Aitäh aitäh aitäh*

Polkkapossu kiittää äänestäjiään ja on iloinen toukokuun ruokahaastevoitostaan. Voittoresepti omenahurmuriin löytyy täältä. Toisaalta olen myös surullinen, sillä nyt en pääse osallistumaan kesäkuun haasteeseen. Aihetta en ole vielä päättänyt, mutta eiköhän sekin tässä hiljalleen muotoudu. Laitan aivosolut raksuttamaan. Ylimuulille kaikki kunnia hyvästä emännöinnistä, loistavasta aiheesta ja sponsorin löytämisestä. En ole aivan varma, kykenenkö samaan. Emännöintiin.

Kiinnostuneena jään odottamaan, mitä Reilu kauppa lähettää palkinnoksi. Niinhän nuo sanoivat, että reilun kassin pohjalle jotain reilua. Katsotaan. Lupaan sitten infoilla.

Aika hienoa muuten, että osallistujia oli jo 14. Siitä se kasvaa.

*kiitos (viro)

Förkokta krossade korngryn

Ruoanlaitto on siitä mukavaa puuhaa, että mahdollisuudet ovat hmmm... runsahaiset. Kyse on vain siitä, että jaksaa itse etsiä uusia ideoita ja vaihtoehtoja. Moni on jäänyt pyörimään niihin perinteisiin peruna-, riisi-, nuudeli- jne. lisäkkeisiin. Mutta muitakin tuulia kannattaa välillä haistella ja sen myötä ehkä kevyesti maistella. Jostain voi vaikka pitääkin. No quinoa on eräs minun uusista tuulistani. Nyt olen kevyesti tykästynyt toiseen eli ohrasuurimoihin.

Ohrasuurimoilla on hieman pidempi keittoaika kuin esimerkiksi riiseillä, mutta ei anneta sen häiritä. Varsinkin kun on mahdollista ostaa esikypsytettyjä ja rikottuja suurimoita, joiden keittoaika onkin enää vain 20 minuuttia. Ei paha, not paaad. Ohrasuurimoita voi käyttää ohrattoihin (vrt. risotto), jyväsalaatteihin, uunipuuroihin, erilaisiin laatikoihin, tattikeittoon, jogurtin ja marjojen sekaan, piirakoihin. Mitä vain nyt sattuu keksimään. Jos olisin edes läheltä Tamperetta, öljylamppu varmasti syttyisi pollani päällä ja ymmärtäisin, että menisihän se varmasti mustamakkaraankin. Öljylamppu syttyi ja tajusin, että ai mutta sieltähän taidan ollakin. Selitys huonolle tohloppi-/kummelihuumorilleni.


Ja sanovathan nuo tietäväiset, joilla valta on, että terveellisiäkin ohraiset olisivat. Päätin juuri uskoa heitä. Tässä asiassa.


Hymyilevät paprikaiset(3 annosta)

3 keltaista paprikaa
1,3 dl esikeitettyjä rikottuja ohrasuurimoita
pinjansiemeniä
öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3/4 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
1 dl vihreitä pakastepapuja
suolaa
pippuria
(käristettyä pekonia)
2 rkl voita
tuoretta persiljaa
tuoretta timjamia
parmanjuustoa

Leikkaa paprikoilta hatut pois. Tyhjennä sisusta siemenistä ja valkoisesta hötöstä. Keitä ohrasuurimot kypsiksi. Paahda pinjansiemeniä hetki öljyttömällä pannulla ja laita ne sivuun odottamaan. Lisää pannulle öljy ja kuullota siinä pilkotut sipulit. Lisää pilkotut tomaatit ja pakastepavut pannulle ja kääntele hetki. Sekoita kaikki kypsien ohrasuurimoiden kanssa. Lisää suola, pippuri ja nokare voita. (Anja saa laittaa myös pekonia, jos haluaa. Saa muutkin, sillä se sopisi hyvin) Kääntele sekaan hienonnettu persilja ja timjami. Lisäile mausteita makusi mukaan. Täytä paprikat seoksella ja ripauta päälle vielä parmanjuustoa. Laita hattu päälle ja paista 200 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia.

