Paluu pulpettiin

Peruskoulusta onkin jo vierähtänyt muutama vuosi ja sen jälkeen olen valmistunut yliopistolta ja kokkikoulusta. Päätin palata vielä hetkeksi verestämään muistoja pulpetin taakse. Luokanvalvojalle vein tietysti omenan, jonka kuorista sitten valmistin enkun opelle tangat. Ei tainnut pitää pöksyistään.

Ihan hauska testihän tämä on. Voisi olla ehkä vähän pidempikin.

Lisää grillausideoita

Hyvin usein heitän sipulin vaan lohkottuna folioon ja annan muhista grillissä, mutta nyt jotain kevyesti erilaista. Tomaatti on grillissä täydellistä herkkua, ainoa vaan kun se meinaa niin helposti kärvähtää. Hyvä idea onkin laittaa tomaatti sipulista napatun uloimman osan sisään. Sitä voi sitten vielä maustaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Voi tomaatin toki halkaista vaan puoliksikin, eikä tarvi sen kummempia täyteaineita laitella. Mutta nyt näin. Ei kannata ehkä laittaa täytettä ihan noin paljon kuin kuvassa, pääsee huomattavasti helpommalla.


Täytetyt varrassipulit

sipulia
tomaattia
maustettua tuorejuustoa
ruohosipulia
paistettuja pekonikuutioita

Kuori sipuli ja halkaise se. Ota uloimmat kuoret omiksi osikseen. Tee täyte eli lohko tomaatti muutamaan osaan ja sekoita se tuorejuuston, ruohosipulin ja pekonikuutioiden kanssa. Täytä sipuli, työnnä muutama vartaaseen ja heitä grilliin.

Tuunari

Kuukauden uskontotieteellinen ruokasitaatti:

"Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen,
jonka mies kylvi maahansa.
Se on pienin kaikista siemenistä,
mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa,
se on puutarhan kasveista suurin.
Lopulta se on kuin puu,
niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille."

Miksiköhän Suomessa sinapin viljely on aivan olematonta, vaikka sitä kuitenkin käytetään täällä reilu kuusi kiloa per capita vuodessa? Tuon kuusi kiloa voi ehkä ymmärtää paremmin, kun miettii, paljonko lätkämatseissa, festareilla jne. menee sinappia roskiin makkarapaperissa syömättömänä. Aika hurja luku silti.

Sinappi on kaalin (brassica) sukuinen kasvi ja sitä on kolmea eri lajia. Mietoa ruskeaa sinappia viljellään Intiassa ja Kiinassa. Mustasinappi on suosittua Lähi-Idässä ja sen siemenet ovat erittäin tulisia. Keltasinappi, yleisesti Suomen ulkopuolella tunnettu valkosinappina, on jalomielisesti antanut sinapille nimensä. Sen siemenet ovat muita lajikkeita suurempia ja niitä käytetään myös koristelussa. Kaikkia sinappilajeja voi muuten löytää täältäkin luonnosta villiintyneenä.

Sinapinsiemenethän eivät naposteltuna ole mitään väkevää tavaraa. Juu kuulen kyllä ajatuksenne: tosi monihan niitä naposteleekin! No se olikin vaan mielikuvan viritys. Makunsa siemen saa kuitenkin vasta, kun se murskataan ja sekoitetaan nesteeseen. Myrosinaasi-entsyymi vapautuu ja muodostaa sinigriini-glykosidista voimakkaan makuista sinappiöljyä. Myrosiini ja sinigriini muuten ovat kauan käytettyjä aineita kansanlääkinnässä. Niiden limaa ohentavan vaikutuksen huomasi jo vanha virtuaalijäkälä Väinämöinen tai viimeistään ainakin Nummisuutarin Esko. Jos oli tukkoinen olo ja nokka ummessa kuin liian suuren jöötin nielaissut vessanpyntty, tuli levittää rintakehän päälle ensin vaseliinia ihoa suojaamaan. Murskatuista sinapinsiemenistä, vedestä ja vehnäjauhoista tehtiin sitten taikina, joka aseteltiin vaseliinin päälle 15 minuutiksi vaikuttamaan. Antiikin aikaan sinapinsiemeniä murskattiin ja sekoitettiin viinin kanssa. Tuloksena lienee aika paljon meidän sinappeja muistuttavia makuja.


Sinapeista tietysti kuuluisin on kokkien suosima Dijon. Jotta pääsisi oikeaan ranskalaiseen tunnelmaan voisi käydä täältä (track 3) hakemassa YannTiersenin La Valse d'Amélien. Tai vaikka koko levyn, jos haluaa.


Edellinen postaukseni liittyi oikeastaan grillaamiseen, joten jatketaan siitä, mihin jäätiin. Sinapin tekeminen on aina hauskaa ja välillä tulee kehiteltyä makuelämäyksiä helvetin ja taivaan väliltä. Toinen asia on sitten sinapin tuunaaminen, joka on ihan oman taiteenlajinsa. Viikonloppuna tuunasin Aurasinappia, kun muuta ei ollut saatavilla. Mieluiten olisin tuunaillut dijonia, mutta ei mökkioloissa tarvi montaa sinappia kaapista löytyä.


