Mustaa kultaa

Coca-Cola on ehkä maailmanhistorian paras keksintö. Tietysti pyöräkin on ihan jees, mutta jos ajattelee asiaa järkevästi, niin huomaa, että pizzan kanssa pyörä ei maistu läheskään yhtä hyvältä kuin kokis. Löysin jostain kokiksen valmistusohjeenkin, joka ei ainakaan helppoudellaan yllättänyt. Jos joku haluaa sen, niin kertoo vaan. En jaksa tähän laittaa sitä, koska se on niin pitkä ja niin salainen. Mutta ehkä salainen aineosa löytyy viereisestä kuvasta.

Joskus kuulee nimitettävän öljyä mustaksi kullaksi. No ne ei tiedä mitään, kokis on todellista mustaa kultaa, ok? Coca-cola on muuten "sanana" maailman toiseksi tunnetuin. Vain OKn merkitys tiedetään paremmin. Tekisikin mieli lasillista jääkylmää kokista. Mutta ei auta, siis tosiaankin Ruokavarasto on neljä metriä pehvani alapuolella, mutta pakaroiden hilaaminen alas tuottaa tällä hetkellä liiallisia ponnistuksia. Joku voisi väittää, että eilen oli long-time-no-seen- kaveri käymässä Tampereelta ja pari muuta hupsua ystävääni. Sen takia en tänään jaksa liiallisia ponnistuksia. Hullut hongkongilaiset tarjoavat muuten kokista tulikuumana lääkityksenä flunssaan. Se varmaan auttaa. Toisaalta voi kokista käyttää ihan järkevästikin ja käyttää sitä vanhojen valokuvien tekemiseen. Pari senttiä padan pohjalle, valokuva pataan, hetken liotus, varovainen kuivaaminen ja kuivaamisen viimeistely hiustenkuivaajalla ---> loistokkaita ajan patinoimia kuvia.

Kokikseen liittyy hirveät määrät legendoja, useimmat niistä vähintään urbaaneja. Kokis muka olisi epäterveellisempää hampaille kuin muut vastaavat juomat. Höpö höpö. Kateellisten panettelua. Vielä hauskempia: mormonit omistavat yhtiön tai jos kokikseen heittää aspiriinin voi saada kunnon tripit. Erotuksena folkloresta voitaisiin jo alkaa puhua koukloresta.

Glaseeratut chicken wingsit

2 dl Coca-Colaa
½ dl soijakastiketta
2 rkl fariinisokeria
½ rkl sinappia (makeaa)
1 pieneksi pilkottu sipuli
chicken wingsejä

Sekoita kaikki muut aineet keskenään paitsi siivet ja lämmitä kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Laita levy pienemmälle ja anna poreilla 20 minuuttia. Älä kuitenkaan anna kiehua enää, vaan vain poreilla. Laita kanat uuniin 200 asteeseen ja paista vajaa 10 minuuttia. Kaada liemi kanojen päälle ja paista kypsäksi 225 asteessa.

Kylmäsavulohitartar

Hot Shot!: Part Deux -elokuvan lopputeksteissä sanotaan, että näyttelijä Richard Crenna on keksinyt tartarkastikkeen. Uskokoon, ken haluaa. Mielummin kuitenkin rambotähti Crenna kuin kuvaa piiskava Sheen. Tartarkastikkeen alkuperästä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa. Nimi on kyllä tullut raaoista tataareista siis kansasta joskus tuolla jossain. . Ranskan sana tartar voidaankin löysästi kääntää tarkoittamaan raakaa. Ranskalaisessa muodossaan tartarkastike on tarkoittanut majoneesia, johon on sekoitettu hienoksi pilkottua sipulia, pilkottuja kananmunia ja hienoksi hakattua persiljaa. Ravintoloissa tartar tarkoittaa usein majoneesiin sekoitettuja säilyketartarkuutioita. Tartarkastike toimii loistavasti kalan kanssa, mutta myös ranskisten dippinä se on ihan sikahyvää.

