Kiinnostaa kiviäkin

Folklore tietää, että timjamivarpu tyynyn alla pitää painajaiset loitolla. Naisia varpu kiinnostaa, sillä hän, joka pitää timjamia hiuksissaan on aivan vastustamaton. Jos minulta kysytään, kuulostaa yhtä vastustamattomalta kuin Hennes & Mauritzin syysmallisto ja seksikkäältä kuin maksalaatikko. Niin ja brittitaruston mukaan vetoa timjamiin tuntevat myös keijukaiset, haltijat ja George Michael. Kiinnostaa kiviäkin.


Timjami sopii ruokaan kuin ruokaan. Jos oikein villiksi heittäytyy, voi siitä keiteltyä lientä heitellä myös kylpyveteen ja ottaa rentouttava pulahdus. Tästä syntyy kyllä pieni dilemma, sillä timjamin uskotaan poistavan nestettä. Heitä sitä sitten kylpyveteen. Kummallista.

Eilen syntyi erilainen dilemma. Mieli halusi lasagnea, vatsa moussakaa. No tein näiden yhdistelmän, reippaasti timjamilla maustetun paistoksen, joka olikin aikas nannaa. Yritin tehdä mahdollisimman kevyen version, joten esimerkiksi juusto, kerma ja muut rasvahönniäiset jäi pois - vaikkakin olen lukenut timjamin olevan parhaimmillaan erilaisten öljyjen ja rasvojen kanssa. Tiedä häntä.


Lasagne-kanamoussaka

½ munakoiso
½ kesäkurpitsa
lasagnelevyjä

Kastike 1:
2 sipulia
2 kynttä valkosipulia
1 prk tomaattimurskaa
ripaus kanelia
tuoretta timjamia
tuoretta basilikaa
sokeria
suolaa

Kastike 2:
250 g marinoituja kanasuikaleita
maitoa
maizenaa
kanaliemikuutio
currya
(suolaa)
(juustoraastetta)

Leikka ensin munakoiso puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja laita ne talouspaperin päälle. Suolaa siivut molemmin puolin ja anna itkeä karvaan maun pois puolisen tuntia. Tee sama kesäkurpitsoille, jos pidät senkin makua liian karvaana.

Valmista kastike 1. Pilko sipulit ja freesaa niitä öljyssä hetki pannulla. Lisää tomaattimurska, hieman vettä, sokeri, suola, kaneli ja silputut yrtit. Keittele hetki ja tarkista maku.

Valmista kastike 2. Paista kanat öljyssä ja tee ihan normaali valkokastike maidosta, johon sitten lisäät kanat. Lisää kastikkeeseen reilusti currya ja jos haluat hieman kiinteämmän paistoksen, juustoraastetta.

Voitele vuoka ja kaada alimmaiseksi kerros valkokastiketta ja muutama itketetty ja pesty munakoisoviipale. Lado näiden päälle kerros lasagnelevyjä. Sitten vaan aina vuorotelle viipaleita kastikkeineen ja lasagnelevyjä. Päällimäiseksi kuitenkin kastiketta, jolla lasagnelevyt on hyvin peitetty. Tässä vaiheessa olisi mukavaa, jos olisi hiukan vaikka parmanjuustoa päälle ripoteltavaksi. Paistos kypsyy 200 asteisessa uunissa noin puolessa tunnissa. Anna vetäytyä kymmenisen minuuttia uunin jälkeen, niin annos ei leviä ympäri lautasta kuin sensuroitu tuulettimessa.

Ankoilla on elastinen ruokatorvi

Hans Välimäen mielestä pakkosyötettyjen lintujen maksa on käyttökelvotonta, sillä syöttömenetelmän takia maksaan tulee repeämiä. Hans saattaa varsin hyvin olla oikeassa. On kieltämättä aika karua, että ankkoja ja hanhia syötetään pakkosyöttösuppiloilla hyvin tarkkaan valitulla ruokavaliolla, jonka ansiosta ankat voivat jopa tuplata elopainonsa. Ei ihme, että eläinokeusjärjestöt ovat puuttuneet asiaan. Tosin Amerikan eläinlääketieteellisen liiton mukaan menetelmä ei ole linnulle vahingollinen. Eipä. Kurkku auki, lihoiksi ja maksoiksi. On se hyvä, ettei allekirjoittaneella ole yhtä elastinen ja paljoon ruokaan pystyvä ruokatorvi. Chicagossa kaupunginvaltuusto päätti äänin 48-1 kieltää ankanmaksan syönnin sakon uhalla: sakko 500 dollaria. Laki tuli voimaan kesäkuun lopussa, mitä ennen ankanmaksan myynti kasvoikin huippulukemiin, kun ihmiset halusivat vielä runtata napoihinsa viimeiset maksasiivut.