Tuunattu sinappi grillimakkaralle

omena
sinappia
savusuolaa
currya



Raasta omena ja purista siitä nesteet pois. Sekoita joukkoon sinappia, savusuolaa ja erittäin runsaasti currya. Määristä en tällä kertaa osaa oikein sanoa, kun äyskäröin ihan näppituntumalla. Maistelemallahan tuosta selviää. Tuunaus onnistui loistavasti ja tätä tullaan kehittämään jatkossakin.

Jotain raikasta, kiitos

Tukahduttavan kuumana kesäpäivänä mökillä maistuu raikas drinkki. Ja toimii se ehkä ruokahalun herättelijänäkin.

2 cl bols apple souria
2 cl triple secia
tujaus sitruunamehua
spritea
jäämurskaa
mintunlehti koristeeksi


Nyt kun ruokahalu on herännyt, voi grilliin heittää muutaman läskinpalan paistumaan. Seuraava salsa toimii vaikkapa grillikyljen kanssa. Tämä ei ole ehkä kaikkein helpoin suomalaiseen makumaailmaan, mutta pitää sille silti mahdollisuus antaaa. Minulle kyllä maistui oikein hyvin.

Vesimelonisalsa

4 dl vesimelonikuutioita
1 chilipalko
3 rkl persiljaa (tai korianteria)
3 rkl ruohosipulia
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl oliiviöljyä
rouhahdus mustapippuria
hyppis suolaa


Poista chilistä siemenet ja pilko. Hienonna persilja ja ruohosipuli. Sekoita kaikki aineet keskenään. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunti.

Pastaa ja sutenööritoimintaa

Mitä pitäisi päätellä siitä, että makrilli on ranskaksi maquereau? No ei mitään, mutta sama sana tarkoittaa ranskaksi myös parittajaa.

Penneä ja makrillikastiketta

penneä
1 sipuli
1 chilipalko
100 g herkkusieniä
1 prk säilykemakrillia
2 dl paseerattua tomaattia
1 rkl sokeria
15 lehteä basilikaa
korianteria
suolaa
pippuria
kevätsipulin vartta
muutama kirsikkatomaatti

Laita pasta kiehumaan. Pilko sipuli ja chili ja kuullota hetki pannulla. Viipaloi herkkusienet ja lisää sipuleiden seuraksi. Paistele pari minuuttia. Lisää makrillit, tomaatti ja sokeri. Hauduttele hetki. Lisää hienonnettu basilika, korianteri, suola ja pippuri. Sekoita pastan kanssa. Hakkaa annokseen pieni pätkä kevätsipulin vartta ja halkaise pari kirsikkatomaattia.

Kertoi nähneensä uunissa kissapetoja

Tämä on helppo mutta erittäin herkullinen jälkiruoka. Kylmän ja kuuman kiehtovan vastakohtainen liitto aterian loppuun vetää hampaattomankin huulet hymyyn.

Uunitikru

sentin paksuista kakkupohjaa/kääretorttulevyä
marjoja
jäätelöä (tiikeri)
3 valkuaista
sokeria


Leikkaa kakkupohjasta 4 ympyrää ja vuoraa niillä uuninkestävien annoskulhojen pohjat. Laita päälle sentin kerros marjasurvosta (mansikoita, vadelmia, mustikoita). Sen päälle jäätelöä. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja makeuta sokerilla. Lusikoi jäätelön päälle siten, että jäätelöä ei pilkistä mistään. Paista uunissa 225 asteessa muutama minuutti siten, että marenki on saanut kauniin ruskean värin. Tarjoile heti.

Kesäkuun ruokahaaste

Ehdin jo kirjoittaa tänne, että kesäkuun raaka-aine on suklaa. Asiaa tarkemmin mietittyäni vedänkin juttuni takaisin. Ihmiset kaipaavat kesäksi uusia grillausohjeita, joten eiköhän mennä siihen maailmaan. Eli kesäkuun ruokahaasteen aiheena on grillaaminen. Raaka-aine vapaa. Parhaat reseptit siis hiilille ja vähä äkkii!


Osallistuminen

Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole postaajan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee postata 3.-26.6.2007 välisenä aikana.

Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL joko tämän postauksen kommenttiosioon tai sähköpostitse osoitteeseen polkkapossu [at] gmail.com. Ilmoittautuminen päättyy 26.6.2007, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani.

Kesäkuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni ulos sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestäminen

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 27.6.2007, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy 29.6.2007.

Jos äänestysajan päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsen minä voittajan näiden postausten joukosta.

Voittaja julkistetaan 30.6.2007.
------------------------------------
Päivitys 21.6.2007:

KISA JATKUUKIN KILPAILIJOIDEN PÄÄTÖKSELLÄ HEINÄKUULLE. TARKEMMAT PÄIVÄMÄÄRÄT TULLAAN KERTOMAAN MYÖHEMMIN:

Aitäh aitäh aitäh*

Polkkapossu kiittää äänestäjiään ja on iloinen toukokuun ruokahaastevoitostaan. Voittoresepti omenahurmuriin löytyy täältä. Toisaalta olen myös surullinen, sillä nyt en pääse osallistumaan kesäkuun haasteeseen. Aihetta en ole vielä päättänyt, mutta eiköhän sekin tässä hiljalleen muotoudu. Laitan aivosolut raksuttamaan. Ylimuulille kaikki kunnia hyvästä emännöinnistä, loistavasta aiheesta ja sponsorin löytämisestä. En ole aivan varma, kykenenkö samaan. Emännöintiin.

