2.12.2008

Kiitos ymmärryksestä: Ylioppilasruusukaali


Meissä jokaisessa vaanii sisäinen ruusukaalirakastaja, se vain etsii sopivaa tilaisuutta tullakseen ulkolehdistään ulos. Osa onkin jo päästänyt auervaaransa julkisuuteen: Unelias kokki ruokki pastaansa ruusukaalilla ja vuohenjuustolla, Kulinaarimuru antoi ruusukaaleille paahteista sweet lovingia ja heitti joukkoon tahinia, Ituhippi palvoi seitania laittamalla aveciksi ruusukaalia, savoykaalia ja aurinkokuivattuja tomaatteja, Oulun jauhantakeittiössä paistettiin lammasta ja lisukkeeksi väännettiin ruusukaalia, siinä onkin oiva pariskunta.

On sitä joskus ylioppilaaksi pääsyn aikoihin itsekin blogattu ruusukaalista, brysseli höystettynä pekonilla ja pekaanipähkinöillä.

Nyt kuitenkin ruusukaalia laitettiin pastan seuraksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan carbonara on loistava ruokalaji. Se on yksi niistä harvoista pastaruoista, joita en kastele joulun värisellä imeläkastikkeella. Ketsupin käyttö pitäisikin lailla kieltää, en varmasti muuten pääse ikinä eroon siitä. Khatistakin oli huomattavasti helpompi luopua. Waad ku mahadsan tahay wax fahamkaada. Kiitos ymmärryksestä.


Ruusukaali-kalkkunacarbonara

pastaa (esim. penne)
10 halkaistua esikeitettyä pakasteruusukaalia
muutama sokeriherne
1 sipuli pilkottuna
150 g kalkkunaleikkelettä pilkottuna
1 dl kermaa
2 keltuaista
raastettua pecorinoa tai parmesaanilastuja
mustapippuria myllystä
(suolaa)

Keitä pasta al dente ja lisää loppuvaiheessa keitinveteen ruusukaalit ja sokeriherneet. Freesaa sipulia hetki öljyssä isolla paistinpannulla ja lisää kalkkunat. Sekoita kerma ja keltuaiset kipossa. Kaada pastasta vesi pois ja lisää vihreine osineen pannulle sipulin ja kalkkunan sekaan. Kaada sekaa kerma-keltuaissekoitus. Tämän on tarkoitus jäädä kermaiseksi kastikkeeksi ei rakeiseksi keltuaiskokkeliksi. Hetken sitä voi kuitenkin pyöritellä pannulla. Nakkaa joukkoon juusto ja rouhaise muutama kiepautus myllyllä.

5 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä juuri meille sopivaa pastaa. Vielä on plussaa se, että tätä kokoonpanoa en ole ennen laittanut. Joten nyt on aika.

    VastaaPoista
  2. Hetkinen. Saako kysyä taas? Ihanko sie raakana ne ruusukaalit sinne pastaan? Ja sitten vain parin minuutin jälkeen pannulle kastikkeen joukkoon? Milloinkas ne kypsyvät? Vai onko niiden tarkoitus olla todella vahvasti al dente?

    VastaaPoista
  3. Oho, taisin unohtaa mainita, että ne olivat pakasteruusukaaleja, siispä jo esikeitettyjä. Kiitti vaan.

    VastaaPoista
  4. mä olen miettinyt että onko ruusukaali hyvää vai ei ;)

    Joskus inhosin sitä ja nyt se on ihan okei. Silti se on vähän hassua kerrosmaisen rakenteensa takia... Olennaista lienee ettei sitä keitä liikaa:) Yleensä kumminkin olen niitä tarjonnut jonkin kastikkeen kanssa... Voiko noita pakastettuja oikeesti syödä? :)

    VastaaPoista
  5. Nelle, Jep. Lidlin pakastettuja on aina pakkasessa varalla. Ne maistuu ihan...ööö...ruusukaalilta.

    VastaaPoista