Tähän kannattaa tehdä myös joku kastike. Joku kylmä ja yksinkertainen kermaviilikastike toimisi erittäin hyvin. Tai voi tehdä, kuten minä tein, eli söin paprikani parsojen ja katkarapu pil-pilin kanssa. Niinkin se oli erittäin herkullista.

Joku possu menikin syömään annoksesta, ennen kameroitsijan saapumista. Ei, en se ollut olin minä. Huomaa digiboksin kaukosäädin yläkulmassa. Ei, en katsele katselen televisiota syödessäni.

Tango parsalle

Parsa on tällä hetkellä parhaimmillaan. Minun on vaikea vastustaa sen flirttailevan kognitiivista kutsua - varsinkin kun torilla sitä myydään jo kolme punttia eurolla. Pian huomaan ihmetteleväni, mihin ihmeeseen saisin koko määrän käytettyä. Parsa on harmillista kyllä kovin nopea pilaantumaan. Väistämätöntä mädäntymistä ja kuoleman kirpeää kalmaa voi ehkäistä käärimällä puntti kevyesti kostutettuun imeläkukkaiseen keittiöpyyhkeeseen. Ja sitten jääkaappiin. Harvemmin nuo tangot siltikään säilyvät pariakaan päivää ostopäivästä. Paitsi Monosen Sateen tango, jonka Reijo laittoi taipaleelleen 1965. Ei ole ajasta vielä moksiskaan.


Euroopan perinteiset parsantuottajamaat ovat Saksa, Sveitsi, Italia, Ranska ja Hollanti. Siellä parsa pyritään syömään samana päivänä kuin se on kerätty. No niin kai täälläkin, mutta tuntuu hieman hankalahkolta toteuttaa. Suomessa kun tuota lempeää kainostelijaa ei juurikaan viljellä.

Parsan maku on miedon hienostunut. Usein sanotaankin, että sen aromia ei saisi peittää liian voimakkailla kanssasyötävillä. Nyt hieman kriittistä kommenttia: jostain syystä edellinen lausahdus on kääntynyt niin, että parsan kanssa ei pitäisi tarjota lainkaan voimakkaita makuja. Lausahduksen ideanahan oli alunperin se, että parsan makua ei saa peittää liian voimakkailla aineksilla. Rautalangasta vielä: saa tarjota, mutta ei peittää. No, rautalanka loppui.

Parsan käsittelystä ja keittämisestä en jaksa kirjoitella enempää. Siitä löytyy tarinaa vaikka täältä. Tai oikeastaan jaksanpa sen verran, että älä keitä parsaa liikaa. Yleisesti ottaen keittämisohjeissa on muutama minuutti ylimääräistä aikaa. Parsa kuitenkin kypsyy vielä hetken keittämisen jälkeenkin. Sitten meillä on tietysti myös Aki Wahlman, joka ehdottaa, että keittoaika olisi 46 minuuttia paksuudesta riippuen. Ei tässä Aki mitään keisarimäntyä olla keittämässä. No ei vaan... on tainnut tulla Gastronomie-lehden toimitukselle hilpeä typo ja jäänyt viiva pois numeroiden välistä.

No niin, ja sitten vähän voimakkaampia makuja parsoille.


Keitettyä parsaa ja katkarapu pil-pil (3 alkuruoka-annosta)

12 vihreää parsaa keitettynä

3/4 dl oliiviöljyä
1 rkl voita
1 tl sokeria
1 chilipalko
3 valkosipulinkynttä
suolaa
200 g katkarapuja
kourallinen persiljaa


Kuumenna kattilassa oliiviöljy ja lisää voi. Älä anna kiehua, mutta pidä silti tarpeeksi lämpimällä chiliä ja valkosipulia varten. Lisää sokeri. Pilko chili pienen pieniksi kuutioiksi ja lisää kattilaan. Murskaa valkosipulit puristimella (kyllä, sen saa tehdä) ja lisää nekin kattilaan. Anna muhia ihan hetki ja roiskaise ripaus suolaa. Lisää lopuksi katkaravut, anna niiden lämmetä ja heitä mukaan vielä kourallinen hakattua persiljaa. Tarjoa parsan ja patongin kanssa.

