Ristipäähänpistoja ja jouluruokaa

Terhakkaan tasapainoisen luonteeni vastapainoksi olen jouluruoaksi kehittänyt aina jotain ihan levottomia päähänpistoja. Tässä menneiden vuosien tuotoksia ja ajatuksia. Tämän joulun ylläripyllärijutskaputska on vielä auki kuin Siwat nykyään.

• lakritsisilliä
• imellettyä bataattilaatikkoa
• lipeäkalalla täytettyä kalkkunaa
• pekoniin käärittyä railakkaasti ylikypsynyttä kinkkua
• sinisimpukoita glökikastikkeessa
• fanta-vadelmakastikkeessa marinoitua merilohta
• liekitettyä maksalaatikkoa

Voi sitä tehdä jotain ihan järkevääkin jouluruokaa. Tässä jotain ideoita arkistoista.


Piparipaneroitua briejuustoa, mustikkakastiketta ja kermavaahtoa



Bastogne-mollukat


Tuliaistötteröt

Lohi-wasabirullat, hunajaa ja saksanpähkinöitä

Mätimoussea ja saaristolaisleipää

Kuva sivulta: http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2007_51/117700.jpg

Guava-juustokeksit

Suolakurkkuja, smetanaa, hunajaa

Masentaa kyvyttömyys lukea rivien välistä, ajattelun taipumattomuus, taipumus mustavalkoiseen. Usein tähän liittyy asian oikeaksi uskominen, vaikka se on todistettukin jo vääräksi. <- Nopea työpäivän purkaminen.

Valokuvat voivat olla mustavalkoisia, asiat harvemmin. Silti seuraava yhdistelmä pistää aina ihmettelemään. Tässä asiassa ei ole harmaan eri sävyjä, maku on puhdasta nautintoa.



Suolakurkkuja lohkottuna
Smetanaa vatkattuna
Hunajaa juoksutettuna

Opetelkaa tekemään parempia päätöksiä neropatit!

Äänestystulokset: Kysymyshän oli, mitä haluaisitte minun valmistavan seuraavaksi.

Inkivääri-pistaasijäätelö 38% äänistä
Vaahterasiirappisorbetti 36%
Persikkamelba 13%
Persimonijäätelö 11%

Kiitos vaan että äänestitte. Senkin tyhmät, olisitte voineet äänestää vähän järkevämmin. Kuka ihan oikeasta haluaa maistaa inkivääri-pistaasijäätelöä?! Ettekö olisi ihan suosiolla voineet valita persikkamelbaa, sitä olisin osannut ehkä jotenkin tehdäkin. Nyt olen täysin suossa. Tuntuuko välillä, että uisin kaurapuurossa? Kyllä, juuri tällä hetkellä.

Luuletteko ihan tosissanne, että osaisin edes tehdä inkivääri-pistaasijäätelöä? Hauskuuttaakseni itseäni heitin tuon ihan reisistäni. Koitan sitten riuhtoa tästä jotain hymyä, koittakaa tekin kun testaatte tulevaa reseptiä, joka on varmuudella täyttä kuraa, mutta hehkutan sen mahtavaksi. Hah, niin kiero olen.

Mutta eilen en ollut kiero, kun valmistin valkoviinipohjaistä glögiä. Siitä tulikin veikeän makuista, jopa hyvää sanoisin. Hyvää. Noin, se on sanottu. Herkullista.


Veriappelsiini-valkoviiniglögi
(4-5 annosta)

0,75 dl Pirkan sekamehutiivistettä
6 dl vettä
1 veriappelsiinin mehu
1-1½ dl sokeria (maun mukaan)
neljä kanelitankoa
15 neilikkaa
2 kardemummapalon siemenet
7,5 dl valkoviiniä
kossua

Mittaa kattilaan muut aineet paitsi valkkari ja kossu. Anna poreilla hiljalleen puoli tuntia. Kaada lasiin 3,5 dl valkoviiniä ja juo se. Siivilöi keitoksesi ja lisää joukkoon loppu valkkari. Jos haluat alkoholin pois, kiehauta. Lisää silti vielä kossua terästykseksi :)

Levylautasella

Heatwave

#¤%#& Avataan tästä, really?

