kalamarketissa, jossa tietysti häpeillen napsin kuvia mitä kummemman näköisistä kiduseläimistä. Ai kunpa täällä olisi samanlaisia kalatiskejä. Ei sinänsä, ei Suomen kaloissa ole mitään valittamista.


Tällaista kalapastaa hehkeä seuralaiseni puputti ja sanoi hyvin maistuvan. Jälleen maltalaiseen tapaan hyvin yksinkertaisia makuja ja vain kevyttä maustamista.

Savulohi-avokadopasta

penne-pastaa
1 dl valkoviiniä
1 laakerinlehti
luraus kalafondia
2 dl kermaa
maizenaa suurustamiseen
pala savustettu lohta
avokado kuorittuna kuutioituna
(sitruunaa tummumisen estämiseen)


Keitä pasta al denteksi. Valmista kastike: kaada valkoviini pieneen kattilaan ja heitä sinne laakerinlehti ja varovasti kalafondia (tai pieni osa kalaliemikuutiosta). Keittele muutama minuutti ja kaada n. 2 dl kermaa joukkoon. Suurusta veteen sekoitetulla maizenalla. Lisää savustetun lohen palat. Poista laakeri. Kaada pennet lautaselle, kaada kastike päälle ja lisää sitruunalla pirkotellut avokadokuutiot. Sekoita varovasti.

Liikenteen pelko on viisauden alku

Osa maailmaa autoilee oikealla puolella ja osa vasemmalla, mutta maltalaiset autoilevat kadun varjoisalla puolella. Kuinka oikeaan tämä vanha trondheimilainen sanonta osuukaan. No vasemmanpuolinen liikennehän Maltalla on voimassa, mikä kieltämättä aiheuttaa meikäläiselle harmaita hiuksia. Todellisuudessa teillä ajellaan ihan miten sattuu ja töräytellään torvia varoitukseksi, kun tilanne alkaa näyttää huolestuttavalta. Kadun ylittämiseen tarvitaan rautaisia hermoja ja ylivilkkaisuushäiriöllä saavutettavaa tarkkaavaisuustilaa. Hispanian oppaiden mukaan Maltalla ei kyllä ajella kovinkaan lujaa, mutta höpöhöpöä puhelivat aikansa kuluksi. Vanha maltalainen sanonta saisi koulia hispaniaakin: yksi sana liian vähän on paljon parempi kuin yksi sana liikaa. Välimeren lomakohteista tämä hieno saari muuten erosi siinä, että skootterihulluus ei ollut vielä iskenyt. No, kukapa siellä skootterilla uskaltaisi ajellakaan, jos nyt ajattelee, että saarella on 400 000 asukasta ja autoja jokaisella perheellä vähintään kaksi. Suurin autotiheys/asukas Euroopassa muuten.

Malta E, F G, H

----

Sivujeni uusiutumisen myötä aion hauskuttaa teitä muutaman päivän kestävillä äänestyksillä. Jos vaan keksin jotain elämää ja Vetelin poikakuoroa suurempia kysymyksiä. Siis asioita joilla todellakin on merkitystä.
----
Mutta sitten takaisin Maltalle...

Earplane

Lentokoneella laskeutuminen meinaa tappaa pääni. Tuntuu kuin joku laskettelisi rautasahalla otsaani pitkin hitaasti ylösalas kuin paraskin Mengele. Paine käy jossain vaiheessa lähes sietämättömäksi, korvat menevät totaalilukkoon ja silmistä alkaa valua nestettä.

Mutta ei se mitään. Vihdoin kuulin paineentasauskorvatulpista. Ostin apteekista kyseiset kapistukset hintaan 9€ pari ja ne osoittautuivatkin ihan mahtavaksi avuksi. Laskeutuminen ei tuntunut tällä kertaa missään. Tulppien paikalleen laittaminen oli hauska operaatio: tarvi pitää nenästä kiinni, puhaltaa ja venyttää vielä korvalehteä ylöspäin. Kolmannella kädelläni sitten ruuvasin tulppaa paikoilleen. Nauru pidensi ikää, sillä takapenkin nainen hurmioitui lähes kippura-asentoiseen hirnumiseen touhujeni lomassa. Yritin olla vain mahdollisimman cool kuten aina.