Kiinnostuneena jään odottamaan, mitä Reilu kauppa lähettää palkinnoksi. Niinhän nuo sanoivat, että reilun kassin pohjalle jotain reilua. Katsotaan. Lupaan sitten infoilla.

Aika hienoa muuten, että osallistujia oli jo 14. Siitä se kasvaa.

*kiitos (viro)

Förkokta krossade korngryn

Ruoanlaitto on siitä mukavaa puuhaa, että mahdollisuudet ovat hmmm... runsahaiset. Kyse on vain siitä, että jaksaa itse etsiä uusia ideoita ja vaihtoehtoja. Moni on jäänyt pyörimään niihin perinteisiin peruna-, riisi-, nuudeli- jne. lisäkkeisiin. Mutta muitakin tuulia kannattaa välillä haistella ja sen myötä ehkä kevyesti maistella. Jostain voi vaikka pitääkin. No quinoa on eräs minun uusista tuulistani. Nyt olen kevyesti tykästynyt toiseen eli ohrasuurimoihin.

Ohrasuurimoilla on hieman pidempi keittoaika kuin esimerkiksi riiseillä, mutta ei anneta sen häiritä. Varsinkin kun on mahdollista ostaa esikypsytettyjä ja rikottuja suurimoita, joiden keittoaika onkin enää vain 20 minuuttia. Ei paha, not paaad. Ohrasuurimoita voi käyttää ohrattoihin (vrt. risotto), jyväsalaatteihin, uunipuuroihin, erilaisiin laatikoihin, tattikeittoon, jogurtin ja marjojen sekaan, piirakoihin. Mitä vain nyt sattuu keksimään. Jos olisin edes läheltä Tamperetta, öljylamppu varmasti syttyisi pollani päällä ja ymmärtäisin, että menisihän se varmasti mustamakkaraankin. Öljylamppu syttyi ja tajusin, että ai mutta sieltähän taidan ollakin. Selitys huonolle tohloppi-/kummelihuumorilleni.


Ja sanovathan nuo tietäväiset, joilla valta on, että terveellisiäkin ohraiset olisivat. Päätin juuri uskoa heitä. Tässä asiassa.


Hymyilevät paprikaiset(3 annosta)

3 keltaista paprikaa
1,3 dl esikeitettyjä rikottuja ohrasuurimoita
pinjansiemeniä
öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3/4 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
1 dl vihreitä pakastepapuja
suolaa
pippuria
(käristettyä pekonia)
2 rkl voita
tuoretta persiljaa
tuoretta timjamia
parmanjuustoa

Leikkaa paprikoilta hatut pois. Tyhjennä sisusta siemenistä ja valkoisesta hötöstä. Keitä ohrasuurimot kypsiksi. Paahda pinjansiemeniä hetki öljyttömällä pannulla ja laita ne sivuun odottamaan. Lisää pannulle öljy ja kuullota siinä pilkotut sipulit. Lisää pilkotut tomaatit ja pakastepavut pannulle ja kääntele hetki. Sekoita kaikki kypsien ohrasuurimoiden kanssa. Lisää suola, pippuri ja nokare voita. (Anja saa laittaa myös pekonia, jos haluaa. Saa muutkin, sillä se sopisi hyvin) Kääntele sekaan hienonnettu persilja ja timjami. Lisäile mausteita makusi mukaan. Täytä paprikat seoksella ja ripauta päälle vielä parmanjuustoa. Laita hattu päälle ja paista 200 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia.

Tähän kannattaa tehdä myös joku kastike. Joku kylmä ja yksinkertainen kermaviilikastike toimisi erittäin hyvin. Tai voi tehdä, kuten minä tein, eli söin paprikani parsojen ja katkarapu pil-pilin kanssa. Niinkin se oli erittäin herkullista.

Joku possu menikin syömään annoksesta, ennen kameroitsijan saapumista. Ei, en se ollut olin minä. Huomaa digiboksin kaukosäädin yläkulmassa. Ei, en katsele katselen televisiota syödessäni.

Tango parsalle

Parsa on tällä hetkellä parhaimmillaan. Minun on vaikea vastustaa sen flirttailevan kognitiivista kutsua - varsinkin kun torilla sitä myydään jo kolme punttia eurolla. Pian huomaan ihmetteleväni, mihin ihmeeseen saisin koko määrän käytettyä. Parsa on harmillista kyllä kovin nopea pilaantumaan. Väistämätöntä mädäntymistä ja kuoleman kirpeää kalmaa voi ehkäistä käärimällä puntti kevyesti kostutettuun imeläkukkaiseen keittiöpyyhkeeseen. Ja sitten jääkaappiin. Harvemmin nuo tangot siltikään säilyvät pariakaan päivää ostopäivästä. Paitsi Monosen Sateen tango, jonka Reijo laittoi taipaleelleen 1965. Ei ole ajasta vielä moksiskaan.