No niin mutta minäpä ostin ankanmaksapateeta ihan vaan sen takia, että piti kapinoida Välimäkeä vastaan. Ei vaan... stokkalla iski silmään pieni mutta riittoisa paketti kyseistä tuotetta hintaan 2,50€. Purkin kyljessä luki, että kyseisiä ankkoja ei ole pakkosyötetty suppiloilla, vaan niillä on ollut erittäin lokoisat oltavat. "These ducks have experienced very comfortable life". No sehän lähti siltä istumalta mukaan, vaikka en edes mennyt istumaan. Ostin myös muutaman kokojyväsämpylän, jonka päällä pateen sitten naatiskelin. Ja seuraksi tein tällaisen salaatin.


Salade aux melon d'eau



jäävuorisalaattia ja jotain erikoissalaattia
banaania
vesimelonia
mozzarellaa
valkosipulinkynsiä
oliiviöljyä
pippurirouhetta
juoksevaa hunajaa

Revi salaatit ja laita alimmaksi lautaselle. Kokoa päälle vesimelonin palasia ja banaanisiivuja. Tee valkosipulista ohuen ohuita siivuja ja heitä mukaan. Pinon päällimmäiseksi sitten kunnon siivu mozzarellaa ja sen päälle oliiviöljyä, pippurirouhetta ja juoksevaan hunajaa. Ja tämä siis syödään ankanmamaksepateeleipästen kanssa.

Kastilaitos on lakkautettu, mutta currykasti maistuu monelle

Parempi varoa, ettei guru tule puseroon, jos tätä ruokaa valmistaa. Ja suosittelen valmistamista. Loistava intialaisohje.

Curry kyllä palkitsee, kun sen vääntää itse alusta lähtien. Maaliskuun arkistosta löytyykin vähän juttua siitä. Viimeksi tein kanacurryn, nyt vuorossa kala.


Doi maach
eli kookoksessa haudutettu jogurttinen kalacurry


400 g vaalean kalan fileetä
1 tl kurkumaa
1 tl sinappijauhetta
1 tl korianteria
½ tl juustokuminaa
½ tl chilijauhetta
3 cm pätkä inkivääriä
2 kynttä valkosipulia
3 rkl ruokaöljyä
1 hienoksi silputtu punainen chili
5 cm kanelitankoa
½ tl neilikkaa
1/4 tl kardemummaa
2 sipulia
1 tlk kookosmaitoa
1 rkl sokeria
3 rkl rusinoita
1 dl maustamatonta jogurttia
suolaa (ja sitä menee paljon)

Leikkaa kalafilee reiluiksi kuutioiksi. Sekoita 5 ensimmäistä maustetta, pieneksi pilkottu inkivääri/valkosipuli ja 1 dl vettä mausteseokseksi kulhossa. Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää punainen chili, kanelitanko ja kardemumma. Lisää neilikka puolen minuutin päästä. Lisää puolen minuutin jälkeen sipulit ja ruskistele niitä kevyesti vähintään 5 minuuttia. Lisää mausteseos ja anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes suurin osa nesteistä on haihtunut. Paista mausteita vielä muutamaa minuutti hyvin sekoitellen.

Lisää kookosmaito ja anna hautua miedolla lämmöllä kolmisen minuuttia. Ensimmäisellä kerralla, kun tein tätä, lisäsin vielä pilkottua tomaattia, mutta ilmeisesti sen happojen vaikutuksesta kookosmaito juoksettui. Makua se ei haitannut, mutta näköä kyllä. Nyt tomaatti sai jäädä pois. Lisää kala ja sokeri ja hauduta muutama minuutti, jotta kala kypsyy. Lisää suola, jos et sitä vielä ole tehnyt. Sitä menee tähän yllättävän paljon, jos haluaa saada suolaisen maun esiin. Muutenkin tässä on niin voimakkaat maut. Lisää rusinat ja jogurtti. Minuutti vielä ja ruoka on valmista. Riisi lienee paras kyytipoika. Poista kanelitanko.