Aksu pokoilee

Kaikki varmaan tuntee tai ainakin tietää Aksun!? No niin tietysti, tyhmä kysymys. Aksu oli eilen keikalla Turussa Päiväkodissa. Liput hulppeat 3 euroa. Porukkaa nyt ei ihan hirveästi ollut, mikä pistää ihmettelemään. Mieto marinadi on taatusti kateellinen.

Mutta entäs itse keikka sitten. No ihan törkeän hyvä. Päätösbiisinä mieletön helmi, Jangsteri vain.

Tämä siis vain nopeana mainostuksena. Ajattelin lauantai-illan ratoksi tulla tänne paukuttelemaan henkseleitäni.

Pieni askel kaupan hyllylle, iso askel viljelijän pyllylle

Kuvan © Reilun kaupan edistämisyhdistys ry

Dansukkerin ruokokidesokerilla on kansainvälinen Reilun kaupan merkki. Dansukker kertookin, että tuotteen ostaminen parantaa perhetuottajien ja työntekijöiden työ- ja elinoloja kehitysmaissa: Reilun kaupan kantava ajatus.

Toukokuun ruokahaasteen ideana on siis tällä kertaa Reilu kauppa. Mitäpä muuta olisikaan voinut odottaa tuolta kansakuntien humaanin vihreältä hyväntekijältä, huhtikuun ruokahaasteen voittajalta, Ylimuulilta. Aihe on sinänsä ajankohtainen, että tälläkin hetkellä vietetään Reilun kaupan viikkoja. Turussa Reilu kauppa on mukana myös tulevana viikonloppuna järjestettävillä pyhästi yksinkertaisilla Kirkkopäivillä.

Osallistun tällä omenaisella ohjeella toukokuun ruokahaasteeseen.


Omenahurmuri (3 annosta)

3 omenaa
80 g voita
½ dl Dansukkerin ruokokidesokeria
ripaus kardemummaa
ripaus kanelia
2 tl vanilliinisokeria
3/4 dl kookoshiutaleita
2 kevyesti rouhittua piparkakkua

Pese omenat, poista siemenkodat ja leikkaa viipaleiksi. Voit myös kuoria, mutta kuoresta annokseen saa kivaa väriä. Sulata kattilassa voi, lisää ruokosokeri, kardemumma, kaneli, vanilliinisokeri ja kookoshiutaleet. Vuoraa vuoka foliopaperilla ja laita omenaviipaleet siihen. Kaada voikastike viipaleiden päälle ja sulje folio. Kypsennä 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Avaa folio ja lisää päälle piparkakkurouhe. Voit valmistaa annoksen myös grillissä kätevästi sillä aikaa, kun syöt pääruokaa. Kunhan et syö liian nopeasti :) Grilliin kannattanee laittaa tuplafolio, sillä neste on kova tyyppi karkailemaan.

Erityisen hyvältä omenat maistuvat kinuskin ja vaniljajäätelön kanssa. Ja nyt kun kerran on valmiina ruokosokeria, niin siitä ja kermasta saa kätevästi tehtyä kinuskia.

Kinuski

½ dl sokeria
½ dl Dansukkerin ruokokidesokeria
1 dl kermaa
pieni nokare voita

Keittele sokereita ja kermaa kattilassa ja hämmentele koko ajan. Aineet tiivistyvät hiljalleen kauniin ruskeaksi kinuskiksi. Kiillota kinuski lopuksi nokareella voita.

Juhlahumua portilla

Lupasin blogittaa viikonlopun mökkireissulla valmistamani kastikkeen. Jotkut sitä jo kyselivätkin, toinen kommenteissa ja toinen sähköpostissa. Jälkimmäiselle lupasin raapustaa ohjeen ennen hänen viikonloppuna vietettäviä syntymäpäiviään. No niin, ehdit vielä testaamaankin tämän ennen hillittömän hauskojen heliumsynttäripallojen virittämistä.

Tähän väliin peukalo ylös Portin Sauce Demi-glace Kastikepohjalle ja koko kastikeryppäälle. Ei tuota tuoteperhettä ole turhaan valittu vuoden 2007 tähtituotefinaaliin. Perusmaut sopivasti kohdallaan.