Lähes kaikki missä lukee avataan tästä, ei taatusti aukea juuri sitä kohtaa. Tai sitten ne eivät aukea mistää muustakaan kohtaa. Ei ainakaan minulla. Tuo teksti on puhdasta kiusantekoa, jonka takana on sekopäinen sadisti, joka aina keksii uusia kiusantekotapoja. Hyvin suurella todennäköisyydellä kyseinen henkilö on suunnitellut myös DVD-levyjen päällysmuovit ja säilyketölkeissä olevat vedä-tästä-aukaisimet, jotka purevat nurmea jo pienestä kosketuksesta. Saman henkilön käsialaa on myös teippirulla, jossa teippi joko repeää väärään suuntaan tai pää hukkuu johonkin teippimereen. Huh, alkaa kiukku nousta. Vaan kun kiukku nousee, muisti vähenee. Muistikorttipakkaukset vasta mahdottomia ovat. Kuinka vaikea onkaan kömpelöillä sormilla avata tuota kovamuovista pakettia, jonka sisällä on herkkääkin herkempi muistikortti. Jumankavita.

Välillä mietin ihan tosissani, pitäisikö keittiövarusteisiini todellakin kuulua timanttipora ja rälläkkä. Ja hommaanko poraani 50 millin vai peräti 59 millin terän? Kummalla esimerkiksi punajuuripurkki aukeaa nopeammin? Onko rälläkkä tuo kumpi? Sitten pitää hommata vielä kuulosuojaimet ja suojalasitkin, sillä ihan työturvallisuuden takia rälläköinti vaatii niitä. Älytön noidankehä: seuraavaksi joudun miettimään, mistä materiaalista tehdyt suojalasit soveltuu keittiöön parhaiten ja pitäisikö kuulosuojaimissa olla radio. Ei enää yhtään hymyilytä - siinä vaiheessa kun säilykepurkin pitäisi olla jo auki, minä selailen vielä sopivaa radioasemaa. Ei Jumankavita.

Mutta mikä on kaikkein turmiollisin, järkyttävin, värisyttävin, epäonnistunein, lipevin, häijyin, pahanilkisin, kiperin, typerin, tukalin, persein, moraalittomin, juonikkain, huonotapaisin, kelvottomin, rikollisin, surullisin, närkästyttävin, ahdistavin ja ennen kaikkea rasittavin paketti?

Aivan. Jäätelöpaketti. Tarkemmin sanottuna Valion litran jäätelöpaketti. Aivan täysin perseestä. Lue: Aiii-vaaan-täyyy-siiin-perrr-seeee-stä. Pitäisikö siinä ihan tosiaan olla jokin idea?! Revi viivaa pitkin. No revi keskenäsi! Koko paska hajoaa käsiin kuin viilistä veistelty bambi. Haloo Helsinki tai Valio ainakin, olisiko taas tuotekehittelyssä työsarkaa? Tuhlasin jo kaikki napalmini Herra Snelmannin maksamakkarapötköpaketin kehittäneeseen osastoon - ehkä saan palmia vielä jostain pimeiltä markkinoilta. Makuuhuoneestakin paloi juuri valo. Joku on joskus väittänyt, että jäätelöpaketti on niin tosi kätevä, kun sen saa vielä niin kätevästi kiinnikin. Millä logiikalla, häh? On varmaan halunnut tahallaan ärsyttää minua. Tämä on yksi niistä tavoista, joilla minut saa räjähdysherkäksi.

Itse jäätelö on jälleen kerran hyvää, vaan mikä siinä paketissa maksaa. No ei mikään. Sepä se. Helppo vastaus kysymykseeni.

Vuohenjuustoa tuijottavat miehet

Polkkapossun uusin filmatisointi Vuohenjuustoa tuijottavat miehet on satiiria, kilttiä sellaista. Näyttelijät Päärynä, Paprika, Chili, Chevre, Honey, Punasikuri ja Broilerin tissi edustavat tämän hetken ehdotonta lempikaartia. Vaikka lautasella vilahtelee vienosti myös rinta, ei kyse ole aikuisviihteestä. Syntisen hyvä kattaus kaikkinensa.