Tartar

Välipalaa.


Punajuuri-kylmäsavulohitartar

150 g kylmäsavulohta
1 sipuli
1 ruukku tilliä
½ desiä majoneesia
½ desiä ranskankermaa
½ sitruunan mehu
sokeria
5 etikkapunajuuriviipaletta
(salaattia)
(paprikaa)
(oliiviöljyä)

Hakkaa tilli, sipuli ja lohi pieneksi. Sekoita joukkoon majoneesi ja ranskankerma ja purista sitruunan mehu. Hakkaa punajuuret pienen pieniksi kuutioiksi ja lisää joukkoon. Lisää myös hieman sokeria ja suolaa jos tarvii. Paahda pari paahtoleipää tai ruisleipää ja syö tartar leivän päällä. Koristele ateria salaatilla, pienellä siivulla kylmäsavulohta ja paprikarenkaalla. Pirskota hieman limeoliiiviöljyä lautaselle.

Ja varoituksen sana. Tämä jakaa mielipiteet. Mutta jätä punajuuri pois, jos ei uskallusta löydy.

Kurranttia tietoa

Punaisia, mustia ja valkoisia. Niitä olen nähnyt, mutta olen kuullut, että on olemassa myös vaaleanpunaisia. Mielenkiintoista.

Jotain marjoja, ehkä viinimarjoja, tiedetään kasvatetun muinaisessa Korintissa. Mahtaako englanninkielinen muoto currant olla korruptoitunut muoto sanasta corinth, korintti. Tai sitten niitä ei kasvatettukaan Korintissa. Sillä kuivatut marjat, joita Kreikasta laivattiin ympäri lähialueita olivat luultavasti rusinoita eli kuivattuja viinimarjoja. Vaikeaa. Onneksi olen aikaisemmalta koulutukseltani uskontotieteilijä enkä ruokahistorioitsija. Jumalat kun on niin helppo todistaa olemassaoleviksi toisin kuin muinaiset viinimarjat. Sitten on vielä erikseen korinttirypäleet, mutta unohdetaan. Ilmeisesti viinimarjojen viljely kuitenkin aloitettiin joskus 1500-luvulla Keski-Euroopassa. Vaikkei siitäkään taida varmuutta olla.

Suomen kielessähän näistä marjoista käytetään myös nimeä herukat. Viinimarja viittaa enemmän marjan käyttöön juomien valmistuksessa ja on suora käännös ruotsista.

Blogimaailmassa tehdään niin paljon muffisseja, että päätinpä minäkin tuoda korteni kekoon. Tai ei se enää mikään keko ole, se on jo vuori, koska muffinssit tosiaan näkyy blogikokeille maistuvan. Ja sitten on turha tulla apinoimaan: minulle ne ovat aina olleet muffinsseja ei muffineita. Piste. Harvoin ne kyllä maistuvat allekirjoittaneelle. Nimimerkillä Kaksi muffinssia vuodessa tai ainakin yksi vuoteessa.


Marenkipäällysteiset punaviinimarjamuffinssit

100 g huoneenlämpöistä voita/margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/4 dl maitoa
1 dl hellästi haarukalla murskattuja punaviinimarjota

päälle marenkia:

2 munan valkuaista
sokeria



Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää kaksi munaa yksitellen vatkaten. Lisää vajaa ruokalusikallinen vehnäjauhoja, ettei seos juoksetu. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe ja vaniljasokeri ja kaada nämä kuivat aineet märkäaineastiaan. Sekoita hellästi keskenään. Lisää maito ja marjat ja sekoita taas hellästi. Marjoja saa kyllä laittaa enemmänkin, jos uskaltaa. Itse pidän kirpeästä. Laita taikina vuokiin (täytä vain 2/3 vuoasta) ja paista uunissa n. 15 minuuttia 225 asteessa. Vatkaa valkuaiset koviksi ja lisää sokeri. Ota muffinssit pois uunista ja lusikoi jokaisen muffinssin päälle kiva pieni keko marenkia. Tai pursota, jos haluat säätää hienompia. Laita vielä uuniin n. viideksi minuuksi. Tarkkaile kuitenkin, ettei marenki pääse ruskistumaan liikaa. Syö ehdottomasti maidon kanssa, koska maito on hyvää.