Euroopan perinteiset parsantuottajamaat ovat Saksa, Sveitsi, Italia, Ranska ja Hollanti. Siellä parsa pyritään syömään samana päivänä kuin se on kerätty. No niin kai täälläkin, mutta tuntuu hieman hankalahkolta toteuttaa. Suomessa kun tuota lempeää kainostelijaa ei juurikaan viljellä.

Parsan maku on miedon hienostunut. Usein sanotaankin, että sen aromia ei saisi peittää liian voimakkailla kanssasyötävillä. Nyt hieman kriittistä kommenttia: jostain syystä edellinen lausahdus on kääntynyt niin, että parsan kanssa ei pitäisi tarjota lainkaan voimakkaita makuja. Lausahduksen ideanahan oli alunperin se, että parsan makua ei saa peittää liian voimakkailla aineksilla. Rautalangasta vielä: saa tarjota, mutta ei peittää. No, rautalanka loppui.

Parsan käsittelystä ja keittämisestä en jaksa kirjoitella enempää. Siitä löytyy tarinaa vaikka täältä. Tai oikeastaan jaksanpa sen verran, että älä keitä parsaa liikaa. Yleisesti ottaen keittämisohjeissa on muutama minuutti ylimääräistä aikaa. Parsa kuitenkin kypsyy vielä hetken keittämisen jälkeenkin. Sitten meillä on tietysti myös Aki Wahlman, joka ehdottaa, että keittoaika olisi 46 minuuttia paksuudesta riippuen. Ei tässä Aki mitään keisarimäntyä olla keittämässä. No ei vaan... on tainnut tulla Gastronomie-lehden toimitukselle hilpeä typo ja jäänyt viiva pois numeroiden välistä.

No niin, ja sitten vähän voimakkaampia makuja parsoille.


Keitettyä parsaa ja katkarapu pil-pil (3 alkuruoka-annosta)

12 vihreää parsaa keitettynä

3/4 dl oliiviöljyä
1 rkl voita
1 tl sokeria
1 chilipalko
3 valkosipulinkynttä
suolaa
200 g katkarapuja
kourallinen persiljaa


Kuumenna kattilassa oliiviöljy ja lisää voi. Älä anna kiehua, mutta pidä silti tarpeeksi lämpimällä chiliä ja valkosipulia varten. Lisää sokeri. Pilko chili pienen pieniksi kuutioiksi ja lisää kattilaan. Murskaa valkosipulit puristimella (kyllä, sen saa tehdä) ja lisää nekin kattilaan. Anna muhia ihan hetki ja roiskaise ripaus suolaa. Lisää lopuksi katkaravut, anna niiden lämmetä ja heitä mukaan vielä kourallinen hakattua persiljaa. Tarjoa parsan ja patongin kanssa.

Aksu pokoilee

Kaikki varmaan tuntee tai ainakin tietää Aksun!? No niin tietysti, tyhmä kysymys. Aksu oli eilen keikalla Turussa Päiväkodissa. Liput hulppeat 3 euroa. Porukkaa nyt ei ihan hirveästi ollut, mikä pistää ihmettelemään. Mieto marinadi on taatusti kateellinen.

Mutta entäs itse keikka sitten. No ihan törkeän hyvä. Päätösbiisinä mieletön helmi, Jangsteri vain.

Tämä siis vain nopeana mainostuksena. Ajattelin lauantai-illan ratoksi tulla tänne paukuttelemaan henkseleitäni.

Pieni askel kaupan hyllylle, iso askel viljelijän pyllylle

Kuvan © Reilun kaupan edistämisyhdistys ry

Dansukkerin ruokokidesokerilla on kansainvälinen Reilun kaupan merkki. Dansukker kertookin, että tuotteen ostaminen parantaa perhetuottajien ja työntekijöiden työ- ja elinoloja kehitysmaissa: Reilun kaupan kantava ajatus.

Toukokuun ruokahaasteen ideana on siis tällä kertaa Reilu kauppa. Mitäpä muuta olisikaan voinut odottaa tuolta kansakuntien humaanin vihreältä hyväntekijältä, huhtikuun ruokahaasteen voittajalta, Ylimuulilta. Aihe on sinänsä ajankohtainen, että tälläkin hetkellä vietetään Reilun kaupan viikkoja. Turussa Reilu kauppa on mukana myös tulevana viikonloppuna järjestettävillä pyhästi yksinkertaisilla Kirkkopäivillä.

Osallistun tällä omenaisella ohjeella toukokuun ruokahaasteeseen.


Omenahurmuri (3 annosta)

3 omenaa
80 g voita
½ dl Dansukkerin ruokokidesokeria
ripaus kardemummaa
ripaus kanelia
2 tl vanilliinisokeria
3/4 dl kookoshiutaleita
2 kevyesti rouhittua piparkakkua

Pese omenat, poista siemenkodat ja leikkaa viipaleiksi. Voit myös kuoria, mutta kuoresta annokseen saa kivaa väriä. Sulata kattilassa voi, lisää ruokosokeri, kardemumma, kaneli, vanilliinisokeri ja kookoshiutaleet. Vuoraa vuoka foliopaperilla ja laita omenaviipaleet siihen. Kaada voikastike viipaleiden päälle ja sulje folio. Kypsennä 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Avaa folio ja lisää päälle piparkakkurouhe. Voit valmistaa annoksen myös grillissä kätevästi sillä aikaa, kun syöt pääruokaa. Kunhan et syö liian nopeasti :) Grilliin kannattanee laittaa tuplafolio, sillä neste on kova tyyppi karkailemaan.