Me ei tehdä kuitenkaan tätä tartaria majoon vaan smetanaan. Smetanahan on tosi kevyttä ja vaikkei olisikaan, niin siitä voidaan tehdä kevyttä. Rasvaisista ruoistahan poistuu kalorit, jos kukaan ei näe, että syöt niitä. Toinen vaihtoehto on nuolla ruoan valmistusastiat, koska myös silloin poistuu kalorit. Jos ei tuokaan auta, niin kannattaa lihottaa lähellä olevia ihmisiä - näyttää itse hoikemmalta. Pään hakkaaminen seinään kuluttaa 150 kilokaloria tunnissa ja jos siihen yhdistää kyykkyyn-alas- liikeen, voi huoletta huitaista purkillisen smetukkaa.


Kylmäsavulohitartar

250 g kylmäsavulohta
1/4 sipulia
tilliä
1 rkl kapriksia
smetanaa vajaa purkki
suolaa
valkopippuria

Aloita heittämällä kaprikset pannulle. Ideana olisi, että kapriksista saisi turhat nesteet pois, joten älä käytä öljyä. Leikkaa lohi pieniksi kuutioiksi. Pilko sipulit pieniksi ja leikkaa tilli. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja mausta. Smetanaa voi myös hieman vatkata, jos haluaa. Tarjoa tartar sieniohukaisten kanssa. Eli ihan normaaliin ohukaistaikinaan lisätään vain pieniksi pilkottuja suolasieniä ja sipulia. Tartarmössö on kyllä hyvää ihan ruisleivänkin päällä. Ideana olisi, että kuuma sieniohukainen tulisi keskelle lautasta ja sen päälle kostutetulla lusikalla munan muotoon taiteiltu tartarkastike, joka sitten lähtisi hieman sulamaan ennen pöytään vientiä. Koristeeksi reunoille voi laittaa vaikka tippoja ruokaöljyllä jatkettua pestoa.

Ja perinteinen vitsi.

An Eskimo woman drives her snowmobile into town to get it fixed. She goes to the mechanic and tells him the problem and the mechanic tells her that it will take him a while to fix it. He tells her to go across the street to a nice restaurant where they are having a special on fish and to come back when she is done. She comes back two hours later and asks the mechanic for her snowmobile. The mechanic gives it to her and says, "You blew a seal." She looks at him and wipes her mouth and says, "No, that's just tartar sauce."

Huh hah hei ja nieriää rommissa

Tällä viikolla olen maistellut neljänä päivänä kalaa: silakkaa, merikrottia, siikaa, turskaa, haukea, nieriää, kuhaa, lohta, madetta. Alkaa olla taas kalakiintiö täynnä. Kuukauden päästä lähden viikoksi Tunisiaan, syön pelkkää lammasta ja sanon bää. Kala on kyllä terveellistä ainakin kohtuudella syötynä. Kalarasvan omega-3-rasvahapot suojaavat sydäntä mm. kuolemaan johtavilta rytmihäiriöiltä. Pahalainen vaan, että kaloihin kertyy orgaanista elohopeaa ympäristön saastumisen seurauksena. Sisävesien kaloista pahimpiin kuuluu hauki, jota ei suositella syötäväksi yli puolta kiloa viikossa. Elohopea kertyy ravintoketjun yläpäähän ja siis tässä tapauksessa petokaloihin eli haukeen. Hauki ei kyllä kuulosta kovin vaaralliselta kalalta: väkisin muistuu mieleen Ultra Bran laulama hauki-kappale, joka saa väkisinkin hyvälle mielelle.

Hauki on iloinen kala
sen pää on suuri ja litteä
hauki suhisee kaislikossa
ravun ja sammakon lailla
hämäränvihreää
koko ajan iso pää
Ei elohopea silti ole aina ollut pelkkää pahaa. Suomalaisessa kansanparannuksessa siihen on liitetty maagisia ominaisuuksia. Heinävedellä uskottiin, että tytöt saavat kauniit kasvot, kun pesevät kasvonsa lähdevedellä, johon oli lisätty pisarallinen elohopeaa. Sen jälkeen vesi piti viskata talon pohjoisen puoleiseen seinään. Pitäisiköhän itsekin hieroa hauella naamaa ja toivoa salaa. Saamelaiset uskoivat, että kaihi ja huononäköisyys helpottavat nauttimalla elohopeaa sisäisesti. Pelottavaa. Kupan peruslääkityksenä oli noin 400 vuoden ajan harmaasalva, jota valmistettiin hiertämällä rasvaan noin kolmasosa painosta metallista elohopeaa. Tuota ohjetta en tarvi.