Laukkaan ruohoon ja sinne tänne

Loma jatkuu.

Saavuin juuri muutaman päivän reissulta Turun saaristosta. Kyllä vaan on upeita maisemia. Yksinkertaisen haavoittuneesti hioutuneita kallioluotoja. En voi paremmin todeta kuin Juhani Merilahti:

Luodot karsivat rihkaman,
itsestään.


Ei sen puoleen. Ei pelkät kallioluodot, mutta ne armoitetut auringonlaskut ja kiukkuisen pehmeä saunankiuas.


Saaristosta löysin myös jotain hauskaa ruokauutta. Tai olen ehkä löytänyt sen jo aiemmin, mutta kaikessa tyytyväisyyden yltäkylläisyydessä ehtinyt jo unohtaa. Lounaisilla saarilla nimittäin kasvaa villinä ruohosipuli, joka on vähintään mahtava asia. Extremely magnificient vanha englanninopettajani lipasisi. Villi ruohosipuli kasvaa kallioilla, merenrantaniityillä ja kedoilla. Kukinnot ovat myös syötäviä ja ne maistuvat jännästi sipulilta. Paremmin ne sopivat ehkä annosten koristeluun, mutta ketä se nyt jaksaisi kiinnostaa. Monia.



Lehtiä voi käyttää ennen kukintaa salaateissa tai sitten heittää ihan vaikka leivän päälle. Tai mikä voisi kuulostaa vinkeämmätä kuin askeettisessa saaressa nautiskella allium schoenoprasum marinoitua uutta perunaa, kädessä jo hieman hiillostunut makkaratikku. Monikin asia.

Mutta ei tuolloin paikan päällä. Vähän kuten elämässäkin valintoja tehdään niillä valmiuksilla, mitkä kulloinkin ovat reservissä. Ehkä jonain muuna hetkenä asiat olisi voinut tehdä toisin, mutta ei nyt. Ei saaressa. Ei sillä asketian asteella. Ja ha haa. Vepsän saari on kaikkea muuta kuin askeettinen. No sehän kuulu Turun kaupungin liikuntavirastolle, joten se siitä. Mutta romantisoitu kuva on aina makeampi kuin liian todellinen. Katso vaikka vanhoja suomalaisia totuuspakoilumustavalkoleffoja: (huutaen naisen korvaan) AHH Regina Katariina Linnanheimo kuinka rakastankaan sinua. Päälle liraus Sua vain yli kaiken, jonka jälkeen peli on selvä. Leif scores. Anteeksi, eksyin.

Aika monta kertaa on tänä kesänä tullut maisteltua makkaraa ja kassleria. Se on loppu nyt. Tai ehkä tänään illalla vielä maistelen, ei vielä tiedä. Mutta hauska oli tällä kertaa valmistaa grillissä eineshampurilaisia. Ja täytyy sanoa, että kyllä hampurilainen niin hyvältä näyttikin perinteisten grilliherkkujen vierellä, että katseista päätelen moni kanssagrillaaja olisi mielellään vaihtanut lautasensa ja antanut ehkä päälle vielä siunatun maan hautapaikkansakin. Ei kiinnostanut. Hampurilaisen väliin laitettiin sitten majoneesia, kurkkua, tomaattia, sinappia, ketsuppia, ananasta, jauhelihapihviä, salaattia ja mikä parasta villi ruohosipulia. Ai nami. Mutustettiin grillatun maissin kanssa.

Marjaniemessä

Torilta oli niin pakko ostaa mansikoita kuin vain voi pakko olla. Eli siis aivan pakko. Yleensä eniten käyttämäni lause tähän aikaan vuodesta on "Saanko maistaa?". Jostain syystä lähden torilta pois suupielet punaisena mansikkamassan peitossa ei-mitään ostaneena. Mutta ei nyt. En voi maistiaisiksi ottaa kahta litraa suit sait. Ja maksoivatkin vaan pari euroa litra.


Seuraavat ovat tämän viikon mökkiruokia. Tuli maisteltua niin hyviä murkinoita, että Mustikin olisi ihmeissään. Nyt pari päivää kaupungissa ja sitten lähtö jo perinteikkääseen Vepsään.