Fenek

Kaniineja, ihanaa. Tosin tällä kertaa suloiset pörröturvat ovat päätyneet lautasille. Kaniini kuuluu olennaisena osana maltalaiseen keittiöön ja on sellaista herkkua, että Polkkapossunkin on vaikea olla antamatta himoilleen periksi. Räpitti voidaan valmistaa hauduttamalla, paistamalla tai vaikka leipomalla se torttuun. Hyvin usein sitä on kuitenkin maustamassa joku paikallisen maukas punaviini.

Ihania kaniineja -muhennos

yksi jänöpuppeli
punaviiniä
oliiviöljyä
5 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
1 tlk tomaattimurskaa
herneitä
2 laakerinlehteä
timjamia
sokeria
suolaa
pippuria


Paloittele jänis pienemmiksi paloiksi. Laita palat kulhoon ja anna marinoitua punaviinissä yön yli. Paloittele sipulit ja kuullota niitä kevyesti öljyssä. Paista marinoituja jänöpaloja hetki pannulla. Lisää pannulle tomaattimurska, herneet, laakerinlehdet, timjami, hiukan sokeria ja marinointiin käytetty punaviini. Anna kiehua hiljalleen tunti. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Tarjoa vaikka ranskalaisten kanssa, koska niitähän turisteille aina laitetaan.

Ateria oli ihan hyvää perusruokaa puhtaine makuineen.

Golden Bay

Malta on kalliosaari, joten uimarannatkin ovat monesti hyvin kallioisia. Bugibban kaupungissa, jossa hotellimme sijaitsi, ei ollut oikeastaan kuin yksi pieni pätkä hiekkaa rannalla. Uiminen ei silti ollut ongelma, sillä ympäriinsä oli veden rajaan laitettu keltaisia kaiteita, joista tukea ottamalla oli aivan helppo mennä uimaan. Se oli lähinnä hassun hauskaa.



Maltalla on muutama suositumpi hiekkaranta, joihin Bugibbasta täytyy mennä bussilla. Matka kestää vajaan puoli tuntia, joten sen kyllä menee helpolla. Vallettasta Golden Bayhin pääsee bussilla 47 ja Sliemasta Bugibban kautta bussilla 652. Golden Bay on saaren paras hiekkaranta ja porukkaa siellä on sitten sen mukaan. Rannalla on tarjolla jos jokin näköistä vesisporttia jeteistä sukellusvälineisiin. Hiekka on kuumempaa kuin Sonja Kailassaari parhaimmillaan, joten kehotan ottamaan läpsykät mukaan. Eikä ne uimassakaan pahat ole, sillä aina on mahdollista astua merisiilin päälle - tosin noin vilkkaalla rannalla niitä kai harvemmin on. Lahden pitäisi kai ainakin periaatteessa olla kohtalaisen suojaisa tuulelta, mitä ei kyllä ainakaan alloilta olisi uskonut. Aivan uskomattoman siistiä uida, kun yht'äkkiä aalto vetää metrin korkeudelta pään yli. Uskoisin sen olevan jopa hienompaa kuin saada Pelastusarmeijan puistokuoro ikkunan alle joka lauantai-aamu joikaamaan. Tai ehkei nyt sentään, mutta kyllä tuolle rannalle voisin mennä vielä uudestaankin. Aamu alkoi pilvisenä, mutta selkeni yltiökuumaksi ja varjollekin tuli pian käyttöä.



Hotelli Karanne

Hmm. Tähän hotelliin en aio astua enää jalallanikaan, paitsi ehkä valellakseni sen paloöljyllä, heittääkseni sisään napalmia ja kustakseni vielä savuavien raunoiden päälle. Rakkaasta vastaanottovirkailijasta kerroinkin jo viime polkassani, mutta muutenkin olisi paljon sanottavaa. Hotellin paikallinen luokitus on neljä tähteä, kansainvälinen kolme. En tiedä kyllä millä ihmeellä. Aula on kyllä tosi puhdas, mutta se on vain kulissi. Useassa huoneessa vessa ei vetänyt ja asiakkaita kehotettiin käymään alakerran yleisissä vessoissa. Naistenvessa muuten oli ainakin tulopäivänä rikki. Ei hotellissa oikeastaan mitään isompaa vikaa ollut, mutta paljon kaikkea pikkukökköä.