Erityisen hyvältä omenat maistuvat kinuskin ja vaniljajäätelön kanssa. Ja nyt kun kerran on valmiina ruokosokeria, niin siitä ja kermasta saa kätevästi tehtyä kinuskia.

Kinuski

½ dl sokeria
½ dl Dansukkerin ruokokidesokeria
1 dl kermaa
pieni nokare voita

Keittele sokereita ja kermaa kattilassa ja hämmentele koko ajan. Aineet tiivistyvät hiljalleen kauniin ruskeaksi kinuskiksi. Kiillota kinuski lopuksi nokareella voita.

Juhlahumua portilla

Lupasin blogittaa viikonlopun mökkireissulla valmistamani kastikkeen. Jotkut sitä jo kyselivätkin, toinen kommenteissa ja toinen sähköpostissa. Jälkimmäiselle lupasin raapustaa ohjeen ennen hänen viikonloppuna vietettäviä syntymäpäiviään. No niin, ehdit vielä testaamaankin tämän ennen hillittömän hauskojen heliumsynttäripallojen virittämistä.

Tähän väliin peukalo ylös Portin Sauce Demi-glace Kastikepohjalle ja koko kastikeryppäälle. Ei tuota tuoteperhettä ole turhaan valittu vuoden 2007 tähtituotefinaaliin. Perusmaut sopivasti kohdallaan.


Metsänhengen juhlakastike sarvipäille ja muillekin hönniäisille siis ristakastike

2 dl demi-glacea (Portin)
3 dl punaviiniä
1 omena
2 rkl mustaviinimarjahyytelöä
7 katajanmarjaa
2 tl rosmariinia
mustapippuria myllystä
2 rkl puolukoita
2 rkl voita
(suolaa, sokeria)
maizenaa


Kiehauta kattilassa demi-glace ja punaviini. Kuori omena, leikkaa se perinteisiksi omenapiirakkaviipaleiksi ja heitä kattilaan. Keittele omenaa liemessä 5 minuuttia. Lisää mustaviinimarjahyytelö, murskatut katajanmarjat, rosmariini ja hieman pippuria. Anna muhia taas hetki. Lisää puolukat. Pyöristä kastike vielä lopuksi voilla. Tarkista suola ja sokeri. Suurusta maizenalla.

Ei niitä missään kasva

Kävin lähes täydellisessä maastossa Sauvon mökin lähituntumassa kuikuilemassa, josko löytyisi korvasieniä. No eipä löytynyt, peurojen papanoita kyllä rekkalasteittain. Tai voi olla, että ne olivat hirvien, mutta peurojen kuulostaa huomattavasti sankaritarinaisemmalta. Olin lupautunut tekemään anopille ja hänen kauniille tyttärelleen alkuruoaksi korvasienikeittoa, joten varasuunnitelmana minulla oli purkillinen kyseistä sientä kassin pohjalla. Hyvä niin, ei tullut tappiomielialaa. Ohje löytyykin täältä; tosin nyt laitoin paljon vähemmän kermaa ja korvasin sitä maidolla ja käytin vain 1/3 pekonista.

Pääruoan, eli hirven ulkofileen kanssa, tein salaattia ja aikas nannaa punaviinipohjaista omena-puolukkakastiketta. Kastikkeen polkkaan vasta seuraavassa kirjoituksessani. Jälkkäriksi valmistin foliossa grillattua omenaa, joka lillui kookoshiutale-voi-sokeri-kaneliliemessä, kinuskikastiketta ja vaniljajätskiä. Senkin bloggaan sitten tulevaisuudessa. Mutta nyt tuo kesäinen salaatti. Hyvä muuten että pysyi pöydällä, sen verran kova tuuli oli. Siispä...

Trombisalaatti

rucolaa
jotain erikoissalaattia
paahdettuja pinjansiemeniä
1 prk säilykepäärynöitä kuutioituna
aurinkokuivattuja tomaatteja halkaistuna
ruohosipulia
aurajuustoa murusteltuna


Kaikki ainekset vaan sekaisin ja kastikkeeksi punaviinietikkaa, oliiviöljyä ja loraus päärynöiden lientä. Päälle vielä muutama rouhahdus mustapippurimyllystä.

Kaikki sekaisin

Oliivitahna

15 vihreää manteleilla täytettyä oliivia
1 tl kapriksia
1 tl tomaattipyreetä
2 tl balsamiviinietikkaa
1 rkl parmesanjuustoa
mustapippuria
5 lehteä basilikaa
2 rkl persiljaa
1 dl oliiviöljyä

Sekoita monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella kaikki aineet paitsi oliiviöljy. Kaada sitten oliiviöljy sekaan hiljalleen koneen vielä käydessä. Tahna toimii mm. patongin ja grillatun lihan kanssa. Menee hyvin myös pastakastikkeena ja kanarullien täytteenä.

Viimeksi vetäisin tätä lasinuudeleiden, keitetyn parsan ja sweetchili-kastikkeen kanssa.