Toivotaan, että elohopea ei ihan heti vie minua manalan lautturin, Kharonin, juttusille. No tuskinpa. Mitähän kaikkia tauteja muuten voi saada Tunisian lampaasta? Ainakin sikaruton aiheuttamaa pestivirusta on löydetty, joka on sinänsä aika huolestuttavaa Polkkapossu-nimisille mönkiäisille. Palaankohan takaisin Suomeen hulluna tunisialaisena lampaana. Ei aavistustakaan. Grii.

Tosiaan paljon tuli valmistettua kalaa ja tässä parhaat ahdit. Ihan ylivoimaiseksi helmeksi muodostui vahingossa syntynyt romminieriä. Ruoka, joka saisi imaaminkin juomaan rommia ja huutamaan nieriän- nimeen. Nieriä eli rautu on aivan superhehkutettava lohikala, joka uiskentelee Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomessa Vuoksen vesistössä. Keski-Euroopassa se kämppäilee vuoristojärvissä. Nonniin. Kokkikitaristiystäväni J. Dawsonin kanssa saimme käsiimme muutaman nieriän ja kasan siikafileitä. Nieriästä valmistimme ensin "punaviinilohta", joka oli aivan maistuvaa. Jäljelle jäi pari nieriäfilettä ja mitä-kaapista-löytyy-katsauksen jälkeen päätimme antaa nieriällä vähän potkua vuohenjuustolla. Eli näitä tarvit:


Nieriää rommissa

2 nieriäfilettä (tai lohta)
vähän katkarapuja
pala vuohenjuustoa
tilliä
suolaa
pisara sitruunamehua
(valkopippuria)
punaviiniä
kermaa
rommia

Mausta nieriäfilukka suolalla ja ihan ripauksella sitruunamehua. Laita nieriäfileen päälle hieman katkarapuja ja vuohenjuustoa. Liikaa ei saa laittaa, jotta pystyy käärimään fileen rullalle - mutta mitä enemmän saa vuohenjuustoa sisään, sitä parempaa tulee. Allekirjoittanuthan on siis harkinnut vievänsä vuohenjuuston alttarille jonain päivänä. Eli siis kääri file rullalle ja laita kiinni joko hammas- tai varrastikulla. Ruokaspreijaa tai voitele vuoka ja aseta käärö siihen. Kaada vuokaan kääröä nuollen hieman enemmän kermaa, hieman vähemmän punaviiniä ja todella vähän rommia. Nestettä voi maustaa hieman suolalla, jos siltä tuntuu. Paista 180 asteisessa uunissa kypsäksi. Koristele tillillä. Nostele kastiketta käärön päälle ja muista pureskella rauhallisesti.


Punajuuriliemessä kypsennettyä siikaa

Siiastakin tuli mehukasta. Dawsonin kanssa heitimme nahalliset fileet pakkiin, maustoimme ne suolalla ja pippurilla. Kaadoimme päälle juuri keitettyä kalalientä ja hieman punajuuripurkista lientä. Ripaus sokeria ja vielä tilliä ja uuniin kypsymään. Piti saada helposti ja nopeasti hyvää.

Halpaa pastaa Alepasta!

Viikolla on tullut syötyä niin gourmet'ta, että tekee jo mieli jotain maanläheisempää. Jos olen harrastanut hulttiovekaraelämää ja seuraavana päivänä sattuu olemaan heikko olo, niin sielu ja ruumis kaipaavat yleensä ahmittavaa.. Sinänsä huono juttu: jos sattuu olemaan alkoholia veressä, niin elimistö ei pysty käsittelemään ruoassa olevaa rasvaa, vaan varastoi sen kauniiksi ihon alaisiksi pallukoiksi ja maksan ympäryskerrokseksi. Toisten tekee mieli pizzaa tai juustorullaa, minulle menee mainiosti sipuli, makaroni ja jauheliha sekoitettuna. Eikä tarvi muuta kuin vähän ketsuppia, pippuria ja suolaa. Kutsunkin tätä nimellä lämi, koska sitä tulee vaan lämättyä niin terhakkaasti ruokatorveen. Pian onkin paha olo ja tuntuu kuin olisi ollut intialasen ravintolan seisovassa pöydässä à la Maha Rajana. Passports, please - ja voisi jättää urheilun väliin.