Hunajainen vuohenjuusto-broileritoast

erikoissalaatteja (punasikuri, frisee jne.)
oliiviöljyllä jatkettua pestoa
paprikaa kuutioituna
päärynää kuutioituna
chiliä kuutioituna
vuohenjuustoa
paahtoleipää
juoksevaa hunajaa
JA SE BROISKURINTA KANS VÄLIIN KYPSÄNÄ (Kiitti Inna)


Heitä lautaselle salaatteja pediksi ja nakkaa päälle juoksevaa pestoa. Lisää paprika, päärynä ja chili. Paahda leipä paahtimessa ja mikrota vuohenjuustokiekko hyvin pikaisesti. Älä pilaa rakennetta ylinukettamisella. Laita leipä salaatin päälle, vuohenjuusto leivän päälle ja kunnon noro hunajaa kruunuksi.

Paras omenapiirakka

Heittäytyä Hansu Hanheksi ja nauttia Kaino-Vieno Ankan omenapiirakkaa. Pehmeän rapsakka kansi, muheva sisusta, karamelisoitunut sokeri ja kanelissa mehustuneet omenat. Tämä omenapiirakaa on ehkä parasta, mitä vedestä, jauhoista, voista, kanelista ja omenoista voi saada aikaseksi. Tämä on ehkä paras omenapiirakka, jota olen syönyt. Tämä on juuri sellainen piirakka, joka laitetaan ikkunalle jäähtymään ja jonka Hansu, Karhukopla tai Ben Zyskowicz käy rötväämässä. Mutta siihen on täysi oikeutus: Hanhi, Karhu tai ihminen, joka ei sitä tee, on täysi idiootti. Varastamisen ohella toinen vaihtoehto on tekeminen itse.

Verrattuna perinteisen suomalaisen pullamössöpiirakan tekemiseen tässä joutuu näkemään hieman enemmän vaivaa, ei kuitenkaan liiaksi. Vaan niinhän se on: söisi kattikin kaloja, vaan ei kastais kynsiänsä.

Tämä piirakkaa pitää valmistaa Granny Smith -omenoista. Tiedätte varmasti nuo erittäin happamat vihreät hyväkkäät, jotka haukatessa nostavat suupielet hymyyn - ei pelkästään ilosta vaan myös kirpeydestä. Tuo on muutenkin hyvä omenalajike ruoanlaitossa, se ei tummu kuorittuna yhtä nopeasti kuin monet muut lajikkeet. No tässä tapauksessa sillä ei olisi muutenkaan niin väliä. Granny Smith soveltuu hyvin myös kakkuihin, leipiin, kekseihin, verkkareihin, muffinsseihin ja kompotteihin. Nopea ja helppo jälkkäri syntyy kuutioimalla omena, päälle sokeria, voita, kanelia ja kardemummaa, hetkeksi mikroon ja vaniljajätski kyytipojaksi. Uuh, aah. Ainakin yhtä herkullista kuin jokin yhtä herkullinen.

Granny Smith -lajike kehitettiin oletettavasti vuonna 1868. Tällöin Japanin pääkaupunki vaihdettiin Kiotosta Tokioon ja Suomi oli keskellä nälkävuosia. Kumpikaan ei varsinaisesti ollut seurasta uudesta omenalajikkeesta, vaikkakin pääkaupungin siirtyminen Tokioksi söi Kiotolaisia omenaviljelöitä niin paljon, että omenantuonti Suomeen seisautettiin useaksi vuodeksi. 17% Suomen väestöstä kuoli nälkään.


Paras omenapiirakka (american style)

Taikina:

4 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
150 g margariinia
½ dl vettä

Vedä ainekset tehosekottimessa sileäksi massaksi ja anna taikinan levätä hetki kelmussa jääkaapissa. Tällöin siitä tulee kaulittava.

Täyte:

1 kg omenoita (Granny Smith)
1½ dl sokeria
suraus vanilliinisokeria
1½ rkl vehnäjauhoja
½ dl sitruunamehua
1½ tl kanelia
muutama nokare voita


Kuori omenat ja leikkaa sormenpään kokoisiksi kuutioiksi. Heitä kulhoon ja joukkoon sokeri, vanilliinisokeri, vehnäjauhot, sitruunamehu ja kaneli. Anna mehustua tunti.