Katolla oleva uima-allas oli loistava ja sinne tulikin usein päädyttyä kierrätettyäni ensin itseäni henkihieväriin kaupungin sokkelokaavassa. Aamupala oli ihan ok, brittityylinen pekoneineen, nakkeineen ja munakokkeleineen. Salaattipuoli oli syvältä, koska sitä ei oikeastaan ollut. Oma tomaatti kädessä liuin kaidetta pitkin alakerran aamiaissaliin, sillä yhä edelleen näyttävä sisääntulo on kaiken alfa ja omega. No oli siellä jotain vihreää salaattia, mutta se näytti yhtä epäilyttävä kuin 47-vuotias suomalainen liikemies "liikematkalla" Thaimaassa. Vähän vaihtuvuutta olisi ehkä kaivannut, vaikka taisi siellä muutaman kerran olla säilykepäärynöiden tilalla persikoita. Tai ehkä jopa hunajamelonia. Tai siis ehkä jopa vesimelonia. Ai mutta olihan siellä säilykehedelmiäkin. No okei se oli ihan ok.

Siivoojat olivat mukavia ja yksi enkeli pelasti kaiteelta tippuneet uikkarini sisäpihan kattotasanteelta. Vastaanottovirkailijaa uikkarini eivät kiinnostaneet pätkääkään vaan valehteli minulle, että vain siivoojalla oli tasanteelle avain ja hän oli jo lähtenyt talosta. No kiersin käytävät kerros kerrokselta kunnes löysin kaksi siivoojaa, joilta sain heti apua. Sen jälkeen kävin vetelemässä respan valehtelijaa ympäri korvia.

Malta A, B, C, D

Ajattelin tarinoida tällä kertaa matkastani aakkosten mukaan, neljä kirjainta kerrallaan. Tiedän jo, että Å-kirjaimen kanssa tulee vaikeuksia, mutta ei se mitään. Ehkä hämään teitä jotenkin.

Minusta on mukava lukea matkakertomuksia, varsinkin jos olen itse matkustamassa samaan paikkaan. Voisin veikata, että painotus vie ruokaan ja juomaan, mutta aivoissani rönsyilee sen verran vilkkaasti, ettei tarvitse olla aikansa Nostredamus ennustaakseen, että muustakin turinoidaan.


Aljotta

Tätä jännää keittoa söin alkuruokana eräänä villin kuumana Bugibban iltana. Maku oli hauska, kirpeähkö ja iloinen, vähän niinkuin pöytäseuruekin. Minuun maku iski vieden jalat alta; monille se saa taatusti aikaan täyden tyrmäyksen, mutta ei aivan yhtä hyvässä mielessä.


2 sipulia pilkottuna
10 valkosipulinkynttä pilkottuna
4 rkl oliiviöljyä
5 tomaattia kuorittuna ja kuutioituna
2 oksaa minttua silputtuna
2 oksaa basilikaa silputtuna
2 laakerinlehteä
suolaa ja pippuria
2 l vettä
reilu vaalea kala ruodot poistettuna ja paloiteltuna
2½ dl keitettyä riisiä
Loraus sitruunan mehua

Kuullota sipuleita oliiviöljyssä niin kauan, että niistä tulee läpinäkyviä. Lisää valkosipulit ja paistele niitä hetki, mutta älä ruskista. Kaada sekaan tomaatit, minttu, basilika, laakerinlehdet, suola ja pippuri ja anna muhentua 5 minuuttia. Lisää vesi, kiehauta ja lisää kala ja keitetty riisi. Kala kypsyy hetkessä ja riisi onkin jo kypsää. Purista joukkoon vielä loraus sitruunan mehua.