Metsänhengen juhlakastike sarvipäille ja muillekin hönniäisille siis ristakastike

2 dl demi-glacea (Portin)
3 dl punaviiniä
1 omena
2 rkl mustaviinimarjahyytelöä
7 katajanmarjaa
2 tl rosmariinia
mustapippuria myllystä
2 rkl puolukoita
2 rkl voita
(suolaa, sokeria)
maizenaa


Kiehauta kattilassa demi-glace ja punaviini. Kuori omena, leikkaa se perinteisiksi omenapiirakkaviipaleiksi ja heitä kattilaan. Keittele omenaa liemessä 5 minuuttia. Lisää mustaviinimarjahyytelö, murskatut katajanmarjat, rosmariini ja hieman pippuria. Anna muhia taas hetki. Lisää puolukat. Pyöristä kastike vielä lopuksi voilla. Tarkista suola ja sokeri. Suurusta maizenalla.

Ei niitä missään kasva

Kävin lähes täydellisessä maastossa Sauvon mökin lähituntumassa kuikuilemassa, josko löytyisi korvasieniä. No eipä löytynyt, peurojen papanoita kyllä rekkalasteittain. Tai voi olla, että ne olivat hirvien, mutta peurojen kuulostaa huomattavasti sankaritarinaisemmalta. Olin lupautunut tekemään anopille ja hänen kauniille tyttärelleen alkuruoaksi korvasienikeittoa, joten varasuunnitelmana minulla oli purkillinen kyseistä sientä kassin pohjalla. Hyvä niin, ei tullut tappiomielialaa. Ohje löytyykin täältä; tosin nyt laitoin paljon vähemmän kermaa ja korvasin sitä maidolla ja käytin vain 1/3 pekonista.

Pääruoan, eli hirven ulkofileen kanssa, tein salaattia ja aikas nannaa punaviinipohjaista omena-puolukkakastiketta. Kastikkeen polkkaan vasta seuraavassa kirjoituksessani. Jälkkäriksi valmistin foliossa grillattua omenaa, joka lillui kookoshiutale-voi-sokeri-kaneliliemessä, kinuskikastiketta ja vaniljajätskiä. Senkin bloggaan sitten tulevaisuudessa. Mutta nyt tuo kesäinen salaatti. Hyvä muuten että pysyi pöydällä, sen verran kova tuuli oli. Siispä...

Trombisalaatti

rucolaa
jotain erikoissalaattia
paahdettuja pinjansiemeniä
1 prk säilykepäärynöitä kuutioituna
aurinkokuivattuja tomaatteja halkaistuna
ruohosipulia
aurajuustoa murusteltuna


Kaikki ainekset vaan sekaisin ja kastikkeeksi punaviinietikkaa, oliiviöljyä ja loraus päärynöiden lientä. Päälle vielä muutama rouhahdus mustapippurimyllystä.

Kaikki sekaisin

Oliivitahna

15 vihreää manteleilla täytettyä oliivia
1 tl kapriksia
1 tl tomaattipyreetä
2 tl balsamiviinietikkaa
1 rkl parmesanjuustoa
mustapippuria
5 lehteä basilikaa
2 rkl persiljaa
1 dl oliiviöljyä

Sekoita monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella kaikki aineet paitsi oliiviöljy. Kaada sitten oliiviöljy sekaan hiljalleen koneen vielä käydessä. Tahna toimii mm. patongin ja grillatun lihan kanssa. Menee hyvin myös pastakastikkeena ja kanarullien täytteenä.

Viimeksi vetäisin tätä lasinuudeleiden, keitetyn parsan ja sweetchili-kastikkeen kanssa.

Valmista tavaraa

Joskus olen ehkä saattanut mainita jostain tietystä Knorrin keitosta mielipiteeni. Ei ollut kovin hempeää runonlausuntaa. Mutta on Knorrilla paljon hyvääkin, otetaan vaikka Ranskalainen Sipulikeitto. Pelkiltään olen sitä syönyt ehkä kerran, mutta tuunaillut olen useammin kuin mitään muuta valmiskeittoa. Ja monethan sitä käyttävät lihapullataikinassaan, mikä on kyllä erittäin kätevää. Perusmaut kun ovat mukavasti kohdallaan.