En kuitenkaan ollut eilen viettämässä pahaa elämää, joten emme valmista tänään lämiä. Mutta pastaa kuitenkin. Espanjan suosituin kinkku on ilmakuivattu Serrano-kinkku (jamon serrano), jonka valmistusaineina ei ole käytetty muuta kuin suolaa, kinkkua ja Espanjan jäähdytettyä vuoristoilmaa. Serrano-kinkku valmistuu minimissään yhdeksässä kuukaudessa enintään 34 asteen kypsytyslämpötilassa. Ilman suhteellisen kosteuden pitää olla 60-90 prosenttia. Kinkku on valmis, kun siitä on haihtunut vettä vähintään 34 prosenttia. Hieman kyllä harmittaa, että jäi La Carihuelan matkalta tuomatta kinkut. Kuvittelin, että lentokentällä hinnat olisivat samaa tasoa kuin "maissa", mutta luulin väärin ja ostokset jäi tekemättä.


Seuraava ohje on todella yksinkertainen, mutta tulos käsittämättömän herkullinen ja valmistuu noin viidessätoista minuutissa.


Pasta serrano

Tagliatelle-pastaa
Ilmakuivattua kinkkua
Rucolaa
Oliiviöljyä
Mustapippuria
Suolaa


När vattnet börjar från Björneborg, heitä pastat kiehumaan. Pastan keitinveteen ei ole mitään tarvetta lisätä öljyä, kuten yleisesti kuvitellaan. Keitä pastat al dente ja laita lautaselle. Sekoita joukkoon ilmakuivattua kinkkua ja rucolaa. Lisää joukkoon oliiviöljyä - itse tykkään juuri tässä ruoassa käyttää sitruunanmakuista extra virginiä, joka antaa mukavaa raikkautta. Mausta reilulla määrällä mustapippuria ja ripauksella suolaa.

- Mitä kinkku sanoi, kun sitä kiusattiin? Tämä on kinkkukiusausta.

Tarte Tatin

"If you have an apple and I have an apple and we exchange apples then you and I will still each have one apple. But if you have an idea and I have an idea and we exchange these ideas, then each of us will have two ideas."

- George Bernard Shaw

Taas joku gallup-kyselijä soitti ja yritti saada minua vastailemaan asioihin, mihin ei nyt vain juuri sillä hetkellä jaksanut vastailla. Montako kertaa viikossa syöt hedelmiä? Luettelen seuraavaksi omenalajikkeita, kerro aina kun lajike on tuttu sinulle. Tähän tapaan. Yleensä olen ihan kohtelias ja kerron vain, ettei minulla ole aikaa. Niksi-Pirkasta löytyi kyllä hyvä idea, jota voisi ehkä jopa koittaa: "- Seuraavan kerran kun kotiisi soittaa gallup-kyselyjä tekevä rasittava henkilö, vastaa joka kysymykseen sanomalla sukkahousut. Kokemusten mukaan tämä vähentää kotirauhan häiritsijän kyselyhaluja melkoisesti." Sukkahousut ja niksi-Pirkka - kuinka paljon tylsempi maailma olisikaan ilman. " Leikkaa sukkahousujen molempiin kärkiin pieni reikä. Laita toiseen reikään sormi ja toiseen kynä. Näin sinulla on kätevä harppi. Ja muista vielä, että mitä isommat housut sitä isompi ympyrä." Seuraava on silti suosikkini, vaikkei siihen sukkahousut mitenkään liitykään: " Vanhoista puhelinluetteloista saat kätevästi osoitekirjoja. Viivaa vain yli kaikkien tuntemattomien nimet."