Ananassalsa

Suunnittelin tämän salsan nautittavaksi grillatun possun *grii* kanssa. Ei oikein toiminut, mahtoiko sitten johtua voimakkaasta pippurikastikkeesta tai jostain muusta, vaikea sanoa. Mutta ihan täydellistä tämä olikin grillatun halloumin kanssa. Siis superhyvää.


1 prk ananasta
1 chili
1 sipuli
1 kynsi valkosipulia
1/3 ruukkua korianteria

Pilko ainekset ja sekoita keskenään. Korianteria voi käyttää enemmänkin, jos haluaa lisää luteen makua ruokaansa. Monille tuokin määrä riittää pilaamaan aterian. Korianteri jakaa mieltymykset aika hienosti.

Jatketaan.

Jos tämä on kevyttä ruokaa niin ei mikään. Mascarponessa rasvaprosentti on onneksi vain vajaa 60.


Balsamicomarinoidut mansikat ja mascarponevaahto

Manssut:

1 l mansikoita
sokeria
reilu loraus balsamicoa (se oikea: aceto balsamico di Modena)
1 rkl hunajaa
mintun lehtiä
puolikkaan sitruunan mehu



Perkaa mansikat ja puolita. Kaada päälle sokeria. Valmista eri kipossa marinadi. Eli kaada kippoon reilu loraus balsamicoa, lisää siihen ruokalusikallinen hunajaa ja sekoita hyvin. Purista mukaan puolikkaan sitruunan mehu ja nappaa yrttimaalta vielä muutama lehti minttua. Kaada marinadi mansikoiden päälle ja anna marinoitua vähintään tunti.

Vaahto

1 dl kuohukermaa
200 g mascarponea
sokeria maun mukaan
vaniljasokeria maun mukaan
jotain likööriä esim. triple sec on hyvää, minulla ei ollut, mutta kaapista löytyi vana tallinnaa


Vispaa kerma vaahdoksi. Kääntele mascarpone varovasti kermavaahdon joukkoon. Lisää sokerit ja maistele makeus mieleiseksesi. Mausta vielä omavalintaisella liköörillä. Nautiskele hartaasti
marinoitujen mansikoiden kanssa. On parempaa kuin satsumat ja se on jo aikas paljon se.

Kokkausten välissä tehtiin hieman maakuntamatkailua ja käytiin tutustumassa Karunan kirkkoon. Varsin hienohan tuo oli, vaikkakin vanhaan kirkkoon olisin tutustunut ennemmin. Se nyt vaan päätettiin siirtää Helsinkiin Seurasaaren ulkomuseoon, mutta mitäpä tuosta. Marjaniemessäkin tuli käytyä uimassa, ei tosin siinä pahamaineisessa, vaan kuinka sattuikaan, Kokkilan Marjaniemessä. Erittäin symppis ranta ja kirkasta vettä. Kesä jatkukoon.

Naku-uimapuvutta uimaan

Sunnuntai-ilta toi Turun aamuvirkulle mukanaan yllätyksen. Heräsin laivasta ja päätin, että on aika poistua, ennen kuin joudun pois Suomen aluevesiltä. Hyväksi onneksi viikinki oli vasta Ruissalon kohdalla, joten päätin vetää hätäjarrua. Kapteeni toivotti minut uudelleen tervetulleksi ja sanoi, että ei ole uimalla pitkä matka rantaan. Vaihdoin simmarit päälle ja perhostelin 100 metriä muikea virne hirnuvassa hymykuopassani. Toinen onnenpotku oli, että Ruissalossa oli juuri menossa ruisrockin viimeinen päivä. Festarihattu siis päähän ja sandaalit sykettä kohti.



Nälkä oli Haraldiakin hirmuisempi, joten päätin ennen Cardigansin keikkaa käydä popsimassa teltat tainnoksiin. Ja sen teinkin, sillä roskiksista loppui tila kesken jo toisen pötsini täyttyessä. Olisin ehkä voinut santsata samalle lautasellekin, mutta taidan olla siihen liian snobi. No Nina heitti mahtavan keikan joka tapauksessa, eikä hän ole lainkaan snobi. Toisin kuin eräiden puolijumala Morrissey, joka jumalaisena vegaanina vaati saada alueelle oman keittiön ja ruokatilan, johon vahingossakaan ei saisi päästä naturalistista nakin käryä. No kuulemma Morrisseykin sai kuulijat transsiin ja hyvä niin. Parempi puoliskoni alkaa hiljalleen palailla morrissey-ulottuvuudesta, mikä on sinänsä ihan mukavaa vaihtelua.