Bussit


Jos jotain joutuu ällistelemäänpällistelemään Maltalla, niin sen on oltava maltalainen bussi. Siis aivan uskomattomia, sympaattisia kulkuvälineitä, joita ei todellakaan voi nimittää dösiksi tai nysseiksi. Bussit näyttävät olevan 60-luvulta tai ehkä jo ajalta ennen siitä; voi olla, että ne ovat jopa vanhempia kuin lukutaito. Maailmankaikkeuskin voisi olla kateellinen tuosta busseihin kumuloituvasta ajan vanhasta arvokkuudesta.

Ja ne kiiltävät ja ne todellakin kiiltävät. Auringon valossa kylpevä peili näyttäisi bussin rinnalla harmaalta kuin hiiri munkkikaavussa. Sellaisenkin tapasin, mutta siitä myöhemmin.

Bussiretkeily Maltalla on halpaa hupia: saarihan ei ole juuri Joensuuta isompi, mistä Joensuu saattaa toki olla hetkellisesti pahoillaan. Saaren päästä päähän pääsee reilulla eurolla, mikä ei lomamatkalla kovinkaan usein kaada finansseja. Bussissa matkustaminen taas saattaa kaataa ihmisiä tai hukata niitä erinäisiin paikkoihin. Kun ilma on yli 30 astetta ja varjoja saa etsiä, voi vain uskoa, ettei bussissakaan ihan kylmä ole. Seinässä kerrotaan bussissa olevan istumapaikkoja 42 ja seisomapaikkoja 12. Seisomassa ihmisiä saattaa kuitenkin olla hyvinkin reilut 40, mikä on erittäin hauskaa, sillä kuskit porhaltavat helteessä ovet auki. Ihmisiä sitten tippuilee oviaukoista sinne tänne ja sekös vasta naurattaakin. Onneksi nopeus on harvoin kova, joten ihmisiä loukkaantuu vain tilanteessa, jossa tippuu bussista perässä ajavan auton alle. Seisovat ihmiset myös pyörtyilevät kuumuudessa ja jos oikein hyvä onni käy, saattaa kaapata syyliinsä kaatuvan maltalaisettaren. Siinä ei auta muu kuin kosia viidentoista veljen, kukon ja vuohen ollessa vieressä tuima ilme kasvoillaan.

Bussikuskeille on kyllä pakko nostaa lippalakkia. Kadut ovat kapeita ja usein niillä ei edes mahdu menemään kahta autoa rinnakkain. Silti, kun kyseessä on bussikuski, mahtuu rinnakkain vaikka kaksi bussia. Uskomattomia heppuja. Järjestäen jokaisella kuskilla on peilinsä yläpuolella oma pyhäkkönsä, jossa on sitten kuvaa neitseellisestä Mariasta tai (bussionnettomuudessa) kuolleesta vaimosta, rukousnauhaa, wunderbaumeja, palavia kynttilöitä tai ihan mitä vaan, mikä pitää kuskin mielen virkeänä ja auton kadulla.

Parhaiten Maltan liikennettä ehkä kuvaa välimatka Bugibbasta pääkaupunkiin Vallettaan, joka on n. 15 kilometriä. Bussilla siihen menee aikaa hyvällä onnella 45 minuuttia.


Cisk

Paikallinen lager-olut ei ehkä ole ihan täydellistä, mutta kyllä siihenkin tottuu. Hieman kirpeähköä ja kummallista. Jos Suomessa haluaa valmistaa Ciskiä, kannattaa silputa morttelissa vetiseksi reilu kourallinen korianterin lehtiä ja heittää sitten mäski lillumaan johonkin peruspahaan Funlightiin. Maku on päivän päästä lähes autenttinen, etten sanoisi jopa pelottavan ortodoksinen. Tulos on väriltään hieman vihreämpi kuin originaali oranssinkeltainen versio, mutta kaunis vaahto laskee taatusti ihan yhtä nopeasti, jos sitä nyt missään vaiheessa itsevalmistettuun tuleekaan. Humalahakuisettomuutta kuvaa tylsähkö 4,2 %, mutta tylsyyden selittää luvun osalta se, että myös Palkansaajien tutkimuslaitos (PT) ennustaa Suomen tämän vuoden talouskasvuksi samaa lukua. Boring.

Hinta ei ole kyllä paha: paintti ciskiä maksoi käymissäni paikoissa 0,90€-2,5€. Huomattavasti parempi paikallinen olut on Skol. Sitä voisi verrata suomalaiseen peruslageriin.