Törmäsin väittämään, että omena pitää aamuisin paremmmin hereillä kuin kahvi. En ole ikinä ennen kuullutkaan moisesta. Toisaalta kahvia en edes juo. Äitini pelotteli joskus - ollessani viisi vuotias pellavapäinen kahviaddikti - että tulee ihan mustat hiukset. Ja siihen loppui juominen. No joo... mutta mihin tuo väite mahtaa perustua vai sokeriin? Jos nukkuu omenapuun alla myrsykyllä, niin silloin väite saattaa olla perusteltu. Tai jos vaimo herättää sinut heittämällä omenalla päähän sen sijaan, että toisi mukavasti kahvin sänkyyn. Eikä omenassa ole kofeiinia, vaikka niinkin olen kuullut väitettävän. Mutta hah: syanidia omenasta kyllä löytyy tai oikeastaan siemenistä. Kuulostaa aika pelottavalta, vaikka omenan päivässä pitäisi pitää lääkäri loitolla. No ei hätää. Vaikka syanidi onkin hyvin myrkyllistä, elimistö pystyy käsittelemään pieniä määriä (0,003-0,005 g) vaarattomiksi. Syanidi tuskin edes piristää, vaikka mistäs sitäkään tietäisin. Ja onhan omena ihan oikeesti tosi terveellistä. Omenan kuorista on löydetty voimakkaita antioksidantteja, jotka estävät hapen aiheuttamia vaurioita soluissa. Kuulostaa kuitenkin hieman ristiriitaiselta, sillä minulle on ainakin opetettu pienestä pitäen, että ulkomailta tuotu omena pitää kuoria, koska niistä jos jostain löytyy tuholaismyrkkyjä. Toisaalta opetettiin minulle, että kahvi mustaa hiukset. Joten mistäs minä mitään tietäisin.

Pitänee vielä mainita Dr. Hirsch, omenoiden haisteleminen ja painon pudottaminen. Sen verran skeptikko olen, että taidan tarjota vain linkin. http://www.aromapatch.org/aroma.htm.

Apple Magic (By Margaret Hillart)

In every single apple lies
A truly magical surprise.
Instead of slicing down, 
slice through
And watch the star
appear for you!

Jos haluaa heittäytyä oikein luovaksi, voi omenan leikata Margaretin neuvoin puoliksi ja
alkaa harrastaa kangaspainantaa. Minä en  halua. Jouluna voi sitten olla iloinen ja
hukuttaa sukulaiset tyynyliinoihin, joissa on niin kauhean mukavia kuvioita. Ja jos haluaa
olla vieläkin luovempi kannattaa kuunnella nimimerkki Fafesaken kommentti tukikohta.netin
keskustelupalstalta:  "ÄÄHÄÄÄHHÄÄK PRÖÖT PRÖÖT hyyga huuga mä oon FURSUFAKE
IMPESIlle hsdfgiwsyuz kökökö Joulu Joulu olla täs Joulu on taas... MÄ HALUUN
KINKKUU! jimputi jamputi PUm puM. Nakki koje. FaFesaKE haluun nakin.MANSIKKA PÄÄRYNA
ANANAS OMENA."  

Tarte Tatin

Alkaa olla pää sen verran höllänä, että jos siirryttäisiin ruokaohjeisiin. Tänään väännetään Tarte Tatin, eräs helpoista jälkkärisuosikeistani. Jotkut saattavat tuntea tämän myös nimellä keikauskakku. Kakun voi toki valmistaa muistakin hedelmistä kuin omenoista, mutta omenat vaan yksinkertaisesti toimii.

4 omenaa
1 dl sokeria
2 tl kanelia
50 g voita
200 g voitaikinaa

Kuori omenat ja poista siemenkodat. Paloittele n. 8 osaan. Tässä ei tarvi pelätä vaikka omena vähän pääsisi tummumaan. (Yleensä jos omenan tummumista haluaa ehkäistä voi päälle ruiskauttaa jonkin sitrushedelmän mehua. Jos teen salaattia, johon tulee kuorittuja omenoita, marinoin niitä muutaman minuutin ensin sitrusmehussa.) Asettele omenapalat tiiviisti uunin kestävälle pannulle ja lisää mukaan voinokareet, kaneli ja sokeri. Anna pannun lämmetä kunnolla ja sokerin muuttua kullanruskeaksi. Ota pannu levyltä ja asettele voitaikina kuoreksi omenoiden päälle. Paista Tatin 200 asteisessa uunissa kullanruskeaksi ja kumoa lautaselle välittömästi uunista ulos tultua. N'Joy.

Inkivääriläiskätesti

Psykologisten testien avulla voidaan tutkia persoonallisuutta, ammatillista suuntautumista, näköhavaintoon perustuvaa päättelykykyä tai vaikkapa kielellisiä kykyjä. Persoonallisuustesteillä pyritään selvittämään esimerkiksi, onko henkilö tunnollinen, neuroottinen, avoin, ulospäinsuuntautunut tai sisäänpäinkääntynyt. Osa persoonallisuustesteistä on ns. projektiivisia testejä, joita ovat mm. lauseentäydennystestit, kuvasarjat ja musteläiskätestit. Lauseentäydennykset ovat sinänsä hauskoja juttuja - näihin saa muuten vastailla, jos haluaa,

* Luulen, että isäni...
* Kun näen ananasviipaleita, mieleni tekee...
* Kun laitan käteni jauhotaikinaa...