Maanantain lounas ei kaivannnut mitään, mitä olisi voinut syödä festareilla (lue: roskaruokaa). Kaappien jämistä valmistin sitten tällaista pastaa, mikä oikeastaan olikin erittäin cardiganssia - samaa tarkoittava sana herkulliselle. Pastan kruunasi artisokkapeston hieman korianteria muistuttava maku.


Pinaatti-artsiokkapestopasta


penneä

1 sipuli
10 hillosipulia
1,5 dl maitoa (tai kermaa jos sattuu löytymään)
1/3 pakettia aurajuustoa
1/2 pussia pinaattia
neilikkaa
pippuria
2 rkl artisokkapestoa

Laita putkipastat kiehumaan.

Freesaa pilkottuja sipuleita ja hillosipuleita hetki pannulla. Kaada mukaan maito ja anna kiehahtaa. Lisää murennettu aurajuusto ja sulata se maidossa. Lisää mikrossa sulatettu pakastepinaatti ja anna hautua hetki. Lisää pari ruokalusikallista artisokkapestoa. Mausta jauhetulla neilikalla ja pippurilla. Neilikasta tulee hassun hauska maku, joka sopii hyvin artisokkapeston saippuafiiliksiin. Suolaa tuskin tarvii, sillä aurajuustossa lienee tarpeeksi. Mutta jos ei, niin tiedät mitä tehdä.

Aurabroileria, peruna-omenaröstejä ja suppilovahverokastiketta

On mukava kokkailla, kun ulkona on niin kylmä.

Röstiperunoita tulee hyvin harvoin tehtyä, mutta tänään jostain syystä niitä oli pakko saada. Röstihän on lähes Sveitsin kansallisruoka ja samantapaisia systeemeitä löytyy vaikka mistä: Koreasta löytyy Kamja jeon, eräänlainen perunasta ja sipulista valmistettu perunakakku. Juutalaisilta tunnetaa perunalatke. Oikeaoppiseen röstiin ei laiteta kananmunaa, sillä perunan oma tärkkelys toimii hyvänä sideaineena. Minä nyt muuten vaan lisäsin. Ajattelin tehdä myös hieman erilaisia röstejä, joten lisäsin mukaan vielä raastettua omenaa. Sitä olisi voinut raastaa vaikka enemmänkin, niin olisi omenan hapokkuus päässyt paremmin esiin. Röstin voi valmistaa monilla eri tavoilla. Minä esikeitin pottuja hieman, sillä tällöin valmis rösti imee kastiketta paremmin itseensä. Aivan yhtä hyvin röstin voi valmistaa myös raa'asta raasteesta.

Seuraavasta ohjeesta tulee ruokaa kahdelle.


Peruna-omenaröstit

2 isoa perunaa (jauhoista)
1 omena
1 muna
currya
suolaa
oliiviöljyä

Keitä perunoita n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä, kuori ja raasta. Raasta myös omena. Lisää raasteen joukkoon 1 muna, mausteet ja tippa oliiviöljyä. Sekoita hyvin. Muotoile seoksesta 4 röstiä ja paista pannulla voissa väri molemmille puolille. Kypsennä valmiiksi uunissa.


Aurabroileri

2 kypsää broilerin rintafilettä
aurajuustoa
rasvatonta majoneesia
persikkaa kuutioituna

Halkaise rintafileet vaakasuunnassa kahtia. Asettele uunipellille kaksi filepalaa hieman limittäin. Sekoita aurajuustosta ja majoneesista kuorrute ja laita sitä reilu lusikallinen filepalojen päälle. Tee toinen samanlainen. Laita pelli uuniin, niin kauaksi aikaa, että kana on lämmennyt ja kuorrute mukavasti sulanut. Minuutti ennen kuin otat kanan pois, laita vielä kuorrutteen päälle muutama persikkakuutio.