Kauli taikina kahdeksi pyöreäksi levyksi n. 26cm halkaisijaksi. Voitele vuoka ja painele toinen levy pohjaksi. Peukaloi taikinaa hieman reunoillekin. Kaada mehustuneet omenat pohjan päälle, muutama nokare voita ja vedä toinen taikinapala kanneksi. Katso, että reunat ovat tiiviisti kiinni. Sörki haarukalla muutama pistos kanteen, ettei piirakka räjähdä uuniin. Paista alatasolla 200 asteessa reilu puoli tuntia. Piirakan ei ole tarkoitus ruskistua.

Kauho sisuksiin vaniljajätskin kanssa uima-altaalla Emiraateissa. Älä menetä hermojasi jätskipaketin avaamisen kanssa. Siitä enemmän ensi kerralla.

Sinfonia korvapuusteille ja yhden miehen piiritanssi

Allegro

Vähemmästäkin nousee kosteus kielelle, en pysty vastustamaan vastaleivotun kanelihyväkkään tuoksua. Sieraimellisen imettyäni olen euforiahuumassa kuin ensikatseen kohtaama ensikatse. Leijahdan usean sentillisen, menetän oman tahtoni ja olen houkuteltavissa. Kunhan saan pullaa. Kanelipullaa. Korvapuustia. Leivon taikinan – allegro. Tai ehkä vielä nopeammin.

5 dl maitoa
1 tuorehiiva
1½ tl suolaa
reilu 2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
15-16 dl vehnäjauhoja
150 g voita

Liotan hiivan kädenlämpöiseen maitoon ja sekoitan joukkoon suolan, sokerin, kardemumman ja munan. Lisään jauhot hiljalleen aluksi kuitenkin reippaasti vatkaten. Vaivaan taikinaa enemmän kuin olin kuvitellut. Lisään pehmeän voi alustamisen loppupuolella.

Adagio

On aika rauhoittua. Jätän taikinan kasvamaan. Se on aina yhtä ihmeellistä, en laittanut joukkoon edes corpus cavernosumia. Vaivaan taikinasta ilmakuplat pois ja kaulin isoksi levyksi.

Scherzo

voita
kanelia
sokeria
(vaniljasokeria)

munaa voiteluun

Levitän levylle voita, kanelia ja sokeria. Mieluiten enemmän kuin vähemmän. Luovun minimalistisuudesta ja heittäydyn taas vietäväksi. Se hyvä tuoksuhan tulee juuri kanelista, se pullan tuoksu. Olen luvalla ronski ja viskon ennennäkemättömiä määriä. Menen täysin sekaisin ja tunnen suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta kanelin kanssa. Käärin rullalle ja leikkaan 4 sentin vinopaloiksi tehden joka toisen viillon eri suuntaan kuin edellisen. Jokaisen palan keskeltä painan sormella niin, että muodostuu korvat. Ei niiden tarvi kauniita olla, ainakaan tällä kertaa. Annan puustien kohota jälleen. Voitelen munalla, koska kuten sanottua, olen luvalla ronski. Heitän vielä sokeria (tai raesokeria) päälle. Paistan 225 asteessa n. 10 minuuttia.

Rondo

On aika vetää piiritanssiksi. Haukkaan hiukan jäähtyneestä kanelilumouksesta peukalollisen, otan itseäni toisesta kädestä kiinni ja alan tanssia. Tämä on kai sitä yhden miehen piiritanssia, johon vain hurmioitunut possu voi itsensä kehkeyttää puraistuaan kanelipullaa.

Annetaan Kenwoodin yleiskone sitä eniten haluavalle

Mitä yhteistä on välipalalla, lounaalla, päivällisellä ja jälkiruoalla? Kaikki ne voidaan tehdä leivästä, jonka tärkeydestä muistutetaan taas Leipäviikolla 18. – 24.10. Leipäviikon kunniaksi järjestettävä reseptikilpailu kannustaa suunnittelemaan leivästä uudenlaisia ruokalajeja.

- Monille suomalaisille leipä kuuluu olennaisena osana päivän aterioihin, mutta sen muuntautumiskykyä ei välttämättä osata hyödyntää. Leipä taipuu moneen muotoon, ja sitä on helppo muunnella jokaisen ruokailijan makuun sopivaksi, toteaa Leipätiedotus ry:n toiminnanjohtaja Kaisa Mensonen.