Knorr itsekin kehottaa muuntelemaan keittoaan, mikä on tietysti hieman epäilyttävää. Pussin takana annetaan kolme ideaa: ensimmäinen on juhlavampi eli sekaan lisätään valkoviiniä ja krutonkeja. Toisen tuloksena on täyteläinen keitto, joka saadaan aikaan lisäämällä juustoa ja paistettua jauhelihaa. Kolmantena mukaan silputaan purjoa ja puristetaan valkosipulinkynsiä. Pussin takana jaetaan vielä salatiedettä kertomalla herkullisten lihapullien ohje.

Mutta voi sitä käyttää paljon muuhunkin, joten tässä hieman ideoita:

Gratinoitu sipulikeitto. Kaada keitto annoskulhoihin, leikkaa päälle pienet siivut vaaleaa leipää. Hiero leipään kevyesti valkosipulinkynttä ja mausta se vielä tuoreella timjamilla. Raasta päälle lempijuustoasi. Gratinoi uunissa 275 asteessa n. 8 minuuttia.
Lihamureketaikina.
Punajuuri-sipulikeitto. Raasta sekaan etikkapunajuurta.
Lohi-sipulikeitto. Lisää lopuksi lohi- tai nieriäkuutioita.
Punajuuripihvitaikina. Keitettyä selleriä joukkoon.
Kermaa ja blenderiin + tuoretta basilikaa.
Punaviinipohjaan eli pullo punaviiniä keitetään puoleen, lisätään loppu määrä vettä, laakerinlehti ja keittoainekset. Raastetaan sekaan mozzarellaa ja viimeistellään kourallisella persiljaa.

Keittiön kaappisiivouksessa löysin pussin Knorria ja laitoin sitä kelpoon kotiruoka-ateriaan.


Sipulinen torvisieni-broilerkastike

350 g broilerin jauhelihaa
1 dl kuivattuja mustia torvisieniä
1 dl valkoviiniä
3-4 dl vettä
1 rkl soijakastiketta
laakeripuun lehti
½ pss sipulikeittoainesta
(maizenaa)



Paista jauheliha ja laita sienet pieneen määrään vettä turpoamaan. Purista sienistä vesi pois ja heitä lihan sekaa. Paista hetki. Lisää viini, vesi, soijakastike, laakerinlehti ja keittoaines. Keittele kevyesti kymmenen minuuttia, poista laakerinlehti ja suurusta maizenalla, jos tarvii. Tarkista suola. Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

Äidille

Ruissalo on herännyt talviunestaan. Sen luonto on juuri tällä hetkellä lumoavan taianomainen. Jos oikein kovaa yrittää, pystyy hiljaisuudessa kuulemaan, mitä oravaperhe miettii tulevalle kesälle. Reiän routaan on kaivanut kaivostyöntekijä Kaste Matonen: se vaikuttaa hyvin kaksineuvoiselta.

Ruissalossa oli mukava kävellä. Valkovuokkojen määrä oli jotain käsittämätöntä. Välillä joutui kävelemään valkoisella matolla, mikä ei herkemmältä floristilta olisi onnistunutkaan. En ole floristi. Herkistynyt kyllä.


ÄIDILLE haluaisin sanoa huomiselle: Hyvää päivää. Olet paras äiti. En ole huomenna halaamassa, mutta olkoon kaikki nämä Ruissalon valkovuokot sinulle. Olet ne kaikki ansainnut.

T:Poika

Eurovison syntikkaviulukilpailut

Pakko sitä on taas hieman innostua, kun lauantai ja euroviisut lähestyvät. Vaikka viime vuoden voittaja olikin vähän kyseenalainen, tänä vuonna voiton tulee viemään perinteinen euroviisukappale. Olen aika ihmeissäni, mikäli Ruotsin The Ark ei glämmää pottia kotiin. Äsken katsoin videon ja tuntui kuin Abba olisi hypännyt takaisin lavalle. Ei sinänsä, olenkin aina pitänyt Arkista, vaikkei tuo nyt ehkä ihan perinteistä Arkia olekaan.

Entäs tämän vuoden muut osallistujat? Israelia ehdin jo hetken hehkutella, mutta eivät päässeet edes loppukilpailuun. Sveitsin somebody-dance-with-me-mies Dj Bobo lähetettiin vampyyreineen takaisin Alpeille. Pelkkää positiivista, sillä ysärieurodance on ihan oikeasti kuollut, vaikka se tulevaksi lauantaiksi taas herääkin henkiin. Hanna voisi lähteä kotiin jo ennen esiintymistään. Kappale on väritön ja sitä tulee olemaan esiintyminenkin. Ei hävetä olla suomalainen, mutta onneksi en ole sveitsiläinen saati sitten ukrainalainenkaan.