Valmista tavaraa

Joskus olen ehkä saattanut mainita jostain tietystä Knorrin keitosta mielipiteeni. Ei ollut kovin hempeää runonlausuntaa. Mutta on Knorrilla paljon hyvääkin, otetaan vaikka Ranskalainen Sipulikeitto. Pelkiltään olen sitä syönyt ehkä kerran, mutta tuunaillut olen useammin kuin mitään muuta valmiskeittoa. Ja monethan sitä käyttävät lihapullataikinassaan, mikä on kyllä erittäin kätevää. Perusmaut kun ovat mukavasti kohdallaan.

Knorr itsekin kehottaa muuntelemaan keittoaan, mikä on tietysti hieman epäilyttävää. Pussin takana annetaan kolme ideaa: ensimmäinen on juhlavampi eli sekaan lisätään valkoviiniä ja krutonkeja. Toisen tuloksena on täyteläinen keitto, joka saadaan aikaan lisäämällä juustoa ja paistettua jauhelihaa. Kolmantena mukaan silputaan purjoa ja puristetaan valkosipulinkynsiä. Pussin takana jaetaan vielä salatiedettä kertomalla herkullisten lihapullien ohje.

Mutta voi sitä käyttää paljon muuhunkin, joten tässä hieman ideoita:

Gratinoitu sipulikeitto. Kaada keitto annoskulhoihin, leikkaa päälle pienet siivut vaaleaa leipää. Hiero leipään kevyesti valkosipulinkynttä ja mausta se vielä tuoreella timjamilla. Raasta päälle lempijuustoasi. Gratinoi uunissa 275 asteessa n. 8 minuuttia.
Lihamureketaikina.
Punajuuri-sipulikeitto. Raasta sekaan etikkapunajuurta.
Lohi-sipulikeitto. Lisää lopuksi lohi- tai nieriäkuutioita.
Punajuuripihvitaikina. Keitettyä selleriä joukkoon.
Kermaa ja blenderiin + tuoretta basilikaa.
Punaviinipohjaan eli pullo punaviiniä keitetään puoleen, lisätään loppu määrä vettä, laakerinlehti ja keittoainekset. Raastetaan sekaan mozzarellaa ja viimeistellään kourallisella persiljaa.

Keittiön kaappisiivouksessa löysin pussin Knorria ja laitoin sitä kelpoon kotiruoka-ateriaan.


Sipulinen torvisieni-broilerkastike

350 g broilerin jauhelihaa
1 dl kuivattuja mustia torvisieniä
1 dl valkoviiniä
3-4 dl vettä
1 rkl soijakastiketta
laakeripuun lehti
½ pss sipulikeittoainesta
(maizenaa)



Paista jauheliha ja laita sienet pieneen määrään vettä turpoamaan. Purista sienistä vesi pois ja heitä lihan sekaa. Paista hetki. Lisää viini, vesi, soijakastike, laakerinlehti ja keittoaines. Keittele kevyesti kymmenen minuuttia, poista laakerinlehti ja suurusta maizenalla, jos tarvii. Tarkista suola. Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

Äidille

Ruissalo on herännyt talviunestaan. Sen luonto on juuri tällä hetkellä lumoavan taianomainen. Jos oikein kovaa yrittää, pystyy hiljaisuudessa kuulemaan, mitä oravaperhe miettii tulevalle kesälle. Reiän routaan on kaivanut kaivostyöntekijä Kaste Matonen: se vaikuttaa hyvin kaksineuvoiselta.

Ruissalossa oli mukava kävellä. Valkovuokkojen määrä oli jotain käsittämätöntä. Välillä joutui kävelemään valkoisella matolla, mikä ei herkemmältä floristilta olisi onnistunutkaan. En ole floristi. Herkistynyt kyllä.


ÄIDILLE haluaisin sanoa huomiselle: Hyvää päivää. Olet paras äiti. En ole huomenna halaamassa, mutta olkoon kaikki nämä Ruissalon valkovuokot sinulle. Olet ne kaikki ansainnut.

T:Poika

Eurovison syntikkaviulukilpailut

Pakko sitä on taas hieman innostua, kun lauantai ja euroviisut lähestyvät. Vaikka viime vuoden voittaja olikin vähän kyseenalainen, tänä vuonna voiton tulee viemään perinteinen euroviisukappale. Olen aika ihmeissäni, mikäli Ruotsin The Ark ei glämmää pottia kotiin. Äsken katsoin videon ja tuntui kuin Abba olisi hypännyt takaisin lavalle. Ei sinänsä, olenkin aina pitänyt Arkista, vaikkei tuo nyt ehkä ihan perinteistä Arkia olekaan.

Entäs tämän vuoden muut osallistujat? Israelia ehdin jo hetken hehkutella, mutta eivät päässeet edes loppukilpailuun. Sveitsin somebody-dance-with-me-mies Dj Bobo lähetettiin vampyyreineen takaisin Alpeille. Pelkkää positiivista, sillä ysärieurodance on ihan oikeasti kuollut, vaikka se tulevaksi lauantaiksi taas herääkin henkiin. Hanna voisi lähteä kotiin jo ennen esiintymistään. Kappale on väritön ja sitä tulee olemaan esiintyminenkin. Ei hävetä olla suomalainen, mutta onneksi en ole sveitsiläinen saati sitten ukrainalainenkaan.