Käänsin kuvan muuten säälin toivossa sivuttain. Juuri tuolta niskastani tuntuu tällä hetkellä hyvin nukutun lento-/bussimatkan jälkeen.


Dorka

Hotellimme vastaanottovirkailija, josta jätin palautelapullisen eli yhden A4:n valitusta. Kategorisoin valitukseni vielä kuuteen alakohtaan, jotta ei jäisi mitään epäselvää. Vai mitäs olette mieltä esimerkiksi tästä: joku soitti huoneestaan puhelimella respaan, eikä oikein ollut tyytyväinen huoneeseensa. Dorkan mielestä huoneessa ei ollut mitään vikaa ja lopetettuaan puhelun hän huusi puhelimeen perään vielä BITCH ja naureskeli meille vuoroaan odotteleville ihmisille omaa yltiöpäistä nerokkuuttaan.

Terkut

Bugibbasta. Ihan kivat ilmat ja jatkuu vaan. Koitan kestaa viela hetken, vaikka hiillostinkin itteni jo Golden bayn uimarannalla. Ei ihme kun makailin 5 tuntia. Polkkapossu sai vihdoin possun varin. Tajuttoman hienot aallot ja possukin osaa taas kellua, kun on tarpeeksi suolaista vetta. Terkut aitille ja iskalle :)

Poistuminen

Hei vaan hetkeksi. Viikon päästä tavataan, kun palaan Maltalta. Kai se on sitten pakko lähteä.

Tuumasta toimeen

Cansei de ser sexy
The Killers
The Coral

Kovalevyni teki indiehyökkäyksen, mutta otin siitä torjuntavoiton Pappi-Juutaalla.

-----

On se hieman ihmeellistä, että 2/3 Eurooppaan tuotavasta kardemummasta tuodaan Pohjoismaihin. Todiste suomalaisten liiasta pullataikinan kanssa läträämisestä. Toisaalta Tukholmassa on ehkä 18 miljoonaa intialaista ravintolaa, joissa pilahvit ja curryt saavat ominaismakunsa juuri kardemummasta. Islannissa tuosta maistuvasta maustekasvista hiisataan aromit geysirkylpylöissä, joissa virtsavaivaiset käyvät parantamassa putkensa aikaisen kastraatioitumisen pelossa. Tanskassa pukki tuo jouluna kardemummakeksejä ja sitten kaikilla on ihan törkeän hauskaa.

Ei se ehkä olekaan siis kovin ihmeellistä.

Kardemumma on maailman kolmanneksi kallein mauste sahramin ja vaniljan jälkeen. Poimiminen tehdään käsin ja vienolla herkkyydellä, tästä muodostuu kallis hinta. Minä en kyllä näe mitään ristiriitaa: ei kai voi olla kovin vaikeaa poimia McCormick-pusseja kardemummapuusta?

Seuraavasta ei paljon kastikkeen tekeminen helppone. Mietin mitä kastiketta tekisin kanaleikkeiden kanssa, kun sitten näin kuiva-ainekaapissani Knorrin kastikepussin. Turha niitäkään on väheksyä: ei sitä aina vaan jaksaa vääntää kaikkea ihan alusta alkaen. Kookosmaidollahan voi korvata maidon lähes reseptissä kuin reseptissä joten tuumasta kankaanniemeen.

Kookos-currykastike broiskulle

1 pss knorrin currykastikeaineksia
3 dl kookosmaitoa
ripaus kardemummaa
½ rkl voita
suolaa

Valmista pussin ohjeen mukaan, mutta korvaa maito kookosmaidolla. Mausta pienellä ripauksella kardemummaa. Sulata joukkoon voi ja lisää suolaa, jos siltä tuntuu.


Itämainen kasvisgratiini

2 sipulia
2 paprikaa
1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
palkopapuja
3 cm raastettua inkivääriä
kanelia
neilikkaa
kurkumaa
suolaa

kastike:

3 dl maitoa
suolaa
pippuria
muskottipähkinää
3 valkosipulinkynttä
juustoraastetta

Kypsennä ensin paloitellut kasvikset joko mikrossa tai keittämällä al dente. Heitä kaikki kasvikset uunivuokaan. Lisää joukkoon raastettu inkivääri, kanelia, neilikkaa, kurkumaa ja reilusti suolaa.