Hauskimpia projektiivisia testejä ovat mielestäni kuitenkin musteläiskätestit, joissa tutkittava kertoo, mitä kukin kuvio tuo mieleen. Tämän sitten pitäisi tuoda esiin ihmisen alitajuntaa. Testin kehitti 1900-luvun alkupuolella sveitsiläinen poppamies, psykologi Hermann Rorschach. Musteläiskätestien suosio on hiipunut, koska testin luotettavuus on kyseenalaistettu. Tätä ei ainakaan edesauta se, että alkuperäiset kymmenen läiskää ja niiden analysointiohjeet löytyvät internetistä http://www.deltabravo.net/custody/rorschach.php

Mutta onneksi. Onneksi vastaus löytyy kauppojen hyllyiltä. Ei tarvi Nokian, Heleniuksen kauppapuutarhan, Muovitukun eikä edes kebabravintola Punjabin ottaa mitään paniikkia työhönoton yhteydessä tapahtuvasta musteläiskätestauksesta. Onneksi meillä on inkivääri. Ja kaikki sen hienot muodot. "Mitä tulee mieleen tästä inkivääristä?" Usea blogini lukijoista on varmaan joskus käsitellyt tuoretta inkivääriä ja kiroillut sen epämääräisenä rönsyileviä palloulokkeita. Ei ole tosiaankaan nopeimpia kuorittavia. Tästä lähtien heitämmekin inkiväärinkuorimiskirosanat isoon puhelimeen ja ajattelemme inkivääriä rikkautena ja uutena mahdollisuutena rekrypsykologeille. Taidankin laittaa heti sähköpostia suomen psykologiliitolle ja mullistaa työnhaun. Ja kuinka onnellisia Etelä-Amerikan inkiväärimaat olisivatkaan, kun inkiväärinmyynti kokisi maailmanlaajuisen supermyynnin.

Oho. Josta pääsimmekin asiaan eli inkiväärin käyttöön muuallakin kuin psykologisessa testauksessa. Inkivääri on eräs lemppareistani. Sen tuoksu on voimakkaan eteerinen ja maku kirpeän antava. Sehän voisi melkein olla viini. Ehkä kauppojenkin vihannes-, juures- ja hedelmähyllyissä pitäisi lukea kuvaus tuotteesta kuten viinihyllyissä. Tai ehkä ei. Inkivääri säilyy jääkaapissa jopa 2-3 viikkoa, jos säilytät sitä pienessä muovipussissa paperiin käärittynä. Paperin tarkoituksena on imeä kosteus pois. Olen nimittäin huomannut, että lähes aina kun ostan tuoretta inkivääriä, siitä menee lähes puolet roskiin. Inkivääri on kuitenkin sen verran voimakas mausteena, että sitä ei paljon tarvi laittaa. Siksi säilytysvinkit. Muuten inkivääripaloja voi säilyttää myös sherryssä, jolloin sherrystä itsestään tulee loistava maustaja.

Inkivääriä käytetään paljon jälkiruoissa. I like it a LOOOT!

Tuorejuustovanukas ja liekitetty inkiväärisalsa

1 dl sokeria
4 kananmunan keltuaista
1 vaniljatanko
2 dl maitoa
200 g tuorejuustoa
100 g rahkaa
2 dl kuohukermaa
5 liivatelehteä

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. Vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi ja lisää joukkoon kuumennettu maito, johon on lisätty halkaistu vaniljatanko. Kypsennä kunnes seos alkaa kiillellä ja muuttuu paksuksi. Puristele liivatelehdistä vedet pois ja lisää joukkoon. Lisää myös juusto ja rahka. Sekoita masan joukkoon kevyesti vaahdotettu kerma. Laita annosvuokiin ja jäähdytä.

20 g raastettua inkivääriä
1 rkl sokeria
1 sitruunan mehu
1 päärynä
2 cl triple sec-likööriä

Leikkaa päärynä pieniksi kuutioiksi ja freesaa niitä voissa. Lisää sokeri ja anna kevyesti karamellisoitua. Kaada likööri ja liekitä. Liekitys ei ole pakollinen, mutta siitä tulee kiva maku. Mutta jos et liekitä, niin älä myöskään lisää likööriä. Lisää inkivääri ja sitruunamehu ja keitä kunnes päärynät ovat kypsiä. Tarjoa tuorejuustovanukkaan kanssa.