Leipä on paitsi maistuvaa, myös terveellistä purtavaa, sillä se sisältää reilusti elimistölle tarpeellisia kuituja. Kun leipä päällystetään tuoreilla kasviksilla, kuidun määrä vain lisääntyy. Vaikka tumma leipä onkin perinteinen kuitulähde, myös vaaleista leivistä löytyy runsaskuituisia vaihtoehtoja.


Jos bravuureihisi keittiössä kuuluu jokin leivästä tehty ruokalaji, nyt on hyvä aika tuoda resepti julkisuuteen. Leipätiedotus järjestää Leipäviikon kunniaksi reseptikilpailun, jossa etsitään uudenlaisia tapoja käyttää leipää. Kilpailun ideana on käyttää raaka-aineena valmista leipää, ja loihtia siitä purtavaa välipalaksi, pääateriaksi tai vaikka jälkiruoaksi.

Mensonen lupailee hyvää kisamenestystä reseptille, jossa leipää käytetään uudella ja yllättävällä tavalla. Leipätiedotuksen verkkosivuilta voi käydä katselemassa, millaisia reseptejä leivästä on jo olemassa.

Leipäreseptikilpailu starttaa Leipäviikon alussa 18.10. Valmiit reseptit lähetetään kuvineen asiantuntijaraadin testattavaksi www.leipatiedotus.fi -sivuston kautta. Voittaja palkitaan Kenwoodin yleiskoneella, ja kilpailun parhaat reseptit julkistetaan Leipätiedotuksen verkkosivuilla.

Lähde: Leipätiedotuksen tiedote

Makea kuin meksikolainen makkara muttei sinne päinkään

Parhaimmillaan nektariini on mojottavan makea ja maistuu vähän samalta kuin kuivattu banaani. Täydellinen nektariini on mehukas pullukka, joka syöksee nesteitä ympärilleen, kun sitä hennosti rouskaisee. Joku joskus purnasi minulle, kuinka kaupoissa myytävät nektariinit ovat aina raakoja tai ainakin puolikypsiä. No niin ovat, niiden pitääkin olla. Kypsä nektariini antaa periksi jo kun sitä painaa kevyesti sormella - vaan kukapa ei. Mutta kuka tuollaisia jo valmiiksi runtattuja hedelmiä haluaisi natustaa. Eihän niitä ole vaikea kypsyttää kotonakaan.

Mistä mahtaa johtua, etten ikinä meinaa muistaa, onko nektariini hedelmä vai mehua?! Molemmat herättävät makeita mielleyhtymiä, mutta on se vaan hankalaa. Hankalaa on myös hyvän kampaajan löytäminen, onneksi se ei koske minua. Parturini kyllä koskettelee niskaani, and I like it.

Nektariini ei ole luumun ja persikan risteytys, kuten voisi hyvin kuvitella. Todennäköisesti alkunektariini on ollut persikkapuussa kasvanut nukaton mutanttipersikka, joka on sittemmin kehittynyt omaksi lajikseen. Voisinkin verrata täydellistä nektariinia eräänlaiseen tarkemmin määrittelemättömään lähes karvattomaan hedelmään, jonka nimeä en vaan nyt millään jaksa muistaa.



Hedelmätarhurin homeinen
broiskusalaatti

Broiskufileitä
Nektariinia
Säilykepäärynöitä
Sinihomejuustoa
Pähkinöitä (cashew, hassel...)
Salaattia
Rucolaa
Balsamiviinietikkaa
Oliiviöljyä
Mustapippuria myllystä
(tomaattia)

Paista broiskut, leikkaa nektariinit ja päärynät lohkoiksi. Murenna homejuusto ja sekoita aineet. Kaada päälle viinietikkaa ja oliiviöljyä. Rouhi vielä mustapippuria myllystä.

Pork-kanasämpylät

Jos minulla olisi kaksi leipää, söisin toisen ja jäljelle jääneen myisin. Rahoilla ostaisin hyasintteja ja liljoja. Leipä ravitsee vartta ja kukat sielua.