Mutta on joukossa kappaleita, joista jopa pidinkin. Tai siis jos joistain on pakko pitää, niin niistä sitten. Kisan aloittaa Bosnia & Herzegovina ja heillä onkin ihan kelpo viisu. Melodia jäi jopa hetkeksi päähän soimaan, joka on sinänsä vähän huolestuttavaa. Seuraava odotettava esiintyjä on yhdeksäntenä esiintyvä Liettua. Kappaleessa on ihan loistava tunnelma ja siitä ihan oikeasti jopa pidin. Vielä kun laulajan voisi vaihtaa vaikka Roisin Murphyyn (<--- KLIKKAISIT NYT) olisin ihan myyty. Liettuan jälkeen mylvähtää Kreikka kappaleella Yassou Maria. Biisi on ihan kelpo omalla alallaan ja erottuu positiivisesti ainakin sen takia, että Jassu on niin mukava sana. Ja tämän tyypin sydän vetää muutenkin Kreikkaan, minkäs sille voi. Georgia esiintyy Kreikan jälkeen: en alkuun oikein tiennyt, miten kappaleeseen pitäisi suhtautua. Nyt olen jopa hieman tykästynyt siihen. Sophon Visionary Dreamista tulee ihan väkisin mieleen Madonnan Ray of Light. Tai jos ei tule, niin kannattaa ottaa korvatulpat pois. Ranskalla on ihan hauska kappale ja se erottuu kaiken paskan joukosta sillä, ettei ole läheskään niin paska kuin monet muut paskat. 15. esiintyjä on Venäjän Serebro, joka on hyvin tyypillistä Venäjää. Ihan ok viisu ja voi jopa saada vähän enemmänkin ääniä. Tuli kummasti mieleen toinen venäläinen naistrio Nu Virgos. Saksan Roger Ciceron laulelu on kaunista kuunneltavaa: jotenkin vaan rat pack ei täysin toimi saksankielisenä loungeiluna. Turkki esiintyy numerolla 22. Tuo syntikkaviulujen luvattu maa tarjoilee ihan jees biisin, joka takuulla vetoaa moneen. Menee TOP-kymppiin. No minuun ei jaksanut iskeä. Ei sinänsä, syntikkaviulut jyrää näissä kisoissa kohtalaisen ahkeraan muutenkin.

Kirjeenvaihtaja on hehkutellut Bulgariaa. Ei millään pahalla, mutta kappale on totaalista kuraa ja kuuntelisin mieluummin vaikka Esa Pakarisen Pakarock-levyä toistolla viikon kuin Bulgarian kappaletta kaksi kertaa. Ei Bulgaria silti heitä pohjanoteerausta. Sen tulee tekemään Ukrainan Verka Serduchka kappaleella Dancing Lasha Tumbai. Huh huh.

Kaiken kaikkiaan olen hieman pettynyt tämän vuoden antiin. Ehkä se johtuu siitä, että olen umpihetero ja kyseessä on kuitenkin euroviisut.

Jos jotain kiinnostaa kuunnella ja katsella kappaleet etukäteen, löytyvät ne mm. täältä.

Koolsla

Valkokaali, porkkana, viinietikka ja majoneesi ovat nykyaikaisen länsimaisen coleslawn perusosia. Joskus siihen näkee laitettavan myös omenaa, ananasta, punakaalia tai vaikkapa sinapinsiemeniä. Maittain reseptit tietysti vaihtelevat paljonkin ja esimerkiksi kiinalaisessa keittiössä voi coleslaw'ssa olla nuudeleita, manteleita ja auringonkukansiemeniä. Saksalaiselle coleslaw'lle tyypillisiä aineksia ovat paprika ja sellerinsiemenet. Jamakalaisessa keittokirjassani on ohje, johon perusainesten lisäksi laitetaan saksanpähkinöitä ja dry jerk-mausteseosta, jota voisin jopa tehdä valmiiksi maustehyllyyni. Jos sinne vielä jotain mahtuisi. Harkitsisin kyllä paatoksella seoksen uudelleennimeämistä.