Makuun tottuu ja joskus voi jäädä jopa koukkuun

Fakta: pahalta haisevat ruoat haisevat pahalle. Ja nyt ei kiistellä hajuasioista. Joissain kulttuureissa pahoilla hajuilla on oma tehtävänsä: ne saattavat esimerkiksi pelottaa henkiä. Jos ei nyt aivan halua pitää henkiä loitolla, niin lentokoneessa ainakin voi saada lisätilaa pitämällä avonaista hapankaaliastiaa sylissään. Eri asia on, mitä kanssamatkustajat ajattelevat sinusta. On joitain ruokia/raaka-aineita, jotka mielestäni haisevat ällöiltä, mutta joista kuitenkin pidän ihan valtavasti. Hapankaali, parmesan, tölkkietanat, vanhentuneet kalat. Tai oikeastaan en pidäkään pilaantuneesta kalasta. Muuten luin jonkin aikaa sitten vinkin, miten saa poistettua keittiöstä pilaantuneen ruoan- tai kalan hajun. Asettamalla valkoviinietikalla täytetty avonainen kulho haisulipaikkaan. En ole kokeillut, koska keittiöni ei luonnollisesti haise pahalta ja kainalooni en viitsi sijoittaa valkoviinietikkakulhoa, vaikka se pahalta haisisikin. Jos joku kokeilee niin kertokaa. Jääkaapistakin on muuten helppo saada hajut pois ja sen olen itse testannutkin. Varmaan tämä on ihan vanha kikka, mutta silti: kastele sanomalehti ja levitä se jääkaapinhyllylle. Kyllä lähtee! Muuten tiedättekö, miten täällä Turussa sanotaan, kun ihaillaan hyvää parfyymia: Sä tuoksut iha omenal. Tuohon en kyllä totu koskaan.

Noniin. Kukas tykkää hapankaalista? Valmistimme pienessä ryhmässä päivänä eräänä moskovan soljankaa ja voi röhnä, että oli hyvää. Suomalaiset ehkä tuntevat paremmin sanasta muodon seljanka, koska se ääntämykseltään sopii meille paremmin. Kun lähdetään isoon maailmaan, käytetään kuitenkin soljankaa ja niin mekin nyt teemme. Ryhmässämme oli mukana natiivi, taisi olla komilainen, jos oikein muistan. Hän opasti, että moskovan soljanka ei suinkaan ole keitto, vaan hapankaalin kanssa kypsennetty kalapannu. Kieltämättä vähän yllätys minullekin, kun olen aina sitä keittona pitänyt, mutta mistäs mitään tietäisin. Tai sitten komilaisilla on oma moskovan seljanka tiedä häntä. Soljanka voi olla myös lihasta valmistettu, mutta unohdetaan se.

Soljaankaan ei tule juurikaan mausteita. Olikin mahtavaa, kun ruokien omat maut pääsivät kunnolla esille ja millä tavalla. Mmmm.

Soljanka moskovskaja (6 hengelle)

700 g hapankaalia
5 rkl voita
1½ pilkottua sipulia
3 hapanta omenaa
¾ rkl vehnäjauhoja
800 g vaalean kalan fileitä (meillä oli kuhaa)
2 suolakurkkua
tilliä
pippuria
suolaa
korppujauhoja

Ja koristeeksi vielä sitruunaviipaleita, oliiveja ja marinoituja sieniä

Huuhtele hapankaali ensin huolellisesti, nauti sen aromeista ja pyörry. Puristele kaali erittäin kuivaksi. Kuullota sipuli voissa ja lisää hapankaali. Sekoittele ja hauduta pehmeäksi. Lisää lopuksi paloitellut omenat ja sitten vehnäjauhot. Leikka kala paloiksi, älä kuitenkaan kovin pieniksi, koska vaalea kala menee aivan silpuksi joka tapauksessa kun sitä pannulla pyörittelee. Eli seuraavaksi paista kalapaloja voissa. Siirrä puolet kaaliseoksesta voideltuun uunivuokaan ja laita kalapalat kaalien päälle. Ripottele pinnalle pippuria, lisää kuutioidut suolakurkut ja hakattu tilli. Laita päälle uusi kaalikerros, minkä päälle ripottele korppujauhot. Ruskista paistos n. 200 asteessa kymmenisen minuuttia. Välillä saattaa näyttää, että haudutuksen aikana pitäisi lisätä nestettä. No lisää ihmeessä vettä, jos siltä tuntuu. Vodkaa saa juoda vasurilla kokkaamisen aikana. Ja sen jälkeen.