Kiehauta maito, mausta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä. Purista maidon sekaan valkosipuli. Lisää sitten hiljalleen juustoraaste. Anna lämmetä kunnes kasti on tasaista. Kaada kasvisten päälle. Gratinoi 230 asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia.

---
By the way: tiesittekö, että Itämaa (ruots. Österland) on aikoinaan ollut eteläistä Suomea tarkoittava nimitys? Kirkolliskokoukselta pyydän jo etukäteen anteeksi, että jouluevankeliumi kaikkine kardemummineen ja itämaan tietäjineen meni pahasti uusiksi.
---

Kanssasi liman nylkeminen on ihanaa

Niitä löytyy varsinkin elo-syyskuussa, mutta joskus vielä lokakuussakin. Niiden mielestä on hauska elää ryhmissä ja levittää limaa kaikkeen, mikä niitä uskaltaa lähestyä. Ne pitävät vaaleanharmahtavaa violettia lätsää, joka ei varsinaisesti ole mikään merkkivaate. Jalassa niillä on aina valkoiset housut, eivätkä ne silti kuulu mihinkään poikabändiin, eivätkä ole myöskään raviohjastajia. Housun puntti on selkeästi keltainen ellei jopa sitruunainen. Keltaisen tyvensä ohella ne tunnistaa helpoiten limasta. Varsinkin pienemmät ovat täysin liman peitossa ja niiden kanssa heilastelu ei ole aina niin rentouttavaa. Isommat ovat jo kasvaneet ulos limaisuudestaan, vaikka kyllä sitä silti löytyy.

Mutta jotain oikein hyvää niissä on. Ne eivät ole ylimielisiä leuhkoja kusipäitä, moraalisia mustekaloja ja naisia mielisteleviä totaaliääliöitä. Niiden kanssa tulee oikein hyvin toimeen, kun osaa vaan käsitellä niitä kunnolla. Ja jos ei muu auta, voi niitä puukottaa. Silloin ne menevät hieman laikukkaiksi, mutta kukapa ei veitsestä menisi. Ja mikä parasta, ne maistuvat hyvältä.


Sunnuntainen sienireissu ei ollut kovin tuottoisa. Tosin metsässä on mukava köpötellä, nuuhkia sammalikkoa ja odottaa saavuttaako tihkusade kuusen oksien alla piilossa olevan murisijan. Löysin muutaman kantarellin, matoisia tatteja ja hieman enemmän limanuljaskoja. Siis mielettömän hienoa, lempisieniäni. Ehkä juuri sen takia, että niitä on helppo löytää ja tuntuu, että ihmiset eivät ole kovinkaan mieltyneitä niihin, eivätkä varmaan kovin monet niitä tunnistakaan. Limakerroksen poistaminen sucks, mutta ei se niin kovin iso vaiva ole.

Puolukoitakin napsin muutaman sieltä täältä, jos vaikka päivänä jonain jotain kivaa niistä kehittelisi. Viime aikoina kun ei ole niin hirmuisesti ehtinyt kummallisuuksia kehitellä.

Tänään syötiin uunipossua, valkoviini-rakuuna-limanuljaskakastiketta ja porkkana-perunamuusia. Kyseinen sienikastike ei välttämättä kuulosta kovin herkulliselta, mutta ei kyllä läskisoosikaan, joka iskee kuin hatsa laivaan.


Valkoviini-rakuuna-limanuljaskakastike

½ rkl voita
2 pientä sipulia
5 dl pilkottuja limanuljaskoja
1 dl valkoviiniä
3 dl jotain kermaa
suolaa
pippuria
rakuunaa



Paista pilkottuja sipuleita hetki voissa pannulla. Lisää sienet ja paistele tovi. Lisää valkoviini ja anna kiehua kevyesti 5 minuuttia. Lisää kerma ja anna muhia hiljaisella tulella jonkin aikaa, siten että kermaa menee vähän kasaan. Mausta suolalla, pippurilla ja rakuunalla.