Coleslaw on siis hyvin yksinkertaisesti sanottuna kaalisalaattia. Simppeliä se oli jo roomalaistenkin aikaan, sillä roomalaisten kokkien repertuaariin kuului salaatti, johon tuli kaalia, munia, viinietikkaa ja mausteita. Tieto on peräisin Apicukselta, kuuluisalta roomalaiselta herkkupepulta, joka heitti kampinsa Tiberiin, kun ei enää pystynyt kustantamaan valtavia päivälliskutsuja.

Ruokahistorioitsijoiden mukaan sana coleslaw tulee hollanninkielisestä sanasta koolsla. Se lienee peräisin Amerikkaan muuttaneilta hollantilaisilta uudisasukkailta jostain 1700-luvulta. En lähde väittämään vastaan, vaikka joskus hyvin harvoin tapanani onkin natista. Nykyaikainen länsimainen coleslaw ei kuitenkaan voi olla ajalta ennen 1700-lukua, sillä majoneesi keksittiin silloin. Tai no, majoneesin alkuperä olisikin oma tarinansa...

Coleslaw sopii mielestäni parhaiten grillatun lihan kanssa. Pizzamättöönkin se menee ihan hyvin: ei kai pizzerioissa turhaan ole tarjolla salaattipöydässä kaalisilppua. Alla olevan version söin grillatun lihan puutteessa eilen iltapalaksi. Majoneesin jätin pois heti kättelyssä, sillä halusin jotain vähän kevyempää. Maustamaton jogurtti korvasi majoneesin, mistä seurasikin makuun mukavaa kirpeyttä. Vastavedoksi kirpeydelle lisäsin salaattiin päärynää ja sen makeutta: varsin osuva valinta. Salaatti kaipasi myös väriä, joten suhautin kippoon vielä pakastepussillisen maissia.



Kirpeän raikas päärynä-coleslaw

500 g valkokaalia
2 porkkanaa
2 päärynää
1 pss maissia
1 tl valkoviinietikkaa
2 dl vähärasvaista maustamatonta jogurttia
suolaa
pippuria
sokeria

Suikaloi kaali, raasta porkkanat ja kuutioi päärynät. Sekoita kaikki ainekset ja mausta maun mukaan suolalla ja mustapippurilla. Lisää vielä ripaus sokeria, sillä päärynän makeus ei luultavasti jaksa täysin taittaa kirpeyttä. Riippuu tosin, kuinka makeita päärynöitä olet löytänyt.

Tarjoa grillatun lihan kanssa.

Kultainen kolmio

Olin lauantaina tekemässä ruokaa varpajaisporukalle. Alkuruoaksi savuporokeittoa, pääruoaksi gumboa Polkkapossun tapaan, jälkiruoaksi cointreaulla marinoituja liekitettyjä mansikoita ja mascarponevaahtoa. Ei mikään kaikkein kevein menu mutta isännän toiveiden mukainen. Ja hyvin upposi äijiin.

Gumbo on kreolikeittiön helmiäinen ja ehdottomasti allekirjoittaneen herkkua. Mausteinen keitto, pata tai muhennos, jossa voi lillua yhtä suurella todennäköisyydellä niin kanaa kuin kilpikonnaakin. Yhtä kultaista gumboa ei löydy, vaan reseptejä on yhtä monta kuin kokeilla isovarpaita. Gumboilla on silti kaksi yleisesti hyväksyttyä tunnusmerkkiä: roux ja kultainen kolmio. Roux on gumbon kastikepohja, joka paistellaan valmiiksi hiljalleen rasvasta ja jauhoista. Minun gumboni pohja tehtiin tällä kertaa pepsistä: juuri juttelinkin yhden kokkikaverin kanssa, kuinka pepsistä saa sävähdyttävän ruskean kastikkeen. Ja gumboon pepsi sopii mielestäni kuin viikset Pedrolle. Tomaattinen keitoshan tunnetusti kaipaa hieman makeutta.

Kultainen kolmio muodostuu varsiselleristä, paprikasta ja sipulista ja ilman sitä tämä gumbo on yhtä mitätön kuin villikorttilainen Wimbledonin tennisturnauksessa.