Sienikastike

suppilovahveroita/herkkusieniä tai mitä sattuu löytymään
1 sipuli
2 dl Valion kolmella juustolla maustettua ruokakermaa

Paista sieniä hetki ja lisää sipuli. Paistele hetki ja lisää kerma.


Asettele lautaselle alimmaiseksi hieman sienikastiketta. Nosta sen päälle kaksi röstiä ja nosta niiden päälle lastalla rintafilepala-kuorrutehässäkkä. Koristele vaikka basilikalla.

Selkärangatonta kastiketta

Pitäisi kai hommata uusi puhelin, kun vanha nuhainen nokialaiseni ei enää kauaa jaksa pelittää. Elisalla näkyi olevan sen verran hyvä tarjous, että voisin vaikka harkita. Liittymä + puhelin + puheaikaa... reilu 20€ kuussa. Ei paha, kun puhelinlaskuni muutenkin ovat niillä main. Mutta minkä puhelimen sitten valitsisin: Nokian n70 vai Samsungin simpukka. Tekeekin yhtäkkiä hullusti mieli simpukoita, joten unohdan puhelinkaupat, pesen pienet kätöseni ja vedän essun lanteille. Hips don't lie.


Nilviäiskastike pastalle
(2 annosta)



öljyä
1 sipuli
1 dl kuivaa omenasiideriä
2 dl kasvirasvasekoitetta 7% (tai kermaa)
1/3 kalaliemikuutio
ripaus valkopippuria
10 kpl valkoista tankoparsaa purkista
½ prk säilykesimpukoita
2 rkl voita
(makeaa thaichilikastiketta)

Freesaa pilkottu sipuli kattilassa öljyssä. Kaada kattilaan omenasiideri ja anna kiehua muutama hetki. Lisää kasvirasvasekoite, kalaliemikuutio ja valkopippuri. Leikkaa tankoparsat kahtia ja lisää kattilaan. Lisää simpukat ja voinokareet. Kun voi on sulanut, kastike on valmista. Tarkista suola. Lisäsin vielä korkillisen makeaa thaikastiketta, mutta sen olisi voinut yhtä hyvin unohtaa. Jos kastike on mielestäsi liian löysää, suurusta maizenalla. Kauhoin kastikkeen kurkkuuni ruispastan kytkykauppana.

Se kävelee kuin ankka, se ääntelee kuin ankka - siis sen täytyy olla ankka

Ei voi valittaa. Eilen nautittiin tähän mennessä ylivoimaisesti parhaat kesän pöperöt. Ja taisi siinä mennä jokunen pullo punaviiniäkin, mutta niinhän se kuuluukin. Jos ruokaa tehdään, pitää kokkaajille löytyä ruoanvalmistuksen ohessa lasillinen jos toinenkin punaviiniä. Valkoviinikin kyllä käy. Valitettavasti tuota kultaista sääntöä ei sovelleta ravintolan keittiössä, mikä on näin tarkemmin ajatellen oikeastaan aika hyvä asia. Kavereille kokkailu on kyllä kivaa, mutta yllättävän rankkaa. Seuraavana päivänä huomaa, että jostain syystä ruoanlaitosta tulee pää kipeäksi. Vähän kuin legendan mukaan lapparistakin tulee takamus kipeäksi. No ei kuitenkaan pahasti, mutta olo on kuitenkin kuin mustekalalla karusellissä. Lonkerot heiluu ympäriinsä, mutta millään ei ole päämäärää.

Kameraa ei ollut eilen mukana, mutta eipä tuo mitään. Joskus onkin parempi kuvitella kuin katsoa valmista kuvaa. Ristiriita syntyy vasta mainoksesta, jossa käsketään kuvittelemaan kameralla. Vaikeaa. Sitä paitsi kuvitteleminen on hauskaa ja avartaa maailmaa. Pennusta saakka minäkin olen kuvitellut olevani koira.

Sipuli on mielestäni yksi parhaista grilliherkuista. Sitä on myös erittäin vaikea saada epäonnistumaan. Eilen tein sipulista tällaisen lisäkkeen. Helppo ja maistuva.