Mutta on joukossa kappaleita, joista jopa pidinkin. Tai siis jos joistain on pakko pitää, niin niistä sitten. Kisan aloittaa Bosnia & Herzegovina ja heillä onkin ihan kelpo viisu. Melodia jäi jopa hetkeksi päähän soimaan, joka on sinänsä vähän huolestuttavaa. Seuraava odotettava esiintyjä on yhdeksäntenä esiintyvä Liettua. Kappaleessa on ihan loistava tunnelma ja siitä ihan oikeasti jopa pidin. Vielä kun laulajan voisi vaihtaa vaikka Roisin Murphyyn (<--- KLIKKAISIT NYT) olisin ihan myyty. Liettuan jälkeen mylvähtää Kreikka kappaleella Yassou Maria. Biisi on ihan kelpo omalla alallaan ja erottuu positiivisesti ainakin sen takia, että Jassu on niin mukava sana. Ja tämän tyypin sydän vetää muutenkin Kreikkaan, minkäs sille voi. Georgia esiintyy Kreikan jälkeen: en alkuun oikein tiennyt, miten kappaleeseen pitäisi suhtautua. Nyt olen jopa hieman tykästynyt siihen. Sophon Visionary Dreamista tulee ihan väkisin mieleen Madonnan Ray of Light. Tai jos ei tule, niin kannattaa ottaa korvatulpat pois. Ranskalla on ihan hauska kappale ja se erottuu kaiken paskan joukosta sillä, ettei ole läheskään niin paska kuin monet muut paskat. 15. esiintyjä on Venäjän Serebro, joka on hyvin tyypillistä Venäjää. Ihan ok viisu ja voi jopa saada vähän enemmänkin ääniä. Tuli kummasti mieleen toinen venäläinen naistrio Nu Virgos. Saksan Roger Ciceron laulelu on kaunista kuunneltavaa: jotenkin vaan rat pack ei täysin toimi saksankielisenä loungeiluna. Turkki esiintyy numerolla 22. Tuo syntikkaviulujen luvattu maa tarjoilee ihan jees biisin, joka takuulla vetoaa moneen. Menee TOP-kymppiin. No minuun ei jaksanut iskeä. Ei sinänsä, syntikkaviulut jyrää näissä kisoissa kohtalaisen ahkeraan muutenkin.

Kirjeenvaihtaja on hehkutellut Bulgariaa. Ei millään pahalla, mutta kappale on totaalista kuraa ja kuuntelisin mieluummin vaikka Esa Pakarisen Pakarock-levyä toistolla viikon kuin Bulgarian kappaletta kaksi kertaa. Ei Bulgaria silti heitä pohjanoteerausta. Sen tulee tekemään Ukrainan Verka Serduchka kappaleella Dancing Lasha Tumbai. Huh huh.

Kaiken kaikkiaan olen hieman pettynyt tämän vuoden antiin. Ehkä se johtuu siitä, että olen umpihetero ja kyseessä on kuitenkin euroviisut.

Jos jotain kiinnostaa kuunnella ja katsella kappaleet etukäteen, löytyvät ne mm. täältä.

Koolsla

Valkokaali, porkkana, viinietikka ja majoneesi ovat nykyaikaisen länsimaisen coleslawn perusosia. Joskus siihen näkee laitettavan myös omenaa, ananasta, punakaalia tai vaikkapa sinapinsiemeniä. Maittain reseptit tietysti vaihtelevat paljonkin ja esimerkiksi kiinalaisessa keittiössä voi coleslaw'ssa olla nuudeleita, manteleita ja auringonkukansiemeniä. Saksalaiselle coleslaw'lle tyypillisiä aineksia ovat paprika ja sellerinsiemenet. Jamakalaisessa keittokirjassani on ohje, johon perusainesten lisäksi laitetaan saksanpähkinöitä ja dry jerk-mausteseosta, jota voisin jopa tehdä valmiiksi maustehyllyyni. Jos sinne vielä jotain mahtuisi. Harkitsisin kyllä paatoksella seoksen uudelleennimeämistä.

Coleslaw on siis hyvin yksinkertaisesti sanottuna kaalisalaattia. Simppeliä se oli jo roomalaistenkin aikaan, sillä roomalaisten kokkien repertuaariin kuului salaatti, johon tuli kaalia, munia, viinietikkaa ja mausteita. Tieto on peräisin Apicukselta, kuuluisalta roomalaiselta herkkupepulta, joka heitti kampinsa Tiberiin, kun ei enää pystynyt kustantamaan valtavia päivälliskutsuja.

Ruokahistorioitsijoiden mukaan sana coleslaw tulee hollanninkielisestä sanasta koolsla. Se lienee peräisin Amerikkaan muuttaneilta hollantilaisilta uudisasukkailta jostain 1700-luvulta. En lähde väittämään vastaan, vaikka joskus hyvin harvoin tapanani onkin natista. Nykyaikainen länsimainen coleslaw ei kuitenkaan voi olla ajalta ennen 1700-lukua, sillä majoneesi keksittiin silloin. Tai no, majoneesin alkuperä olisikin oma tarinansa...