Kuvaa ei nyt periaatteistani poiketen tällä kertaa ole, sillä digi unohtui kotiin. Mausteiden määriä en lähtenyt arvioimaan: niitä voi viskellä vähän mutu-periaatteella. Kunnon keko jokaista kattilan pohjalle kuitenkin.


Gumbo Polkkiksen tapaan
(12-15 annosta)

currya
kanelia
chilijauhetta
basilikaa
paprikajauhetta
rakuunaa
6 valkosipulinkynttä murskattuna
3 kuivattua pikkuchilipalkoa
rypsiöljyä
4 dl pepsi colaa
6 vartta varsiselleriä
4 paprikaa
3 sipulia
1,3 kg marinoituja kanasuikaleita
2 pakettia wilhelmin chilimakkaraa
200 g chorizoa leikkeleenä
2 tölkkiä tomaattimurskaa
3 dl punaviiniä
vettä
800 g katkarapuja

Kokoa kattilanpohjalle omiksi pikku keoikseen curry, kaneli, chilijauhe, basilika, paprikajauhe, rakuuna, valkosipuli ja kuivatut chilipalot. Freesaile niitä hetki öljyssä. Lisää pepsi ja kiehauttele muutama minuutti. Pilko varsiselleri, paprikat ja sipulit ja freesaa niitä hetki paistinpannulla. Paista samalla myös kanasuikaleet kypsiksi toisella pannulla. Lisää kattilaan varsisellerit, paprikat, sipulit, kanasuikaleet, reiluiksi paloiksi pilkotut chilimakkarat ja puolitetut chorizoleikkeleet. Lisää myös tomaattimurska, hieman vettä ja punaviini. Anna keitoksen kiehuilla hiljalleen ja muhia tunti. Tarkkaile nesteen määrää ja lisäile välillä vettä tai vaikka kanalientä. Heitä loppuvaiheessa kattilaan sulatetut katkaravut. Tarkista vielä maut ja lisää mausteita tarvittaessa. Suolaa tulee marinoidusta kanasta ja makkaroista. Lisää sitäkin, jos siltä tuntuu.

Lopuksi gumboa voi vielä hiukan suurustella maizenalla, jos neste vaikuttaa liian juoksevalta.

Tarjoile riisin kanssa.

Paahdettua pinjaa

Tämä erinomainen leipä on kokkiystäväni Chef Rinkulan käsialaa. Sitä leivottiin vappuaaton appeeksi yrttiyttämään ruokapöytää. Kokkiviinien lomassa tuotos tosin unohtui hieman liian pitkäksi aikaa uuniin, mutta ei se kyllä haitannut. Taisi olla puolisen tuntia.

Pinjansiemen-pestoleipä

vehnäleipätaikina, johon lisätty kunnon loraus oliiviöljyä
pinjansiemeniä
basilikaa
pestoa

Kohota taikinaa 30 minuuttia liinan alla ja kauli sitten ½cm-1cm paksuiseksi suorakaiteeksi. Paahda pinjansiemeniä hetki pannulla. Levitä ohut kerros pestoa taikinan pinnalle. Kaada pinjansiemenet taikinan päälle ja revi mukaan muutama lehti basilikaa. Nyt taikinan voi joko rullata tai taittaa. Kuvan leipä on tehty taittamalla. Eli taita vasen reuna ensin toista reunaa kohti hieman keskustan yli ja taita toinen reuna sitten taitetun osan päälle. Käännä leipä sitten toisin päin. Sulje päät vielä litistämällä taikinan reunoja tiukasti yhteen. Pistele haarukalla leivän päälle muutama höyryreikä. Paista n.200 asteessa 20-25 minuuttia tai kunnes leipä on kauniin ruskea.

Huippusalaatti

Maistoin eilen uutta tuttavuutta eli luolakypsytettyä gruyereä. Herkullista pinjansiemen-pestoleivän rinnalla. Sen ohjeen laitan myöhemmin. Tähän päivään varauduttiin huippusalaatilla ja pikku lihapullilla. Suosittelisin tätä vihreää herkkua vihamiehillenikin, niin hyvää se on. Ohjeen olen blogannut ennenkin ja sehän on täällä.