Balsamicosipuli



sipuli
balsamicoa
voita
basilikaa
rakuunaa
fariinisokeria

Kuori sipuli ja leikkaa siltä hattu irti. Koverra sipulista pikkulusikalla pala sisustaa pois. Varo kuitenkin kovertamasta sipulia läpi. Kaada koloon hieman balsamicoa, laita nokare voita, mausta mieleisilläsi yrteillä ja pakkorakuunalla ja ripauta vielä hieman fariinisokeria päälle. Laita hattu takaisin päälle ja kääri sipuli kevyesti öljyttyn folioon. Heitä grilliin kypsymään n. puoleksi tunniksi. Loistavaa.


Ankanrinta

ankanrinta
suolaa
pippuria

Pienenä minulla oli tapana pukeutua erilaisiin eläinaiheisiin asuihin. Tässä possuasu on vaihtunut ankka-asuun. Tai sitten tuossa en ole minä. En tiedä. En muista, olenko se minä, koska olin silloin niin pieni.

Leikkaa ankanrinnan rasvapuoleen kevyesti muutama ristikkäisviilto. Laita lihanpala kylmälle pannulle rasvapuoli alaspäin ja paista omassa rasvassaan n. 3 minuuttia molemmilta puolilta. Mausta suolalla ja pippurilla. Jos rasvaa tulee paljon, kaada sitä välillä hieman pois tai kaada sitä vaikka loraus kastikkeeseen, joka juuri valmistuu viereisellä levyllä. Laita ankanrinta uuniin ja paista se kauniin roseen punaiseksi eli n. 55-56 aseteiseksi. Jos sinulla ei ole lihalle sisälämpötilamittaria, niin se vienee 200 asteisessa uunissa n. 6-7 minuuttia. Uunista riippuen. Ankkaa ei saa paistaa liian kypsäksi, koska silloin ei ole kellään kivaa. Ota ankka uunista ja laita se vielä folioon vetäytymään muutamaksi minuutiksi.

Ankka kaipaa seurakseen kastiketta, jossa on mukavasti makeutta. Tämä ainakin eilen toimi enemmän kuin hyvin. Minulla oli kastikkeen pohjana aikaisemmin valmistettu punaviinikastike. Sitä sitten vaan jatkamaan.


Inkiväärinen appelsiini-punaviinikastike

2 dl punaviinikastiketta
1 dl demi glacea (valmista kastikepohjaa)
1 dl punaviiniä
loraus sherryä tai madeiraa
1 rkl mustaherukkahyytelöä
yhden appelsiinin mehu ja raastettu kuori
pieni pätkä raastettua inkivääriä
korkillinen väkiviinaetikkaa
(sokeria)
(suolaa)

Täältä ainakin löytyy kohtalainen punaviinikastike, mutta tuo pekoni pitää kyllä jättää pois. Tai sitten kaupasta voi ostaa valmista punaviinikastiketta.

Jatka kattilassa olevaa punaviinikastiketta demi glacella, punaviinillä ja sherryllä. Lisää mustaherukkahyytelö tai mustaherukkahillo. Pese appelsiini hyvin ja raasta siitä kuori kastikkeeseen ja purista vielä mehut. Raasta myös pieni pala inkivääriä hienolla terällä. Tiny loraus etikkaa antaa kastikkeelle tarvittavan potkun. Keittele kastiketta hetki ja tarkista vielä suola ja sokeri. Kastike saa olla makea kuin kuivattujen viikunoiden hedelmäliha, sillä ankka tykkää kylpeä siinä. Mistä tulikin mieleen, että JIHUU - vihdoinkin meillä on kylpyamme.

Mukana taas

Muutto ohi tai ainakin järjetön tavaroiden siirtely vanhasta uuteen. Nyt vain jäljellä mieletön laatikkokaaos, joka voisi jossain vaiheessa sormien napsautuksella muuttua järjestäytyneeksi kaaokseksi. Bloggailu jäänyt tietty vähemmälle, mutta nyt taas mukana kuvioissa. Kotiin siis palattu.


Tänään pitäisi paistella papoille ankanrintaa. Olisiko jollain jotain hyviä kastikeideoita?

Pari löytyy täältäkin takataskusta, mutta jos jollain olisi joku hyväksi todettu, niin otetaan ilolla vastaan. Kysymys tuli tietty hieman nopeasti, mutta mutta... kello 15.30 jälkeen ei kannata ideoita enää kirjoitella, koska silloin olen jo hakemassa tarveaineita.

Good to be selkä.