Coleslaw sopii mielestäni parhaiten grillatun lihan kanssa. Pizzamättöönkin se menee ihan hyvin: ei kai pizzerioissa turhaan ole tarjolla salaattipöydässä kaalisilppua. Alla olevan version söin grillatun lihan puutteessa eilen iltapalaksi. Majoneesin jätin pois heti kättelyssä, sillä halusin jotain vähän kevyempää. Maustamaton jogurtti korvasi majoneesin, mistä seurasikin makuun mukavaa kirpeyttä. Vastavedoksi kirpeydelle lisäsin salaattiin päärynää ja sen makeutta: varsin osuva valinta. Salaatti kaipasi myös väriä, joten suhautin kippoon vielä pakastepussillisen maissia.



Kirpeän raikas päärynä-coleslaw

500 g valkokaalia
2 porkkanaa
2 päärynää
1 pss maissia
1 tl valkoviinietikkaa
2 dl vähärasvaista maustamatonta jogurttia
suolaa
pippuria
sokeria

Suikaloi kaali, raasta porkkanat ja kuutioi päärynät. Sekoita kaikki ainekset ja mausta maun mukaan suolalla ja mustapippurilla. Lisää vielä ripaus sokeria, sillä päärynän makeus ei luultavasti jaksa täysin taittaa kirpeyttä. Riippuu tosin, kuinka makeita päärynöitä olet löytänyt.

Tarjoa grillatun lihan kanssa.

Kultainen kolmio

Olin lauantaina tekemässä ruokaa varpajaisporukalle. Alkuruoaksi savuporokeittoa, pääruoaksi gumboa Polkkapossun tapaan, jälkiruoaksi cointreaulla marinoituja liekitettyjä mansikoita ja mascarponevaahtoa. Ei mikään kaikkein kevein menu mutta isännän toiveiden mukainen. Ja hyvin upposi äijiin.

Gumbo on kreolikeittiön helmiäinen ja ehdottomasti allekirjoittaneen herkkua. Mausteinen keitto, pata tai muhennos, jossa voi lillua yhtä suurella todennäköisyydellä niin kanaa kuin kilpikonnaakin. Yhtä kultaista gumboa ei löydy, vaan reseptejä on yhtä monta kuin kokeilla isovarpaita. Gumboilla on silti kaksi yleisesti hyväksyttyä tunnusmerkkiä: roux ja kultainen kolmio. Roux on gumbon kastikepohja, joka paistellaan valmiiksi hiljalleen rasvasta ja jauhoista. Minun gumboni pohja tehtiin tällä kertaa pepsistä: juuri juttelinkin yhden kokkikaverin kanssa, kuinka pepsistä saa sävähdyttävän ruskean kastikkeen. Ja gumboon pepsi sopii mielestäni kuin viikset Pedrolle. Tomaattinen keitoshan tunnetusti kaipaa hieman makeutta.

Kultainen kolmio muodostuu varsiselleristä, paprikasta ja sipulista ja ilman sitä tämä gumbo on yhtä mitätön kuin villikorttilainen Wimbledonin tennisturnauksessa.

Kuvaa ei nyt periaatteistani poiketen tällä kertaa ole, sillä digi unohtui kotiin. Mausteiden määriä en lähtenyt arvioimaan: niitä voi viskellä vähän mutu-periaatteella. Kunnon keko jokaista kattilan pohjalle kuitenkin.


Gumbo Polkkiksen tapaan
(12-15 annosta)

currya
kanelia
chilijauhetta
basilikaa
paprikajauhetta
rakuunaa
6 valkosipulinkynttä murskattuna
3 kuivattua pikkuchilipalkoa
rypsiöljyä
4 dl pepsi colaa
6 vartta varsiselleriä
4 paprikaa
3 sipulia
1,3 kg marinoituja kanasuikaleita
2 pakettia wilhelmin chilimakkaraa
200 g chorizoa leikkeleenä
2 tölkkiä tomaattimurskaa
3 dl punaviiniä
vettä
800 g katkarapuja

Kokoa kattilanpohjalle omiksi pikku keoikseen curry, kaneli, chilijauhe, basilika, paprikajauhe, rakuuna, valkosipuli ja kuivatut chilipalot. Freesaile niitä hetki öljyssä. Lisää pepsi ja kiehauttele muutama minuutti. Pilko varsiselleri, paprikat ja sipulit ja freesaa niitä hetki paistinpannulla. Paista samalla myös kanasuikaleet kypsiksi toisella pannulla. Lisää kattilaan varsisellerit, paprikat, sipulit, kanasuikaleet, reiluiksi paloiksi pilkotut chilimakkarat ja puolitetut chorizoleikkeleet. Lisää myös tomaattimurska, hieman vettä ja punaviini. Anna keitoksen kiehuilla hiljalleen ja muhia tunti. Tarkkaile nesteen määrää ja lisäile välillä vettä tai vaikka kanalientä. Heitä loppuvaiheessa kattilaan sulatetut katkaravut. Tarkista vielä maut ja lisää mausteita tarvittaessa. Suolaa tulee marinoidusta kanasta ja makkaroista. Lisää sitäkin, jos siltä tuntuu.

Lopuksi gumboa voi vielä hiukan suurustella maizenalla, jos neste vaikuttaa liian juoksevalta.

Tarjoile riisin kanssa.