Sämpylöihin minulla on herkullinen resepti, siihen kun lisätään 1,5 dl porkkanaraastetta saadaan porkkanasämpylöitä. Piimää käytän nesteessä sen vuoksi, että sämpylät pysyvät kauemmin tuoreen tuntuisina.


Porkkanasämpylät

5 dl nestettä = 4 dl vettä + 1 dl piimää
1½ rkl siirappia
½ rkl suolaa
1 rkl yrttejä
1 pss kuivahiivaa
3-4 dl sämpyläjauhoja
rypsiöljyä
1 dl vehnäleseitä
8-10 dl vehnäjauhoja
oliiviöljyä

porkkanaraastetta (sekoita joukkoon kun olet lisännyt osan jauhoista)

Lämmitä neste 42 asteiseksi. Lisää siirappi, suola ja yrtit. Sekoita kuivahiiva osaan jauhoja ja lisää jauhot ja leseet hiljalleen alustaen. Lisää loppuvaiheessa rypsiöljy. Taikinasta ei saa tulla kovaa, mieluiten vähemmän jauhoja kuin liikaa. Kohota taikinaa n. 30 minuuttia liinan alla, leivo pitkulaisiksi sämpylöiksi ja kohota taas liinan alla 10 minuuttia. Tee pari viiltoa veitsellä pintaan, kaada päälle loraus parasta oliiviöljyä ja paista uunissa 200 asteessa kauniin ruskeiksi.

Kun sormi osoittaa kaprista, tyhmä katsoo sormea

Voiko olla mitenkään mahdollista, että niistä ruoista, joista meikä valtavasti pitää, ei kaikki välttämättä pidäkään. Siis minullahan on todella kultivoituneet reseptorit ja ne kyllä tietävät. Vai onko niin, että pidän makuaistillisia kokemuksia samanlailla hyvinä kuin juopunut pitää omaa humalatilaansa monesti lähes selvänä.

Niinhän se on, kaprikset kuuluvat siihen kategoriaan, että niitä joko riettaasti rakastaa tai verisesti vihaa. Itse kuulun rietastelijoihin, epäilemättä. Olen oppinut makuun hiljaa hiipien, muutamien kokeilujen jälkeen.

Mietiskelin juuri, miltä kapris maistuu. Jos lähtisin suosittelemaan marjaa jollekin, mitä siitä kertoisin. Suolaisia. Poinks, meikäläinen pitää suolasta. Kesähelteillä huomasin, kuinka tärkeää suola on elimistölle. Opin, että kun juo paljon nestettä, on paljon viisaampaa napsia suolaisia pikkupaloja kuin sekoittaa veteen hirveä määrä suolaa ja pakottaa se elimistöönsä. Vaikka elimistöön pakottaminen onkin toinen nimeni yleisemmin tunnetun Petrin ohella. Suolaisen lisäksi kaprikset ovat kirpeitä. Aaah, kiihottavan kirpeitä. Poinks, meikäläinen pitää kirpeästä. Tämä tietysti viedään äärirajoilleen karkkien kanssa: pöydälläni onkin muuten pussillinen kirpeitä renkaita, Dragster 2000 super sura -karkkeja, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan ansaitsisivat maailman meriä halkovan yhteisylistyslaulun. Kaprikset maistuvat oliiveilta. Poinks, meikä pitää oliiveista.

Jämähdin nyt pahasti miettimään, voiko jonkin marjan mausta kertoa sanomalla, että se maistuu oliiveilta. Ei oliivi ole mikään maku.
Tuplajämähdys.

Alan suunnitella jo nyt huomista spontaanina olemista.



Wasabilla sivelty grillilohi (alkuruoka 3:lle)

erikoissalaatteja
balsamicoa
oliiviöljyä
300 g lohta fileenä
wasabia
sormisuolaa
muutama iso kapris

valkosipulilla siveltyjä grillattuja leipäsiivuja

Tee salaateista peti lautaselle, mausta balsamicolla ja oliiviöljyllä. Leikkaa lohi 100 g siivuiksi, kaada siivut kyljelleen ja kierrä rullalle. Paista tällaisena grillissä ja heitä päälle suolaa. Sivele kalan pinta wasabilla. Nosta salaattipedille ja laita päälle pari isoa kaprista.