Teimme muuten myös Salade Olivierin, jonka koristelimme hienolla sienimetsällä. Harmi ettei tullut otettua valokuvia, koska se oli upea. Kärpässienikoristelun saa aikaiseksi leikkaamalla keitetystä kananmunasta alaosan pois, että se pysyy pystyssä. Sitten tomaatista tekee sienelle lakin eli tomaatista leikataan reilu yläosa, josta poistetaan siemenet. Yläosa asetetaan munan päälle siis lakiksi, johon sitten tehdään vaikkapa majoneesilla pilkut.

Kookosta ja kumkwatteja

Alkaa tulla suklaa jo korvista ulos. Haluaa jotain muuta nannaa.

Joskus aikoinaan totesimme ystäväni kanssa, että kookos ei totta tosiaan ole meidän juttu. Päätimmekin olla Koviksia. KookosVIhaajat. Heh kaikenlaista. Kovisajat on kuitenkin ohi ja nykyään olen ihan nössö ja sulaa vahaa kookoksen suhteen. Siitä on tullut enemmänkin intohimo. Siksi ajattelinkin maustaa panna cottani kookoksella, joka muuten sopii ihan kybällä tähän juttuun. Panna cotta tarkoittaa "keitettyä kermaa". Se on Italian maakunnan, Piemonten, perinnejälkiruoka.

Tämä panna cotta tarjotaan kumkvattien ja vin cotton kanssa. By the way jos haluat tehdä pannastasi kevyemmän vaikka käyttämällä jotain kevyempää kermaa, jos sellaista on olemassa, niin muista lisätä liivatelehtien määrää. Jes.

Panna Cotta

2,5 dl maitoa
1 dl kermaa
1,5 dl kookosmaitoa
¾ dl sokeria
1 vaniljatanko
2 liivatelehteä

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. Halkaise vaniljatanko ja kaavi sisusta talteen. Sekoita kattilassa maidot, kerma, sokeri ja vaniljatanko sisuksineen ja lämmitä seos. Ota pois lämmöltä, siivilöi ja lisää liotetut liivatelehdet hyvin sekoittaen. Kaada vaikka pieniin vuokiin tai mistä ikinä haluatkin panna cottan tarjoilla. Anna hyytyä kylmässä.

Karamellisoidut kumkvatit

Kumkvatti ei ehkä ole kaikkein tutuin hedelmä suomalaisille, mutta erittäin maukas ja kokeilunarvoinen. Maku muistuttaa aika paljon appelsiinia. Kumkvatin kuori on ohut ja sen voi syödä ihan huoletta huolella, kunhan vain muistaa harjan kanssa pestä kuoren ihan huolella huoletta. Kauppohimme kumkvatit tuodaan yleensä Israelista, tuosta eurovision laulukilpailujen ihmemaasta. Kojo! Oot Äijä.

4,5 dl sokeria
3 dl vettä
kumkvatteja

Kiehauta vesi kattilassa ja lisää sokeri. Sekoita ja anna sokerin sulaa. Pese kumkvatit, viipaloi ne ja poista siemenet. Keitä kumkvatteja matalalla lämmöllä sokeri-vesiseoksessa noin 10 minuuttia tai kunnes niistä tulee läpikuultavat. Jäähdytä ja anna siirappisoitua. Heh. Ei tollasta sanaa taida olla olemassakaan. Okei, karamellisoitua.

Vin Cotto

Nonniin ja taisittekin jo arvata, että tämä on sitten "keitetty viini". Valmistukseen tarvit vain viinirypäleitä, mielellään mahdollisimman makeita. Purista rypäleistä mehu ja keitä sitä niin paljon kokoon, että neste vähenee 1/3 alkuperäisestä nestemäärästä. Ja valmista tuli.

Panna cotta lautaselle, kumkvatit päälle ja vin cottoa ympärille.

"We live in an age when pizza gets to your home before the police."